Narsistin keskustelutyyli
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Saako narsisti tyydytystä siitä, että kerta toisensa jälkeen saa uhrinsa pään puhuttua pyörälle ja jäämään luoksensa, vaikka uhri olisi yrittänyt ottaa etäisyyttä tai irtiottoa narsistista. Saako narsisti tuollaisesta kovan vallantunteen ja tyydytystä, että on uhri on niin hänestä riippuvainen ja vallassaan?
Ainakin polttoainetta saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako narsisti tyydytystä siitä, että kerta toisensa jälkeen saa uhrinsa pään puhuttua pyörälle ja jäämään luoksensa, vaikka uhri olisi yrittänyt ottaa etäisyyttä tai irtiottoa narsistista. Saako narsisti tuollaisesta kovan vallantunteen ja tyydytystä, että on uhri on niin hänestä riippuvainen ja vallassaan?
Ainakin polttoainetta saa.
Mulla meni monta vuotta ymmärtää, että riita ja eripura oli se, joka pitää miehen hengissä. Mutta aluksi hän antoi kuvan aikuisesta, rauhallisesta ja ajattelevasta ihmisestä. Mulla oli suhde takana temperamentikkaan miehen kanssa ja halusin tasapainoisen suhteen ilman kokoaikaista räjähtelyä. Alkuunsa tasaisempaa, mutta avioitumisem jälkeem sitten pikkuhiljaa lisäöntyvää ja rankemmaksi käyvää ”keskustelua” milloin mistäkin. Hän todellakin hakemalla haki riitaa ja se on sitä hänen elämänsä polttoainetta. Mutta mistä hakee sen nyt? Olin kokolailla ainoa, jonka kanssa haki avointa riitaa. Muille on mielin kielin ja mallikansalainen.
Ja minä kun kuvittelin, että mussa on joku kamala vika, kun kaksi tällaista tapausta peräjälkeen.
Mun tuntema N haki ja haastoi riitaa kyllä myös työpaikalla ja kaveripiirissä. Perheenjäsenten kanssa oli riidoissa ja välit poikki, syy oli aivan naurettava. Monen kaverin kanssa oli välit poikki myöskin ihan ihme syistä ja osa kavereista oli vaan ottanut muuten etäisyyttä. Työpaikalla oli säännöllisesti jotain draamaa ja välikohtauksia.
Jotain elinvoimaa hän siitä ärhentelystä varmaan sai, mutta samalla oli tosi yksinäinen kun harva halusi enää olla tekemisissä.
Toisesta ketjusta kommentoija ihan livenä --Oletan, että ap on moneen kertaan antanut palautetta, mutta siitä ei ole välitetty."-->
"No on varmaan antanut, mutta mitä se miehen haukkuminen auttaa? Jos ei osaa naisena auttaa miestä kasvattamaan selkärankaa, nainen on osa ongelmaa. Koska tuollainen ongelmahan on YHTEINEN. Itsekäs puoliso näkee sen VAIN miehen ongelmana.
Mies on varmaan keskenkasvuinen ja vaillinainen. Mutta eiköjuuri rakkaudesta menty naimisiin? Auta sitten miestä kasvattamaan se selkäranka. Ai niin, et osaa? Osaat vain itkeä, vaatia ja valittaa. Ja syytellä"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle taas on äiti sanonut, että olen outo. Että olen hankala. Että kukaan ei tule mun kanssa toimeen. Jos mulla oli niin paha olo, että räjähdin jotenkin, minä olin se tasapainoton yksilö, vaikka oikeasti olin ylikiltti ja yritin olla näkymätön, mitä minulta odotettiinkin.
Mitään kehuja ei ole ulkonäöstä, ominaisuuksista tai luonteesta saati saavutuksista tullut. Koulun osaltakin vaan odotettiin ja edellytettiin, että olen hyvä. Kirjoitin ällän paperit yli ysin keskiarvolla, opinnoissa palkittiin vuosikurssin parhaana, näitäkin pidettiin ihan vaan normisuorituksina, ei niistä kotoa kehuja saanut eikä kannustusta mihinkään suuntaan.
Äiti arvosteli fyysistä ulkomuotoani tyyliin: "voi että kun sä olet noin laiha!", "olet kyllä perinyt anopin länkisääret", "kävelet kuin mies". Luulin vuosia olevani ruma, tyhmä ja kenellekään kelpaamaton. Kun kirjoitin 6 laudaturia ja kerroin sen äidille puhelimessa, kommentti oli "ihan kiva" ja sit vaihdettiin puheenaihetta....
