Lue keskustelun säännöt.
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Hyvät kokemukset kahdesta synnytyksestä Espoossa. Paljon oli kiirettä (kuulemma) mutta se ei näkynyt kätilöiden toiminnassa. Ystävällistä ja asiallista kohtelua. Molempina kertoina saatiin perhehuone, jossa oma vessa ja suihku. Oikeastaan esikoisen syntymän jälkeiset neljä päivää, jotka vietettiin Jorvin perhepesässä olivat elämäni parhaimpia, oltiin omassa pikku kuplassamme, opettelimme hoitamaan vauvaamme, ruoka oli hyvää ja sitä sai aina kun oli nälkä, samoin tarvittavia lääkkeitä.
Kipuja toki oli ja tulehduskin nousi, mutta se hoidettiin antibiooteilla.
Ekalla kerralla oli mukava päästä jaloittelemaan ruokaa hakiessa, toisella kerralla ruoka valitettavasti tuotiin huoneeseen koronan takia.
Esikoisen kanssa saatiin heti lisämaitoa pyynnöstä, kuopuksen kanssa ei ollut tarvetta.
Melko kurjaa, kun tällaisiin ketjuihin kärjistyy vain kaikki ikävät tarinat, odottajien olisi hyvä kuulla myös mukavista kokemuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä nykyistä uusavuttomuutta ja tietämättömyyttä siitä, mitä synnytys ja lapsen saaminen on. Ei luulisi tänä päivänä olevan vaikeata valita haluaako lapsen vai ei. Joku nainen haluaisi lapsen, mutta ei saa yrityksistä huolimatta, ja joku toinen taas ei halua lapsia lainkaan, mutta synnyttää niitä silti liudan. Netti on nykyajan tietosanakirja, josta löytyy tietoa asiasta kuin asiasta. Vauva/lapsi on äidillä/vanhemmilla aina, ja vähintään 18 vuotta siitä on vastuussa. Se, joka ei halua vastuuta kantaa ja lastaan hoitaa, ei pidä myöskään lapsia hankkia. Sairaalakokemukset ovat asia erikseen. Ehkä se on niin kuin vanha suomalainen sananlasku: Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Mikäs katkera emäntä siellä kirjoittelee? Muut naiset eivät saisi vaatia asiallista kohtelua? Kuule, miehet vaatisivat sitä takuulla ja asia olisi jo hoidossa. Ärsyttää tuo alistuva "naisen osa" -asenne. Mistä sitten tuleekin, veikkaan sitä katkeruutta, kun ei itse ole saanut jotain ja muilla naisilla ei saisi olla helpompaa.
Naisten pitää nimenomaan vaatia asiallista kohtelua (=sivistynyttä, normaalia kohtelua, jota saa yksityisellä ja siksi siitä maksan), noissa paikoissa ollaan VEROISTA maksetussa ASIAKASPALVELUTYÖSSÄ. Tylyjä ja sadistisia hoitohenkilöitä ei tulisi joutua pelkäämään.
Itsellä vain kaksi aihetta liippaavaa kokemusta julkisella (sukupuolitautitesti ja syöpäseulonta), molemmat hirveitä, joten en edes halua kuvitella synnytystä.
Ensimmäisellä kerralla nuori, omanikäinen mieslääkäri runnoi minua kuin eläintä, sanomatta mitään ja kivimäisenä. Naissairaanhoitaja myös kylmä kuin kivi. Kokemus oli niin absurdi, ettei jälkeenpäin tiennyt itkeäkö vai nauraa, kuin joku itäsaksalainen leffa. Onneksi mieslääkäri oli puolet pienempi ja semi-hipsteri, se toi tilanteeseen koomisuutta, joku äijä runnomassa kylmästi nuorta naista olisi tosi traumaattista.
Seuraavalla kerralla ilmoitin testiä tekevälle naishoitajalle, että mua tulee sitten sattumaan, kun olen todella kapea, ja hengittelin vielä oikein kovaa. Vaan sama sanaton runnominen siitä huolimatta - samaa kivikasvoista, brutaalia touhua vailla mitään normaaleja kohteliaisuuksia. Hoitaja ei kommentoinut mitenkään, ei kysynyt sattuuko, runnoi vaan sisälle. Se tosiaan sattui, paljon. Nolla prosenttia empatiaa ja käytöstapoja. Enää en mene noihin kutsuntoihin.
