Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Narsisti myös vertasi, että normaalin käytöksen ja kohtelun odottaminen oli vaatimus kohdella itseäni silkkihansikkain. Että jos hän ei saa pahoinpidellä ja kiusata, niin kuvittelen olevani jotakin erityistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen kimpussa oleva narsisti myös hokee jatkuvasti, että sinä olet x vuotias, sinun ei pitäisi tehdä tai osata sitä tai tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Satutteko muistamaan, missä vaiheessa teidän - jos nyt siis puhutaan parisuhteesta - narsistit alkoivat käyttää teihin enlisting-tekniikkaa? Itse mietin pääni puhki suhteen alkuvaihtetta, mutta en saanut tilanteesta kiinni. Jotain on varmasti ollut, mutta niin hienovaraisesti, etten edes huomioinut.
Muistan lähinnä vain sen, että mies alkoi aika alkuvaiheessa "katoilemaan", mutta olisi kiva tietää, mitkä on esimmäinen kehuksi verhottu piikki, jonka narsistin suusta kuulin. Niiden kanssa menee kaikki niin sekaisin, että minun kaltaiseni hyvämuistinen ihminenkin on hämillään, että mitä tapahtui ja milloin.
https://ketunhantak.blogspot.com/2020/03/narsistinen-rekrytointimalli.h…
Olen paljon miettinyt sitä, miten suhde kehittyi. Jossakin rajat alkoivat ylittymään ja niitä venytettiin koko ajan pidemmälle. Jotenkin alusta asti olin vähän varuillani suuttua mistään kunnolla tai vaatia selitystä. Luultavasti hän osasi jollain tapaa viestiä hylätyksi tulemisen uhkaa, joka leimasi suhdetta. Väkivaltaa aloin pelkäämään vasta myöhemmin.
Hän unohti treffimme kerran ja odotin yksin ruuan kanssa koko illan. Hän pyysi sitä anteeksi ja toi kasan suklaapatukoita, joihin oli kirjoitettu "rakkaalle" ja "anteeksi" ja itselleen yhden patukan, johon oli tekstattu "törpölle". Ajan kuluessa ei enää tullut suklaata tai anteeksipyyntöjä.
Hän vietti koko kesälomansa muualla, ei päivääkään kanssani. Koin sen hieman loukkaavana, mutta menot oli suunniteltu jo ennen tapaamistamme. Koko suhteen aikana minulla ei ollut sananvaltaa lomien suunnitteluun. Hän kyllä aina puhui, kuinka seuraavaan reissuun lähdetäänkin yhdessä jonnekin minne minä haluan. (Future faking)
Jos laitoin viestiin aamulla jotakin tyyliin "tykkään susta", saattoi mennä koko päivä ennen kuin hän vastasi mitään ja itsellä oli hieman hämmentynyt olo siitä. Sitten hän saattoikin vastata yhtäkkiä sydämillä ja olo helpottui. (Vuoristorataan totuttelua.) Tunteita sisältävät viestit jäivät pois kokonaan suhteen edetessä. Tätä viesteillä ja somella pelaamista oli paljon. Esim. hän ei tykännyt Facebookissa mm. valmistujais- ja synttärikuvistani, vaikka roikkui somessa aina ja tykkäili ties mistä. En kehdannut kysellä miksi ei, kun hän olisi syyttänyt lapselliseksi.
Ensimmäinen mykkäkoulu kesti muistaakseni pari päivää ja se alkoi, kun oikeutetusti puolustin itseäni. Mies alkoi v''uilemaan kesken kävelylenkin ja kyselin mikä vaivaa, en siedä tuollaista käytöstä. Sen hän pyyteli anteeksi ja lupasi jatkossa hoitaa asiat puhumalla. Suhteen lopulla mykkäkoulut saattoivat kestää pari kuukautta eikä mitään selvitetty puhumalla.
Noin vuoden päästä seurustelun alusta tuli ensimmäinen kerta, kun hän halusi erota. Vietimme silloin juhannusta hänen perheensä kanssa ja silloin ilmoitti, että ollaan liian erilaisia jatkamaan yhdessä. Se tuli ihan puskista! Se harmittaa todella paljon, että en pakannut tavaroita ja lähtenyt lopullisesti. Kilttinä hymyilin vain järkyttyneenä ja yritin miettiä, ettei pilata tässä muiden juhannusta. "Erot" alkoivat toistumaan aina hankalissa kohdissa, joissa jouduin jotenkin kiperään tilanteeseen.
Miten hän palasi pari kuukauden mykkäkoulusta? Ja olitko sinä sen ajan ajatuksessa, että te olette suhteessa vai eronneet?
Tämä on elämäni kipeimpiä kohtia. Mykkäkoulujen alkaessa sisuunnuin ja aloin miettimään/suunnittelemaan eroa. Ne alkoi ihan yhtäkkiä itselleni käsittämättömässä tilanteessa. Kuitenkin se hiljaisuus ja epätietoisuus kaikesta alkoi hajottamaan vähitellen. En tiennyt ollaanko erottu ja mitä kaikkea hän puuhaa selkäni takana. En tiennyt mitä olin tehnyt väärin, oliko joku väärinkäsitys, oliko hän löytänyt toisen... Lisäksi monesti oli ihan käytännön asioita kesken (esim. mykkäkoulu kesken muuton ja remontin) enkä tiennyt mitä tehdä. Minä siis psyykkisesti hajosin itkuiseksi ja sekavaksi, toimintakyvyttömäksi. Ei auttanut liikunta, rauhoittavat lääkkeet, ei mikään. Mies lopetti mykkäkoulun siihen ja palasi lohduttamaan kun olin ihan raunio, hänestä tuli taas lämmin, hoivaajarooli esille. Minun toimintakyky palautui. Sitten alkoi taas suhteessa hyvä kausi, kunnes... Tällaista se sairaassa suhteessa on.
Kiesus mitä keksittyä sontaa ja et siltikään jättänyt. "Ihan romuna" ja silti mitä? Et pysty elämään yksin tai hän rahoittaa elämäsi? "Ei auttanut liikunta, rauhoittavat lääkkeet"? Auttaisiko että otat vastuun omasta elämästäsi?
Tässä on paha ihminen. Läpimätä. Empatiakyvytön iljetys.
Tai realisti joka osaa lukea ihmisiä ja EI USKO KAIKKEA MITÄ SANOTAAN TAI KERROTAAN? Empatiaan ja rakkauteen kykenen, valehteluun en kykene. Lue tuo teksti ajatuksen kanssa uudestaan, miten itse kirjoittaisit saman tarinan jos sinä olisit kokenut sen.
Vierailija kirjoitti:
Tulin satunnaisen narsistin vainoamaksi. Se sai muutamia kiusaaman minua, myös fyysisesti, mutta lähes kukaan ei lähtenyt mukaan siihen. Vähintään yksi kiusaajista halusi joko seksiä tai parisuhteen kanssani, myös ollessani lapsi. Minullekin sanottiin, että minua pitää kouluttaa. Minun piti keksiä juorut itsestäni, väkivallalla uhkaamalla. Luulin, että kuolen siihen väkivaltaan ja olen yllättynyt, että en. Pelkäsi jäävänsä kiinni ja hupi olisi loppunut? Keksimäni jutut olivat täysin sekavia ja järjettömiä, mutta silti jotkut uskoivat ne. Tai eivät uskoneet, mutta saivat tuntea kerrankin elävänsä, kun olivat mukana jossain niin jännittävässä. Jos pitää valita, niin otan turpaan ennemmin kuin olen yksi tuollaisista kaistapäistä. Vuosikymmenet eivät kasvattaneet heistä ketään.
