Narsistin keskustelutyyli

Vierailija kirjoitti:

Jos olet erimieltä, tätä he eivät siedä

Myöskään ei voi puhua mistään parannusehdotuksista tai vaatia heitä tilille mistään teoistaan. Eikä voi edes keskustella suhteen sisällöstä.

Olen huomannut muutaman naisnarsistin kanssa keskusteltuani heidän olevan aina joka asiassa eri mieltä. Jopa niin että jos palaa johonkin aiempaan puheenaiheeseen ja myötäilee heidän aiempaa mielipidettään (tyyliin "se asia on tosiaan niin") he ovat silloinkin eri mieltä, kun eivät muista mitä mieltä ovat aikaisemmin olleet samasta asiasta. Se todella rassaa hermoja kun näkee ettei keskustelukumppanilla ole edes yhtään mielipidettä vaan ainoastaan pakkomielle olla aina vastustamassa muiden mielipiteitä. Tämä koskee niin mitättömiä pikkuseikkoja kuin vaivihkaa myös suurempia aiheita. Narsistin ollessa kyseessä se on tietysti aina se toinen, joka on "väärässä", vaikka puhuttaisiin eri näkemyksistä tai makuasioista.

Narsisti myös vähättelee muiden sanomisia ja mielipiteitä ja saattaa esittää ihmeellisenä asiana, jos toinen on hänen mielestään joskus suorastaan oikeassa tai puhuu totta. Asenne on koko ajan se, ettei muiden jutut todella kiinnosta, paitsi niiden jutut joista voi hyötyä.

Jos on narsistipaskalle aihe on hankala, alkaa sen irrottaminen asiayhteydestä. Hirvittävän pitkällä puhelitanialla mennään pitkälle ihan toisiin sfääreihin, aivan eri aiheisiin, siinä toivossa, että alkuperäinen vaikea asia unohtuisi ja oltaisiin taas hänelle turvallisilla vesillä. Mutta kun on tarkkana, ettei paskakasa pääse vedättämään sinua, kannattaa aina pitää vaan tiukasti kiinni alkuperäisestä aiheesta eikä antaa periksi. Loppujen lopuksi, kun aihe on hänelle hankala ja pidättäydyt edelleen tiukasti kiinni siinä, eikä hän voi tietenkään tunnustaa olleensa tai tehneensä väärin, narsistipaska joko a) alkaa uhkailla sinua, väkivallalla tai oikeudella tai jättämisellä, b) poistuu ovet paukkuen uhaten jatkotoimenpiteillä, c) aloittaa mykkäkoulun.. d) kaikki nämä + koko muu teatraalinen repertuaari.

Tässä yksi esimerkki. Näitä keskustelutyylejä on niin monta ja kaikki yhtä sairaita näillä oliloille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin itse hieman varovainen leimaamaan ketään narisistiksi vain puheiden perusteella; ei ne puheet vaan ne teot.

Esimerkiksi itselläni alkoi hälytyskellot soida kun toinen ei koskaan halunnut viettää aikaa millään tavoin yhdessä minun ja kenenkään muun läheiseni seurassa. Ja keksi usein selityksiä miksei halunnut viettää aikaa jossain julkisessa paikassa (kuten tulla kansssani kauppaan tai kirjastoon ja tai  vain lähteä  yhdessä kävelylle) vaan mieluiten halusi viettää aikaansa neljän seinän sisällä ja silloinkin mieluummin joko hänen autossa tai minun luonani ei hänen asunnossa.

Puheissaan hän vältteli koskaan mainitsemasta ketään läheisiään. - Aiemmista kumppaneitaan en muista, että hänellä olisi ollut ikinä mitään myönteistä sanottavaa. Ja minä olin kuulemma ai-van erilainen kuin yksikään hänen aiempi kumppaninsa.   