Onks meillä sama äiti? Minuakin moitittiin siitä, kun kävelin kuin mies, pitkiä askelia. Mulla oli hänen anoppinsa, siis mun mummon, kädet ja leuka. Rumia kaikesta päätellen.
Olin äitiä n. 20 cm pidempi ja hän pyöreä, minä laiha. Hän sanoi kerran, että samanpainoisia oltaisiin jos mun sääristä leikattaisiin 20 cm pois. Itse ei edes tullut mieleeni vertailla pituuksiamme tai painojamme, ulkonäköä. Joskus mietin, että oliko äiti kateellinen.
Hän oli kateellinen, ja ehkä kantoi kaunaa anopille jonka näköinen olit. Tai isällesi, jos olit tullut enemmän häneen. Tai ehkä hän tosiaan oli kade, miten olit nuori ja kaunis, ja häneltä se oli ohi.
Vierailija kirjoitti:
Mun tuntema N haki ja haastoi riitaa kyllä myös työpaikalla ja kaveripiirissä. Perheenjäsenten kanssa oli riidoissa ja välit poikki, syy oli aivan naurettava. Monen kaverin kanssa oli välit poikki myöskin ihan ihme syistä ja osa kavereista oli vaan ottanut muuten etäisyyttä. Työpaikalla oli säännöllisesti jotain draamaa ja välikohtauksia.
Jotain elinvoimaa hän siitä ärhentelystä varmaan sai, mutta samalla oli tosi yksinäinen kun harva halusi enää olla tekemisissä.
Olen tuo, joka kertoi, että draama alkoi lisääntyä vasta avioitumisen jälkeen.
Toki tälläkin miehellä oli ja kai on vieläkin työpaikalla draamaa. Kaikki johtjat ja pomot olleet omahyväisiä, mitäänymmärtämättömiä pissapäitä. Pahin tietysti naispomo. Parit potkutkin tulleet. Mutta avoimen riitelyn asemasta hän tekee pientä jäynää, vastailee vaikkapa työtyytyväisyysmittauksiin puita heiniä. Samoin kavereiden kanssa. Hauskaa kyllä, kaverithan ovat maailman parhaita ainakin minuun verraten. Minä olen paha, kaverit hyviä. Näin se aina meni. Paitsi joskus kamalassa kännissä sitten saattoi sanoa jostain, että sekin sellainen kamala kiipijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tuntema N haki ja haastoi riitaa kyllä myös työpaikalla ja kaveripiirissä. Perheenjäsenten kanssa oli riidoissa ja välit poikki, syy oli aivan naurettava. Monen kaverin kanssa oli välit poikki myöskin ihan ihme syistä ja osa kavereista oli vaan ottanut muuten etäisyyttä. Työpaikalla oli säännöllisesti jotain draamaa ja välikohtauksia.
Jotain elinvoimaa hän siitä ärhentelystä varmaan sai, mutta samalla oli tosi yksinäinen kun harva halusi enää olla tekemisissä.
Olen tuo, joka kertoi, että draama alkoi lisääntyä vasta avioitumisen jälkeen.
Toki tälläkin miehellä oli ja kai on vieläkin työpaikalla draamaa. Kaikki johtjat ja pomot olleet omahyväisiä, mitäänymmärtämättömiä pissapäitä. Pahin tietysti naispomo. Parit potkutkin tulleet. Mutta avoimen riitelyn asemasta hän tekee pientä jäynää, vastailee vaikkapa työtyytyväisyysmittauksiin puita heiniä. Samoin kavereiden kanssa. Hauskaa kyllä, kaverithan ovat maailman parhaita ainakin minuun verraten. Minä olen paha, kaverit hyviä. Näin se aina meni. Paitsi joskus kamalassa kännissä sitten saattoi sanoa jostain, että sekin sellainen kamala kiipijä.
Niillä on erilaisia polttoaineita. Riitely ja toisen tolaltaan saattaminen on yksi polttoaine ja se on aika arvokasta. Ihailu on yksi. Onnistunut valehtelu on yksi. Jne jne.
Vierailija kirjoitti:
Toisesta ketjusta kommentoija ihan livenä --Oletan, että ap on moneen kertaan antanut palautetta, mutta siitä ei ole välitetty."-->
"No on varmaan antanut, mutta mitä se miehen haukkuminen auttaa? Jos ei osaa naisena auttaa miestä kasvattamaan selkärankaa, nainen on osa ongelmaa. Koska tuollainen ongelmahan on YHTEINEN. Itsekäs puoliso näkee sen VAIN miehen ongelmana.
