Lue keskustelun säännöt.
Miehen rahankäyttö
27.12.2021 |
Ollaan oltu jo vuosia yhdessä ja mies oli rahaongelmissa suhteen alkuaikoina. Hän kuitenkin sai pankkilainan ja velkansa maksettua ja kurssin käännettyä. No pitkään meni hyvin, mutta aika ajoin miehellä milloin mistäkin syystä on rahat loppu. Mies siis on työssäkäyvä ihminen, mutta milloin mistäkin syystä hänen tilinsä on nollilla. Syitä ollut liian suuri veroprosentti ja lisäprosentille meno, milloin vain arvioinut väärin tilinsä. Asutaan yhdessä, mutta meillä on erilliset rahat. Silti näitä yllätyksiä tuli taas ja minä maksan sitten silloin. Olen itse opiskelija ansiosidonnaisella tällä hetkellä ja tuntuu kummalta, että työssäkäyvän miehen rahat loppuu ja minä maksan kuluja nyt ennen hänen palkkapäiväänsä. Olen miettinyt uskaltaako tuollaisen kanssa ikinä perhettä perustaa saati mitään asuntolainoja ottaa. Tuntuu että ei uskalla. Onko siis ainoa vaihtoehto erota, jos itse haaveilen noista? Koen sen myös outona, että pitkään menee hyvin ja sitten ihan puun takaa miehen rahat vaan loppuu. Onko tuo jotain elämänhallinnan ongelmaa vai mikä mättää? Itsellä ei ole koskaan ollut tili miinuksella vaikka olen nytkin opiskelija. Toki töissäkin olen yleensä ollut.
Kommentit (104)
Millaisia keskusteluja kävitte rahatilanteestanne, kun ryhdyit opiskelemaan? Minusta tuntuisi kummalta, jos siinä kohtaa ei yhdessä suunniteltaisi arjen talouskuvioita uusiksi - tai oikeastaan jo ennen elämäntilanteen muuttumista. Tuntuu kurjalta tilanne molempien teistä kannalta, jos ette ole varautuneet pieneneviin tuloihin ja toisaalta jos koet painetta venyä miehenkin edestä.
Minulla myös päättyi yksi suhde siihen, ettei miehellä ollut arjen hallinta kunnossa. Kun rahat loppuivat, vanhemmat antoivat lisää. Asunto oli vanhempien omistama. Ruoka saattoi homehtua jääkaappiin. Ei sellaista jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaisia keskusteluja kävitte rahatilanteestanne, kun ryhdyit opiskelemaan? Minusta tuntuisi kummalta, jos siinä kohtaa ei yhdessä suunniteltaisi arjen talouskuvioita uusiksi - tai oikeastaan jo ennen elämäntilanteen muuttumista. Tuntuu kurjalta tilanne molempien teistä kannalta, jos ette ole varautuneet pieneneviin tuloihin ja toisaalta jos koet painetta venyä miehenkin edestä.
Minulla myös päättyi yksi suhde siihen, ettei miehellä ollut arjen hallinta kunnossa. Kun rahat loppuivat, vanhemmat antoivat lisää. Asunto oli vanhempien omistama. Ruoka saattoi homehtua jääkaappiin. Ei sellaista jaksa.
Ei me keskusteluja käyty. Oletin, että pärjätään, kun tuloni eivät niin paljon muuttuneet pienipalkkaisesta työstäni. No näin kuitenkin kävi ja tuttu kuvio toistuu, että mies on rahaton ennen seuraavaa tilipäivää.. Itse oletan ehkä liikaa, että raha-asiat pitäisi osata hoitaa, koska itse aina hoitanut ne tuloihin suhteutettuna.. No toisaalta rassaa, että aina sama homma edessä miehen kanssa. Eikö jotku opi ikinä hoitamaan raha-asioitaan? Ap
Vierailija kirjoitti:
Millaisia keskusteluja kävitte rahatilanteestanne, kun ryhdyit opiskelemaan? Minusta tuntuisi kummalta, jos siinä kohtaa ei yhdessä suunniteltaisi arjen talouskuvioita uusiksi - tai oikeastaan jo ennen elämäntilanteen muuttumista. Tuntuu kurjalta tilanne molempien teistä kannalta, jos ette ole varautuneet pieneneviin tuloihin ja toisaalta jos koet painetta venyä miehenkin edestä.
Minulla myös päättyi yksi suhde siihen, ettei miehellä ollut arjen hallinta kunnossa. Kun rahat loppuivat, vanhemmat antoivat lisää. Asunto oli vanhempien omistama. Ruoka saattoi homehtua jääkaappiin. Ei sellaista jaksa.
Mutta olet täysin oikeassa. Keskusteluja ja laskutoimituksia olisi pitänyt käydä tilanteen muuttuessa. Oletin itsekin liikaa, että homma olisi ollut hoidossa miehenkin puolelta. Ap
Tunnen vastaavan tapauksen, minä itse nuorempana. Olen kertonut tarinan ennenkin, mutta menköön nyt taas, ehkä auttaa jotakuta muuta heräämään tilanteeseensa.
