Lue keskustelun säännöt.
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Täysin samoja kokemuksia!
Esikoisen synnytyksen jälkeinen osastoaika Taysissa 2016 oli kokemus suoraan hel**tistä. Käynnistetty yliaikainen synnytys oli vaikea jo itsessään. Repesin pahasti synnytyksessä, enkä kyennyt kivuiltani käymään suihkussa heti synnytyksen jälkeen. Perhehuoneita ei ollut vapaana eikä meitä mieheni kanssa päästetty potilashotelliin, hoitajan perusteluna oli se, että minulla oli historiassa sairastettu masennus, ja minua tulisi seurata siltä varalta etten "ajaudu lapsivuodepsykoosiin".
Oli ilta ja mies häädettiin heti pois, jouduin jäämään kahden hengen huoneeseen avuttomana vauvani kanssa, jonka hoidosta minulla ei ollut mitään tietoa. Nukkumisesta ei tullut mitään kun oma ja huonetoverin vauva huusivat kilpaa. Huone oli myös todella ahdas ja päivisin huonetoverin vieraista täysi. Imetys sattui, vauva huusi ja oli taukoamatta rinnalla. Sain kuulla piikittelyä siitä, etten ollut käynyt suihkussa, mutta hoitaja ei suostunut katsomaan itkevää vauvaa sen ajan, että olisin suihkuun päässyt. Samaa "itse joudut kotonakin pärjäämään" sain kuulla. Pääsin sitten illalla suihkuun, kun mies tuli vierailulle töistä päästyään. Ruokia ei huoneeseen tuotu, enkä niitä päässyt hakemaan, joten näin nälkää sairaalassaoloajan. Mies haki silloin, kun vierailu sattui ruoka-ajalle. Hoitaja kävi 3h välein herättämässä imettämään, siitäkin huolimatta, että olin saattanut juuri 15 min aiemmin imettää ja juuri saanut vauvan kanssa nukahdettua. Tämä oli täysin epäinhimillistä. Olin aivan yksin ja hukassa, kivuissani ja peloissani. Tästä jäi epävarmuuden tunne, joka sävytti koko vauvavuotta.
Toisen lapsen synnytin Seinäjoella 2020. Kokemusta sävytti resurssipula. Aamulla oli synnärillä lääkärinaika, yliaikaisuuden vuoksi, supistukset olivat alkaneet edellisenä iltana. Päätettiin käynnistää heti, sillä kohdunsuun tilanne kypsä. Saleissa ei tilaa. Minut laitettiin ulkopaikkakuntalaisena "kaupungille pyörimään", vaikka supistelin säännöllisesti ja käskettiin soittaa parin tunnin päästä, joko tilaa olisi. Oli oikein kiva mennä Ideaparkiin ja yrittää siellä pitää naama peruslukemilla supistuksen iskiessä mm. Subwaylta lounasta tilatessa. Onneksi päästiin sukulaisen luokse kylään muutamaksi tunniksi. Useamman kerran piti soittaa ja kysyä joko saliin pääsee.
Vihdoin saliin päästyämme kätilö totesi, ettei ole lukenut ollenkaan tietojani, eikä tutkinut minua vaan alkoi 'käynnistää' synnytystä. 5 h aiemmin lääkärin tutkimuksessa olin jo ollut 4cm auki ja supistellut siitä asti. Minua ei kuunneltu, kun sanoin oksitosiinin aiheuttaneen esikoisen synnytyksessä liian rajut supistukset ja nopean synnytyksen, vaan kätilö halusi välttämättä lisätä sen annostusta. Tästä seurasi syöksysynnytys ja se, etten ehtinyt saada epiduraalia, joka oli ainoa synnytystoiveeni, ja jouduin halumattani synnyttämään yliaikaisen lähes 4,5kg lapseni ilman kivunlievitystä. Ponnistusvaiheessa kätilö kannusti ja kehui ja toimi erinomaisesti, mistä syystä synnytyksestä jäi kuitenkin pääosin positiivinen kokemus.