Absurdia. Miksei voi sanoa sitä minimaalisen pientä asiaa, jotta toiselle ei jäisi karmeaa muistoa? Sanoa: "Toivottavasti ei satu liikaa, yritän olla varovainen." Miksi naisia kohdellaan näin, äärimmäisen herkissä asioissa?
Siihen loppui minun vapaaehtoinen intiimiterveydenhuoltoni julkisella. En aseta enää itseäni riskiin, että joudun tuon sadistiporukan käsittelyyn.
Mun eka synnytys oli katastrofi, kätilö pyysi alkamaan ponnistamaan klo 9.20, tiedän koska katsoin kellosta. Mitään ei tapahtunut. Ponnistin äärirajoille, kätilö välillä ihmetteli ääneen mitä pitäisi tehdä, pyysi vaan ponnistamaan lisää, ei mitään. Klo 10 jälkeen rupesi miettimään imukuppia, josta pelästyin todella. Sätti koko ajan jos pidin ääntä olet itse itsesi tähän tilaan saattanut, joten ole hiljaa, häiritset muita synnyttäjiä.
Sanoi sitten ettei vauva mahdu ulos, joten pitää avata ja viilsi jollain jotenkin ja vauva syntyi 11.40.
Virallisessa paperissa lukee ponnistusvaihe normaali ja kesti 40 minuuttia.
Kukaan ei ollut kertonut että tikkien ompeleminen on se kauhein asia. Kätilö haki kaksi-kolme kertaa lisää lankaa. Lopetin laskemisen 50 kohdalla.
Huoneessa oli toinen äiti, jonka synnytys oli kuin opaskirjasta. Koko helvetillisen kaksi vuorokautta se leperteli vauvalleen jatkuvasti kovaan ääneen. Mun vauva vietiin teholle kun oli ollut synnytyskanavassa liian kauan ja niellyt jotain tuli infektio jne.
Mä en päässyt teholle käymään, koska en pystynyt kävelemään. Toisena päivänä konttasin hakemaan ruokaa niin vastaantullut sairaanhoitaja ihmetteli miten olin niin huonossa kunnossa. Käski sänkyyn ja katsoi mun alapäätä. Voi herran jumala pääsi hänen suustaan ja lähti hakemaan buranaa ja jotain muuta pilleriä.
Sanoivat että pitäisi tehdä ilmoitus kätilöstä, mutta olin vaan iloinen että selvittiin hengissä vauvan kanssa ja päästiin viikon päästä kotiin.
Tästä oppineena aina pitäisi olla sellainen tukihenkilö mukana, joka tietää asioista. Miehestä ei ollut mitään apua.
Negatiivista oli viereisen sängyn röökimuikkeli joka jätti vauvansa huutamaan kun lähti tupakalle. Ja mussutti suklaapatukoita koko ajan,paperit vaan rapis.
Positiivista oli tosi hyvät ruuat,heti synnyksen jälkeen osastolla sain maukkaan kalaleikkeen kastikkeella ja muusilla.
Osastolla oli myös jääkaappi josta sai hakea vaikka keskellä yötä jugurttia ja tarpeet voileipiin.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa kokemukseni vuodelta 2009 NKL oli aivan eri maata. Sain oman pienen huoneen (pyytämättä), jossa olin ensimmäisen yön täysin rauhassa. Kätilöt ihania. Toisena yönä tuli toiseen sänkyyn (kaksi ainoastaan huoneessa) toinen nainen, joka oli hiljainen ja kohtelias, kuten miehensä joka oli huoneessa (verhon takana) vierailuajat kuten minunkin mieheni. Puhuttiin kaikki rauhallisella äänellä ja huomioitiin toisemme. Vauvatkin lähinnä nukkuivat, välillä jotain ininää. Neljäntenä päivänä pääsinkin kotiin. Hyvät muistot.
Minulla sama loppuvuodesta 2021 Tyksissä. Jouduttiin olemaankin pidempään kuin useimmat, 5 vrk vauvan keltaisuuden vuoksi. Hoitajat oli tosi ihania ja ruoka oli hyvää. Olin todella tyytyväinen saamaamme hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lohja x 3 ja niin hyvät kokemukset sairaalan ja henkilökunnan puolesta kun olla ja voi. Ovat voittaneet palkintojakin asiakaspalvelustaan Hyksin alueella. Suosittelen.
