Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut kirjoittajat suhtautuvat hirvittävän vähättelevästi ja välinpitämättömästi toisten traumaattisiin kokemuksiin? Kokemukset ovat monella olleet selvästi todella rankkoja. Miksi kukaan uskaltaisi tehdä lapsia tähän maailmaan, kun jopa sairaalassa saa alan asiantuntijoilta niin huonoa kohtelua? Miksi pitää olla niin kova toisia kohtaan? Miksi ei voi olla ystävällinen ja myötätuntoinen? Jos ei siihen kykene tai sitä halua, miksi pitää kommentoida rumasti?
Mammoille ihan tyypillistä. Oma synnytys on aina se rankin kokemus. Toisen syöpäkään ei ole sen rinnalla mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taysin potilashotelli on varmaan muuten hyvä, mutta ajateltu niin, että siellä on isä koko ajan mukana. Itse olin siellä kuudennen lapsen jälkeen ja isä oli tietenkin pääosin kotona isompien lasten kanssa. Hoitajille ei saanut viedä vauvaa kansliaan kuin määrättyinä aikoina, joten esim. ruoan haun ajaksi vauva oli jätettävä yksin huoneeseen. Ravintola oli kuitenkin monta kerrosta alempana ja sinne oli mentävä hissillä. Ruoka oli tietysti haettava määrättynä aikana ja astiat palautettava myös. Jos vauva ei nukkunut tuolloin, oli ruokailu hankalaa. Vauvaa ei saanut ottaa mukaansa ruokaa hakemaan.
En tajua tätä kätilöiden / hoitajien omituista logiikkaa että synnyttäneen äidin on pärjättävä osastolla koska kotonakin on pärjättävä. Ensinnäkin monilla äideillä on apua kotona esim puoliso, äiti. Ei tarvitse pärjätä heti yksin. Toiseksi, sairaalassa on rauhatonta. Öisin on melua, hoitaja käy huoneessa, valot räväytetään päälle, muiden vauvat itkevät. Ei saa nukuttua. Tämähän on kamalan väsyttävää eikä tätä tapahdu omassa kodissa.
1995 synnytin ensimmäisen lapseni. Ruotsissa oli babyboomi tuolloin. Lapseni oli kuolla synnytyksessä. Elokuun alkua, elikkä tietty loma aikaa. Niin paljon äitejä että ensimmäiseksi sain pelkän käytävä paikan. Seuraavana päivänä päästiin viidenneksi neljän saliin. Lopuksi yksi lähti kotiin, niin oltiin sitten neljä siinä salissa. Ei mitään erityiskohtelua vaikka vauva ja myös minä olimme hyvin rasittuneet synnytyksen jälkeen. Vauvan apg pisteet. 2-7-9.
Paljon synnyttäjiä, vähä kätilöitä ja muuta henkilökuntaa. Vauvat pidettiin huoneissa, oman sängyn vieressä nonstop.
Babyboom, kesäloma-aika, ymmärsin tilanteen. Sain synnyttää kuntamme sairaalassa. Monet joutuivat synnyttämään muihin sairaaloihin, oli vaan niin täyttä joka paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalle kohdalle osuibmyös ilkeää henkilökuntaa. Yksi yöhoitaja tylytti kunnolla, kun pyysin lisämaitoa. Lyseli miten meinaan kotona ruokkia, että pitäs samalla tapaa pärjätä sairaalassa. 6 h itkun jälkeen toi 10 ml lisämaitoa ja piikitteli silloinkin. Itsellä ei maito lähtenyt nousemaan, vaikka yritin miten pumpata ja imettää. Myöhemmin selvisi, että rintojen rakenteesta johtuvaa. Haukkuivat myös rintani huonoksi ja verisuonet.
