Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Joka joulu ajattelen, että ens jouluna mulla sitten on puoliso
26.12.2021 |
Ei ollut taaskaan ja tällä menolla tuskin tuleekaan. Joulu on yksinäiselle surullista aikaa.
Kommentit (20)
Somesta ainakin kannattaa pysytellä poissa joulun aikaan, ellei halua itselleen vielä pahempaa mieltä. Aikuinen ei kai saisi olla näin pikkumainen, mutta kyllä mua surettaa sekin, että en saa ainuttakaan joululahjaa :(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, sama täällä. Tai että uutena vuotena ois kiva mennä yhdessä tuijottelemaan raketteja...Tai että juhannuksena ois mukava, kun vois valvoa jonkun kanssa läpi yön.
Ja arkenakin ois mukava joskus, kun joku istahtais kaveriksi kahville/teelle.
No, eipähän tarvinnut tänäkään vuonna miettiä lahjoja hankkiessa, mitä hankkisi toiselle. Eikä pelätä reaktioita...
Vierailija kirjoitti:
Itsesääli on ehtymätön luonnonvara joillekkin.
En ymmärrä tätä kommenttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap olisi siis valmis menemään naimisiin henkilön kanssa, jota ei ole tuntenut vuottakaan.
Luulen, että aapeen ongelma on tuossa yllä. Se kuvaa tulevan puolison esineellistämistä tavalla, johon todella harva olisi valmis. Se kuvaa sitä, että puolisolla omana persoonanaan ei ole mitään väliä, sitä ei tarvitse edes oppia tuntemaan, kunhan vaan joku on.
Hanki robotti.
Vierailija kirjoitti:
Itsesääli on ehtymätön luonnonvara joillekkin.
Ei se ole itsesääliä, se on surua. Kyllä yksinäisyyttä saa surra. Itse en oman kullan kainalosta missään tapauksessa tuomitsisi ihmisiä, jotka toivovat itselleen kumppania, sillä tiedän paremmin kuin hyvin, mistä he jäävät paitsi. Vaikka elämä olisikin useimmiten hyvää ja antoisaa ilman kumppaniakin, silti voi olla olemassa yksittäinen kipukohta, mikä hiertää toisinaan ja etenkin juhlapyhien aikaan, kun toiset juhlivat puolisoidensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap olisi siis valmis menemään naimisiin henkilön kanssa, jota ei ole tuntenut vuottakaan.
Luulen, että aapeen ongelma on tuossa yllä. Se kuvaa tulevan puolison esineellistämistä tavalla, johon todella harva olisi valmis. Se kuvaa sitä, että puolisolla omana persoonanaan ei ole mitään väliä, sitä ei tarvitse edes oppia tuntemaan, kunhan vaan joku on.
Hanki robotti.
Avopuolisokin on puoliso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olisi siis valmis menemään naimisiin henkilön kanssa, jota ei ole tuntenut vuottakaan.
Luulen, että aapeen ongelma on tuossa yllä. Se kuvaa tulevan puolison esineellistämistä tavalla, johon todella harva olisi valmis. Se kuvaa sitä, että puolisolla omana persoonanaan ei ole mitään väliä, sitä ei tarvitse edes oppia tuntemaan, kunhan vaan joku on.
Hanki robotti.
Avopuolisokin on puoliso.
Ja avoliittoon meneminen alle vuoden tuntemisella on sama asia kuin naimisiinmeno, jos sillä liitolla on ihmiselle mitään merkitystä. Jos ei ole, niin miksi mennä avoliittoon:
En ikimaailmassa olisi sitoutunut avoliittoon alle vuoden tuntemisella. Minulle tämä on loppuelämän parisuhde, kuten puolisollenikin.
Miksi ei riitä, että vuoden kuluttua vierellä olisi ihminen, jonka kanssa on parisuhde?
eri
Mulla on sama, joka ikinen vuosi uskon kuin idiootti että nyt se tapahtuu. Ja joka joulu olen yksin. Pitäisi luopua kokonaan toivosta mutta vaikeaa se on. Tsemppiä muille yksinäisille ja ikisinkuille. N39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olisi siis valmis menemään naimisiin henkilön kanssa, jota ei ole tuntenut vuottakaan.
Luulen, että aapeen ongelma on tuossa yllä. Se kuvaa tulevan puolison esineellistämistä tavalla, johon todella harva olisi valmis. Se kuvaa sitä, että puolisolla omana persoonanaan ei ole mitään väliä, sitä ei tarvitse edes oppia tuntemaan, kunhan vaan joku on.