Aivan kun omasta suustani. Olen myös itse ollut aivan kuvailemassasi tilanteessa. Olin kuulemma aivan erilainen kun yksikään hänen aiempi kumppaninsa (narsistin huomio ja koulutusvaihe). Hänellä ei ollut oikeen ketään varsinkaan läheistä ystävää ja existään puhui pahaan sävyyn ja olivat olleet kuulemma pimeitä ym. Myöhemmin narsisti esim sanat ja teot eivät kohdanneet ja puhui paljon, sanoilla, yritti sumuttaa tai manipuloida.. esim sanoi aina että tein jotain väärää.. ja myös vika oli aina mussa asioissa esim jos musta tuntui joltain hänessä ei sillon ollut vikaa ja keksi aina selityksen jota ihmettelin. Ja halusin uskoa hänen sanojaan joten aloin ihmettelemään kun kuitenkaan teot eivät kohdanneet ja ”totuus”, hänen sanoillansa oli vahva paino merkitys itseeni kunnes ymmärsin manipulointi taidon

Tuttua juuri tuo, miten sanat ja teot eivät kohtaa. Antaa esim. ymmärtää miten ihanaa on päästä näkemään. Kun nähdään, käyttäytyy kuin häntä ei voisi vähempää kiinnostaa. Ei vastaa kysymykseen, ei reagoi kun kerron iloisesta asiasta. Kun paikalle tulee kolmas, muuttuu taas puheliaaksi ja hyväntuuliseksi. Juttua riittää. Kun tuo kolmas poistuu, vajoaa taas synkkyyteen, kunnes taas mieli muuttuu kolmannen tullessa näköpiiriin. Seuraavalla tapaamisella taas päinvastainen meininki, jolloin käyttäytyy lämpimästi. Aivan kuin olisin välillä hyvä ja välillä paha, ilman että mitään on tapaamisten välillä tapahtunut. Yleensä mitään selitystä ei tule, mutta sen kerran kun tuli ei se liittynyt mitenkään itse asiaan.

Ap

Muutamat anteeksi pyyntö viestit myös tullut hänelle laitettua, joihin ei luonnollisesti vastata.

Ap

Tietääks kukaan onko niin, että jos on puhelut estetty niin silloin eivät myöskään viestien sisällöt näy?

Täällä on taas palstan ”psykologian ammattilaiset” liikkeellä diagnosoimassa ex -kumppaneita, lähipiiriä, kollegoita yms. 😂 Ihan hauska keskustelu, mutta toisaalta kauhistuttaa kuinka helposti tietyistä luonteenpiirteistä päätellään ihmisen olevan narsisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun kokemus narsistisesta persoonallisuushäiriöstä on kyllä ihan päinvastainen. Tyyppi on mitä mukavin, toista kuunteleva, hurmaava. Vain äärimmäisessä tilanteessa tulee esiin hyytävä kylmyys. Taitava narsisti pyörittää monia ihmisiä mennen tullen.

Tunnistan tämän ja tältä se näyttäytyy usein ulospäin. Lähisuhteessa narsisti ei sitten enää esitäkään tai pidä maskia yllä. Tyypillistä onkin, että lähisuhteessa narsistinen henkilö käyttäytyy hyvin eri tavalla kuin silloin, kun on ulkopuolista "yleisöä". Tämä on yksi hyvä mittari sen arvioimiseen, onko tekemissä persoonallisuushäiriöisen ihmisen kanssa.

Usein myös normaaleissa suhteissa ajan myötä yhteys syvenee, kun opitaan tuntemaan toinen syvemmin. Narsistisen henkilön kanssa se menee aivan päinvastoin; alkuun tulee se syvä kiintymys ja sielujen sympatia, ajan kanssa tyhjyys, se hyytävä kylmyys ja välttelevä kiintymyssuhde.

Hyvin kiteytetty ! Exäni loittoni usean vuosikymmenen ajan pikkuhiljaa. Prosessi oli surullinen ja kuluttava ja hän sai meidät molemmat uskomaan, että minä olin siihen syypää.