Palkka oli hyvä (ainakin omassa mittakaavassa), 3000€/kk. Mutta rahat aina loppu. En edes tajunnut mistä se johtuu, mielestäni tienasin ihan hyvin enkä elänyt sen kummallisemmin kuin saman tienaavat tuttavani. Olin jopa kateellinen tutuille joilla oli varaa matkustaa, ajattelin heidän matkustelevan miestensä tai vanhempien rahoilla. Ei ollut myöskään peliongelmia, ei alkoholiongelmaa, ihan tavallista elämää elin.
Lopulta tein kaverini vinkistä Excelin johon kirjasin kuukauden ajalta kaikki menot. Siis säntillisesti jokaisen, keräsin kaikista ostoista kuitit ja kirjasin ne ylös. Jokinen euron suklaapatukka, jokainen postimerkki, ihan kaikki.
Kuun lopussa oli järkytys katsoa kuinka nopeasti rahaa menee ihan tavalliseen peruskulutukseen. Ei tullut ajateltua että 3-4 erikoiskahvia viikossa on 80€ kuukaudessa. Pari viinilasia perjantaina paremmassa paikassa on 50€/kk lisää. Eli 130€/kk pelkkään kahviin ja viiniin. Ja tähän työpaikalounaat, kaikki pienet ostellut, keikkaliput, vaatteet, kampaajakäynnit ynnä muut päälle.
Tajusin vasta kun näin mustaa valkoisella miksi rahani ovat aina loppu. Samalla ymmärsin että keskituloinen ihminen ei todellakaan voi elää huoletta tuhlaillen yhtään rahankäyttöään seuraten. Ja tajusin että se paljon matkustava kaveri ei käy baareissa eikä ostele erikoiskahveja. Paremmassa asunnossa asuva kaveri tekee kaikki lounaat itse eikä syö muutenkaan koskaan ulkona. Kaikki keskituloiset säästää jostain.
Nyt 5 vuotta myöhemmin minulla on useampi tuhat euroa säästössä ja tili ei ole koskaan tyhjä. Mitään neuvoa ei valitettavasti ole antaa aloittajan tilanteeseen, itselläni ainakin vaati tajuta tämä ihan itse ennen kuin sain muutettua tapojani.
Vierailija kirjoitti:
Mitähän nämä kalliit ”harrastevälineet” ovat? Pitääkö niitä joka kuukausi ostaa? Kysymys Ap:lle.
Sitä minäkin ihmettelin. Herskaa? Tai onko mahdollisesti elatusvelvollisuus edellisestä perheestä eikä viitsi kertoa. Suuri osa kansasta kuitenkin on aika toopeja, kuten se kertoo että suomalaiset on mahdollisesti maailman velkaantunein kansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen vastaavan tapauksen, minä itse nuorempana. Olen kertonut tarinan ennenkin, mutta menköön nyt taas, ehkä auttaa jotakuta muuta heräämään tilanteeseensa.
Palkka oli hyvä (ainakin omassa mittakaavassa), 3000€/kk. Mutta rahat aina loppu. En edes tajunnut mistä se johtuu, mielestäni tienasin ihan hyvin enkä elänyt sen kummallisemmin kuin saman tienaavat tuttavani. Olin jopa kateellinen tutuille joilla oli varaa matkustaa, ajattelin heidän matkustelevan miestensä tai vanhempien rahoilla. Ei ollut myöskään peliongelmia, ei alkoholiongelmaa, ihan tavallista elämää elin.
Lopulta tein kaverini vinkistä Excelin johon kirjasin kuukauden ajalta kaikki menot. Siis säntillisesti jokaisen, keräsin kaikista ostoista kuitit ja kirjasin ne ylös. Jokinen euron suklaapatukka, jokainen postimerkki, ihan kaikki.
Kuun lopussa oli järkytys katsoa kuinka nopeasti rahaa menee ihan tavalliseen peruskulutukseen. Ei tullut ajateltua että 3-4 erikoiskahvia viikossa on 80€ kuukaudessa. Pari viinilasia perjantaina paremmassa paikassa on 50€/kk lisää. Eli 130€/kk pelkkään kahviin ja viiniin. Ja tähän työpaikalounaat, kaikki pienet ostellut, keikkaliput, vaatteet, kampaajakäynnit ynnä muut päälle.
Tajusin vasta kun näin mustaa valkoisella miksi rahani ovat aina loppu. Samalla ymmärsin että keskituloinen ihminen ei todellakaan voi elää huoletta tuhlaillen yhtään rahankäyttöään seuraten. Ja tajusin että se paljon matkustava kaveri ei käy baareissa eikä ostele erikoiskahveja. Paremmassa asunnossa asuva kaveri tekee kaikki lounaat itse eikä syö muutenkaan koskaan ulkona. Kaikki keskituloiset säästää jostain.
Nyt 5 vuotta myöhemmin minulla on useampi tuhat euroa säästössä ja tili ei ole koskaan tyhjä. Mitään neuvoa ei valitettavasti ole antaa aloittajan tilanteeseen, itselläni ainakin vaati tajuta tämä ihan itse ennen kuin sain muutettua tapojani.
