Lue keskustelun säännöt.
Meillä asuu maailman tylsin kummitus.
11.04.2015 |
Muutimme tähän asuntoon 5v. sitten.
Ihan peruskolmio, vuokra-asunto. Lähiössä. Talo rakennettu varmaan 70-luvulla. Ei mitään ekstraa tässä talossa.
Kaikki alkoi niin (kuulostaapa dramaattiselta, hui!), että en voinut olla yötä yksin kotona. En vain pystynyt, koska tuntui että en olekaan yksin. Odotin vain että milloin näkisin jonkun/jotain.
(Olin kuitenkin asunut yksin 3v. ennen kuin tapasin mieheni, joten en pelkää yksin olemista normaalisti.
Aina joskus kuuli kuin jotain putoili, tai muuten vain kolinaa. Meillä oli pari kissaa, joten kaikki tietty pistettiin heidän syyksi.
Tuli vähän outo olo kun tavarat edelleen putoilee vaikka kissoista jouduttiin luopumaan....
Mieheni nyt kuitenkin aina keksii täysin järkevät selitykset kaikelle.
Välillä esineitä häviää, on todella raivostuttavaa etsiä jotain kun tietää että sen pitäisi olla tietyssä laatikossa mutta ei vaan löydy vaikka molemmat etsitään sekä oikeasta paikasta että kaikkialta muualtakin, ja myöhemmin, kun esinettä ei enää tarvitse, se löytyykin juuri sieltä missä se kuuluukin olla.
Kun esikoisemme oli vuoden, hän rupesi puhumaan pojasta. Pojalla oli nimikin. Hän aina välillä näytti että nyt poika on tuolla, ja osoitti keittiötä, tai sohvaa, tai mitä milloinkin.
Öisin hän saattoi herätä ja itkeä ja näyttää sormella makkarin nurkkaa ja hokea poika, poika.
Esikoisemme on nyt kohta 4v. Ei ole nyt pariin kuukauteen paljon puhunut tästä pojasta, eikä olla kysyttykään.
Toinen lapsemme sen sijaan, joka kohta täyttää 2v, on n. puolen vuoden ajan nyt puhunut pojasta... Ja myös öisin jos heräilee osoittaa samaa nurkkaa ja sanoo poika, poika. Kerran kun pidin sylissäni yöllä hän katseli olani yli, seurasi katseellaan jotain ja vilkutti ovelle päin.
Mitään ei ole kuitenkaan varsinaisesti tapahtunut, joten tosiaan, jos täällä kummittelee meillä on maailman tylsin kummitus, mutta minun on pakko myöntää että en halua siirtää lapset nukkumaan omaan huoneeseen.
Nukumme kaikki samassa makkarissa, vaikka olisi yksi huone valmiina lastenhuoneeksi.
Nytkin kun istu täällä yksin hereillä kirjoittamassa, tuntuu ihan kuin joku katselisi minua...
Täällä on kuitenkin niin halpaa asua, joten en kllä läde asuntoa vaihtamaan vain sen takia että joskus kuvittelen, ja joskus uskon, että mellä asuu kumitus vaikka onkin tylsä sellainen.
Kommentit (96)
Vittu täällä on sekoa porukkaa. Oikeasti hommatkaa aika jollekin kallotohtorille jos uskotte noihin kummituksiin ja djineihinne... alko pelottaan minkäalaista ihmistä sitä tuleekin vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 19:09"]
Nuorempana minulla oli tiettyyn aikaan todella tylsää, olin vieraalla paikkakunnalla eikä ketään tuttuja. Kerran ruokalassa näin vastapäätä istumassa lapsuudenystäväni, hätkähdin ja katsoin tarkemmin... eihän siinä ketään ollut. Naurahdin mielessäni, olisi melko sattuma jos olisimme samaan aikaan siellä.
N. viikon kuluttua hän ilmestyikin sinne, juteltiin kaikenlaista ja mentiin syömään. Hätkähdin hieman kun huomasin että olimme samoilla paikoilla kuin aiemmin näyssäni... ja jos oikein muistan, ruokakin sattui olemaan samaa.
Sittemmin ajattelin että tällainen ennustaminenhan voisi olla hauskaakin ajankulua. Kerran illalla tylsistyneenä lähdin kävelemään ulos, lähellä oli pellontapainen minne ei kuulunut mitään häiriötekijöitä. Aloin keskittyä ja mietin keksisinkö vaikka jotain mitä tapahtuisi viikonloppuna kun matkustan kotipaikkakunnalleni. Vähän aikaa ajateltuani mieleeni juolahti että näen yllättäen jonkun tutun. Naurahdin ajatukselle, aivan liian epämääräistä, käy keneen vaan. Sitten se tarkentui tiettyyn yhteen henkilöön. No niin, paljon parempi, naurahdin mielessäni.
Sitten ajattelin jatkaa tätä vielä, MUTTA mieleeni tuli KIRKKAASTI ajatus: Voit kyllä jatkaa, mutta se sisältää myös sitten suuria riskejä. Ymmärsin tämän tarkoittavan sitä että saattaisin vaarantaa mielenterveyteni. Mietin asiaa hetken ja ajattelin että ei tämä taida olla sen arvoista.
