Lue keskustelun säännöt.
Meillä asuu maailman tylsin kummitus.
11.04.2015 |
Muutimme tähän asuntoon 5v. sitten.
Ihan peruskolmio, vuokra-asunto. Lähiössä. Talo rakennettu varmaan 70-luvulla. Ei mitään ekstraa tässä talossa.
Kaikki alkoi niin (kuulostaapa dramaattiselta, hui!), että en voinut olla yötä yksin kotona. En vain pystynyt, koska tuntui että en olekaan yksin. Odotin vain että milloin näkisin jonkun/jotain.
(Olin kuitenkin asunut yksin 3v. ennen kuin tapasin mieheni, joten en pelkää yksin olemista normaalisti.
Aina joskus kuuli kuin jotain putoili, tai muuten vain kolinaa. Meillä oli pari kissaa, joten kaikki tietty pistettiin heidän syyksi.
Tuli vähän outo olo kun tavarat edelleen putoilee vaikka kissoista jouduttiin luopumaan....
Mieheni nyt kuitenkin aina keksii täysin järkevät selitykset kaikelle.
Välillä esineitä häviää, on todella raivostuttavaa etsiä jotain kun tietää että sen pitäisi olla tietyssä laatikossa mutta ei vaan löydy vaikka molemmat etsitään sekä oikeasta paikasta että kaikkialta muualtakin, ja myöhemmin, kun esinettä ei enää tarvitse, se löytyykin juuri sieltä missä se kuuluukin olla.
Kun esikoisemme oli vuoden, hän rupesi puhumaan pojasta. Pojalla oli nimikin. Hän aina välillä näytti että nyt poika on tuolla, ja osoitti keittiötä, tai sohvaa, tai mitä milloinkin.
Öisin hän saattoi herätä ja itkeä ja näyttää sormella makkarin nurkkaa ja hokea poika, poika.
Esikoisemme on nyt kohta 4v. Ei ole nyt pariin kuukauteen paljon puhunut tästä pojasta, eikä olla kysyttykään.
Toinen lapsemme sen sijaan, joka kohta täyttää 2v, on n. puolen vuoden ajan nyt puhunut pojasta... Ja myös öisin jos heräilee osoittaa samaa nurkkaa ja sanoo poika, poika. Kerran kun pidin sylissäni yöllä hän katseli olani yli, seurasi katseellaan jotain ja vilkutti ovelle päin.
Mitään ei ole kuitenkaan varsinaisesti tapahtunut, joten tosiaan, jos täällä kummittelee meillä on maailman tylsin kummitus, mutta minun on pakko myöntää että en halua siirtää lapset nukkumaan omaan huoneeseen.
Nukumme kaikki samassa makkarissa, vaikka olisi yksi huone valmiina lastenhuoneeksi.
Nytkin kun istu täällä yksin hereillä kirjoittamassa, tuntuu ihan kuin joku katselisi minua...
Täällä on kuitenkin niin halpaa asua, joten en kllä läde asuntoa vaihtamaan vain sen takia että joskus kuvittelen, ja joskus uskon, että mellä asuu kumitus vaikka onkin tylsä sellainen.
Kommentit (96)
Mä olen sellainen ihminen joka olisi vielä viitisen vuotta sitten suhtautunut tällaiseen aloitukseen asenteella: "Hanki lääkitys.." Mutta mun edellinen asunto ajoi mut, täysjärkisen ja elämässä hyvin menestyneen ihmisen niin hulluuden partaalle että, en edes tiedä miten kuvailisin sitä tunnetta.
Tähän väliin pitää kertoa yksi juttu niistä ajoista kun asuin ulkomailla. Olin opiskelemassa erästä kieltä kys. maassa ja samalla kurssilla oli ihmisiä ympäri Eurooppaa ja sen ulkopuolelta. Kun kävimme kerran ulkona syömässä ja puheenaiheet ajautuivat hieman syvällisempiin aiheisiin kuten unihalvauksiin, niin Turkista kotoisin oleva ihminen sanoi että hän ajattelee/tai heidän kulttuurissaan ajatellaan (?) että unihalvauksen aikana joku yrittää lainata tai viedä ruumiisi/kroppasi.
