Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
"En tarvitse sinua enää mihinkään. Sinulla ei ole minulle enää mitään annettavaa". Ihmissuhteet päättyvät, kun narsisti ei enää niistä hyödy.
Kertoi usein, kuinka on oppinut lukemaan ihmisiä siten, että tietää mitä toinen haluaa kuulla. Eli osaa kertoa sen, mitä toinen osapuoli haluaa kuulla. Koskee viranomaisia, ystäviä, neuvottelukumppaneita, terapeutteja, potentiaalisia parisuhdekumppaneita. Täydellistä manipulointia.
Jos sinulla on hänen etujensa kanssa ristiriidassa olevia ajatuksia, tunteita tai tarpeita, olet hankala ja riidanhaluinen. Jos narsisti on toiminut mielestäsi väärin ja otat asian puheeksi, takuuvarmasti sinä olet lopulta se, jonka odotetaan pyytävän narsistilta anteeksi.
Samoin jos olet sairaana tai heikko, narsisti ärsyyntyy siitä. Teet sen vain aiheuttaaksesi toiselle kiusaa. Eivät siedä heikkoutta.
Projisointi. Projisoivat omat vaikeat tunteensa sinuun, joka olet lähisuhteessa hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan näissä kyökkipsykologeissa paljonkin narsisteja jotka vain leimaavat muita narsisteiksi? Veikkaisin että on.
Mustakin tuntuu tältä.
Esim. tuo puhumattomuus ja moni muubap:n mainitsema asia liittyvät varsinkin miehillä paljon siihen että ovat kasvaneet narsistiäidin kanssa. Omia tunteita ei näytetä ja konflikteja vältetään.
Sitren tuo leimataan narsismiksi.
No, läheinen kokemus kahdesta narsisti/alkoholistiäidin pojasta. Molemmat sulkeutuvat mykkyyteen ja välttelevät konflikteja, mutta ovat myös ilkeitä, manipulatiivisia, osaavat olla hurmaavia ja käyttäytyä seurassa oikein, kiinnostuvat vain itsestään ja omista mielenkiinnokohteistaan, eivät kykene empatiaan (lohdutus, huolenpito, tuki), ovat kiinnostuneita vain omien tarpeidensa täyttämisestä, eivät välitä puolison tai lasten tarpeista, mutta voivat viettää näiden kanssa mukavia hetkiä omilla ehdoillaan ja omista tarpeistaan nousevina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan näissä kyökkipsykologeissa paljonkin narsisteja jotka vain leimaavat muita narsisteiksi? Veikkaisin että on.
Mustakin tuntuu tältä.
Esim. tuo puhumattomuus ja moni muubap:n mainitsema asia liittyvät varsinkin miehillä paljon siihen että ovat kasvaneet narsistiäidin kanssa. Omia tunteita ei näytetä ja konflikteja vältetään.
Sitren tuo leimataan narsismiksi.Kyllähän narsistivanhempien lapsilla on todella usein narsistisia piirteitä - paljon. Mitä äiti, sitä poika perässä. Ja noiden piirteiden myöntämättömyys on juurikin sitä narsismia itseään.
Nuo piirteet eivät ketro narsistista piirteistä vaan opitusta itsensä suojaamisesta ja riitojen välttämisestä, on opittu että omat tunteet ovat huonoja. Siitä on hyvin vaikea oppia pois.
Sen sijaan ihminen joka kokee toisessa nuo piirteet hyökkäyksenä itseään kohtaan, saattaa olla narsisti.
Ylipäätään kaikkea ei voi luokitella narsismiksi, niin kuin tässäkin ketjussa tehdään.
On paljon rikkinäisiä ihmisiä ja siksi saattavat vaikuttaa tunteettomilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette tekemisissä hankalan ihmisen kanssa? Se askarruttaa minua.
Ehkäpä siksi, että lapsuudessa siihen kasvanut luulee sen olevan normaalia. Puoliso saattaa valikoitua samasta kategoriasta ja sitten on lapsetkin. Kun aina olet ollut se, jota muut syyttävät, et uskalla erotakaan. Ehkä siinä vaiheessa, kun lapset ovat sitten aikuisia...
Nelikymppisenä alkaa olla jo sen verran kokemusta, että ihminen huomaa, ettei olekaan niin huono, mitä on annettu ymmärtää. Muissakin voi olla vikaa ja siihen ihmeeseen on jännä havahtua.