Laittakaapa sairaalan nimi ihan alkuun,kun kirjoitatte kokemuksianne. Ehkä palaute menee niin paremmin perille 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laittakaapa sairaalan nimi ihan alkuun,kun kirjoitatte kokemuksianne. Ehkä palaute menee niin paremmin perille 👍
Palaute kannattaa jättää suoraan ko. sairaalalle. Esim. omat kokemukseni ovat viime vuosikymmeneltä, joten en halua, että kukaan alkaa joidenkin juuri minun kokemieni vanhojen kurjien seikkojen vuoksi jännittää sinne synnyttämään menoa.
Suomessa ei haluta isääntyä eikä varmasti tällä asenteella jossa pieninkin lapsi ja äiti saa kokea vihamielisyyttä jo ihan alkumetreillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun eka synnytys oli katastrofi, kätilö pyysi alkamaan ponnistamaan klo 9.20, tiedän koska katsoin kellosta. Mitään ei tapahtunut. Ponnistin äärirajoille, kätilö välillä ihmetteli ääneen mitä pitäisi tehdä, pyysi vaan ponnistamaan lisää, ei mitään. Klo 10 jälkeen rupesi miettimään imukuppia, josta pelästyin todella. Sätti koko ajan jos pidin ääntä olet itse itsesi tähän tilaan saattanut, joten ole hiljaa, häiritset muita synnyttäjiä.
Sanoi sitten ettei vauva mahdu ulos, joten pitää avata ja viilsi jollain jotenkin ja vauva syntyi 11.40.
Virallisessa paperissa lukee ponnistusvaihe normaali ja kesti 40 minuuttia.
Kukaan ei ollut kertonut että tikkien ompeleminen on se kauhein asia. Kätilö haki kaksi-kolme kertaa lisää lankaa. Lopetin laskemisen 50 kohdalla.
Huoneessa oli toinen äiti, jonka synnytys oli kuin opaskirjasta. Koko helvetillisen kaksi vuorokautta se leperteli vauvalleen jatkuvasti kovaan ääneen. Mun vauva vietiin teholle kun oli ollut synnytyskanavassa liian kauan ja niellyt jotain tuli infektio jne.
Mä en päässyt teholle käymään, koska en pystynyt kävelemään. Toisena päivänä konttasin hakemaan ruokaa niin vastaantullut sairaanhoitaja ihmetteli miten olin niin huonossa kunnossa. Käski sänkyyn ja katsoi mun alapäätä. Voi herran jumala pääsi hänen suustaan ja lähti hakemaan buranaa ja jotain muuta pilleriä.
Sanoivat että pitäisi tehdä ilmoitus kätilöstä, mutta olin vaan iloinen että selvittiin hengissä vauvan kanssa ja päästiin viikon päästä kotiin.
Tästä oppineena aina pitäisi olla sellainen tukihenkilö mukana, joka tietää asioista. Miehestä ei ollut mitään apua.
Hieman on nyt kyllä vaikea uskoa osaa näistä kertomuksista. Ja vielä tuon kaiken jälkeen jätit tekemättä valituksen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumatic kirjoitti:
Heh, meno on näköjään ihan samaa aina vaan. Itse kun siellä kolmesti ollut niin joka kerta iso huone jossa 4-6 naista. Itse olin niin tolaltani ja väsynyt synnytyksen jälkeen että en olisi edes vauvaa jaksanut ottaa vierelle, tästä sanoinkin hoitajille ja kärräsin käärön vähäksi aikaa vauvalaan että sain ensin levättyä. Kyllähän tuo inhottavaa oli kun lääkärinkierrolla aamulla piti vaan avata sängyssä kintut ja porukka katsoi sängyn päästä ovatko haavat lähteneet paranemaan. Alentavaa. En oikein osannut hoitaa vauvaa aluksi ja olin nuorena äitinä hämilläni, hoitajat eivät auttaneet asiassa yhtään. Katsoivat vaan kummeksuen ja puristelivat nännejä kipeästi, kyllä sieltä pitäisi kohta maitoa tulla! Ikäänkuin tämänkin pitäisi selkärangasta tulla yhtäkkiä, lapsen hoitamisen.