Tää kertomus kuulosti monella tapaa ristiriitaiselta. Satunnainen narsisti joka vaati seksiä kuitenkin myös lapsena ja sai ihmisiä mukaan kiusaamiseen mutta kukaan ei lähtenyt siihen mukaan. Joku tässä ei täsmää nyt. Anteeks jos olen väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika äkkiä muuttui keskustelun sävy, ”mitäs otit turpaasi”. Niinpä, miksi otin. Miksi miehet saisivat osallistua tähän keskusteluun, saati puolustautua tai luoja jos esittävät kysymyksiä.
Ite vastailet itelles =D Mee nyt jo muualle sikailee
Itse ihan päätän olla lyömättä tai alistumatta ja mikä koira älähtää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En silti ole narsisti vaan päinvastoin empaatti, jolla on nollatoleranssi kiusaamiselle ja huonolle kohtelulle.
Narsisti oikeuttaa muiden kiusaamisen ja valehtelun itselleen että on nollatoleranssi kiusaamiselle ja huonolle kohtelulle. Itse pahin huonon kohtelun ja käytöstapojen mannekiini. Tämä on hyvin tyypillistä ja voidaan lisätä listaan.
- Valehtelee puolustavansa muita huonolta kohtelulta ja tekee sitä itse.
Juu, minun narsistihan kertoi heti suhteen alussa minulle, että on oikein suuri feministi, paljon suurempi kuin minä. Hän puolustaa naisia viimeiseen, kun samaan aikaan minä - naisihminen - räpikoin jossain feminismin pohjamudissa tietämättä oikeastaan että mistä on kyse.
Ja tosiaan päälle sitten pahoinpiteli minua henkisesti koko suhteen ajan. Aikamoinen feministi meillä siinä.
Ollaankohan seukattu saman tyypin kanssa :D
No, yksi narsisti on kaikki narsistit, että sinänsä joo.
Tämä loistoyksilö on maajussin ja IT-ihmisen sekava välimuoto. Välillä todella komea ja sliipattu ja välillä ojasta revitty maajussi. Yritti jotain ihme luomuviljelijän uraa ja epäonnistui, sen jälkeen on koodannut työkseen.
Ei siinä tapauksessa ole sama narsku. Hassua kun ne ovat kaikki niin samantapaisia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Satutteko muistamaan, missä vaiheessa teidän - jos nyt siis puhutaan parisuhteesta - narsistit alkoivat käyttää teihin enlisting-tekniikkaa? Itse mietin pääni puhki suhteen alkuvaihtetta, mutta en saanut tilanteesta kiinni. Jotain on varmasti ollut, mutta niin hienovaraisesti, etten edes huomioinut.
Muistan lähinnä vain sen, että mies alkoi aika alkuvaiheessa "katoilemaan", mutta olisi kiva tietää, mitkä on esimmäinen kehuksi verhottu piikki, jonka narsistin suusta kuulin. Niiden kanssa menee kaikki niin sekaisin, että minun kaltaiseni hyvämuistinen ihminenkin on hämillään, että mitä tapahtui ja milloin.
https://ketunhantak.blogspot.com/2020/03/narsistinen-rekrytointimalli.h…
Olen paljon miettinyt sitä, miten suhde kehittyi. Jossakin rajat alkoivat ylittymään ja niitä venytettiin koko ajan pidemmälle. Jotenkin alusta asti olin vähän varuillani suuttua mistään kunnolla tai vaatia selitystä. Luultavasti hän osasi jollain tapaa viestiä hylätyksi tulemisen uhkaa, joka leimasi suhdetta. Väkivaltaa aloin pelkäämään vasta myöhemmin.
Hän unohti treffimme kerran ja odotin yksin ruuan kanssa koko illan. Hän pyysi sitä anteeksi ja toi kasan suklaapatukoita, joihin oli kirjoitettu "rakkaalle" ja "anteeksi" ja itselleen yhden patukan, johon oli tekstattu "törpölle". Ajan kuluessa ei enää tullut suklaata tai anteeksipyyntöjä.
Hän vietti koko kesälomansa muualla, ei päivääkään kanssani. Koin sen hieman loukkaavana, mutta menot oli suunniteltu jo ennen tapaamistamme. Koko suhteen aikana minulla ei ollut sananvaltaa lomien suunnitteluun. Hän kyllä aina puhui, kuinka seuraavaan reissuun lähdetäänkin yhdessä jonnekin minne minä haluan. (Future faking)
Jos laitoin viestiin aamulla jotakin tyyliin "tykkään susta", saattoi mennä koko päivä ennen kuin hän vastasi mitään ja itsellä oli hieman hämmentynyt olo siitä. Sitten hän saattoikin vastata yhtäkkiä sydämillä ja olo helpottui. (Vuoristorataan totuttelua.) Tunteita sisältävät viestit jäivät pois kokonaan suhteen edetessä. Tätä viesteillä ja somella pelaamista oli paljon. Esim. hän ei tykännyt Facebookissa mm. valmistujais- ja synttärikuvistani, vaikka roikkui somessa aina ja tykkäili ties mistä. En kehdannut kysellä miksi ei, kun hän olisi syyttänyt lapselliseksi.
Ensimmäinen mykkäkoulu kesti muistaakseni pari päivää ja se alkoi, kun oikeutetusti puolustin itseäni. Mies alkoi v''uilemaan kesken kävelylenkin ja kyselin mikä vaivaa, en siedä tuollaista käytöstä. Sen hän pyyteli anteeksi ja lupasi jatkossa hoitaa asiat puhumalla. Suhteen lopulla mykkäkoulut saattoivat kestää pari kuukautta eikä mitään selvitetty puhumalla.
Noin vuoden päästä seurustelun alusta tuli ensimmäinen kerta, kun hän halusi erota. Vietimme silloin juhannusta hänen perheensä kanssa ja silloin ilmoitti, että ollaan liian erilaisia jatkamaan yhdessä. Se tuli ihan puskista! Se harmittaa todella paljon, että en pakannut tavaroita ja lähtenyt lopullisesti. Kilttinä hymyilin vain järkyttyneenä ja yritin miettiä, ettei pilata tässä muiden juhannusta. "Erot" alkoivat toistumaan aina hankalissa kohdissa, joissa jouduin jotenkin kiperään tilanteeseen.
Miten hän palasi pari kuukauden mykkäkoulusta? Ja olitko sinä sen ajan ajatuksessa, että te olette suhteessa vai eronneet?
Tämä on elämäni kipeimpiä kohtia. Mykkäkoulujen alkaessa sisuunnuin ja aloin miettimään/suunnittelemaan eroa. Ne alkoi ihan yhtäkkiä itselleni käsittämättömässä tilanteessa. Kuitenkin se hiljaisuus ja epätietoisuus kaikesta alkoi hajottamaan vähitellen. En tiennyt ollaanko erottu ja mitä kaikkea hän puuhaa selkäni takana. En tiennyt mitä olin tehnyt väärin, oliko joku väärinkäsitys, oliko hän löytänyt toisen... Lisäksi monesti oli ihan käytännön asioita kesken (esim. mykkäkoulu kesken muuton ja remontin) enkä tiennyt mitä tehdä. Minä siis psyykkisesti hajosin itkuiseksi ja sekavaksi, toimintakyvyttömäksi. Ei auttanut liikunta, rauhoittavat lääkkeet, ei mikään. Mies lopetti mykkäkoulun siihen ja palasi lohduttamaan kun olin ihan raunio, hänestä tuli taas lämmin, hoivaajarooli esille. Minun toimintakyky palautui. Sitten alkoi taas suhteessa hyvä kausi, kunnes... Tällaista se sairaassa suhteessa on.
Kiesus mitä keksittyä sontaa ja et siltikään jättänyt. "Ihan romuna" ja silti mitä? Et pysty elämään yksin tai hän rahoittaa elämäsi? "Ei auttanut liikunta, rauhoittavat lääkkeet"? Auttaisiko että otat vastuun omasta elämästäsi?
Tässä on paha ihminen. Läpimätä. Empatiakyvytön iljetys.