Jatkuu seuraavassa viestissä-->
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkoa:
Seinäjoen synnyttäneiden osastolta paljon Taysia parempi kokemus. Oma vointini oli synnytyksen jäljiltä parempi (pystyin kävelemään ja hakemaan ruokaa, käymään suihkussa ja hakemaan puhdasta vaatetta jne) ja toisen lapsen kanssa imetys ja muut asiat lähtivät hyvin käyntiin. Olin varautunut eväillä, joita en lopulta tarvinnut. Mitään ohjausta tai tarjousta sellaiseen en saanut, ehkä koska en ollut ensikertalainen. Ilmapiiri oli pääosin hyvä, yksi hoitajista tosin tuntui suhtautuvan minuun vain pakollisena työtehtävänä ja hoiti vain pakolliset mittaukset ym sen pitemmittä puheitta. Osastolla oli myös yksi ihana perushoitaja, joka rupatteli kanssani iloisesti ja teki myös omasta aloitteestaan ylimääräistä, kuten pesi vauvan tukasta kuivunutta verta pois ja täytti huoneen kaappeihin hoitovälineitä. Hänestä jäi välittävä kuva ja hyvä muisto. Huonekaveri kuorsasi molemmat yöt ja vauvamme heräsivät vuorotellen. Yöhoitaja oli ihana ja kuiski yöaikaan, ei laittanut täyttä valaistusta. Kipulääkettä tarjosi jokaisen vuoron hoitaja. Osastolta olisin halunnut aiemmin kotiin, mutta piti odottaa lääkärinaikaa, joka oli toisena synnytyksen jälkeisenä päivänä.
Näistä ei pysty kirjoittamaan lyhyesti, vaikka yrittäisi. Riittäisi paljon sanottavaa. Synnytyssairaaloissa on naurettava resurssipula, joka vaarantaa äitien ja lasten terveyden ja heikentää hoidon laatua merkittävästi. Eikö saleja voisi olla jokunen kpl enemmän, kun ovat aina täynnä? Olisi myös tarpeellista, että kätilöt ehtisivät lukea synnyttäjän sairauskertomuksen ja synnytystoiveet pääpiirteittäin.
Näitä nyt lukeneena hirvittää enemmän synnytys. Haluan biologisia lapsia joku päivä, mutta voisin jättää kaiken synnytykseen liittyvän pois!
Hei!
Järkyttävää ja surullista on ollut lukea näitä kertomuksia (itsellä ei lapsia). Raivostuttaa myös siksi, että Suomessa niin usein ylpeillään loistavalla naisten arvostuksella. Itse en ole kokenut koskaan Suomessa olevan naiseutta tai naisellisia piirteitä arvostava kulttuuri - naisia arvostetaan kyllä kovuudesta, reippaudesta ja miehekkäästä asenteesta, mutta se varsinainen tyypillinen naisellisuus ei ole yhtään missään arvossa, enemmänkin kiusallista ja heikkoa. Vaikka eteläeurooppalaista naisen asemaa ei aina voi kehua, on siellä silti suhtautuminen naisiin usein paljon vähemmän välinpitämätöntä ja arvostavampaa. Ei olla niin näkymättömiä. Tällaisia mietteitä!
Ja surullista tässä kaikessa on se, että ei tämä ole mitään PATRIARKAATIN sortoa vaan kätilöt ovat aikojen alusta saakka olleet naisia ja gynekologitkin jo vuosikymmeniä enimmäkseen naisia.
Ilkeitä ja suoranaista v***lua olen kuullut monen kokeneen synnyttäiden vuodeosastolla. Siskolleni naistenklinikalla sanottiin, että jos et nyt lastasi syötä, sitä ei kohta tarvitsekaan syöttää. Ym ym. Omalle kohdalleni tällaista ilkeilyä ei tullut (olin sairaalassa ns tunnettu henkilö, jota ylilääkärit kävivät kukkien kanssa onnittelemassa), mutta osaamatonta ja välinpitämätöntä hoitoa kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä nyt lukeneena hirvittää enemmän synnytys. Haluan biologisia lapsia joku päivä, mutta voisin jättää kaiken synnytykseen liittyvän pois!
