Lue keskustelun säännöt.
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Vierailija kirjoitti:
Jos kokemukset koskevat Naistenklinikkaa, niin katsokaapa kuinka pieni ja vanha rakennus on. Siellä ei yksinkertaisesti ole tilaa yhtään enempää. Ilmeisesti synnytykset on kuitenkin pidettävä siellä, koska samassa korttelissa on Lastensairaala, minne saadaan pikaisesti vauvat joilla ilmenee terveysongelmia.
Naistenklinikalla on nykyään oma vastasyntyneiden teho. Siellä on huoneita, joissa lapsi on tehohoidossa ja äiti samassa huoneessa. Siskoni oli tällaisessa puolisen vuotta sitten. Kun pääsi pois, vauva siirtyi toisenlaiseen tehohuoneeseen.
Itse sen sijaan olin aikanaan neljän hengen huoneessa ja lapsi teholla Lastenklinikalla. Olin lisäksi niin huonossa kunnossa, että en omin voimin edes päässyt sinne asti, pyörätuolilla vietiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kokemuksia tyksistä. En muista että olis ollut mitään valittamista. Osaltaan vaikuttaa että synnytyksissä on kaikki mennyt ihan ok:sti, enkä ole ollut siis tosi huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen. Aina on väsyttänyt ihan hirveesti ja oon nukkunut joka kerran jälkeen todella sikeästi vauva vieressä tai mahan päällä. En muista että muulloin oisin nukkunut koskaan niin paksua unta ku synnytyksen jälkeen. Silloin mua ei häiritse mikään. Välillä käy hoitaja ja herään mutta nukahdan taas. Mulla ei yleensäkään oo koskaan ollu univaikeuksia. Yleensä oon nauttinut sairaala-ajasta vauvan kanssa kun saa nuuhkutella ja tuoksutella sitä vauvaa rauhassa.
Milloin suomeen saadaan vihdoin kunnolliset yksityiset synnytyssairaalat? Jos niitä olisi, niin voisin itsekin harkita lapsen hommaamista itsellisenä äitinä. Mutta kun minulla ei ole miestä (en ole löytänyt), niin kuka siellä synnärillä minun puoliani pitäisi? Kuka toisi ruokatarjottimen jos itsellä heittää päässä? Kuka huolehtii vauvasta jos itse joudunkin vaikka nukutukseen jos istukka ei irtoa tms? Kuka auttaa jos joudun sektioon ja olen viikkotolkulla melkein vuodepotilas sen takia? Joskus kultaisella kasarilla oli jopa sellainen ihmeellinen ammatti kuin kodinhoitaja, sellaisen pystyi soittamaan kotiin jos oli lapsi sairas ja itse piti päästä töihin. Mutta kai se on sitten hyvä että lapsiperheet ei saa nykyään mitään apua, lastenpsykiatriset natisee liitoksistaan, koko ajan pitäisi nuorempana ja nuorempana osata suorittaa ja pärjätä ja se alkaa jo synnärillä, vauvan pitää itse osata mennä oikeaan tarjontaan jotta se äiti saa tenavan puskettua ulos kun epiduraaliakaan ei välttämättä saa eikä repeämiin puudutusta.
Vierailija kirjoitti:
Milloin suomeen saadaan vihdoin kunnolliset yksityiset synnytyssairaalat? Jos niitä olisi, niin voisin itsekin harkita lapsen hommaamista itsellisenä äitinä. Mutta kun minulla ei ole miestä (en ole löytänyt), niin kuka siellä synnärillä minun puoliani pitäisi? Kuka toisi ruokatarjottimen jos itsellä heittää päässä? Kuka huolehtii vauvasta jos itse joudunkin vaikka nukutukseen jos istukka ei irtoa tms? Kuka auttaa jos joudun sektioon ja olen viikkotolkulla melkein vuodepotilas sen takia? Joskus kultaisella kasarilla oli jopa sellainen ihmeellinen ammatti kuin kodinhoitaja, sellaisen pystyi soittamaan kotiin jos oli lapsi sairas ja itse piti päästä töihin. Mutta kai se on sitten hyvä että lapsiperheet ei saa nykyään mitään apua, lastenpsykiatriset natisee liitoksistaan, koko ajan pitäisi nuorempana ja nuorempana osata suorittaa ja pärjätä ja se alkaa jo synnärillä, vauvan pitää itse osata mennä oikeaan tarjontaan jotta se äiti saa tenavan puskettua ulos kun epiduraaliakaan ei välttämättä saa eikä repeämiin puudutusta.