Jotenkin koin että osastolla jäi tosi yksin ja neuvotta. Sitten vaan yhtäkkiä kotiin ja homma pitäisi hoitua. No, tokihan tuo alkoi hoitumaankin mutta mielikuvaksi jäi sairaalasta että kätilöt olivat melko ikäviä, kipua vähäteltiin, apua ei saaanut koska anestesialääkäriä ei uskallettu hälyttää paikalle kesken unien, jäin ilokaasua lukuuunottamatta ilman kivunlievitystä. Ensimmäisella kerralla ajeltiin karvat ja letkulla vielä vettä suoleen, siinä sitten kipeänä istut ripuloimassa supistuksissasi pöntöllä itkuisena. Ihan vaan siksi että eivät joudu siivoamaan ulostetta synnytyksen aikana. Seuraavalla kerralla sanoin että tätä hommaa ette muuten enää minulle tee.
Hyi olkoon, en vieläkään pysty katsomaan synnytyksiä telkkarista, niin tulee mieleen kaikki kipu ja tuska ja kohtelu sairaalassa. Kiitos vaan koks.
Olette te kyllä ihan raukkiksia. 2 lasta olen synnyttänyt vuosia sitten Turussa. Ihan mielenkiintoinen kokemus. Isä oli molemmissa mukana. Sehän oli vallan mielenkiintoista ,kun oli monta tyyppiä samassa huoneessa. Yksikin 5 lapsen äiti tuli synnytyksestä ja istua kepsotti pirteänä sängyn laidalla ja rupatteli iloisena.
Kakenkaikkiaan ihan mielenkiintoinen kokemus se sairaalareissu ja vielä palkintona terve vauva-mikä sen ihananpaa. Ne on ihan eri juttuja ne All Inclusive lomahotellimatkat😂.
Totta ihmeessä ne paikat oli arkana minullakin ja maitoa tuli,miten tuli. Ja kyllä ne haarat pitää viittii laittaa levälleen siinäkin vaiheessa, että tutkitaan ja opiskelijat oppii, levitit ne silloinkin ,kun piti mukavaa ja makeaa olla..
Maitoa tulee , jos tulee. Sitä varten on vastikkeet.
Olin todella tyytyväisenä sairaalassa , niin monta päivää ,kun pitivät. Kyllä me siellä kotona saimme nauttia sen jälkeen olostamme rauhassa. Kodin olin siivonnut putsikuntoon ennen synnytystä , pullia leiponut pakkaseen ja valmiita ruoka-annoksia tehnyt perheelle pakkaseen-minullahan oli kaiket päivät aikaa 3- vuotiaan naperon kanssa ennen synnäriä.
Ylpeänä työnsin vauvaani ensimäisillä kauppareissulla, kauppa kun on vain kilometrin päässä.Ei muuten kukaan lääkäri tai hoitaja ollu epämiellyttävä, vaan mukavan asiallisia niinkuin kuuluukin.
Niin metsä vastaa , kuin sinne huutaa
Kun sitten sinä taas et ole sen paremmin mukava kuin asiallinenkaan. Jotkut ei vain osaa, johtuuko kotikasvatuksesta vai mistä.
Joo, tuosta kommentoidusta kommentista tuli melkein oksennus suuhun. Noin rumaa mielenmaisemaa muista naisista ja seksuaalisuuden synnistä ei nykyaikana onneksi enää ole kuin harvoilla. Hyvin poikkeuksellisen häiriintyneissä kodeissa kasvaneilla. (Kirjoitusvirheet kruunaavat vaikutelman.) Toivottavasti et pääse kyykyttämään toisia työelämässä.
Ikäviä kaikuja 50-luvun syyllistetyiltä emänniltä. "Kyllä ne pitää levittää, levitithän ne silloinkin, kun piti olla mukavaa ja makeaa...". Että kun oikein halusit seksiä ja nautit siitä senkin likainen olento, raskaaksi tulija, niin nyt kärsit siinä synnytyksen jälkeen töykeiden ventovieraiden kanssa mukisematta.
Ja oikein pullaa leipoi pakkaseen ja siivosi ihan putipuhtaaksi, mitaleita kehiin! Huoh, onneksi ajat ovat muuttuneet ja nämä itsensä kovettaneet marttyyrit, omaa seksuaalisuuttaan surullisesti inhoavat emännät lähes historiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauheaa kohtelua olette monet saaneet! Tekisi mieli haukkua lyttyyn noin potilaitaan kohtelevat kätilöt. Enpä vaan pääse niin tekemään kun en meinaa muutenkaan lapsia hankkia. Mutta vihaksi pistää huonoa kohtelua saaneiden uusien äitien puolesta.