Tai realisti joka osaa lukea ihmisiä ja EI USKO KAIKKEA MITÄ SANOTAAN TAI KERROTAAN? Empatiaan ja rakkauteen kykenen, valehteluun en kykene. Lue tuo teksti ajatuksen kanssa uudestaan, miten itse kirjoittaisit saman tarinan jos sinä olisit kokenut sen.
Olet listan narsisti. Valehtelet siitä että et valehtele. Tuot esille realistisuuttasi. Näkyykö realistisuutesi toisten lyttäämisenä, vähättelynä, mustamaalaamisena ja haukkumisena? Toisten menestys saa ärsyyntymään ja haluat vähätellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Satutteko muistamaan, missä vaiheessa teidän - jos nyt siis puhutaan parisuhteesta - narsistit alkoivat käyttää teihin enlisting-tekniikkaa? Itse mietin pääni puhki suhteen alkuvaihtetta, mutta en saanut tilanteesta kiinni. Jotain on varmasti ollut, mutta niin hienovaraisesti, etten edes huomioinut.
Muistan lähinnä vain sen, että mies alkoi aika alkuvaiheessa "katoilemaan", mutta olisi kiva tietää, mitkä on esimmäinen kehuksi verhottu piikki, jonka narsistin suusta kuulin. Niiden kanssa menee kaikki niin sekaisin, että minun kaltaiseni hyvämuistinen ihminenkin on hämillään, että mitä tapahtui ja milloin.
https://ketunhantak.blogspot.com/2020/03/narsistinen-rekrytointimalli.h…
Olen paljon miettinyt sitä, miten suhde kehittyi. Jossakin rajat alkoivat ylittymään ja niitä venytettiin koko ajan pidemmälle. Jotenkin alusta asti olin vähän varuillani suuttua mistään kunnolla tai vaatia selitystä. Luultavasti hän osasi jollain tapaa viestiä hylätyksi tulemisen uhkaa, joka leimasi suhdetta. Väkivaltaa aloin pelkäämään vasta myöhemmin.
Hän unohti treffimme kerran ja odotin yksin ruuan kanssa koko illan. Hän pyysi sitä anteeksi ja toi kasan suklaapatukoita, joihin oli kirjoitettu "rakkaalle" ja "anteeksi" ja itselleen yhden patukan, johon oli tekstattu "törpölle". Ajan kuluessa ei enää tullut suklaata tai anteeksipyyntöjä.
Hän vietti koko kesälomansa muualla, ei päivääkään kanssani. Koin sen hieman loukkaavana, mutta menot oli suunniteltu jo ennen tapaamistamme. Koko suhteen aikana minulla ei ollut sananvaltaa lomien suunnitteluun. Hän kyllä aina puhui, kuinka seuraavaan reissuun lähdetäänkin yhdessä jonnekin minne minä haluan. (Future faking)
Jos laitoin viestiin aamulla jotakin tyyliin "tykkään susta", saattoi mennä koko päivä ennen kuin hän vastasi mitään ja itsellä oli hieman hämmentynyt olo siitä. Sitten hän saattoikin vastata yhtäkkiä sydämillä ja olo helpottui. (Vuoristorataan totuttelua.) Tunteita sisältävät viestit jäivät pois kokonaan suhteen edetessä. Tätä viesteillä ja somella pelaamista oli paljon. Esim. hän ei tykännyt Facebookissa mm. valmistujais- ja synttärikuvistani, vaikka roikkui somessa aina ja tykkäili ties mistä. En kehdannut kysellä miksi ei, kun hän olisi syyttänyt lapselliseksi.
Ensimmäinen mykkäkoulu kesti muistaakseni pari päivää ja se alkoi, kun oikeutetusti puolustin itseäni. Mies alkoi v''uilemaan kesken kävelylenkin ja kyselin mikä vaivaa, en siedä tuollaista käytöstä. Sen hän pyyteli anteeksi ja lupasi jatkossa hoitaa asiat puhumalla. Suhteen lopulla mykkäkoulut saattoivat kestää pari kuukautta eikä mitään selvitetty puhumalla.
Noin vuoden päästä seurustelun alusta tuli ensimmäinen kerta, kun hän halusi erota. Vietimme silloin juhannusta hänen perheensä kanssa ja silloin ilmoitti, että ollaan liian erilaisia jatkamaan yhdessä. Se tuli ihan puskista! Se harmittaa todella paljon, että en pakannut tavaroita ja lähtenyt lopullisesti. Kilttinä hymyilin vain järkyttyneenä ja yritin miettiä, ettei pilata tässä muiden juhannusta. "Erot" alkoivat toistumaan aina hankalissa kohdissa, joissa jouduin jotenkin kiperään tilanteeseen.
Miten hän palasi pari kuukauden mykkäkoulusta? Ja olitko sinä sen ajan ajatuksessa, että te olette suhteessa vai eronneet?
Tämä on elämäni kipeimpiä kohtia. Mykkäkoulujen alkaessa sisuunnuin ja aloin miettimään/suunnittelemaan eroa. Ne alkoi ihan yhtäkkiä itselleni käsittämättömässä tilanteessa. Kuitenkin se hiljaisuus ja epätietoisuus kaikesta alkoi hajottamaan vähitellen. En tiennyt ollaanko erottu ja mitä kaikkea hän puuhaa selkäni takana. En tiennyt mitä olin tehnyt väärin, oliko joku väärinkäsitys, oliko hän löytänyt toisen... Lisäksi monesti oli ihan käytännön asioita kesken (esim. mykkäkoulu kesken muuton ja remontin) enkä tiennyt mitä tehdä. Minä siis psyykkisesti hajosin itkuiseksi ja sekavaksi, toimintakyvyttömäksi. Ei auttanut liikunta, rauhoittavat lääkkeet, ei mikään. Mies lopetti mykkäkoulun siihen ja palasi lohduttamaan kun olin ihan raunio, hänestä tuli taas lämmin, hoivaajarooli esille. Minun toimintakyky palautui. Sitten alkoi taas suhteessa hyvä kausi, kunnes... Tällaista se sairaassa suhteessa on.
Kiesus mitä keksittyä sontaa ja et siltikään jättänyt. "Ihan romuna" ja silti mitä? Et pysty elämään yksin tai hän rahoittaa elämäsi? "Ei auttanut liikunta, rauhoittavat lääkkeet"? Auttaisiko että otat vastuun omasta elämästäsi?
Tässä on paha ihminen. Läpimätä. Empatiakyvytön iljetys.
Tai realisti joka osaa lukea ihmisiä ja EI USKO KAIKKEA MITÄ SANOTAAN TAI KERROTAAN? Empatiaan ja rakkauteen kykenen, valehteluun en kykene. Lue tuo teksti ajatuksen kanssa uudestaan, miten itse kirjoittaisit saman tarinan jos sinä olisit kokenut sen.[/quote
Ketjun otsikko on "narsistin keskustelutyyli" eli patapää on osannut suunnistaa ihan oikeaan ketjuun juttelemaan. Valittevasti kyseessä on uhrien vertaistukiketju. Patapää, voisit perustaa oman ketjun teidän miesporukalle. Sinulle vaikuttaa tulevan täällä vain aggressiot pintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Satutteko muistamaan, missä vaiheessa teidän - jos nyt siis puhutaan parisuhteesta - narsistit alkoivat käyttää teihin enlisting-tekniikkaa? Itse mietin pääni puhki suhteen alkuvaihtetta, mutta en saanut tilanteesta kiinni. Jotain on varmasti ollut, mutta niin hienovaraisesti, etten edes huomioinut.