Hanki robotti.
Avopuolisokin on puoliso.
Ja avoliittoon meneminen alle vuoden tuntemisella on sama asia kuin naimisiinmeno, jos sillä liitolla on ihmiselle mitään merkitystä. Jos ei ole, niin miksi mennä avoliittoon:
En ikimaailmassa olisi sitoutunut avoliittoon alle vuoden tuntemisella. Minulle tämä on loppuelämän parisuhde, kuten puolisollenikin.
Miksi ei riitä, että vuoden kuluttua vierellä olisi ihminen, jonka kanssa on parisuhde?
eri
Olet varmaan hauskaa seuraa juhlissa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olisi siis valmis menemään naimisiin henkilön kanssa, jota ei ole tuntenut vuottakaan.
Luulen, että aapeen ongelma on tuossa yllä. Se kuvaa tulevan puolison esineellistämistä tavalla, johon todella harva olisi valmis. Se kuvaa sitä, että puolisolla omana persoonanaan ei ole mitään väliä, sitä ei tarvitse edes oppia tuntemaan, kunhan vaan joku on.
Hanki robotti.
Avopuolisokin on puoliso.
Ja avoliittoon meneminen alle vuoden tuntemisella on sama asia kuin naimisiinmeno, jos sillä liitolla on ihmiselle mitään merkitystä. Jos ei ole, niin miksi mennä avoliittoon:
En ikimaailmassa olisi sitoutunut avoliittoon alle vuoden tuntemisella. Minulle tämä on loppuelämän parisuhde, kuten puolisollenikin.
Miksi ei riitä, että vuoden kuluttua vierellä olisi ihminen, jonka kanssa on parisuhde?
eri
No kuka sinä olet muiden suhteita arvostelemaan? Jotkut muuttavat nopeasti yhteen ja ovat onnellisia, jotkut asuvat kauemmin erikseen ja ovat onnellisia. Tunnenpa avioparejakin jotka todella menivät naimisiin 4-8kk tapaamisesta - esim. ystäväni olleet nyt aviossa 17 vuotta, omat vanhempani 43 vuotta. Eihän sitä muut voi sanoa mikä millekin parille sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en kaipaa ketään, mutta jos kaunis ja nuori nainen kaipaisi seuraa, voisin sitä tarjota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olisi siis valmis menemään naimisiin henkilön kanssa, jota ei ole tuntenut vuottakaan.
Luulen, että aapeen ongelma on tuossa yllä. Se kuvaa tulevan puolison esineellistämistä tavalla, johon todella harva olisi valmis. Se kuvaa sitä, että puolisolla omana persoonanaan ei ole mitään väliä, sitä ei tarvitse edes oppia tuntemaan, kunhan vaan joku on.
Hanki robotti.
Avopuolisokin on puoliso.
Ja avoliittoon meneminen alle vuoden tuntemisella on sama asia kuin naimisiinmeno, jos sillä liitolla on ihmiselle mitään merkitystä. Jos ei ole, niin miksi mennä avoliittoon:
En ikimaailmassa olisi sitoutunut avoliittoon alle vuoden tuntemisella. Minulle tämä on loppuelämän parisuhde, kuten puolisollenikin.
Miksi ei riitä, että vuoden kuluttua vierellä olisi ihminen, jonka kanssa on parisuhde?
eri
No kuka sinä olet muiden suhteita arvostelemaan? Jotkut muuttavat nopeasti yhteen ja ovat onnellisia, jotkut asuvat kauemmin erikseen ja ovat onnellisia. Tunnenpa avioparejakin jotka todella menivät naimisiin 4-8kk tapaamisesta - esim. ystäväni olleet nyt aviossa 17 vuotta, omat vanhempani 43 vuotta. Eihän sitä muut voi sanoa mikä millekin parille sopii.
Näihin ketjuihin löytyy aina niitä, jotka tuntevat pareja, jotka ovat muuttaneet yhteen lähes ensitapaamisella ja ovat edelleen yhdessä. Todellisuudessa jokainen meistä tuntee enemmän niitä, jotka ovat asuneet yhdessä useamman ihmisen kanssa vuosien varrella.