Meidän filosofianopettaja aikoinaan sanoi että joku/jotkut filosofit ajattelevat ihmisen koostuvan ruumiista ja sielusta. Ruumiistairtautumiskokemuksen jälkeen oma käsitykseni on tismalleen sama. Mitä tuohon turkkilaiseen ihmiseen ja hänen näkemykseensä tulee, niin erikoisinta oli että irtisanoin asuntoni (tätä en tietenkään kenellekkään sanonut) juuri siitä syystä, että minusta tuntui juuri siltä että joku yrittää viedä ruumiini. Saattaa kuulostaa ihan sairaalta, mutta siltä se nyt vain käytännössä tuntui. En vain ole Suomessa kuullut vastaavaa teoriaa unihalvauksista, tai osasta niitä. Eihän kaikki unihalvaukset kuitenkaan ole pahoja.
Joka tapauksessa nämä tilanteet alkoi toistua tosi usein ja enkä enää tiedä oliko kaikki niistä unihalvauksia. Välillä ollessani täysin hereillä mutta makuuasennossa iski näitä kohtauksia että en pystynyt liikkumaan yhtään mihinkään ja ne hallusinaatiot oli niin sairaita, niin agressiivisia että mikään tämän maailman termi ei riitä kuvaamaan sitä vihan ja agressiivisuuden määrää mitä sen tapahtuman energiaan oli ladattuna. Olin niin raivoissani lopulta, että kun ne/se (en tiedä mikä) hyökkäsi en pelännyt enää ollenkaan, vaan olin niin raivohullu että sanat ei riitä kuvaamaan. Näiden kohtausten jälkeen itkin silmät päästäni ja kerran hälytin apua. Se oli viimeinen niitti, irtisanoin asunnon seuraavana päivänä.
Lähdin hetkeksi ulkomaille ja olimme ystäväni kanssa hänen kavereillaan yötä. Nukuimme kerran samalla isolla patjalla ja muistan vieläkin kun ajattelin että ihanaa nukkua rauhassa (olen vain kerran saanut unihalvauksen niin että joku muu olisi ollut paikalla.), heti tuon ajatuksen jälkeen liikuntakyky katosi ja alkoi kuulua kovaa, räkäistä naurua. Siinä vaiheessa meinasin alkaa itkemään, ajattelin että eikö tämä ikinä lopu. Se kerta kun mainitsin unihalvauksen tapahtuneen kerran siten että toinen henkilö oli paikalla tapahtui niin että katsottiin parhaan ystäväni kanssa leffaa (tapahtui ennen ulkomaille muuttoa vanhassa asunnossa.) Sanoin hänelle että saan varmaan kohta unihalvauksen kun olo alkaa olla raskas. Juttelimme ja kun yhtäkkiä olin hiljentynyt kaveri juoksi katsomaan ja olin kuulemma maannut silmät lautasina ja kaveri säikähti tosi pahasti. Mitään hallusinaatiota ei ollut tuolla kerralla ja kohtaus pysähtyi kun kaveri tuli, mutta sanoi että näytin ihan riivatulta. Siltä se usein tuntuikin. Tämä paras ystävä on ainoa joka tietää että mulla on unihalvauksia, mutta ei tiedä mitään niiden laadusta ja vakavuudesta, kunnes alkoi itse saamaan unihalvauksia.
Tuon ulkomaille muuton jälkeen tulin takaisin Suomeen ja otin vuokralle hyvin modernin ja vain muutaman vuoden vanhan kerrostaloasunnon. Päätin että en etsi tietoa yhdestäkään aiheeseen liittyvästä asiasta netin kautta, en millään tavalla ole missään yhteydessä mihinkään epämääräiseen. Uudessa asunnossa ei ole IKINÄ tapahtunut mitään outoa tai ollut ketään ylimääräistä. Sain vihdoin entisen elämäni takaisin ja rauhan elämään. En enää ikinä muuta asuntoon joka on yli kolme vuotta vanha, en mistään hinnasta. Se vanha asunto oli todella pelottava ja ahdistava, kaveritkin sanoneet että eivät uskaltaisi olla siellä yötä. Vaikka eivät tietenkään tienneet silloisesta arjestani ja siitä että siellä ihan oikeasti tapahtuu hulluja asioita.