Vähän niinku mulla. Vauva oli rinnassa yli 12 tuntia putkeen ja menin kansliaan itkemään, et voitteko ottaa vauvan, tarvitsen itse lepoa. Ne ei uskonu, ettei rinnoistani tullut yhtään mitään. Itse näin kolmantena päivänä kuivumisen merkkejä vauvassa, mutta mitä minä menen ammattilaisia neuvomaan. Kotiin päästyä kesti 2 viikkoa pumpata, että näin pisaran tulevan rinnasta ja oi sitä onnen itkua. Tovi tottakai meni taas vauva opettaa pullosta rintaan. Huonosti sitä maitoa silti tuli. Vauva ja minä jaksoimme paremiin henkisesti ja fyysisesti, kun vaihdoin puolenvuoden pelleilyn jälkeen kokonaan korvikkeisiin.
Ihan vaan sellainen huomio, että se pumppaaminen ei kerro välttämättä mitään maidon määrästä. Olisi hyvä, jos ihmiset etsisivät jo etukäteen tietoa imetykseen liittyvistä asioista. Jatkuva pumppaaminen todennäköisesti vaan stressaa lisää. Itse en ole koskaan saanut pumpulla mitään, silti imetin yli vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1995 synnytin ensimmäisen lapseni. Ruotsissa oli babyboomi tuolloin. Lapseni oli kuolla synnytyksessä. Elokuun alkua, elikkä tietty loma aikaa. Niin paljon äitejä että ensimmäiseksi sain pelkän käytävä paikan. Seuraavana päivänä päästiin viidenneksi neljän saliin. Lopuksi yksi lähti kotiin, niin oltiin sitten neljä siinä salissa. Ei mitään erityiskohtelua vaikka vauva ja myös minä olimme hyvin rasittuneet synnytyksen jälkeen. Vauvan apg pisteet. 2-7-9.
Paljon synnyttäjiä, vähä kätilöitä ja muuta henkilökuntaa. Vauvat pidettiin huoneissa, oman sängyn vieressä nonstop.
Babyboom, kesäloma-aika, ymmärsin tilanteen. Sain synnyttää kuntamme sairaalassa. Monet joutuivat synnyttämään muihin sairaaloihin, oli vaan niin täyttä joka paikassa.
Tohon tuli väärä vuos, oli 1993. Ei ne kätilöt/muu henkilökunta ole siellä passaamassa äitejä. Eikä kuullukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsytti, kun ruoka piti aina hakee itse pitkän käytävän päästä. Vasta synnyttänyt äiti ei kovin nopeasti kävele! No se vauva on pakko ottaa mukaan, kun hankalan kävelyn takia ruoan haku kestää puol tuntia. Sitten on kiva kävellä takas huoneeseen se tarjotin vauvan kanssa työnnettävässä vauvan sängyssä, kun mulla ei sattuneesta syystä ole kuin kaksi kättä. Eikö ees synnyttäneelle voi tuoda sitä ruokaa!!!
Kaikilla muilla osastoilla sairaalassa ruokatarjotin tuodaan huoneeseen, mutta ei synnärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut kirjoittajat suhtautuvat hirvittävän vähättelevästi ja välinpitämättömästi toisten traumaattisiin kokemuksiin? Kokemukset ovat monella olleet selvästi todella rankkoja. Miksi kukaan uskaltaisi tehdä lapsia tähän maailmaan, kun jopa sairaalassa saa alan asiantuntijoilta niin huonoa kohtelua? Miksi pitää olla niin kova toisia kohtaan? Miksi ei voi olla ystävällinen ja myötätuntoinen? Jos ei siihen kykene tai sitä halua, miksi pitää kommentoida rumasti?
Mammoille ihan tyypillistä. Oma synnytys on aina se rankin kokemus. Toisen syöpäkään ei ole sen rinnalla mitään.
Vastasit sitten pyyntöön olla haukkumatta yleistämällä ja haukkumalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon synnyttänyt OYSsä ja TYKSissä ja täytyy sanoa että kulttuurit oli kuin yö ja päivä. Oulussa tunsin olevani kuin jotain karjaa ja molemmilla kerroilla sattui sama inhottava yöhoitaja. Toisella kerralla tunnistin että ei helvetti taasko. :D Synnytyksen aikana ei hirveästi kukaan viitsinyt mulle kertoa mitä tapahtuu tai tehdään ja kohtua supistava ainekin spruutattiin vaan suoneen ja mun piti kysyä mitä toi oli? :D Salista piti kävellä itse osastolle työntäen vauvaa kärryssä. Paikkoja oli liian vähän ja se kyllä kerrottiin ja kiire tuntu olevan kaikilla ja kaikki vaikutti tosi kireiltä.
