Kertokaa onnistumiskokemuksista te, joilla on sivistymätön, ongelmainen tai köyhä lapsuudenperhe ja olette päässeet elämässä eteenpäin

Minä olen lähtenyt köyhistä oloista. Vanhemmillani oli kuitenkin sydämen sivistystä. Olen kouluttautunut pitkälle ja johtavassa asemassa.

Siis KÖYHYYS ei estä yhtään mitään jos vanhemmat on rakastavat, kannustavat ja lastaan tukevat.

Sen sijaan se alkaa haitata pahasti jos vanhemmat vihaa lapsiaan ja haluaa lapsilleen vain kurjuutta ja vastoinkäymistä eikä salli mitään hyvää lapselleen.

Mulla on tällaiset vanhemmat ja itse asiassa tämä on yllättävän yleistä suomessa (koska on paljon persoonallisuushäiriöisiä vanhempia). Kotini oli VARAKAS, mutta se ei meitä lapsia auttanut. Meille ei hankittu kunnon vaatteita, ei ostettu siteitä eikä annettu rahaa niihin, kohdeltiin julmasti ja nujertavasti ja hoettiin että teistä ei ole mihinkään ja teistä ei tule koskaan mitään.

Vanhemmat reissasi matkoilla, äiti liihotti turkeissaan, isä osteli bemareitaan, mutta lapsia kohdeltiin julmasti, ilkeästi ja kylmästi.

Olisin milloin vaan vaihtanut köyhään kotiin mutta rakastaville vanhemmille.

Eli raha ei ole se mikä ratkaisee vaan vanhempien asenne lapsiaan kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on aivan järjetön ponnistelu, kamppilu ja taistelu raivata itsensä huipulle surkeasta lapsuudenkodista, jossa vanhemmat on kaltoinkohdelleet ja pieksäneet ja nujertaneet tahdon ja alistaneet siten että itsetunto on viety kokonaan.

Se ei kuulosta vaikealta, varsinkaan sellaisen korvaan jolla hyvä koti ja hyvät vanhemmat. Mutta se ON hemmetin raskas tie kun kokoat itsesi sirpaleista ja taistelet ilman kodin apua ja tukea kaiken yksin. Se lapsuudenkoti lähinnä kampittaa, työtää kapulaa rattaisiin, ilkkuu ja pilkkaa eli koko ajan kuormittaa ja riistää niitä vähäisiä voimavaroja.

Mä tein ton, mutta sisarukseni ei tuohon pystyneet. Enkä ihmettele sitä lainkaan.

Kiinnostaisi kuulla sisarusten tarina mutta ymmärrän ettei sen kuulu tänne kantautua.

No jos sanon sen verran siitä että heistä tuli myös monella tavalla ongelmaisia ja vanhempien käytös periytyi toiseen heistä aivan suoraan. Tästä voi päätellä jotain.

Juu. Samat ympäristötelijät pitää samat geenit aktiivisina tms.

Kuulostaa siltä, että yhteiskunta on luonut paineen.

Se on totta että varakas koti ei automaattisesti tarkoita hyviä vanhempia. Eikä köyhä koti tarkoita huonoja. Molemmissa voi olla ihanat vanhemmat tai vastaavasti kamalat.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lähtenyt köyhistä oloista. Vanhemmillani oli kuitenkin sydämen sivistystä. Olen kouluttautunut pitkälle ja johtavassa asemassa.

Yksityisellä vai julkisella sektorilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on aivan järjetön ponnistelu, kamppilu ja taistelu raivata itsensä huipulle surkeasta lapsuudenkodista, jossa vanhemmat on kaltoinkohdelleet ja pieksäneet ja nujertaneet tahdon ja alistaneet siten että itsetunto on viety kokonaan.

Se ei kuulosta vaikealta, varsinkaan sellaisen korvaan jolla hyvä koti ja hyvät vanhemmat. Mutta se ON hemmetin raskas tie kun kokoat itsesi sirpaleista ja taistelet ilman kodin apua ja tukea kaiken yksin. Se lapsuudenkoti lähinnä kampittaa, työtää kapulaa rattaisiin, ilkkuu ja pilkkaa eli koko ajan kuormittaa ja riistää niitä vähäisiä voimavaroja.

Mä tein ton, mutta sisarukseni ei tuohon pystyneet. Enkä ihmettele sitä lainkaan.

Kiinnostaisi kuulla sisarusten tarina mutta ymmärrän ettei sen kuulu tänne kantautua.