Tämä. Joidenkin vauvat teurastetaan ja äiti kahlitaan kaulastaan tolppaan niin että jonkun toisen lajin jälkeläiset pääsevät lutkuttamaan maitoa :(
Minäkin olen vegaani! On kauheaa ajatellakin, kuinka täälläkin puhutaan vain lihaanien kasvatuksesta ja synnytyksestä, samaan aikaan kun voitaisiin puhua oikeasti tärkeistä asioista kuten veganismista ja ilmastonmuutoksesta. Huoh. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumatic kirjoitti:
Heh, meno on näköjään ihan samaa aina vaan. Itse kun siellä kolmesti ollut niin joka kerta iso huone jossa 4-6 naista. Itse olin niin tolaltani ja väsynyt synnytyksen jälkeen että en olisi edes vauvaa jaksanut ottaa vierelle, tästä sanoinkin hoitajille ja kärräsin käärön vähäksi aikaa vauvalaan että sain ensin levättyä. Kyllähän tuo inhottavaa oli kun lääkärinkierrolla aamulla piti vaan avata sängyssä kintut ja porukka katsoi sängyn päästä ovatko haavat lähteneet paranemaan. Alentavaa. En oikein osannut hoitaa vauvaa aluksi ja olin nuorena äitinä hämilläni, hoitajat eivät auttaneet asiassa yhtään. Katsoivat vaan kummeksuen ja puristelivat nännejä kipeästi, kyllä sieltä pitäisi kohta maitoa tulla! Ikäänkuin tämänkin pitäisi selkärangasta tulla yhtäkkiä, lapsen hoitamisen.
Jotenkin koin että osastolla jäi tosi yksin ja neuvotta. Sitten vaan yhtäkkiä kotiin ja homma pitäisi hoitua. No, tokihan tuo alkoi hoitumaankin mutta mielikuvaksi jäi sairaalasta että kätilöt olivat melko ikäviä, kipua vähäteltiin, apua ei saaanut koska anestesialääkäriä ei uskallettu hälyttää paikalle kesken unien, jäin ilokaasua lukuuunottamatta ilman kivunlievitystä. Ensimmäisella kerralla ajeltiin karvat ja letkulla vielä vettä suoleen, siinä sitten kipeänä istut ripuloimassa supistuksissasi pöntöllä itkuisena. Ihan vaan siksi että eivät joudu siivoamaan ulostetta synnytyksen aikana. Seuraavalla kerralla sanoin että tätä hommaa ette muuten enää minulle tee.
Hyi olkoon, en vieläkään pysty katsomaan synnytyksiä telkkarista, niin tulee mieleen kaikki kipu ja tuska ja kohtelu sairaalassa. Kiitos vaan koks.
Olette te kyllä ihan raukkiksia. 2 lasta olen synnyttänyt vuosia sitten Turussa. Ihan mielenkiintoinen kokemus. Isä oli molemmissa mukana. Sehän oli vallan mielenkiintoista ,kun oli monta tyyppiä samassa huoneessa. Yksikin 5 lapsen äiti tuli synnytyksestä ja istua kepsotti pirteänä sängyn laidalla ja rupatteli iloisena.
Kakenkaikkiaan ihan mielenkiintoinen kokemus se sairaalareissu ja vielä palkintona terve vauva-mikä sen ihananpaa. Ne on ihan eri juttuja ne All Inclusive lomahotellimatkat😂.
Totta ihmeessä ne paikat oli arkana minullakin ja maitoa tuli,miten tuli. Ja kyllä ne haarat pitää viittii laittaa levälleen siinäkin vaiheessa, että tutkitaan ja opiskelijat oppii, levitit ne silloinkin ,kun piti mukavaa ja makeaa olla..
Maitoa tulee , jos tulee. Sitä varten on vastikkeet.
Olin todella tyytyväisenä sairaalassa , niin monta päivää ,kun pitivät. Kyllä me siellä kotona saimme nauttia sen jälkeen olostamme rauhassa. Kodin olin siivonnut putsikuntoon ennen synnytystä , pullia leiponut pakkaseen ja valmiita ruoka-annoksia tehnyt perheelle pakkaseen-minullahan oli kaiket päivät aikaa 3- vuotiaan naperon kanssa ennen synnäriä.
Ylpeänä työnsin vauvaani ensimäisillä kauppareissulla, kauppa kun on vain kilometrin päässä.Ei muuten kukaan lääkäri tai hoitaja ollu epämiellyttävä, vaan mukavan asiallisia niinkuin kuuluukin.