Itse epäilen miehen kohdalla juuri tällaista. Hän on aina ollut höveli rahankäyttöjä ja ei koskaan tienannut erityisen paljon. Joskus hän tekikin näitä exceleitä mutta heti kun olimme kummatkin töissä ja rahatilanteemme koheni niin lopetti seuraamisen ja tulos tämä. Hän vaan elää yli varojensa ja sama toistuu ja toistuu.. Ap
Sanot sille että joko rahasiat alatte laittamaan paperille tai exeliin, opettelee rahan käyttöä se tuhlaileva puoliso tai sitten kerrot että voi olla että tulee ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva elätti sulla. Ei tuo mies tuosta miksikään muutu. Kysypä siltä mitä sitten tehtäisiin jos sinunkin rahasi olisivat menneet hups vain jonnekin ja vuokra ja laskut olisivat maksamatta ja jääkaappi tyhjä.
Pitää ensi kerralla vaan sanoa, että ei mullakaan ole rahaa. Katsotaan miten suu sitten pannaan. En tiedä.. Alkaa mennä maku tähän hommaan. Ehkä ansaitsisin jotain parempaa tai ainakin yksin ollessa ei tulisi tuollaisia jatkuvia pettymyksiä, kun toinen ei pidä lupauksiaan. Ap
Ei mitään ehkä. Todellakin ansaitset parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin olisin veikannut kuvauksen perusteella veikkausta. Mun miehellä oli peliongelma. Tili tyhjeni ihan parissa viikossa (luojan kiitos maksoi laskunsa aina heti). Ja sitä ei huomannut mistään muusta kuin siitä, että tili oli tyhjä. Valehteli suut ja silmät täyteen kun yritti peitellä ongelmaa. Ja syytti myös kaikkea muuta mahdollista rahojen loppumisesta.
Ihan hirveä homma oli vierottaa se niistä peleistä, jouduttiin turvautumaan ihan naurettaviin keinoihin viikkorahasta alkaen. Kuitenkin sillä tilanne parani, kunnes taas vähän notkahti (alkoi taas ulista kaikista laskuista, veroprosentista ym mihin yhtäkkiä muka kaikki raha hävisi) Nyt ollut ok jo vuosia. Edelleenkään ei saa säästettyä kuin vähän, mutta ainakaan ei ole mun lompakolla koko aikaa.
Eräissä kulttuureissa raha-asiat hoitaa se taitavampi puoliso. Olisikohan aloittajalla tilanne, mitä suositeltu jo aikaisemmin, eli rahat yhteisiin kuluihin palkkapäivänä yhteiselle tilille. Aloittaja hoitaa vuokrat ja laskut sekä muun välttämättömän sekä antaa rahaa tililtä takaisin, jos mies ostaa esim ruokaa kotiin. Mies saa tietyn osuuden palkastaan 'tuhlattavaksi' vaikka vedonlyöntiin tai harrastuksiin, mutta hänen ei tarvitse selitellä. Varo vain, ettei sorru kulutusluottoihin selkäsi takana kustantaakseen 'harrastuksensa'.
Rankkaa tuo on, mutta ehkä ainoa keino jatkaa yhteiseloa, jos mies on hyvä. Mutta varo, ettet luisu takaisin vanhaan, eli pidä rahavalvonta itsellä, kerran luovut siitä, niin tilanne on taas sama vanha.
Juu mitään ei ole tehtävissä jos mies itse ei halua muutosta. Menee tilanne vain pahemmaksi.
Mun mies halusi itse eroon ongelmastaan, mutta se vaati ihan hirveästi. Miestä ei voinut päästää kauppaan yksin, ettei mene pelikoneelle salaa "vahingossa" oli siis viikkorahoineen päivineen kuin pieni lapsi, täysin vahdittava. Vaati kummaltakin paljon, eli ei kannata lähteä tuohon vieroittamiseen jos ei ole ihan varma että jaksaa loppuun asti. Ja täysi luottamus ei palaudu ikinä. Aina on epäilys jos alkaa äkillinen valitus menoista tai rahasta.
Mä en jaksaisi mitenkään valvoa aikuista miestä. Sehän olis kuin murkkuikäisen kasvattamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen vastaavan tapauksen, minä itse nuorempana. Olen kertonut tarinan ennenkin, mutta menköön nyt taas, ehkä auttaa jotakuta muuta heräämään tilanteeseensa.
Palkka oli hyvä (ainakin omassa mittakaavassa), 3000€/kk. Mutta rahat aina loppu. En edes tajunnut mistä se johtuu, mielestäni tienasin ihan hyvin enkä elänyt sen kummallisemmin kuin saman tienaavat tuttavani. Olin jopa kateellinen tutuille joilla oli varaa matkustaa, ajattelin heidän matkustelevan miestensä tai vanhempien rahoilla. Ei ollut myöskään peliongelmia, ei alkoholiongelmaa, ihan tavallista elämää elin.
Lopulta tein kaverini vinkistä Excelin johon kirjasin kuukauden ajalta kaikki menot. Siis säntillisesti jokaisen, keräsin kaikista ostoista kuitit ja kirjasin ne ylös. Jokinen euron suklaapatukka, jokainen postimerkki, ihan kaikki.
Kuun lopussa oli järkytys katsoa kuinka nopeasti rahaa menee ihan tavalliseen peruskulutukseen. Ei tullut ajateltua että 3-4 erikoiskahvia viikossa on 80€ kuukaudessa. Pari viinilasia perjantaina paremmassa paikassa on 50€/kk lisää. Eli 130€/kk pelkkään kahviin ja viiniin. Ja tähän työpaikalounaat, kaikki pienet ostellut, keikkaliput, vaatteet, kampaajakäynnit ynnä muut päälle.
