Kotona olo on niin aivotonta.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:01"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 22:22"]

Niin, eli siis suu- ja leukakirurgi. Hammaslääletieteellinen käytynä ja siihen päälle työskentely hammaslääkärinä ja kuuden vuoden erikoistuminen, johon kuuluu myös LLksi lukeminen ja samalla henkilöstä tulee EL. Lääkärinammattia ei saa harjoittaa kuin tällä tietyllä erikoisalueella. Suu ja leuka lasketaan siis periaatteessa HLL ja LL aloihin molempiin. Anteeksi, innostuin liikaa eli terve vaan kollegalle! Mitään antia tähän varsinaiseen aiheeseen minulla ei ikävä kyllä ole.

[/quote]

Hei, apua, kollegakin hengaa vauva-palstalla? Apua! Luulin olevani ainoa täällä. Pllis, jos tunnistat niin sitten hyshys kollegiaalisuuden nimissä. 
[/quote]

Ei huolta, en tunnista kyllä kuvauksesta! Onhan meitä joka ylop sairaalassa ja olen lisäksi ollut ulkomailla ja puskassa töissä ja vapaaehtoisena. Suunnilleen samaa ikäluokkaa kanssasi. Paljonhan täällä palstalla käy HLLiä ja LLiä. Jaksamista kotiin, ainakin itselleni varsinkin itse leikkaaminen antaa niin paljon, ettei mikään muu tule lähellekään sitä thrill, jonka siitä saa.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 12:09"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:01"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 22:22"]

Niin, eli siis suu- ja leukakirurgi. Hammaslääletieteellinen käytynä ja siihen päälle työskentely hammaslääkärinä ja kuuden vuoden erikoistuminen, johon kuuluu myös LLksi lukeminen ja samalla henkilöstä tulee EL. Lääkärinammattia ei saa harjoittaa kuin tällä tietyllä erikoisalueella. Suu ja leuka lasketaan siis periaatteessa HLL ja LL aloihin molempiin. Anteeksi, innostuin liikaa eli terve vaan kollegalle! Mitään antia tähän varsinaiseen aiheeseen minulla ei ikävä kyllä ole.

[/quote]

Hei, apua, kollegakin hengaa vauva-palstalla? Apua! Luulin olevani ainoa täällä. Pllis, jos tunnistat niin sitten hyshys kollegiaalisuuden nimissä. 
[/quote]

Ei huolta, en tunnista kyllä kuvauksesta! Onhan meitä joka ylop sairaalassa ja olen lisäksi ollut ulkomailla ja puskassa töissä ja vapaaehtoisena. Suunnilleen samaa ikäluokkaa kanssasi. Paljonhan täällä palstalla käy HLLiä ja LLiä. Jaksamista kotiin, ainakin itselleni varsinkin itse leikkaaminen antaa niin paljon, ettei mikään muu tule lähellekään sitä thrill, jonka siitä saa.
[/quote]

Niin, tarkoitin siis tuolla sitä, että olen ollut paljon poissa Suomesta, enkä ehkä senkään takia tunne niin paljon suomalaisia kollegoita.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 21:28"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 21:18"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 21:08"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 20:57"]

Olen itse humanisti ja yhteiskuntatieteilijä, eli se miellyttävä stressi (tunnistan täysin kuvauksesi työn nautinnosta) ei välttämättä tule työpaikalla paikan päällä vaan tieteellisestä keskustelusta, konferenssivierailuista ja sensellaisesta. Tuntui, että kun en julkaise enkä pääse lentelemään alan tapahtumiin pitkin maailmaa, olen nalkissa. Niinpä aloin kehitellä tapoja tehdä tutkimusta kotona. Soitin duuniin (konsulttityyppinen), selitin tilanteen, siirrätin duunikoneen ohjelmineen meille himaan. En siis vielä tee työtä-työtä suoraan asiakkaalle vaan post docia, jota hyödynnetään sitten joskus, mutta jopas auttoi.

[/quote]

Ihanaa, että niin moni tuntuu ymmärtävän! Minun on kuitenkin aika vaikea siirtää leikkauksia kotiin. Onnistunut leikkaus nimittäin on juuri se suurin onnistumisen tunteen aiheuttaja, huojentunut ja tyytyväinen potilas. Olen aina pitänyt käsillä tekemisestä ja olen todella näppärä käsistäni. Olen oikeastaan (nolottaa myöntää!) todella epäakateeminen mitä tulee tutkimukseen. Kunnioitan tutkijoita kuitenkin suuresti. Eihän meillä ilman heitä olisi niitä ohjenuoria, minkä mukaan toimia.

