Lue keskustelun säännöt.
Kodin kuvalehti: Lapsi ei tarvitse lukutaitoa, ettei herkkyys katoa
10.04.2015 |
Kodin kuvalehdessä oli juttua perheestä, jossa tyttö oli kotikoulussa, koska äidin mielestä se on herkälle lapselle parasta. Lasta ei edes yritetä opettaa lukemaan, vaan pääpaino koulussa on mukavissa asioissa kuten leivän leipominen ja laulaminen. Jos ei huvita niin ei huvita.
Olen tähän asti ollut kotikoulujen kannattaja, koska siten lapsi voi oman herkkyyskautensa mukaan oppia asioita nopeasti ja helposti, mutta nyt kyllä alkoi arveluttaa. Meillä lapset oppineet lukemaan 3v iässä, jolloin ovat jaykuvasti kysyneet kirjaimia ja sitä, että lukeeko tuossa Matti ja tuossa maito. Todennäköisesti kausi olisi mennyt ohi, jos ei olisi mitenkään regoitu.Toki lapsi oppii asioita, vaikka mitään ei varsinaisesti opeteta, mutta monessa jutussa opettaminen auttaa oppimisessa (kuten vaikka matematiikassa). Jos ei lukemisen opettaminen kiinnosta äitiä, niin herkkyyskausi saattaa mennä ohi (todennäköisesti meni aikaa sitten) ja oppiminen tulee aina vain vaikeammaksi.
Kommentit (521)
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 13:59"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 13:47"][quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 13:16"] Kyseinen äiti on itse syntymässä säikähtänyt, eikä itse kestä ajatusta, että lapsi ei pärjäisikään koulussa ja joku sattuisi joskus nauramaan. Siispä hän saa neronleimauksen ja kertoo lapselle, että ei tarvitse mennä kouluun eikä tarvitse oppia mitään jos ei huvita. Herätään kun jaksetaan ja uskotaan keijuihin ja muihin ihaniin asioihin. Kyllä tuo perhe tarvitsisi pahasti apua ja yhteiskunnan väliintulon. Kun täällä maailmassa nyt on muitakin ihmisiä ja kaikkien kannsa pitäisi oppia tulemaan toimeen. Äiti yrittää pitää tyttönsä tiukasti omassa vaikutuspiirissään ja pieni lapsi on avuton tuollaisen edessä. Pullukka yhdeksänvuotias joka ei osaa kuin piirtää äidin mielestä kivoja kuvia, tulee olemaan todella kovilla tässä maailmassa, ellei sitten hautaudu pelokkaan äitinsä kanssa kotiin. Kyllä olisi tuolle perheelle terapian paikka. [/quote] Hyvää vastapainoa se silti on kovaan yhteiskuntaan, jossa elämme. [/quote]eli osaa vähintään peruskoulun oppimäärän ja joskus menee töihin elättääkseen itsensä ja perheensä? Sen sijaan, että joogaa kotona ja haaveilee keijuista? Olisihan se kiva vaaleanpunainen maailma, mutta ei siinä ole mitään kovaa, että omaa perustaidot päästäkseen töihin elättääkseen itse itsensä. Tosi kovaa juu, kun ei saa herätä kun jaksaa.
[/quote]
Nykyaikana lukutaitoa tarvitaan ihan sossun luukullakin. Jos ei osaa lukea, niin ei pysty hoitamaan mitään omia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 13:59"][quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 13:50"]
Mietityttää että mitä tapahtuu kun ennemmin tai myöhemmin joutuu kunnan toimesta tai muuten kouluun tai vaikka opiskelemaan. Jos tuolla tavalla jatkuu kotikoulu niin tyttö saa tehdä paljon töitä kiriäkseen muut kiinni tiedoissa. Nykyään 9v-vuotiaat aloittelevat jo ensimmäistä vierasta kieltä ja osaavat kirjoittaa itsenäisesti kirjoitelmia. Kylläsiitä aika rankkaa tulee jos yhtäkkiä pitäisi leppoisan kotikoulun sijaan kyetä noudattamaan koulun aikatauluja, oppia uutta muiden mukana ja samaan aikaan opetella päälle vielä kaikki mitä muut ovat aikaisempina vuosina oppineet.
[/quote]
Joko tyttö joutuu erityisluokalle tai sitten aloittamaan koulun kaksi vuotta nuorempien kanssa.