TYKSissä puolestaan synnytyksessäkin aina ennen kuin koskettiin siitä kerrottiin. Mut kärrättiin pyörätuolilla osastolle vauva sylissä, mikä oli jotenkin tosi kiva. Rauhallinen meno vaikka tilaa oli sielläkin vähän. Ei ollut sellaista kiireen tuntua ja kysyttiin mitä mieltä oisin jos lähtisin kotiin jo aamusta lääkärin jälkeen. Saman asian (tilan puutteen) voi ilmaista monella tavalla. Kaikki tervehti kun tulin vauvan kanssa osastolle. Siellä oli kyllä tosi lämmin meininki ja yksi hoitaja toivotteli tervetulleeksi uudelleenkin. :D
Eikö se ole ihan normaalia, että kävellään itse, jos kaikki menee hyvin? Itse synnytin toisen Oysissa ja Kajaaniin verrattuna oli todella hyvä paikka. Kajaanissa oltiin 8 hengen huoneissa. Oysissa oli kiire eikä kätilöt ehtineet koko aikaa kytätä (eikä tarvitsekaan), mutta kuuntelivat ja kunnioittivat toiveita. Itse menin suoraan suihkuun ja kävelin osastolle, koska ei komplikaatioita. Jouduin olemaan käytävällä jonkun tunnin, mutta eihän se kätilöiden vika ole.
Minua ehkä enemmänkin ihmetyttää tämä naisten taantuminen hyvin menneen (!) synnytyksen jälkeen. Osastolle pitäisi kuskata, pitäisi olla yksityishuoneet ja oma lääkäri aina saatavilla. Kuumat kaakaotkin pitäisi kätilöiden keitellä, kun ei kahvi tai tee kelpaa!
Toisissa paikoissa kävelyttäminen synnytyssalista osastolle on normi ja toisissa ei. Varmaan on hoitajakohtaisia erojakin. Mutta mulle tuli lämmin ja jotenkin huomioonotettu olo kun sain istua vauva sylissä, vaikka olisin mä tietysti kävellenkin päässyt. Kai tällaset kaikki pikkujututkin toi osaltaan sitä kokemusta et mut otettiin huomioon ja asiat vastasynnyttäneenä tehtiin mulle helpoiksi että sain alkaa toipua. Todella lämminhenkistä porukkaa ja todella hyvä kokemus.
Meillä viedään synnyttäjät aina lähtökohtaisesti pyörätuolilla synnäristä lapsivuodeosastolle. Itse taas en tähän synnyttäjänä suostuisi jos ei olisi ihan pakko, olen kokenut itse hyvin voimaannuttavana että olen kävellyt omiin jaloin synnäriltä ulos joka kerta kun olen itse synnyttänyt.
Klö
Ihana kuulla!! Itsekin koin oloni tooodella ylpeäksi työntäessäni itse vauvan osastolle vaunuissa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsytti, kun ruoka piti aina hakee itse pitkän käytävän päästä. Vasta synnyttänyt äiti ei kovin nopeasti kävele! No se vauva on pakko ottaa mukaan, kun hankalan kävelyn takia ruoan haku kestää puol tuntia. Sitten on kiva kävellä takas huoneeseen se tarjotin vauvan kanssa työnnettävässä vauvan sängyssä, kun mulla ei sattuneesta syystä ole kuin kaksi kättä. Eikö ees synnyttäneelle voi tuoda sitä ruokaa!!!
Kaikilla muilla osastoilla sairaalassa ruokatarjotin tuodaan huoneeseen, mutta ei synnärillä.
