Lue keskustelun säännöt.
Olen huolissani tyttäreni lihavuudesta
26.12.2021 |
Sata kiloa taitaa olla jo rikki. Tytöllä pituutta 164cm. Hän on lihonut vuodessa varmaan 30 kiloa. En tiedä miten voisin innostaa häntä laihduttamaan. Asuu jo omillaan. 20 vuotias. Ei liiku, polttaa tupakkaa. Vähän väliä käyvät poikaystävän kanssa hakemassa pikaruokaa. Poikaystävä on langanlaiha läpipasko. Onko mitään tehtävissä vai katsonko vaan sivusta kun lapseni paisuu kuin ilmapallo. Olen hänelle yrittänyt sanoa miten sairaaksi tuo ylipaino tekee ja ehdottanut että kävisi vaikka meillä syömässä terveellisempää ruokaa, niin loukkaantuu.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
20-vuotiaan paino on hänen oma, asiansa.
Ei muuten ole. Se on yhteiskunnan asia. Jos yksikin diabetes, masennus, nivelrikko tai muu moska saadaan pois, tukee se yksilöä, mutta myös koko yhteiskuntaan.
Ja sitäpaitsi, on esim. aivokasvaimia, jotka voivat aiheuttaa jatkuvaa syömistä. Välittäminen huonoa?
Jos puoliso syöttää satutettua rakastaan pulskaksi, ihan ok? Mitä jos tyttö ei liho tarpeeksi? Tai jätkä häipyy muuten? Varmaan helpompaa tulla hyljätyksi 150kg, kuin puolet siitä? Hurjalla massalla varustettu varmaan säästyy heti masennukselta, alkaa harrastaa ja tekee kaikkea mahtavaa.
Älkää nyt hitto jättäkö auttamatta, jos voitte. Johan sen koronakin näytti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy jos se läpipasko voisi edes pari kertaa viikossa pyörittää tyttäresi sinun luokse syömään esim keittoa.
Se olisi hyvä alko.
Ei tarvitse olla kauaa huolissaan. Syö itsensä pian hengiltä,
Aika sairas ketju. On todella tylyä mennä kommentoimaan ihmiselle hänen painoaan. Todella tylyä myös epäinhimillistää ylipainosta kärsiviä ihmisiä. Ylipaino on niin yleistä, että kyseessä ei ole enää henkilökohtainen vaan yhteiskunnallinen ongelma.
Painonnousu on usein vain oire, ei syy. Painon nousemiseen voivat vaikuttaa lääkitys, masennus/psyykkisen terveyden ongelmat, fyysisen terveyden ongelmat jne. Miksi oman hyvin voinnin ylläpitäminen ei kiinnosta, on tässä se olennainen kysymys.
Ennemmin kuin kannustaa laihduttamaan, vinkkaa hänelle vaikka PHT:n kurssit, esim "Ensimmäinen askel hyvinvointiin". Sieltä saa kokonaisvaltaista apua elämän suunnan ylläpitämiseen. Terapiakin voi auttaa, jos taustalla on isompia ongelmia. Laihduttaminen yksinään auttaa harvoja. Tarpeen on harkittu, pikku hiljaa tehty elämäntapojen muutos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tälläistä se on, kun on ilmainen terveydenhuolto. Mitään vastuuta ei tarvitse itsestään ottaa. Lihavia pitäisi alkaa syyllistämään terveydenhuollon resurssien kuluttamisesta ja painostamaan laihduttamaan. Lihaville pitäisi asettaa myös ostorajoituksia.
Just joo. Yhdysvalloissa on yksityinen terveydenhuolto ja siellä ongelmat on silti pahempia kuin täällä. Ei kuulosta hääviltä ratkaisulta. Miksi lihaville pitää asettaa ostorajoituksia? Eivätkö normaalipainoiset liho? Pitääkö kaupassa esittää koko virallinen punnitus- ja vyötärönympäryshistoria? Mitä jos alkaa treenata, ja paino nousee lihasmassan kasvaessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on kotona oppinut huonoille tavoille, niin ei niitä enää aikuisena korjata. Paljonko ap itse painat? Niin.