Kohti parempaa huomista.
Eikä kellot soi, vaikka kaikki muut on peetä. Itse vain hyvä.
Jos tuossa nyt annetaan ymmärtää, että sen nelikymppisen lapsen pitäisi tajuta olevansa itse se ongelma niin ainakin omalla kohdallani se on mennyt niin, että olen koko ikäni kantanut syyllisyyttä kaikesta ja monesti myös miettinyt, olenko narsisti, liian itsekäs jne kun alankin pitää puoliani ja huolehtia omasta hyvinvoinnistani.
Yksi hyvä testi tuohon on se, että oletko itse kyennyt hyviin ja kestäviin ihmissuhteisiin? Mitä ystäväsi ja muut läheisesi sanovat sinusta? Onko sinulla kykyä empatiaan? Pystytkö tekemään toiselle hyvää, vaikket itse hyödy siitä? Onko sinulla tarve kostaa tai tasata tilejä tms. ilkeää?
Minä läpäisen tuon testin ja olen siitä keskustellut läheistenikin kanssa, kun oikein itseä epäilyttää, että olen itse se ongelma. Jostain syystä vain narsistit vaistoavat sen, että minä olen liian kiltti ja sopeutuva, joten minulla on ikään kuin ovi auki heille ja siksi heitä ilmestyy elämääni. Nyt olen opetellut vartioimaan sitä ovea paremmin niin ehkä niitä narsistikohtaamisiakin on sitten jatkossa vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin itse hieman varovainen leimaamaan ketään narisistiksi vain puheiden perusteella; ei ne puheet vaan ne teot.
Esimerkiksi itselläni alkoi hälytyskellot soida kun toinen ei koskaan halunnut viettää aikaa millään tavoin yhdessä minun ja kenenkään muun läheiseni seurassa. Ja keksi usein selityksiä miksei halunnut viettää aikaa jossain julkisessa paikassa (kuten tulla kansssani kauppaan tai kirjastoon ja tai vain lähteä yhdessä kävelylle) vaan mieluiten halusi viettää aikaansa neljän seinän sisällä ja silloinkin mieluummin joko hänen autossa tai minun luonani ei hänen asunnossa.
Puheissaan hän vältteli koskaan mainitsemasta ketään läheisiään. - Aiemmista kumppaneitaan en muista, että hänellä olisi ollut ikinä mitään myönteistä sanottavaa. Ja minä olin kuulemma ai-van erilainen kuin yksikään hänen aiempi kumppaninsa.
Niin. Paholaisen asianajaja-strategia on myös tietty itsetunnoltaan terveen Väittelijä-persoonallisuuden (ENTP) koetinkivi-strategia keskusteluissa. Sairas ei uskalla väitellä itseään osaavampien seurassa, vaan muuttuu väkinäiseksi.
Sairas? - Tarkoittanet tässä narisistia? Niin kai narsismikin on jonkinasteinen sairaus. Mutta sen sijaan minun on vaikeuksia ajatella, että hän olisi ollut yleisellä tasolla, jotenkin vähemmän osaavampi kuin vaikka minä itse tai moni muu läheiseni. - Muodolliselta koulutukseltaan hän oli tai on edelleen maisteri; tosin en löytänyt yliopiston kirjastosta hänen graduaan mutta nimensä (en muita tietoja) matrikkelista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette tekemisissä hankalan ihmisen kanssa? Se askarruttaa minua.
Ehkäpä siksi, että lapsuudessa siihen kasvanut luulee sen olevan normaalia. Puoliso saattaa valikoitua samasta kategoriasta ja sitten on lapsetkin. Kun aina olet ollut se, jota muut syyttävät, et uskalla erotakaan. Ehkä siinä vaiheessa, kun lapset ovat sitten aikuisia...
Nelikymppisenä alkaa olla jo sen verran kokemusta, että ihminen huomaa, ettei olekaan niin huono, mitä on annettu ymmärtää. Muissakin voi olla vikaa ja siihen ihmeeseen on jännä havahtua.
Kohti parempaa huomista.
Eikä kellot soi, vaikka kaikki muut on peetä. Itse vain hyvä.
Moni, todellinen narsismin uhri tuntee nimenomaan olevansa syyllinen lähes kaikkeen. Se, kun vihdoin ymmärtää ettei asia olekaan niin, ei vielä tarkoita sitä että ihminen luulisi olevansa vain itse hyvä samalla kun muut ovat huonoja.
