Varattuihin miehiin rakastuvat naiset... (ov)

En ole koskaan alkanut varatun miehen kanssa mihinkään, jos flirttiä ei lasketa. Siis sellaista "arkipäiväistä" flirttiä. Ihastunut olen muutamaankin varattuun mieheen, tietämättä kuitenkaan silloin, että he ovat varattuja. Jälkeenpäin olen saanut tietää ja on kyllä harmittanut..

Se mies kuulee lirkuttelee ja keksii ummet ja lammet, että sais vain toiselta naiselta pildeä. "Ollaan juuri eroamassa. Vaimo on ihan kamala (jopa väkivaltainen sekä psyykkisesti että fyysisesti)." Jne... Miespolo kärsii niin paljon, kun vaimo on pelkkä pirttihirmu naama norsunperseellä. Itsehän mies on niin ihana, hellä, rakastava ja rauhallinen.

Niin. Siinä sitten viedään tyhmää naista.

Kyllä hyvästäkin suhteesta lähdetään pettämään. Kaverini teki juuri niin. Suhteessa kaikki oli hyvin, mies jumaloi vaimoaan, ei ollut rahongelmia ja kaverini sanoi useasti, että elää nyt elämänsä onnellisinta aikaa.

Silti kummasti laittoi haun päälle, kertoi, että tykkää flirttailla ja oma mies on sajnonut, että flirtti on ok. Löytyikin sopiva flirtin kohde ja päätti kokeilla, miten pitkälle viehätysvoima tepsii. Tämä kohdekin oli varattu ja teki selväksi, että kovin pitkälle flirtin yli ei mennä, joten kaverini piti etsiä uusi kohde. Tämän kanssa aloiti sitten suhteen ja nyt on jo erokin parin vuoden salasuhteen jälkeen vireillä.

nyt selittää kaikille, miten liitto oli liian tasapaksu ja tylsä ja siksi piti erota. Ihanko oikeasti puolison pitää olla toiselle 24h viihdekeskus, kun muuten arki on liian harmaata ja ruvetaan pettämään?

On helppoa syyllistää toista omista valinnoista. Mutta vastuu on sen, joka päätti pettää, jok oli tyytymätön mutta ei tehnyt mitään sen eteen. Huonoistakin liitoista voi erota toista kunnioittavalla tavalla. Pettäjät ovat kuitenkin näitä omanapaisia kaikki mulle heti -tyyppejä, joille ei tule mieleenkään ajatella kenenkään muun hyvinvointia kuin omaansa.

Tässä vastaukseni alkuperäiseen kysymykseen:

En olisi vielä pari vuotta sitten ikinä voinut kuvitellakaan alkavani säätää yhtään mitään varatun miehen kanssa. Sitten tapasin "elämäni miehen". Aloin tuntea vastustamatonta vetoa häntä kohtaan. Huomasin myös miehen olevan kiinnostunut minusta. Aluksi kaikki oli viatonta flirttiä ja toisiimme tutustumista. Oli hauskaa enkä potenut erityisemmin huonoa omaatuntoa, kun ajattelin, ettei tässä nyt kumpikaan ole tosissaan liikenteessä, kunhan vaan vähän flirtataan.

Tilanne muuttui eräs ilta, kun olimme suuremmalla kaveriporukalla juhlimassa ulkona. Eristäydyimme kuin huomaamatta omaan nurkkaamme erilleen muista. Mies veti minut kainaloonsa ja kuiskutteli korvaani. Käteni eksyivat hyväilemään hänen reisiään. Välillä kävimme tanssimassa ja mies veti minut kiinni vartaloonsa. Olin hämmentynyt ja otin puoli askelta kauemmaksi. Pian kuitenkin huomasin olevamme jälleen kiinni toisissamme. 

Lähdimme baarista yhdessä käsi kädessä kotiin. Halusin miestä järjettömästi. Mies saattoi minut kotiin. Olisin halunnut kutsua hänet sisään, mutta sain hillittyä itseni ja tyydyin halaukseen ja antamaan pienen suukon hänen poskelleen.

Tämän illan jälkeen lähennyimme entisestään. Jatkoimme toisiimme tutustumista ja huomasimme todella pitävämme toisistamme. Keskustelimme erittäin henkilökohtaisista asioista ja paljastimme toisillemme salaisuuksiamme. Vietimme myös pari äsken kuvaamani illan toisintoa. Fyysisesti ei tapahtunut mitään pientä hyvänyön suukkoa vakavampaa, mutta henkisesti olimme päästäneet toisemme intiimin lähelle.

Sitten tuli useamman viikon tauko emmekä nähneet toisiamme. Pidimme yhteyttä tekstarein pari kertaa viikossa. Huomasin ikävöiväni miestä ja ajattelevani häntä koko ajan. Myönsin itselleni olevani korviani myöten ihastunut häneen.

Kun seuraavan kerran tapasimme, olimme taas porukalla juhlimassa. Huomasin miehen käytöksen muuttuneen. Tajusin jo alkuillasta, että tänään hän ei tyytyisi pelkkään pieneen pusuun. Toivoin muutoksen johtuvan siitä, että hän olisi eronnut tyttöystävästään. En kuitenkaan kysynyt suoraan. 