[/quote]
Luultavasti näin. Silloin pääsisi helpoiten mukaan opetukseen, mutta paremmin varmaan viihtyisi oman ikäistens seurassa ehkä. Yksi ala-asteen luokkakaveri joutui uusimaan ykkös-luokan ja lukiossa kertoi että kyllä se vähän harmitti kun kaikki omanikäiset naapurit ja entiset luokkakaverit oli eriluokalla ja että rippikoulussa, 18 täyttäessä ym oli luokan kanssa ihan eri aikataulussa ja kokemuksia oli vaikea jakaa. Eihän kaikki tietenkään koe näin!, mutta näin huomautukseksi, että ikäero voi jossain vaiheessa alkaa painaa.
Kävin kirjastossa lukemassa jutun ja aika erikoiselta kyllä vaikutti. Herkyyttä toisteltiin monta kertaa, mutta ei minusta ole oikein että herkkyyden taakse mennään niin että jätetään normijutut tekemättä, esim. just lukemaan oppiminen. Haastattelussa kerrottiin, miten päivän aikana on soitettu nokkahuilua, laulettu Tuiki tuiki tähtöstä, bongattu jäniksen jäljet ja leivottu. Luulisi, ettei tuollainen toiminta riitä enää tuonikäisellä vaan pitäisi olla haastavampaa, esim. juuri bilsan ja historian juttuja. Päivästä jää kyllä aikaa noille kevyemmille toimille. Äidillä oli myös huolestettuva asenne lapsen kaverisuhteisiin: "miksi lapsen kaveri ei voi olla aikuinen". Valitettavasti juttu näytti ihan siltä, että lapsesta ollaan kasvattamassa syrjäytynyttä.
Ehdotan, että lähetetään alkuun Kodin kuvalehdelle palautetta tästä jutusta. Jokin roti yksipuolisessa kirjoittelussakin!
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 08:01"]
Ada sanoo että tykkää olla kotona siksi kun kotona ei ole pakko oppia mitään.
[/quote]
Minusta alkuperäinen ajatus on kaunis. Mutta esim. tämä itselläni kalskahtaa hieman korvaan.
Meillä lapset nauttivat oppimisesta ja pakko tunnustaa myös se "inhottava" asia itsestäni, että nautin myös itse siitä, että saan opettaa heille asioita. Yleissivistäviä asioita maailmasta, luonnosta, historiasta, sekä lukemista, laskemista, kaikenlaista. Uskoakseni kaikesta ylimääräisestäkin opista on heille hyötyä ja iloa. Olin tosin itse lapsena samanlainen, eli kiinnostunut oppimisesta. Ehkä olemme vain erilaisia kuin toiset, tai sitten mielenkiinto oppimiseen on lapsilla universaali ja synnynnäinen ominaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 21:13"]
Ihan kuin yrittäisit sanoa, ettei oma lapsesi olisi oppinut lukemaan, jos ei omana herkkyyskautenaan (3-vuotiaana) olisi saanut siihen opastusta.
[/quote]
En ole tuo edellinenkommentoija, mutta käytäntö on osoittanut, että lukemaan ja laskemaan oppimisessa lapsilla on ns. herkkyyskausia, jotka hieman vaihtelevet iän suhteen eri lapsilla.
ON ekaluokkalaisia, jotka eivät vielä kevätlukukaudellakaan osaa lukea. Todennäköinen syy siihen on, että kotona on jätetty huomioimatta lapsen herkkyyskausi, eli kausi, jolloin tämä on kiinnostunut lukeaan oppimisesta. Pakkopullaa se ei saa olla.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 14:52"][quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 08:01"]
Ada sanoo että tykkää olla kotona siksi kun kotona ei ole pakko oppia mitään.
[/quote]
Minusta alkuperäinen ajatus on kaunis. Mutta esim. tämä itselläni kalskahtaa hieman korvaan.
Meillä lapset nauttivat oppimisesta ja pakko tunnustaa myös se "inhottava" asia itsestäni, että nautin myös itse siitä, että saan opettaa heille asioita. Yleissivistäviä asioita maailmasta, luonnosta, historiasta, sekä lukemista, laskemista, kaikenlaista. Uskoakseni kaikesta ylimääräisestäkin opista on heille hyötyä ja iloa. Olin tosin itse lapsena samanlainen, eli kiinnostunut oppimisesta. Ehkä olemme vain erilaisia kuin toiset, tai sitten mielenkiinto oppimiseen on lapsilla universaali ja synnynnäinen ominaisuus.