Kun sain viimein hiukan voimia, hain eroa ja perustelin sen sillä, että olen tällainen vanha ja surullinen eukko, toinen jalka haudassa, eikä hänen, viriilin miehen parhaassa iässään kannata uhrata aikaansa minuun. Upposi häneen täysin ja ero oli sopuisa. Tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun manipuloin toista ihmistä. Mutta kyllä kannatti !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen kuusissakymmenissä on hankalin narsisti mitä olla saattaa. Heillä on laajat verkostot joille valehdella ja urkkia asioita.

Ymmärsinkö oikein? Leimaat persoonallisuushäiriöiseksi kaikki 60+ naiset?🤣

Ymmärsit väärin ja olen hyvin huolissani sinusta. Siinä kaksi narsistin mielilausetta : D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin itse hieman varovainen leimaamaan ketään narisistiksi vain puheiden perusteella; ei ne puheet vaan ne teot.

Esimerkiksi itselläni alkoi hälytyskellot soida kun toinen ei koskaan halunnut viettää aikaa millään tavoin yhdessä minun ja kenenkään muun läheiseni seurassa. Ja keksi usein selityksiä miksei halunnut viettää aikaa jossain julkisessa paikassa (kuten tulla kansssani kauppaan tai kirjastoon ja tai  vain lähteä  yhdessä kävelylle) vaan mieluiten halusi viettää aikaansa neljän seinän sisällä ja silloinkin mieluummin joko hänen autossa tai minun luonani ei hänen asunnossa.

Puheissaan hän vältteli koskaan mainitsemasta ketään läheisiään. - Aiemmista kumppaneitaan en muista, että hänellä olisi ollut ikinä mitään myönteistä sanottavaa. Ja minä olin kuulemma ai-van erilainen kuin yksikään hänen aiempi kumppaninsa.   

Aivan kun omasta suustani. Olen myös itse ollut aivan kuvailemassasi tilanteessa. Olin kuulemma aivan erilainen kun yksikään hänen aiempi kumppaninsa (narsistin huomio ja koulutusvaihe). Hänellä ei ollut oikeen ketään varsinkaan läheistä ystävää ja existään puhui pahaan sävyyn ja olivat olleet kuulemma pimeitä ym. Myöhemmin narsisti esim sanat ja teot eivät kohdanneet ja puhui paljon, sanoilla, yritti sumuttaa tai manipuloida.. esim sanoi aina että tein jotain väärää.. ja myös vika oli aina mussa asioissa esim jos musta tuntui joltain hänessä ei sillon ollut vikaa ja keksi aina selityksen jota ihmettelin. Ja halusin uskoa hänen sanojaan joten aloin ihmettelemään kun kuitenkaan teot eivät kohdanneet ja ”totuus”, hänen sanoillansa oli vahva paino merkitys itseeni kunnes ymmärsin manipulointi taidon

Tuttua juuri tuo, miten sanat ja teot eivät kohtaa. Antaa esim. ymmärtää miten ihanaa on päästä näkemään. Kun nähdään, käyttäytyy kuin häntä ei voisi vähempää kiinnostaa. Ei vastaa kysymykseen, ei reagoi kun kerron iloisesta asiasta. Kun paikalle tulee kolmas, muuttuu taas puheliaaksi ja hyväntuuliseksi. Juttua riittää. Kun tuo kolmas poistuu, vajoaa taas synkkyyteen, kunnes taas mieli muuttuu kolmannen tullessa näköpiiriin. Seuraavalla tapaamisella taas päinvastainen meininki, jolloin käyttäytyy lämpimästi. Aivan kuin olisin välillä hyvä ja välillä paha, ilman että mitään on tapaamisten välillä tapahtunut. Yleensä mitään selitystä ei tule, mutta sen kerran kun tuli ei se liittynyt mitenkään itse asiaan.

Ap

Täytyyhän ne narsistin kulissit olla kunnossa! Siitä se johtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun kokemus narsistisesta persoonallisuushäiriöstä on kyllä ihan päinvastainen. Tyyppi on mitä mukavin, toista kuunteleva, hurmaava. Vain äärimmäisessä tilanteessa tulee esiin hyytävä kylmyys. Taitava narsisti pyörittää monia ihmisiä mennen tullen.

