Lue keskustelun säännöt.
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Yhy yhyy kirjoitti:
Kyllä tollaseen olisi pitänyt varautua, ettei synnärillä ole samanlaista helppoa kaikki-mulle-heti-prinsessapumpulielämää, mihin olit ennen "järkyttävää kokemusta" tottunut. Ärsyttää kaltaisesi milleniaalibimbot.
Kerropa yksi asia jota aloin pohtia tässä juuri isohkosta vatsaoperaatiosta kotiutuneena. Minut on myös sektioleikattu eli näkökulmaa on. Kerro minulle, miksi naistenklinikalla meitä muista syistä leikattuja pidettiin kun kukkaa kämmenellä ja kokoajan autettiin ja varoiteltiin ettei tule vahinkoa ja samalla kerrosta ylempänä se heräämön sektioäiti nostatetaan ylös hoitamaan vauva ja itte vessaan jne kun se on "vaan" synnyttänyt? Mikä tekee heikosta äidistä yhyyn ja mahaleikattuna pakkopärjäävän verrattuna vaikka minuun jolta avattiin maha muista syistä.. tätä mä en käsitä. Itsellänikään ei synnäriltä kovin kivoja kokemuksia ole ja leikkuupotilaana useammassa sairaalassa on kohdeltu paljon paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän naiset on niin veemäisiä toisilleen mitä lapsiin tulee? Tai siis voitaisiin vaan päättää, että äidit ja lapset on tärkeitä ja heille pitäisi tarjota mahdollisimman hyvät oltavat. Oltaisiin onnellisia ja kohteliaita.
Mutta veetuillaan että tämä ei ole hotelli, raskaus ei ole sairaus, synnytys on luonnollista, imetyksessä epäonnistuminen on äidin oma valinta olla perseestä, ja jos mistään tästä sanoo pienintäkään poikkipuolista sanaa on huono, lellitty ja tyhjästä valittava.
-Vela
Juuri näin, sinä ihana Vela! Naisten on tässä tehtävä ryhtiliike. Mulla on synnytyssairaaloista myös karuja kokemuksia. Mm. oksitosiinia tyrkytettiin siksi, että saatais lapsi nopeesti ulos, että saliin tulis muille synnyttäjille tilaa. Jo on kumma, jos ei vauvakadosta kärsivässä maassa saa edes vapaasti synnyttää. Erikseen on sitten sektiosta tai synnytyskomplikaatiosta toipuvan naisen saama "apu" osastolla. Tärkeää on aktivoitua HETI hoitamaan yksin vauvaa 24/7 vaikka pyörryttäis ja kakat ja pissat tulis housuun...
Vaaditaan parannusta, hyvät naiset, vaaditaan!
Vierailija kirjoitti:
Yhy yhyy kirjoitti:
Kyllä tollaseen olisi pitänyt varautua, ettei synnärillä ole samanlaista helppoa kaikki-mulle-heti-prinsessapumpulielämää, mihin olit ennen "järkyttävää kokemusta" tottunut. Ärsyttää kaltaisesi milleniaalibimbot.
Kerropa yksi asia jota aloin pohtia tässä juuri isohkosta vatsaoperaatiosta kotiutuneena. Minut on myös sektioleikattu eli näkökulmaa on. Kerro minulle, miksi naistenklinikalla meitä muista syistä leikattuja pidettiin kun kukkaa kämmenellä ja kokoajan autettiin ja varoiteltiin ettei tule vahinkoa ja samalla kerrosta ylempänä se heräämön sektioäiti nostatetaan ylös hoitamaan vauva ja itte vessaan jne kun se on "vaan" synnyttänyt? Mikä tekee heikosta äidistä yhyyn ja mahaleikattuna pakkopärjäävän verrattuna vaikka minuun jolta avattiin maha muista syistä.. tätä mä en käsitä. Itsellänikään ei synnäriltä kovin kivoja kokemuksia ole ja leikkuupotilaana useammassa sairaalassa on kohdeltu paljon paremmin.
Tämä. Mulle on tehty Naistenklinikalla kolme avoleikkausta endometrioosin takia plus yksi sektio. Hoidosta ja kohtelusta ei voi puhua samana päivänäkään.