Minulle omasta, rakkaudella sisustetusta kodista luopuminen oli jo itsessään iso kysymys, joka ei ollut helppoa. Vielä enemmän aikaa vaati oppia tuntemaan kumppanini tietääkseni, onko hän se ihminen, johon haluan loppuelämäkseni sitoutua. Ja kun etäisyyden vuoksi piti myös löytää uusi työpaikka ettei työmatka kävisi kohtuuttomaksi, niin kyllä se oli yksi elämäni isoimpia päätöksiä.
Jos puoliso olisi odottanut, että ensimmäisen tai edes toisen seurusteluvuoden aikana tehdään tuollaisia päätöksiä, niin emme olisi nyt yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olisi siis valmis menemään naimisiin henkilön kanssa, jota ei ole tuntenut vuottakaan.
Luulen, että aapeen ongelma on tuossa yllä. Se kuvaa tulevan puolison esineellistämistä tavalla, johon todella harva olisi valmis. Se kuvaa sitä, että puolisolla omana persoonanaan ei ole mitään väliä, sitä ei tarvitse edes oppia tuntemaan, kunhan vaan joku on.
Hanki robotti.
Avopuolisokin on puoliso.
Ja avoliittoon meneminen alle vuoden tuntemisella on sama asia kuin naimisiinmeno, jos sillä liitolla on ihmiselle mitään merkitystä. Jos ei ole, niin miksi mennä avoliittoon:
En ikimaailmassa olisi sitoutunut avoliittoon alle vuoden tuntemisella. Minulle tämä on loppuelämän parisuhde, kuten puolisollenikin.
Miksi ei riitä, että vuoden kuluttua vierellä olisi ihminen, jonka kanssa on parisuhde?
eri
En minäkään olisi avoliittoon suostunut, mutta onneksi mies ei sellaista ehdottanutkaan, vaan pyysi minua vaimoksi. Me mentiin naimisiin 8kk seurustelun jälkeen ja ensi viikolla tulee 22 vuotta täyteen. Me oltiin jo 29 ja 31 kun tavattiin. Ei sen ikäisten tarvitse vuosikausia jahkailla, kun oikea ihminen osuu kohdalle. Tulin raskaaksi aika pian naimisiinmenon jälkeen ja lapsi on nyt 21v. Joulua vietetään miehen kanssa kahdestaan ja mukavaa on <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olisi siis valmis menemään naimisiin henkilön kanssa, jota ei ole tuntenut vuottakaan.
Luulen, että aapeen ongelma on tuossa yllä. Se kuvaa tulevan puolison esineellistämistä tavalla, johon todella harva olisi valmis. Se kuvaa sitä, että puolisolla omana persoonanaan ei ole mitään väliä, sitä ei tarvitse edes oppia tuntemaan, kunhan vaan joku on.
Hanki robotti.
Avopuolisokin on puoliso.
Ja avoliittoon meneminen alle vuoden tuntemisella on sama asia kuin naimisiinmeno, jos sillä liitolla on ihmiselle mitään merkitystä. Jos ei ole, niin miksi mennä avoliittoon:
En ikimaailmassa olisi sitoutunut avoliittoon alle vuoden tuntemisella. Minulle tämä on loppuelämän parisuhde, kuten puolisollenikin.
Miksi ei riitä, että vuoden kuluttua vierellä olisi ihminen, jonka kanssa on parisuhde?
eri
No kuka sinä olet muiden suhteita arvostelemaan? Jotkut muuttavat nopeasti yhteen ja ovat onnellisia, jotkut asuvat kauemmin erikseen ja ovat onnellisia. Tunnenpa avioparejakin jotka todella menivät naimisiin 4-8kk tapaamisesta - esim. ystäväni olleet nyt aviossa 17 vuotta, omat vanhempani 43 vuotta. Eihän sitä muut voi sanoa mikä millekin parille sopii.
Näihin ketjuihin löytyy aina niitä, jotka tuntevat pareja, jotka ovat muuttaneet yhteen lähes ensitapaamisella ja ovat edelleen yhdessä. Todellisuudessa jokainen meistä tuntee enemmän niitä, jotka ovat asuneet yhdessä useamman ihmisen kanssa vuosien varrella.
Minulle omasta, rakkaudella sisustetusta kodista luopuminen oli jo itsessään iso kysymys, joka ei ollut helppoa. Vielä enemmän aikaa vaati oppia tuntemaan kumppanini tietääkseni, onko hän se ihminen, johon haluan loppuelämäkseni sitoutua. Ja kun etäisyyden vuoksi piti myös löytää uusi työpaikka ettei työmatka kävisi kohtuuttomaksi, niin kyllä se oli yksi elämäni isoimpia päätöksiä.