Viikonloppuna olin kotipaikkakunnallani ajamassa pyörällä ystäväni luona käymään. Vastaan ajoi pyörällä juuri se henkilö jota olin ajatellut; en tiennyt missäpäin hän asuu jne, ajoin aina samaa reittiä kaverini luokse enkä ollut koskaan nähnyt häntä emmekä muutenkaan olleet tavanneet pitkään aikaan. Moikattiin vain ohimennessämme... sitten muistin ja pysähdyin, mutta hän oli jo kaukana... ja entä sitten?
Sattumaako? Ehkä, ihmisaivot voi intuitiivisesti ja tiedostamatta päätellä aika mahtavasti asioita. En tiedä liittyivätkö nämä sitten paikkaan itseensä vai ei.
[/quote] Miten tämä liittyy tähän ketjuun....?
Kerro sille pojalle että on kuollut ja pitäisi jatkaa matkaa valoon, ei enää kuulu maan päälle
Hmm..mieluummin tylsä kuin paha. Jos siis uskoo moisiin.
Itse olen vähän siinä ja siinä. Tämä asunto on siis miehen, hän asui tässä jo ennen kuin muutin. Olen aina tuntenut että joku on läsnä. Tulee sellainen olo että joku on vieressä jne. Muutamana kertana olen mielestäni nähnyt jotain liikkuvan. Siis ihan sivusilmällä katsoen. Koko ajan sellainen häiritsevä olo.
Joskus pienessä pöhnässä menin avautumaan miehelle asiasta. Selvisi, että miehen isä kuoli asunnossa ja itse asiassa juuri siitä kohdasta hänet löydettiin kuolleena missä minun tietokonepöytäni oli (joo, oli koska oli ihan pakko siirtää...).
Olen ateisti enkä muutoinkaan ole koskaan mihinkään yliluonnolliseen uskonut. Suvussa on kyllä skitsofreniaa mutta tuskin se sitä on. Kait. Aika karmivaa silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olis kiva uskoa ap:n stoori mutta netissä ei harmi kyllä ikinä voi vaikka kirjoittaja vaikuttaisi kuinka rehelliseltä. Aina on se vaihtoehto että häiriintynyt henkiseen kehityksen kesken jättänyt sitte riemuitsee että uskoipas.
LÄHTEKÄÄ HYVÄN SÄÄN AIKANA! Jos henkiolento on niin voimakas että voi tiputella tavaroita, se pystyy kajoamaan myös teihin ihan fyysisinä entiteetteinä. Ei välttämättä ole sielu, voi olla myös demoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 08:09"]LÄHTEKÄÄ HYVÄN SÄÄN AIKANA! Jos henkiolento on niin voimakas että voi tiputella tavaroita, se pystyy kajoamaan myös teihin ihan fyysisinä entiteetteinä. Ei välttämättä ole sielu, voi olla myös demoni.
[/quote]
Aamun eka palstakahjo :D huomenta!
Meillä kummittelee ihan oikeasti, esineet vaihtaa paikkaa, joku vilahtaa silmäkulmasta ja tulee kylmä, öisin joku silittelee ja istuu sängyn päädyssä. Oletan tämän olevan isäni koska minulla on vain rauhallinen ja levollinen olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käske sitä imuroimaan ja pyyhkimään pölyjä. Sillä tuollaiset turhat klopit lähtee.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 08:24"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 08:09"]LÄHTEKÄÄ HYVÄN SÄÄN AIKANA! Jos henkiolento on niin voimakas että voi tiputella tavaroita, se pystyy kajoamaan myös teihin ihan fyysisinä entiteetteinä. Ei välttämättä ole sielu, voi olla myös demoni. [/quote] Aamun eka palstakahjo :D huomenta!
[/quote]Huomenta vain. Minulle on sinänsä ihan sama. Jos ei kerran "usko", niin pysykööt tuolla vain. Turha kuitenkaan märistä netissä jos ei apu kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 08:34"][quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 08:24"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 08:09"]LÄHTEKÄÄ HYVÄN SÄÄN AIKANA! Jos henkiolento on niin voimakas että voi tiputella tavaroita, se pystyy kajoamaan myös teihin ihan fyysisinä entiteetteinä. Ei välttämättä ole sielu, voi olla myös demoni. [/quote] Aamun eka palstakahjo :D huomenta!
[/quote]Huomenta vain. Minulle on sinänsä ihan sama. Jos ei kerran "usko", niin pysykööt tuolla vain. Turha kuitenkaan märistä netissä jos ei apu kelpaa.
[/quote] Enhän minä märise mielestäni, kunhan teki mieli kirjoittaa tylsimyksestämme :)
Ja a) jos olis demoni se olis varmaan viidessä vuodessa jo keksinyt jotain enemmän toimintaa, b) jotta uskoisin demoneihin mun pitäis ensin uskoa jumalaan, ne kulkee vissiin vähän käsi kädessä ;)
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 08:32"]Käske sitä imuroimaan ja pyyhkimään pölyjä. Sillä tuollaiset turhat klopit lähtee.
