Pärjäisitkö taloudellisesti, jos eroaisit?
Kommentit (62)
En - en millään. Siinä menisi työpaikka (miehen firmassa) ja iso omakotitalo. Onneksi/toivottavasti ei erota kun minä vielä tuosta miehestä niin paljon tykkäänkin
Pärjäisin, vaikka varmasti elintaso laskisi.
En. Olen tällä hetkellä täyspäiväinen opiskelija, mies tienaa ja samalla elättää minua, kun opintotuki on mitä on ja opisköu vie niin aikaa, että työssäkäynti onnistuu vain pidemmillä lomilla.
En.. Tai jos myisin kaiken. Minulla ei olisi varma maksaa mmiestäni ulos ja minä en tästä henkisesti pysty lähtemään koska elämän tyylini on tästä kiinni ja elämän tyylini on miksi elän.
Jotenka tässä ollaan.. Muuten eroaisin samantien
En usko että pärjäisin... olen työkyvyttömyyseläkkeellä, ja saan huikeat 1000€ kuussa. Saisin varmaan tukia, jos yksin jäisin, mutta elämä olisi kylla tiukkaa. Nyt on kuitenkin mahdollisuus jopa pitää autoa, joka helpottaa mun liikkumista, ja asunto, jossa on mun erityistarpeet otettu huomioon.
Toki pärjäisin. Meillä on iso ok-talo joka on velaton, molemmilla velattomat autot ja tililläkin on aikamoinen summa rahaa. Ja tienaan suht hyvin. Joten ei ongelmia onneksi.
Todellakin pärjäisin, paremminkin. Elätän meidät molemmat työttömyystuellani.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 21:56"]
En.. Tai jos myisin kaiken. Minulla ei olisi varma maksaa mmiestäni ulos ja minä en tästä henkisesti pysty lähtemään koska elämän tyylini on tästä kiinni ja elämän tyylini on miksi elän. Jotenka tässä ollaan.. Muuten eroaisin samantien
[/quote]
Jotenkin kuulostaa surulliselta, että parisuhteessa ollaan rahan takia, vaikka onhan se varmasti monille yksi yhdessäpitävä syy.
Taloudellisesti kyllä, muuten ei olisikaan helppoa.
Tottakai pärjäisin, olenhan vakituisessa työssä, mutta samaa elintasoa en pystyisi ylläpitämään.
Muuttaisin pienempään asuntoon ja jokavuotiset matkat jäisivät kyllä tekemättä. Olisi asuntovelkaa enemmän kuin nyt ja ehkä autovelkaakin jossain vaiheessa kun nykyinen lähtisi eläkkeelle.
Työssäkäyvänä pystyn toki hankkimaan itselleni ihan kohtuullisen elintason ja veikkaan, että matkojakin pystyisimme tekemään ehkä parin ekan vuoden jälkeen, kun olisin mieltänyt kulutustason ja osannut säästää.
Pärjään nyt paremmin kuin ennen eroa, vaikka silloin tällöin saan toimeentulotukeakin. Rahojen käyttö kun on kokonaan minun hallinnassani, niin on paljon helpompi rakentaa elämäänsä sen turvallisuuden tunteen varaan, kun palkka ei ole varmaa. Toisinaan on varaa pieniin nautintoihinkin.
Pärjään. Ero tuli ihan äskettäin ja kallis vuokra-asunto vaihtui edullisempaan omistusasuntoon. Ostin siis ensimmäisen oman asunnon ja asumiskulut tippuivat. Olisin pärjännyt vaikka olisin jäänyt entiseenkin asuntoon asumaan, mutta halusin ostaa oman ja laittaa sen mieleisekseni.
Pärjäisin mainiosti. Vaimon mukana lähtisi paljon turhia kuluja.
t.mies
Pärjäisin, mutta vähemmän jäisi säästöön kuin nykyään, koska näin halpaa vuokraa olisi vaikea löytää (asunto miehen suhteilla) ja sen lisäksi asuminen pitäisi vastaisuudessa maksaa yksin. Ongelmia pärjäämisessä ei kuitenkaan olisi, koska nyt jää ihan hyvin säästöön per kuukausi. Tarkemmin pitäisi katsoa, miten rahojani käytän.
Riippuu siitä, jäiskö lapset asumaan minun kanssa vai ei. Ja jäisinkö tähän nykyiseen taloon vai en.
Pärjäisin, mutten voisi jäädä tähän omakotitaloon asumaan lasten kanssa. Muuttaisimme (ostaisin) johonkin 4-5h+k kerrostalo- tai rivarikämppään. Sellaisessa pärjäisimme hyvin. Tosin kyllä elintasomme laskisi ja matkustelu vähenisi, kun toisen tulot puuttuisivat.
En. Onneksi ei ole tarvetta erota.
Ei ollut mitään vaikeutta. Suin jo silloin velattomass omistamassani kodissa.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 20:56"]
Erosin 1v4kk sitten. Olen pärjännyt :) Asuntolainaa on enemmän kuin tarpeeksi, mutta silti pärjään.
[/quote]
Samoin, mutta erosin 14 vuotta sitten. Välillä on ollut tiukkaa, mutta eipähän enää tartte kustantaa miehen ryyppäämistä.
Pelkäsin vähän asiaa, kun ero tuli eteen. Ilokseni olen pärjännyt ja voinut jäädä vanhaan asuntoon. Pystyn jopa säästämään kuukausittain. Miehen kanssa elämä oli kulutuskeskeisempää, ja kaikki meni mitä tuli.