Lue keskustelun säännöt.
Meillä asuu maailman tylsin kummitus.
11.04.2015 |
Muutimme tähän asuntoon 5v. sitten.
Ihan peruskolmio, vuokra-asunto. Lähiössä. Talo rakennettu varmaan 70-luvulla. Ei mitään ekstraa tässä talossa.
Kaikki alkoi niin (kuulostaapa dramaattiselta, hui!), että en voinut olla yötä yksin kotona. En vain pystynyt, koska tuntui että en olekaan yksin. Odotin vain että milloin näkisin jonkun/jotain.
(Olin kuitenkin asunut yksin 3v. ennen kuin tapasin mieheni, joten en pelkää yksin olemista normaalisti.
Aina joskus kuuli kuin jotain putoili, tai muuten vain kolinaa. Meillä oli pari kissaa, joten kaikki tietty pistettiin heidän syyksi.
Tuli vähän outo olo kun tavarat edelleen putoilee vaikka kissoista jouduttiin luopumaan....
Mieheni nyt kuitenkin aina keksii täysin järkevät selitykset kaikelle.
Välillä esineitä häviää, on todella raivostuttavaa etsiä jotain kun tietää että sen pitäisi olla tietyssä laatikossa mutta ei vaan löydy vaikka molemmat etsitään sekä oikeasta paikasta että kaikkialta muualtakin, ja myöhemmin, kun esinettä ei enää tarvitse, se löytyykin juuri sieltä missä se kuuluukin olla.
Kun esikoisemme oli vuoden, hän rupesi puhumaan pojasta. Pojalla oli nimikin. Hän aina välillä näytti että nyt poika on tuolla, ja osoitti keittiötä, tai sohvaa, tai mitä milloinkin.
Öisin hän saattoi herätä ja itkeä ja näyttää sormella makkarin nurkkaa ja hokea poika, poika.
Esikoisemme on nyt kohta 4v. Ei ole nyt pariin kuukauteen paljon puhunut tästä pojasta, eikä olla kysyttykään.
Toinen lapsemme sen sijaan, joka kohta täyttää 2v, on n. puolen vuoden ajan nyt puhunut pojasta... Ja myös öisin jos heräilee osoittaa samaa nurkkaa ja sanoo poika, poika. Kerran kun pidin sylissäni yöllä hän katseli olani yli, seurasi katseellaan jotain ja vilkutti ovelle päin.
Mitään ei ole kuitenkaan varsinaisesti tapahtunut, joten tosiaan, jos täällä kummittelee meillä on maailman tylsin kummitus, mutta minun on pakko myöntää että en halua siirtää lapset nukkumaan omaan huoneeseen.
Nukumme kaikki samassa makkarissa, vaikka olisi yksi huone valmiina lastenhuoneeksi.
Nytkin kun istu täällä yksin hereillä kirjoittamassa, tuntuu ihan kuin joku katselisi minua...
Täällä on kuitenkin niin halpaa asua, joten en kllä läde asuntoa vaihtamaan vain sen takia että joskus kuvittelen, ja joskus uskon, että mellä asuu kumitus vaikka onkin tylsä sellainen.
Kommentit (96)
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 09:42"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 08:56"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 08:34"][quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 08:24"] [quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 08:09"]LÄHTEKÄÄ HYVÄN SÄÄN AIKANA! Jos henkiolento on niin voimakas että voi tiputella tavaroita, se pystyy kajoamaan myös teihin ihan fyysisinä entiteetteinä. Ei välttämättä ole sielu, voi olla myös demoni. [/quote] Aamun eka palstakahjo :D huomenta! [/quote]Huomenta vain. Minulle on sinänsä ihan sama. Jos ei kerran "usko", niin pysykööt tuolla vain. Turha kuitenkaan märistä netissä jos ei apu kelpaa. [/quote] Enhän minä märise mielestäni, kunhan teki mieli kirjoittaa tylsimyksestämme :) Ja a) jos olis demoni se olis varmaan viidessä vuodessa jo keksinyt jotain enemmän toimintaa, b) jotta uskoisin demoneihin mun pitäis ensin uskoa jumalaan, ne kulkee vissiin vähän käsi kädessä ;)
[/quote]Anteeksi nyt, kuulostaa jotenkin siltä, että et usko yliluonnolliseen... mutta kuitenkin uskot kummituksiin. Demonit eivät välttämättä muuten liity yhteenkään maailmanuskoon mitenkään. Demoneita on tiedetty olevan niin kauan kuin on ollut ihmiskunnan kirjoitettua historiaa. Jo vanhimmissa luonnonuskonnoissa uskottiin hyviin ja pahoihin henkiin. Jotenkin kuulostaa siltä, että oikeasti uskot yliluonnolliseen mutta et voi myöntää sitä. Edes itsellesi.