Tajusin vasta kun näin mustaa valkoisella miksi rahani ovat aina loppu. Samalla ymmärsin että keskituloinen ihminen ei todellakaan voi elää huoletta tuhlaillen yhtään rahankäyttöään seuraten. Ja tajusin että se paljon matkustava kaveri ei käy baareissa eikä ostele erikoiskahveja. Paremmassa asunnossa asuva kaveri tekee kaikki lounaat itse eikä syö muutenkaan koskaan ulkona. Kaikki keskituloiset säästää jostain.
Nyt 5 vuotta myöhemmin minulla on useampi tuhat euroa säästössä ja tili ei ole koskaan tyhjä. Mitään neuvoa ei valitettavasti ole antaa aloittajan tilanteeseen, itselläni ainakin vaati tajuta tämä ihan itse ennen kuin sain muutettua tapojani.
Itse epäilen miehen kohdalla juuri tällaista. Hän on aina ollut höveli rahankäyttöjä ja ei koskaan tienannut erityisen paljon. Joskus hän tekikin näitä exceleitä mutta heti kun olimme kummatkin töissä ja rahatilanteemme koheni niin lopetti seuraamisen ja tulos tämä. Hän vaan elää yli varojensa ja sama toistuu ja toistuu.. Ap
On sulla, AP, nyt turhan pitkä pinna. Ei mies tuosta muutu kuin ehkä hetkeksi.895
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin olisin veikannut kuvauksen perusteella veikkausta. Mun miehellä oli peliongelma. Tili tyhjeni ihan parissa viikossa (luojan kiitos maksoi laskunsa aina heti). Ja sitä ei huomannut mistään muusta kuin siitä, että tili oli tyhjä. Valehteli suut ja silmät täyteen kun yritti peitellä ongelmaa. Ja syytti myös kaikkea muuta mahdollista rahojen loppumisesta.
Ihan hirveä homma oli vierottaa se niistä peleistä, jouduttiin turvautumaan ihan naurettaviin keinoihin viikkorahasta alkaen. Kuitenkin sillä tilanne parani, kunnes taas vähän notkahti (alkoi taas ulista kaikista laskuista, veroprosentista ym mihin yhtäkkiä muka kaikki raha hävisi) Nyt ollut ok jo vuosia. Edelleenkään ei saa säästettyä kuin vähän, mutta ainakaan ei ole mun lompakolla koko aikaa.
Eräissä kulttuureissa raha-asiat hoitaa se taitavampi puoliso. Olisikohan aloittajalla tilanne, mitä suositeltu jo aikaisemmin, eli rahat yhteisiin kuluihin palkkapäivänä yhteiselle tilille. Aloittaja hoitaa vuokrat ja laskut sekä muun välttämättömän sekä antaa rahaa tililtä takaisin, jos mies ostaa esim ruokaa kotiin. Mies saa tietyn osuuden palkastaan 'tuhlattavaksi' vaikka vedonlyöntiin tai harrastuksiin, mutta hänen ei tarvitse selitellä. Varo vain, ettei sorru kulutusluottoihin selkäsi takana kustantaakseen 'harrastuksensa'.
Rankkaa tuo on, mutta ehkä ainoa keino jatkaa yhteiseloa, jos mies on hyvä. Mutta varo, ettet luisu takaisin vanhaan, eli pidä rahavalvonta itsellä, kerran luovut siitä, niin tilanne on taas sama vanha.
Juu mitään ei ole tehtävissä jos mies itse ei halua muutosta. Menee tilanne vain pahemmaksi.
Mun mies halusi itse eroon ongelmastaan, mutta se vaati ihan hirveästi. Miestä ei voinut päästää kauppaan yksin, ettei mene pelikoneelle salaa "vahingossa" oli siis viikkorahoineen päivineen kuin pieni lapsi, täysin vahdittava. Vaati kummaltakin paljon, eli ei kannata lähteä tuohon vieroittamiseen jos ei ole ihan varma että jaksaa loppuun asti. Ja täysi luottamus ei palaudu ikinä. Aina on epäilys jos alkaa äkillinen valitus menoista tai rahasta.
Mä en jaksaisi mitenkään valvoa aikuista miestä. Sehän olis kuin murkkuikäisen kasvattamista.
Joo itsekin olen sillä linjoilla, että kyllä aikuisen ihmisen tulisi osata hoitaa itse raha-asiansa ilman puolison kyttäämistä. Siksi tämä ärsyttää enkä itse jaksaisi vahdata toisen rahankäyttöä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen vastaavan tapauksen, minä itse nuorempana. Olen kertonut tarinan ennenkin, mutta menköön nyt taas, ehkä auttaa jotakuta muuta heräämään tilanteeseensa.
Palkka oli hyvä (ainakin omassa mittakaavassa), 3000€/kk. Mutta rahat aina loppu. En edes tajunnut mistä se johtuu, mielestäni tienasin ihan hyvin enkä elänyt sen kummallisemmin kuin saman tienaavat tuttavani. Olin jopa kateellinen tutuille joilla oli varaa matkustaa, ajattelin heidän matkustelevan miestensä tai vanhempien rahoilla. Ei ollut myöskään peliongelmia, ei alkoholiongelmaa, ihan tavallista elämää elin.