Korona aikana huonepalvelu voi olla ihan perusteltua. Muuten siitä pyritään kyllä luopumaan aina kun mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
En tajua tätä kätilöiden / hoitajien omituista logiikkaa että synnyttäneen äidin on pärjättävä osastolla koska kotonakin on pärjättävä. Ensinnäkin monilla äideillä on apua kotona esim puoliso, äiti. Ei tarvitse pärjätä heti yksin. Toiseksi, sairaalassa on rauhatonta. Öisin on melua, hoitaja käy huoneessa, valot räväytetään päälle, muiden vauvat itkevät. Ei saa nukuttua. Tämähän on kamalan väsyttävää eikä tätä tapahdu omassa kodissa.
En ymmärrä minäkään. Miten se auttaa jaksamista ja pärjäämistä jos vedetään jo henkihieveriin sairaalassa? Eiks olis fiksumpi antaa palautua edes sen verran kuin mahdollista? Tuossa nykykäytännössä ei ole logiikkaa eikä järkeä, sydämestä puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sairaalan pitäisi olla hotelli?
Ei sen mikään hotelli tarvitse olla, mutta ei sen tarvitsisi olla niin kamalakaan. Ja ärsyttää hoitajat, jotka ei viitsi edes yöllä puhua ja toimia hiljaa kun toiset yrittää nukkua vieressä, vaan hääräävät ja kailottavat normaaliin tapaan.
Saat puoli-ilmaista hoitoa ja jaksat uikuttaa. Synnytys on Suomessa halpaa. Mene yksityissairaalaan ja ota oma huone jos luksusta kaipaat ja valoja säätää. Tuolla nyt ei vietetä keskimäärin kuin 2 vuorokautta muutenkaan. Jos sinua häiritsee hoitajien puhu yöllä niin miten tulet sietämään vauvan itkua?
Aivan päinvastaisia kokemuksia. Tosin mä olenkin ollut viidesti perhehuoneessa. Ei kokemusta yleisestä osastosta.
Sain nukkua rauhassa, vaikka muksuja oli enemmänkin mukana. Ei meidän koko perhe koko aikaa mukana ollut. Mies vei muut yöksi kotiin, mutta päivällä tulivat muutamaksi tunniksi moikkaamaan. Lisänä meillä oli apuna mun opiskelevat sisarukset, jotka asuivat silloin meillä.
Kukaan ei räväytellyt valoja, kun hoitaja tuli käymään. Hoitaja aivan hissukseen hipsutteli viereen, että usein vielä säihkähdin, että mikäs hittoa se siinä. Kuiskaten hoidettiin ne hommat ja jatkettiin unia.
Oma maitotuotanto ei kaikissa heti lähtenyt käyntiin, niin lisämaitoa sai hakea käytävän toiselta puolelta maitohuoneesta. Oli luovuttajien maitoa ja korviketta. Ei sitä hamstrata tarvinnut, mutta vähän kerrallaan, ettei vauvan nälkäänsä tarvinnut huutaa.
Mä olin aivan järkyttävän nälkäinen synnytysten jälkeen, joku energiavaje tjsp. Ruoka maistui. Mä vaan söin ja sainkin syödä. Hoitajat oli ihmeissään, että kerrankin jollekin maistuu sairaalaruokakin noin suurella halulla. Ota lisää ota. Välipalaa saa hakea pikku keittiöstä, siinä käytävän varrella. Välillä tuli haettua hedelmää ja leipää.
Mä voin sanoa, että parempi palvelu oli kuin monessa hotellissa. :)
Naistenklinikalla ja Haikaranpesässä ollaan oltu. Hyvät fiilikset jäänyt sairaaloista ja kyllä olen palautetta laittanut monella eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua tätä kätilöiden / hoitajien omituista logiikkaa että synnyttäneen äidin on pärjättävä osastolla koska kotonakin on pärjättävä. Ensinnäkin monilla äideillä on apua kotona esim puoliso, äiti. Ei tarvitse pärjätä heti yksin. Toiseksi, sairaalassa on rauhatonta. Öisin on melua, hoitaja käy huoneessa, valot räväytetään päälle, muiden vauvat itkevät. Ei saa nukuttua. Tämähän on kamalan väsyttävää eikä tätä tapahdu omassa kodissa.