[/quote]
Samaa mieltä. Lisäksi tyttö on paljon vartijana kun hänen vastuullaan on kysyä oikeat kysymykset, joihin haetaan vastaukset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuiki, tuiki tähtönen ja huilutapailu esikoululaisten tasoa, ei yhdeksän vuotiaan. Kasvien tunnistaminen ja äidin kanssa leipominen onnistuu koulupäivänkin jälkeen. Heti tyttö kouluun ja apua perheelle. Herkkyyden tukeminen ei vaadi lapsen piilottamista kotiin ja pelottelemista koulun ja ympäristön kohtaamisella. Tyttö yksinäinen omassa pakotetussa maailmassaan ja äiti varmasti häärää aatteidensa parissa jättäen tytön "herkkyyteensä" yksinään.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 21:31"]
Ehdotan, että lähetetään alkuun Kodin kuvalehdelle palautetta tästä jutusta. Jokin roti yksipuolisessa kirjoittelussakin!
[/quote]
Höpö höpö! Tässä, kuten monessa muussakin KKn jutussa kerrottiin yhden perheen, yhden lapsen tarina, joka taas liittyy tiettyyn ilmiöön (unschooling). Ei tämä ollut mikään uutisjuttu, vaan henkilöhaastattelu ja objektiivinen kuvaus asiasta. Objektiivinen, neutraali toimittajan suhtautuminen. Ei tällaisissa ole toimittajan tehtävä kritisoida haasteteltavia, korkeintaan myötäelää mukana.
Kylläpä tulisi erilainen lehti vaikkapa KKsta, jos jokaisessa haastattelussa olisi esitetty myös toisenlaista näkökulmaa tms. Esim. joku "löysin uuden miehen 40-vuotiaana" -juttu voitaisiin esittää kritiikin kera: mitä kaikkea negatiivista tällaiseen eroamiseen ja uudelleen suhteeseen lähtemiseen saattaa liittyä. Uudet parisuhteet hajoavat helpommin jne. Entäs mitä exät asiasta tuumaavat? Tai kärsivätkö lapset? Varmasti lukijat kiittäisivät ja kukaan ei enää ikinä haluaisi tulla kertomaan omaa tarinaansa lehteen kun olisi niin hitokseen monipuolista asian käsittelyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 14:32"]Haastattelussa kerrottiin, miten päivän aikana on soitettu nokkahuilua, laulettu Tuiki tuiki tähtöstä, bongattu jäniksen jäljet ja leivottu.
[/quote]
Nämä ja monta muuta juttua tulee tehtyä päivässä neljävuotiaan kanssa. Joka btw opettelee tohkeissaan kirjoittamaan, ihan itse ja koska haluaa oppia.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 15:07"]
Tuiki, tuiki tähtönen ja huilutapailu esikoululaisten tasoa, ei yhdeksän vuotiaan. Kasvien tunnistaminen ja äidin kanssa leipominen onnistuu koulupäivänkin jälkeen. Heti tyttö kouluun ja apua perheelle. Herkkyyden tukeminen ei vaadi lapsen piilottamista kotiin ja pelottelemista koulun ja ympäristön kohtaamisella. Tyttö yksinäinen omassa pakotetussa maailmassaan ja äiti varmasti häärää aatteidensa parissa jättäen tytön "herkkyyteensä" yksinään.
[/quote]
Juurikin näin! Kyseisen lapsen pitäisi ehdottomasti päästä kouluun pois kevyesti kajahtaneen äitinsä "opetuksesta". Äiti siirtää kaikki pelkonsa ja ahdistuksensa ulkomaailmasta tähän lapseen, joka joutuu kärsimään siitä loppuikänsä.
Kyse ei ole enää mistään herkkyydestä ja sen vaalimisesta, vaan äidin pelosta ulkomaailmaa ja ihmisiä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 22:05"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 21:31"]
Ehdotan, että lähetetään alkuun Kodin kuvalehdelle palautetta tästä jutusta. Jokin roti yksipuolisessa kirjoittelussakin!