[/quote]

:D

Sä niin et ole kirralla. Oikeastiko luulet jotakuta huijaavasi? Miksi sepittelet tuollaista juttua perjantai-illalla?

[/quote]

Jos välttämättä haluat tietää erikoisalank ja esittää mitä tahansa jatkokysymyksiä niin olen suu- ja leukakirurgi. En voi kertoa työ- enkä asuinpaikkaani, koska se paljastaisi heti identiteettini. Voit kysyä mitä tahansa. Päiväni kuluvat kraavien kasvovammojen (pahoinpitelytapausten) yhteenruuvaamisessa, usein yhteistyössä silmälääkärin ja neurologin kanssa, lisäksi tietysti tavanomaisia viisaudenhampaan poistoleikkauksia ja leukamurtumia. 
[/quote]

Eli siis hammaslääkäri. Älä pelkää, HLLiä niin paljon Suomessa, että epäilen kenenkään tunnistavan. Moni erikoistuu juurikin leikkaamaan. Tsemppiä sinulle, osa-aikatyö tai muu haaste voisinolla hyväkin ratkaisu :)

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 21:35"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 21:28"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 21:18"] [quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 21:08"] [quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 20:57"] Olen itse humanisti ja yhteiskuntatieteilijä, eli se miellyttävä stressi (tunnistan täysin kuvauksesi työn nautinnosta) ei välttämättä tule työpaikalla paikan päällä vaan tieteellisestä keskustelusta, konferenssivierailuista ja sensellaisesta. Tuntui, että kun en julkaise enkä pääse lentelemään alan tapahtumiin pitkin maailmaa, olen nalkissa. Niinpä aloin kehitellä tapoja tehdä tutkimusta kotona. Soitin duuniin (konsulttityyppinen), selitin tilanteen, siirrätin duunikoneen ohjelmineen meille himaan. En siis vielä tee työtä-työtä suoraan asiakkaalle vaan post docia, jota hyödynnetään sitten joskus, mutta jopas auttoi. [/quote] Ihanaa, että niin moni tuntuu ymmärtävän! Minun on kuitenkin aika vaikea siirtää leikkauksia kotiin. Onnistunut leikkaus nimittäin on juuri se suurin onnistumisen tunteen aiheuttaja, huojentunut ja tyytyväinen potilas. Olen aina pitänyt käsillä tekemisestä ja olen todella näppärä käsistäni. Olen oikeastaan (nolottaa myöntää!) todella epäakateeminen mitä tulee tutkimukseen. Kunnioitan tutkijoita kuitenkin suuresti. Eihän meillä ilman heitä olisi niitä ohjenuoria, minkä mukaan toimia. [/quote] :D Sä niin et ole kirralla. Oikeastiko luulet jotakuta huijaavasi? Miksi sepittelet tuollaista juttua perjantai-illalla? [/quote] Jos välttämättä haluat tietää erikoisalank ja esittää mitä tahansa jatkokysymyksiä niin olen suu- ja leukakirurgi. En voi kertoa työ- enkä asuinpaikkaani, koska se paljastaisi heti identiteettini. Voit kysyä mitä tahansa. Päiväni kuluvat kraavien kasvovammojen (pahoinpitelytapausten) yhteenruuvaamisessa, usein yhteistyössä silmälääkärin ja neurologin kanssa, lisäksi tietysti tavanomaisia viisaudenhampaan poistoleikkauksia ja leukamurtumia.  [/quote] Eli siis hammaslääkäri. Älä pelkää, HLLiä niin paljon Suomessa, että epäilen kenenkään tunnistavan. Moni erikoistuu juurikin leikkaamaan. Tsemppiä sinulle, osa-aikatyö tai muu haaste voisinolla hyväkin ratkaisu :)

[/quote]

Niin olen siis HLL eli hammaslääketieteen lisensiaatti, tämän lisäksi olen myös LL eli lääketieteen lisensiaatti ja lisäksi EL eli erikoislääkäri. Meitä ei todellakaan ole paljon.

