Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Vierailija kirjoitti:
kerttulir kirjoitti:
Minua sairaalassa ihmetytti nuoren lääkärin kommentit alapäästäni. Hän sanoi että sehän on jo valmiina kotiutukseen, aviomies varmasti jo odottaa.
Mulle sanoi jälkitarkastuksessa vanhempi mies. Tämähän kestää jo rajummatkin leikit. Kyllä yökötti tuo kommentti. Meni pitkään, että pystyin edes katsomaan imukuppisynnytyksen jälkeen alakertaan.
Ei jumal! Mitä mä just luin. Sanattomaksi vetää. Ei ole mielestäni mikään miesten ala muutenkaan. Parempi kun olis miehet urologeja ja naiset gynekologeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kätilö arvosteli synnytyksessä isoja häpyhuuliani. Minkäs minä itse niille mahdan. Liian henkilökohtaisuuksiin mentiin. Olisiko minun pitänyt arvostella hänen isoa nenäänsä tms.
Miten häpyhuulten koko tai näkö vaikuttaa synnytykseen? Siis millaista porukkaa synnärillä oikein työskentelee? Ei tämän ketjun parissa voi kuin ihmetellä. Onnekseni itse vela. Tsemppiä synnyttäville/synnyttäneille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kätilö arvosteli synnytyksessä isoja häpyhuuliani. Minkäs minä itse niille mahdan. Liian henkilökohtaisuuksiin mentiin. Olisiko minun pitänyt arvostella hänen isoa nenäänsä tms.
Miten häpyhuulten koko tai näkö vaikuttaa synnytykseen? Siis millaista porukkaa synnärillä oikein työskentelee? Ei tämän ketjun parissa voi kuin ihmetellä. Onnekseni itse vela. Tsemppiä synnyttäville/synnyttäneille.
No jotenkin vaikuttaa että trolli on pesiytynyt tähän ketjuun. Nuo alapään ulkonäön kommentoinnit vaan vaikuttaa jonkun keksimiltä jutuilta. Anteeksi vaan, jos ovatkin totta, mutta yleensä jos on ollut tositilanne, niin ihmiset ovat kertoneet vähän yksityiskohtaisemmin mitä on tapahtunut. Tässä ketjussa on satamäärin kertomuksia, joiden todenperäisyyttä en epäile yhtään, sen verran yksityiskohtaisesti on kuvailtu. Ja siis monta kymmentä sivua ja nyt kahdella viimeisellä sivulla on lyhyitä viestejä alapään kommentoinnista. Anteeksi vain kyynisyyteni, mutta ei hirveän uskottavaa. Ketju kokonaisuutena on mielestäni hirveän tärkeä, on todella eheyttävää huomata ettei ole ainoa näiden kokemuksien kanssa. Ettei se tylytys johtunutkaan itsestä, vaan on rakenteellista.
Perspektiiviä sairaalassa oloon kirjoitti:
Esikoinen, meni yliaikaiseksi reilulla kahdella viikolla. Synnytys käynnistelyineen kesti reilun kolme päivää. Lopputuloksena kuollut lapsi ja puolikuollut äiti. Siinä tilanteessa olisin mielelläni mennyt vaikka kymmenen ihmisen kanssa samaan huoneeseen jos lapseni olisi jäänyt vain eloon.
Sairaalassa ollaan kuitenkin lyhyt aika ja kotona on sitten aikaa rauhassa aloitella uutta elämää vauvan kanssa. Ei pitäisi olla varaa valittaa! Itse menin kotiin tissit täynnä maitoa toipumaan synnytyksestä ja pakkaamaan kaiken vauvaan liittyvän pois.
Pahoittelut! Sinun tuskaan ei voi verrata näitä. Tämä ketjun tarkoitus on myös vaikuttaa siihen että sairaalassa olisi turvallista synnyttää. Hoitovirheitä tapahtuu paljon. Minäkin tunnen muutaman joilta on vauva kuollut. Monesti liian pitkään jäädään odottamaan, kun jo pitäis mennä jo keisarinleikkaukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kätilö arvosteli synnytyksessä isoja häpyhuuliani. Minkäs minä itse niille mahdan. Liian henkilökohtaisuuksiin mentiin. Olisiko minun pitänyt arvostella hänen isoa nenäänsä tms.