[/quote]
Höpö höpö! Tässä, kuten monessa muussakin KKn jutussa kerrottiin yhden perheen, yhden lapsen tarina, joka taas liittyy tiettyyn ilmiöön (unschooling). Ei tämä ollut mikään uutisjuttu, vaan henkilöhaastattelu ja objektiivinen kuvaus asiasta. Objektiivinen, neutraali toimittajan suhtautuminen. Ei tällaisissa ole toimittajan tehtävä kritisoida haasteteltavia, korkeintaan myötäelää mukana.
Kylläpä tulisi erilainen lehti vaikkapa KKsta, jos jokaisessa haastattelussa olisi esitetty myös toisenlaista näkökulmaa tms. Esim. joku "löysin uuden miehen 40-vuotiaana" -juttu voitaisiin esittää kritiikin kera: mitä kaikkea negatiivista tällaiseen eroamiseen ja uudelleen suhteeseen lähtemiseen saattaa liittyä. Uudet parisuhteet hajoavat helpommin jne. Entäs mitä exät asiasta tuumaavat? Tai kärsivätkö lapset? Varmasti lukijat kiittäisivät ja kukaan ei enää ikinä haluaisi tulla kertomaan omaa tarinaansa lehteen kun olisi niin hitokseen monipuolista asian käsittelyä!
[/quote]
Eri asia. Tässä jutussa nyt tuhotaan lapsen tulevaisuutta, 40v aikuinen taas tekee omat päätöksensä.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 14:32"]
Kävin kirjastossa lukemassa jutun ja aika erikoiselta kyllä vaikutti. Herkyyttä toisteltiin monta kertaa, mutta ei minusta ole oikein että herkkyyden taakse mennään niin että jätetään normijutut tekemättä, esim. just lukemaan oppiminen. Haastattelussa kerrottiin, miten päivän aikana on soitettu nokkahuilua, laulettu Tuiki tuiki tähtöstä, bongattu jäniksen jäljet ja leivottu. Luulisi, ettei tuollainen toiminta riitä enää tuonikäisellä vaan pitäisi olla haastavampaa, esim. juuri bilsan ja historian juttuja. Päivästä jää kyllä aikaa noille kevyemmille toimille. Äidillä oli myös huolestettuva asenne lapsen kaverisuhteisiin: "miksi lapsen kaveri ei voi olla aikuinen". Valitettavasti juttu näytti ihan siltä, että lapsesta ollaan kasvattamassa syrjäytynyttä.
[/quote]
Kaksivuotiaani tekee tuota tarhassa jo nyt. Tuiki tuiki tähtönen on ihan lempilauluja, joita laulelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 22:12"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 22:05"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 21:31"]
Ehdotan, että lähetetään alkuun Kodin kuvalehdelle palautetta tästä jutusta. Jokin roti yksipuolisessa kirjoittelussakin!
[/quote]
Höpö höpö! Tässä, kuten monessa muussakin KKn jutussa kerrottiin yhden perheen, yhden lapsen tarina, joka taas liittyy tiettyyn ilmiöön (unschooling). Ei tämä ollut mikään uutisjuttu, vaan henkilöhaastattelu ja objektiivinen kuvaus asiasta. Objektiivinen, neutraali toimittajan suhtautuminen. Ei tällaisissa ole toimittajan tehtävä kritisoida haasteteltavia, korkeintaan myötäelää mukana.
Kylläpä tulisi erilainen lehti vaikkapa KKsta, jos jokaisessa haastattelussa olisi esitetty myös toisenlaista näkökulmaa tms. Esim. joku "löysin uuden miehen 40-vuotiaana" -juttu voitaisiin esittää kritiikin kera: mitä kaikkea negatiivista tällaiseen eroamiseen ja uudelleen suhteeseen lähtemiseen saattaa liittyä. Uudet parisuhteet hajoavat helpommin jne. Entäs mitä exät asiasta tuumaavat? Tai kärsivätkö lapset? Varmasti lukijat kiittäisivät ja kukaan ei enää ikinä haluaisi tulla kertomaan omaa tarinaansa lehteen kun olisi niin hitokseen monipuolista asian käsittelyä!
[/quote]
Eri asia. Tässä jutussa nyt tuhotaan lapsen tulevaisuutta, 40v aikuinen taas tekee omat päätöksensä.