Tunnistan ap tilanteen. Olen tutkija ja työni on mulle "omaa aikaa".

Olen molempien lasten kanssa alkanut tekemään töitä jo vauva-aikana. Istunut artikkelipalaverissa niin, että pari kuinen menee samalla sylistä syliin. Päivän työkeikkoja olen alkanut tekemään kun tissit kestää joskus 4kk tienoilla.

Mies on tottunut kongressi-isä maailamalla. Työpäivä silloin tällöin piristää kummasti. Ja parasta itselle on kun voin tehdä äikkärillä sitä ominta juttua. Eli ei tarvitse istua hallinnollisissa höpönlöpön-kokouksissa.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 21:56"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 21:35"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 21:28"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 21:18"] [quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 21:08"] [quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 20:57"] Olen itse humanisti ja yhteiskuntatieteilijä, eli se miellyttävä stressi (tunnistan täysin kuvauksesi työn nautinnosta) ei välttämättä tule työpaikalla paikan päällä vaan tieteellisestä keskustelusta, konferenssivierailuista ja sensellaisesta. Tuntui, että kun en julkaise enkä pääse lentelemään alan tapahtumiin pitkin maailmaa, olen nalkissa. Niinpä aloin kehitellä tapoja tehdä tutkimusta kotona. Soitin duuniin (konsulttityyppinen), selitin tilanteen, siirrätin duunikoneen ohjelmineen meille himaan. En siis vielä tee työtä-työtä suoraan asiakkaalle vaan post docia, jota hyödynnetään sitten joskus, mutta jopas auttoi. [/quote] Ihanaa, että niin moni tuntuu ymmärtävän! Minun on kuitenkin aika vaikea siirtää leikkauksia kotiin. Onnistunut leikkaus nimittäin on juuri se suurin onnistumisen tunteen aiheuttaja, huojentunut ja tyytyväinen potilas. Olen aina pitänyt käsillä tekemisestä ja olen todella näppärä käsistäni. Olen oikeastaan (nolottaa myöntää!) todella epäakateeminen mitä tulee tutkimukseen. Kunnioitan tutkijoita kuitenkin suuresti. Eihän meillä ilman heitä olisi niitä ohjenuoria, minkä mukaan toimia. [/quote] :D Sä niin et ole kirralla. Oikeastiko luulet jotakuta huijaavasi? Miksi sepittelet tuollaista juttua perjantai-illalla? [/quote] Jos välttämättä haluat tietää erikoisalank ja esittää mitä tahansa jatkokysymyksiä niin olen suu- ja leukakirurgi. En voi kertoa työ- enkä asuinpaikkaani, koska se paljastaisi heti identiteettini. Voit kysyä mitä tahansa. Päiväni kuluvat kraavien kasvovammojen (pahoinpitelytapausten) yhteenruuvaamisessa, usein yhteistyössä silmälääkärin ja neurologin kanssa, lisäksi tietysti tavanomaisia viisaudenhampaan poistoleikkauksia ja leukamurtumia.  [/quote] Eli siis hammaslääkäri. Älä pelkää, HLLiä niin paljon Suomessa, että epäilen kenenkään tunnistavan. Moni erikoistuu juurikin leikkaamaan. Tsemppiä sinulle, osa-aikatyö tai muu haaste voisinolla hyväkin ratkaisu :)

[/quote]

Niin olen siis HLL eli hammaslääketieteen lisensiaatti, tämän lisäksi olen myös LL eli lääketieteen lisensiaatti ja lisäksi EL eli erikoislääkäri. Meitä ei todellakaan ole paljon.
[/quote]

Miten ihmeessä olet voinut valmistua nuorena?