[/quote] Uskon tavallaan yliluonnolliseen, tai uskon oikesti että ihmisillä on kykyjä jotka eivät ole varsinaisesti yliluonnollisia, ei vain tiedetä niistä vielä kovin paljon.
Olen n. 1-vuotiaasta asti ollut hyvin kiinnostunut kaikesta oudosta. Kummituksiin voin uskoa, demoneihin en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 09:51"]
Ota esin raamattu ja etsi sieltä kodin siunaamisen kohta ja lue ne ääneen samalla kun kävelet ympäri asuntoa jokaisessa huoneessa, jotta käyt siunaamassa joka kolkan.
Jos et löydä tai et omista raamattua niin netissäkin on ohje. Ohjeessa on erikseen siunaajan ja papin tekstit, mutta lue ne kaikki itse ääneen. Laulut voi jättää välistä ja perään lausua Isä meidän-rukous. Parasta on jos itse uskot Jumalaan, että tunnustaisit myös oman uskosi erikseen, tähänkin löytyy valmiita ja erilaisia pohjia netistä.
Älä koskaan keskustele tälläisen kummituksen kanssa. Älä koskaan ruoki hänen olemassaoloaan huomaamalla häntä. Joten en neuvoisi sinua puhumaan hänelle valosta, sillä et voi tietää onko tämä poika paha. Tilanne voi hetkellisesti pahentua kun yrität häntä siunata pois jos hän on paha. Muutoin yleensä kerta siunaaminen riittää täydelliseen rauhaan ja hiljaisuuteen tämän kummituksen osalta.
[/quote] Raamatusta ei taida olla mitään iloa koska en usko jumalaan, enkä tiedä uskooko meidän "Villekään". Ajaisi saman asian jos etsisin jostain kauhuleffasta jonkun manaus/siunauskohdan.
EN usko että on paha, uskon että pelkään sitä mitä en ymmärrä ja mistä en tiedä tarpeeksi.
Jos täällä tosiaan olisi jotain pahaa, niin oltais varmaan viidessä vuodessa huomattu että joku haluaa vahingoittaa meitä =)
Kaverini kyllä kerran puhui suoraan "VIllelle", oli tällä auttamasa minua siivoamiseesa ja täytteli keittiönkaappeja, muovimukit tippuivat muutamaan otteeseen takaisin heti kun hn sai ne sinne laitettua (ihan tuttua varmaan monelle että laittaa ne huonosti jolloin ei pysy pystyssä.....) ja ärähti että "Ville, loepta nyt jo toi ja anna mun touhuta rauhassa!". Ei ainakaan pahentanut mitään =D
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 10:00"]
Kodin siunaaminen voisi auttaa. Uskooko miehesi tähän kummitukseen? Lasten kertomukset kuulostaa uskottavilta, ihan pieni lapsi, esim. vauva voi aistia herkästi enkeleitä tai muita henkiolentoja, mutta isompana tämä herkkyys katoaa.
[/quote] Mieheni ei usko siihen, hän tosiaan keksii aina jotain järkevää. Tosin on nyt viime aikoina vain tyytynyt sanomaan etä oli varmaan mörkö kun taas kuuluu jotain pinetä kolinaa keittiöstä/olohuoneesta kun kaikki ollaan makkarissa.
Kun nyt on aikaa ja lapset leikkii nätisti voi kirjoittaa vähän pidemänkin tekstin.
Olen muissakin asunnoissa pelännyt, mutta en kaikissa.
En muista että olisin mitään pelännyt ennen kuin olin 9-vuotias ja muutettiin omakotitaloon, jota rakennettiin itse. Se ei vain tuntunut hyvältä, tunnetta ruokki vielä se että isoäiti joka asui lähellä, ja joka oli syy miksi ostettiin tontti juuri siltä alueelta, kuoli pe-la välisenä yönä kun olimme viettäneet perheen kesken pienenmuutoiset tuparit perjantaina.
