Jos 7-vuotiaasi kummeihin menisi välit yhtäkkiä

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 07:45"]

Tein itse emämokan kun valitsin sisaruksiani kummeiksi. Niihin ei välit pysy kunnossa. Muiden kanssa kyllä. Eli en suosittele!!!

[/quote]

häh!? Sisarusten kanssa ei pysy välit kunnossa??? Heidänhän kanssa just yleensä pysyy. Meillä valittu kummit sisaruksista ja todella onnistuneita valintoja. muut menee menojaan mutta sisarukset on ja pysyy. 

Minusta vanhempien pitäisi suhtautua hyvin pyyteettömästi kummeihin. Ettekö ajattele, että se on kirkon sakramenttiin liittyvä vaade, että on kummit, ja kun se on saatu, KAIKKI muu on plussaa? 

Miten voi olla mitään muita odotuksia kummeilta, kuin nimet papereissa? Minusta jankutus siitä, että lapselle on hyvä, että on muita aikuiskontakteja on huono selitys, lapsi on teidän, ei ole oikein odottaa ulkopuolisia mukaan lastenkasvatukseen, jos se ei heitä huvita. Ette olisi saanut lapsianne kastettua ilman kummeja, ymmärrättekö? Siksi lapsellanne on kummit, kaikki muu, mistä ei ole selkeäsanaisesti sovittu, on plussaa. Omat odotukset voi työntää sinne minne aurinko ei paista.

Me otettiin lisäkummi pojalle kun toinen kummeista häipyi maisemista ja lopetti yhteydenpidon. Hyvä niin, koska nyt toinenkin kummi ei pidä yhteyttä. Enkä itsekään haluais olla missään tekemisissä kyseisen tyypin kanssa. Kaksinaamainen tyyppi jonka luulin ystäväkseni. Ja kyllä, olemme aikuisia noin 40 vuotiaita.

ap valottaa... lahjoja en sure lapsen puolesta en sitten pätkääkään... eikä meidän lasten kummit ole mitenkään hirvittävän isossa roolissa perheemme elämässä muutenkaan. Kuitenkin lähellä asuvat käyvät usein synttäreillä ja kummit yleensä muistavat lasta jouluna/synttärinä (ei aina, eikä se ole haitannut) - ja pidän tärkeänä, että konfirmaatiopäivänä kummit löytyvät.

Välien rikkoutuminen liittyy siihen, että ystävyys kävi hyvin yksipuoliseksi - toinen perhe pyöritti meitä oman aikataulunsa mukaan (tyyliin kävivät meillä syömässä kun omissa harrastuksissa hyvä väli), me emme olleet juuri saamapuolella tässä "ystävyydessä". Kun yritin asiasta keskustella, loukkaantuivat kamalasti. Tätä meidän lasta, joka on heidän kummilapsensa ovat sinänsä kohdelleet hyvin, ja voitte uskoa, että mietin ihan tosissaan, voisinko pelastaa ystävyyden vielä jotenkin. He eivät kuitenkaan ole valmiita keskustelemaan siitä miten ovat meitä kohdelleet. Samoin kun vein heidän tytölleen synttärilahjan, niin he päätiivätki laittaa sen jemmaan ja antaa jouluna (niin ei tartte ostaa itse niin paljon joululahjoja?) Heidän suhtautumisensa on siis niin kontrolloivaa, että me emme saa edes antaa lahjoja silloin kun haluamme. Ja ei, ystäväperheemme ei ole köyhä, kaksi hyvätuloista vanhempaa. Tässä näin yksinkertaistettuna tämä juttu, en voi asiaa netissä selittää kaikkine vivahteineen.