9v haluaisi oman koiran, mutta kyllästyi hoitokoiraan 2 viikossa

Kun otat eläimen siitä tulee perheenjäsen. Olipa sitten kyse kissasta tai koirasta, niin vastuu kaikesta pitää olla aikuisella.  Kun otat kissan tai koiran se on sinulle yksi perheenjäsen lisää.

Pienemmät eläimet kuten hamsteri ovat helpompihoitoinen, lapsikin voi selviytyä niiden hoidosta.

Työkaverini perhe hankki koiran kymmenisen vuotta sitten ja koirasta tuli heti koko perheen rakas lemmikki. Perheen pojat huolehtivat siitä omalta osaltaan ihan kivasti, mutta armeijaan he eivät sitä mukaan saaneet ja sen jälkeen opiskelija-asunto toisella paikkakunnalla oli myös paikka, johon lemmikkejä ei saanut viedä.

Niinpä työkaverilleni on joka päivä aikataulut miehen kanssa siitä kumpi hoitaa aamu-, iltapäivä- ja iltalenkitykset. Ja joustoa ei paljon ole, sillä koiran on päästävä ulos pissalle. Koira oli aika nuori, kun reuhasi mökin jäällä niin, että siitä tuli joku vamma ja sitä on hoidettu vaikka millä tavoin. Rahaa on myös mennyt ihan reilut summat vamman hoitamiseen. Lomareissut ovat olleet hankalia ja siinä on kyselty silloin läpi kaikki kumminkaimat, että on saatu hyvä hoitaja. Nyt työkaveri on sanonut, että toista koiraa ei tule, että tämä riittää hyvin ja ymmärrän asian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri naapurini (vaikka rakastaakin lemmikkiään) valitti, että kun lapset lähtivät opiskelemaan ja muuttivat pois, niin kenellekään ei aikoinaan manguttu lemmikki kelvannut mukaan. Hän on nyt 5 vuotta ollut kiinni lemmikin hoidossa. Ei voi matkailla, ei edes yöpyä muualla, ellei saa jotakuta vahtimaan lemmikkiä.

Hieman kyllä omaa vikaa jos ei tajua, ettei opiskelija tule lemmikkiä ottamaan mukaan. Suurin osa asuu yksiössä minne eläintä ei edes saa ottaa, puhumattakaan siitä kannattaako yksiöön edes ottaa esim. koiraa, joka on tottunut asumaan isossa asunnossa tai omakotitalossa. Ja kun täyspäiväisesti opiskelee ja mahdollisesti tekee vielä töitä sivussa, niin ei se lemmikki siihen vain mahdu.

Me ostimme aikoinaan tyttärelle koiran lahjaksi. Tiesin kyllä, että minä sen koulutan ja sen kanssa oleilen enimmäkseen, mutta tyttären omaksi sitä sanottiin. Keksin usein myös lapselle ja koiralle omia keskinäisiä juttuja, jolloin tytöllä säilyi tunne, että hän ja koira olivat erityisen läheisiä keskenään. Kun tytär halusi yöpyä teltassa, hän otti lansunsa kylkeen lämmittämään. Kun tytär halusi mennä marjaan, lykkäsin koiran tytön mukaan tallustelemaan. Koira oli kiltti kuin lapanen ja seurasi tyttöä tyytyväisenä.

Kun tyttö lähti opiskelemaan, tein kuitenkin selväksi, että vanheneva koira ei kotoaan mihinkään lähde, vaan sitä on tultava tapaamaan sen omaan kotiin. Tyttö hyväksyi asian ja koira vietti eläkepäivänsä omassa kodissaan, kuten kuuluikin. 

Meillä toimi hyvin tämä lapselle hankittu oma koira siksi, että en olettanut koiran todellisuudessa olevan lapsen oma.

Itsekin pienenä halusin aina koiraa ja lupasin ja vannoin sitä hoitavani enkä yhtään ymmärtänyt miten vanhemmat eivät suostuneet koiran hankkimiseen. Kun lopulta 16-vuotiaana sain koiran niin kyllä se päävastuu vanhemmille jäi kunnes koira muutti kanssani kun lähdin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Jos haluatte itse koiran ja jaksatte sitä varmasti hoitaa niin ottakaa. Lapselle se kuitenkin on korkeintaan leikkikaveri.

Pentu nukkuu suurimman osan ajasta.

Ei todellakaan, sitte kun hoitokoiria osaa hoitaa niin kauan kuin on sovittu ilman valitusta voi omaa koiraa harkita. Sillä omalla koiralla on taipumus käydä nopeasti tylsäksi, kun aivan samat asiat pitää sen kanssa hoitaa joka ikinen päivä, edes kaikki aikuiset eivät sitä jaksa.