Mies on varmaan keskenkasvuinen ja vaillinainen. Mutta eiköjuuri rakkaudesta menty naimisiin? Auta sitten miestä kasvattamaan se selkäranka. Ai niin, et osaa? Osaat vain itkeä, vaatia ja valittaa. Ja syytellä"
En nyt ihan saa tästä kiinni, mitä kirjoittaja yrittää sanoa. Minulle tulee vaan mieleen se, kuinka monia vuosia ihmiselämiä on valunut hukkaan, kun on yritetty selvitä narsistin kanssa normaalin parisuhteen säännöillä ja normaalin parisuhteen korjausvinkeillä. Mikään ei parane ja se normaali osapuoli uupuu entistä pahemmin ja narsisti korkeintaan pahenee entisestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tuntema N haki ja haastoi riitaa kyllä myös työpaikalla ja kaveripiirissä. Perheenjäsenten kanssa oli riidoissa ja välit poikki, syy oli aivan naurettava. Monen kaverin kanssa oli välit poikki myöskin ihan ihme syistä ja osa kavereista oli vaan ottanut muuten etäisyyttä. Työpaikalla oli säännöllisesti jotain draamaa ja välikohtauksia.
Jotain elinvoimaa hän siitä ärhentelystä varmaan sai, mutta samalla oli tosi yksinäinen kun harva halusi enää olla tekemisissä.
Olen tuo, joka kertoi, että draama alkoi lisääntyä vasta avioitumisen jälkeen.
Toki tälläkin miehellä oli ja kai on vieläkin työpaikalla draamaa. Kaikki johtjat ja pomot olleet omahyväisiä, mitäänymmärtämättömiä pissapäitä. Pahin tietysti naispomo. Parit potkutkin tulleet. Mutta avoimen riitelyn asemasta hän tekee pientä jäynää, vastailee vaikkapa työtyytyväisyysmittauksiin puita heiniä. Samoin kavereiden kanssa. Hauskaa kyllä, kaverithan ovat maailman parhaita ainakin minuun verraten. Minä olen paha, kaverit hyviä. Näin se aina meni. Paitsi joskus kamalassa kännissä sitten saattoi sanoa jostain, että sekin sellainen kamala kiipijä.
Mun eksä myös olisi voinut ihan tsoukilla kirjoitella mitä tahansa jonnekin työtyytyväisyyskyselyyn. Lisäksi piilovittuilee duunissaan ja on ylpeä siitä.
Millä tavalla narsisti saadaan lääkäriin, että voidaan tehdä asiasta se virallinen diagnoosikin, niin narsisti ei voi sitten enää jatkossa väittää, että ei ole narsisti koska virallista diagnoosia ei ole? Narsismi on kuitenkin olemassa ilman sitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla narsisti saadaan lääkäriin, että voidaan tehdä asiasta se virallinen diagnoosikin, niin narsisti ei voi sitten enää jatkossa väittää, että ei ole narsisti koska virallista diagnoosia ei ole? Narsismi on kuitenkin olemassa ilman sitäkin.
Ei ole mitään tarvetta pakkodiagnoosille. Jos olet diagnosoinut hänet mielessäsi niin lähtö ja no contact, jos mahdollista, jos ei niin gray rock -metodi päälle.
Tekevät niin helppoja virheitä puheissaan, että eivät edes itse huomaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla narsisti saadaan lääkäriin, että voidaan tehdä asiasta se virallinen diagnoosikin, niin narsisti ei voi sitten enää jatkossa väittää, että ei ole narsisti koska virallista diagnoosia ei ole? Narsismi on kuitenkin olemassa ilman sitäkin.
Ei ole mitään tarvetta pakkodiagnoosille. Jos olet diagnosoinut hänet mielessäsi niin lähtö ja no contact, jos mahdollista, jos ei niin gray rock -metodi päälle.
Tottakai on tarvetta. Loppuu se ulina siitä, että "en ole narsisti koska ei ole virallista diagnoosia". Läl läl lää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla narsisti saadaan lääkäriin, että voidaan tehdä asiasta se virallinen diagnoosikin, niin narsisti ei voi sitten enää jatkossa väittää, että ei ole narsisti koska virallista diagnoosia ei ole? Narsismi on kuitenkin olemassa ilman sitäkin.