Ap
Vaikka ei olisi itsekään täydellinen ihminen - kukaanhan ei ole -, täytyy olla lupa todeta tulleensa henkisesti ja/tai fyysisesti väärinkohdelluksi ja väkivallan kohteeksi. Kun se pahoinpitely tapahtuu narsistin tai vastaavan ihmisen toimesta, se on paljon vaikeampi käsittää ja käsitellä kuin kahden "normaalin" ihmisen välinen eskaloituneen tilanteen välienselvittely.
Normaalin ihmisen aivot eivät taivu ajattelemaan samalla tavalla kuin narsistin, ellei kohde etsi aiheesta riittävästi tietoa. Sittenkin vielä on erittäin vaikea ymmärtää ja käsitellä kaikkea, aivot ovat todella umpisolmussa ja uhrille syntyy helposti tila, jossa tapahtunutta vatvotaan erittäin pitkään kaikilta mahdollisilta kannoilta ja jokainen omakin reaktio ja teko kyseenalaistetaan ja mietitään mitä jos olisin tehnyt näin tai näin, olisiko tapahtunut toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo on saivartelua, että täällä tartutaan näihin diagnooseihin.
En itsekään tykkää diagnosoida, koska ei ole siihen pätevyyttä, mutta täytyy maallikollakin olla oikeus tavalla tai toisella todeta, että on joutunut tekemisiin sellaisen ihmisen kanssa, jossa on jotain pahasti vialla ja joka toimii täysin normaaleista säännöistä piittamatta. Mielestäni silloin voidaan käyttää narsistia yleissanana kuvailemaan tätä kokemusta. Itse puhuin aikanaan eksästä luonnehäiriöisenä ja vanhemmasta mielenterveysongelmaisena, mutta olen vaihtanut molemmat viime aikoina sanaan narsisti, koska niin moni piirre osuu myös narsismiin.
Et itsekään tykkää diagnosoida mutta kuitenkin leimaat osan läheisiäsi narsisteksi, joka on tai ainakin on ollut löydettävissä ihan yleisesti sille verraten hyvin ominaisia käyttäytymistapoja kuin vain yleisemmin ilmaisut, joissa sanoisit, että sinun mielestäsi oli/ on jotenkin luonnehäiriöinen tai kärsii mielenhäiriöstä.
Itse esimerkiksi helposti ajattelen, että lun joku kertoo, että kuinka joku on narsisti, niin samalla aattelen, että narisisti käyttäytyi / toimi muita satuttaen tuntematta mahd. lainkaan myöhemmin katumusta teoistaan kun taas jos kuulen jonkun kärsivän "vain" mielenhäriöistä, niin haluan uskoa, että mielenterveyshäiriöistä, huolimatta hän mahd. saattaa kyetä katumaan myöhemmin loukkaavia ja satuttavia tekojaan ja, että hänellä on syyllisyydentunto tallella, joka taas puuttunee kokonaan "täydellsieltä narsistilta".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo on saivartelua, että täällä tartutaan näihin diagnooseihin.
En itsekään tykkää diagnosoida, koska ei ole siihen pätevyyttä, mutta täytyy maallikollakin olla oikeus tavalla tai toisella todeta, että on joutunut tekemisiin sellaisen ihmisen kanssa, jossa on jotain pahasti vialla ja joka toimii täysin normaaleista säännöistä piittamatta. Mielestäni silloin voidaan käyttää narsistia yleissanana kuvailemaan tätä kokemusta. Itse puhuin aikanaan eksästä luonnehäiriöisenä ja vanhemmasta mielenterveysongelmaisena, mutta olen vaihtanut molemmat viime aikoina sanaan narsisti, koska niin moni piirre osuu myös narsismiin.
Et itsekään tykkää diagnosoida mutta kuitenkin leimaat osan läheisiäsi narsisteksi, joka on tai ainakin on ollut löydettävissä ihan yleisesti sille verraten hyvin ominaisia käyttäytymistapoja kuin vain yleisemmin ilmaisut, joissa sanoisit, että sinun mielestäsi oli/ on jotenkin luonnehäiriöinen tai kärsii mielenhäiriöstä.