Jos puoliso olisi odottanut, että ensimmäisen tai edes toisen seurusteluvuoden aikana tehdään tuollaisia päätöksiä, niin emme olisi nyt yhdessä.
Niin? Edelleenkään sinun tapasi ei ole se ainut oikea. Sinä tarvit pitemmän ajan ennen yhteenmuuttoa. Minä taas en tule koskaan asumaan kenenkään kanssa yhdessä. Ja joku toinen muuttaa yhteen nopeasti. Mitä sitten? Miksi sinä saat tuomita muiden tapaa? Ja mitä väliä sillä edes on vaikka asuisi joka vuosi eri tyypin kanssa yhdessä? Asia ei kuulu meille mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
No kuka sinä olet muiden suhteita arvostelemaan? Jotkut muuttavat nopeasti yhteen ja ovat onnellisia, jotkut asuvat kauemmin erikseen ja ovat onnellisia. Tunnenpa avioparejakin jotka todella menivät naimisiin 4-8kk tapaamisesta - esim. ystäväni olleet nyt aviossa 17 vuotta, omat vanhempani 43 vuotta. Eihän sitä muut voi sanoa mikä millekin parille sopii.
Tässä on tapahtunut selkeä muutos aikojen saatossa. Silloin kun nykyiset kasikymppiset ovat olleet nuoria, ei ole ollenkaan harrastettu tällaista mitä nykyisin, että seurustellaan vuosikausia, ennen kuin uskalletaan muuttaa yhteen ja naimisiinmenoon tuntuu olevan ihan valtava kynnys. En itsekään ihan tiedä mistä tämä muutos tulee, voisiko johtua ehkäisypillereistä? 60-luvulla ei ollut mitenkään tavatonta, että mentiin naimisiin muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Ja noistakin lähtökohdista on onnistuttu pysymään yhdessä, kunnes kuolema erottaa.
Minä olen viisikymppinen ja menin 29-vuotiaana naimisiin, kun oltiin 8kk seurusteltu. Monet arvelivat, että olen raskaana. Omat ja mieheni vanhemmat ottivat hyvin, olivat todella iloisia meidän puolesta. Mitä nyt anoppi harmitteli, kun ei tullut häitä (me mentiin maistraatissa naimisiin, todistajat talon puolesta).
Oma tyttäreni meni naimisiin ensimmäisen poikaystävänsä kanssa, kun olivat seurustelleet alle kolme vuotta. Mutta hän oli niin nuori, että minua hirvitti. Pojan isoäiti tuli minulle häissä kertomaan, että "Minäkin olin saman ikäinen kun menin naimisiin, vähän vaille 19 vuotta. Kohta ollaan oltu 60 vuotta naimisissa!" Mitä siinä voi muuta tehdä, kuin toivoa parasta? Nämä kaksi ovat kuitenkin hienosti pitäneet yhtä ja tukeneet toisiaan vaikeissa paikoissa, joita heillä on totisesti ollut, nuoresta iästä huolimatta.
Todellakaan etukäteen ei voi tietää, miten pariskunta avioliitossaan onnistuu. Onhan näitäkin, jotka ensin kymmenen vuotta seurustelevat ja sitten menevät naimisiin, mutta eroavat vuoden sisällä häistä. Ei se harkinta-aika tässä ole mitenkään ratkaiseva, kyllä siihen onnistumiseen vaikuttaa monet muutkin asiat.
Voisin ryhtyä ensijoulupuolisoksi jollekin tämän ketjun puolisoa kaipaavalle, kalenterissa on sen verran tyhjää silloin. Minulla ei oikeastaan ole muita vaatimuksia kuin hyvin rintava olisi hyvä olla eikä haittaa vaikka roikkuisivat miten alhaalla. Leveä takamuskaan ei olisi haitaksi ja ikä n. 37-47 vuotta.
Pieni ylipainokaan ei ole ongelma kunhan feminiiniset muodot erottuvat selkeästi. Eikä akateeminen koulutustaan haittaa minua. Pullaa pitäisi leipoa minulle lauantaisin punavalkoruudullisessa essussa samalla kun katson TV:n kakkosverkosta brittifutista. Muuta en oikeastaan sitten pyydäkään.
Odottelen viestejänne innolla. Tehdään ensi joulusta unohtumaton!
Alue: Aihe vapaa
I know the feeling. 😢