Lue keskustelun säännöt.
9v haluaisi oman koiran, mutta kyllästyi hoitokoiraan 2 viikossa
28.12.2021 |
Kun haluaisi pennun ja aikuinen, vanha hoitokoira oli "tylsä ja hidas" 13v cockerspanieli nyt ei luonnollisesti ole maailman virkein ja nopein sekä nukkui paljon. Mutta kun tytön kalloon ei uppoa että siitä pennusta kasvaa nopeasti aikuinen, sekin vaatii unta jolloin sitä ei mennä häiritsemään. Ajattelin, että saisi 10v syntymäpäivälahjaksi jos on valmis oikeasti ottamaan vastuuta koirasta (meillä vanhemmilla tietysti päävastuu) ?
Kommentit (33)
Jos te vanhemmat itse haluatte ottaa koiran, niin ottakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eläimiä ei hankita lahjaksi kenellekään!
Aikanaan minä sanoin Ei Koiraille! Minun sana pysyi. Yksin huoltaja äitinä,ei koira mahtunut talouteemme. Kun käy työssä ja 2 lasta. Lapsen, Lapsien on hyvä oppia kaikkea ei voi saada mitä halutaan.
Lemmikki otetaan vain ja ainostaan, jos perheen vanhemmat on valmiita kantamaan kaiken vastuun.
Et hanki. Eläintä ei ikinä osteta lahjaksi, eikä tuon ikäinen siitä huolehdi alkuinnostuksen jälkeen, vaikka kuinka lupaa tekevänsä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri naapurini (vaikka rakastaakin lemmikkiään) valitti, että kun lapset lähtivät opiskelemaan ja muuttivat pois, niin kenellekään ei aikoinaan manguttu lemmikki kelvannut mukaan. Hän on nyt 5 vuotta ollut kiinni lemmikin hoidossa. Ei voi matkailla, ei edes yöpyä muualla, ellei saa jotakuta vahtimaan lemmikkiä.
Vierailija kirjoitti:
Juuri naapurini (vaikka rakastaakin lemmikkiään) valitti, että kun lapset lähtivät opiskelemaan ja muuttivat pois, niin kenellekään ei aikoinaan manguttu lemmikki kelvannut mukaan. Hän on nyt 5 vuotta ollut kiinni lemmikin hoidossa. Ei voi matkailla, ei edes yöpyä muualla, ellei saa jotakuta vahtimaan lemmikkiä.
Hieman kyllä omaa vikaa jos ei tajua, ettei opiskelija tule lemmikkiä ottamaan mukaan. Suurin osa asuu yksiössä minne eläintä ei edes saa ottaa, puhumattakaan siitä kannattaako yksiöön edes ottaa esim. koiraa, joka on tottunut asumaan isossa asunnossa tai omakotitalossa. Ja kun täyspäiväisesti opiskelee ja mahdollisesti tekee vielä töitä sivussa, niin ei se lemmikki siihen vain mahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lenkitin aikoinaan paljon naapurin koiraa, kun heillä ei ketään alkuinnostuksen jälkeen kiinnostanut. Lapsista oli tullut teinejä ja mies reissuhommissa
Mummi halusi ostaa meidän tytölle koiran. No eihän 10v sitä jaksanut hoitaa, koira sai muuttaa mummille. Tytölle riitti kun siellä aina joskus vähän lenkitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira ei siis merkitse teille yhtään mitään, jos kerran hoitokoiraan kyllästytään jo parissa viikossa. Jos lapsonen ei ole valmis sen enempää panostamaan hoitokoiraan, niin mielestäni homma on sillä taputeltu toistaiseksi.
Me mietimme mieheni kanssa koiraa kolmisen vuotta sitten perheeseemme. Perheessämme on siis kolme lasta meidän vanhempien lisäksi. Ihan kaikki asiat olisivat olleet sopivat koiralle ja olimme miettineet rodunkin valmiiksi, mutta joku esti. Jätimme asian hautumaan ja olen monen monta kertaa ajatellut, että onneksi emme hankkineet koiraa. Tottakai se olisi hoitunut siinä sivussa, mutta kun koira ei ole mikään "siinä sivussa" hoidettava asia.
Meillä on ollut kissoja ja hamstereita, jotka olivat rakkaita, mutta helpompia tavallaan, varsinkin hamsteri oli hyvin helppo viedä mummolaan hoidettavaksi loman aikana. Kissat ovat olleet autossa hyvin viihtyviä ja hihnassa uteliaasti kulkevia tapauksia, mutta niillä oli hiekka-astia, johon ne tekivät sisällä asiansa ja ns. pakollisia ulkoilua ei ollut. Vanhin lapsistamme on muuttamassa alkuvuodesta pois kotoa ja hän on haaveillut kissasta, mutta aikaisesta sellaisesta. En usko, että se on kuitenkaan vielä ajankohtainen, sillä hän haaveilee myös ulkomaille muuttamisesta. Kaikkea ei tarvitse, ilmankin pärjää ja halutessaan voi hoitaa ystävien lemmikkejä, kun tarvetta on.