Ei nyt kannata tämän takia jättää lapsia tekemättä, onhan täällä myös niitä hyviäkin kokemuksia ja vaikuttaa että nimenomaan ne hyvät kokemukset ovat niitä tuoreempia kokemuksia suurimmaksi osaksi. Eli muutos on mahdollista kun näistä asioista puhutaan. Lisäksi itse huonon kokemuksen kokeneena voin kertoa että jo se, että olisi tiennyt että tuollainen kohtelu on mahdollista, olisi auttanut itseäni. Olisin varautunut niillä omilla särkylääkkeillä, maitovastikkeella ja jollain säilyvillä energiapitoisilla eväillä (esim kuivatut hedelmät, pähkinät tms). Ja ennenkaikkea olisin varautunut asenteella etten anna kenenkään kyykyttää. Ja en tarkoita että olisin itse epäystävällinen, mutta jos joku minulle tiuskisi, niin sanoisin suoraan että ei ole syytä tiuskia vaan ole hyvä selitä miksi näin. Koska nyt oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni jouduin tilanteeseen, jossa vieraat ihmiset olivat minua kohtaan tylyjä ja ynseitä siinä mittakaavassa ilman mitään järjellä käsitettävää syytä. Vielä kun itse olin fyysisesti heikoimmillani. Sanokaa vaan pumpulissa kasvaneeksi, mutta koska olin odottanut normaalia ystävällistä käytöstä ja apua, niin sitä jäätyi aivan täysin, eikä osannut puolustaa itseään. Olisi ollut hyvä tietää että tällaistakin voi tulla eteen. Toki toivon sydämeni pohjasta, että kenellekään ei enää tulisi.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuolla pohjoisessa Suomessa sama ongelma, mitä väliä sillä on, missä naiset synnyttävät, taksissa vai ambulansiissa, kunhan vain saadaan säästöjä. Niin että on niitä synnytyssairaaloita lakkautettu täälläkin.
Niinpä. Ja molemmissa synnytyksissä oma kätilöni on tosiaan ollut vastuussa ainakin yhdestä toisesta synnytyksestä samaan aikaan. Onneksi mies pääsi paikalle molemmilla kerroilla, koska kovissa synnytyskivuissa ja kun ei itsellä ole ihan tarkkaa tietoa missä mennään, olisin itse tuntenut oloni kovin turvattomaksi, jos olisin ollut pitkiä aikoja yksin. Toisen synnytyksen aikana olin muutamia tunteja niin, että kätilö kävi vain välillä kääntymässä ja mies pääsi vasta myöhemmin tulemaan, kun esikoiselle järjestyi hoitaja. Monillahan puoliso joutuu jäämään lapsia hoitamaan synnytyksen ajaksi, eikä välttämättä ole muutakaan tukihenkilöä paikalla. Joku saattaakin tykätä yksin keskittyä synnytykseen, mutta toiset kaipaisivat enemmän tukea ja läsnäoloa, ja olisi hyvä jos kätilön ei tarvitsisi jakaa aikaansa niin monen synnytyksen välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja surullista tässä kaikessa on se, että ei tämä ole mitään PATRIARKAATIN sortoa vaan kätilöt ovat aikojen alusta saakka olleet naisia ja gynekologitkin jo vuosikymmeniä enimmäkseen naisia.
Ilkeitä ja suoranaista v***lua olen kuullut monen kokeneen synnyttäiden vuodeosastolla. Siskolleni naistenklinikalla sanottiin, että jos et nyt lastasi syötä, sitä ei kohta tarvitsekaan syöttää. Ym ym. Omalle kohdalleni tällaista ilkeilyä ei tullut (olin sairaalassa ns tunnettu henkilö, jota ylilääkärit kävivät kukkien kanssa onnittelemassa), mutta osaamatonta ja välinpitämätöntä hoitoa kyllä.
Gynekologit olivat kyllä ennen pääasiassa miehiä kuten muutkin lääkärit. Sitä mukaa kun lääkärikunta naisistui, tuli enemmän naisgynekologeja.
Seinäjoen synnäristä kokemusta 3 kpl ja suurin osa kiitettävää, osaavaa ja asiallista kohtelua. Esikoisen kohdalla niin töykeä kätilö että epäilen vieläkin kyseisen eukon olleen Törnävältä lainassa/vaihdossa, sadisti nyt ainakin. Ainoa lohtuni on lääkärin antama voimallinen läksytys tämän kätilön ammattitaidottomuudesta kun olin jo pidemmälle edennyt kuin mitä tämä väitti.
Toisella kertaa olin valmiiksi varautunut, ennakkoluuloinen ja puolustuskannalla. Ihmettelin jopa sitä että minua puhuteltiin nimellä ja oltiin kiinnostuneita tuntemuksistani ja voinnista. Lastenhoitajat olivat ihan huippuja, joka kerralla. Sattui siis hyvä tuuri heidän suhteen keitä oli työvuorossa. Eräs yöhoitaja panttasi tehokkaasti lääkkeitä, vierustoveri ei saanut apua nukahtamiseen, antoi buranan. Minä en saanut leikkauskipuun yhtään mitään, jätti unilääkkeen... Tehtiin sitten vaihtokauppa.