Niin metsä vastaa , kuin sinne huutaa
Kun sitten sinä taas et ole sen paremmin mukava kuin asiallinenkaan. Jotkut ei vain osaa, johtuuko kotikasvatuksesta vai mistä.
Joo, tuosta kommentoidusta kommentista tuli melkein oksennus suuhun. Noin rumaa mielenmaisemaa muista naisista ja seksuaalisuuden synnistä ei nykyaikana onneksi enää ole kuin harvoilla. Hyvin poikkeuksellisen häiriintyneissä kodeissa kasvaneilla. (Kirjoitusvirheet kruunaavat vaikutelman.) Toivottavasti et pääse kyykyttämään toisia työelämässä.
Ikäviä kaikuja 50-luvun syyllistetyiltä emänniltä. "Kyllä ne pitää levittää, levitithän ne silloinkin, kun piti olla mukavaa ja makeaa...". Että kun oikein halusit seksiä ja nautit siitä senkin likainen olento, raskaaksi tulija, niin nyt kärsit siinä synnytyksen jälkeen töykeiden ventovieraiden kanssa mukisematta.
Ja oikein pullaa leipoi pakkaseen ja siivosi ihan putipuhtaaksi, mitaleita kehiin! Huoh, onneksi ajat ovat muuttuneet ja nämä itsensä kovettaneet marttyyrit, omaa seksuaalisuuttaan surullisesti inhoavat emännät lähes historiaa.
Korjaus siis tuohon edelliseen: "Toivottavasti EI pääse kyykyttämään toisia työelämässä."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun eka synnytys oli katastrofi, kätilö pyysi alkamaan ponnistamaan klo 9.20, tiedän koska katsoin kellosta. Mitään ei tapahtunut. Ponnistin äärirajoille, kätilö välillä ihmetteli ääneen mitä pitäisi tehdä, pyysi vaan ponnistamaan lisää, ei mitään. Klo 10 jälkeen rupesi miettimään imukuppia, josta pelästyin todella. Sätti koko ajan jos pidin ääntä olet itse itsesi tähän tilaan saattanut, joten ole hiljaa, häiritset muita synnyttäjiä.
Sanoi sitten ettei vauva mahdu ulos, joten pitää avata ja viilsi jollain jotenkin ja vauva syntyi 11.40.
Virallisessa paperissa lukee ponnistusvaihe normaali ja kesti 40 minuuttia.
Kukaan ei ollut kertonut että tikkien ompeleminen on se kauhein asia. Kätilö haki kaksi-kolme kertaa lisää lankaa. Lopetin laskemisen 50 kohdalla.
Huoneessa oli toinen äiti, jonka synnytys oli kuin opaskirjasta. Koko helvetillisen kaksi vuorokautta se leperteli vauvalleen jatkuvasti kovaan ääneen. Mun vauva vietiin teholle kun oli ollut synnytyskanavassa liian kauan ja niellyt jotain tuli infektio jne.
Mä en päässyt teholle käymään, koska en pystynyt kävelemään. Toisena päivänä konttasin hakemaan ruokaa niin vastaantullut sairaanhoitaja ihmetteli miten olin niin huonossa kunnossa. Käski sänkyyn ja katsoi mun alapäätä. Voi herran jumala pääsi hänen suustaan ja lähti hakemaan buranaa ja jotain muuta pilleriä.
Sanoivat että pitäisi tehdä ilmoitus kätilöstä, mutta olin vaan iloinen että selvittiin hengissä vauvan kanssa ja päästiin viikon päästä kotiin.
Tästä oppineena aina pitäisi olla sellainen tukihenkilö mukana, joka tietää asioista. Miehestä ei ollut mitään apua.
Hieman on nyt kyllä vaikea uskoa osaa näistä kertomuksista. Ja vielä tuon kaiken jälkeen jätit tekemättä valituksen?
Narskulle on tärkeintä saada huomio itseensä vaikka sitten muuntelemalla vähän totuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko taysissa vielä perhehuoneita vai vaan se hotelli ja normiosasto?
Miksi alapeukku? :D Kysyin sen takia kun en haluaisi hotelliin, ja mietin että laitanko toiveeksi perhehuoneen.
on niitä muutama käsittääkseni erikoistapauksille. Esim vauvan voinnissa häikkää ym.
Ja vielä se että huonosta palvelusta pitää maksaakkin. Ei synnytys lapsen vanhemmille ilmaista ole.