Muistan lähinnä vain sen, että mies alkoi aika alkuvaiheessa "katoilemaan", mutta olisi kiva tietää, mitkä on esimmäinen kehuksi verhottu piikki, jonka narsistin suusta kuulin. Niiden kanssa menee kaikki niin sekaisin, että minun kaltaiseni hyvämuistinen ihminenkin on hämillään, että mitä tapahtui ja milloin.
https://ketunhantak.blogspot.com/2020/03/narsistinen-rekrytointimalli.h…
Olen paljon miettinyt sitä, miten suhde kehittyi. Jossakin rajat alkoivat ylittymään ja niitä venytettiin koko ajan pidemmälle. Jotenkin alusta asti olin vähän varuillani suuttua mistään kunnolla tai vaatia selitystä. Luultavasti hän osasi jollain tapaa viestiä hylätyksi tulemisen uhkaa, joka leimasi suhdetta. Väkivaltaa aloin pelkäämään vasta myöhemmin.
Hän unohti treffimme kerran ja odotin yksin ruuan kanssa koko illan. Hän pyysi sitä anteeksi ja toi kasan suklaapatukoita, joihin oli kirjoitettu "rakkaalle" ja "anteeksi" ja itselleen yhden patukan, johon oli tekstattu "törpölle". Ajan kuluessa ei enää tullut suklaata tai anteeksipyyntöjä.
Hän vietti koko kesälomansa muualla, ei päivääkään kanssani. Koin sen hieman loukkaavana, mutta menot oli suunniteltu jo ennen tapaamistamme. Koko suhteen aikana minulla ei ollut sananvaltaa lomien suunnitteluun. Hän kyllä aina puhui, kuinka seuraavaan reissuun lähdetäänkin yhdessä jonnekin minne minä haluan. (Future faking)
Jos laitoin viestiin aamulla jotakin tyyliin "tykkään susta", saattoi mennä koko päivä ennen kuin hän vastasi mitään ja itsellä oli hieman hämmentynyt olo siitä. Sitten hän saattoikin vastata yhtäkkiä sydämillä ja olo helpottui. (Vuoristorataan totuttelua.) Tunteita sisältävät viestit jäivät pois kokonaan suhteen edetessä. Tätä viesteillä ja somella pelaamista oli paljon. Esim. hän ei tykännyt Facebookissa mm. valmistujais- ja synttärikuvistani, vaikka roikkui somessa aina ja tykkäili ties mistä. En kehdannut kysellä miksi ei, kun hän olisi syyttänyt lapselliseksi.
Ensimmäinen mykkäkoulu kesti muistaakseni pari päivää ja se alkoi, kun oikeutetusti puolustin itseäni. Mies alkoi v''uilemaan kesken kävelylenkin ja kyselin mikä vaivaa, en siedä tuollaista käytöstä. Sen hän pyyteli anteeksi ja lupasi jatkossa hoitaa asiat puhumalla. Suhteen lopulla mykkäkoulut saattoivat kestää pari kuukautta eikä mitään selvitetty puhumalla.
Noin vuoden päästä seurustelun alusta tuli ensimmäinen kerta, kun hän halusi erota. Vietimme silloin juhannusta hänen perheensä kanssa ja silloin ilmoitti, että ollaan liian erilaisia jatkamaan yhdessä. Se tuli ihan puskista! Se harmittaa todella paljon, että en pakannut tavaroita ja lähtenyt lopullisesti. Kilttinä hymyilin vain järkyttyneenä ja yritin miettiä, ettei pilata tässä muiden juhannusta. "Erot" alkoivat toistumaan aina hankalissa kohdissa, joissa jouduin jotenkin kiperään tilanteeseen.
Miten hän palasi pari kuukauden mykkäkoulusta? Ja olitko sinä sen ajan ajatuksessa, että te olette suhteessa vai eronneet?
Tämä on elämäni kipeimpiä kohtia. Mykkäkoulujen alkaessa sisuunnuin ja aloin miettimään/suunnittelemaan eroa. Ne alkoi ihan yhtäkkiä itselleni käsittämättömässä tilanteessa. Kuitenkin se hiljaisuus ja epätietoisuus kaikesta alkoi hajottamaan vähitellen. En tiennyt ollaanko erottu ja mitä kaikkea hän puuhaa selkäni takana. En tiennyt mitä olin tehnyt väärin, oliko joku väärinkäsitys, oliko hän löytänyt toisen... Lisäksi monesti oli ihan käytännön asioita kesken (esim. mykkäkoulu kesken muuton ja remontin) enkä tiennyt mitä tehdä. Minä siis psyykkisesti hajosin itkuiseksi ja sekavaksi, toimintakyvyttömäksi. Ei auttanut liikunta, rauhoittavat lääkkeet, ei mikään. Mies lopetti mykkäkoulun siihen ja palasi lohduttamaan kun olin ihan raunio, hänestä tuli taas lämmin, hoivaajarooli esille. Minun toimintakyky palautui. Sitten alkoi taas suhteessa hyvä kausi, kunnes... Tällaista se sairaassa suhteessa on.
Kiesus mitä keksittyä sontaa ja et siltikään jättänyt. "Ihan romuna" ja silti mitä? Et pysty elämään yksin tai hän rahoittaa elämäsi? "Ei auttanut liikunta, rauhoittavat lääkkeet"? Auttaisiko että otat vastuun omasta elämästäsi?
Tässä on paha ihminen. Läpimätä. Empatiakyvytön iljetys.
Tai realisti joka osaa lukea ihmisiä ja EI USKO KAIKKEA MITÄ SANOTAAN TAI KERROTAAN? Empatiaan ja rakkauteen kykenen, valehteluun en kykene. Lue tuo teksti ajatuksen kanssa uudestaan, miten itse kirjoittaisit saman tarinan jos sinä olisit kokenut sen.[/quote
Minä tunnistan tuosta kertomuksesta kyllä selkeästi sen kaavan jota moni narsisti käyttää joten en näe mitään syytä kyseenalaistaa. Varsinkaan koska asia ei liity minuun millään muotoa. Täällä on kyllä toinen henkilö joka sekoittaa pakkaa ihan tarkotuksella mutta ihan vapaasti, kyllä selkeän kaavan tunnistaa sellainen joka tunnistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmistö teistä on niin pata päitä, että ei edes tunnista sairasta narsistia, sosiopaattia, saati psykopaattia. Ette edes jaksa lukea aiheesta mutta jos toinen ei miellytä, niin osaatte vedota narsismiin. "Terveessä narsismissa itsensä rakastaminen ei tapahdu muiden ihmisten kustannuksella tai heitä väheksyen. Narsismi voi olla myös sairasta, jolloin kyseessä on narsistinen persoonallisuushäiriö". Se että ressukka valitsee jännänaisen tai miehen, eikä sitten osaa edes poistua tästä sairaasta suhteesta?
Ihan itse saa valita puolisonsa ja miksi joku valitsee todella hallitsevan puolison? Miksi joku todella heikko valitsee puolison joka määrää ja halitsee kaikkea heidän olemassa oloaan? Miksi nämä ihmiset eivät lähde jo heti alussa pois tämän kaltaisesta suhteesta?
Sitten kaikki ihmiset muuttuvat sairaiksi ja varsinkin miehet. Meillä kunnon mies ry:llä ihmetellään edelleen että miksi mies joka ei lyö tai väheksy ei kelpaa? Nössö, reppana, tunnollinen, uskollinen..? Ehkä toiset vain haluavat alentua ja saada nyrkistä? Miksi muuten joku jäisi sellaiseen suhteeseen?
Sieltä semmonen Kunnon Mies😃
Ja naisissa ei esiinny sairasta narsismia? Onko jotain vikaa että en poraa sitä täällä ja lähdin siitä suhteesta. Heräsin siihen että tuli nyrkistä namaan, pitäisikö miehenä jäädä siihen suhteeseen vai olisiko pitänyt lyödä takaisin? Saatan olla monen mielestä reppana mies mutta minä osoitan rakkautta vain hellyydellä? 190cm ja 90kg, jos minä löisin takaisin?
Jos olisit lukenut tämän ketjun, tietäisit että täällä on kirjoitettu paljon myös narsistisista äideistä, sisaruksista, tyttökavereista ja vaimoista. Tilastollisesti kolmannes narsisteista on naisia.
