Ruotsalaistutkimus: Seksuaalirikosten riski periytyy – geeneillä suuri vaikutus

Seksuaalirikoksista tuomittujen lähisukulaisilla on tavallista suurempi riski tehdä vastaavan tyyppisiä rikoksia. Syy on pikemminkin geeneissä kuin perhettä yhdistävissä ympäristötekijöissä, toteaa uusi ruotsalaistutkimus.

Tutkijat laskevat, että seksuaalirikoksesta tuomitun lapsella tai veljellä on neljästä viiteen kertaa suurempi riski tulla tuomituksi samankaltaisesta teosta kuin miehillä, joiden isä tai veli ei ole ollut seksuaalisesti aggressiivinen.

Journal of Epidemiology -lehdessä esiteltävä tutkimus perustuu 21 566:n seksuaalirikoksista tuomitun ruotsalaismiehen otokseen vuosien 1973 ja 2009 välillä.

Tutkijat tarkastelivat seksuaalirikosten esiintyvyyttä seksuaalirikoksista tuomittujen isien, veljien ja velipuolien keskuudessa ja vertasivat sitä rakenteeltaan ja iältään vastaavanlaisiin perheisiin muun väestön keskuudessa.

Noin 2,5 prosenttia seksuaalirikoksista tuomittujen veljistä tai pojista tuomittiin niin ikään vastaavista rikoksista. Muun väestön keskuudessa vastaava lukema oli 0,5 prosenttia.

Tutkijat tarkastelivat myös geneettisten ja ympäristösyiden vaikutusta seksuaalirikollisuuden "periytyvyyteen". Käytännössä siis esimerkiksi sitä, ovatko lapset taipuvaisia oppimaan perheensä tavoista. Tutkijoiden mukaan 40 prosenttia syistä aiheutuu geenistä ja vain kaksi prosenttia sellaisista ympäristötekijöistä, jotka perheenjäsenet jakavat keskenään. Noin 58 prosenttia selittyi muilla ympäristötekijöillä.

Tutkijat painottavat, ettei tutkimus puhu tietyistä seksuaalirikollisuutta aiheuttavista geeneistä.

"Ei missään nimessä, kyse on siitä, että riskitekijät ovat periytyviä. Esimerkiksi huono kyky kontrolloida impulsiivisuutta, taipumus ajatella, että minulla on oikeus tehdä kuten haluan muiden kustannuksella, seksuaalinen kiinnostuneisuus ja niin edelleen. Nämä asiat ovat sellaisia, jotka ovat geneettisesti määräytyviä, mutta ne ovat myös – mikä on tärkeää – seikkoja, joille voi tehdä jotakin", sanoi tutkimustyötä koordinoinut professori Niklas Långström Karolinska Institutetista SVT:n haastattelussa.

http://www.hs.fi/tiede/a1428545537163