No jos sanon sen verran siitä että heistä tuli myös monella tavalla ongelmaisia ja vanhempien käytös periytyi toiseen heistä aivan suoraan. Tästä voi päätellä jotain.

Juu. Samat ympäristötelijät pitää samat geenit aktiivisina tms.

Kuulostaa siltä, että yhteiskunta on luonut paineen.

Tää ympäristötekijät on jostain syystä vaiettu puheenaihe. Minut pelasti juuri se että muutin heti kotoani kauas pois kun täytin 18, ja vaikka elämä oli kamppailua niin sain koulutettua itseni ja myös juurikin suvun ensimmäinen akateeminen olen. Kaksi sisarusta jäi vanhempiin kiinni, siis asuvat lähellä, toisesta tuli se johon toisen vanhemman luonnevika taisi siirtyä ja muutenkin muuttui ”kalluksi”, toinen taas on vielä yli nelikymppisenä vanhempien puudeli-lellikki joka elättää itsensä täysin vanhempien rahoilla. Vanhemmat jotenkin leikkivät olevansa pikkulapsen vanhempia (”lapsi” siis yli 40) ja sitä autetaan päivittäin ja soitellaan monta kertaa päivässä ”laita ulos pipo ja käsineet” -puheluita.

Jotenkin sekopäinen kuvio. Mutta siitä olen varma että minut pelasti 450km välimatka.

Vierailija kirjoitti:

Se on totta että varakas koti ei automaattisesti tarkoita hyviä vanhempia. Eikä köyhä koti tarkoita huonoja. Molemmissa voi olla ihanat vanhemmat tai vastaavasti kamalat.

Totta. Mutta toki ehkä yleisellä tasolla on raskainta jos on sekä hirveät vanhemmat että köyhä koti, sillä lapsi tuntee häpeää ja huonommuutta olosuhteistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lähtenyt köyhistä oloista. Vanhemmillani oli kuitenkin sydämen sivistystä. Olen kouluttautunut pitkälle ja johtavassa asemassa.

Yksityisellä vai julkisella sektorilla?

Olen eri kuin tuo jolta kysyt mutta totean vaan: mitä väliä? Olen ollut itse johtajan sekä yksityisellä että julkisella. Ei sinne julkiselle ollut yhtään sen helpompi päästä ja työ oli siellä vielä raskaampaa ja v-mäisempää kuin pörssifirmoissa.

Joistakin kommenteista luen rivien välistä kaupunki vs maaseutu -asetelman. Kaupungissa on totuttu siihen, että yhteiskunta pitää huolen heikommista. Maaseudulla ollaan enemmän oman onnen nojassa tai itsenäisiä sillä tavalla että kaikki saa itse tehdä....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lähtenyt köyhistä oloista. Vanhemmillani oli kuitenkin sydämen sivistystä. Olen kouluttautunut pitkälle ja johtavassa asemassa.

Yksityisellä vai julkisella sektorilla?

Olen eri kuin tuo jolta kysyt mutta totean vaan: mitä väliä? Olen ollut itse johtajan sekä yksityisellä että julkisella. Ei sinne julkiselle ollut yhtään sen helpompi päästä ja työ oli siellä vielä raskaampaa ja v-mäisempää kuin pörssifirmoissa.

Ulkomailla, esimerkiksi englannissa julkisen sektorin palkat ovat korkeammat mm. siitä syystä että pätevimmät tavoittelisivat tehtävää.

Tiedä sitten, mistä kotoperäinen rakenteellinen korruptio on peräisin. Tarkoitan mm. kuntien kaavoitusta.

Meillä oli tiukasti uskovainen perhe, äitini oli aivan onneton raha-asioissa ja isä antoi kuitenkin äidin ne hoitaa. Vanhemmat aina töissä, silti ei rahaa mihinkään koskaan ja laskuja koko ajan ulosotossa. Äidillä itsellään rankka lapsuus, avioton lapsi ja mummonsa hoidossa tiukassa kurissa, oli viety sinne hoitoon ja kieltäytynyt enää lähtemästä pois, mummoni mukaan - mummo kertoi tämän äidin kuoltua, äiti kuoli aiemmin kuin mummo. En tajunnut äidin mt-ongelmia vasta kuin joskus kolmekymppisenä. Isä oli perheen nuorin ja löytänyt oman isänsä hirrestä murrosikäisenä. Epäilen heidän löytäneen toisensa kirjeenvaihdon kautta, vaikka eivät  ole koskaan kertoneet. Meillä ei juotu eikä poltettu, mutta työnteko siis oli kovaa ja vanhemmat vähän paikalla, mutta elintasossa se ei näkynyt. Mulla myös vanhin veli synnytyksessä vammautunut, saanut siitä adhd-ongelmia ja vei suurimman osan resursseista, niin että me nuorimmat olimme paljon oman onnemme nojassa. 