Miten häpyhuulten koko tai näkö vaikuttaa synnytykseen? Siis millaista porukkaa synnärillä oikein työskentelee? Ei tämän ketjun parissa voi kuin ihmetellä. Onnekseni itse vela. Tsemppiä synnyttäville/synnyttäneille.
No jotenkin vaikuttaa että trolli on pesiytynyt tähän ketjuun. Nuo alapään ulkonäön kommentoinnit vaan vaikuttaa jonkun keksimiltä jutuilta. Anteeksi vaan, jos ovatkin totta, mutta yleensä jos on ollut tositilanne, niin ihmiset ovat kertoneet vähän yksityiskohtaisemmin mitä on tapahtunut. Tässä ketjussa on satamäärin kertomuksia, joiden todenperäisyyttä en epäile yhtään, sen verran yksityiskohtaisesti on kuvailtu. Ja siis monta kymmentä sivua ja nyt kahdella viimeisellä sivulla on lyhyitä viestejä alapään kommentoinnista. Anteeksi vain kyynisyyteni, mutta ei hirveän uskottavaa. Ketju kokonaisuutena on mielestäni hirveän tärkeä, on todella eheyttävää huomata ettei ole ainoa näiden kokemuksien kanssa. Ettei se tylytys johtunutkaan itsestä, vaan on rakenteellista.
Minä en ainakaan ollut trolli. Häpyhuulia arvosteltiin oikeasti ja sen teki kätilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kätilö arvosteli synnytyksessä isoja häpyhuuliani. Minkäs minä itse niille mahdan. Liian henkilökohtaisuuksiin mentiin. Olisiko minun pitänyt arvostella hänen isoa nenäänsä tms.
Miten häpyhuulten koko tai näkö vaikuttaa synnytykseen? Siis millaista porukkaa synnärillä oikein työskentelee? Ei tämän ketjun parissa voi kuin ihmetellä. Onnekseni itse vela. Tsemppiä synnyttäville/synnyttäneille.
No jotenkin vaikuttaa että trolli on pesiytynyt tähän ketjuun. Nuo alapään ulkonäön kommentoinnit vaan vaikuttaa jonkun keksimiltä jutuilta. Anteeksi vaan, jos ovatkin totta, mutta yleensä jos on ollut tositilanne, niin ihmiset ovat kertoneet vähän yksityiskohtaisemmin mitä on tapahtunut. Tässä ketjussa on satamäärin kertomuksia, joiden todenperäisyyttä en epäile yhtään, sen verran yksityiskohtaisesti on kuvailtu. Ja siis monta kymmentä sivua ja nyt kahdella viimeisellä sivulla on lyhyitä viestejä alapään kommentoinnista. Anteeksi vain kyynisyyteni, mutta ei hirveän uskottavaa. Ketju kokonaisuutena on mielestäni hirveän tärkeä, on todella eheyttävää huomata ettei ole ainoa näiden kokemuksien kanssa. Ettei se tylytys johtunutkaan itsestä, vaan on rakenteellista.
Minä en ainakaan ollut trolli. Häpyhuulia arvosteltiin oikeasti ja sen teki kätilö.
Voi hyvänen aika sentään mistä kaikesta ihmiset vetävät herneitä nenään. Se tuskin oli tarkoitettu arvosteluksi, vaan toteamukseksi jossa saattoi esimerkiksi olla kyse siitä että hän mietti onko alapääsi kovasti turvonnut vai muutenkin isot häpyhuulet. Tai muuta vastaavaa ihan viatonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kerttulir kirjoitti:
Minua sairaalassa ihmetytti nuoren lääkärin kommentit alapäästäni. Hän sanoi että sehän on jo valmiina kotiutukseen, aviomies varmasti jo odottaa.
Mulle sanoi jälkitarkastuksessa vanhempi mies. Tämähän kestää jo rajummatkin leikit. Kyllä yökötti tuo kommentti. Meni pitkään, että pystyin edes katsomaan imukuppisynnytyksen jälkeen alakertaan.
Mitä hittoa? Voiko tämä olla totta? Ihan hirveä kommentti! Luuli varmaan olevansa tosi vitsikäs... jessus.
On totta, tosin tästä on melkein 20 v aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju on ilmeisesti vain valittaakseen huonoista kokemuksista, ootte joutunut ihan ihmeellisen kohtelun joutuneet kärsimään. Mutta pakko änkeä kehumaan Satasairaalaa 2 nopean synnytyksen kokemuksella.
