Jos 7-vuotiaasi kummeihin menisi välit yhtäkkiä

nosto

Vähän vaikea sanoa, en muista ketkä ovat lapseni kummeja, joten tuskinpa uusillekaan on tarvetta.

Lapsellamme on vain yhdet kummit, jos eivät pitäisi lapseen mitään yhteyttä niin uusia en pyytäisi. Naurettava ajatus joillakin, että kummit ovat joku lahja-automaatti ja jos kummit eivät ole tästä tehtävästä kiinnostuneita, laitetaan vaihtoon!

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 08:59"]

ap valottaa... lahjoja en sure lapsen puolesta en sitten pätkääkään... eikä meidän lasten kummit ole mitenkään hirvittävän isossa roolissa perheemme elämässä muutenkaan. Kuitenkin lähellä asuvat käyvät usein synttäreillä ja kummit yleensä muistavat lasta jouluna/synttärinä (ei aina, eikä se ole haitannut) - ja pidän tärkeänä, että konfirmaatiopäivänä kummit löytyvät.

Välien rikkoutuminen liittyy siihen, että ystävyys kävi hyvin yksipuoliseksi - toinen perhe pyöritti meitä oman aikataulunsa mukaan (tyyliin kävivät meillä syömässä kun omissa harrastuksissa hyvä väli), me emme olleet juuri saamapuolella tässä "ystävyydessä". Kun yritin asiasta keskustella, loukkaantuivat kamalasti. Tätä meidän lasta, joka on heidän kummilapsensa ovat sinänsä kohdelleet hyvin, ja voitte uskoa, että mietin ihan tosissaan, voisinko pelastaa ystävyyden vielä jotenkin. He eivät kuitenkaan ole valmiita keskustelemaan siitä miten ovat meitä kohdelleet. Samoin kun vein heidän tytölleen synttärilahjan, niin he päätiivätki laittaa sen jemmaan ja antaa jouluna (niin ei tartte ostaa itse niin paljon joululahjoja?) Heidän suhtautumisensa on siis niin kontrolloivaa, että me emme saa edes antaa lahjoja silloin kun haluamme. Ja ei, ystäväperheemme ei ole köyhä, kaksi hyvätuloista vanhempaa. Tässä näin yksinkertaistettuna tämä juttu, en voi asiaa netissä selittää kaikkine vivahteineen.

[/quote]

Välien rikkoutumisen ymmärrän, mutta en sitä, että tarttisitte heitä johonkin kummeina.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 10:06"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 08:59"]

ap valottaa... lahjoja en sure lapsen puolesta en sitten pätkääkään... eikä meidän lasten kummit ole mitenkään hirvittävän isossa roolissa perheemme elämässä muutenkaan. Kuitenkin lähellä asuvat käyvät usein synttäreillä ja kummit yleensä muistavat lasta jouluna/synttärinä (ei aina, eikä se ole haitannut) - ja pidän tärkeänä, että konfirmaatiopäivänä kummit löytyvät.

Välien rikkoutuminen liittyy siihen, että ystävyys kävi hyvin yksipuoliseksi - toinen perhe pyöritti meitä oman aikataulunsa mukaan (tyyliin kävivät meillä syömässä kun omissa harrastuksissa hyvä väli), me emme olleet juuri saamapuolella tässä "ystävyydessä". Kun yritin asiasta keskustella, loukkaantuivat kamalasti. Tätä meidän lasta, joka on heidän kummilapsensa ovat sinänsä kohdelleet hyvin, ja voitte uskoa, että mietin ihan tosissaan, voisinko pelastaa ystävyyden vielä jotenkin. He eivät kuitenkaan ole valmiita keskustelemaan siitä miten ovat meitä kohdelleet. Samoin kun vein heidän tytölleen synttärilahjan, niin he päätiivätki laittaa sen jemmaan ja antaa jouluna (niin ei tartte ostaa itse niin paljon joululahjoja?) Heidän suhtautumisensa on siis niin kontrolloivaa, että me emme saa edes antaa lahjoja silloin kun haluamme. Ja ei, ystäväperheemme ei ole köyhä, kaksi hyvätuloista vanhempaa. Tässä näin yksinkertaistettuna tämä juttu, en voi asiaa netissä selittää kaikkine vivahteineen.

[/quote]

Välien rikkoutumisen ymmärrän, mutta en sitä, että tarttisitte heitä johonkin kummeina.