Itsellä on taustalla kyllä konkurssin kautta työttömyys, mutta sitkeyttä opin kotoani ja hankin uuden ammatin. Olen tyytyväinen, keskituloinen suunnittelija ja lasten kasvatuksessa näen onnistuneeni. Meillä taitaa olla se suku, missä on se kiltteysgeeni. Perin onneksi isältäni taidon käsitellä rahaa ja ahkeruus kulkee suvussa, itse vain olen saanut sen tuottamaan. Löysin hyvän puolison, joka on heikoista lähtökohdista. Köyhä suurperhe ja alkkisisä. Hän vain kävi kouluja ja pärjäsi vähällä vaivalla, älliä on päässä, sai hyvän työn, eikä ole insinööriksi valmistuttuaan ollut koskaan työtön. Älliä olisi vaikka mihin, mutta ei häntä kiinnosta tuon enempi, hänelle riittää suunnitteluhommat, kuten minullekin. Insinööri olen minäkin, tapasimme opiskeluaikana ja löysimme taustoistamme niin paljon yhteistä, vaikka eri tyyliin, että meistä tuli hyvä tiimi. 

Vierailija kirjoitti:

Joistakin kommenteista luen rivien välistä kaupunki vs maaseutu -asetelman. Kaupungissa on totuttu siihen, että yhteiskunta pitää huolen heikommista. Maaseudulla ollaan enemmän oman onnen nojassa tai itsenäisiä sillä tavalla että kaikki saa itse tehdä....

Se on varmaan osa kaupungistumisen murrosta. Mutta siis mun hirviövanhemmat oli maalta ja heillä oli kaikenlaisia outouksia. Siis juuri esim ei puhuttu kuukautisista eikö ostettu lapselle siteitä eikä annettu rahaa (tiuskaistiin vaan että hoida nuo ongelmat itse äläkä puhu siitä koskaan), ja lisäksi vahtivat koko ajan että me lapset ei vaan pärjätä tai menestytä missään kun muut luulee leuhkaksi.

Samoin olisivat halunneet että ei mennä lukioon vaan emäntäkouluun, ja sitten siis oikeasti häpesivät kun menin yliopistoon.

Ja just kamala herraviha (”herrat vaan kusettaa ja huijaa” ) ja hirveä pelko että lapsesta tulee pian herra jos menee yliopistoon.

Ja kun sitten menestyin uralla ja etenin teknologiajohtajaksi it-alalla niin sitä sitten valehtelivat muulle suvulle, että ”se meidän Kerttu on sihteerinä jossain it-firmassa”.

Outoja ovat ja ihan oudot asenteet, mutta ovat jo vanhoja ja ei tuollaisia saa muutettua saati että niiden uskomukset muuttuisi tai katse avartuisi.

Ja siis loppuun vielä se että ei kaikki maalta tulleet ole tällaisia, moni oli viisas ja älykäs. Mun vanhemmat vaan tuli pohjanmaalta jostain ahdasmielisestä piiristä jossa oli kait vähän outoa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joistakin kommenteista luen rivien välistä kaupunki vs maaseutu -asetelman. Kaupungissa on totuttu siihen, että yhteiskunta pitää huolen heikommista. Maaseudulla ollaan enemmän oman onnen nojassa tai itsenäisiä sillä tavalla että kaikki saa itse tehdä....

Se on varmaan osa kaupungistumisen murrosta. Mutta siis mun hirviövanhemmat oli maalta ja heillä oli kaikenlaisia outouksia. Siis juuri esim ei puhuttu kuukautisista eikö ostettu lapselle siteitä eikä annettu rahaa (tiuskaistiin vaan että hoida nuo ongelmat itse äläkä puhu siitä koskaan), ja lisäksi vahtivat koko ajan että me lapset ei vaan pärjätä tai menestytä missään kun muut luulee leuhkaksi.

Samoin olisivat halunneet että ei mennä lukioon vaan emäntäkouluun, ja sitten siis oikeasti häpesivät kun menin yliopistoon.

Ja just kamala herraviha (”herrat vaan kusettaa ja huijaa” ) ja hirveä pelko että lapsesta tulee pian herra jos menee yliopistoon.