Esikoisen kohdalla alkuasenne oli hieman sellainen et "joku innokas ensisynnyttäjä taas", kun ilmestyin synnärille. Tosi nopeasti muuttui ääni kellossa, kun tämä hoitaja tajusi et tosi kyseessä. Ja olikin sen synnytyksen paras kätilö! Synnytyksen jälkeen 2h salissa vauvan ja miehen kanssa, leivät, skumpat ja lämpimät kaakaot saatiin, ei siis juoda kahvia. Suoraan sieltä omaan perhehuoneeseen. Sattui sopivasti meille mukava parisänky! Paljon apuja imetyksen kanssa, särkylääkkeitä tarjottiin säännöllisesti, kaalinlehtiä tisseihin. Kaikkea mitä en tajunnut edes itse pyytää.
Toinen olisikin syntynyt jo matkalla, mutta ehdittiin pidätellen juuri salin ovesta sisään. Näistä salin kätilöistä ei juuri muistikuvia siis. Taas skumpat yms. 2h salissa vauvaa nuuskutellen, suihku ja meille taas oma perhehuone heti valmiina. Näissä sairaalasängyissä tosi huono patja ja mun lantio jumissa. Mielestäni hyvä merkki jos ainoa huono muisto on tuo patjojen kovuus xD tällä kertaa saatiin olla enemmän omassa rauhassa ja luotettiin siihen et pyydetään itse jos tarvitaan jotain. Varmaan koronakin vaikutti ja hoitajilta kielletty turhat käynnit tms.
Molemmilla kerroilla tarjottiin pyörätuolikyytiä salista osastolle, mutta mä mieluummin kävelin, mies kantoi vauvaa paidan sisällä ihoa vasten. Öisin riitti et soitti hoitajalle imettäessä niin pysyi sekin poissa. Ja jos huone oli pimeenä ja siellä nukuttiin, hoitajat hiippaili kurkkaamaan ihan hissukseen et kaikki kunnossa, ei todellakaan mitään kirkkaita valoja ekana päälle.
Mielelläni menen vielä uudestaan jos sikseen on.
Mulla on ollut lähinnä hyviä kokemuksia synnäriltä sekä lapsivuoteelta. Kolme kertaa olen ollut samassa paikassa.
Kakkosen kohdalla mulle sattui ihan hirveä huonekaveri, joka koko ajan valitti että miksi hänellä on niin ruma vauva. Kertoi myös että hänellä on myös toinen lapsi,joka on niin kaunis ja nyt kaduttaa että tuli toinen tehtyä. Itketti sen vauvan puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkytyin miten kamalaa oli naistenpolilla endometrioosin hoito kun en pysty syömään migreenin takia hormoneita. Heillä ei ole hoitoa tarjota.😡
Onpa todella ikäviä kokemuksia täällä 🙁 Itse olen synnyttänyt vuosina -11 ja -13 ja sairaala oli molemmissa EKKS. Minun kohdallani kaikki meni todella hyvin ja lapsivuodeosasto oli oikein lintukoto. Synnyttäminen oli kohdallani helppoa molempien kohdalla, enkä tarvinnut kivunlievitystä eikä sitä kyllä olisi ehditty antamaankaan. Koin kuitenkin kokoajan että homma on hallinnassa, kätilöt tekivät työnsä hyvin ja ystävällisesti, sain synnytysten jälkeen teetä ja voileipiä saliin ja saatiin isän ja vauvan kanssa olla ihan rauhassa hyvän aikaa, kunnes sitten käppäiltiin osastolle.
Ainut miinus koko sairaala-ajasta tulee sairaalaruualle. Tai enemmänkin siihen mitä siitä puuttui, nimittäin vihannekset. Olen tottunut syömään paljon kurkkua, tomaattia ja paprikaa niin aamupalalla, lounaalla kuin iltapalallakin mutta salaattia oli tosi vähän tarjolla. Tästä en kuitenkaan narissut kellekkään vaan pyysin miestäni tuomaan minulle vihanneksia sairaalaan, niin sekin homma ratkesi sillä ☺️
Ainutm
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain kyllä niin tympeää kohtelua Naistenklinikalla pääsiäisenä 2013, että vieläkin puistattaa. Vaalea ei-kantasuomalainen hoitaja on jäänyt ikuisesti mieleen kaikilla mahdollisilla töksäytyksillään, joita ensisynnyttäjälle laukoi. Jouduin olemaan poikasen kanssa sairaalassa viikon, ja siinä ajassa ehti kyllä ko. hoitajaa aivan liikaa tapaamaan. Lastenhoitaja Tepan muistan sen sijaan ihanana empaattisena enkelinä, kun hän pariin kertaan tuli neuvomaan keskosvauvan hoidossa. Tepalle terveisiä!