Ehkä näin negatiivisilla kuvitelmilla varustetun kannattaa vielä odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolme kokemusta Joensuusta ja hyvää hoitoa ja apua olen saanut joka kerta. Kätilöt on osastolla täystyöllisyettyjä, hoitavat raskaana olevia, synnyttäneitä ja naistentautien potilaita. Olin neljän hengen huoneessa, missä naapurin synnyttänyt äiti soitti jatkuvasti kelloa ja pyysi esim. juomista. Ei viitsinyt hakea sitä itse jääkaapista, mutta jaksoi käydä tupakalla.
Tämä taitaa olla hoitajan kirjoitus kun noin hyvin tietää ketä kaikkia sillä osastolla hoidetaan.
Ei siihen hoitajan koulutusta tarvita, riittää että katsoo ympärilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut lähinnä hyviä kokemuksia synnäriltä sekä lapsivuoteelta. Kolme kertaa olen ollut samassa paikassa.
Kakkosen kohdalla mulle sattui ihan hirveä huonekaveri, joka koko ajan valitti että miksi hänellä on niin ruma vauva. Kertoi myös että hänellä on myös toinen lapsi,joka on niin kaunis ja nyt kaduttaa että tuli toinen tehtyä. Itketti sen vauvan puolesta.
Voi vauvaparka :(
Toivottavasti se äidinrakkaus kuitenkin löytyi myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Minä yllätyin, miten kivaa sairaalassa oli. Olen ollut siellä kerran veritulpan vuoksi ja kerran, kun jalkani murtui kahdesta kohdasta ja se leikattiin. Jälkimmäisellä kerralla minulle sanottiin yhden yön jälkeen, että voisin lähteä jo kotiin, jos haluan. En halunnut (mihin tosin vaikutti se, että halusin matkustaa valoisaan aikaan pitkän kotimatkan) sekä kotiutuakin keskellä päivää.
Sait nukkua yösi rauhassa. Synnyttäneiden osastolla ei saa nukuttua vauvojen itkujen takia. Siinä on aika iso ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsytti eniten perheosastolla se miten miehet olivat silkkiyöasuissaan etuilemassa ja imuroivat kaikki parhaat ruoat. Olimme ihan shokissa mieheni kanssa että eivätkö ruoat ole etupäässä synnyttäneille ja imettäville äideille tarkoitettuja. Meille oli mieheni kanssa erikoisruoat tilattu niin nekin oli monena päivänä jo syöty vaikka kannessa luki 2hlö erikois. Jäätiin ilman safkaa monet kerrat.
Tämäkin vielä!
Ei-synnyttäneenä olen muutenkin ihmetellyt näitä "minä pyysin perhehuoneen" ja "kannattaa pyytää perhehuone"-juttuja, sillä onko se nyt niin, että pyytämällä noin vaan saa perhehuoneen? Jos niin on, niin miksi kaikki ei sitä pyydä?? Tai miksi ei kaikille sitten vain anneta, jos niitä noin vaan pyytää - ei kai kukaan nyt ehdoin tahdoin halua toisten kanssa samaan huoneeseen.
Mutta tuo nyt on jo uskomatonta, jos siellä isät taapertelevat ruokia rohmuamassa ja kuka mies voi olla niin törkeä, että vie ruuat synnyttäneiden suusta!
Perhehuoneen voi saada, jos isä voi olla siellä sairaalassa koko ajan, ja jos niitä perhehuoneita on vapaana. Ainakin näin oli pari vuotta sitten.
Sairaalan ruoka on ollut mielestäni hyvää, jos sitä päässyt hakemaan.
Siis nyt on jo kahden kerroksen väki, ne jotka ovat miehineen perhehuoneissa + toimitaan vain heidän perheen ehdoilla ja ne, jotka ovat yksin muiden naisten kanssa samassa huoneessa, jossa remutaan miten sattuu kenenkin tarpeiden mukaan.
Ja tämän lisäksi ne perhehuoneiden miehet käy rohmuamassa jopa toisille varatut erikoisruuat.