Tunnistan tämän ja tältä se näyttäytyy usein ulospäin. Lähisuhteessa narsisti ei sitten enää esitäkään tai pidä maskia yllä. Tyypillistä onkin, että lähisuhteessa narsistinen henkilö käyttäytyy hyvin eri tavalla kuin silloin, kun on ulkopuolista "yleisöä". Tämä on yksi hyvä mittari sen arvioimiseen, onko tekemissä persoonallisuushäiriöisen ihmisen kanssa.

Usein myös normaaleissa suhteissa ajan myötä yhteys syvenee, kun opitaan tuntemaan toinen syvemmin. Narsistisen henkilön kanssa se menee aivan päinvastoin; alkuun tulee se syvä kiintymys ja sielujen sympatia, ajan kanssa tyhjyys, se hyytävä kylmyys ja välttelevä kiintymyssuhde.

Hyvin kiteytetty ! Exäni loittoni usean vuosikymmenen ajan pikkuhiljaa. Prosessi oli surullinen ja kuluttava ja hän sai meidät molemmat uskomaan, että minä olin siihen syypää.

Kun sain viimein hiukan voimia, hain eroa ja perustelin sen sillä, että olen tällainen vanha ja surullinen eukko, toinen jalka haudassa, eikä hänen, viriilin miehen parhaassa iässään kannata uhrata aikaansa minuun. Upposi häneen täysin ja ero oli sopuisa. Tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun manipuloin toista ihmistä. Mutta kyllä kannatti !

Tosi hyvin kiteytetty! Mitenhän tätä voisi soveltaa lasten isään? Jos uskaltaisi ja sanoisi, että olet ihan oikeassa ja minusta ei ole mihinkään, että pitäisköhän sun tosiaan ryhtyä kantamaan enemmän vastuuta, niin vetäytyiskö se sitten?

Tähän voisi yhdistää kokemuksen tuon toisen ketjun kanssa, jossa keskustellaan miksi lakkasit tapailemasta jotakuta.   Oli luvattu sille päivälle koetulokset, joilla olisi merkitystä pitkälle tulevaisuuteen.  Kumppani kutsui syömään, josta olisi voinut päätellä, että halusi olla tukena ja kuulla miten kävi.  Mutta paikanpäällä kaveri alkoikin v*mainen ilme silmissään tentata ketä olit ollut tapailemassa edellisiltana.  Siis ihan tuulesta temmattu, mutta sitäkin loukkaavampi ja satuttavampi syytös ihan puskista.  Silloin napsahti poikki sekin viimeinen yritys ymmärtää ja sopeutua, eikä sitä suhdetta saanut jatkumaan enää millään.

Shööli ja Eveliina ovat narsisteja

Parisuhteessa narsisti ei tee mitään "työtä" parisuhteen eteen rakkauspommituksen jälkeen. Hän ei koe tarpeelliseksi keskustella yhteisistä suunnitelmista, bondautua, kehittää tunneyhteyttä tms. ellei hän yritä hetkellisesti uskotella sinulle, että hän on sitoutuneempi kuin onkaan. 

Hän ajattelee, että jos olet jäänyt suhteeseen, se on merkki siitä, että hänen panoksensa sinun suuntaasi on riittävä. 

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa narsisti ei tee mitään "työtä" parisuhteen eteen rakkauspommituksen jälkeen. Hän ei koe tarpeelliseksi keskustella yhteisistä suunnitelmista, bondautua, kehittää tunneyhteyttä tms. ellei hän yritä hetkellisesti uskotella sinulle, että hän on sitoutuneempi kuin onkaan. 

Hän ajattelee, että jos olet jäänyt suhteeseen, se on merkki siitä, että hänen panoksensa sinun suuntaasi on riittävä. 