Se pentukaan kun ei ole vaan söpö paijattava lelu, vaan vaatii huomiota päivin öin, sisäsiisteyskasvatusta, sosiaalistamista, tapakasvatusta - helposti silppuaa tavaroita kuten kenkiä, laukkuja, kaukosäätimiä, sohvia - aika äkkiä siihen tulee pettymys jos on väärät odotukset. Kuten tuntuu tytöllä olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohda! Meillä kuoli vanha koira ja minä itse halusin uuden koiran, koska se on ”harrastukseni”. Lapset, 9 ja 11 vuotiaat olivat toki innoissaan pennusta ja leikkivät sen kanssa, mutta ei sitä kukaan muu juurikaan vie ulos kuin minä (ja tämä siis meillä se ratkaisu jonka halusinkin). Älä siis todellakaan usko, että lapsi jaksaa koiraa jos ei hoitokoirastakaan innostunut.
Vierailija kirjoitti:
Eläimiä ei hankita lahjaksi kenellekään!
Ostin tarjouksessa olleen hamsterin kissalleni joululahjaksi. Oli kai jo niin vanha, että olisi kuollut vanhuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäistäkään lemmikkiä ei hankita lapsen mankumisen vuoksi. Vain jos vanhemmat itse haluavat ja sitoutuvat sen hoitamiseen koko lemmikin eliniäksi.
Meille kävi tuo sama! Tai oikeastaan se kaksi viikkoa hoitokoiran kanssa tuntui siltä, että mekin halutaan koira, mutta vähän toisenlainen koira. Se koira oli kyllä mukava ja välitön, mutta aika höhlä, sellainen hessuhopomainen. Meille sopisi vähän älykkäämpi perheenjäsen.
Mutta sitten se sama koira tuli luojan kiitos meille uudestaan viikonlopuksi. Oltiin jo vieraannuttu puolin ja toisin ja säät olivat paljon ankeammat kuin pidemmällä reissulla oli ollut. Koirasta oli lähinnä vaivaa.
Kukaan ei enää halua meille koiraa!
Tuon kokemuksen jälkeen olen myös katsellut koirallisia sinkkutyökavereita vähän tarkemmin. Ne eivät koskaan pysty joustamaan työn kanssa yhtään, koiralla on pissahätä ja pitää päästä lähtemään töistä. Reissuille pitää aina löytää koiravahti tai ottaa tavallisille päiväreissulle koira mukaan. Nehän sitovat enemmän kuin pikkulapsivaiheen ohittaneet lapset!
Sitten ei kun hankkimaan pentu. Mikähän ois lapses mielestä söpöin pentuna? Käviskö vaikka tanskandoggin pentu? Ajokoira on kauheen kiva varmasti tai aina varma hankinta villakoira?
Lapsi on pian sen ikäinen, että voi tarjoutua lenkittämään tuttujen koiria. Koirat kannattaa valita sellaisiksi, että lapsi niiden kanssa pärjää.
Jossain vaiheessa voi saada hoitamisesta ja lenkityksestä rahaakin. Hyödyllinen harrastus.
Meillä omaa koiraani kävi kutosluokkalainen lenkittämässä, kun itselläni oli elämäntilanne, että apua tarvitsin. Tällaisia tarpeita on monilla koiranomistajilla.
Vierailija kirjoitti:
Meille kävi tuo sama! Tai oikeastaan se kaksi viikkoa hoitokoiran kanssa tuntui siltä, että mekin halutaan koira, mutta vähän toisenlainen koira. Se koira oli kyllä mukava ja välitön, mutta aika höhlä, sellainen hessuhopomainen. Meille sopisi vähän älykkäämpi perheenjäsen.
Mutta sitten se sama koira tuli luojan kiitos meille uudestaan viikonlopuksi. Oltiin jo vieraannuttu puolin ja toisin ja säät olivat paljon ankeammat kuin pidemmällä reissulla oli ollut. Koirasta oli lähinnä vaivaa.
Kukaan ei enää halua meille koiraa!
Tuon kokemuksen jälkeen olen myös katsellut koirallisia sinkkutyökavereita vähän tarkemmin. Ne eivät koskaan pysty joustamaan työn kanssa yhtään, koiralla on pissahätä ja pitää päästä lähtemään töistä. Reissuille pitää aina löytää koiravahti tai ottaa tavallisille päiväreissulle koira mukaan. Nehän sitovat enemmän kuin pikkulapsivaiheen ohittaneet lapset!
Ei se ulkoilu edes ole vaivalloisinta. Ensin koulutus sisäsiistiksi, sitten koulutat kaiken muun sille. Se luttana hoitokoira on jo sentään opetettu tavoille. Pentu syö sun kengät, sohvan ja kusee matot. Haukkuu sut, naapurit ja suvun...
Vierailija kirjoitti:
Eläimiä ei koskaan osteta lapsille lahjaksi.
Tätä virttä en ymmärrä. Kun ostat omalle lapselle ja kannat siitä elävästä eläimestä vastuun joka tapauksessa niin mitä väliä millä nimikkeellä sen lapselle tuot?
Eläimiä ei koskaan osteta lapsille lahjaksi.