Ei hyvältä kuulosta, vaan alkoi todella pistää vihaksi. Ainakin nuo miehet pitäisi nyt saaketti saada kuriin, hehän voivat vaikka kauppaan mennä ruokaa hankkimaan!
Perhehuoneessa oli puolensa. Kuopuksen kanssa ei voinut saada, koska isä oli kotona esikoisen kanssa. Yksi hoitaja jopa vahti, että en hae tarjotinta vauvan kanssa, koska kahvi on kuumaa, vaikka en ikinä juo kahvia mustana ja kuumana lasten kanssa. Toinen hoitaja oli rennompi ja jopa otti vauvan syliin, että sain hakea ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsytti eniten perheosastolla se miten miehet olivat silkkiyöasuissaan etuilemassa ja imuroivat kaikki parhaat ruoat. Olimme ihan shokissa mieheni kanssa että eivätkö ruoat ole etupäässä synnyttäneille ja imettäville äideille tarkoitettuja. Meille oli mieheni kanssa erikoisruoat tilattu niin nekin oli monena päivänä jo syöty vaikka kannessa luki 2hlö erikois. Jäätiin ilman safkaa monet kerrat.
Tämäkin vielä!
Ei-synnyttäneenä olen muutenkin ihmetellyt näitä "minä pyysin perhehuoneen" ja "kannattaa pyytää perhehuone"-juttuja, sillä onko se nyt niin, että pyytämällä noin vaan saa perhehuoneen? Jos niin on, niin miksi kaikki ei sitä pyydä?? Tai miksi ei kaikille sitten vain anneta, jos niitä noin vaan pyytää - ei kai kukaan nyt ehdoin tahdoin halua toisten kanssa samaan huoneeseen.
Mutta tuo nyt on jo uskomatonta, jos siellä isät taapertelevat ruokia rohmuamassa ja kuka mies voi olla niin törkeä, että vie ruuat synnyttäneiden suusta!
Perhehuoneen voi saada, jos isä voi olla siellä sairaalassa koko ajan, ja jos niitä perhehuoneita on vapaana. Ainakin näin oli pari vuotta sitten.
Sairaalan ruoka on ollut mielestäni hyvää, jos sitä päässyt hakemaan.
Perhehuoneen saaminen on ihan tuurista kiinni! Ei niitä kaikille halukkaille riitä, ei ainakaan siinä yliopistosairaalassa, josta minun huonot kokemukseni ovat. Kolmanneksi yöksi saatiin armosta tavallisesta huoneesta tehty perhehuone (2 sänkyä vierekkäin) ja itkin ilosta, kun saatiin. Isä sai olla sairaalassa (muutoin vain vierailutunnin) ja hoitaa sekä minut, joka olin tosi heikossa kunnossa synnytyksen jälkeen (verenhukka, repeämät, häntäluu murtunut) että vauvan, joka joutui vielä sinivaloon ja jonka syöminen oli heikkoa.
Olen ollut sairaalassa myös akuutin sydäntapahtuman vuoksi ja silloin hoito ja kohtelu olivat 10/10.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi outous synnyttäneiden hoidossa on kivunlievitys. Revenneille ja jälkisupistusten vuoksi kipeille ei tarjota kipulääkettä! Itse pitää pyytää. Pyysin, että laittaisivat kipulääkkeen (panadol ja burana) lääkelistalle, että saisin säännöllisesti 8h välein, kun aina väli venähti, kun jokainen nappi piti erikseen pyytää ja kipu ehti äitiä pahaksi. Vastaus oli, että meillä ei ole lääkelistoja!
Toinen täysin käsittämätön asia on, että sektion jälkeen kepidit (kestoepiduraali) revitään ekana päivänä. Ei ole mitään järkeä edes laittaa sitä, kun sen ei anneta kivunhoitona olla pitempään. Sitten nämä sektioäidit vaappuvat käytäviä pitkin tuskissaan eikä saa edes sitä Panasonic, jos ei osaa pyytää.
Vierailija kirjoitti:
Yksi outous synnyttäneiden hoidossa on kivunlievitys. Revenneille ja jälkisupistusten vuoksi kipeille ei tarjota kipulääkettä! Itse pitää pyytää. Pyysin, että laittaisivat kipulääkkeen (panadol ja burana) lääkelistalle, että saisin säännöllisesti 8h välein, kun aina väli venähti, kun jokainen nappi piti erikseen pyytää ja kipu ehti äitiä pahaksi. Vastaus oli, että meillä ei ole lääkelistoja!