Saisiko huonosta asiakaspalvelusta -mitä lääkäreiden ja kätilöidenkin työ myös on, korvausta? Edes pahoittelut sairaalan puolelta?
Kyllä he varmasti tekevät työnsä, mutta miten asiakaslähtöisesti voi olla eri asia
Vertaan vaikka siihen että olisin pizzeriassa töissä. Asiakas tilaa pizzan. Teen sen pizzan minkä hän tilasi. Hakiessa pizzaansa, heitän sen lattialle asiakkan eteen ja pizza leviää lattialle. Tein mitä piti eli valmistin ruuan mutta asiakaspalvelu ei ollut ihan sitä mitä oilisi pitänyt olla.
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa äidit ettei kukaan voi teitä kieltää antamasta lisämaitoa vauvalle, ei kukaan. Ikinä. Jos teette sen valinnan että haluatte sitä antaa niin se on teidän päätöksenne jonka vanhempana teette ja silloin sitä maitoa on tultava!!! T. Kätilö
Eipä ainakaan Mikkelissä v. 2012 saanut ihan helposti lisämaitoa vaikka itki sekä äiti että vauva. Aina piti ensin mennä lypsyhuoneeseen kokeilemaan maidon tuloa ja sitten vasta pitkin hampain 10 tai 20 ml kerralla annettiin pullomaitoa vaikkei itseltä tullut kuin muutama tippa eikä imetys koskaan onnistunutkaan. Enkä ole ainoa kaveripiirissä, jolla valitettavasti sama kokemus lisämaidon pihtaamisesta samassa sairaalassa. Isä piti varuilta pyytää korviketta ja pulloja tuomaan. Lisäksi vanhempi hoitaja nipisteli pitkillä kynsillä vauvaa niskasta aika ronskisti, että rupeaisi imemään. Synnytyssaliin päästyäni toinen vanhempi hoitaja alkoi valittaa minulle, että on ollut töissä yli 12 tuntia. Kiirehti minua kesken kovien supistusten salin sänkyyn, "ei tässä ole aikaa turhia odotella". Olin joutunut saliin pääsyä odottamaan niin pitkään, ettei epiduraalia voinut enää antaa. Onneksi yövuoroon tuli nuorempia ystävällisiä kätilöitä ja synnytys meni hyvin huolimatta toimimattomasta salin sängystä.. Kyllä oli sekä ennen että jälkeen synnytyksen aika orpo ja välillä pelottavakin olo, kun mies ei voinut koko aikaa sairaalassa olla. Aika yksin sitä tunsi vauvan kanssa jäävänsä. En tiedä, oliko jotain perhehuoneita. 4 hengen huoneessa olin ja synnytyksen jälkeen 3 yötä tosi vähillä unilla. Kokemus kuitenkin se, että nuoremman polven kätilöt olivat ystävällisempiä ja turvallisemman oloisia.
Juuri tämänkaltaisten tarinoiden, mitä täällä voi lukea, valitsin tuoda tähän maailmaan kaksi lastani suunnitellulla sektiolla. Kaikki meni erittäin hyvin ja toivuin nopeasti. Leikkauksesta toipuminen ei todellakaan ollut minun kohdallani niin kamalaa, kuin kauhukuvissa aina maalaillaan. Kokemukseni olivat erittäin positiiviset.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämänkaltaisten tarinoiden, mitä täällä voi lukea, valitsin tuoda tähän maailmaan kaksi lastani suunnitellulla sektiolla. Kaikki meni erittäin hyvin ja toivuin nopeasti. Leikkauksesta toipuminen ei todellakaan ollut minun kohdallani niin kamalaa, kuin kauhukuvissa aina maalaillaan. Kokemukseni olivat erittäin positiiviset.
LIsään vielä, et 2 eri kertaa siis kyseessä. Kummassakin kyseessä suunniteltu sektio pelkopolin kautta sain lähetteet. Oikeasti minua ei pelottanut synnytys alateitse, en vain halunnut tehdä sitä.
Tampereen potilashotellista hyvät kokemukset x 3. Kerran jouduin myös hetkeksi osastolle ja oli kyllä ihan eri olla osastolla huonekaverin kanssa kuin oikeassa mukavassa hotellihuoneessa miehen kanssa ja mies pystyi auttamaan huomattavasti vauvan kanssa ja sai vielä hotelliruoan. Suosittelen myös esikoisen kanssa!