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 22:14"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 21:56"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 21:35"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 21:28"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 21:18"] [quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 21:08"] [quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 20:57"] Olen itse humanisti ja yhteiskuntatieteilijä, eli se miellyttävä stressi (tunnistan täysin kuvauksesi työn nautinnosta) ei välttämättä tule työpaikalla paikan päällä vaan tieteellisestä keskustelusta, konferenssivierailuista ja sensellaisesta. Tuntui, että kun en julkaise enkä pääse lentelemään alan tapahtumiin pitkin maailmaa, olen nalkissa. Niinpä aloin kehitellä tapoja tehdä tutkimusta kotona. Soitin duuniin (konsulttityyppinen), selitin tilanteen, siirrätin duunikoneen ohjelmineen meille himaan. En siis vielä tee työtä-työtä suoraan asiakkaalle vaan post docia, jota hyödynnetään sitten joskus, mutta jopas auttoi. [/quote] Ihanaa, että niin moni tuntuu ymmärtävän! Minun on kuitenkin aika vaikea siirtää leikkauksia kotiin. Onnistunut leikkaus nimittäin on juuri se suurin onnistumisen tunteen aiheuttaja, huojentunut ja tyytyväinen potilas. Olen aina pitänyt käsillä tekemisestä ja olen todella näppärä käsistäni. Olen oikeastaan (nolottaa myöntää!) todella epäakateeminen mitä tulee tutkimukseen. Kunnioitan tutkijoita kuitenkin suuresti. Eihän meillä ilman heitä olisi niitä ohjenuoria, minkä mukaan toimia. [/quote] :D Sä niin et ole kirralla. Oikeastiko luulet jotakuta huijaavasi? Miksi sepittelet tuollaista juttua perjantai-illalla? [/quote] Jos välttämättä haluat tietää erikoisalank ja esittää mitä tahansa jatkokysymyksiä niin olen suu- ja leukakirurgi. En voi kertoa työ- enkä asuinpaikkaani, koska se paljastaisi heti identiteettini. Voit kysyä mitä tahansa. Päiväni kuluvat kraavien kasvovammojen (pahoinpitelytapausten) yhteenruuvaamisessa, usein yhteistyössä silmälääkärin ja neurologin kanssa, lisäksi tietysti tavanomaisia viisaudenhampaan poistoleikkauksia ja leukamurtumia.  [/quote] Eli siis hammaslääkäri. Älä pelkää, HLLiä niin paljon Suomessa, että epäilen kenenkään tunnistavan. Moni erikoistuu juurikin leikkaamaan. Tsemppiä sinulle, osa-aikatyö tai muu haaste voisinolla hyväkin ratkaisu :)

[/quote]

Niin olen siis HLL eli hammaslääketieteen lisensiaatti, tämän lisäksi olen myös LL eli lääketieteen lisensiaatti ja lisäksi EL eli erikoislääkäri. Meitä ei todellakaan ole paljon.
[/quote]

Miten ihmeessä olet voinut valmistua nuorena?
[/quote]

Sori, my bad, HLLhän täytyy siis tehdä koku täydennyskoulutustyylinen lisä, jotta pääsee leikkaamaan. Muistanko oikein..?