Isoveljeni ei siellä mitään alittanut, mutta minä ja pikkuveljeni ei haluttu olla ikinä yksin kotona. Tuntui aina että joku tuijottaa, video saattoi ruveta kelaamaan nauhaa itsekseen.
Keran luulin yöllä että kuulin askeleita huoneessani yöllä, pari kertaa tunsin ihan kuin joku olisi koskettanut hiuksiani. Vanhempani riitelivät paljon, meille syntyi pikkuveli joka ol aika sairas, allergioita, astmaa ja munuaisissa vikaa. Muutettiin pois kymmenen vuoden päästä kun vanhempani erosivat.
Muutin äitini kanssa, siellä en pelänyt ikinä, en senkään jälkeen kun sain tietää että kämpän edellinen asukas oli tehnyt sellä itsemurhan.
Muutin omilleni, sielläkään en pelännyt.
Muutin isäni luokse pariksi vuodeksi kun minulla meni vähän huonosti, siinä asunnossa oli sama tunne että joku tuijottaa, ja lemmikit käyttäytyivät joskus oudosti. Tuijottivat ohitseni, pörhisteli häntää tai ei suostunut menemään tiettyyn kohtaan.
Muutin taas omilleni, kaikki hyvin.
Nyt asumme sitten täällä, ja taas on se hassu olo, enkä halua olla yksin kotona.
Olen kyllä selittänyt näitä olojani sillä että olen ollut ajoittain hyvin masentunut (nyt en tosin ole), ja että adistus on purkautunut niin että kuvittelen kaikenlaista.
Unihalvaukset ovat myös tuttuja, monen monta vuotta niistä kärsinyt, nyt ollut kuitenkin ehkä veljän vuoden tauko, viime kuussa oli kuitenkin pari.
Valveuniakin on jonkun verran, joskus helppoa tarkistaa etten ole ollut hereillä vaikka niin olen luullut, josokus kyllä pelottaa ja ihmetyttää jälkeenpäin, esim se kerta kun olin varma että näin pojan sänkymme vieressä. Luulin omaksi pojaksi, kunnes huomasin että hän nukkuukin vierelläni. Poika sitten katosi kun heräsin oikeasti =)
Nojoo, nyt mustikkapiirakan tekoon.
KIvaa jos joku jaksoi lukea =)
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 09:46"]
Mä olen sellainen ihminen joka olisi vielä viitisen vuotta sitten suhtautunut tällaiseen aloitukseen asenteella: "Hanki lääkitys.." Mutta mun edellinen asunto ajoi mut, täysjärkisen ja elämässä hyvin menestyneen ihmisen niin hulluuden partaalle että, en edes tiedä miten kuvailisin sitä tunnetta.
Tähän väliin pitää kertoa yksi juttu niistä ajoista kun asuin ulkomailla. Olin opiskelemassa erästä kieltä kys. maassa ja samalla kurssilla oli ihmisiä ympäri Eurooppaa ja sen ulkopuolelta. Kun kävimme kerran ulkona syömässä ja puheenaiheet ajautuivat hieman syvällisempiin aiheisiin kuten unihalvauksiin, niin Turkista kotoisin oleva ihminen sanoi että hän ajattelee/tai heidän kulttuurissaan ajatellaan (?) että unihalvauksen aikana joku yrittää lainata tai viedä ruumiisi/kroppasi.
Meidän filosofianopettaja aikoinaan sanoi että joku/jotkut filosofit ajattelevat ihmisen koostuvan ruumiista ja sielusta. Ruumiistairtautumiskokemuksen jälkeen oma käsitykseni on tismalleen sama. Mitä tuohon turkkilaiseen ihmiseen ja hänen näkemykseensä tulee, niin erikoisinta oli että irtisanoin asuntoni (tätä en tietenkään kenellekkään sanonut) juuri siitä syystä, että minusta tuntui juuri siltä että joku yrittää viedä ruumiini. Saattaa kuulostaa ihan sairaalta, mutta siltä se nyt vain käytännössä tuntui. En vain ole Suomessa kuullut vastaavaa teoriaa unihalvauksista, tai osasta niitä. Eihän kaikki unihalvaukset kuitenkaan ole pahoja.
