Lue keskustelun säännöt.
Miksi oletetaan, että vapaaehtoisesti lapseton muuttaa mieltään?
10.04.2015 |
On täysi myytti, että velat katuisivat myöhemmin päätöstään jäädä lapsettomaksi. Tutkimukset kertovat, että jos on niin varma lapsettomuudestaan, että hankkii itselleen sterilisaation, on 94 % todennäköisyydellä tyytyväinen päätökseensä.
Kuitenkin hyvin pienellä vanhempien vähemmistöllä tuntuu olevan kova tarve olettaa muuta. Veloja härnätään, heidän mieltymyksensä mitätöidään, heidän oletetaan olevan kypsymättömiä ja harkitsemattomia. Ei voida hyväksyä sitä, että jotkut meistä vapaaehtoisesti lapsettomista ovat "syntyneet lapsettomiksi". Se ei ole meille mikään mielipide vaan yhtä itsestäänselvä juttu kuin seksuaalinen suuntaus.
Mistä tämä asenne mielestänne johtuu? Eletäänhän nyt kuitenkin jo vuotta 2015, ja melkein joka neljäs nainen jää lapsettomaksi. Luulisi tällaisten hölmöjen puheiden jo kuolleen pois.
Kommentit (61)
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 09:06"]
Eiköhän vela nimikkeen alle mahdu aika monenlaisia veloja? On tosiaan olemassa ihmisiä, jotka eivät halua lapsia eikä heidän mielensä muutu missään olosuhteissa. Lisäksi on olemassa ihmisiä, jotka eivät jostain omaan elämään (ei löydy mieleistä kumppania, ei vakituista työpaikkaa, kiinnostava työ, taloudelliset asiat), omaan elinympäristöön (sukulaiset ja tuttavat eivät ole kiinnostuneita lapsista/ovat liian kiinnostuneita lapsista) tai yhteiskunnan kehitykseen (lapsiperheitä tuetaan liikaa ja yhteiskunta velkaantuu ja määrittää liikaa asioita/lapsiperheitä tuetaan liian vähän, yhteiskunta ei käytä ihmisten tukemiseen riittävästi rahaa ja ei ohjaa ihmisiä riittävästi) liittyvistä syistä halua tehdä lapsia tähän maailmaan, jollei noissa asioissa tapahdu muutosta. Eikä heidänkään mielipiteensä muutu mutta saattavat kyllä tehdä lapsia jos ympäristössä tapahtuu muutoksia joko muiden ihmisten, yhteiskunnan tai muualle muuttamisen merkeissä.
[/quote]
Olenko mielestäsi vela, kun en ole vielä löytänyt sopivaa kumppania lapseni isäksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen tuppaa jotenkin ajattelemaan, että se oma/siskon/naapurin kanta on yleinen totuus.
Minun veljeni oli vuosia vaimonsa kanssa vela, kunnes kolmen kympin paremmalla puolella vauvakuume iski (veljeeni, vaimo olisi kuulemma pärjännyt ihan hyvin ilmankin). Tästähän toki voisi yleistää, että myös minä muutan jossain vaiheessa mieleni. Mutta tuon perusteella en alkaisi muille veloille huutelemaan, että "kyllä sä vielä muutat mieles".
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 14:17"]
Olenko mielestäsi vela, kun en ole vielä löytänyt sopivaa kumppania lapseni isäksi?
[/quote]Et ole vela. Tämä on ihan selvää. -ap
Monet taitavat sekoittaa vapaaehtoisesti lapsettomat näihin angstiteineihin, jotka 14-vuotiaana rööki huulessa vannovat etteivät ikinä hanki kakaroita mutta ovatkin maha pystyssä heti kun 20v tulee täyteen. Osa ihmisistä nyt vaan on sellaisia trendien perässä pomppijoita, että yläasteiässä kakarat eivät tietystikään ole cool, mutta kun asiaan kuuluu että isona sitten mennään naimisiin ja tehdään lapsia niin näin sitten menetellään ja oletetaan, että kaikkien muidenkin mielipiteet ovat tällaisia ikäsidonnaisia haihatuksia.
Itse tulin jo ala-asteikäisenä siihen tulokseen,e tät ei lapsia mulle. Tai oikeastaan varmaan jo aiemmin. Päiväkodin kotileikeissä en koskaan halunnut olla äiti, koska se oli musta se kaikista tylsin ja typerin rooli. Jo lapsena havainnoin ympäristöäni aika tarkkaan ja huomasin, että äitien elämä ei ollut sellaista joka minua kiinnostaa. Sukujuhlissa miehet ja nuoret nauttivat, äidit hoitivat lapsia. Vanhemmat serkkuni ja nuoremmat tätini olivat kauniita ja hauskoja ja ihailin heitä kunnes heistä tuli tylsiä äitejä, jotka istuivat nurkassa tukka rasvaisena puklua olkapäiltään pyyhkien ja lasta liekuttaen. Eli jotenkin jo lapsena koin äitiyden tylsänä ja kuormittavana valintana.
