Onko kumppanillasi Asperger
Haluaisin mielelläni kuulla kokemuksistanne parisuhteesta joissa kumppanilla on Asperger. Mistä tunnistan onko kumppanilla Asperger ja miten siihen olisi parasta suhtautua. Neuvoja pliis...
Kommentit (7)
Minä tunnen kaksi aspergeria. Toinen on ihanin tuntemani ihminen, oma poikaystäväni, jolla on dg aspergerista. On vähän ujo, mutta sosiaalisempi mitä minä. Poikaystävällä on iso mielenkiinto musiikkia kohtaan ja voi upota musiikin maailmaan tunneiksi huomaamatta ajankulkua.
Toinen on vanha luokkakaveri, joka ilmeisesti ihastui minuun ja alkoi vainoamaan, vaikka tiesi poikaystävästä. Koulussa seuraili kaikkialle ja laittoi satoja viestejä päivässä tyyliä "missä olet?". Vika juttu oli se, kun lähetteli minulle ottamiaan salakuvia minusta. Yksi oli otettu, kun nukuin kotonani. Keskiviikkona. Kello.3 aamuyöstä. En ollut kertonut tälle ihmiselle, että missä asuin.
N18
Lue joku aiheeseen liittyvä kirja, esim. takavuosina oli sellainen kuin Nörtti, nero vai normaali? Googlettaakin kannattaa.
Mieheni ei tiennyt olevansa asperger-ihminen ennen kuin annoin hänelle tuon kirjan luettavaksi. Sen jälkeen hän sanoi, että hän oli lapsena 100 % asperger, mutta päätti jossakin vaiheessa suuntautua siitä poispäin. Hän meneekin useimmille normaalista.
Itse huomasin hänessä joitain outoja piirteitä ihan heti, esim. aspergereille tyypillisen aistiyliherkkyyden. Eihän sit voi olla huomaamatta, kun toinen haulaa nukkua alastoman naisen vieressäkin silmälaput silmillä ja korvatulpat korvissa sekä kaikki vatteet päällä. Nimenomaan aspergeria aloin epäillä, kun hän kertoi, että hänen vanhempansa olivat niin typeriä, että hänellä oli tapana työntää päätään seinään. Se kuulosti minusta autistiselta ja otin selvää aspergerista.
Asperger ei ole normaali eikä hänestä koskaan tule normaalia, vaikka hän osaisikin enimmäkseen toimia kuten normaali. Jos haluat miehen, jota on helppo ymmärtää ja jonka haluat tuntea läpikotaisin, älä valitse asperger-ihmistä. Jos olet hyvin itsenäinen, itsetuntosi on hyvä ja siedät yksin olemista, saatat pärjätä.
Ainakin minun mieheni on hyvin kiltti, optimistinen, uskoo kaikista hyvää ja on erinomainen, huolehtiva isä. Hän ei kuitenkaan osaa kunnolla hoitaa raha-asioitaan (vaikkei anna minunkaan hoitaa niitä) ja tulee jatkuvasti huijatuksi, kun luottaa ihmisiin liikaa. Käytännön asioissa täysin toivoton. Useimmat näistä asioista on kuitenki mahdollista hoitaa sopimalla asiat niin, että haitat minimoituvat.
Olemme olleet yhdessä yli 15 vuotta ja liittomme on koknaisuutena onnellinen.
Kiitos vastauksista. Voisikohan miehellä mahdollisesti olla Asperger. Hän ei osaa puhua tunteistaan ja ei osaa lohduttaa minua jos minulla on jostain mielipahaa. Jos kyseessä on kuitenkin käytännön asia niin auttaa mielellään. Ei katso silmiin. Pakenee pinnallisuuteen. Viihtyy mieluusti kotonaan mutta kun olen hänen luonaan tunnen itseni ylimääräiseksi, ja sen vuoksi hän tuntuu viettävän ennemmin aikaa minun kotonani. Inhoaa useimpia ruokia ja on mielestäni paljon rutiineja, kun itse en hirveästi rutiineista perusta. Tässä nyt muutamia huomioitani. Vai onkohan kyseessä vain perus suomalainen miestyyppi. ;)
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:08"]Lue joku aiheeseen liittyvä kirja, esim. takavuosina oli sellainen kuin Nörtti, nero vai normaali? Googlettaakin kannattaa.
Mieheni ei tiennyt olevansa asperger-ihminen ennen kuin annoin hänelle tuon kirjan luettavaksi. Sen jälkeen hän sanoi, että hän oli lapsena 100 % asperger, mutta päätti jossakin vaiheessa suuntautua siitä poispäin. Hän meneekin useimmille normaalista.
Itse huomasin hänessä joitain outoja piirteitä ihan heti, esim. aspergereille tyypillisen aistiyliherkkyyden. Eihän sit voi olla huomaamatta, kun toinen haulaa nukkua alastoman naisen vieressäkin silmälaput silmillä ja korvatulpat korvissa sekä kaikki vatteet päällä. Nimenomaan aspergeria aloin epäillä, kun hän kertoi, että hänen vanhempansa olivat niin typeriä, että hänellä oli tapana työntää päätään seinään. Se kuulosti minusta autistiselta ja otin selvää aspergerista.
Asperger ei ole normaali eikä hänestä koskaan tule normaalia, vaikka hän osaisikin enimmäkseen toimia kuten normaali. Jos haluat miehen, jota on helppo ymmärtää ja jonka haluat tuntea läpikotaisin, älä valitse asperger-ihmistä. Jos olet hyvin itsenäinen, itsetuntosi on hyvä ja siedät yksin olemista, saatat pärjätä.
Ainakin minun mieheni on hyvin kiltti, optimistinen, uskoo kaikista hyvää ja on erinomainen, huolehtiva isä. Hän ei kuitenkaan osaa kunnolla hoitaa raha-asioitaan (vaikkei anna minunkaan hoitaa niitä) ja tulee jatkuvasti huijatuksi, kun luottaa ihmisiin liikaa. Käytännön asioissa täysin toivoton. Useimmat näistä asioista on kuitenki mahdollista hoitaa sopimalla asiat niin, että haitat minimoituvat.
Olemme olleet yhdessä yli 15 vuotta ja liittomme on koknaisuutena onnellinen.
[/quote]
Olen epäillyt Aspergeria miehessäni (omassa mielessä) muutaman kerran ja täsmää kyllä täysin sun miehesi kuvailulla.. Ihan samanlainen.
Me ei voida mitenkään tietää, onko jonkun miehellä asperger. Käy läpi niitä piirrelistoja ja mieti, miten moni täsmää, ja käy ne sitten läpi miehen kanssa. Piirteitä on suuri määrä, eikä kaikilla (kellään?) ole kaikkia yhtä aikaa. Esim. oma mieheni on sosiaalisesti taitava eikä todellakaan töksäyttele kenellekään, mutta tarvitsee ajoittain täyttä eristäytymistä. Hän ei myöskään pystyisi käymään töissä toisen palveluksessa, koska ei halua noudattaa muiden määräämiä työaikoja. Hän noudattaa aina omaa tunnetilaansa, ja jos se sanoo, että nyt on levättävä, hän panee putiikin kiinni.
On piirteitä, mutta ei niin voimakkaita, että olis diagnoosin saanut lääkäriltä. Se on joutunut ulkoa opettelemaan, kuinka toimia toisten kanssa. Ei osaa lukea ihmisiä, konkreettisesti pitää puhua asioista jne.