Lopulta tein kaverini vinkistä Excelin johon kirjasin kuukauden ajalta kaikki menot. Siis säntillisesti jokaisen, keräsin kaikista ostoista kuitit ja kirjasin ne ylös. Jokinen euron suklaapatukka, jokainen postimerkki, ihan kaikki.
Kuun lopussa oli järkytys katsoa kuinka nopeasti rahaa menee ihan tavalliseen peruskulutukseen. Ei tullut ajateltua että 3-4 erikoiskahvia viikossa on 80€ kuukaudessa. Pari viinilasia perjantaina paremmassa paikassa on 50€/kk lisää. Eli 130€/kk pelkkään kahviin ja viiniin. Ja tähän työpaikalounaat, kaikki pienet ostellut, keikkaliput, vaatteet, kampaajakäynnit ynnä muut päälle.
Tajusin vasta kun näin mustaa valkoisella miksi rahani ovat aina loppu. Samalla ymmärsin että keskituloinen ihminen ei todellakaan voi elää huoletta tuhlaillen yhtään rahankäyttöään seuraten. Ja tajusin että se paljon matkustava kaveri ei käy baareissa eikä ostele erikoiskahveja. Paremmassa asunnossa asuva kaveri tekee kaikki lounaat itse eikä syö muutenkaan koskaan ulkona. Kaikki keskituloiset säästää jostain.
Nyt 5 vuotta myöhemmin minulla on useampi tuhat euroa säästössä ja tili ei ole koskaan tyhjä. Mitään neuvoa ei valitettavasti ole antaa aloittajan tilanteeseen, itselläni ainakin vaati tajuta tämä ihan itse ennen kuin sain muutettua tapojani.
Itse epäilen miehen kohdalla juuri tällaista. Hän on aina ollut höveli rahankäyttöjä ja ei koskaan tienannut erityisen paljon. Joskus hän tekikin näitä exceleitä mutta heti kun olimme kummatkin töissä ja rahatilanteemme koheni niin lopetti seuraamisen ja tulos tämä. Hän vaan elää yli varojensa ja sama toistuu ja toistuu.. Ap
On sulla, AP, nyt turhan pitkä pinna. Ei mies tuosta muutu kuin ehkä hetkeksi.895
Joo välillä olen miettinyt olenko vaan hölmö ja hyväuskoinen, kun jaksan uskoa, että vielä kaikki muuttuu. Välillä muuttuukin, mutta en tiedä miten pitkään uskon enää.. Taas tuli pudotus korkealta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen vastaavan tapauksen, minä itse nuorempana. Olen kertonut tarinan ennenkin, mutta menköön nyt taas, ehkä auttaa jotakuta muuta heräämään tilanteeseensa.
Palkka oli hyvä (ainakin omassa mittakaavassa), 3000€/kk. Mutta rahat aina loppu. En edes tajunnut mistä se johtuu, mielestäni tienasin ihan hyvin enkä elänyt sen kummallisemmin kuin saman tienaavat tuttavani. Olin jopa kateellinen tutuille joilla oli varaa matkustaa, ajattelin heidän matkustelevan miestensä tai vanhempien rahoilla. Ei ollut myöskään peliongelmia, ei alkoholiongelmaa, ihan tavallista elämää elin.
Lopulta tein kaverini vinkistä Excelin johon kirjasin kuukauden ajalta kaikki menot. Siis säntillisesti jokaisen, keräsin kaikista ostoista kuitit ja kirjasin ne ylös. Jokinen euron suklaapatukka, jokainen postimerkki, ihan kaikki.
Kuun lopussa oli järkytys katsoa kuinka nopeasti rahaa menee ihan tavalliseen peruskulutukseen. Ei tullut ajateltua että 3-4 erikoiskahvia viikossa on 80€ kuukaudessa. Pari viinilasia perjantaina paremmassa paikassa on 50€/kk lisää. Eli 130€/kk pelkkään kahviin ja viiniin. Ja tähän työpaikalounaat, kaikki pienet ostellut, keikkaliput, vaatteet, kampaajakäynnit ynnä muut päälle.
Tajusin vasta kun näin mustaa valkoisella miksi rahani ovat aina loppu. Samalla ymmärsin että keskituloinen ihminen ei todellakaan voi elää huoletta tuhlaillen yhtään rahankäyttöään seuraten. Ja tajusin että se paljon matkustava kaveri ei käy baareissa eikä ostele erikoiskahveja. Paremmassa asunnossa asuva kaveri tekee kaikki lounaat itse eikä syö muutenkaan koskaan ulkona. Kaikki keskituloiset säästää jostain.
Nyt 5 vuotta myöhemmin minulla on useampi tuhat euroa säästössä ja tili ei ole koskaan tyhjä. Mitään neuvoa ei valitettavasti ole antaa aloittajan tilanteeseen, itselläni ainakin vaati tajuta tämä ihan itse ennen kuin sain muutettua tapojani.