Itse esimerkiksi helposti ajattelen, että lun joku kertoo, että kuinka joku on narsisti, niin samalla aattelen, että narisisti käyttäytyi / toimi muita satuttaen tuntematta mahd. lainkaan myöhemmin katumusta teoistaan kun taas jos kuulen jonkun kärsivän "vain" mielenhäriöistä, niin haluan uskoa, että mielenterveyshäiriöistä, huolimatta hän mahd. saattaa kyetä katumaan myöhemmin loukkaavia ja satuttavia tekojaan ja, että hänellä on syyllisyydentunto tallella, joka taas puuttunee kokonaan "täydellsieltä narsistilta".
Kyllä minulle oli parantavaa ottaa mukaan kuvioon sen täysi kuva, että myönnän itselleni, että toinen on luontaisesti minulle paha, ilkeä ja empatiakyvytön eikä vain masentunut, erakoitunut, sulkeutunut tms. Koska näin ymmärrän paremminmmyös kaikkia omia CPTSD-oireitani ja osaan varoa paremmin tulevissa ihmissuhteissa.
Olisiko sinusta parempi, että kohde on itsepetoksessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jss. Aivan hölmöläisen hommaa tuollainen analysointi, kun voisi vain elää sitä omaa elämäänsä nauttien, ja hyvässä seurassa. Ap ei kuulosta terveeltä.
Et ole selvästikään kohdannut aitoa narsistia kun et ymmärrä mihin kaikkeen heidän lonkeronsa ulottuvat. Ilman analysointia ja terapeutin apua olisin tod.näk paljon huonommassa jamassa. Terapeuttien mielestä on ihme, että olen näinkin hyvässä kunnossa.
Ap
Kyllä olen, mutta en ole uhriutuja, enkä uhrityyppiä, joten minun kanssani luovutti kun ei onnistunut.
Välit poikki, ja lopettaa se analysointi. Sillä pääsee alkuun.
Perheen ulkopuolisiin välien katkominen vielä onnistuu, mutta kun kyseessä lähiomaisia muuttuu asia paljon vaikeammaksi.
Ap
Ymmärrän mitä sanot, mutta oikeasti niistäkin suhteista voi kävellä ulos. Ainoa todellinen tilanne, mistä ei pääse ulos, on sellainen, jossa on yhteisiä lapsia.
Tiedätkö, että se ulos käveleminen on mahdotonta, jos se narsistinen ihminen on salakavalasti saanut sinut uskomaan, että sinä olet syyllinen ja viallinen.
Narsistinen ihminen menee huomaamatta toisen pään sisään ja muuttaa toisen käsitystä itsestään. Sen jälkeen se uloskävely on mahdotonta ilman esim. terapiaa.
Tavallisella tavalla hankala ihminen on helppo tapaus, hänen luota on suht. helppo kävellä ulos.
Niin kauan, kun ihminen väittää, että ainahan sitä voi ulos kävellä, mikä estäisi, hän ei ole joutunut lähitekemisiin todellisen, vaikean narsistin kanssa.
Eka narsisti käveli itse elämästäni ulos ja jätti jälkeensä valtavan hämmennyksen ja terapiantarpeen. Kyseessä oli vanhempi.
Toisen narsistin luona olin ihan liian pitkään, mutta kun lähdin, vihasin häntä jo niin paljon, että kontaktittomuuden pito kävi helposti.
Kolmas narsisti oli esimies ja burn outin kautta vaihdoin työpaikkaa.
Nyt omaan tiedon, että vika ei ole ollut minussa vaan heissä eivätkä he voi itselleen mitään. Ja vihdoin tämä tuli käytännössä koetelluksi, kun tunnistin seurustelukumppanissa varoitusmerkit heti rakkauspommituksen jälkeen enkä suostunut enää suhteeseen narsistin kontrolloimana. Jos nyt seuraavalla kerralla tunnistaisi sen jo rakkauspommituksesta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole keskustelua tai aitoa vuorovaikutusta. On vain narsistin puhe ja paasaus.
Puhuu lähinnä itsestään ja saavutuksistaan. Puhuu paljon rahasta ja vaikutusvaltaisista ihmisistä, joita tuntee. Ei malta kuunnella yhtään mitään mitä sinä kerrot sinulle tärkeistä asioista. Häntä ei voisi vähempää kiinnostaa. Vain silloin kysyy jotain, kun yrittää onkia heikkouksiasi.