En ymmärrä minäkään. Miten se auttaa jaksamista ja pärjäämistä jos vedetään jo henkihieveriin sairaalassa? Eiks olis fiksumpi antaa palautua edes sen verran kuin mahdollista? Tuossa nykykäytännössä ei ole logiikkaa eikä järkeä, sydämestä puhumattakaan.
Kukahan tämän keksi ja sai tungettua toimintamalliksi kaikkiin sairaaloihin? Veikkaan, että sieltä löytyy nainen takaa. Mies ei voi olla noin julma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua tätä kätilöiden / hoitajien omituista logiikkaa että synnyttäneen äidin on pärjättävä osastolla koska kotonakin on pärjättävä. Ensinnäkin monilla äideillä on apua kotona esim puoliso, äiti. Ei tarvitse pärjätä heti yksin. Toiseksi, sairaalassa on rauhatonta. Öisin on melua, hoitaja käy huoneessa, valot räväytetään päälle, muiden vauvat itkevät. Ei saa nukuttua. Tämähän on kamalan väsyttävää eikä tätä tapahdu omassa kodissa.
En ymmärrä minäkään. Miten se auttaa jaksamista ja pärjäämistä jos vedetään jo henkihieveriin sairaalassa? Eiks olis fiksumpi antaa palautua edes sen verran kuin mahdollista? Tuossa nykykäytännössä ei ole logiikkaa eikä järkeä, sydämestä puhumattakaan.
Eikö ne isät käy päivisin/iltaisin siellä sairaalasta että ehtii itse torkkua? Korvatulppia saa sairaalasta, vahva suositus niille ja kotoa voi ottaa mukaan unimaskin.
Vierailija kirjoitti:
Se oli kyllä hirveää. Minulle neuvottiin keskosen äitinä että 3h välein yölläkin heräät sitten pumppaamaan ja pumppaat tunnin, sitten ruokit lapsen ja vahdit että maito valuu nenämahaletkusta mahdollisimman hitaasti jottei tule ylös. Tähän on kulunut 2h, sitten tunnin päästä sama rumba alusta :) no enpä tehnyt niin kotona.
Minulle yliaikaisen terveen vauvan synnyttäneenä ohjattiin syöttö 3 tunnin välein, sitä mitenkään perustelematta. Eipä enää kotona herätelty hyvin nukkuvaa vauvaa syömään.
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehtona on synnytys yksityissairaalassa. Ei ole suuri kustannus verrattuna siihen, mitä lapsen kasvattaminen täysi-ikäiseksi maksaa.
Missä ja mikä on tämä yksityinen vaihtoehto?
Eipä ole asiat parantuneet 20 vuodessa. Naistenklinikalla oli ihan sama meininki, huoneessa oli 5 äitiä ja vauvoja roudattiin huoneeseen ovet paukkuen yötä päivää. Olin 2 yötä, joista toisen vietin kylpyhuoneessa ( sänkyni vietiin sinne). Kiva oli olla synnytyksen jälkeen nukkumatta 2 vuorokautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut kirjoittajat suhtautuvat hirvittävän vähättelevästi ja välinpitämättömästi toisten traumaattisiin kokemuksiin? Kokemukset ovat monella olleet selvästi todella rankkoja. Miksi kukaan uskaltaisi tehdä lapsia tähän maailmaan, kun jopa sairaalassa saa alan asiantuntijoilta niin huonoa kohtelua? Miksi pitää olla niin kova toisia kohtaan? Miksi ei voi olla ystävällinen ja myötätuntoinen? Jos ei siihen kykene tai sitä halua, miksi pitää kommentoida rumasti?
Mammoille ihan tyypillistä. Oma synnytys on aina se rankin kokemus. Toisen syöpäkään ei ole sen rinnalla mitään.
Vastasit sitten pyyntöön olla haukkumatta yleistämällä ja haukkumalla?
Kertomalla totuuden. Tais kolahtaa.
Alue: Aihe vapaa
Kätilöitä siellä on töissä, ei hoitajia.
Toki jossain vielä on myös lastenhoitajia jokunen, eli perushoitajia.