Niin, eli siis suu- ja leukakirurgi. Hammaslääletieteellinen käytynä ja siihen päälle työskentely hammaslääkärinä ja kuuden vuoden erikoistuminen, johon kuuluu myös LLksi lukeminen ja samalla henkilöstä tulee EL. Lääkärinammattia ei saa harjoittaa kuin tällä tietyllä erikoisalueella. Suu ja leuka lasketaan siis periaatteessa HLL ja LL aloihin molempiin. Anteeksi, innostuin liikaa eli terve vaan kollegalle! Mitään antia tähän varsinaiseen aiheeseen minulla ei ikävä kyllä ole.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 22:14"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 21:56"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 21:35"] [quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 21:28"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 21:18"] [quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 21:08"] [quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 20:57"] Olen itse humanisti ja yhteiskuntatieteilijä, eli se miellyttävä stressi (tunnistan täysin kuvauksesi työn nautinnosta) ei välttämättä tule työpaikalla paikan päällä vaan tieteellisestä keskustelusta, konferenssivierailuista ja sensellaisesta. Tuntui, että kun en julkaise enkä pääse lentelemään alan tapahtumiin pitkin maailmaa, olen nalkissa. Niinpä aloin kehitellä tapoja tehdä tutkimusta kotona. Soitin duuniin (konsulttityyppinen), selitin tilanteen, siirrätin duunikoneen ohjelmineen meille himaan. En siis vielä tee työtä-työtä suoraan asiakkaalle vaan post docia, jota hyödynnetään sitten joskus, mutta jopas auttoi. [/quote] Ihanaa, että niin moni tuntuu ymmärtävän! Minun on kuitenkin aika vaikea siirtää leikkauksia kotiin. Onnistunut leikkaus nimittäin on juuri se suurin onnistumisen tunteen aiheuttaja, huojentunut ja tyytyväinen potilas. Olen aina pitänyt käsillä tekemisestä ja olen todella näppärä käsistäni. Olen oikeastaan (nolottaa myöntää!) todella epäakateeminen mitä tulee tutkimukseen. Kunnioitan tutkijoita kuitenkin suuresti. Eihän meillä ilman heitä olisi niitä ohjenuoria, minkä mukaan toimia. [/quote] :D Sä niin et ole kirralla. Oikeastiko luulet jotakuta huijaavasi? Miksi sepittelet tuollaista juttua perjantai-illalla? [/quote] Jos välttämättä haluat tietää erikoisalank ja esittää mitä tahansa jatkokysymyksiä niin olen suu- ja leukakirurgi. En voi kertoa työ- enkä asuinpaikkaani, koska se paljastaisi heti identiteettini. Voit kysyä mitä tahansa. Päiväni kuluvat kraavien kasvovammojen (pahoinpitelytapausten) yhteenruuvaamisessa, usein yhteistyössä silmälääkärin ja neurologin kanssa, lisäksi tietysti tavanomaisia viisaudenhampaan poistoleikkauksia ja leukamurtumia.  [/quote] Eli siis hammaslääkäri. Älä pelkää, HLLiä niin paljon Suomessa, että epäilen kenenkään tunnistavan. Moni erikoistuu juurikin leikkaamaan. Tsemppiä sinulle, osa-aikatyö tai muu haaste voisinolla hyväkin ratkaisu :) [/quote] Niin olen siis HLL eli hammaslääketieteen lisensiaatti, tämän lisäksi olen myös LL eli lääketieteen lisensiaatti ja lisäksi EL eli erikoislääkäri. Meitä ei todellakaan ole paljon. [/quote] Miten ihmeessä olet voinut valmistua nuorena?

[/quote]

No, nuori ja nuori. Alallani olen ihan junnu ja siitä saan kuulla vitsailua melkein joka päivä. Ihan hyvällä mielellä tietty. Kaikilla tuntuu olevan tietty kunnioitus. Pääsin siis heti lukiosta opiskelemaan hammaslääkäriksi, olin valmistumisen jälkeen kaksi vuotta töissä samalla erikoistuen sivutoimisesti kirurgiaan, pääsin erikoistumaan suu- ja leukakirurgiaan ja siinä samalla saa lääkärin pätevyyden ja myös valmistuu erikoislääkäriksi. Erikoistumiskoulutus vie siis 6v. Olen nyt siis 35-vuotias eli en mikään nuori äiti, mutta nuori suu- ja leukakirurgi. Ja äiti. Olen niin ylpeä molemmista.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 22:22"]

Niin, eli siis suu- ja leukakirurgi. Hammaslääletieteellinen käytynä ja siihen päälle työskentely hammaslääkärinä ja kuuden vuoden erikoistuminen, johon kuuluu myös LLksi lukeminen ja samalla henkilöstä tulee EL. Lääkärinammattia ei saa harjoittaa kuin tällä tietyllä erikoisalueella. Suu ja leuka lasketaan siis periaatteessa HLL ja LL aloihin molempiin. Anteeksi, innostuin liikaa eli terve vaan kollegalle! Mitään antia tähän varsinaiseen aiheeseen minulla ei ikävä kyllä ole.

[/quote]

Hei, apua, kollegakin hengaa vauva-palstalla? Apua! Luulin olevani ainoa täällä. Pllis, jos tunnistat niin sitten hyshys kollegiaalisuuden nimissä. 

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 21:00"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 20:53"]

Jos miehen ainoa syy käydä töissä on ura ja muuten kotona olo (ja sen tuomat mahdollisuudet) kiinnostavat, niin lienee typerää uhrata omat toiveet ylenemisen toivossa. Eihän sitä välttämättä tapahdu muutenkaan. Varsinkaan konservatiivisessa yhteisössä yleneminen ei ole oikeudenmukaista. Onko miehen ala sellainen että työpaikan vaihto esim. vuosi vapaan jälkeen ei ole vaihtoehto. Se saattaa usein auttaa uralla etenemistä. Silloin 6 kk vanhempainvapaa ei ole enää haittana.