Olipa jotenkin samalla helpottavaa ja surullista lukea, että muillakin on ihan samanlaisia kokemuksia osastolta! Oma synnytys meni ihan nappiin, vaikka kätilöä ei paljoa näkynytkään, mutta osastoaika oli niin hirveää etten olisi pahimmissa painajaisissanikaan voinut kuvitella.
Kätilöt/hoitajat/mikä nimike onkaan tuntuivat suorastaan nauttivan kuolemanväsyneen ja epävarman äidin kyykyttämisestä, kuin kunnon kiusaajat. Imetysohjaus kuitattiin sanomalla "Naistalon sivuilla on hyvät videot" ja kun apua kehtasi pyytää, oli vastaus tympääntynyttä huokailua ja kädet puuskassa seisoskelua.
Oli kyllä upeat kaksi vuorokautta vastasyntyneen kanssa kun en saanut unta kuin minuutin siellä täällä, maito ei noussut ja lisämaitoa pantattiin (ja sitten ihmeteltiin ja syyllistettiin kun vauvan paino putosi reippaasti), vauva itki ja minä itkin, lopulta ajattelin, että kuinkahan korkealta pitäisi hypätä että saisi levätä hetken, muttei kuitenkaan kuolisi.
Olin siis synnytystä edeltävinä 3 vrk nukkunut yhteensä 8 tuntia pitkän latenssivaiheen vuoksi, 2 vrk synnytyksen jälkeen valvoin käytännössä kokonaan ja kätilöt suvaitsivat osastolla ottaa vauvan toimistoonsa jopa 45 minuutiksi. Ehdin syödä ja ummistaa silmät, kun kätilöt tulivat nukkuvan vauvan kanssa herättämään minut.
Parasta oli, kun paukkasivat keskellä yötä huonekaverin kutsusta paikalle, kaikki valot päälle ja kailottivat menemään. Onko niin hiton vaikeaa puhua hiljempaa edes öisin?
Ei enää ikinä Tays.
Ensimmäisestä synnytyksestäni on jo paljon aikaa, mutta aina kun näistä synnytyskokemuksista kerrotaan, muistuu mieleen ikävä, tai paremminkin piittaamaton kohteluni täkäläisessä ruotsinkielivoittoisessa keskussairaalassa.
Voin sanoa, että minut jätettiin melkein heitteille synnytyksen jälkeen, enkä sen aikanakaan saanut edes ilokaasua, mitä kaikille muille tuntemilleni synnyttäneille vähintään annettiin. Ja kyllä minä kärsin, kovaa ja kauan, eka supistuksista meni kellonympärys siihen kun lapsi syntyi. En vain osoittanut kipuja vaikertamalla tai huutamalla.
Olin kai jotenkin sekava pitkän ja voimat vieneen synnytyksen jälkeen, enkä tajunnut kaikkia ohjeita. Ja kun uupuneena sain lopulta levätä sängyssä, minut melkein heti ajettiin ylös ja suihkuun piti mennä. Onneksi yksi huonetovereista, jo monta kertaa synnyttänyt, tuli saattamaan minua suihkuun. Se oli hyvä, koska olin vähällä pyörtyä sinne kivilattialle, mutta tämä kiltti nainen piti minut pystyssä. Sitten kun muut huonetoverit menivät "lypsylle," en ymmärtänyt siitä mitään, enkä tiennyt, olisiko minunkin pitänyt mennä. Eivätkä hoitajat ainakaan opastaneet siinä. Muistan myös erittäin ikävänä sen, kun piti joku virtsanäyte antaa, ja vähän sekava kun vielä olin, toimin jotenkin hassusti. Ne kahden ruotsinkielisen hoitajan keskenään vaihtamat katseet, pilkallisten hymyjen kera, muistan iäti.
Minut myös suljettiin huoneessa tavallaan kieliumpioon. Viereiseen sänkyyn tuotiin hyvin murteellista ruotsia puhuva, en voinut keskustella hänen kanssaan, kouluruotsillani. Sen sijaan kaksi suomenkielistä äitiä (toinen oli se suihkussa auttanut) olivat ihan huoneen toisella laidalla, ja heillä olikin keskenään kiva yhteys, minä olin liian kaukana ottaakseni osaa heidän keskusteluunsa.
Olin aika nuori, nykymittapuun mukaan, kokematon kaikessa sairaalatouhussa, ja lisäksi hyvin hoikka. Raskauden alkaessa lähes alipainoinen, ja kilot katosivat saman tien synnytyksen jälkeen.