Meillä syötiin lapsena aina erittäin terveellisesti ja vanhempani syövät edelleen. Nyt kuusikymppisinä isä on n. 188/80 ja äiti 160/55. Veljeni on 185/78, minä 164/58 (vaikka olen jo melkein nelikymppinen ja syön kyllä roskaa ihan liikaa, enkä edes liiku) - ja siskomme 162/100. Hän sairastui vakavaan masennukseen ja PCOS:ään.
Ei nämä jutut aina ole niin suoraviivaisia.
syötiin ehkä terveellisesti, mutta onkohan keskittyminen painoon ja ruokaan ollut epätervettä, tämä voi olla yksi syömishäiriön syntysyistä? Itseäni ainakin huvittaa tuo pituuden ja painon raporointi kilon tarkkuudella, itse en todellakaan tiedä, paljonko vanhempani tai sisarukseni painaa, eikä ole tullut mielen viereenkään kysyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20-vuotiaalle kotoa muuttaneelle et vaan voi sanoa ylipainosta. Kyllä hän sen tietää! Ilmoittamalla asian ääneen saat hänet vain etäännytettyä itsestäsi ja tuntemaan olonsa kiusalliseksi seurassasi. Pahimmillaan hän lopettaa luonasi käymisen tai yhteydenpidon, koska tuntee häpeää, kiusaantuneisuutta, arvottomuutta tms. Usein lihomisen taustalla on uupumusta, mielialaongelmia, stressiä tms. Se sun terveysneuvojen tuputus ei vain auta. Ja lihava kyllä huomaa kaikki "viattomat" vihjailut ja vinkit rivien välistä. Niiden viljely saa hänet vain inhoamaan sinua.
Ainut mitä voit aikuisen puolesta tehdä, on olla edelleen turvallinen läheinen, johon voi luottaa elämän vastoinkäymisissä. Pidä välit lämpiminä ja auta nuorta niissä asioissa, joissa vanhemmat voivat olla tukena (omilleen muutto, lapsuuskodista irtautuminen, sukulaisuussuhteiden säilyttäminen, päätöksissä tsemppaaminen jne). Älä puutu hänen terveyteen tai parisuhteeseen.
Ihan oikeasti et voi tehdä muuta. Roolisi aikuisen tyttären vanhempana on nyt sellainen. Aikuinen kantaa kilonsa itse tai tekee niille ja niiden takana oleville ongelmille jotain. Sinä osoitat välittäväsi oli hän minkä painoinen vain, ja että sinulle hän on aina rakas.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa huomauttaa painosta kiertelemättä. Se auttaa tytärtäsi ymmärtämään kuinka paljon välität hänen terveydestään ja vahvistaa äiti-tytär suhdettanne.
Jos äitini olisi huomauttanut painostani, olisin pannut välit poikki välittömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tyttäresi voi henkisesti? Joskus ylipaino on merkki tunnesyömisestä. Saisitko tyttäresi juttelemaan esim. ravitsemusterapeutille? Itse sain sieltä apua nuorempana. Hyvin otettiin huomioon sekä henkinen puoli syömisessä, että ravintoasiat. Paino on arka asia ja läheisen kanssa siitä voi olla kiusallista puhua.
Minä olen elämäni aikana käynyt ravitsemisterapeutilla vaikka kuinka monta kertaa. Siellä on vain lyöty käteen 1200kcal lista ja käsketty syödä sen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Langanlaiha läpipasko ja ilmapallon lailla paisuva tytär. Kyllä sai hyvät naurut tästä.