Joka tapauksessa nämä tilanteet alkoi toistua tosi usein ja enkä enää tiedä oliko kaikki niistä unihalvauksia. Välillä ollessani täysin hereillä mutta makuuasennossa iski näitä kohtauksia että en pystynyt liikkumaan yhtään mihinkään ja ne hallusinaatiot oli niin sairaita, niin agressiivisia että mikään tämän maailman termi ei riitä kuvaamaan sitä vihan ja agressiivisuuden määrää mitä sen tapahtuman energiaan oli ladattuna. Olin niin raivoissani lopulta, että kun ne/se (en tiedä mikä) hyökkäsi en pelännyt enää ollenkaan, vaan olin niin raivohullu että sanat ei riitä kuvaamaan. Näiden kohtausten jälkeen itkin silmät päästäni ja kerran hälytin apua. Se oli viimeinen niitti, irtisanoin asunnon seuraavana päivänä.
Lähdin hetkeksi ulkomaille ja olimme ystäväni kanssa hänen kavereillaan yötä. Nukuimme kerran samalla isolla patjalla ja muistan vieläkin kun ajattelin että ihanaa nukkua rauhassa (olen vain kerran saanut unihalvauksen niin että joku muu olisi ollut paikalla.), heti tuon ajatuksen jälkeen liikuntakyky katosi ja alkoi kuulua kovaa, räkäistä naurua. Siinä vaiheessa meinasin alkaa itkemään, ajattelin että eikö tämä ikinä lopu. Se kerta kun mainitsin unihalvauksen tapahtuneen kerran siten että toinen henkilö oli paikalla tapahtui niin että katsottiin parhaan ystäväni kanssa leffaa (tapahtui ennen ulkomaille muuttoa vanhassa asunnossa.) Sanoin hänelle että saan varmaan kohta unihalvauksen kun olo alkaa olla raskas. Juttelimme ja kun yhtäkkiä olin hiljentynyt kaveri juoksi katsomaan ja olin kuulemma maannut silmät lautasina ja kaveri säikähti tosi pahasti. Mitään hallusinaatiota ei ollut tuolla kerralla ja kohtaus pysähtyi kun kaveri tuli, mutta sanoi että näytin ihan riivatulta. Siltä se usein tuntuikin. Tämä paras ystävä on ainoa joka tietää että mulla on unihalvauksia, mutta ei tiedä mitään niiden laadusta ja vakavuudesta, kunnes alkoi itse saamaan unihalvauksia.
Tuon ulkomaille muuton jälkeen tulin takaisin Suomeen ja otin vuokralle hyvin modernin ja vain muutaman vuoden vanhan kerrostaloasunnon. Päätin että en etsi tietoa yhdestäkään aiheeseen liittyvästä asiasta netin kautta, en millään tavalla ole missään yhteydessä mihinkään epämääräiseen. Uudessa asunnossa ei ole IKINÄ tapahtunut mitään outoa tai ollut ketään ylimääräistä. Sain vihdoin entisen elämäni takaisin ja rauhan elämään. En enää ikinä muuta asuntoon joka on yli kolme vuotta vanha, en mistään hinnasta. Se vanha asunto oli todella pelottava ja ahdistava, kaveritkin sanoneet että eivät uskaltaisi olla siellä yötä. Vaikka eivät tietenkään tienneet silloisesta arjestani ja siitä että siellä ihan oikeasti tapahtuu hulluja asioita.
En oikein tiedä mitä tuosta aihepiiristä pitäisi ajatella. Toisaalta en usko yliluonnolliseen, mutta kokemani jälkeen en voi olla uskomatta jonkinlaisiin pahoihin demoneihin. En tiedä mitä ne ovat, mutta jotain sairasta energiaa mikä ajaa ihmisen raivohulluuden partaalle. Olemme niin olematon osa maailmankaikkeutta että tuntuisi hullulta jos olisimme kaiken keskipiste tai jos mitään energiatasoa tai vastaavaa ei olisi jota me emme ainakaan nykyään kykene varsinaisesti selittämään tai havaitsemaan, jota toistaiseksi nimitämme yliluonnolliseksi. Mielenkiintoinen aihe, mutta jos teidän elämässä on mitään mitä pelkäätte niin siitä on oikeasti syytä pysyä kaukana. Älkää sekaantuko aiheeseen ja alkako etsimään aihepiiristä MITÄÄN tietoa. Pysykää niin kylminä aiheelle kuin ikinä mahdollista. Kirjoitus voi olla vähän sekava, oon tosi väsynyt ja uupunut. Oli miten oli, joko hallusinaatiot voi olla hyvin todellisia tai sitten ne ovat jotain mitä emme voi vielä selittää.