Miksi olet niin kauhean hyökkäävä? Ja et kai ihan vilpittömäati ajattele että olet hyvä kumppani kunhan et lyö? 😅 En mäkään ajattele että olen hyvä työntekijä koska en lyö työkavereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin satunnaisen narsistin vainoamaksi. Se sai muutamia kiusaaman minua, myös fyysisesti, mutta lähes kukaan ei lähtenyt mukaan siihen. Vähintään yksi kiusaajista halusi joko seksiä tai parisuhteen kanssani, myös ollessani lapsi. Minullekin sanottiin, että minua pitää kouluttaa. Minun piti keksiä juorut itsestäni, väkivallalla uhkaamalla. Luulin, että kuolen siihen väkivaltaan ja olen yllättynyt, että en. Pelkäsi jäävänsä kiinni ja hupi olisi loppunut? Keksimäni jutut olivat täysin sekavia ja järjettömiä, mutta silti jotkut uskoivat ne. Tai eivät uskoneet, mutta saivat tuntea kerrankin elävänsä, kun olivat mukana jossain niin jännittävässä. Jos pitää valita, niin otan turpaan ennemmin kuin olen yksi tuollaisista kaistapäistä. Vuosikymmenet eivät kasvattaneet heistä ketään.
Tää kertomus kuulosti monella tapaa ristiriitaiselta. Satunnainen narsisti joka vaati seksiä kuitenkin myös lapsena ja sai ihmisiä mukaan kiusaamiseen mutta kukaan ei lähtenyt siihen mukaan. Joku tässä ei täsmää nyt. Anteeks jos olen väärässä.
Kuulostaa molemmat joltain mitä itse kirjoitit ja yrität esittää minun kirjoittamaksi. Aika sekavaa tekstiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin että palomieheen voi luottaa. Ei voinut. Pelkkää narsistista vuoristorataa joka jatkui ja jatkui. Minun oli pakko jättää hänet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Satutteko muistamaan, missä vaiheessa teidän - jos nyt siis puhutaan parisuhteesta - narsistit alkoivat käyttää teihin enlisting-tekniikkaa? Itse mietin pääni puhki suhteen alkuvaihtetta, mutta en saanut tilanteesta kiinni. Jotain on varmasti ollut, mutta niin hienovaraisesti, etten edes huomioinut.
Muistan lähinnä vain sen, että mies alkoi aika alkuvaiheessa "katoilemaan", mutta olisi kiva tietää, mitkä on esimmäinen kehuksi verhottu piikki, jonka narsistin suusta kuulin. Niiden kanssa menee kaikki niin sekaisin, että minun kaltaiseni hyvämuistinen ihminenkin on hämillään, että mitä tapahtui ja milloin.
https://ketunhantak.blogspot.com/2020/03/narsistinen-rekrytointimalli.h…
Olen paljon miettinyt sitä, miten suhde kehittyi. Jossakin rajat alkoivat ylittymään ja niitä venytettiin koko ajan pidemmälle. Jotenkin alusta asti olin vähän varuillani suuttua mistään kunnolla tai vaatia selitystä. Luultavasti hän osasi jollain tapaa viestiä hylätyksi tulemisen uhkaa, joka leimasi suhdetta. Väkivaltaa aloin pelkäämään vasta myöhemmin.
Hän unohti treffimme kerran ja odotin yksin ruuan kanssa koko illan. Hän pyysi sitä anteeksi ja toi kasan suklaapatukoita, joihin oli kirjoitettu "rakkaalle" ja "anteeksi" ja itselleen yhden patukan, johon oli tekstattu "törpölle". Ajan kuluessa ei enää tullut suklaata tai anteeksipyyntöjä.
Hän vietti koko kesälomansa muualla, ei päivääkään kanssani. Koin sen hieman loukkaavana, mutta menot oli suunniteltu jo ennen tapaamistamme. Koko suhteen aikana minulla ei ollut sananvaltaa lomien suunnitteluun. Hän kyllä aina puhui, kuinka seuraavaan reissuun lähdetäänkin yhdessä jonnekin minne minä haluan. (Future faking)
Jos laitoin viestiin aamulla jotakin tyyliin "tykkään susta", saattoi mennä koko päivä ennen kuin hän vastasi mitään ja itsellä oli hieman hämmentynyt olo siitä. Sitten hän saattoikin vastata yhtäkkiä sydämillä ja olo helpottui. (Vuoristorataan totuttelua.) Tunteita sisältävät viestit jäivät pois kokonaan suhteen edetessä. Tätä viesteillä ja somella pelaamista oli paljon. Esim. hän ei tykännyt Facebookissa mm. valmistujais- ja synttärikuvistani, vaikka roikkui somessa aina ja tykkäili ties mistä. En kehdannut kysellä miksi ei, kun hän olisi syyttänyt lapselliseksi.
Ensimmäinen mykkäkoulu kesti muistaakseni pari päivää ja se alkoi, kun oikeutetusti puolustin itseäni. Mies alkoi v''uilemaan kesken kävelylenkin ja kyselin mikä vaivaa, en siedä tuollaista käytöstä. Sen hän pyyteli anteeksi ja lupasi jatkossa hoitaa asiat puhumalla. Suhteen lopulla mykkäkoulut saattoivat kestää pari kuukautta eikä mitään selvitetty puhumalla.
Noin vuoden päästä seurustelun alusta tuli ensimmäinen kerta, kun hän halusi erota. Vietimme silloin juhannusta hänen perheensä kanssa ja silloin ilmoitti, että ollaan liian erilaisia jatkamaan yhdessä. Se tuli ihan puskista! Se harmittaa todella paljon, että en pakannut tavaroita ja lähtenyt lopullisesti. Kilttinä hymyilin vain järkyttyneenä ja yritin miettiä, ettei pilata tässä muiden juhannusta. "Erot" alkoivat toistumaan aina hankalissa kohdissa, joissa jouduin jotenkin kiperään tilanteeseen.
Miten hän palasi pari kuukauden mykkäkoulusta? Ja olitko sinä sen ajan ajatuksessa, että te olette suhteessa vai eronneet?
Tämä on elämäni kipeimpiä kohtia. Mykkäkoulujen alkaessa sisuunnuin ja aloin miettimään/suunnittelemaan eroa. Ne alkoi ihan yhtäkkiä itselleni käsittämättömässä tilanteessa. Kuitenkin se hiljaisuus ja epätietoisuus kaikesta alkoi hajottamaan vähitellen. En tiennyt ollaanko erottu ja mitä kaikkea hän puuhaa selkäni takana. En tiennyt mitä olin tehnyt väärin, oliko joku väärinkäsitys, oliko hän löytänyt toisen... Lisäksi monesti oli ihan käytännön asioita kesken (esim. mykkäkoulu kesken muuton ja remontin) enkä tiennyt mitä tehdä. Minä siis psyykkisesti hajosin itkuiseksi ja sekavaksi, toimintakyvyttömäksi. Ei auttanut liikunta, rauhoittavat lääkkeet, ei mikään. Mies lopetti mykkäkoulun siihen ja palasi lohduttamaan kun olin ihan raunio, hänestä tuli taas lämmin, hoivaajarooli esille. Minun toimintakyky palautui. Sitten alkoi taas suhteessa hyvä kausi, kunnes... Tällaista se sairaassa suhteessa on.
Kiesus mitä keksittyä sontaa ja et siltikään jättänyt. "Ihan romuna" ja silti mitä? Et pysty elämään yksin tai hän rahoittaa elämäsi? "Ei auttanut liikunta, rauhoittavat lääkkeet"? Auttaisiko että otat vastuun omasta elämästäsi?
Tässä on paha ihminen. Läpimätä. Empatiakyvytön iljetys.
Tai realisti joka osaa lukea ihmisiä ja EI USKO KAIKKEA MITÄ SANOTAAN TAI KERROTAAN? Empatiaan ja rakkauteen kykenen, valehteluun en kykene. Lue tuo teksti ajatuksen kanssa uudestaan, miten itse kirjoittaisit saman tarinan jos sinä olisit kokenut sen.