En oikein tiedä mitä tuosta aihepiiristä pitäisi ajatella. Toisaalta en usko yliluonnolliseen, mutta kokemani jälkeen en voi olla uskomatta jonkinlaisiin pahoihin demoneihin. En tiedä mitä ne ovat, mutta jotain sairasta energiaa mikä ajaa ihmisen raivohulluuden partaalle. Olemme niin olematon osa maailmankaikkeutta että tuntuisi hullulta jos olisimme kaiken keskipiste tai jos mitään energiatasoa tai vastaavaa ei olisi jota me emme ainakaan nykyään kykene varsinaisesti selittämään tai havaitsemaan, jota toistaiseksi nimitämme yliluonnolliseksi. Mielenkiintoinen aihe, mutta jos teidän elämässä on mitään mitä pelkäätte niin siitä on oikeasti syytä pysyä kaukana. Älkää sekaantuko aiheeseen ja alkako etsimään aihepiiristä MITÄÄN tietoa. Pysykää niin kylminä aiheelle kuin ikinä mahdollista. Kirjoitus voi olla vähän sekava, oon tosi väsynyt ja uupunut. Oli miten oli, joko hallusinaatiot voi olla hyvin todellisia tai sitten ne ovat jotain mitä emme voi vielä selittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota esin raamattu ja etsi sieltä kodin siunaamisen kohta ja lue ne ääneen samalla kun kävelet ympäri asuntoa jokaisessa huoneessa, jotta käyt siunaamassa joka kolkan.
Jos et löydä tai et omista raamattua niin netissäkin on ohje. Ohjeessa on erikseen siunaajan ja papin tekstit, mutta lue ne kaikki itse ääneen. Laulut voi jättää välistä ja perään lausua Isä meidän-rukous. Parasta on jos itse uskot Jumalaan, että tunnustaisit myös oman uskosi erikseen, tähänkin löytyy valmiita ja erilaisia pohjia netistä.
Älä koskaan keskustele tälläisen kummituksen kanssa. Älä koskaan ruoki hänen olemassaoloaan huomaamalla häntä. Joten en neuvoisi sinua puhumaan hänelle valosta, sillä et voi tietää onko tämä poika paha. Tilanne voi hetkellisesti pahentua kun yrität häntä siunata pois jos hän on paha. Muutoin yleensä kerta siunaaminen riittää täydelliseen rauhaan ja hiljaisuuteen tämän kummituksen osalta.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 08:25"]
Meillä kummittelee ihan oikeasti, esineet vaihtaa paikkaa, joku vilahtaa silmäkulmasta ja tulee kylmä, öisin joku silittelee ja istuu sängyn päädyssä. Oletan tämän olevan isäni koska minulla on vain rauhallinen ja levollinen olo.
[/quote]
Demonit voivat tulla myös hyvän oloisena saadakseen luottamuksesi. Ne voi olla kenen tahansa näköisiä. Miksi ihmeessä oma isäsi häiritsisi sinua moisella tavalla? En usko, että on isäsi.
21, mitä tapahtui unihalvaustesi aikana? Minä kuulin seinästä tosi kovaa ryskettä, sitten oli jääkylmä ja tunsin että jalkojani ja kroppaani (?) nosteltiin ilmaan ja patjakin siirtyili, lisäksi jokin kauhea olio satutti kaulaani ja rintaani kuin olisi koettanut tunkeutua minuun.
