Suku ei hyväksy kotiäitiyttä
Tai ongelma on miehen suvun puolelta, hänen lapsuudenperhe, vanhemmat ja sisarukset eivät voi sietää, että olemme miehen kanssa päättäneet, että minä olen kotiäitinä niin kauan kuin parhaaksi näemme. Lapsemme ovat 4- ja 2,5-vuoden ikäisiä. Rahasta meillä ei ole ns. puutetta, elämme kuin tavallinen suomalainen perhe lyhentäen omakotilainaa joka kuukausi. Tilaa on riittävästi talossa ja velaton auto käytössä. Raha riittää hyvin ruokaan, vaatteisiin, harrastuksiin yms. ja reissujakin teemme Suomessa sekä yhden reissun ulkomaille noin joka vuosi. Rahaa on myös säästössä. Olemme aina osanneet hoitaa omat asiamme ja olemme hyvin tyytyväisiä elämäämme tälla tavoin.
Miksi tämä asia on niin vaikea joillekin hyväksyä vaikka olisi täysin omaa ajatusmaailmaa vastaan?
Kommentit (79)
Jos ette kerran ole läheisiä niin en ymmärrä miksi välität heidän sanomisistaan?
Olen kyllä miettinyt vaihtoehdot, jos en saa töitä enää pitkän kotona olon jälkeen - valmis kouluttautumaan uudelleen alalle, jossa hyvin todennäköisesti työllistyy.
Ja emme ole tulleet tähän päätökseen kevyin perustein vaan miettineet hyvin tarkkaan asiat niin, ettemme olisi ojanpohjalla, josta ei ulospääsyä, jos jotain ikävää sattuisi.
Ja sen kyllä myönnän, että välillä on niitä epävarmuuden puuskia, että mites jatkossa sitten elämä järjestyy kun haluan palata työelämään. Ehdottomasti olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että näin on hyvä nyt ja sitten mietitään asiat uudelleen kun tulee sen aika.
Ovatko kaikki työssä käyneet valmistautuneet elämän karikoihin täydellisesti? Kertokaa te millä tavalla olette varmistaneet kaiken? Ihan mielenkiintoista olisi kuulla.
T. Ap
Hullu nainen. Teet valtavan karhun palveluksen itsellesi. Ei töitä niin vaan enöä oteta sen jälkeen kun olet itsesi syrjäyttänyt yhteiskunnan kelkasta. Viisaat sukulaiset osaavat katsoa vähän nokkaa pidemmälle.
Vuosien kotiäitinä olon jälkeen ei ole helppoa saada töitä. Valitettavaa mutta usein niin on. Ehkä he ajattelevat sitä. Sitten se kotona olo ei enää olekaan niin ihanaa kun se on pakonsanelema juttu ja kyllä siinä vaan alkaa monella parisuhdekin kärsiä. Minusta on ihan fiksua tiedostaa miinuspuoletkin. Ei siitä pidä loukkaantua, jos joku niistä yrittää muistuttaa.
No, kerropa sinä numero 30 viisaudessasi, miten hienosti sinä olet kaikkeen valmistautunut tässä elämässä?
Eikö muilla ole nelikymppisinä uuteen ammattiin kouluttautuneita, jotka ovat päässeet työelämään mukaan kuin ne nuoret vastavalmistuneetkin? Varmmaan jokainen tuntee/tietää edes jonkun omilta opiskeluajoiltaan?
Kotiäiti oli ennen vanhaan, nyt tehdään lapset ja painutaan takaisin töihin..piste.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 07:53"]
Ovatko kaikki työssä käyneet valmistautuneet elämän karikoihin täydellisesti? Kertokaa te millä tavalla olette varmistaneet kaiken? Ihan mielenkiintoista olisi kuulla.
T. Ap
[/quote]
Ainakin olen riippumaton miehestä ja hänen tuloistaan ja työssäkäynnistään. Tuli mitä tuli pärjään omillani, ilman tukia tai kalliita vakuutuksia, vanhempieni apua tms. Eikä tarvitse lähteä opiskelemaan uutta ammattiakaan. Asunto on maksettu ja säästöjä on esimerkiksi jos sairastuisi tms.