Minulla on käsivarteen ja rintaan tatuoitu kauhuelokuvien hahmoja ja laitoin osastolla nopeasti omat vaatteet, mustan hihattoman paidan ja mustat joogahousut kun se pinkki kaapu oli niin karmea. Eräs kyökkipsykologi-hoitsu päätti sitten että olen vaarallinen, masentunut ja sekaisin joten äm mä teki lasun! Mä v"""u hoidin mun vauvaani häiritsemättä ketään, imetin ja kävin suihkussa pikkujäbä mukana mutta äm mä päätti etten ole hyvä äiti kun käteen on tatuoitu Pinhead. Onneksi todettiin hyvin nopeasti että lasu on aiheeton!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsille taas tuputettiin lisämaitoa 3 tunnin välein niin valtavia määriä, etteivät jaksaneet niitä juoda. Kaadoin salaa maitoja viemäriin ja teki myös mieli antaa osa maidosta naapurivuoteen vauvalle, joka ei pyynnöistä huolimatta saanut sitä. Ensimmäinen lapseni oli alle 3-kiloinen, toinen ennenaikainen, siksi maitoa siis tuputettiin.
Sairaala-aika oli hirveää. Olin 3 hengen huoneessa molemmilla kerroilla. Esikoiseni huusi kaikki yöt, joten en arvostanut, kun naapuripedin mamma räppäsi tv:n päälle heti aamulla volat kaakossa ja poistui huoneesta. Siellä sitten uupuneena kuuntelin jotain hiton lastenohjelmaa ja kirosin tätä äippää.
Toisella kerralla en sektion vuoksi pystynyt ekana päivänä vaihtamaan edes lapseni vaippaa. Eikä sitä kyllä tehnyt kukaan muukaan ennen kuin älysin pyytää. Kummallakin kerralla vauvan painoa vahdattiin silmä kovana ja jouduin olemaan pari päivää kauemmin verrattuna siihen, että kaikki olisi mennyt putkeen. Oli muuten pitkiä päiviä ne!
Synnytin kotona kylpyhuoneen lattialla. Kaverina oli lapsen isä ja tuttu kätilö. Oli lämmin kesäilta. Kylppärin ikkuna oli auki, ulkona lauloi pääskyset. Kipulääkkeenä suihku.
Naapuri oli ollut hermona ja soittanut 112 kun ei kuulu itku ja huuto. Ensihoidon pojat tuli ja kysy; mikä hätänä? Kätilö sanoi, että kahvia puuttuu. Pojat keitti kahvit ja tarjoilivat kylppäriin. Menivät ulos odottamaan jos tarvitaan apua. Puolen tunnin kuluttua tulivat kysymään josko tarvitaan apua. Ei tarvittu tälläkertaa, kaikki oli jo valmista.
PHKS vuonna 2015. Kolmas lapsi, synnytys meni hyvin, minulla ja vauvalla kaikki hyvin.
Mutta silti oli pakko räpsäyttää valot päälle aamulla kello 6.30, herättää ja kysyä, miten vauva on syönyt. Miksi siihen helvetin kaavakkeeseen piti yhtään mitään merkitä, kun ei sitä kukaan edes katsonut? Vauva oli siis syönyt ja hänet oli punnittu kello 05:35 ja kaikki oli merkattu kuten ohje kuului. Silti pakko herättää molemmat huoneessa nukkuvat äidit.
Synnytystä ei ole koskaan käyty Päksissä läpi kenenkään kanssa, eikä olla saatu mitään kahveja saati kuohareita vauvan ulos puskemisen jälkeen. Perhehuoneita ei ole, tai ei ainakaan ollut meille saatavilla millään kerralla. Imetysohjausta ei saanut, mutta onneksi ystävä aina auttoi alkuun. Ja ruoka tosiaan piti hakea itse, kukaan ei vahtinut vauvaa jos halusi suihkuun, ja vähemmistöjen edustajille oli joka kerralla selkeästi omat säännöt.
Yhtään hoitajaa en muista, en hyvässä enkä pahassa.