Ei ole mitään tarvetta pakkodiagnoosille. Jos olet diagnosoinut hänet mielessäsi niin lähtö ja no contact, jos mahdollista, jos ei niin gray rock -metodi päälle.
Tottakai on tarvetta. Loppuu se ulina siitä, että "en ole narsisti koska ei ole virallista diagnoosia". Läl läl lää!
Ootko ihan terve itsekään? Mihin se siitä loppuisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla narsisti saadaan lääkäriin, että voidaan tehdä asiasta se virallinen diagnoosikin, niin narsisti ei voi sitten enää jatkossa väittää, että ei ole narsisti koska virallista diagnoosia ei ole? Narsismi on kuitenkin olemassa ilman sitäkin.
Ei ole mitään tarvetta pakkodiagnoosille. Jos olet diagnosoinut hänet mielessäsi niin lähtö ja no contact, jos mahdollista, jos ei niin gray rock -metodi päälle.
Ja sitten narsisti etsii vain uuden uhrin, eikä mitään muutosta parempaa tapahdu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla narsisti saadaan lääkäriin, että voidaan tehdä asiasta se virallinen diagnoosikin, niin narsisti ei voi sitten enää jatkossa väittää, että ei ole narsisti koska virallista diagnoosia ei ole? Narsismi on kuitenkin olemassa ilman sitäkin.
Ei ole mitään tarvetta pakkodiagnoosille. Jos olet diagnosoinut hänet mielessäsi niin lähtö ja no contact, jos mahdollista, jos ei niin gray rock -metodi päälle.
Tottakai on tarvetta. Loppuu se ulina siitä, että "en ole narsisti koska ei ole virallista diagnoosia". Läl läl lää!
Ootko ihan terve itsekään? Mihin se siitä loppuisi?
Jos narsistilla olisi virallinen diagnoosi hyvin vakavasta pään viastaan, narsisti ei enää voisi väittää että ei ole narsisti, koska virallista diagnoosia ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla narsisti saadaan lääkäriin, että voidaan tehdä asiasta se virallinen diagnoosikin, niin narsisti ei voi sitten enää jatkossa väittää, että ei ole narsisti koska virallista diagnoosia ei ole? Narsismi on kuitenkin olemassa ilman sitäkin.
Ei ole mitään tarvetta pakkodiagnoosille. Jos olet diagnosoinut hänet mielessäsi niin lähtö ja no contact, jos mahdollista, jos ei niin gray rock -metodi päälle.
Tottakai on tarvetta. Loppuu se ulina siitä, että "en ole narsisti koska ei ole virallista diagnoosia". Läl läl lää!
Ootko ihan terve itsekään? Mihin se siitä loppuisi?
Jos narsistilla olisi virallinen diagnoosi hyvin vakavasta pään viastaan, narsisti ei enää voisi väittää että ei ole narsisti, koska virallista diagnoosia ei ole.
Narsistihan voi väittää ihan mitä tahansa siitä, että diagnoosi on virheellinen jne. Ja vaikka olisi diagnoosi, mikään asia ei parantuisi, koska ei ole mitään lääkettä mikä auttaisi. Lapsellinen ajatus, että narsistin diagnoosi itsessään merkitsisi yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla narsisti saadaan lääkäriin, että voidaan tehdä asiasta se virallinen diagnoosikin, niin narsisti ei voi sitten enää jatkossa väittää, että ei ole narsisti koska virallista diagnoosia ei ole? Narsismi on kuitenkin olemassa ilman sitäkin.
Ei ole mitään tarvetta pakkodiagnoosille. Jos olet diagnosoinut hänet mielessäsi niin lähtö ja no contact, jos mahdollista, jos ei niin gray rock -metodi päälle.
Ja sitten narsisti etsii vain uuden uhrin, eikä mitään muutosta parempaa tapahdu.
Näinhän se elämä menee. Meillä ei ole mitään lakia, jonka pohjalta narsisti voitaisiin pistää suljetulle tai että olisi julkinen rekisteri diagnoosin saaneista narsisteista, joista voisi tarkistaa haluamansa ihmisen statuksen.
Saako narsisti tyydytystä siitä, että kerta toisensa jälkeen saa uhrinsa pään puhuttua pyörälle ja jäämään luoksensa, vaikka uhri olisi yrittänyt ottaa etäisyyttä tai irtiottoa narsistista. Saako narsisti tuollaisesta kovan vallantunteen ja tyydytystä, että on uhri on niin hänestä riippuvainen ja vallassaan?