Ja kun sitten menestyin uralla ja etenin teknologiajohtajaksi it-alalla niin sitä sitten valehtelivat muulle suvulle, että ”se meidän Kerttu on sihteerinä jossain it-firmassa”.

Outoja ovat ja ihan oudot asenteet, mutta ovat jo vanhoja ja ei tuollaisia saa muutettua saati että niiden uskomukset muuttuisi tai katse avartuisi.

Ja siis loppuun vielä se että ei kaikki maalta tulleet ole tällaisia, moni oli viisas ja älykäs. Mun vanhemmat vaan tuli pohjanmaalta jostain ahdasmielisestä piiristä jossa oli kait vähän outoa :)

Tulee mieleen tarina hevosmiehistä. Radalla tapahtui jotain ja yksi oli sitä mieltä ettei se voinut itsestään tapahtua.

Vähän ajan päästä sama henkilö totesi, että siinä vaan kävi näin. Tähän toinen, ettetkö juuri sanonut ettei ne asiat itsestään tapahtu.

Koulutus antaa eväitä moneen asiaan, voidaan kai puhua suojaavasta vaikutuksesta.

Mutta pitäisikö yhteiskunnan tukea vaikkapa akateemisia henkilöitä koulutuksen ohessa myös parisuhdeasioissa > puuttuu mielestäni filosofista keskustelua siitä, mikä on yhteiskunnan rooli tässä ajassa.

Minulla oli köyhä, mutta sivistynyt, rakastava ja kannustava lapsuuden koti. Sain sieltä erinomaiset eväät elämääni.

Nämä teennäisesti keksityt "luokka nousu" horinat, joita esimerkiksi jotkut HS:n toimittavat jaksavat kirjoitella, suorastaan naurattavat minua.

Ihan kuin korkeakoulututkinto ja sitä myötä usein korkeampi tulotaso tekisi ihmisestä tai elämästä automaattisesti paremman.

Omasta kokemuksestani voin sanoa, ettei asia ole lainkaan näin. Niitä tärkeimpiä, eli viisautta ja laaja-alaista sivistystä sekä mikä tärkeintä, empatiakykyä, ei tutkinto paperilla tai ison rahatukon avulla saavuta.

Myös se asia unohtuu usein että nykyaika (siis mukavuudet, asumisen taso, koulutustaso, ylipäätään elintaso) on vasta hyvin vähän aikaa ollut tämä.

Esim lapsuudessani 70-luvulla ja 80-luvulla osa kavereista asui vielä rötiskö taloissa joissa oli ulkovessa ja pihasauna. Ei ollut automaattisesti sisävessaa ja juoksevaa vettä. Köyhät oli tosi köyhiä ja sosiaaliavustus oli tyyliä kenkäkuponki, silmälasikuponki, vaatekuponki.

Ei reissattu etelänmatkoilla eikä ollut välttämättä mitään harrastuksia lapsillakaan.

Itse asuimme sentään ok-talossa jossa saunat ja vessat jne mutta kaikki muu oli hyvin vaatimatonta vaikka oli kaksi työssäkäyvää aikuista.

Lasten kohtelu oli myös sellaista että nykypäivänä olisi heti lasu ja huosta. Lapsia piiskattiin risuilla, remmillä, sähköjohdolla ja me naapuruston lapset välillä esiteltiin toinen toisillemme remmin ruhjeita, eli kenellä oli pahimmat jäljet.

Tämä nykytason elintaso ja sivistystaso ei ole ollut olemassa vielä kovinkaan kauaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli köyhä, mutta sivistynyt, rakastava ja kannustava lapsuuden koti. Sain sieltä erinomaiset eväät elämääni.

Nämä teennäisesti keksityt "luokka nousu" horinat, joita esimerkiksi jotkut HS:n toimittavat jaksavat kirjoitella, suorastaan naurattavat minua.

Ihan kuin korkeakoulututkinto ja sitä myötä usein korkeampi tulotaso tekisi ihmisestä tai elämästä automaattisesti paremman.

Omasta kokemuksestani voin sanoa, ettei asia ole lainkaan näin. Niitä tärkeimpiä, eli viisautta ja laaja-alaista sivistystä sekä mikä tärkeintä, empatiakykyä, ei tutkinto paperilla tai ison rahatukon avulla saavuta.

Et lainkaan ymmärtänyt aloitusta. Sun elämäsi olisi täysin erilainen jos olisit ollut lapsena alistettu, hakattu, nöyryytetty ja kaikin tavoin kaltoinkojdeltu. Sellaisesta nouseminen vaatii yli-inhimilliset voimat ja se ON todellinen luokkanousu.