Eli eka synnytysreissusta jäi ikävät muistot, toinen kerta oli miellyttävämpi, tosin en silloinkaan saanut kivunlievitystä. Mutta olin jo vahvempi alun alkaen, ja tietysti kokeneempikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
moni haukkunut tayssiä synnytys puolta, myös kaverini joka opiskeli kätilöksi, oli harkkajakson siellä. Vanhemmat kätilöt, haukkuivat, naljailivat, määräaikainen pelkäsi oman paikkansa puolesta, lopetti harjoittelun ja meni eri paikkaan, valmistui ja nykyään toimii kätilönä paikassa jossa arvostetaan.
Kätilöiksi hakeutuu kuulemma lesboja ehkä heille ottaa liian tiukkaa nähdä nainen luontaisessa tehtävässään synnyttämässä. Jokin noita vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä ketjusta voisi tehdä päätelmän, että parempi olisi miesten synnyttää.
Nainen on naiselle susi.
Mäkään en ymmärrä miksi sektioleikattu äiti ei ole potilas mutta pienemmässä vatsaleikkauksessa ollut automaattisesti on? Sektiohan on oikeasti tosi iso leikkaus.
Synnärillä potilaana ei siis ole potilas vaan asukas riippumatta siitä millainen synnytysoperaatio on takana. Ja kylmäkiskoiset ns hoitajat vielä vahvistavat tätä vaikutelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä juttu tää lakanoiden vaihto oikein on?
Olen 2 kertaa synnyttänyt, sekä alatie että sektio, ja ollut synnytyssairaalan vuodeosastolla molemmilla kerroilla yli 2 vuorokautta.
Kummallakaan kerralla ei ole ollut tarvetta lakanoiden vaihdolle. Ei kukaan ole ehdottanut eikä mitään asiasta edes maininnut.
Taysillä henkilökunnan ainoat ystävälliset ja avuliaat olivat ne, jotka toivat ruoan. Toivat tarjottimen perille saakka ja jopa keräsivät itse astiat pois ne hakiessaan. Aloin ensin kammeta itseäni ylös sängystä (kun olin nopeasti tottunut siihen, että yksin saa pärjätä), niin nämä aina sanoivat että ole vaan rauhassa ja lepää, minä saan nämä kyllä kerättyä. Toivottivat myös hyvät huomenet ja päivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, synnyttäminen on naisen "vaarallisin henkeäuhkaava tapahtuma" ja sen jälkeen ei auteta :) Näinpä näin.
Vierailija kirjoitti:
Taysillä henkilökunnan ainoat ystävälliset ja avuliaat olivat ne, jotka toivat ruoan. Toivat tarjottimen perille saakka ja jopa keräsivät itse astiat pois ne hakiessaan. Aloin ensin kammeta itseäni ylös sängystä (kun olin nopeasti tottunut siihen, että yksin saa pärjätä), niin nämä aina sanoivat että ole vaan rauhassa ja lepää, minä saan nämä kyllä kerättyä. Toivottivat myös hyvät huomenet ja päivät.
En muista touvatko ruoat parina päivänä koska oli sektio ja olin 7 pvää. Itse menin syömään ja pitäähän sitä liikkua ettei tule veritulppaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä juttu tää lakanoiden vaihto oikein on?
Olen 2 kertaa synnyttänyt, sekä alatie että sektio, ja ollut synnytyssairaalan vuodeosastolla molemmilla kerroilla yli 2 vuorokautta.Kummallakaan kerralla ei ole ollut tarvetta lakanoiden vaihdolle. Ei kukaan ole ehdottanut eikä mitään asiasta edes maininnut.
Meinaat, että yhdeltäkään äidiltä ei voi vuotaa lakanoille verta tai maitoa? Tai vauvan pulautuksia?
Vierailija kirjoitti:
Mikä juttu tää lakanoiden vaihto oikein on?
Olen 2 kertaa synnyttänyt, sekä alatie että sektio, ja ollut synnytyssairaalan vuodeosastolla molemmilla kerroilla yli 2 vuorokautta.Kummallakaan kerralla ei ole ollut tarvetta lakanoiden vaihdolle. Ei kukaan ole ehdottanut eikä mitään asiasta edes maininnut.
Niitä ei vaihdeta henkilökunnan toimesta ennen kuin potilas vaihtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä juttu tää lakanoiden vaihto oikein on?