Tämä tässä huvittavaa onkin, että lähestytään kotiäitiyden valinnutta nimitellen hulluksi tai muuten suhtautuen kuin olisi joku vastuuton ihminen kun ei samalla kuitenkaan itsekään valmistauduta elämään täydellisesti.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 07:59"]Eikö muilla ole nelikymppisinä uuteen ammattiin kouluttautuneita, jotka ovat päässeet työelämään mukaan kuin ne nuoret vastavalmistuneetkin? Varmmaan jokainen tuntee/tietää edes jonkun omilta opiskeluajoiltaan?
[/quote]
Ei se uudelleen kouluttautuminen kuulkaa ole helppoa! Varsinkin jos syy on se että on ollut vuosia kotona lasten kanssa. On ihan eri asia opiskella nuorena ja lapsettomana. Harvassa ovat ne alat joilla saa töitä vaikka uudelleenkouluttautuisikin, varsinkin jos ei ole mitään työkokemusta aiemmin. Kaikista ei ole hoitoalalle.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 08:06"]Tämä tässä huvittavaa onkin, että lähestytään kotiäitiyden valinnutta nimitellen hulluksi tai muuten suhtautuen kuin olisi joku vastuuton ihminen kun ei samalla kuitenkaan itsekään valmistauduta elämään täydellisesti.
[/quote]
En ehkä ole täydellisesti varautunut kaikkeen,mutta ainakaan en ehdoin tahdoin kerjää hankaluuksia jättäytymällä työelämän ulkopuolelle vuosikausiksi.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 07:42"]21: Eiköhän töihin paluu koita viimeistään kun nuorin lapsi saa aloitettua koulun kun kotona tekeminen mahdollisesti loppuu=) Ymmärrän kyllä läheisten pintapuoliset kysymykset, mutten kauhean syvällistä kyselyä kun emme muutenkaan ole niin läheisiä että keskustelisimme niin syvällisesti muistakaan aiheista. Ja muutoinkin olemme vastuullisia ihmisiä olleet aina niin mikä tarve? Jotenkin jäänyt yleisestikin sellainen olo tässä yhteiskunnassa, että jos valitset toisin kuin valtaväestö vaikkei siitä aiheutuisi hankaluuksia kenellekään, joudut perustelemaan vaintasi hyvin syvällisesti ja laaja-alaisesti ja silti saat ikäviä, kummeksuvia katseita osaksesi.
Ap
[/quote]
Jos ajattelet ap vähän syvemmin, niin huomaat että teidän valinta on vastoin sitä mihin yhteiskunta on pyrkinyt. Naiset kouluun, työelämään, naisella omat rahat ja oikeus. Keskusteluhan on lähtenyt siitä, että naisille äänioikeus ja koulutusmahdollisuudet, jotta nainen on riippumaton miehen tuloista. Kotihoidontukikin luotiin sitä varten, että maatalon emännillä olisi omia tuloja lasten ollessa pieniä.
Kotirouvuus on tullut nyt muodikkaaksi vasta ihan viime vuosina, kun monilla nuorilla on hyvinkin konservatiiviset arvot.
Anopin aikaan kotirouvaksi jääminen oli surkuteltava kohtalo, ei oma valinta.
36:lle, niin eikö ole hienoa, että saat elää sellaista elämää kuin sinä toivot? Niin minäkin saan, eikä minun tarvitse tulla sinulle ihmettelemään ääneen tai puhumaan alentavasti, jos sinä olet valinnut toisin. Tätä minä siis ihmettelen mieheni sukulaisten puolelta kun en minäkään heidän valintojaa mene heille ihmettelemään ja vänkäämään syvempiä perusteluja. Minua ei haittaa millään tavalla miten he elävät niin miksi se miten minä elän, näyttää haittaavan joitakin? Sinäkään et varmasti ole 100% täydellisesti valmitautunut elämään ja vaikka olisit niin suurin osa ihmettelijöistä ei ole.
Oma äitini oli vuosia kotiäitinä ja siksi en itse missään tapauksessa halunnut jäädä kotiäidiksi. En halunnut sellaista elämää itselleni enkä varsinkaan lapsilleni. En ole kasvanut yhtään paremmaksi ihmiseksi kuin kaverini jotka olivat päiväkodissa 1-vuotiaista alkaen.