Olet listan narsisti. Valehtelet siitä että et valehtele. Tuot esille realistisuuttasi. Näkyykö realistisuutesi toisten lyttäämisenä, vähättelynä, mustamaalaamisena ja haukkumisena? Toisten menestys saa ärsyyntymään ja haluat vähätellä.
Oon samaa mieltä. Lisäksi tälle henkilölle tuottaa suuttumusta koska hän puhuu kanssamme aivan eri planeetan kieltä. Hän ei pääse mukaan tähän(yritti kyllä mutta kun ei tunne kaavoja). Hän on ymmärtänyt ettei hän ole samanlainen kuin me. Häntä risoo kun kaava ei avaudu. Hän tietää että me tiedämme jotain mitä hän ei tiedä. Hän on luullut että on ainoa ihminen joka manipuloi ja vedättää ja luullut tekevänsä salassa kaiken. Nyt hänelle valkeni että me tunnemme hänen temppunsa jopa paremmin kuin hän itse, eikä hän olekaan salainen. Yritti tuolla jopa kerto tarinan joka oli vailla kaavaa, ja siksi järjettömämpi kuin narsujen kaavamaiset sekoilut muuten.
Harmittaahan se kun huomaa ettei olekaan ainutlaatuinen vaan samaa massaa samanlaisten aivo kehitysvammaisten kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrataanpa vielä, kun on näemmä uusia ja aiheesta tietämättömiä linjoilla:
Narsistit tietää tasan tarkkaan, mitä ne tekee.
Alussa on ihana ”rakkauspommitusvaihe”, jossa peilataan uhrin ominaisuuksia ja kerrotaan, mitä uhri haluaa kuulla. ”Kyllä, olen hyvä ja empaattinen”.
Jossain tämän vaiheen tiimellyksessä tapahtuu ”enlisting” eli testi, jossa narsisti testaa uhrin sopivuutta. Oletan, että tämä on ihan ensimmäisiä steppejä. Tässä kohtaa toiset ihmiset tajuaa lähteä paikalta tai narsisti huomaa itse, ettei vastassa ole narsistinen lähde, kun testi ei onnistukaan. Empaattiset ja hyvät ihmiset jää.
Henkinen väkivalta alkaa pikkuhiljaa. Narsisti sumuttaa, manipuloi, katoilee, palaa, haukkuu, provosoi riitoihin, you name it. Pointti on, että kaikki tämä luikertelee elämään pikkuhiljaa, huomaamatta.
Samalla tietenkin uhrin päätä sekoitetaan niin, että pahoinpitely ja huolenpito vaihtelee. Välillä narsisti katoa ja tulee takaisin viikon päästä kukkien kanssa, välillä haukkuu maanrakoon ja hetken päästä ylistää. Rakastaa, vihaa, rakastaa, hylkää, ei selviä ilman.
Kaiken lopuksi kuvioon hiipii monesti myös fyysinen väkivalta. Voi alkaa vaikkapa sen jälkeen, kun on menty naimisiin tai saatu ensimmäinen yhteinen lapsi. Narsisti on tätä ennen sitouttanut uhrin itseensä.
Kaikki tämä tapahtuu niin, että uhri on aivan sekaisin. Miksi se hakkasi minut eilen ja tänään vannoi ikuista rakkautta? Kuvittelenko äskeisen piikin sydämeen? Oliko se minun syyni, kun mies katosi viikoksi? Olinko hankala ihminen, jota piti vähän kouluttaa?
Tätä tarinaa voisi jatkaa sivutolkulla.
Fiksuinkin ihminen voi mennä tähän lankaa, kunhan maaperä on sopiva ja narsisti tarpeeksi taitava.
Kukaan, ei siis kukaan, ei käy ensitreffeillä ja huomaa että ”tässäpä ihanan väkivaltainen tapaus, tämän kanssa menen heti naimisiin, perustan perheen ja otan sitten henkisesti vuosia turpaani”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin satunnaisen narsistin vainoamaksi. Se sai muutamia kiusaaman minua, myös fyysisesti, mutta lähes kukaan ei lähtenyt mukaan siihen. Vähintään yksi kiusaajista halusi joko seksiä tai parisuhteen kanssani, myös ollessani lapsi. Minullekin sanottiin, että minua pitää kouluttaa. Minun piti keksiä juorut itsestäni, väkivallalla uhkaamalla. Luulin, että kuolen siihen väkivaltaan ja olen yllättynyt, että en. Pelkäsi jäävänsä kiinni ja hupi olisi loppunut? Keksimäni jutut olivat täysin sekavia ja järjettömiä, mutta silti jotkut uskoivat ne. Tai eivät uskoneet, mutta saivat tuntea kerrankin elävänsä, kun olivat mukana jossain niin jännittävässä. Jos pitää valita, niin otan turpaan ennemmin kuin olen yksi tuollaisista kaistapäistä. Vuosikymmenet eivät kasvattaneet heistä ketään.
Tää kertomus kuulosti monella tapaa ristiriitaiselta. Satunnainen narsisti joka vaati seksiä kuitenkin myös lapsena ja sai ihmisiä mukaan kiusaamiseen mutta kukaan ei lähtenyt siihen mukaan. Joku tässä ei täsmää nyt. Anteeks jos olen väärässä.
Kuulostaa molemmat joltain mitä itse kirjoitit ja yrität esittää minun kirjoittamaksi. Aika sekavaa tekstiä.
Mistä tiedät että tarkoitin juuri sinua...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Satutteko muistamaan, missä vaiheessa teidän - jos nyt siis puhutaan parisuhteesta - narsistit alkoivat käyttää teihin enlisting-tekniikkaa? Itse mietin pääni puhki suhteen alkuvaihtetta, mutta en saanut tilanteesta kiinni. Jotain on varmasti ollut, mutta niin hienovaraisesti, etten edes huomioinut.
Muistan lähinnä vain sen, että mies alkoi aika alkuvaiheessa "katoilemaan", mutta olisi kiva tietää, mitkä on esimmäinen kehuksi verhottu piikki, jonka narsistin suusta kuulin. Niiden kanssa menee kaikki niin sekaisin, että minun kaltaiseni hyvämuistinen ihminenkin on hämillään, että mitä tapahtui ja milloin.
https://ketunhantak.blogspot.com/2020/03/narsistinen-rekrytointimalli.h…
Olen paljon miettinyt sitä, miten suhde kehittyi. Jossakin rajat alkoivat ylittymään ja niitä venytettiin koko ajan pidemmälle. Jotenkin alusta asti olin vähän varuillani suuttua mistään kunnolla tai vaatia selitystä. Luultavasti hän osasi jollain tapaa viestiä hylätyksi tulemisen uhkaa, joka leimasi suhdetta. Väkivaltaa aloin pelkäämään vasta myöhemmin.
Hän unohti treffimme kerran ja odotin yksin ruuan kanssa koko illan. Hän pyysi sitä anteeksi ja toi kasan suklaapatukoita, joihin oli kirjoitettu "rakkaalle" ja "anteeksi" ja itselleen yhden patukan, johon oli tekstattu "törpölle". Ajan kuluessa ei enää tullut suklaata tai anteeksipyyntöjä.
Hän vietti koko kesälomansa muualla, ei päivääkään kanssani. Koin sen hieman loukkaavana, mutta menot oli suunniteltu jo ennen tapaamistamme. Koko suhteen aikana minulla ei ollut sananvaltaa lomien suunnitteluun. Hän kyllä aina puhui, kuinka seuraavaan reissuun lähdetäänkin yhdessä jonnekin minne minä haluan. (Future faking)
Jos laitoin viestiin aamulla jotakin tyyliin "tykkään susta", saattoi mennä koko päivä ennen kuin hän vastasi mitään ja itsellä oli hieman hämmentynyt olo siitä. Sitten hän saattoikin vastata yhtäkkiä sydämillä ja olo helpottui. (Vuoristorataan totuttelua.) Tunteita sisältävät viestit jäivät pois kokonaan suhteen edetessä. Tätä viesteillä ja somella pelaamista oli paljon. Esim. hän ei tykännyt Facebookissa mm. valmistujais- ja synttärikuvistani, vaikka roikkui somessa aina ja tykkäili ties mistä. En kehdannut kysellä miksi ei, kun hän olisi syyttänyt lapselliseksi.