Kodin siunaaminen voisi auttaa. Uskooko miehesi tähän kummitukseen? Lasten kertomukset kuulostaa uskottavilta, ihan pieni lapsi, esim. vauva voi aistia herkästi enkeleitä tai muita henkiolentoja, mutta isompana tämä herkkyys katoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin olen saanut unihalvauksia. Niitä tuli yhteen aikaan usein ja aina näin ja tunsin, miten joku musta epämääräinen koitti tunkeutua sisääni. Joskus se kertoi mulle, miten se aikoo tappaa lemmikkini. Se oli tosi ahdistavaa. Joskus öisin näin sen mustan olion makuuhuoneessa. Hyi. Se loppui, kun aloin ikäänkuin muuttaa kotia ja itseäni positiivisemmiksi. Koitin pyytää ties mitä enkeleitä ja yksisarvisia ja muita valo-olentoja apuun ja yritin kuvitella niitä kaikkialle ympärilleni levittämään jotain hyviä viboja. Joo, kuulostaa aika hullulta ja siltä se tuntuikin, mutta jotain piti tehdä. Soitin paljon kaunista ja rauhallista musiikkia ja viskelin suolaa nurkkiin. Kuvittelin itselleni suojakuoren. Koitin rauhoittaa itseni ja tuntea, että olen turvassa ja onnellinen, vaikka en oikein uskonut olevani. Koitin lakata pelkäämästä. Tuo alkoi tepsiä. Viimeisellä kerralla, kun näin sen mustan olion, huoneessa ikäänkuin välähti jotain kultaista, se katosi, ja sen jälkeen mitään vastaavaa ei ole tapahtunut.
Tuon jälkeen kiinnostuin aiheesta enemmän, ja kaikenlaista on tullut vastaan. En suosittele sorkkimaan näitä asioita, jos ne pelottaa, eikä tunnu siltä, että saisit jostain apua, jos kaikki meneekin mönkään. Voi olla vaarallistakin oikeasti.
Oletko kysellyt naapureilt mitä ihmisiä asunnossa on ennen asunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 18:38"]
Oletko kysellyt naapureilt mitä ihmisiä asunnossa on ennen asunut?
[/quote]
En ole kysellyt, se joka on asunut täällä pisimmän ajan asunut vain pari vuotta pidempään kuin me, ja hän kertoili vain "kauhutarinoita" siitä millaista mteliä (mamu)suurperhe oli täällä pitänyt.
En usko että edes haluan tietää =D
Vai pitäiskö kokeilla Ouija-lautaa, hmm.....? =D
Nuorempana minulla oli tiettyyn aikaan todella tylsää, olin vieraalla paikkakunnalla eikä ketään tuttuja. Kerran ruokalassa näin vastapäätä istumassa lapsuudenystäväni, hätkähdin ja katsoin tarkemmin... eihän siinä ketään ollut. Naurahdin mielessäni, olisi melko sattuma jos olisimme samaan aikaan siellä.
N. viikon kuluttua hän ilmestyikin sinne, juteltiin kaikenlaista ja mentiin syömään. Hätkähdin hieman kun huomasin että olimme samoilla paikoilla kuin aiemmin näyssäni... ja jos oikein muistan, ruokakin sattui olemaan samaa.
Sittemmin ajattelin että tällainen ennustaminenhan voisi olla hauskaakin ajankulua. Kerran illalla tylsistyneenä lähdin kävelemään ulos, lähellä oli pellontapainen minne ei kuulunut mitään häiriötekijöitä. Aloin keskittyä ja mietin keksisinkö vaikka jotain mitä tapahtuisi viikonloppuna kun matkustan kotipaikkakunnalleni. Vähän aikaa ajateltuani mieleeni juolahti että näen yllättäen jonkun tutun. Naurahdin ajatukselle, aivan liian epämääräistä, käy keneen vaan. Sitten se tarkentui tiettyyn yhteen henkilöön. No niin, paljon parempi, naurahdin mielessäni.
Sitten ajattelin jatkaa tätä vielä, MUTTA mieleeni tuli KIRKKAASTI ajatus: Voit kyllä jatkaa, mutta se sisältää myös sitten suuria riskejä. Ymmärsin tämän tarkoittavan sitä että saattaisin vaarantaa mielenterveyteni. Mietin asiaa hetken ja ajattelin että ei tämä taida olla sen arvoista.