[/quote]
Isot elämänmuutokset, kuten ulkomaille muutto, saattavat laukaista mielenterveyshäiriöitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 03:03"]
Kerro sille pojalle että on kuollut ja pitäisi jatkaa matkaa valoon, ei enää kuulu maan päälle
[/quote]
Kummituksia ei ole olemassa, kuten ei kuoleman jälkeistä elämääkään.
Ettekö ymmärrä että nuo ovat vaan satua!
Asun vanhassa kartanossa, jossa kummittelee entinen omistaja (yli 200 vuoden takaa), lapsettomaksi jäänyt nainen. Hänellä on tapana käpsehtiä paikasta toiseen etenkin ennen puoltayötä, pitää pientä meteliä ja joskus kuuluu jopa ihan selkeää puhetta. Vilkkaimmillaan hän oli lasten ollessa pieniä, tuntui olevan kamalan huolissaan siitä, että nämä pysyvät hengissä (ja syytä hänellä olikin, täällä kuoli 30-luvulla muutama lapsi). Yleensä häntä ei näy, mutta joskus salin peilissä vilahtaa harmaapukuinen nainen. Tavaroita hän ei pudottele, mutta vintissä siirtelee esineitä paikasta toiseen, tuntuu olevan erityisen kiintynyt vanhoihin patoihin ja kulhoihin.
Hänestä ei ole meille vaivaa, mutta yövieraat ahdistuvat kuullessaan askeleita tai oven aukeavan, mutta ketään ei näy. Ajattelen, että kummituksemme on omalla aikavyöhykkeellään, me omallamme, ja joskus nämä vyöhykkeet sivuavat toisiaan ja hän näkee meille, mutta me emme hänen puolelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 12:10"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 03:03"]
Kerro sille pojalle että on kuollut ja pitäisi jatkaa matkaa valoon, ei enää kuulu maan päälle
[/quote]
Kummituksia ei ole olemassa, kuten ei kuoleman jälkeistä elämääkään.
Ettekö ymmärrä että nuo ovat vaan satua!
[/quote] Joko on, tai ei ole. Ei kukaan ol vielä pystynyt todistamaan kumpaakaan aukottomasti, mutta jokainen saa itse päättää uskooko vai ei.
Täällä kukaan ei yritä tyrkyttä omia uskomuksiaan muillee, kertoo vain omia juttujaan, miksi sinun pitää julistaa kaikkea hölynpölyksi ja vakuutta muita siitä että juri sinä olet oikeassa?
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 12:42"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 12:10"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 03:03"]
Kerro sille pojalle että on kuollut ja pitäisi jatkaa matkaa valoon, ei enää kuulu maan päälle
[/quote]
Kummituksia ei ole olemassa, kuten ei kuoleman jälkeistä elämääkään.
Ettekö ymmärrä että nuo ovat vaan satua!
[/quote] Joko on, tai ei ole. Ei kukaan ol vielä pystynyt todistamaan kumpaakaan aukottomasti, mutta jokainen saa itse päättää uskooko vai ei.
Täällä kukaan ei yritä tyrkyttä omia uskomuksiaan muillee, kertoo vain omia juttujaan, miksi sinun pitää julistaa kaikkea hölynpölyksi ja vakuutta muita siitä että juri sinä olet oikeassa?
[/quote]
Koska tiede on oikeassa ja näin ollen myös minä.
Koko ihmiskunnalle on eduksi mitä harvempi uskoo kummituksiin, jumaliin tms paskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 13:35"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 12:42"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 12:10"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 03:03"]
Kerro sille pojalle että on kuollut ja pitäisi jatkaa matkaa valoon, ei enää kuulu maan päälle
[/quote]
Kummituksia ei ole olemassa, kuten ei kuoleman jälkeistä elämääkään.
Ettekö ymmärrä että nuo ovat vaan satua!
[/quote] Joko on, tai ei ole. Ei kukaan ol vielä pystynyt todistamaan kumpaakaan aukottomasti, mutta jokainen saa itse päättää uskooko vai ei.
Täällä kukaan ei yritä tyrkyttä omia uskomuksiaan muillee, kertoo vain omia juttujaan, miksi sinun pitää julistaa kaikkea hölynpölyksi ja vakuutta muita siitä että juri sinä olet oikeassa?
[/quote]
Koska tiede on oikeassa ja näin ollen myös minä.