Ensimmäinen mykkäkoulu kesti muistaakseni pari päivää ja se alkoi, kun oikeutetusti puolustin itseäni. Mies alkoi v''uilemaan kesken kävelylenkin ja kyselin mikä vaivaa, en siedä tuollaista käytöstä. Sen hän pyyteli anteeksi ja lupasi jatkossa hoitaa asiat puhumalla. Suhteen lopulla mykkäkoulut saattoivat kestää pari kuukautta eikä mitään selvitetty puhumalla.
Noin vuoden päästä seurustelun alusta tuli ensimmäinen kerta, kun hän halusi erota. Vietimme silloin juhannusta hänen perheensä kanssa ja silloin ilmoitti, että ollaan liian erilaisia jatkamaan yhdessä. Se tuli ihan puskista! Se harmittaa todella paljon, että en pakannut tavaroita ja lähtenyt lopullisesti. Kilttinä hymyilin vain järkyttyneenä ja yritin miettiä, ettei pilata tässä muiden juhannusta. "Erot" alkoivat toistumaan aina hankalissa kohdissa, joissa jouduin jotenkin kiperään tilanteeseen.
Miten hän palasi pari kuukauden mykkäkoulusta? Ja olitko sinä sen ajan ajatuksessa, että te olette suhteessa vai eronneet?
Tämä on elämäni kipeimpiä kohtia. Mykkäkoulujen alkaessa sisuunnuin ja aloin miettimään/suunnittelemaan eroa. Ne alkoi ihan yhtäkkiä itselleni käsittämättömässä tilanteessa. Kuitenkin se hiljaisuus ja epätietoisuus kaikesta alkoi hajottamaan vähitellen. En tiennyt ollaanko erottu ja mitä kaikkea hän puuhaa selkäni takana. En tiennyt mitä olin tehnyt väärin, oliko joku väärinkäsitys, oliko hän löytänyt toisen... Lisäksi monesti oli ihan käytännön asioita kesken (esim. mykkäkoulu kesken muuton ja remontin) enkä tiennyt mitä tehdä. Minä siis psyykkisesti hajosin itkuiseksi ja sekavaksi, toimintakyvyttömäksi. Ei auttanut liikunta, rauhoittavat lääkkeet, ei mikään. Mies lopetti mykkäkoulun siihen ja palasi lohduttamaan kun olin ihan raunio, hänestä tuli taas lämmin, hoivaajarooli esille. Minun toimintakyky palautui. Sitten alkoi taas suhteessa hyvä kausi, kunnes... Tällaista se sairaassa suhteessa on.
Kiesus mitä keksittyä sontaa ja et siltikään jättänyt. "Ihan romuna" ja silti mitä? Et pysty elämään yksin tai hän rahoittaa elämäsi? "Ei auttanut liikunta, rauhoittavat lääkkeet"? Auttaisiko että otat vastuun omasta elämästäsi?
Tässä on paha ihminen. Läpimätä. Empatiakyvytön iljetys.
Tai realisti joka osaa lukea ihmisiä ja EI USKO KAIKKEA MITÄ SANOTAAN TAI KERROTAAN? Empatiaan ja rakkauteen kykenen, valehteluun en kykene. Lue tuo teksti ajatuksen kanssa uudestaan, miten itse kirjoittaisit saman tarinan jos sinä olisit kokenut sen.
Olet listan narsisti. Valehtelet siitä että et valehtele. Tuot esille realistisuuttasi. Näkyykö realistisuutesi toisten lyttäämisenä, vähättelynä, mustamaalaamisena ja haukkumisena? Toisten menestys saa ärsyyntymään ja haluat vähätellä.
Oon samaa mieltä. Lisäksi tälle henkilölle tuottaa suuttumusta koska hän puhuu kanssamme aivan eri planeetan kieltä. Hän ei pääse mukaan tähän(yritti kyllä mutta kun ei tunne kaavoja). Hän on ymmärtänyt ettei hän ole samanlainen kuin me. Häntä risoo kun kaava ei avaudu. Hän tietää että me tiedämme jotain mitä hän ei tiedä. Hän on luullut että on ainoa ihminen joka manipuloi ja vedättää ja luullut tekevänsä salassa kaiken. Nyt hänelle valkeni että me tunnemme hänen temppunsa jopa paremmin kuin hän itse, eikä hän olekaan salainen. Yritti tuolla jopa kerto tarinan joka oli vailla kaavaa, ja siksi järjettömämpi kuin narsujen kaavamaiset sekoilut muuten.
Harmittaahan se kun huomaa ettei olekaan ainutlaatuinen vaan samaa massaa samanlaisten aivo kehitysvammaisten kanssa
Ai ai ai, eipä sekoiteta kehitysvammaisia tähän porukkaan. Toisilla heistä on jopa sydän ja sielu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmistö teistä on niin pata päitä, että ei edes tunnista sairasta narsistia, sosiopaattia, saati psykopaattia. Ette edes jaksa lukea aiheesta mutta jos toinen ei miellytä, niin osaatte vedota narsismiin. "Terveessä narsismissa itsensä rakastaminen ei tapahdu muiden ihmisten kustannuksella tai heitä väheksyen. Narsismi voi olla myös sairasta, jolloin kyseessä on narsistinen persoonallisuushäiriö". Se että ressukka valitsee jännänaisen tai miehen, eikä sitten osaa edes poistua tästä sairaasta suhteesta?
Ihan itse saa valita puolisonsa ja miksi joku valitsee todella hallitsevan puolison? Miksi joku todella heikko valitsee puolison joka määrää ja halitsee kaikkea heidän olemassa oloaan? Miksi nämä ihmiset eivät lähde jo heti alussa pois tämän kaltaisesta suhteesta?
Sitten kaikki ihmiset muuttuvat sairaiksi ja varsinkin miehet. Meillä kunnon mies ry:llä ihmetellään edelleen että miksi mies joka ei lyö tai väheksy ei kelpaa? Nössö, reppana, tunnollinen, uskollinen..? Ehkä toiset vain haluavat alentua ja saada nyrkistä? Miksi muuten joku jäisi sellaiseen suhteeseen?
Sieltä semmonen Kunnon Mies😃
Ja naisissa ei esiinny sairasta narsismia? Onko jotain vikaa että en poraa sitä täällä ja lähdin siitä suhteesta. Heräsin siihen että tuli nyrkistä namaan, pitäisikö miehenä jäädä siihen suhteeseen vai olisiko pitänyt lyödä takaisin? Saatan olla monen mielestä reppana mies mutta minä osoitan rakkautta vain hellyydellä? 190cm ja 90kg, jos minä löisin takaisin?
Jos olisit lukenut tämän ketjun, tietäisit että täällä on kirjoitettu paljon myös narsistisista äideistä, sisaruksista, tyttökavereista ja vaimoista. Tilastollisesti kolmannes narsisteista on naisia.
Miksi olet niin kauhean hyökkäävä? Ja et kai ihan vilpittömäati ajattele että olet hyvä kumppani kunhan et lyö? 😅 En mäkään ajattele että olen hyvä työntekijä koska en lyö työkavereita.
Hyökkään vai puolustan vahvasti faktoilla? Työkaveria voisin ehkä lyödä mutta en ikinä rakasta puolisoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Satutteko muistamaan, missä vaiheessa teidän - jos nyt siis puhutaan parisuhteesta - narsistit alkoivat käyttää teihin enlisting-tekniikkaa? Itse mietin pääni puhki suhteen alkuvaihtetta, mutta en saanut tilanteesta kiinni. Jotain on varmasti ollut, mutta niin hienovaraisesti, etten edes huomioinut.