Olen 2 kertaa synnyttänyt, sekä alatie että sektio, ja ollut synnytyssairaalan vuodeosastolla molemmilla kerroilla yli 2 vuorokautta.Kummallakaan kerralla ei ole ollut tarvetta lakanoiden vaihdolle. Ei kukaan ole ehdottanut eikä mitään asiasta edes maininnut.
Meinaat, että yhdeltäkään äidiltä ei voi vuotaa lakanoille verta tai maitoa? Tai vauvan pulautuksia?
Olin viikon ja en kiinnittänyt edes huomiota onko lakanat vaihdettu mutta itse en vaihtanut. Mielenkiintoinen kokemus . Kiitos Naistenklinikka.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole Naistenklinikalta tai ylipäätään synnytyksestä mitään huonoa sanottavaa. Synnytin siellä syksyllä, ja sen jälkeen pääsimme potilashotelliin. Kätilöt olivat mukavia ja asiantuntevia, ja vaikka sairaalassa oli ruuhkaa, en kokenut, että se olisi näkynyt synnytyssalissa. Onneksi näin, koska pahinta synnytyksessä oli sen jälkeen tuleva univelka ja hormonimyrsky. Tuntui, että olin aivan sekaisin eikä muistissa pysynyt yhtään mikään.
Tämän ketjun kauhukertomuksien takia ei kannata jättää hankkimatta lapsia. Kannattaa muistaa, että tänne kirjoittavat ne, joilla kaikki on mennyt huonosti.
Se on hyvä, että hyviäkin kokemuksia on. Ja kiva, että niistäkin kerrotaan. Mutta yksikin huono kokemus on liikaa. Ja onhan se selvä, että monet kertomukset kertovat asenteista ja kulttuurista, joka joissain paikoissa on. Ja ne "ammattilaiset" ovat sitten väärässä ammatissa. Ihan sama, mistä syystä sairaalassa ollaan, kaikkia aina pitää kohdella kunnioituksella ja inhimmillisesti. Aina. Kaikkialla.
Se vaan on omituista, et jonkun mielestä se on prinsessakohtelun vaatimista. Jos prinsessoja kohdellaan kunnioituksella ja inhimmillisesti, ollaan kaikki sit niitä.
hindu kirjoitti:
Afrikassa(monessa kulttuurissa) myös tervettäkin ja nopeasti toipuvaa synnyttänyttä hemmotellaan ja hoivataan, sekä lasta. Kuin myös monessa muussa kulttuurissa. Ei tarvitse itse siivota, kokata tms. Ei toki kaikilla käy tuuri syntyä empaattiseen kulttuuriin ja tilanteeseen.
Ymmärrän pointin, mutta tuntuu silti vähän hassulta nimittää afrikkalaista kulttuuria empaattiseksi. Sikäli, kun huomioidaan vallitseva ihmisoikeustilanne nyt vain ohimennen esimerkkinä mainitakseni... Mieluummin itse synnytän Suomessa, kun Afrikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua sitä lisämaidon panttausta! Totta hitossa vauva huutaa, kun sillä on nälkä eikä tisseistä heru. Ensi kerralla otan oman korvikkeet mukaan.
Minulle kävi päinvastoin niin että lisämaitoa vauvalle juotettiin, vaikka itselläni olisi ollut yllin kyllin. Hoitaja väitti että ei sektion jälkeen erity maitoa heti. No olipa väärässä vanha haaska. Suostui syöttöpunnitsemaan vauvan ja meinasi lentää pyllylleen kun pikkuiseni oli vetänyt sadan gramman hörpyt kunnon ternimaitoa oman mamman meijeristä.
Oma vauva (2020) taas ei tayssissa pyynnöistä huolimatta saanut lisämaitoa ennen kun vauvan kunto romahti. Sitten oltiinkin siellä kidutussellissä viikko odottamassa vauvan toipumista ja mittailemassa veriarvoja päivittäin.
Afrikassa(monessa kulttuurissa) myös tervettäkin ja nopeasti toipuvaa synnyttänyttä hemmotellaan ja hoivataan, sekä lasta. Kuin myös monessa muussa kulttuurissa. Ei tarvitse itse siivota, kokata tms. Ei toki kaikilla käy tuuri syntyä empaattiseen kulttuuriin ja tilanteeseen.