[/quote] Tätä voisi koittaa :) Vaikka heti tänään, menemme syömään isäni luokse, ennen kuin lähdemme sanon "Ville hei, voisitko laittaa nuo lasten lelut paikoilleen sillä aikaa kun olemme poissa?" =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän piti pyytää pappia siunaamaan asunto. Tavarat vaihtelivat paikkaansa. Viimeinen niitti oli kun lapseni päälle lensi vaatekaapin päällä oleva koristepaneeli. Monen metrin päähän sänkyyn lensi. Ei voinut mitenkään selittää enää järjellä. Alkuun ajattelin että lapsi keksi noita juttuja kun tavarat tippuivat tai vaihtoivat paikkaa... Tosia nää jutut voi olla. En olisi uskonut ellei olisi omalle kohdalle osunut.
Mene illalla saunan pukkariin ja sammuta valot. Kun tunnet, että "poika" on siellä, niin sanot matalalla pelotteluäänellä: "HÖÖÖÖ!"
Kyllä "poikaa" viedään :D
Sukulaisen talossa kummittelee myös. Sielläkin alakerrassa putoilee tavaraa ja välillä kuuluu, kun joku hiippailee siellä. Sanoisin, että sekin kummitus on aika tylsä. :D On sille sanottu, että se on kuollut ja pitäisi jatkaa matkaa, mutta kai se on siitä itsestään kiinni. Ei sitä kukaan ole pois ajamassa, kun ihan harmiton se on jo kymmenen vuotta ollut. Sukulainen vieläpä nukkuu niissä huoneissa, joissa se hiipparoi. Saunan pukuhuoneesta ei ole vielä kuulunut mitään HÖÖ-ääniä, mutta on sielläkin tavaroita putoillut. XD
Hitto mä repesin tuolle "käske sitä imuroimaan ja pyyhkimään pölyjä" -jutulle. :D Jospa poika vaikka innostuisi auttamaan teitä siivoamisessa. Silloin siitä tulisi maailman hyödyllisin kummitus. :)
Musta tuntuu myös, että aistin myös jos asun talossa, jossa on henkiä. Lapsena asuin ja samaa mieltä oli myös sisarukseni. En nähnyt mitään, mutta aistin jotain koko ajan. Veljeni taas näki yhdessä kulmassa jotain ja puhui vanhasta miehestä. Yllättäen oma lapseni osoitti mummolassa samaa kulmaa ja sanoi siellä olevan jotain.
Olen tosi säikky, enkä voi olla yksin paikassa, missä tunnen niin. Nyt asutaan suht uudessa rivarissa, enkä aisti mitään.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 08:59"][quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 08:32"]Käske sitä imuroimaan ja pyyhkimään pölyjä. Sillä tuollaiset turhat klopit lähtee.
[/quote] Tätä voisi koittaa :) Vaikka heti tänään, menemme syömään isäni luokse, ennen kuin lähdemme sanon "Ville hei, voisitko laittaa nuo lasten lelut paikoilleen sillä aikaa kun olemme poissa?" =D
[/quote]
ville? Miks just Ville?
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 09:31"]
Musta tuntuu myös, että aistin myös jos asun talossa, jossa on henkiä. Lapsena asuin ja samaa mieltä oli myös sisarukseni. En nähnyt mitään, mutta aistin jotain koko ajan. Veljeni taas näki yhdessä kulmassa jotain ja puhui vanhasta miehestä. Yllättäen oma lapseni osoitti mummolassa samaa kulmaa ja sanoi siellä olevan jotain.
Olen tosi säikky, enkä voi olla yksin paikassa, missä tunnen niin. Nyt asutaan suht uudessa rivarissa, enkä aisti mitään.
[/quote]
Mäkin aistin aika usein jotain. Luulen, että kaikenlaisia henkiolentoja on aika paljon ja monissa paikoissa. Joskus tuntuu siltä, että ne hakeutuu mun luokse. Muutaman olen lähettänyt matkaan, toivottavasti jonnekin "valoon". Ainakaan eivät ole mua seurailleet enää lähtönsä jälkeen. :) Jostain lueskelin, että toiset vetää niitä puoleensa jostain syystä.
Mäkin pelkäsin joskus todella paljon. Nykyisin mua kiinnostaa tää juttu niin paljon, etten enää osaa pelätä. En ole edes varma, uskonko mihinkään, mutta haluan ottaa asiasta selvää.
Videoista vänkääjille: Luuletteko te oikeasti, että vaikka joku saisikin nauhalle ihka oikean kummittelun, niin Randi et co suostuisivat uskomaan sen aidoksi? Eivät suostuisi. Sitäpaitsi video ei ihan Randin omien vaatimustenkaan mukaan riitä todisteeksi, vaan ilmiön pitää tapahtua labraolosuhteissa mm Randin itsensä valvovien silmien alla, että saa sen palkkion. Skepsiksen vastaavalla luulisin olevan samat vaatimukset. Syy on juuri se, että videokuvaa ja valokuvia on turhan helppo lavastaa ja muokata.