Ymmärrän ap sinua, täällä toinen kotiäiti. Sillä erolla, että sukulaiset kyllä arvostavat kotiäitiyttäni - he kaikki näkevät, miten hyvin meidän perhe näin voi. Onneksi omalla alallani kotiin jääminen ymmärretään hyvin, eikä töihin paluu ole vaikea, jos ensin pätkätöitä hyväksyy. Moni ei ymmärrä, että asioitaan voi järjestellä monella tavalla. Ulkopuolinen ei koskaan tiedä perheen varallisuudesta mitään. Minulla on omassa nimessä varallisuutta, sijoituksia, eli omaakin tuloa löytyy kotiäitinäkin! On avioehtoa ja henkivakuutusta jne. Ja eläkkeet säästämme muutenkin ihan itse, tänä päivänä aika hölmöä luottaa pelkästään valtion eläkkeeseen... Minulle moni on kyllä sanonut, että jäisi itsekin kotiin, jos olisi mahdollista, mutta silti meidän yhteiskunnassa törmää jatkuvasti tähän "kotiäidit lusmuilee" asenteeseen. Ollaan liian työorientoituneita! Sitten ihmetellään meidän iloisia ja hyvinkäyttäytyviä fiksuja lapsia ja onnellista parisuhdetta - johtuisko siitä, että toimimme meidän perheen parhaaksi? Perheitä on niin monenlaisia, ei kaikki halua elää saman kaavan mukaan! Miksi ei saisi valita, jos se vielä on mahdollista!!!
Ja kyllähän tässä näkyy yhteiskunnan eriarvoistuminen voinakkaasti. Hyvin koulutetut eivät ole pitkiä aikoja poissa työelämästä, ansiokehitys paranee ja samoin eläkekertymä.
Jos on ollut 7-10 vuotta pois työelämästä, niin ansiokehityksessä jää väistämättä jälkeen samoin eläkekertymä.
Kyllä 40-vuotiaat uudelleenkoulutetut saavat töitä, jos heillä on työkokemusta. Tai jos kouluttautuvat lääkäriksi tms, joilla on aina töitä.
Yksi näkökulma on sitten tietysti lapset. Vanhempien arvot ja asenteet periytyvät. Jos lapsuudenkodissa ei ole korostettu tyttöjen asemaa yhteiskunnassa, kannustettu koulutukseen ja töihin, niin on suuri riski, että jatkossakin alisuoriutuvat, oletuksella siis, että älykkyyttä riittäisi.
Miksi AP puolustat asiaasi noin kärkkäästi? Tässä on ollut aivan hyviäkin pointteja miksi sukulaisesi ehkä ihmettelevät valintaasi.
Jokainen toivottavasti tekee valintansa perustuen omiin voimavaroihin. Minulle opiskelu ei ole ollut koskaan liian hankalaa vaan olen edelleen hyvin tiedonjanoinen. Jokaisen nyt tulisi kuitenkin, oli sitte vakiduunissa tai kotiäitinä, varatutua elämässään myös siihen, että voi joutua opiskelemaan uudestaan ja joutuuhan jo työssäkin aika ajoin opettelemaan uusia asioita. Siinä ei paljon auta kotiin jäädä makaamaan sen palkkatyössäkään olleen, jos työt lähtee alta eikä uutta enää saa.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 07:34"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 07:27"]
Kanna sinäkin vastuuta yhteiskunnalle tekemällä hyödyllistä työtä. Kaikki ei aina tarvitse pyöriä perheesi ympärillä
[/quote]
Mikä typerys. Sehän on ihanne tilanne että voi hoitaa lapsensa kotona vieläpä ilman tukia. Päivähoito maksaa enemmän yhteiskunnalle.
[/quote]
Ei siinä ole mitään ihanteellista että ilmeisesti alunperinkin vähänkoulutettu ihminen syrjäytyy työelämästä ja on työttömyyskorvauksella viimeistään sen jälkeen kun nuorin lapsi on täyttänyt kolme. Kyllähän nämä tyypit joilla ei ole työpaikkaa minne palata, nostavat mieluummin työttömyyskorvausta kuin hoitorahaa.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 07:19"][quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 07:16"]Vaikea uskoa, että kotiäitiys olisi nykyään missään piireissä ihmettelyn aihe.
[/quote]
Kyllä se on etenkin jos ei ole työpaikkaa johon palata. Silloin ei ole oikea kotiäiti vaan työhaluton lusmu.
[/quote]
Sarkasmi meni alapeukuista päätellen ohi että heilahti.