Karuintahan Päksissä on (tai oli) se, että synnäristä toinen käytävä on jaettu naistentautien kanssa. Sen vertaa ei empatiaa löydy, että vaikka keskenmenon tai kohtukuoleman kokenut nainen pääsisi toipumaan jonnekin muualle, kauas vastasyntyneiden vauvojen itkujen ääniltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näissä sairaalakohtaisia eroja? Itse sain
Naikkarilla 2008 ihan mielettömän hyvää hoitoa ja palvelua. Synnytyssaliin konjakit mulle ja miehelle, ruoat päälle. Sit kärrättiin perhehuoneeseen. Hoitajat oli tosi kivoja. Jääkaapista sai hakea kotikaljaa maidon nostamista helpottamaan, siellä oli kaalinlehtiäkin jotta rintojen pingotus helpottaa.Meillä oli lisämaidon kanssa niin, että en olisi sitä halunnut, mutta kun vauva syntyi alle kolmekiloisena, niin hoitaja / lääkäri? sanoi, että paino on pakko saada nousemaan ja toi lisämaitoa ja neuvoi miehelle, mistä sitä voi itse hakea.
Tosi harmi jos meno on muuttunut.
Synnytin Naistenklinikalla tänä vuonna. Mistään konjakeista ei kyllä ollut tietoakaan, eipä sillä, olin oikein tyytyväinen niin voileipiin jotka saatiin synnytyssaliin synnytyksen jälkeen.
Suurin osa hoitajista oli mukavia, mutta aivan liian kiireisiä. Harmitti heidän puolestaan, etteivät selvästi voineet tehdä työtään niin hyvin kuin olisivat halunneet. Joukkoon mahtui kyllä myös muutama ikävä hoitaja.
Uskomattominta on, että minut kotiutettiin kohtutulehduksen kanssa, vaikka valitin oireita (pahanhajuinen vuoto ja vasta pari päivää synnytyksen jälkeen alkanut alavatsakipu). Hoitaja suurinpiirtein pyöritteli silmiään ja käski tulla sitten takaisik päivystykseen, jos tarvitsee. Seuraavana päivänä jo tarvitsi ja päivystyksessä olivat aivan järkyttyneitä, että minut oli lähetetty osastolta kotiin ilman lääkärintarkistusta.
Miten voi olla, ettei ollut lääkärintarkastusta? Eikö se ole ulos kirjaamisen ehto? Ilman sitä ei edes pääse.
Mut tsekkasi vaan kätilö 🤷🏼♀️ Lääkäriä en nähnyt synnytyssalin jälkeen (lääkäri oli synnytyksessä paikalla, koska vauvan sydänäänet laskivat).
Synnyttäneiden osastolla ei yleensä edes ole omaa lääkäriä, vaan tarvittaessa konsultoidaan synnytysosaston gynekologia.
Ihan jokaisella osastolla on vähintään osastonlääkäri vaikka hän fyysisesti työskentelisikin jossain muualla. Hän on silti vastuussa lääkärinä osastosta vaikka ei siellä juuri kävisi. Hoitaja/kätilö voi kyllä konsultoida lääkäri mutta lääkäri kyllä itse päättää sen miten hän reagoi konsultointiin vai reagoiko mitenkään.
Kyllä konsultointiin jotenkin on reagoitava. t. lääkäri
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän naiset on niin veemäisiä toisilleen mitä lapsiin tulee? Tai siis voitaisiin vaan päättää, että äidit ja lapset on tärkeitä ja heille pitäisi tarjota mahdollisimman hyvät oltavat. Oltaisiin onnellisia ja kohteliaita.
Mutta veetuillaan että tämä ei ole hotelli, raskaus ei ole sairaus, synnytys on luonnollista, imetyksessä epäonnistuminen on äidin oma valinta olla perseestä, ja jos mistään tästä sanoo pienintäkään poikkipuolista sanaa on huono, lellitty ja tyhjästä valittava.
-Vela
Tätä se meno synnärillä näyttää olevan. Kaikki empatia poissa.
Transhumanismilta alkaa kuullostaa
Alue: Aihe vapaa
Kätilö arvosteli synnytyksessä isoja häpyhuuliani. Minkäs minä itse niille mahdan. Liian henkilökohtaisuuksiin mentiin. Olisiko minun pitänyt arvostella hänen isoa nenäänsä tms.