Paasaamiset sisältävät mustavalkoisia kärkkäitä mielipiteitä ja näkemyksiä, jotka ovat ainoita oikeita. Kovaa arvomaailmaa, paljon puhetta saavutuksista ja rahasta. Välillä sekaan livahtelee selviä valheita, jotka jokainen selväjärkinen tajuaa sepitykseksi, mutta narsku uskoo niihin itsekin.
Paasauksen seassa voi tulla täysiä ristiriitaisuuksia ja päivästä riippuen voi tuulla ihan mistä tahansa. Puheessa on paljon energiaa. Hyvänä päivänä ihan euforiassa omista jutuistaan. Huonona päivänä kaikki muut ovat pettäneet hänet ja ovat surkeita epäonnistujia. Epävakaata ja epäluotettavaa.
Totuus pitää aina selvittää muita kautta. Sitä ei koskaa saa narsistilta itseltään selville, sillä sitä hän kiertää kuin kissa kuumaa puuroa. Sumuvalottaa ja kertoo ummet ja lammet asian ympäriltä, mutta ihan sitä totuuden ydintä ei ikinä kerro. Sen saa muilta selville, jotka ovat nähneet käytöksensä ja miten kohtelee muita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jss. Aivan hölmöläisen hommaa tuollainen analysointi, kun voisi vain elää sitä omaa elämäänsä nauttien, ja hyvässä seurassa. Ap ei kuulosta terveeltä.
Et ole selvästikään kohdannut aitoa narsistia kun et ymmärrä mihin kaikkeen heidän lonkeronsa ulottuvat. Ilman analysointia ja terapeutin apua olisin tod.näk paljon huonommassa jamassa. Terapeuttien mielestä on ihme, että olen näinkin hyvässä kunnossa.
Ap
Kyllä olen, mutta en ole uhriutuja, enkä uhrityyppiä, joten minun kanssani luovutti kun ei onnistunut.
Välit poikki, ja lopettaa se analysointi. Sillä pääsee alkuun.
Perheen ulkopuolisiin välien katkominen vielä onnistuu, mutta kun kyseessä lähiomaisia muuttuu asia paljon vaikeammaksi.
Ap
Ymmärrän mitä sanot, mutta oikeasti niistäkin suhteista voi kävellä ulos. Ainoa todellinen tilanne, mistä ei pääse ulos, on sellainen, jossa on yhteisiä lapsia.
Tiedätkö, että se ulos käveleminen on mahdotonta, jos se narsistinen ihminen on salakavalasti saanut sinut uskomaan, että sinä olet syyllinen ja viallinen.
Narsistinen ihminen menee huomaamatta toisen pään sisään ja muuttaa toisen käsitystä itsestään. Sen jälkeen se uloskävely on mahdotonta ilman esim. terapiaa.
Tavallisella tavalla hankala ihminen on helppo tapaus, hänen luota on suht. helppo kävellä ulos.
Niin kauan, kun ihminen väittää, että ainahan sitä voi ulos kävellä, mikä estäisi, hän ei ole joutunut lähitekemisiin todellisen, vaikean narsistin kanssa.
Kiitos mielipiteestäsi. Olen kasvanut perheessä, jossa äitini oli narsistinen ja se on ajanut minut myöhemmin kahteen suhteeseen, jossa oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Nyttemmin ymmärrän, että nämä henkilöt kohtelivat minua täsmälleen, kuten äitini.
Olen katkaissut välini lähtöperheeseen ja irrottautunut näistä väkivaltaisista suhteista. Toinen kesti 10 v ja ymmärsin väkivallan vasta jälkeenpäin (ei mustelmia). Toisen sain päätettyä, kun fyysinen väkivalta alkoi, mutta en ihan heti.
Tiedän, että se on vaikeaa, mutta todellisuudessa siteet ovat enimmäkseen näkymättömiä ja uhrin todella on mahdollista kävellä ulos. Ja vasta sen jälkeen todellinen toipuminen on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistilla voi olla aluksi miellyttävä keskustelutyyli, ja narsisti saattaa kohteliaasti kysellä myös keskustelukumppanin asioista ja vaikuttaa aidosti kiinnostuneelta. Hyvät sosiaaliset taidot omaava narsisti voi antaa aluksi hyvän vaikutelman ennen kuin häneen on tutustunut paremmin. Nuo tässä ketjussa kuvaillut henkilöt ovat huonot sosiaaliset taidot omaavia, töykeitä ihmisiä. Narsisti voi olla sosiaalisesti taitava.