Itse epäilen miehen kohdalla juuri tällaista. Hän on aina ollut höveli rahankäyttöjä ja ei koskaan tienannut erityisen paljon. Joskus hän tekikin näitä exceleitä mutta heti kun olimme kummatkin töissä ja rahatilanteemme koheni niin lopetti seuraamisen ja tulos tämä. Hän vaan elää yli varojensa ja sama toistuu ja toistuu.. Ap
Olen tuo Excelin tekijä ja nykyään tuloni ovat tuplaantuneet. Tosin viimeisen vuoden sisällä, eli aika monta vuotta elelin sillä 3000€/kk palkalla ihan mukavaa elämää josta jäi säästöönkin kunhan vaan opin käyttämään rahaa.
Eli tulot ovat nyt tosi hyvät, mutta jatkan Exceliin kirjaamista edelleen. Pelkään edelleen että rahankäyttöni lähtee käsistä kuten nuorempana jos lopetan. Tietynlaisten ihmisen ei vain kannata luottaa että oppisi luonnostaan säästeliääksi, vähän kuin toisilla on pakko seurata syömisiään loppuelämän ajan tai alkaa pian lihota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen vastaavan tapauksen, minä itse nuorempana. Olen kertonut tarinan ennenkin, mutta menköön nyt taas, ehkä auttaa jotakuta muuta heräämään tilanteeseensa.
Palkka oli hyvä (ainakin omassa mittakaavassa), 3000€/kk. Mutta rahat aina loppu. En edes tajunnut mistä se johtuu, mielestäni tienasin ihan hyvin enkä elänyt sen kummallisemmin kuin saman tienaavat tuttavani. Olin jopa kateellinen tutuille joilla oli varaa matkustaa, ajattelin heidän matkustelevan miestensä tai vanhempien rahoilla. Ei ollut myöskään peliongelmia, ei alkoholiongelmaa, ihan tavallista elämää elin.
Lopulta tein kaverini vinkistä Excelin johon kirjasin kuukauden ajalta kaikki menot. Siis säntillisesti jokaisen, keräsin kaikista ostoista kuitit ja kirjasin ne ylös. Jokinen euron suklaapatukka, jokainen postimerkki, ihan kaikki.
Kuun lopussa oli järkytys katsoa kuinka nopeasti rahaa menee ihan tavalliseen peruskulutukseen. Ei tullut ajateltua että 3-4 erikoiskahvia viikossa on 80€ kuukaudessa. Pari viinilasia perjantaina paremmassa paikassa on 50€/kk lisää. Eli 130€/kk pelkkään kahviin ja viiniin. Ja tähän työpaikalounaat, kaikki pienet ostellut, keikkaliput, vaatteet, kampaajakäynnit ynnä muut päälle.
Tajusin vasta kun näin mustaa valkoisella miksi rahani ovat aina loppu. Samalla ymmärsin että keskituloinen ihminen ei todellakaan voi elää huoletta tuhlaillen yhtään rahankäyttöään seuraten. Ja tajusin että se paljon matkustava kaveri ei käy baareissa eikä ostele erikoiskahveja. Paremmassa asunnossa asuva kaveri tekee kaikki lounaat itse eikä syö muutenkaan koskaan ulkona. Kaikki keskituloiset säästää jostain.
Nyt 5 vuotta myöhemmin minulla on useampi tuhat euroa säästössä ja tili ei ole koskaan tyhjä. Mitään neuvoa ei valitettavasti ole antaa aloittajan tilanteeseen, itselläni ainakin vaati tajuta tämä ihan itse ennen kuin sain muutettua tapojani.
Töissä huomaa että tämä keskiluokkaisuuden luoma harha on jopa todella yleinen. Meillä töissä kaikilla on sama (surkea) palkka. Minulla huonoimmasta päästä kun olen nuorimpia tekijöitä.
Ja kerran oli puhe säästämisestä. Olin yllättynyt kun oikeasti iso osa eli täysin kädestä suuhun. Mitään ei jäänyt säästöön sikäli mikäli rahat riitti kuun loppuun. Ja ihan fiksuista ihmisistä kyse, ei laumasta elämämkouluja.
Ilmeisesti moni elää edelleen siinä uskossa, ettei keskiluokkaisena tarvitse niin penniä venyttää. Oikeastihan keskiluokan ostovoima on aika kehno.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän nämä kalliit ”harrastevälineet” ovat? Pitääkö niitä joka kuukausi ostaa? Kysymys Ap:lle.
Sitä minäkin ihmettelin. Herskaa? Tai onko mahdollisesti elatusvelvollisuus edellisestä perheestä eikä viitsi kertoa. Suuri osa kansasta kuitenkin on aika toopeja, kuten se kertoo että suomalaiset on mahdollisesti maailman velkaantunein kansa.
Ainakin elektroniikkaan saa menemään ihan tolkuttomasti rahaa. Harrastelijatuttuni vaihtavat jatkuvasti laitteita uudempaan ja tonnit vain viuhuu tililtä kun vaihdellaan näytönohjaimia ja äänentoistoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin olisin veikannut kuvauksen perusteella veikkausta. Mun miehellä oli peliongelma. Tili tyhjeni ihan parissa viikossa (luojan kiitos maksoi laskunsa aina heti). Ja sitä ei huomannut mistään muusta kuin siitä, että tili oli tyhjä. Valehteli suut ja silmät täyteen kun yritti peitellä ongelmaa. Ja syytti myös kaikkea muuta mahdollista rahojen loppumisesta.