[/quote]
Ja se 40-vuotias ihan itse tietää haastateltavaksi mennessään, että kritiikkiäkin tulee. Lapsella ei sen sijaan ole mitään valtaa, kun äiti toimittajan avulla kertoo koko kansalle pitävänsä lastaan niin herkkänä, ettei tämä tulisi toimeen, jos vaadittaisiin lukemaan oppimista ja muiden lasten kanssa ryhmässä toimimista. Lapsi kertoo viattomana, että kotikoulussa on parasta, kun ei tarvitse oppia mitään. Ei tajua, miten pahalta tilanne näyttää kaikista muista kuin hörhöperheestä ja ehkä toimittajasta.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 14:02"]
Onkohan tuossa perheessä mietitty, että tytön ainoa mahdollinen tulevaisuus on löytää mies, joka elättää? Hän saa kotoa eväät "kotiasioihin" eli näin leivotaan ja näin kasvatetaan omat juurekset, mutta ei mitään mahdollisuuksia edes keskiasteen opintoihin. Peruskoulun päättötodistusta ei saa, vaikka miten somia piirroksia tekisi, koska maantieto, historia, biologia jne. edellyttävät kohtalaista lukutaitoa. Koululuokassa heikolla lukutaidolla rasitetut lapset voivat omaksua osan asioista kuuntelemalla, mutta tuossa kotikoulussa se ei onnistu, koska lapsen herkkyyttä ei saa pilata miettimällä, kuka säätää lait tai koska Suomi itsenäistyi.
Millainen vanhempi kahlitsee lapsensa ikuisesti lapsuuteen?
[/quote]
Samoin ajattelin. Ensi lukemalta tuli aikamoisia flashbackejä 1800-luvulle: naisen ei ilmeisesti tarvitse osata mitään muuta kuin kotiaskareita.
Mutta sitten ajattelin, että mahtaako aviomieskään olla suunnitelmissa. Saattaa olla niin, että tytöstä yritetään kasvattaa niin riippuvaista takertuvasta äidistään, ettei tyttö halua koskaan lähteä kotoaan. Eikä tämä välttämättä ole mikään tietoinen suunnitelma; valitettavasti ihmiset eivät useinkaan tiedosta todellisia motiivejaan.
Kotikouluhan voi olla vallan hieno juttu. Tässä kyse ei ollut kuitenkaan millään tasolla kotikoulusta, vaan siitä, että äiti haluaa pitää kuopuksensa omissa helmoissaan, äidin mukavuusaluella. Tehdään vain kivoja juttuja, ei haasteta mieltä eikä herätellä oppimisen iloa. Kaiken lisäksi äiti tuntui haluavan olla lapselleen kaveri, ei vanhempi. Olisi mielenkiintoista nähdä, mikä tilanne on tässä perheessä, kun lapsi on teini-ikäinen. Irtaantumisprosessi voi olla aika mielenkiintoinen. Toisalta ilman sitä, tytöstä kasvaa varmaan "peräkammarin tyttö", mutta se voi ollakin äidin toive.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 21:30"]
Lapset on aika helppo opettaa lukemaan jo ennen kouluikää. Olisin kyl vastaavassa tapauksessa tehnyt niin. Esikoinen oppi 6- v ja kuopuksen opetin 5-v. Varmaan ne herkkyyskaudet on vähän aiemmin kouluikää. Ihan leikkiessähän sen saa tehtyä.
[/quote] en opettanut lukemaan ja eskarinkin aloitti muita n 3 kk myöhässä sattuneista syistä. Käytyään koulua muutaman päivän niin luki sujuvasti. Äikkä onkin ollut lukuaineista todistuksen huonoin eli 8.
On tullut paljon herkkyyttä niille pojille jotka ei osaa kunnolla lukea peruskoulusta päästyään.
Onkohan tuossa perheessä mietitty, että tytön ainoa mahdollinen tulevaisuus on löytää mies, joka elättää? Hän saa kotoa eväät "kotiasioihin" eli näin leivotaan ja näin kasvatetaan omat juurekset, mutta ei mitään mahdollisuuksia edes keskiasteen opintoihin. Peruskoulun päättötodistusta ei saa, vaikka miten somia piirroksia tekisi, koska maantieto, historia, biologia jne. edellyttävät kohtalaista lukutaitoa. Koululuokassa heikolla lukutaidolla rasitetut lapset voivat omaksua osan asioista kuuntelemalla, mutta tuossa kotikoulussa se ei onnistu, koska lapsen herkkyyttä ei saa pilata miettimällä, kuka säätää lait tai koska Suomi itsenäistyi.
Millainen vanhempi kahlitsee lapsensa ikuisesti lapsuuteen?