Nyt olen yli 30v ja edelleen samaa mieltä. En tunne yhtäkään äitiä, joka olisi mielestäni pysynyt ns hyvänä tyyppinä. Opiskeluajan kaverit vain valittavat elämästään ja asiat pyörivät vain sen oman lapsen ympärillä. On ihan sietämätöntä miten niitä lapsia vertaillaan ja arvostellaan ja aina selän takana pyritään haukkumaan niitä muiden (eli omien kaverien) kakaroita ja ylentämään omaa kullannuppua. Facebook-seinät täyttyvät lapsikuvista. Tuntuu ettei mitään omaa elämää ole, ollaan vain sen toukan nöyriä palvelijoita. Ja jotenkin omistaudutaan sille lapselle paljon enemmän kuin olisi tarvis. Ei kouluikäinen tarvitse sitä äitiä jatkuvasti vahtaamaan ja kyttämään, mutta kovasti vain ne äidit ripustautuvat lapsiinsa.
Kun äiti mäkättää lapselleen siitä että sänky ei ole pedattu tai vouhottaa että otapas nyt sitä kurkkua ja tomaattia leivän päälle ja osaatkos varmasti käyttää juustohöylää oiskos parempi että äiskä leikkaa jne niin samaistun paljon enemmän siihen lapsen ahdistukseen ja kiukkuun ärsyttävästä mutsista joka tunkee nenäänsä asioihin jotka eivät hänelle kuulu kuin siihen oman ikäiseni naisen kummalliseen vouhoukseen. Ehkä olen sitten jäänyt jotenkin keskenkasvuiseksi, mutta kun vaan tuntuu että äidit kaikki ovat ihan kuin joltain toiselta planeetalta, aivan käsittämätöntä sakkia. Oikeastaan tulee mieleen vain yksi äiti-ihminen elämäni varrelta, joka oli/on jotenkin normaali ja kunnioitettava ihminen. Tämä oli yläasteaikaisen kaverini mutsi. Pienen kunnan terveyskeskuksen ylilääkäri. Rauhallinen ja ystävällinen nainen, joka antoi teinien touhuta omiaan, ei hössöttänyt eikä sählännyt, vaan usein lueskeli rauhassa olkkarissa verskat jalassa kirjaa ja antoi meidän olla rauhassa. Joskus harvoin jutteli kanssamme ja tuolloin jutut olivat fiksuja aikuisten juttuja, ei sellaista teennäistä "äitipuhetta" mitä monet harrastavat lapsien kanssa. Kuitenkin tuosta naisesta huokui sellainen auktoriteetti, että ihan ilman puheita tajusimme käyttäytyä ihmisiksi, siivota jälkemme jne.
Osa muuttaa osa ei, mutta sinä voit sanoa vain omasta puolestasi. Sellaisia, jotka ovat päättäneet, etteivät koskaan hanki lapsia, mutta hankkivat kuitenkin, on. Jotkut siis ovat muuttaneet mieltään, myös minä itse. Tuttavapiirissäni on kaksi yli 35-vuotiaana esikoisen saanutta, jotka olivat aiemmin "ei missään tapauksessa"-mieltä. Koska todella monet tuntevat tällaisia, siksi helposti ajatellaan noin muistakin. Mutta tunnen myös sellaisia, jotka eivät ole muuttaneet mieltään. Jokaisen oma asia, mutta myös niin päin, että sinä et voi koko ryhmästä käyttää sanaa me, vaan voit puhua vain minä-muodossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaankin siksi, että monet lapselliset katuvat itse omaa päätöstään.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 07:14"]
Osa muuttaa osa ei, mutta sinä voit sanoa vain omasta puolestasi.
[/quote]
Niin, 94 % veloista ei muuta mieltään, jos on tarpeeksi varma asiasta hankkiakseen sterilisaation. Kaikkihan meistä ovat jossakin vaiheessa sanoneet "ei" lapsille, mutta sterilisaatioon hakeutuminen on minusta aika hyvä indikaattori siitä, että on tosissaan. Uskoisin saman varmuuden pätevän myös veloihin, joilla ei ole sterilisaatiota esimerkiksi siksi, että toimenpide on tehty heidän kumppanilleen. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Montako prosenttia veloista hankkii sterilisaation?
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 07:14"]
Jotkut siis ovat muuttaneet mieltään, myös minä itse.
[/quote]
Paljonko sterilisaation purku maksoi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 07:23"]
Montako prosenttia veloista hankkii sterilisaation?
[/quote]
Lääkäri ei suositellut sitä.