Äiti on parin swappaaja joka miehensä kanssa reissuaa usein Lappiin sillä vanhalla matka-autollaan. Sen huojunta monta kertaa päivässä on tahatonta komiikkaa p-paikoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä syödään terveellisesti vain itse tehtyä ruokaa. Mies laihtuu entisestään ja minä lihon. Ärsyttää kun ulkopuoliset varmaan luulee et syön pelkkää p*skaa ja jätän mieheni syömättä. Suvussani paljon lihavia ihmisiä, kun taas mieheni suvussa vain hoikkia.
Ei pidä huomauttaa, siitä on vain päinvastaisia vaikutuksia. Jos olisin tuo tytär ja äitini huomauttaisi painostani ja vaikka kuinka naamioisi sen huolestumiseksi, niin loukkaantuisin ja lohdutukseksi söisin pari suklaalevyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Poikaystävä on langanlaiha läpipasko".
Kuulostatte romanttiselta runoilijaperheeltä.
Nauroin ääneen.
Kiitos!
Ylipainoinen henkilö tietää kyllä olevansa ylipainoinen, ei sitä tarvitse kenenkään tulla sanomaan. Pahimmillaan muka hyvää tarkoittavat huomautuksen aiheuttavat syömishäiriön ja se on oikeasti vaarallinen sairaus ja joka vaikuttaa myös mielenterveyteen.
Älä kommentoi mitenkään painoa, terveyttä yms. Mieluummin kysele mitä kuuluu ja jos on pienikin epäilys, että on jotain ikävää niin tee selväksi että autat aina. Älä tuomitse mitään. Kuinka monen olette kuulleet sanovan, ettei jotain asiaa voi kertoa vanhemmille kun ne suuttuu/hermostuu tms. jos kerron.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa huomauttaa painosta kiertelemättä. Se auttaa tytärtäsi ymmärtämään kuinka paljon välität hänen terveydestään ja vahvistaa äiti-tytär suhdettanne.
Ei missään tapauksessa pidä huomauttaa mitään. Tyttö kyllä tietää itsekin olevansa ylipainoinen. Tuollainen huomauttelu aiheuttaa todennäköisesti vaan entistä pahemman lihomiskierteen.
Ei kannata ainakaan tupakkaa lopettaa, kun se lihottaa lisää.
Selvästi mielenterveysongelmia tyttärelläsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on kotona oppinut huonoille tavoille, niin ei niitä enää aikuisena korjata. Paljonko ap itse painat? Niin.
Älä viitsi lässyttää typeryyksiä. En ole ap, mutta meillä me vanhemmat olemme aina harrastaneet hyvin aktiivisesti liikuntaa ja syöneet maltillisesti. lapsille on tarjottu aina liikunnallisia harrastuksia ja hankittu kaikki mahdolliset välineet eikä rahaa ole säästelty siinä kohtaan. Mutta katsos kun lapsi on oma yksilö. Jos hän tuntee vastenmielisyyttä kaikkeen liikuntaan, niin pakottaa en halua. Ja siihen lisänä herkkujen rakastaminen, niin tuloksena on pikkuhiljaa painon nousu. Minä olen aivan saman pituinen kuin tyttäreni, mutta hänellä on yli 10kg enemmän painoa kuin minulla saman ikäisenä. Tällä hetkellä olen muutaman kilon hoikempi kuin tyttäreni ja ikää minulla on yli 50v.
Tässä on klassinen ihmistyyppi. Äiti, joka on ”muutaman kilon hoikempi kuin tyttärensä”, ja siinä onkin äidin elämän suurin saavutus.
Se muutama kilo suuntaan tai toiseen ei vaikuta kummankaan teistä elämään, usko tai älä.
Miksi ei kykene? Kyllä se usein on laiskuutta, että saa valmiina toisten valmistamaa ruokaa autokaistalta, kuin googlettaa vaikka terveellisiä ruokia ja ajaa kauppaan ostamaan raaka-aineita ja vielä valmistamaan niistä sitä ruokaa.