Halusin miestä enemmän kuin ketään. Olin kuin sulaa vahaa hänen käsittelyssään. Emme viihtyneet kauaa muiden seurassa vaan teimme katoamistempun. Tällä kertaa emme eronneet kotiportaillani vaan etenimme loppuun asti. Yö oli kuuma, intohimoinen, hellä, ihana. Parasta ikinä.

Seuraavana päivänä keskustelimme tilanteesta vakavasti. Mies kertoi tyttöystävän olevan edelleen mukana kuvioissa. Hän ei ole valmis eroamaan, muttei pysty minuakaan vastustamaan. Kerroin olevani hulluna mieheen, mutta ymmärtäväni häntä ja tyytyväni osaani. Vaikka meillä on nyt ihanaa yhdessä, en voi mitenkään luvata hänelle, että pidemmällä aikavälillä voisin antaa hänelle yhtään mitään parempaa kuin mitä hänellä on nyt tyttöystävänsä kanssa. Sovimme, että yhteisen kaveripiirimme vuoksi pysymme jatkossakin kavereina, mutta meidän olisi parasta ottaa toisiimme hieman etäisyyttä.

Suurista puheista huolimatta emme ole pystyneet pitämään kunnon etäisyyttä. Henkisesti olemme nykyisin entistäkin läheisempiä. Myös fyysisesti tämä on ollut yhtä säätöä: aina silloin tällöin huomaan herääväni miehen kainalosta. Edelleen käymme näitä "tämä ei voi enää jatkua näin" -keskusteluja, mutta kaikki jatkuu silti ennallaan.

En ole koskaan rakastanut ketään näin syvästi. En olisi ikinä voinut kuvitella rakastuvani varattuun mieheen. Olen aina ollut kiltti tyttö. Minua pidetään kaveripiirissäni melkein pyhimyksenä. Muut voivat sekoilla ja säätää, mutta minun uskotaan aina pitävän järjen päässä, jalat maassa ja housut jalassa.

Minun on käsittämättömän hyvä olla tämän miehen kanssa. Samaan aikaan hän aiheuttaa minulle suunnatonta tuskaa. Olen todella väsynyt tähän kaikkeen ja sisältäni aivan riekaleina. Ristiriitaisinta tässä on, että vaikka mies aiheuttaa minulle niin paljon tuskaa, vain hänen seuransa ja läsnäolonsa saa oloni paremmaksi.

Lisäksi tässä on vaiettu osapuoli. Emme puhu tyttöystävästä ikinä. Tiedän hänen olevan suurimmassa paitsiossa, mutta syystä tai toisesta minusta on tullut niin itsekäs, etten osaa tuntea huonoa omatuntoa hänen vuokseen. Enemmänkin tunnen mustasukkaisuutta ja vihaa. 

Minusta tuntuu, että olen muuttunut hirviöksi. Missä vaiheessa oikea ja väärä meni näin pahasti sekaisin? En ole voinut keskustella tästä kenellekään, koska lähipiirini ei voisi ikinä uskoa minun ryhtyneen johonkin näin epämoraaliseen. 

Tiedän miehen olevan täysi kusipää. Pyörittää nyt ainakin kahta naista samaan aikaan ilman sen suurempia näkyviä tunnon tuskia... Silti hänessä on jotain. En ole mikään heittopussi, oikeastaan enemmänkin itsenäinen ja fiksu nuori nainen. Mies on kuitenkin tehnyt minulle jotain selittämätöntä. Vaikka yritän välillä ottaa etäisyyttä, en saa pyristeltyä itseäni irti hänen lumouksestaan. Rakastan häntä.

Varattuihin miehiin lankeavat naiset taitavat olla ÄO;ään apinan tasoa. Ja varatut miehet, jotka noissa suhteissa ovat ovat ÄO;ltaan kastemadon tasoa! Hyh,hyh!

Kaikki parhaat urokset on varattuja. Siksi paneskelen ukkomiehiä mieluusti.

No ainakin tuo tilanne, missä miehellä on tyttöystävä (ei edes vaimo), eikä kykene tätä jättämään, niin vaikka kuvion toinen nainen olisi mieheen kuinka rakastunut, niin mies ei sitä todellakaan ole. Haluaa vain seksiä. Mutta sen tajuaa ehkä vasta sitten, kun mies kyllästyy ja etsii uuden seksikumppanin. Se lumous on vain sitä, että mies osaa esittää täydellistä miestä niin hyvin (ja on varmaan todella hyvännäköinen), että naiset lankeaa- tuskinpa jättää pettämisen yhteen naiseen.

Numero kutosen (tai siis tuon pitkän kuvauksen kirjoittajan ensimmäisellä sivulla) ajatuksissa oli paljon tuttua. Minustakin tuntui oudolta ja väärältä. Olin vannonut, ettei näin kävisi, mutta tunteita on välillä mahdotonta hallita. Kun huomasin tunteeni varattua miestä kohtaan, otin etäisyyttä ja yritin olla ajattelematta häntä. Tilanteesta teki vaikean se, että huomasin myös miehen pitävän minusta liian paljon. Lopulta homma lähti lapasesta ja aloitimme salasuhteen, joka kesti pari viikkoa. Sitten mies jätti oman avopuolisonsa ja valitsi minut. Nyt ollaan oltu yhdessä kuusi vuotta. Luotan mieheeni, vaikka suhteemme olisi voinut alkaa tyylikkäämmin, jos hän olisi eronnut ennen kuin alkoi minun kanssani "pelleillä".