Miksikö? Siksi että aika moni kuitenkin hankkii myöhemmin lapsia, vaikka on nuorempana ollut ihan varma että ei hanki lapisia. Minäkin olin ihan varma että en tee lapsia, mutta tein silti kolme. Ei tarvinnut kuin löytää sopiva mies ja se olikin sitten siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 07:46"]
Miksikö? Siksi että aika moni kuitenkin hankkii myöhemmin lapsia, vaikka on nuorempana ollut ihan varma että ei hanki lapisia. Minäkin olin ihan varma että en tee lapsia, mutta tein silti kolme. Ei tarvinnut kuin löytää sopiva mies ja se olikin sitten siinä.
[/quote]
Mulla on ollut sama mies 25 vuotta ja olen 45 nyt, eiköhän olla varmoja ettei haluta lapsia.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 07:46"]
Miksikö? Siksi että aika moni kuitenkin hankkii myöhemmin lapsia, vaikka on nuorempana ollut ihan varma että ei hanki lapisia. Minäkin olin ihan varma että en tee lapsia, mutta tein silti kolme. Ei tarvinnut kuin löytää sopiva mies ja se olikin sitten siinä.
[/quote]
Et sinä kovin varma ollut, kun et kerran hakeutunut sterilisaatioon. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapaaehtoinen lapsettomuus ei ole sitä, ettei hankita lasta, kun ei ole tavattu sopivaa kmppania. Se on sitä, ettei toinen ole sopiva kumppani, jos tämä haluaa lapsia.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 07:46"]
Miksikö? Siksi että aika moni kuitenkin hankkii myöhemmin lapsia, vaikka on nuorempana ollut ihan varma että ei hanki lapisia. Minäkin olin ihan varma että en tee lapsia, mutta tein silti kolme. Ei tarvinnut kuin löytää sopiva mies ja se olikin sitten siinä.
[/quote]
Mitä tekemistä tällä on vapaaehtoisen lapsettomuuden kanssa?
Jotenkin tylsä vela-aloitus tälle aamulle. Olisin toivonut provosoivampaa. Aloittaisitko toisen keskustelun vähän räväkämmällä pohjustuksella?
Kaikki on ennen vauvan yrittämistä veloja ja sitten hankitaan vauva kun mieli muuttuu.
Täytyy lisätä, että vapaaehtoisen lapsettomuuden hyväksymisessä on onneksi tapahtunut valtavasti edistystä viime vuosien aikana. Ylipäätään se, että tällaisen henkilökohtaisen elämäntapavalinnan olemassaolo tunnustetaan, on hieno juttu. Aikaisemmin ei ole ollut sellaista mahdollisuutta, että lapsettomuus olisi toivottu, iloinen asia, vaan lapsettomilla ajateltiin olevan "vikaa joko ala- tai yläpäässä", niin kuin asia on kaunopuheisesti ilmaistu.
Myös potentiaalisia vanhempia hyödyttää se, että tällaista vaihtehtoa pidetään esillä. Kenenkään ei pitäisi vain ajautua vanhemmaksi, koska niin "kuuluu tehdä" tai koska lapsetonta elämää ei mielletä hyväksi elämäksi. -ap
Itsekkin olen 33-vee vela, mutta mietin ahkerasti, että tulenko katumaan päätöstäni... Mehän kuitenkin ollaan ensimmäinen sukupolvi, joka sen tulee tietämään. En tunne yhtään +50 ihmistä, joka olisi Vela, muusta kuin pakon edestä. Tunnetteko te?
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 07:09"]
On täysi myytti, että velat katuisivat myöhemmin päätöstään jäädä lapsettomaksi. Tutkimukset kertovat, että jos on niin varma lapsettomuudestaan, että hankkii itselleen sterilisaation, on 94 % todennäköisyydellä tyytyväinen päätökseensä.
Kuitenkin hyvin pienellä vanhempien vähemmistöllä tuntuu olevan kova tarve olettaa muuta. Veloja härnätään, heidän mieltymyksensä mitätöidään, heidän oletetaan olevan kypsymättömiä ja harkitsemattomia. Ei voida hyväksyä sitä, että jotkut meistä vapaaehtoisesti lapsettomista ovat "syntyneet lapsettomiksi". Se ei ole meille mikään mielipide vaan yhtä itsestäänselvä juttu kuin seksuaalinen suuntaus.
Mistä tämä asenne mielestänne johtuu? Eletäänhän nyt kuitenkin jo vuotta 2015, ja melkein joka neljäs nainen jää lapsettomaksi. Luulisi tällaisten hölmöjen puheiden jo kuolleen pois.
[/quote]
No jotkut muuttavat mielensä ja toiset eivät. Onhan tuo aika tylsä puheenaihe, mutta ihmisillä on tapana rupatella sitä sun tätä. Mikä siinä niin kovasti häiritsee, että joku on väärässä sinun suhteesi tässä asiassa?