Suosittelen menemään ns. takki auki synnyttämään sillä koskaan ei tiedä mitä tulee vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä kun jotkut vielä vuosienkin päästä jaksaa naureskella, kun raskausaikana hormonihuuruissa sai sellaisia raivareita, että lautaset lenteli kun just sillä hetkellä jollain tuntui olevan väärä äänensävy ja se tulkittiin v*ttuiluna, mutta kun näitä väärintulkintoja niiden hormonien takia tulee synnytyksen jälkeen, niin se onkin maailmanloppu ja uhriudutaan täysin. Ei enää olekaan sellainen "hehe mikä hormonihirviö sitä olikaan" juttu.
Ei toki koske teitä kaikkia joillain on ollut ihan kamalia kokemuksia, mutta nämä "mulle vaan huudettiin ja haukuttiin" ovat osa varmasti liioiteltuja juttuja. Eihän sellaista ihmistä mitenkään voitaisi pitää töissä joka huutaa ja riehuu ja josta satelee valituksia.
No jopas jotakin. Itse olen aina pitänyt tympeänä tätä "hormoonit" selitystä. Mielestäni mikään ei oikeuta paiskomaan lautasia. Eikä kyllä kukaan tuttavapiirissäni myöskään käytä hormoneja tekosyynä tai paisko niitä lautasia. Silti olemme kokeneet lisämaidon ja tavallisen särkylääkkeen pihtauksen + tiuskinnat osastolla. Ja pahimpana sen heittelle jättämisen tunteen. Kun on puolikuntoinen ja tarvitsisi turvallisuuden tunnetta ja tukea. Toki jos itsellä on sujunut kaikki hyvin, niin empatiakyvytyömän on varmasti hyvin vaikeaa uskoa näitä kertomuksia, koska ne asenteet ovat niin uskomatonta vielä 2000- luvulla. Mielestäni nämä asenteet ja synnyttäneiden kohtelu kertoo syvällä kansan alitajunnassa olevasta naisen ruumiin vihasta. Ovat samaa juurta kuin kertomukset "70-luvulla syntyneiden äidit" -ketjussa. Ja onneksi ihmisillä on myös hyviä kokemuksia, se kertoo että nämä kivikautiset asenteet voivat väistyä. Mutta eivät ne väisty jos niistä ei puhuta. Siksi nämä aihetta käsittelevät ketjut ovat tärkeitä. Valitukset olisivat myös, mutta ymmärrän että hyvin harvalla on siinä tilanteessa energiaa valittaa asiasta. En itsekään jaksanut sitä tehdä. Halusin vain hyvin nopeasti pois sairaalasta.
Vinkkinä lukijoille, että valituksen voi tehdä jälkikäteen esim. sairaalan potilasasiamieheen yhteyttä ottamalla.
Todella suositeltavaa valittaa, jos on evätty hoitoa, lääkkeitä, ruokaa tai turvallisuudesta on tingitty. Näkevätpä sitten itsekin, miten potilaita kohtelevat. Kaikki valitukset on pakko käsitellä, ei niitä mappi ööhön laiteta.
Valittaa voi ja toivottavasti se joillakin johtaa..mihin, sitä en tiedä.
Minä tein valituksen potilasasiamiehen kehoituksesta, sen verran räikeää menoa oli Jorvissa muutama vuosi takaperin. Ja nimenomaan lapsivuodeosastolla. Valitukseen tuli toki vastaus, hyvin koruton sellainen puoli vuotta sen lähettämisestä. Eipä siitä tullut hullua hurskaammaksi. Nyt haaveissa toinen vauva ja pelkopolille tuskin pääsee kun pelkää lapsivuodeosastoa eikä niinkään itse synnyttämistä. Saapa nähdä olenko valmis toiseen mahdollisuuteen menettää mielenterveys.
Olen pahoillani kokemuksistanne 😢
Mulle tulee mieleen toimittajien vanha kikka. Että jos on oikeasti noin törkeää kohtelua, laittaisin puhelimen ääninauhurin päälle tyynyn alle jos hoitaja tulee varta vasten aukomaan päätään.
Onpahan jotakin muistona vastaisuuden varalle, jos tekee valituksen hoidosta.