Viikonloppuna olin kotipaikkakunnallani ajamassa pyörällä ystäväni luona käymään. Vastaan ajoi pyörällä juuri se henkilö jota olin ajatellut; en tiennyt missäpäin hän asuu jne, ajoin aina samaa reittiä kaverini luokse enkä ollut koskaan nähnyt häntä emmekä muutenkaan olleet tavanneet pitkään aikaan. Moikattiin vain ohimennessämme... sitten muistin ja pysähdyin, mutta hän oli jo kaukana... ja entä sitten?
Sattumaako? Ehkä, ihmisaivot voi intuitiivisesti ja tiedostamatta päätellä aika mahtavasti asioita. En tiedä liittyivätkö nämä sitten paikkaan itseensä vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostan tämän ketjun taas kertomalla että tänään kun olin tyttöni kanssa kahdestaan kotona hetken, niin makkarissa oleva lelu alkoi soimaan itsekseen =D
Me olimme tytön kanssa sängyssä, lelu oli lattialla. Näitä tapahtuu aina välilä, eri leluja. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostan tämän kertomalla että esikoinen täytti viime viikolla 4v.Annettiin lahjaksi kauko-ohjattava mönkijä. Tämä ei jostain syystä kuitenkaan toimi, paitsi la-aamuna kun olin yksin hereillä tekemässä synttäreille kakun ja se ajoi vähän eteenpäin. Oli jotenkin käynnistynyt hetkeksi.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 08:05"]Tuli ihan kylmät väreet kun tätä luki! Hrrrr! Muuttakaa! Kummitus voi muuttua julmaksi ihmissyöjäksi! Valtava musta Suu aukeaa ja haukkaa teistä paloja ja raahaa puoliksi syötyjä kehojanne huoneesta toiseen niin kovaa vauhtia että ovenpielet ja seinät vaan paukkaa ja tahriutuvat vereen.
[/quote]
Tiedän, etteivät nämä jutut ole totta, mutta silti on "hupaisaa" istua täällä pelko perseessä. t. psykoottinen, jonka kaapissa kykkii mies veitsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu
Vierailija kirjoitti:
Pyydä pappia siunaamaan talo
Ai manaattia?
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 08:56"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 08:34"][quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 08:24"] [quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 08:09"]LÄHTEKÄÄ HYVÄN SÄÄN AIKANA! Jos henkiolento on niin voimakas että voi tiputella tavaroita, se pystyy kajoamaan myös teihin ihan fyysisinä entiteetteinä. Ei välttämättä ole sielu, voi olla myös demoni. [/quote] Aamun eka palstakahjo :D huomenta! [/quote]Huomenta vain. Minulle on sinänsä ihan sama. Jos ei kerran "usko", niin pysykööt tuolla vain. Turha kuitenkaan märistä netissä jos ei apu kelpaa. [/quote] Enhän minä märise mielestäni, kunhan teki mieli kirjoittaa tylsimyksestämme :) Ja a) jos olis demoni se olis varmaan viidessä vuodessa jo keksinyt jotain enemmän toimintaa, b) jotta uskoisin demoneihin mun pitäis ensin uskoa jumalaan, ne kulkee vissiin vähän käsi kädessä ;)
[/quote]Anteeksi nyt, kuulostaa jotenkin siltä, että et usko yliluonnolliseen... mutta kuitenkin uskot kummituksiin. Demonit eivät välttämättä muuten liity yhteenkään maailmanuskoon mitenkään. Demoneita on tiedetty olevan niin kauan kuin on ollut ihmiskunnan kirjoitettua historiaa. Jo vanhimmissa luonnonuskonnoissa uskottiin hyviin ja pahoihin henkiin. Jotenkin kuulostaa siltä, että oikeasti uskot yliluonnolliseen mutta et voi myöntää sitä. Edes itsellesi.