Toinen täysin käsittämätön asia on, että sektion jälkeen kepidit (kestoepiduraali) revitään ekana päivänä. Ei ole mitään järkeä edes laittaa sitä, kun sen ei anneta kivunhoitona olla pitempään. Sitten nämä sektioäidit vaappuvat käytäviä pitkin tuskissaan eikä saa edes sitä Panasonic, jos ei osaa pyytää.
Siis Panadolia, ei Panasonicia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi outous synnyttäneiden hoidossa on kivunlievitys. Revenneille ja jälkisupistusten vuoksi kipeille ei tarjota kipulääkettä! Itse pitää pyytää. Pyysin, että laittaisivat kipulääkkeen (panadol ja burana) lääkelistalle, että saisin säännöllisesti 8h välein, kun aina väli venähti, kun jokainen nappi piti erikseen pyytää ja kipu ehti äitiä pahaksi. Vastaus oli, että meillä ei ole lääkelistoja!
Toinen täysin käsittämätön asia on, että sektion jälkeen kepidit (kestoepiduraali) revitään ekana päivänä. Ei ole mitään järkeä edes laittaa sitä, kun sen ei anneta kivunhoitona olla pitempään. Sitten nämä sektioäidit vaappuvat käytäviä pitkin tuskissaan eikä saa edes sitä Panasonic, jos ei osaa pyytää.
Just tämä sama kokemus!! Eli kiireellisen sektion jälkeen oli hoitajilla tosi kiire repiä se lääkeletku irti, ja oxycontinia tuputettiin tilalle. Kun ihmettelin miten se sopii imetyksen kanssa yhteen, niin tiuskaistiin että ole sitten ilman särkylääkettä ja normi buranaa tai Panadolia ei tippunut sitten millään. Oys: ssa tämä 2009. Mikä järki? Jos joku ammatti-ihminen voisi selittää?
Tulkaa synnyttämään Kajaanin. Kätilöt aivan ihania ja omat perhehuoneet. Iso suositus❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miestä tarpeeksi huomioitu kun siellä synnytysosastolla on? Mies myös huomioitava ja tarjottava hänelle ruokaa ja huolenpitoa. Naiset kyllä pärjäävät siellä. Miehelle se voi olla kovempi paikka.
Vierailija kirjoitti:
Keskosvauvan äitinä sain vain yksin nyyhkyttää peiton alla, kun muiden vauvat tuhisivat ja ääntelivät. Vuorokauden päästä hoitaja sanoi, että voisin lähteä kotiin kun ei vauvaakaan ole. Leikkauksesta kipeänä. Tilaa oli niin vähän.
Toisen vauvan kanssa päästiinkin sitten suoraan synnytyssalista kotiin, kun tilaa oli taas liian vähän. Hyvä niin :)
Mulla myös keskosina syntyneet kaksoset. Kurjaa että laittoivat sinut vauvatta huoneeseen jossa muita äitejä vauvoineen.. Ajattelematonta.
Minut sijoitettiin kahden hengen hiljaiseen huoneeseen yhden toisen äidin kanssa jolla ei myöskään ollut vauvaa vierellä.
Suomessa sentään näyttää kertomuksista päätellen päästä synnytyslaitokselle synnyttämään. Täällä Ruotsissa on synnytyslaitoksia lakkautettu niin että lähimmälle voi olla tosi pitkä matka. Lapsia syntyy autoissa ja jossakin järjestetään tuleville vanhemmille kursseja jossa valmennetaan tilanteeseen jossa synnytys täytyy hoitaa itse. Esimerkiksi Tukholmassa on usein niin kova ruuhka synnytyslaitoksilla että synnyttäjä ei pääsekään etukäteen valitsemaansa paikkaan. Kätilöitä on sanoutunut irti rankkojen työolosuhteiden vuoksi. Yksi kätilö on joutunut valvomaan useaa synnytystä. Poliitikoille on nykyään tärkeämpää säästöt kuin äitien ja vauvojen turvallisuus. Sitten tässä on ollut lisänä vielä korona-ajan paineet äideille ja työntekijöille.