Ja jotenkin se narsisti iskee kipeästi heti kun näkee toisen rentoutuneen ja asettuneen aloille mielessään suhteen hyvä tila.  Ikäänkuin hän nauttisi siitä, että toiselle tulee paha ja säikähtynyt olo, ja suhteessa pitääa aloittaa vakuuttelu ja hyvittely alusta.

Narsistin mielestä hänellä saa luonnollisesti olla omat tiukat rajansa, mutta toisella ei saa olla vastaavia itsensä suhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun kokemus narsistisesta persoonallisuushäiriöstä on kyllä ihan päinvastainen. Tyyppi on mitä mukavin, toista kuunteleva, hurmaava. Vain äärimmäisessä tilanteessa tulee esiin hyytävä kylmyys. Taitava narsisti pyörittää monia ihmisiä mennen tullen.

Tunnistan tämän ja tältä se näyttäytyy usein ulospäin. Lähisuhteessa narsisti ei sitten enää esitäkään tai pidä maskia yllä. Tyypillistä onkin, että lähisuhteessa narsistinen henkilö käyttäytyy hyvin eri tavalla kuin silloin, kun on ulkopuolista "yleisöä". Tämä on yksi hyvä mittari sen arvioimiseen, onko tekemissä persoonallisuushäiriöisen ihmisen kanssa.

Usein myös normaaleissa suhteissa ajan myötä yhteys syvenee, kun opitaan tuntemaan toinen syvemmin. Narsistisen henkilön kanssa se menee aivan päinvastoin; alkuun tulee se syvä kiintymys ja sielujen sympatia, ajan kanssa tyhjyys, se hyytävä kylmyys ja välttelevä kiintymyssuhde.

Hyvin kiteytetty ! Exäni loittoni usean vuosikymmenen ajan pikkuhiljaa. Prosessi oli surullinen ja kuluttava ja hän sai meidät molemmat uskomaan, että minä olin siihen syypää.

Kun sain viimein hiukan voimia, hain eroa ja perustelin sen sillä, että olen tällainen vanha ja surullinen eukko, toinen jalka haudassa, eikä hänen, viriilin miehen parhaassa iässään kannata uhrata aikaansa minuun. Upposi häneen täysin ja ero oli sopuisa. Tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun manipuloin toista ihmistä. Mutta kyllä kannatti !

Nerokkaasti tehty! Olisi hauskinta olla näkemässä, jos narssu joku päivä tajuaa tämän sun pikku jekkusi. Vaikka luultavasti ei. itsekin sain jymäytettyä oikein kunnolla omaa narsissia, kun rupesin loppuvaiheessa käyttämään hänen omia keinojaan. Ilman sitä aggressiivista puolta tietysti.

Vierailija kirjoitti:

Miksi olette tekemisissä hankalan ihmisen kanssa? Se askarruttaa minua. 

Koska työskentelemme samassa organisaatiossa. Tästä kyseisestä tyypistä on moni valittanut, eikä hänen yksikköönsä tahdota saada sijaisia, sillä kukaan ei halua työskennellä myrkyllisessä ilmapiirissä. Silti tämä henkilö on ja pysyy työyhteisönsä murheena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olette tekemisissä hankalan ihmisen kanssa? Se askarruttaa minua. 

Koska työskentelemme samassa organisaatiossa. Tästä kyseisestä tyypistä on moni valittanut, eikä hänen yksikköönsä tahdota saada sijaisia, sillä kukaan ei halua työskennellä myrkyllisessä ilmapiirissä. Silti tämä henkilö on ja pysyy työyhteisönsä murheena.

Oletko töissä Vantaalla teollisuuden pörssiyhtiössä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se kylläkään jokaisessa tapauksessa toimi, että narsisti myöntäisi auliisti olevansa narsisti.

Ei. Julkinarsisti (avoimen röyhkeä) usein myöntää. Sitten on piilonarsistit, joiden koko peli perustuu valenöyryyteen, vaatimattoman esittämiseen, ovat usein hartaita uskovaisia. Jokatapauksessa he uskovat vilpittömästi olevansa hyviä ihmisiä, vaikka ovat tyypillisesti hirvittävän saitoja ja sulkeutuneita.