Ihan hirveä homma oli vierottaa se niistä peleistä, jouduttiin turvautumaan ihan naurettaviin keinoihin viikkorahasta alkaen. Kuitenkin sillä tilanne parani, kunnes taas vähän notkahti (alkoi taas ulista kaikista laskuista, veroprosentista ym mihin yhtäkkiä muka kaikki raha hävisi) Nyt ollut ok jo vuosia. Edelleenkään ei saa säästettyä kuin vähän, mutta ainakaan ei ole mun lompakolla koko aikaa.
Eräissä kulttuureissa raha-asiat hoitaa se taitavampi puoliso. Olisikohan aloittajalla tilanne, mitä suositeltu jo aikaisemmin, eli rahat yhteisiin kuluihin palkkapäivänä yhteiselle tilille. Aloittaja hoitaa vuokrat ja laskut sekä muun välttämättömän sekä antaa rahaa tililtä takaisin, jos mies ostaa esim ruokaa kotiin. Mies saa tietyn osuuden palkastaan 'tuhlattavaksi' vaikka vedonlyöntiin tai harrastuksiin, mutta hänen ei tarvitse selitellä. Varo vain, ettei sorru kulutusluottoihin selkäsi takana kustantaakseen 'harrastuksensa'.
Rankkaa tuo on, mutta ehkä ainoa keino jatkaa yhteiseloa, jos mies on hyvä. Mutta varo, ettet luisu takaisin vanhaan, eli pidä rahavalvonta itsellä, kerran luovut siitä, niin tilanne on taas sama vanha.
Juu mitään ei ole tehtävissä jos mies itse ei halua muutosta. Menee tilanne vain pahemmaksi.
Mun mies halusi itse eroon ongelmastaan, mutta se vaati ihan hirveästi. Miestä ei voinut päästää kauppaan yksin, ettei mene pelikoneelle salaa "vahingossa" oli siis viikkorahoineen päivineen kuin pieni lapsi, täysin vahdittava. Vaati kummaltakin paljon, eli ei kannata lähteä tuohon vieroittamiseen jos ei ole ihan varma että jaksaa loppuun asti. Ja täysi luottamus ei palaudu ikinä. Aina on epäilys jos alkaa äkillinen valitus menoista tai rahasta.
Mä en jaksaisi mitenkään valvoa aikuista miestä. Sehän olis kuin murkkuikäisen kasvattamista.
Jos miehessä olisi ollut yksikin muu iso vika tuon lisäksi niin en olisi lähtenyt tohon. Jos vanhemmat ei kasvata rahankäyttöön niin jäljelle jää puoliso tai ulosottolaitos. Anopille iso kiitos tästä vaivasta siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen vastaavan tapauksen, minä itse nuorempana. Olen kertonut tarinan ennenkin, mutta menköön nyt taas, ehkä auttaa jotakuta muuta heräämään tilanteeseensa.
Palkka oli hyvä (ainakin omassa mittakaavassa), 3000€/kk. Mutta rahat aina loppu. En edes tajunnut mistä se johtuu, mielestäni tienasin ihan hyvin enkä elänyt sen kummallisemmin kuin saman tienaavat tuttavani. Olin jopa kateellinen tutuille joilla oli varaa matkustaa, ajattelin heidän matkustelevan miestensä tai vanhempien rahoilla. Ei ollut myöskään peliongelmia, ei alkoholiongelmaa, ihan tavallista elämää elin.
Lopulta tein kaverini vinkistä Excelin johon kirjasin kuukauden ajalta kaikki menot. Siis säntillisesti jokaisen, keräsin kaikista ostoista kuitit ja kirjasin ne ylös. Jokinen euron suklaapatukka, jokainen postimerkki, ihan kaikki.
Kuun lopussa oli järkytys katsoa kuinka nopeasti rahaa menee ihan tavalliseen peruskulutukseen. Ei tullut ajateltua että 3-4 erikoiskahvia viikossa on 80€ kuukaudessa. Pari viinilasia perjantaina paremmassa paikassa on 50€/kk lisää. Eli 130€/kk pelkkään kahviin ja viiniin. Ja tähän työpaikalounaat, kaikki pienet ostellut, keikkaliput, vaatteet, kampaajakäynnit ynnä muut päälle.
Tajusin vasta kun näin mustaa valkoisella miksi rahani ovat aina loppu. Samalla ymmärsin että keskituloinen ihminen ei todellakaan voi elää huoletta tuhlaillen yhtään rahankäyttöään seuraten. Ja tajusin että se paljon matkustava kaveri ei käy baareissa eikä ostele erikoiskahveja. Paremmassa asunnossa asuva kaveri tekee kaikki lounaat itse eikä syö muutenkaan koskaan ulkona. Kaikki keskituloiset säästää jostain.
Nyt 5 vuotta myöhemmin minulla on useampi tuhat euroa säästössä ja tili ei ole koskaan tyhjä. Mitään neuvoa ei valitettavasti ole antaa aloittajan tilanteeseen, itselläni ainakin vaati tajuta tämä ihan itse ennen kuin sain muutettua tapojani.