Koko ihmiskunnalle on eduksi mitä harvempi uskoo kummituksiin, jumaliin tms paskaan.
[/quote] Missä tiede on todistanut aukottomasti että ei ole olemassa mitään? Se että sanoo "paskaksi" sen mistä muut keskustelee ei ole mikään vakuuttavin väittelytapa.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 11:39"][quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 09:42"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 08:56"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 08:34"][quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 08:24"] [quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 08:09"]LÄHTEKÄÄ HYVÄN SÄÄN AIKANA! Jos henkiolento on niin voimakas että voi tiputella tavaroita, se pystyy kajoamaan myös teihin ihan fyysisinä entiteetteinä. Ei välttämättä ole sielu, voi olla myös demoni. [/quote] Aamun eka palstakahjo :D huomenta! [/quote]Huomenta vain. Minulle on sinänsä ihan sama. Jos ei kerran "usko", niin pysykööt tuolla vain. Turha kuitenkaan märistä netissä jos ei apu kelpaa. [/quote] Enhän minä märise mielestäni, kunhan teki mieli kirjoittaa tylsimyksestämme :) Ja a) jos olis demoni se olis varmaan viidessä vuodessa jo keksinyt jotain enemmän toimintaa, b) jotta uskoisin demoneihin mun pitäis ensin uskoa jumalaan, ne kulkee vissiin vähän käsi kädessä ;)
[/quote]Anteeksi nyt, kuulostaa jotenkin siltä, että et usko yliluonnolliseen... mutta kuitenkin uskot kummituksiin. Demonit eivät välttämättä muuten liity yhteenkään maailmanuskoon mitenkään. Demoneita on tiedetty olevan niin kauan kuin on ollut ihmiskunnan kirjoitettua historiaa. Jo vanhimmissa luonnonuskonnoissa uskottiin hyviin ja pahoihin henkiin. Jotenkin kuulostaa siltä, että oikeasti uskot yliluonnolliseen mutta et voi myöntää sitä. Edes itsellesi.
[/quote] Uskon tavallaan yliluonnolliseen, tai uskon oikesti että ihmisillä on kykyjä jotka eivät ole varsinaisesti yliluonnollisia, ei vain tiedetä niistä vielä kovin paljon.
Olen n. 1-vuotiaasta asti ollut hyvin kiinnostunut kaikesta oudosta. Kummituksiin voin uskoa, demoneihin en.
[/quote]
Henkimaailmassa on sekä hyvä, että paha olemassa. Onko paha demoneita. Sen päättää jokainen itse joka uskoo näihin asioihin.
Mun luona on käynyt niin pahoja henkiä kuin hyviäkin henkiä. Hyvät on läsnä kokoajan. Pahat käy välillä pörräämässä sekasortoisessa asunnossani.
Kerran jopa kuulin todella kovaa musiikkia olohuoneestani, vaikka mitään lähdettä sille en ole vielä tänäkään päivänä löytänyt.
Vaan nyt tiedän, että sen musiikin lähteenä ei olleet hyvät kaverit. Paha siis vieraili luonani. Ei halunnut kuitenkaan satuttaa mua, halusi vain löytää tien ulos. Mä näytin tien ulos ja se lähti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 09:46"]
Mä olen sellainen ihminen joka olisi vielä viitisen vuotta sitten suhtautunut tällaiseen aloitukseen asenteella: "Hanki lääkitys.." Mutta mun edellinen asunto ajoi mut, täysjärkisen ja elämässä hyvin menestyneen ihmisen niin hulluuden partaalle että, en edes tiedä miten kuvailisin sitä tunnetta....
[/quote]
Epäiletkö, että se joka piinasi sinua siirtyi kaverisi kiusaksi? Oletko käynyt missään neurologisissa tutkimuksissa ettei vaan ole mitään epilepsiaa tai aivokasvainta?
Mun lapsuudenkodissa kummittelee vähän samalla lailla. On enemmänkin ilkikurinen kuin ilkeä. Tykkää siirrellä esineitä ja hajotti peilin. Siis se peilin lasi vain halkesi keskeltä ilman mitään iskua tai putoamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 13:35"][quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 12:42"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 12:10"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 03:03"]
Kerro sille pojalle että on kuollut ja pitäisi jatkaa matkaa valoon, ei enää kuulu maan päälle
[/quote]
Kummituksia ei ole olemassa, kuten ei kuoleman jälkeistä elämääkään.