[/quote]

Sellainen tarve kummille kun on minusta itsekäs. Itsekkäälle vaikutti tuo perhekin, ei sillä. Mutta ehkä ne toiset kumminne hoitavat kummihommansa epäitsekkäämmin, vaikkei olisi mikään pakko hoitaa kummin tehtäviä. Vai onko?

Tajuaakohan ihmiset aina, millaisia kuvitelmia joillain kummiksi pyytävillä voi tulevaisuudesta olla? Ei varmaan ja sitten ihmetellään, kun kummit ei teekään sitä ja tätä. 

Kummihomman pitäisi minusta olla vapaaehtoista, siis nimi paperiin on pakollinen sille, joka ryhtyy kummiksi, mutta kaikki muu pitäisi olla vapaaehtoista. Tässä yksi syy, miksi en koskaaan haluaisi olla kenenkään kummi, minulta olisi aivan turha odottaa muuta kuin kirkon sakramentin vaatimuksen täyttämistä. Jos joskus haluaisin kummilasta jotenkin muutoin vielä ilahduttaa, sen tekisin. Mutta that's it. Toisten odotukset olis mulle aivan hornantuutista.

Mitä väliä kummeilla? Niitä tarvitaan kastetilaisuudessa ja ainakin meilläpäin on iso homma löytää sukua tai tuttuja, jotka edes kuuluvat kirkkoon. Sen jälkeen kummit muistavat, jos muistavat. Meillä ekan lapsen kummit katkaisivat kateuttaan välit, toisen lapsen kummit muistavat molempia lapsia tasapuolisesti ja nyt kun odotan kolmatta, emme kuulu enää edes kirkkoon ja kummit jäävät hankkimatta. Me ostamme lapsille mitä tarvitsevat ja muutenkin lapsille on jo pienestä pitäen tärkeämpää saada omanikäistä seuraa kuin jotain jeesuksenikäisiä kummeja seurakseen.

Yhden lapsen kummit "hävisivät" ajan myötä. Ei ollut mitään välirikkoa tms. Rippi- ym juhlissa oli surullista, kun muiden lasten kummit osallistuivat juhliin muiden muassa. Juhlakalun omat kummit loistivat poissaolollaan.

Järjestimme lapselle uuden kummin rippilahjaksi. Ei lahja-automaatiksi vaan läheiseksi, "omaksi" ihmiseksi.

En.

No en pyytäisi. Lahjojenko takia te olette kummit pyytäneet? Mielestäni olisi viisainta yrittää vaan sopia niiden lapsen kummien kanssa, aikuisten ihmisten pitäisi pystyä elämään ilman tuollaista draamaa.

öö - missä tässä puhuttiin lahjoista?

kaipa uusia kummeja kaipaisi lähinnä siksi, että lapsen sisaruksille on valittu kummit onnistuneesti. Surettaa tämän yhden puolesta, kun hänellä enää juuri olekaan kummeja.

Onneksi minulla ei ole lapsia.

Miksi sössiä välit tuolla tavoin kummeihin? Oletteko joitain 17-vuotiaita?

Mihin niitä kummeja tarvitsee?!

Ei kannata surra. Sisaruksillani on kaksi kummia, itselläni yksi. Juuri minun kummini on katkaissut yhteydet sukuun eikä tämä olo minua missään vaiheessa haitannut, en ole kokenut jääneeni mistään paitsi.

En muutenkaan ymmärrä kummiuden funktiota...

Tein itse emämokan kun valitsin sisaruksiani kummeiksi. Niihin ei välit pysy kunnossa. Muiden kanssa kyllä. Eli en suosittele!!!

Miksi lapsella pitäisi olla kummit?! Haloooo ap? Oletko joku kehitysvammainen nuori aikuinen, vai itlkeskeletkö muillekin samantasoisille "ongelmille"?

Meillä kummit on lapsen aikuisia ystäviä, ei lahjakasseja ja uskallan väittää että näin on myös suurimmassa osassa perheitä. En voisi kuvitellakaan että oman lapsen kummeihin katkaisisin välit, he antavat lapselle aikaa, eivät rahaa. Ja näin homman tulee mielestäni olla. Kuka muistaa aikuisena mitä sai 7-vuotis lahjaksi kummilta vs. kuka muistaa kummin kanssa vietetyt päivät uimarannalla?

Uusien kummien pyytäminen vaikuttaa vain ahneelta, oli ajatus sitten miten hyvä tahansa. En missään tapauksessa pyytäisi. Yhdenkin kummit ovat ihan riittävät.

Ja voihan sinne uimarannalle mennä kenen aikuisen kanssa tahansa, miksi pitäisi olla kummi?