[/quote]

Ei millään pahalla, mutta millä alalla itse olet? Mieheni on edennyt jo urallaan, mutta ei haluaisi tietenkään pysähtyä tähän. Minä olen tavallaan taas urani huipulla. Ei tästä yletä oikein mihinkään enää. Tiedän, ettei ole oikeudenmukaista, mutta ei ole järkevää, että mieheni alkaisi yksin taistella tuulimyllyjä vastaan. Eihän kukaan ole tuossa työpaikassa sanonut ääneen mitään uramahdollisuuksien tyssäämisestä, mutta pomo on kuulemma joskus lounaalla parin viinilasillisen jälkeen ihmetellyt koti-isyyttä, että "Mikä nykyajan ilmiö!" Vaikea tilanne. Ehkä yritämme löytää luotettavan lapsenhoitajan edes osaksi viikkoa, jotta voisin palata töihin ainakin osa-aikaisena ja jatkaa osaimetystä.
[/quote]

Olen sama kirjoittaja joka lähti töihin vauvan ollessa 4 kk, lypsin mukana ja vauvalle meni aina edellisen päivän maidot kun olin poissa kotoa. Olemme molemmat yrittäjiä, tässä edetään toki vähän eri tavalla kuin palkansaajana. Toisaalta tätä kautta tiedän että pienissä yrityksissä nuo illanvieton kommentit ovat usein tarkoitushakuisia. Hyvässä ammatissa oleva vaimo ja tuleva lapsi voi tietää kustannuksia miehenkin työnantajalle.

Onko miehesi ala tosiaan niin kapea että muita yrityksiä ja yrityskulttuureita ei ole?

Voi te vauvan kanssa viihtymättömät. En oo akateeminen että sikäli taijan olla niin pölijä kun viihdyin mainiosti kotona vauvan kanssa ja vein lapseni vasta lähes 4 v päiväkotiin. 

Mun oman kokemukseni mukaan kotiäitinä olemisen suurin vaikeus on siinä tylsyyden sietämisessä ja sen välttelyssä. Itseäni auttaa viikottainen rutiinien rikkominen, eli haen tietoisesti vaihtelua. Vauvan kanssa liikkuminen onkin vielä helppoa kun nukkuu vaunuissa kaupungilla jne. Varsinkin sydäntalvella pyrin myös hyödyntämään päivänvalonajan kun siihen kerrankin on mahdollisuus. Vaunulenkkeilen, luen ikkunan ääressä jne. Töissä ollessa talvella päivänvalon näkee vain viikonloppuisin :)

Toisaalta lapsen ikä ja kehitysvaiheet muuttaa myös arkea paljon. Aika kulkee nopeasti... Mun lapseni on nyt 1 v ja ensimmäisiä sanoja alkaa tulla. Päivät on jo kummasti erilaisia kuin muutama kk sitten.

Sun

Se vauva-aika menee todella nopeasti, vaikka tuntuu nyt, että aika matelee tylsyydessä päivästä toiseen. Ja siinä vaiheessa kun lapsi alkaa puhua, niin alkaa olla jo paljon kiinnostavampaa kun hänen kanssaan pystyy keskustelemaan. Työ ei häviä minnekään, ja pääsethän sinä töihin heti kun vaan haluat? Vai kuinka. Mutta niitä päiviä, kun olet sen pikkulapsesi kanssa et saa ikinä elää uudestaan. Kun osaisi nauttia hetkestä. Ota valokuvia, pistä itsesi kuntoon, lue ja käy mahdollisimman paljon ulkona. Kohta on kesäkin, joten ulkona voi olla vaikka koko päivän. Opiskele työhösi liittyen, jos tuntuu, että olet jotenkin työelämästä ulkona. Tai vielä parempi: opettele olemaan suorittamatta! Ole vähän rennompi, laiskempi, luovempi ja opettele nauttimaan ja olemaan kiitollinen jokaisesta päivästä. Nyt on sinun mahdollisuus etsiä jotain muutakin kuin se työ. Töitä kerkiit tehdä ihan varmasti.