Ettekö ymmärrä että nuo ovat vaan satua!
[/quote] Joko on, tai ei ole. Ei kukaan ol vielä pystynyt todistamaan kumpaakaan aukottomasti, mutta jokainen saa itse päättää uskooko vai ei.
Täällä kukaan ei yritä tyrkyttä omia uskomuksiaan muillee, kertoo vain omia juttujaan, miksi sinun pitää julistaa kaikkea hölynpölyksi ja vakuutta muita siitä että juri sinä olet oikeassa?
[/quote]
Koska tiede on oikeassa ja näin ollen myös minä.
Koko ihmiskunnalle on eduksi mitä harvempi uskoo kummituksiin, jumaliin tms paskaan.
[/quote]
Tiedekään ei aukotonta todistetta pysty antamaan kummitusten olemattomuuteen. Miksi siis sinä skeptikkona olisit oikeassa ja minä henkimaailmaan uskovana väärässä?
Miksi se on nimenomaan melkein aina naiset, jotka uskovat tällaiseen paskaan?
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 13:51"][quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 09:46"]
Mä olen sellainen ihminen joka olisi vielä viitisen vuotta sitten suhtautunut tällaiseen aloitukseen asenteella: "Hanki lääkitys.." Mutta mun edellinen asunto ajoi mut, täysjärkisen ja elämässä hyvin menestyneen ihmisen niin hulluuden partaalle että, en edes tiedä miten kuvailisin sitä tunnetta....
[/quote]
Epäiletkö, että se joka piinasi sinua siirtyi kaverisi kiusaksi? Oletko käynyt missään neurologisissa tutkimuksissa ettei vaan ole mitään epilepsiaa tai aivokasvainta?
[/quote]
Hohhoijaa. Ootkohan itse muistanu myös käydä pääsi tutkituttamassa? On ihmisiä jotka ovat kokeneet yliluonnollisia tapahtumia ja on ihmisiä jotka yrittävät aina kaikelle löytää rationaalisen ja järkevän selityksen. Aina ei selitystä löydy vaikka miten etsisi.
Mitä helvettiä tässä viestiketjussa tapahtuu? Onko AV palstalla oikeasti näin paljon sekopäitä? Vai että pappi siunaamaan talo...
Se on jännä miten monet ovat kertoneet, että jossain asunnoissa on sellainen tunne, että joku tuijottaa. Minulla on sama kokemus. Lapsuudenkodissani minulla on joskus on tunne, että siellä on joku toinen. Esim. lapsena leikin aina ulkona koska en uskaltanut olla sisällä. Kerran äiti jätti minut yksin 10 minuutiksi ja itkin koko ajan enkä uskaltanut katsoa eteiseen päin. Varsinkin pelkään eteistä ja ehkä myös kylppäriä (en osaa sanoa kumpaa enemmän kun ne ovat vierekkäin). Vielä yli 20-vuotiaana kurkistin sängyn alle ja kaappeihin ennen kuin kävin nukkumaan. Äitini on joskus sanonut, että hänellä on ollut öisin tunne, että siellä on joku ja hän on käynyt läpi kaapit. Isä ei puhu näistä asioista mutta hän ei mielellään ole siellä yksin vaikka muuten uskaltaa olla yksin esim. mökillä pimeinä syysöinä minkä luulisi olevan huomattavasti pelottavampaa. Missään muussa paikassa minulle ei tule samanlainen tunne.
Minusta oli mahtavaa muuttaa nykyiseen asuntooni entisestä. Entisessä tuli jatkuvasti tunne, että asunnossa on joku minun lisäkseni, nykyisessä sellaista ei ole tullut koskaan. Entisessä asunnossa pöytä myös joskus tärähti itsestään ja huulirasva tippui hyllyltä itsestään.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 07:58"]
Olis kiva uskoa ap:n stoori mutta netissä ei harmi kyllä ikinä voi vaikka kirjoittaja vaikuttaisi kuinka rehelliseltä. Aina on se vaihtoehto että häiriintynyt henkiseen kehityksen kesken jättänyt sitte riemuitsee että uskoipas.
[/quote] No, nnäissä kummitusjutuissa lukijakunta nyt muutenkin joko uskoo tai ei usko, joten ei sillä väliä jos joku uskoo tarinaa keksityksi. Jos olisin halunnut keksiä kummitustarinan olisin kyllä lisännyt vähän raflaavampia elementtejä =D