Jos tokkurassa mahdollista, kysyisin myös julman kätilön koko nimen ja esimiehen nimen muistiin laitettavaksi. Valittamalla maailma paranee.
Ja tulevissa vaaleissa valitaan hyvinvointialueiden päättäjät, jotka määräävät näistäkin resursseista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kfjgjg kirjoitti:
Olen pahoillani kokemuksistanne 😢
Mulle tulee mieleen toimittajien vanha kikka. Että jos on oikeasti noin törkeää kohtelua, laittaisin puhelimen ääninauhurin päälle tyynyn alle jos hoitaja tulee varta vasten aukomaan päätään.Onpahan jotakin muistona vastaisuuden varalle, jos tekee valituksen hoidosta.
Jos tokkurassa mahdollista, kysyisin myös julman kätilön koko nimen ja esimiehen nimen muistiin laitettavaksi. Valittamalla maailma paranee.
Ja tulevissa vaaleissa valitaan hyvinvointialueiden päättäjät, jotka määräävät näistäkin resursseista.
Varsinkin tuo viimeinen lause on tärkeä! Nyt on tulossa liioittelematta Suomen tärkeimmät vaalit vuosikymmeniin. Koko Suomen sote-sektori laitetaan uusiksi. Äänestäkää älykkäitä ja kokonaisuuksia ymmärtäviä ihmisiä, joilla on organisoinnista kokemusta ja osaamista. Ja joille on tärkeä se loppukäyttäjä, ne apua tarvitsevat ihmiset, joita varten ne palvelut on alunperin luotu. Melkein itkettää kun ihmiset eivät tajua miten tärkeät nämä vaalit on.
Vierailija kirjoitti:
Näitä nyt lukeneena hirvittää enemmän synnytys. Haluan biologisia lapsia joku päivä, mutta voisin jättää kaiken synnytykseen liittyvän pois!
Palkinto on niin ihana että kannattaa se hirveys kestää ( synnytys). Elämäni parhaimpia asioita. T. Kolmen lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä kun jotkut vielä vuosienkin päästä jaksaa naureskella, kun raskausaikana hormonihuuruissa sai sellaisia raivareita, että lautaset lenteli kun just sillä hetkellä jollain tuntui olevan väärä äänensävy ja se tulkittiin v*ttuiluna, mutta kun näitä väärintulkintoja niiden hormonien takia tulee synnytyksen jälkeen, niin se onkin maailmanloppu ja uhriudutaan täysin. Ei enää olekaan sellainen "hehe mikä hormonihirviö sitä olikaan" juttu.
Ei toki koske teitä kaikkia joillain on ollut ihan kamalia kokemuksia, mutta nämä "mulle vaan huudettiin ja haukuttiin" ovat osa varmasti liioiteltuja juttuja. Eihän sellaista ihmistä mitenkään voitaisi pitää töissä joka huutaa ja riehuu ja josta satelee valituksia.
No jopas jotakin. Itse olen aina pitänyt tympeänä tätä "hormoonit" selitystä. Mielestäni mikään ei oikeuta paiskomaan lautasia. Eikä kyllä kukaan tuttavapiirissäni myöskään käytä hormoneja tekosyynä tai paisko niitä lautasia. Silti olemme kokeneet lisämaidon ja tavallisen särkylääkkeen pihtauksen + tiuskinnat osastolla. Ja pahimpana sen heittelle jättämisen tunteen. Kun on puolikuntoinen ja tarvitsisi turvallisuuden tunnetta ja tukea. Toki jos itsellä on sujunut kaikki hyvin, niin empatiakyvytyömän on varmasti hyvin vaikeaa uskoa näitä kertomuksia, koska ne asenteet ovat niin uskomatonta vielä 2000- luvulla. Mielestäni nämä asenteet ja synnyttäneiden kohtelu kertoo syvällä kansan alitajunnassa olevasta naisen ruumiin vihasta. Ovat samaa juurta kuin kertomukset "70-luvulla syntyneiden äidit" -ketjussa. Ja onneksi ihmisillä on myös hyviä kokemuksia, se kertoo että nämä kivikautiset asenteet voivat väistyä. Mutta eivät ne väisty jos niistä ei puhuta. Siksi nämä aihetta käsittelevät ketjut ovat tärkeitä. Valitukset olisivat myös, mutta ymmärrän että hyvin harvalla on siinä tilanteessa energiaa valittaa asiasta. En itsekään jaksanut sitä tehdä. Halusin vain hyvin nopeasti pois sairaalasta.