Olen valitettavasti ollut narsistin alainen. Se oli aivan helvettiä, ja vasta nyt useamman vuoden jälkeen olen tajunnut, miten kuormittavaa tuo kaikki oli.
Omia kokemuksia:
- Tunnistan tuon ihmisen totaalisen "ignooraamisen". Saatoimme olla kolmen hengen palaverissa, ja esimies jätti yhden henkilön täysin huomiotta. Ei katsonut tähän kun tämä puhui, ei reagoinut mihinkään tämän sanomaan asiaan, saattoi puhua päälle ja niin edelleen. Hän käyttäytyi aivan kuin tämä henkilö ei olisi ollut edes paikalla. Tätä kohtelua käytettiin useimmiten kostona siitä, että työkaveri oli toiminut jotenkin väärin narsistiesimiestä kohtaan, esimerkiksi oli sanonut tälle jossakin pienessä asiassa vastaan.
- "Hienovaraiset" solvaukset. Puhuttiin melkein mistä vaan, niin narsisti kommentoi pilkkaavasti jotakin asiaa, jonka tiesi koskevan jotakuta paikalla olevaa. Esimerkiksi hän saattoi solvata jonkun kotikaupunkia, lemmikkikoiran rotua tai harrastusta ja oikein myhäillen katsoi sitä, ketä uskoi loukanneensa. Mietin aina välillä, kuinka paljon aivokapasiteettia hänellä meni sen miettimiseen, että saisi haukuttua muita. Muutenkin esimiehen lempipuheenaihe oli muiden ihmisten haukkuminen. Hänellä alkoi oikein silmät kiilua, kun päästiin haukkumaan esimerkiksi pienemmän kaupungin sivukonttorin työntekijöitä.
- Mitään ei tehty kirjallisesti, aina kasvotusten tai puhelimitse, ettei mihinkään jäisi todistusaineistoa. Olimme samassa firmassa yli kolme vuotta ja osaan laskea yhden käden sormilla kerrat, kun sain esimieheltä tämän itse kirjoittaman sähköpostin. Tällä taktiikalla hän pystyi kertomaan joka osapuolelle eri versiota asioista – aina sitä, mitä toinen halusi kuulla. Hän myös vältteli isoja palavereita ja halusi sen sijaan aina keskustella kahden, ettei hän jäisi niin helposti kiinni valheistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo on saivartelua, että täällä tartutaan näihin diagnooseihin.
En itsekään tykkää diagnosoida, koska ei ole siihen pätevyyttä, mutta täytyy maallikollakin olla oikeus tavalla tai toisella todeta, että on joutunut tekemisiin sellaisen ihmisen kanssa, jossa on jotain pahasti vialla ja joka toimii täysin normaaleista säännöistä piittamatta. Mielestäni silloin voidaan käyttää narsistia yleissanana kuvailemaan tätä kokemusta. Itse puhuin aikanaan eksästä luonnehäiriöisenä ja vanhemmasta mielenterveysongelmaisena, mutta olen vaihtanut molemmat viime aikoina sanaan narsisti, koska niin moni piirre osuu myös narsismiin.
Et itsekään tykkää diagnosoida mutta kuitenkin leimaat osan läheisiäsi narsisteksi, joka on tai ainakin on ollut löydettävissä ihan yleisesti sille verraten hyvin ominaisia käyttäytymistapoja kuin vain yleisemmin ilmaisut, joissa sanoisit, että sinun mielestäsi oli/ on jotenkin luonnehäiriöinen tai kärsii mielenhäiriöstä.
Itse esimerkiksi helposti ajattelen, että lun joku kertoo, että kuinka joku on narsisti, niin samalla aattelen, että narisisti käyttäytyi / toimi muita satuttaen tuntematta mahd. lainkaan myöhemmin katumusta teoistaan kun taas jos kuulen jonkun kärsivän "vain" mielenhäriöistä, niin haluan uskoa, että mielenterveyshäiriöistä, huolimatta hän mahd. saattaa kyetä katumaan myöhemmin loukkaavia ja satuttavia tekojaan ja, että hänellä on syyllisyydentunto tallella, joka taas puuttunee kokonaan "täydellsieltä narsistilta".