Näissä keskusteluissa käy aina - siis ihan joka kerta - niin, että hyvän kasvatuksen ja rakastavat vanhemmat tuurilla saaneet tulevat pätemään ja vähättelemään ja mitätöimään niitä lapsia, joita kaltoinkohdeltiin. Heillä ei ole tunnetasolla tai kokemustasolla mitään kykyä edes kuvitella millaista on olla kaltoinkohdeltu lapsi, ja niinpä he päättelevät sitten että sitä ei joko tapahtunut tai vaihtoehtoisesti, että huonon lapsuuden kuvaaja liioittelee tai valehtelee.

Tän takia ei ole mitään järkeä näistä keskustella av:lla. Pitäisi olla joku suljettu foorumi tms . Sinällään vertaistuelle olisi kyllä huutava tarve sillä mitään muutakaan apua ei saa, siis esim terapiaa tai keskusteluapua, jos on ns pärjäävä mutta silti traumataustainen.

Vierailija kirjoitti:

Ei reissattu etelänmatkoilla eikä ollut välttämättä mitään harrastuksia lapsillakaan.

.

Oma yleisurheilu-urani 70-luvulla tyssäsi siihen, että kylälle perustettiin urheiluseura, joka ylläpiti kenttää. Jos halusi kilpailla ja treenata, piti maksaa seuran jäsenmaksu, mikä näin aikuisena ihan järkeenkäyvää ja ymmärrettävää.  Vanhempani eivät suostuneet, varsinkin kun vastuuvetäjä oli väärää puoluetta. Olin kohtalaisen lahjakas 200 ja 400 metrin juoksija, luonnostaan ja vielä lukiossa, kun muuten en erityisen hyvä ollut urheilussa, varsinkaan joukkuepeleissä, käytyämme kentällä ope ei uskonut ajanottoa kohdallani, vaan päätti minun ottaneen varaslähdön, vaikka en ottanut. Satasella en juuri siksi pärjännyt, kun olin hidas lähtijä. 

Vierailija kirjoitti:

Näissä keskusteluissa käy aina - siis ihan joka kerta - niin, että hyvän kasvatuksen ja rakastavat vanhemmat tuurilla saaneet tulevat pätemään ja vähättelemään ja mitätöimään niitä lapsia, joita kaltoinkohdeltiin. Heillä ei ole tunnetasolla tai kokemustasolla mitään kykyä edes kuvitella millaista on olla kaltoinkohdeltu lapsi, ja niinpä he päättelevät sitten että sitä ei joko tapahtunut tai vaihtoehtoisesti, että huonon lapsuuden kuvaaja liioittelee tai valehtelee.

Tän takia ei ole mitään järkeä näistä keskustella av:lla. Pitäisi olla joku suljettu foorumi tms . Sinällään vertaistuelle olisi kyllä huutava tarve sillä mitään muutakaan apua ei saa, siis esim terapiaa tai keskusteluapua, jos on ns pärjäävä mutta silti traumataustainen.

Jos aloituksessa kysytään sitä köyhästä taustakin tulevaa, kai siihen saa vastata? Trauma se köyhyyskin on. Nyt kävi niin, että se olit sinä, joka vähätteli muita ei toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli köyhä, mutta sivistynyt, rakastava ja kannustava lapsuuden koti. Sain sieltä erinomaiset eväät elämääni.

Nämä teennäisesti keksityt "luokka nousu" horinat, joita esimerkiksi jotkut HS:n toimittavat jaksavat kirjoitella, suorastaan naurattavat minua.

Ihan kuin korkeakoulututkinto ja sitä myötä usein korkeampi tulotaso tekisi ihmisestä tai elämästä automaattisesti paremman.

Omasta kokemuksestani voin sanoa, ettei asia ole lainkaan näin. Niitä tärkeimpiä, eli viisautta ja laaja-alaista sivistystä sekä mikä tärkeintä, empatiakykyä, ei tutkinto paperilla tai ison rahatukon avulla saavuta.

Et lainkaan ymmärtänyt aloitusta. Sun elämäsi olisi täysin erilainen jos olisit ollut lapsena alistettu, hakattu, nöyryytetty ja kaikin tavoin kaltoinkojdeltu. Sellaisesta nouseminen vaatii yli-inhimilliset voimat ja se ON todellinen luokkanousu.

Miten niin ei ymmärtänyt? Aloituksessa sanotaan ”sivistymätön, ongelmainen TAI köyhä” ihan otsikossa.