Vinkkinä lukijoille, että valituksen voi tehdä jälkikäteen esim. sairaalan potilasasiamieheen yhteyttä ottamalla.
Todella suositeltavaa valittaa, jos on evätty hoitoa, lääkkeitä, ruokaa tai turvallisuudesta on tingitty. Näkevätpä sitten itsekin, miten potilaita kohtelevat. Kaikki valitukset on pakko käsitellä, ei niitä mappi ööhön laiteta.
Valittaa voi ja toivottavasti se joillakin johtaa..mihin, sitä en tiedä.
Minä tein valituksen potilasasiamiehen kehoituksesta, sen verran räikeää menoa oli Jorvissa muutama vuosi takaperin. Ja nimenomaan lapsivuodeosastolla. Valitukseen tuli toki vastaus, hyvin koruton sellainen puoli vuotta sen lähettämisestä. Eipä siitä tullut hullua hurskaammaksi. Nyt haaveissa toinen vauva ja pelkopolille tuskin pääsee kun pelkää lapsivuodeosastoa eikä niinkään itse synnyttämistä. Saapa nähdä olenko valmis toiseen mahdollisuuteen menettää mielenterveys.
Ideana onkin se, että naiset eivät kollektiivisesti vaikenisi niinkuin tähän asti. Eihän yksittäinen valitus varmaan mihinkään ihmeelliseen johdakaan.
Kyllä sairaalan johdon on jotain tehtävä, jos valituksia (syystä tehtyjä) sataa siihen tahtiin kuin huonoa kohtelua tosiaan esiintyy. Sehän on paljon! Ja sitten kiinnostuu jo mediatkin asiasta… jos vaikka vihdoin menisi perille tuonne päättäjien suuntaan.
Samoja kokemuksia siitä että
Synnytystä odotellessa (olin 3 vrk sairaalassa ennen synnytystä kun lapsivedet meni) oli ihan eri meininki kun synnytyksen jälkeen. Vointia kyseltiin jatkuvasti ja seuranta oli hyvää, siitä olen kiitollinen. Synnytys nyt ei ollut helppo mutta sain lopulta epiduraalin mikä itselle suunnaton helpotus. Kokonaisuudessaan synnytyksestä jäi hyvä kokemus. En selkeästi ollut ottanut asioista selvää tarpeeksi etukteen niin itselle tuli vähän yllätyksenä että synnytyksen (monen valvotun yön) jälkeen jäikin vauvan kanssa kaksin 🙄 Sairaalassa meni muistaakseni n. 3 vrk, imetys ei onnistunut, vauvan paino tippui (sai korviketta) ja olin itse itkuinen. Ei mitään muistikuvaa suihkuista tai ruokailuista, tuo koko aika on sumun peitossa. Tuskin tuli paljon nukuttua… Siitäkin huolimatta kiitokset EKSOTElle, terve vauva saatiin mukaan ja varmasti meitä neuvottiinkin vaikka saattoi vähän mennä ohi siinä ”pöhnässä”. Sen muistan että synnytyskätilö (joku heistä, oli monia kun kesti…) kävi synnytyksen läpi meidän vanhempien kanssa. Ja sanoi vielä miten onnellisilta näytimme syntyneen kanssa, siitä jäi hyvä mieli 🙂
Vierailija kirjoitti:
Yksi outous synnyttäneiden hoidossa on kivunlievitys. Revenneille ja jälkisupistusten vuoksi kipeille ei tarjota kipulääkettä! Itse pitää pyytää. Pyysin, että laittaisivat kipulääkkeen (panadol ja burana) lääkelistalle, että saisin säännöllisesti 8h välein, kun aina väli venähti, kun jokainen nappi piti erikseen pyytää ja kipu ehti äitiä pahaksi. Vastaus oli, että meillä ei ole lääkelistoja!
Toinen täysin käsittämätön asia on, että sektion jälkeen kepidit (kestoepiduraali) revitään ekana päivänä. Ei ole mitään järkeä edes laittaa sitä, kun sen ei anneta kivunhoitona olla pitempään. Sitten nämä sektioäidit vaappuvat käytäviä pitkin tuskissaan eikä saa edes sitä Panasonic, jos ei osaa pyytää.