En koe olevani suorittaja. Nautin vain työstäni, koska yksikään päivä ei ole samanlainen. Koen nousevani "siivilleni" kriisitilanteissa, stressissä ja paineessa. Silloin koen saavani itsestäni eniten irti. En osaa oikein olla nyt rauhassa kotona. Tyttäremme on todella helppo lapsi, nukkuu hyvin öisin ja syö hyvin. Ulkoilemme toki päivittäin ja luenkin alani kirjallisuutta ja pyrin pysymään ajan tasalla. Työni on vain niin toimenpidekeskeistä, ettei se tuo oikein mitään tyydytystä, koska kaikki pitää päästä tekemään omin käsin ennen kuin voi sanoa osaavansa mitään. Tunnen vain päivittäin syyllisyyttä siitä, miten paljon kaipaan töihin. 

Sitten mene töihin vaikka osa-aikaisena heti kun voit. Voit kai sinä keikkaa tehdä? Tiedän, että se on tylsää, itsekin koin samoin, ja itse asiassa lähdin töihin kun lapsi oli 7 kk. Olin vaan niin levoton, etten jaksanut olla kotona, oli niin paljon energiaa jotenkin ja olin tulla hulluksi.

Miksi sitten ryhdyit kotiäidiksi? Homman tylsyys ja aivottomuus ei voinut tulla yllätyksenä.

Itselläni on jo aikaa noista ajoista mutta hyvin on nuo tuntemukset muistissa. Olen saanut ihanan lapsen mutta hänen kanssaan on tylsää. Syyllisyyskin kalvoi, miten voin tuntea näin pienen ihmisen kanssa, joka tarvitsee minua enemmän kuin mitään muuta maailmassa mutta itsestäni tuntuu, ettei hän riitä minulle.

Onko sinulla ystäviä, jotka olisivat suunnilleen samalla tasolla älyllisesti ja jotka olisivat samassa tilanteessa? Minulla ei ollut ja jälkeen päin ajateltuna tämä oli suurin ongelmani. Aikuisella ihmisellä olisi hyvä olla muutakin kuin vauva, mies ja kotityöt. Mitä vaativammasta työstä jää kotiin, sitä suurempi on se kontrasti ja tylsyyden kokemus. Joskus kadehdin 1970-luvun äitejä, jotka palasivat töihin vauvan täyttäessä kaksi kuukautta.
Pääsetkö harrastamaan yksin iltaisin ja viikonloppuisin? Urheiluharrastukset pitivät minut järjissäni pikkulapsiajat.
Nyt vuosien jälkeen ajattelen, että nuo vauvavuodet menivät todella nopeasti ja aika alkaa kullata muistoja. Oli ainutlaatuista olla uuden elämän kanssa kotona.

Voitko käydä töissä viikonloppuisin? Vaikka muita vastaavia hommia keikkana. 6 kk ei tarvii enää jatkuvasti imettää ja jos ottaa sitten yöllä enemmän maitoa, sulla on viikko aikaa hoitaa aina univelat pois. Tai lypsät pulloon niinkuin muutkin työssäkäyvät imettäjät.

Muutaman kk kuluttua voit laittaa lapsen hoitoon tai vaihtaa osia miehen kanssa. Ei se imetystä estä. Kävin itse töissä lapsen 4 kk iästä ja hyvin sujui.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 20:34"]

Miksi sitten ryhdyit kotiäidiksi? Homman tylsyys ja aivottomuus ei voinut tulla yllätyksenä.

[/quote]

Ööh, en ole ryhtynyt kotiäidiksi. Olen äitiyslomalla. Ei synnytyksen jälkeen nyt ihan seuraavana päivänä yleensä palata töihin. En siis ajatellutkaan, että jäisin kotiin vuotta pidemmäksi ajaksi. Nyt kuitenkin alkaa jo 6kk jälkeen tökkiä pahasti. Juttelin juuri mieheni kanssa, että jospa hän jäisi kotiin nyt toiseksi 6k,  jotta voisin palata pian töihin. Hän oli kyllä erittäin ymmärtäväinen, mutta mieheni on töissä aika konservatiivisessa työpaikassa, jossa miesten kotiinjäämisyä ei katsota hyvällä. Uralla eteneminen kuulemma voi tyssätä siihen.. Minun työni ja urani kuitenkin voi odottaa ja urani perustuu niin pitkälti vain osaamiseen, eikä suhteisiin, mielikuviin tms. niin kuin mieheni työpaikalla tuntuu olevan henki.