Kurjaa, että monella on ollut noin huonoja kokemuksia synnytyksestä. Itsellä on taas päinvastainen.
Itse synnytin viime vuonna Espoossa suunnitellulla sektiolla. Leikkuriin kello 8 ja vauva ulos kymmennen minuutin kuluttua siitä. Tunti kursittiin kokoon ja sitten heräämöön. Kello 12 aikaan osastolle ja ruoka eteen. Oikein mukava hoitaja neuvoi miehelle vaipanvaihdot, pyllynpesut ja ruokinnan. Itse pääsin iltapäivästä tolpilleni ja vetelin vauvakärryn kanssa lenkkiä osaston ympäri maski päässä. Hoitajat olivat mukavia, ruokaa oli paljon ja se oli hyvää. Oltiin perhehuoneessa ja siellä oli hyvin omaa rauhaa. Kipulääkettä sai, kun pyysi. Huoneessa iso oma vessa, jossa pystyi käymään suihkussa ja hoitamaan vauvaa.
Kotiin päästiin kolmen päivän päästä, mielellään olisi vielä muutamaksi päiväksi vielä jäänytkin. Mutta ymmärrän todella hyvin, että tilaa oli tehtävä seuraaville. 5/5-kokemus, ei voi kun suositella.
Jälkikäteen mietittynä olisi pitänyt nukkua paremmin sairaalassa ”varastoon”, mutta kun oli ensimmäinen lapsi, tapitettiin miehen kanssa molemmat vain lasta, että ”hengittäähän se”. Jos tulee toinen, niin varmaan osaisi ottaa jo rennommin ja kaiken irti muutaman päivän täysihoidosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi outous synnyttäneiden hoidossa on kivunlievitys. Revenneille ja jälkisupistusten vuoksi kipeille ei tarjota kipulääkettä! Itse pitää pyytää. Pyysin, että laittaisivat kipulääkkeen (panadol ja burana) lääkelistalle, että saisin säännöllisesti 8h välein, kun aina väli venähti, kun jokainen nappi piti erikseen pyytää ja kipu ehti äitiä pahaksi. Vastaus oli, että meillä ei ole lääkelistoja!
Toinen täysin käsittämätön asia on, että sektion jälkeen kepidit (kestoepiduraali) revitään ekana päivänä. Ei ole mitään järkeä edes laittaa sitä, kun sen ei anneta kivunhoitona olla pitempään. Sitten nämä sektioäidit vaappuvat käytäviä pitkin tuskissaan eikä saa edes sitä Panasonic, jos ei osaa pyytää.
Just tämä sama kokemus!! Eli kiireellisen sektion jälkeen oli hoitajilla tosi kiire repiä se lääkeletku irti, ja oxycontinia tuputettiin tilalle. Kun ihmettelin miten se sopii imetyksen kanssa yhteen, niin tiuskaistiin että ole sitten ilman särkylääkettä ja normi buranaa tai Panadolia ei tippunut sitten millään. Oys: ssa tämä 2009. Mikä järki? Jos joku ammatti-ihminen voisi selittää?
Täysin käsittämätöntä! Ei ole mitään järkeä laittaa kepidiä, jos se otetaan seuraavana päivänä jo pois. Joku leikkaushaavan paikalispuudutuspumppu tai pelkkä paikalispuydutus ajaisi saman asian? Ja olisi pienempiriskinen. Ja kepidhän laitetaan nimenomaan postop kivun hoidoksi, ettei opiaatteja tarvitsisi antaa.
Miehet saavat hotellitason palvelua ihan missä vain, lääketiedehän perustuu juuri miehiin ja heidän oireisiinsa , sairauksiinsa ja niiden hoitoon. Jos miehet synnyttäisivät, he saisivat erinomaisen palvelun, ja vaihdevuosioireisiin , mikäli niitä kiehillä olisi, olisi keksitty hoito aikoja sitten. Mutta kun ei ole, niin ei ole.
Olen pahoillani aloittajan saamasta kohtelusta.
Juuri näin.
Uskomatonta, että tämäkin pitää joillekin selittää. Huonokuntoiselle potilaalle vastasyntynyt kainaloon, katsotaan kuinka kauan pitää helppona omaa sairaalassaoloaikaansa ja paranemistaan.