Muistan lähinnä vain sen, että mies alkoi aika alkuvaiheessa "katoilemaan", mutta olisi kiva tietää, mitkä on esimmäinen kehuksi verhottu piikki, jonka narsistin suusta kuulin. Niiden kanssa menee kaikki niin sekaisin, että minun kaltaiseni hyvämuistinen ihminenkin on hämillään, että mitä tapahtui ja milloin.
https://ketunhantak.blogspot.com/2020/03/narsistinen-rekrytointimalli.h…
Olen paljon miettinyt sitä, miten suhde kehittyi. Jossakin rajat alkoivat ylittymään ja niitä venytettiin koko ajan pidemmälle. Jotenkin alusta asti olin vähän varuillani suuttua mistään kunnolla tai vaatia selitystä. Luultavasti hän osasi jollain tapaa viestiä hylätyksi tulemisen uhkaa, joka leimasi suhdetta. Väkivaltaa aloin pelkäämään vasta myöhemmin.
Hän unohti treffimme kerran ja odotin yksin ruuan kanssa koko illan. Hän pyysi sitä anteeksi ja toi kasan suklaapatukoita, joihin oli kirjoitettu "rakkaalle" ja "anteeksi" ja itselleen yhden patukan, johon oli tekstattu "törpölle". Ajan kuluessa ei enää tullut suklaata tai anteeksipyyntöjä.
Hän vietti koko kesälomansa muualla, ei päivääkään kanssani. Koin sen hieman loukkaavana, mutta menot oli suunniteltu jo ennen tapaamistamme. Koko suhteen aikana minulla ei ollut sananvaltaa lomien suunnitteluun. Hän kyllä aina puhui, kuinka seuraavaan reissuun lähdetäänkin yhdessä jonnekin minne minä haluan. (Future faking)
Jos laitoin viestiin aamulla jotakin tyyliin "tykkään susta", saattoi mennä koko päivä ennen kuin hän vastasi mitään ja itsellä oli hieman hämmentynyt olo siitä. Sitten hän saattoikin vastata yhtäkkiä sydämillä ja olo helpottui. (Vuoristorataan totuttelua.) Tunteita sisältävät viestit jäivät pois kokonaan suhteen edetessä. Tätä viesteillä ja somella pelaamista oli paljon. Esim. hän ei tykännyt Facebookissa mm. valmistujais- ja synttärikuvistani, vaikka roikkui somessa aina ja tykkäili ties mistä. En kehdannut kysellä miksi ei, kun hän olisi syyttänyt lapselliseksi.
Ensimmäinen mykkäkoulu kesti muistaakseni pari päivää ja se alkoi, kun oikeutetusti puolustin itseäni. Mies alkoi v''uilemaan kesken kävelylenkin ja kyselin mikä vaivaa, en siedä tuollaista käytöstä. Sen hän pyyteli anteeksi ja lupasi jatkossa hoitaa asiat puhumalla. Suhteen lopulla mykkäkoulut saattoivat kestää pari kuukautta eikä mitään selvitetty puhumalla.
Noin vuoden päästä seurustelun alusta tuli ensimmäinen kerta, kun hän halusi erota. Vietimme silloin juhannusta hänen perheensä kanssa ja silloin ilmoitti, että ollaan liian erilaisia jatkamaan yhdessä. Se tuli ihan puskista! Se harmittaa todella paljon, että en pakannut tavaroita ja lähtenyt lopullisesti. Kilttinä hymyilin vain järkyttyneenä ja yritin miettiä, ettei pilata tässä muiden juhannusta. "Erot" alkoivat toistumaan aina hankalissa kohdissa, joissa jouduin jotenkin kiperään tilanteeseen.
Miten hän palasi pari kuukauden mykkäkoulusta? Ja olitko sinä sen ajan ajatuksessa, että te olette suhteessa vai eronneet?
Tämä on elämäni kipeimpiä kohtia. Mykkäkoulujen alkaessa sisuunnuin ja aloin miettimään/suunnittelemaan eroa. Ne alkoi ihan yhtäkkiä itselleni käsittämättömässä tilanteessa. Kuitenkin se hiljaisuus ja epätietoisuus kaikesta alkoi hajottamaan vähitellen. En tiennyt ollaanko erottu ja mitä kaikkea hän puuhaa selkäni takana. En tiennyt mitä olin tehnyt väärin, oliko joku väärinkäsitys, oliko hän löytänyt toisen... Lisäksi monesti oli ihan käytännön asioita kesken (esim. mykkäkoulu kesken muuton ja remontin) enkä tiennyt mitä tehdä. Minä siis psyykkisesti hajosin itkuiseksi ja sekavaksi, toimintakyvyttömäksi. Ei auttanut liikunta, rauhoittavat lääkkeet, ei mikään. Mies lopetti mykkäkoulun siihen ja palasi lohduttamaan kun olin ihan raunio, hänestä tuli taas lämmin, hoivaajarooli esille. Minun toimintakyky palautui. Sitten alkoi taas suhteessa hyvä kausi, kunnes... Tällaista se sairaassa suhteessa on.
Kiesus mitä keksittyä sontaa ja et siltikään jättänyt. "Ihan romuna" ja silti mitä? Et pysty elämään yksin tai hän rahoittaa elämäsi? "Ei auttanut liikunta, rauhoittavat lääkkeet"? Auttaisiko että otat vastuun omasta elämästäsi?
Tässä on paha ihminen. Läpimätä. Empatiakyvytön iljetys.
Tai realisti joka osaa lukea ihmisiä ja EI USKO KAIKKEA MITÄ SANOTAAN TAI KERROTAAN? Empatiaan ja rakkauteen kykenen, valehteluun en kykene. Lue tuo teksti ajatuksen kanssa uudestaan, miten itse kirjoittaisit saman tarinan jos sinä olisit kokenut sen.
Olet listan narsisti. Valehtelet siitä että et valehtele. Tuot esille realistisuuttasi. Näkyykö realistisuutesi toisten lyttäämisenä, vähättelynä, mustamaalaamisena ja haukkumisena? Toisten menestys saa ärsyyntymään ja haluat vähätellä.
Oon samaa mieltä. Lisäksi tälle henkilölle tuottaa suuttumusta koska hän puhuu kanssamme aivan eri planeetan kieltä. Hän ei pääse mukaan tähän(yritti kyllä mutta kun ei tunne kaavoja). Hän on ymmärtänyt ettei hän ole samanlainen kuin me. Häntä risoo kun kaava ei avaudu. Hän tietää että me tiedämme jotain mitä hän ei tiedä. Hän on luullut että on ainoa ihminen joka manipuloi ja vedättää ja luullut tekevänsä salassa kaiken. Nyt hänelle valkeni että me tunnemme hänen temppunsa jopa paremmin kuin hän itse, eikä hän olekaan salainen. Yritti tuolla jopa kerto tarinan joka oli vailla kaavaa, ja siksi järjettömämpi kuin narsujen kaavamaiset sekoilut muuten.
Harmittaahan se kun huomaa ettei olekaan ainutlaatuinen vaan samaa massaa samanlaisten aivo kehitysvammaisten kanssa
Ai ai ai, eipä sekoiteta kehitysvammaisia tähän porukkaan. Toisilla heistä on jopa sydän ja sielu!
Tosiaan tarkoitan nyt tätä kehitysvammoista pahinta joka sijaitsee korvienvälissä.
Narsisti päätti sitten jäädä tänne vänkäämään.
No, onpahan tämäkin aika pois tosielämän henkiseltä väkivallalta. Ellei heti huomenna kosta tätäkin esim työkaverille tai kumppanille.
En tunnista kaavaa. Tunnistaako muut...?