Tuokin on yksilöllistä. Minun epiduraalikatetrini oli paikallaan ,mutta leikkurissa laittoivat jotain pitkävaikutteista kipulääkettä tippaan ja katetri poistettiin samalla kun sain luvan nousta ekakerran suihkuun jne. Poiston jälkeen pärjäsin särkylääkkeillä ihan hyvin, itse piti muistaa pyytää. Antoivat kyllä ihan mukisematta.
Tuli vaan mieleen Ohisalon kehuista synnärille, että sai varmaan astetta parempaa kohtelua kuin tavallinen kansalainen.
Itselleni ollut pääosin hyvät tai kohtuulliset synnytyskokemukset. 3 lasta olen synnyttänyt.
Ensimmäisen kohdalla v.2006 Oyssissa oli eräältä huonoa kohtelua. Laitoin palautetta, käsittelin asian itse ja uskaltauduin vielä saamaan lapsia. Tuon henkilön nimesin myöhemmissä toiveisiin, että häntä en halua lähelleni, eikö tullut. Oli pitkällä sairauslomallakin.
Osalla läheisistä todella huonojakin kokemuksia. Osalla huonon kokemuksen vuoksi taitaa lapsiluku jäädä yhteen. Ja Oyssista kyse heilläkin. Heidän kokemusten valossa taisin olla onnekas.
Ei se asiallinen kohtelu paljoa vaadi ja sen ovat synnyttäjät ansainneet.
Vierailija kirjoitti:
Tuli vaan mieleen Ohisalon kehuista synnärille, että sai varmaan astetta parempaa kohtelua kuin tavallinen kansalainen.
Itselleni ollut pääosin hyvät tai kohtuulliset synnytyskokemukset. 3 lasta olen synnyttänyt.
Ensimmäisen kohdalla v.2006 Oyssissa oli eräältä huonoa kohtelua. Laitoin palautetta, käsittelin asian itse ja uskaltauduin vielä saamaan lapsia. Tuon henkilön nimesin myöhemmissä toiveisiin, että häntä en halua lähelleni, eikö tullut. Oli pitkällä sairauslomallakin.
Osalla läheisistä todella huonojakin kokemuksia. Osalla huonon kokemuksen vuoksi taitaa lapsiluku jäädä yhteen. Ja Oyssista kyse heilläkin. Heidän kokemusten valossa taisin olla onnekas.
Ei se asiallinen kohtelu paljoa vaadi ja sen ovat synnyttäjät ansainneet.
Tottakai maan päättäjät saavat tavallista parempaa kohtelua kuin muut. Vaikka heille pitäisi näyttää epäkohtia enemmän. Olisi vaikutusvaltaa korjata niitä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole ihan normaalia, että kävellään itse, jos kaikki menee hyvin? Itse synnytin toisen Oysissa ja Kajaaniin verrattuna oli todella hyvä paikka. Kajaanissa oltiin 8 hengen huoneissa. Oysissa oli kiire eikä kätilöt ehtineet koko aikaa kytätä (eikä tarvitsekaan), mutta kuuntelivat ja kunnioittivat toiveita. Itse menin suoraan suihkuun ja kävelin osastolle, koska ei komplikaatioita. Jouduin olemaan käytävällä jonkun tunnin, mutta eihän se kätilöiden vika ole.
Minua ehkä enemmänkin ihmetyttää tämä naisten taantuminen hyvin menneen (!) synnytyksen jälkeen. Osastolle pitäisi kuskata, pitäisi olla yksityishuoneet ja oma lääkäri aina saatavilla. Kuumat kaakaotkin pitäisi kätilöiden keitellä, kun ei kahvi tai tee kelpaa!
Kätilöiltä kuultua: ei ole normaalia kävellä itse. Ennemmin toppuutellaan, että etkös kuitenkin kulkisi pyörätuolilla.
Ei kyse ole taantumisesta, vaan siitä, että hyvinkin menneen synnytyksen jälkeen saattaa olla äärimmäisen väsynyt. Lisäksi voi olla kipuja, esim. tikkejä. Siinä kohtaa keho tarvitsee lepoa, vaikka kuinka olisi urhea asenne.
Onhan tuolla pohjoisessa Suomessa sama ongelma, mitä väliä sillä on, missä naiset synnyttävät, taksissa vai ambulansiissa, kunhan vain saadaan säästöjä. Niin että on niitä synnytyssairaaloita lakkautettu täälläkin.