Kyllä minulle oli parantavaa ottaa mukaan kuvioon sen täysi kuva, että myönnän itselleni, että toinen on luontaisesti minulle paha, ilkeä ja empatiakyvytön eikä vain masentunut, erakoitunut, sulkeutunut tms. Koska näin ymmärrän paremminmmyös kaikkia omia CPTSD-oireitani ja osaan varoa paremmin tulevissa ihmissuhteissa.
Olisiko sinusta parempi, että kohde on itsepetoksessa?
Erinomaisen hyvä kysymys kiitos! - Minun olisi täytynyt osata kirjoittaa yleisemmin. - Tarkoitan, että minua toisinaan kiusaa, että osa vaikuttaa käyttävän ja tai nimitetlevän toisinaan melkokeveinkin perustein kohtaamiaan inhottavia ja loukkaaviakin ihmisiä narsisteiski; kun ovat mm. lukeneet jostain "tyypillisä narsistin" piirteitä, niin ovat tulkinneet tai tahatoomastiko sitten leimaavat kokemansa ällötyksen ja oukkauksen aiheuttajan narsistiksi. - - - Sinänsä ei "narsismi" tai "narsisti" ole läheskään ainoa ilmaisu se vain on yksi selittävä tekijä, miksi joku tai jotkut toimivat loukkavasti ja tai satuttavasti ja kun niistä tai siitä on ollut verraten paljon juttuja mediassa, niin sitä alitajuisestikin saattanee alkaa aattelemaan, että kyllä tuo n.n on varmastikin narsisti. Osa varmasti on mutta ei suinkaan kaikki "narsisteiksi leimatut".
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin näin se oli:
Se en ollut minä. Jos olinkin, sinä sait minut tekemään niin.
Ymmärsit väärin, olet liian herkkä, sun eksäsi oli oikeassa ja sinä tosiaan olet epävakaa, ei noin koskaan tapahtunut, tuo on ihan hullu väite - olen huolissani sinusta, eihän kukaan noin sanoisi, minä en koskaan tekisi mitään tuollaista, kuvittelet, liioittelet, syyttelet.
Juuri näin! Suoraan kumppanini suusta, jokainen sana ja lause.
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan monella narsistiksi leimatulla onkin oikeasti ongelmia neuropuolella?
Varmaan aika harvalla, luulen. Ne on kuitenkin aivan täysin erilaisia ihmisiä ja haasteiden lähteet on aivan eri paikassa. Narsismi kun on usein kasvatuksen tulosta, neurologiset sairaudet ovat kai synnynnäisiä.
Jos mietit "neuro-ongelmaista" vahvoja narsistisia piirteitä omaavaa, niin Rillit huurussa -sarjan Sheldon taitaa olla etsimäsi henkilö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan näissä kyökkipsykologeissa paljonkin narsisteja jotka vain leimaavat muita narsisteiksi? Veikkaisin että on.
Mustakin tuntuu tältä.
Esim. tuo puhumattomuus ja moni muubap:n mainitsema asia liittyvät varsinkin miehillä paljon siihen että ovat kasvaneet narsistiäidin kanssa. Omia tunteita ei näytetä ja konflikteja vältetään.
Sitren tuo leimataan narsismiksi.Kyllähän narsistivanhempien lapsilla on todella usein narsistisia piirteitä - paljon. Mitä äiti, sitä poika perässä. Ja noiden piirteiden myöntämättömyys on juurikin sitä narsismia itseään.
Nuo piirteet eivät ketro narsistista piirteistä vaan opitusta itsensä suojaamisesta ja riitojen välttämisestä, on opittu että omat tunteet ovat huonoja. Siitä on hyvin vaikea oppia pois.
Sen sijaan ihminen joka kokee toisessa nuo piirteet hyökkäyksenä itseään kohtaan, saattaa olla narsisti.
Ylipäätään kaikkea ei voi luokitella narsismiksi, niin kuin tässäkin ketjussa tehdään.
On paljon rikkinäisiä ihmisiä ja siksi saattavat vaikuttaa tunteettomilta.
Kukaan ei ole persoonallisuushäiriöinen syntyjään. Ei edes narsisti. Ja ne narsistin tavat ovat opittuja tapoja suojata itseään. Tapoja pärjätä tässä maailmassa.
Myös narsisti on uhri. Ei hän tuota kuplaansa ole valinnut ja narsistillakin on mahdollisuus eheytyä vaikka moni väittää ettei voi.
Eikä kellot soi, vaikka kaikki muut on peetä. Itse vain hyvä.