Töissä huomaa että tämä keskiluokkaisuuden luoma harha on jopa todella yleinen. Meillä töissä kaikilla on sama (surkea) palkka. Minulla huonoimmasta päästä kun olen nuorimpia tekijöitä.
Ja kerran oli puhe säästämisestä. Olin yllättynyt kun oikeasti iso osa eli täysin kädestä suuhun. Mitään ei jäänyt säästöön sikäli mikäli rahat riitti kuun loppuun. Ja ihan fiksuista ihmisistä kyse, ei laumasta elämämkouluja.
Ilmeisesti moni elää edelleen siinä uskossa, ettei keskiluokkaisena tarvitse niin penniä venyttää. Oikeastihan keskiluokan ostovoima on aika kehno.
Excelin tekijä jatkaa.. Olin itse elänyt koko elämäni melko vähävaraista, nuorena aikuisena jopa köyhää elämää ja kolmen tonnin palkka kuulosti saavuttamattomalta unelmalta. Sitten kun sen saavutti, niin kai sitä sokaistui ja ei ymmärtänyt että tuo raha ei riitä kovin pitkälle. Osteli niitä asioita mistä oli aina haaveillut ja mihin ei ollut rahaa, erikoiskahveja, viinejä hienossa viinibaarissa, kävi ulkona työpaikkalounaalla, värjäytti hiukset kampaajalla, osteli uusia huonekaluja..
Jälkeenpäin olen tilannetta analysoinut ja toinen ongelmani oli että lapsuuden duunariperheessä meillä oli jonkinlainen köyhän identiteetti. Halveksittiin rikkaita joilla on varaa törsäillä ja lennellä ulkomaille ja asua omakotitalossa (kyllä). Ajatusmalli jäi itsellekin päälle pitkälle aikuisuuteen, ajattelin että minä satuin syntymään köyhäksi eikä sille mitään voi että paremmallakaan palkalla en pysty matkustelemaan tai asumaan "hienosti". Että ne joilla on näihin varaa ovat saaneet perintöjä tai rikkailta vanhemmiltaan avustusta. Vasta päälle kolmikyppisenä tajusin että omaan tilanteeseen voi oikeasti vaikuttaa aika paljon. Ja että ne omakotitalossa asuvat tutut eivät varmaankaan olleet erityisen rikkaita, vaan säästeliäitä.
Lopetin erikoiskahvien ostelun ja aloin laittamaan 80€/kk kahvirahan säästöön. Kas kummaa kun yhtäkkiä olikin varaa matkustella joka vuosi Eurooppaan kaupunkilomalle.
Ihmeellistä kuinka lapsuudenkodista jääneet mallit voi takertua näin tiukasti ihmisen mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhteenne ei kuulosta rakkaudelta, jos tuon asian takia olet valmis eroamaan.
Yksi näkökulma tämä, mutta yleensä johonkin kannattaa vetää raja, kuinka paljon annat toisen osapuolen hyväksikäyttää sinua. Mielummin käytän rahat lasten ruokaan ja harrastuksiin kuin vaimon viimeisen päälle oleviin harrastusvälineisiin kuukausittain.
Toki hyväksikäyttö on väärin, mutta en saanut ketjusta tätä kuvaa. Sain kuvan vain, että toisella on erilainen tapa käyttää rahaa.
Rakkaus hyväksyy erilaisuuden. Where is the will, there is the way. A. Einstein.
Miksi tätä sanontaa käyttävät aina ne, jotka eivät sitä osaa?
Ei kande tulla keuliin, jos ei osaa asiaa selittää.
Ja Excelin tekijä jatkaa edelleen kun ajatuksia tulee mieleen, toivottavasti ette kyllästy :D
Köyhän identiteetin lisäksi minua vaivasi jonkinlainen piheysharha. Säästin ihan tyhjänpäiväisissä asioissa ja sain tunteen siitä että olen järkevä ja taloudellinen ihminen, kun samaan aikaan tuhlasin moninkertaisesti toisissa. Esimerkiksi saatoin säästää euron ostamalla huonoa vessapaperia, ja samalla kauppareissulla ostin kympillä sipsiä ja karkkia viikonlopuksi. Kaupassa vertailin makaronien kilohintoja ja kävin joka päivä ulkona syömässä työpaikkalounaan 10€/päivä (tämä on yli 200€/kk!). Olisi vaihtanut yhden työpaikkalounaan eväisiin, niin olisi voinut koko vuoden ostaa vaikka kuinka hienoa makaronia ja jäänyt silti plussalle. Myin myös vanhaa tavaraa netissä ja myhäilin tienattua kahta euroa. En tajunnut että koko myymisprosessiin meni pari tuntia, joten tienasin 1€/h. Senkin ajan olisi voinut käyttää vaikka lisäopiskeluun uran edistämiseksi (jonka tajusinkin tehdä vuosia myöhemmin ja nyt palkka on tuplaantunut).
Ystäväiseni, sinä todellakin ansaitset parempaa. Sun on ihan turha tuhlata tuohon miekkoseen enää aikaa, katkeroidut vaan. Mitä pahemmin menetät luottamuksen sen suurempi duuni sulla on luottaa seuraavaan kumppaniisi. Lähde tai nosta tuo mies pihalle. Samalla teet tilaa uudelle onnelle. Seuraavalla kerralla tiedät paremmin mitä ainakaan et halua.