Lemmikki ei ole koskaan lapsen tai nuoren vastuulla, vaan vastuu jää aikuiselle tai siis vanhemmille. Ei kannata luulla että lapsi hoitaa kaiken, niin ei käy, joskus kaikki hoito jää aikuiselle. Myös turvallisuus ja miten eläintä kohdellaan pitää varmistaa koko ajan. Osa koiraroduista on aktiivisempia ja osa vähemmän. Unta kyllä tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Kun otat eläimen siitä tulee perheenjäsen. Olipa sitten kyse kissasta tai koirasta, niin vastuu kaikesta pitää olla aikuisella.  Kun otat kissan tai koiran se on sinulle yksi perheenjäsen lisää.

Pienemmät eläimet kuten hamsteri ovat helpompihoitoinen, lapsikin voi selviytyä niiden hoidosta.

Hamsteri on sellainen millä on hyvä harjoitella sitä eläinten pitoa, elää korkeintaan pari vuotta, pärjää helposti päivät yksin kotona, edullista pitää, eli jos siitä tulee vanhemmille täys hoidettava, nii sellainen on aika pieni lisä arkeen.

Mun vanhempi lapsi kinusi meille koiraa monta vuotta. Itse olen ehdottomasti kissa-ihmisiä nuoremman lapsen kanssa, ja kissoja meillä onkin aina ollut. Lopulta lupasin esikoiselle, että jos 10 vuotta täytettyään vielä haluaa koiran, niin sovitaan että sellaisen saa. Asennoiduin itse tietysti kantamaan siitä koirasta päävastuun. Lapsi täytti 10 kolme vuotta sitten, ja meillä on ollut koira kolme vuotta. On ulkoiluttanut, lenkittänyt, hoitanut ja ruokkinut koiransa uskollisesti. Joistain lapsista sen vain tietää, että tarvitsevat sen lemmikin ja ovat kuin luotuja huolehtimaan niistä.

Kissojen ansiosta lapset kasvoivat kunnioittamaan eläimiä ja niiden rajoja.

Eihän näin pienet lapset ymmärrä sitä vastuullisuutta ja pitempi aikaista hoitamista mitä tämmöinen koiran omistaminen vaatii. Kunhan vaan hetken mielijohteesta jotain himoitsee ja haluaa, niinkui lapset yleensä ja vanhempien vastuullehan sekin koira jäisi.

Vierailija kirjoitti:

Se pentukaan kun ei ole vaan söpö paijattava lelu, vaan vaatii huomiota päivin öin, sisäsiisteyskasvatusta, sosiaalistamista, tapakasvatusta - helposti silppuaa tavaroita kuten kenkiä, laukkuja, kaukosäätimiä, sohvia - aika äkkiä siihen tulee pettymys jos on väärät odotukset. Kuten tuntuu tytöllä olevan.

Juuri näin. Koiranpennun kouluttaminen on työlästä ja aikaa vievää, vaaditaan hyvät hermot ja pitkäjänteisyyttä.. Pennulle ei riitä leikittäminen ja ulkoilu, sitä pitää johdonmukaisesti kouluttaa jos haluaa aikuisen koiran jonka kanssa elämä on mukavaa eikä jatkuvaa stressiä. Meillä on 8kk paimenkoira, 15 v tytär käy sen kanssa koirakoulussa ja lenkillä, mutta päävastuu on ehdottomasti meillä vanhemmilla ja itse sen koiran myös halusimme. jos tyttö lähtee 3-4 vuoden päästä opiskelemaan,, koira on seuranamme vielä 10 vuotta siitä eteenpäin. Eli ap, ota koira vain siinä tapauksessa että sen itse oikeasti haluat!

Vierailija kirjoitti:

Kun otat eläimen siitä tulee perheenjäsen. Olipa sitten kyse kissasta tai koirasta, niin vastuu kaikesta pitää olla aikuisella.  Kun otat kissan tai koiran se on sinulle yksi perheenjäsen lisää.

Pienemmät eläimet kuten hamsteri ovat helpompihoitoinen, lapsikin voi selviytyä niiden hoidosta.

Ja ennen kaikkea parin vuoden päästä se jo kuolee.

Vierailija kirjoitti:

Pentu nukkuu suurimman osan ajasta.

Joo ja lopun aikaa se tarvii huomiota, hihna ja käytöskoulutusta, sosiaalistamista tai jyrsii huonekalut ja kengät. Ja pissalla saa käydä harjoittelemassa pihalla noin tunnin välein että oppisi sisäsiistiksi. Sitten kun vielä valitsette jonkun rodun, jonka turkki vaatii erityistä hoitamista, niin onnea matkaan kun kiinnostus lopahtaa.