Että todellakin narsististen häiriöisyyden kirjo on monisyinen ja -asteinen. Antisosiaalinen pers häiriö (joka luonteen perusrakenne myös ylemmyydentuntoinen ja kaikki omat impulssinsa oikeuttava) käyttäytyy jo lain rajoilla, tekee rikoksiakian. Narsisti miettii paljon enemmän julkisivuaan ja antamaansa vaikutelmaa.

Jossain ympäristössä kaikki porukassa ovat tunne-elämältään häiriintyneitä ja valitettavasti se joka ei suostu sopeutumaan leimataan välittömäksi usein hulluksi tai vastaavaksi hylkiöksi. Narsistit eivät pidä aidosta yksilöllisyydestä, se uhkaa heidän suuruudenhulluuttaan.

Tuhlasin 10 parhainta vuottani narsistiin, josta kukaan sen sukulainen ei varoittanut.  Eivät edes olleet hyvissä väleissäkään enää. Ihmettelin aina miten omaan veljeensä voi olla suuttunut ja haukkua joka käänteessä. Sen tutut ei olleet kiinnostuneet tutustumaan minuun eikä minua esitelty heille. Koska oli piilonarsisti, menin hyvin lankaan ja yritin ymmärtää sen vaikeaa lapsuutta, että oli ollut ehkä niin pelottava toisten silmin.

Niin paljon vituttaa oma menetetty viimeinen mahdollisuus lapsien saamiseen, kaikkeen rahalliseen menetykseen tukiessani häntä, kaikkeen mielipahaan, että tekisi mieli vaatia joku tästä vastuuseen! Kun itse olet tilanteessa tietämättäsi, sitä ei vain näe, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Itket yksin jossain kauan odotetulla lomareissulla koska toinen on hävinnyt jonnekin täysin selityksittä että mistä syystä. Olet kotona yksin joka ilta koska hän on harrastamassa/mykkäkoulussa. Kyllä jonkun olisi pitänyt ottaa vastuu ettei tämä henkilö aiheuta enempää vahinkoa kenellekään. Hullujakin sentään yritetään pitää aisoissa ja tämä henkilö oli täysin samalla viivalla. Raivokohtauksia toistensa perään sen imelän alkuvaiheen jälkeen.

Oudot kommentit narsistilta on jääneet mieleen... että kaikkea saa tehdä, kunhan tieto siitä pysyy omien seinien sisällä. Kun nämä palasivat mieleen, en uskalla edes ajatella mitä se raivopää onkaan tehnyt. Sillä yksi mieleen jäänyt kommentti oli "se oli vähällä kuolla". Mietin jopa erästä kadonnutta henkilöä, oliko tällä ihmisellä sormensa pelissä, en yllättyisi. Joistakin ihmisistä se käänsi kommentoinnin/väitteet täysin päinvastaiseksi. Ihmettelin miksi jotkut eivät enää jutelleet minullekaan, mutta voin arvata että jouduin samaan mustamaalaamisen kampanjaan ja olen sitä nähtävästi yhä heidän silmissään. Miten empaattisena ja sydämellisenä ihmisenä olen tämän ansainnut, en kyllä ymmärrä?

Elämäni pahin moka jonka olen tehnyt oli tämä ihminen ja on surullista muistella sitä näin uudenvuoden aattona. Pitäisi riemukkaasti toivottaa tulevaisuus tervetulleeksi. Mutta en enää suhtaudu tulevaisuuteen toiveikkaasti, kymmenen vuotta olen yksin viettänyt enkä luota ihmisiin. Olen rikottu, pois heitetty sulanut, arvoton tina jonka muodottomasta möhkäleestä ei näe mitään enteitä tulevista positiivisista asioista. Eikä tämä ole edes itsesääliä, se on vain toteamus siitä miten asia on. Sairas maailma.