Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan oikeasti, olette synnytyksestä niin kipeinä, ettette pysty kävelemään vessaan tai käymään suihkussa? Lakanoiden vaihto on pientä verrattuna muihin kotitöihin ja koko talon siivoamiseen, jotain kohtuutta nyt tähän. Vauvallakaan ei ole turvallista olla äidin kanssa joka ei edes ruokaa jaksa hakea, muutaman kymmen metrin kävely.

Sinä sen itse sanoit. Kun äiti on synnytyksestä heikkona eikä jaksa kävellä pitkiä matkoja käytävällä ruokaa tai lakanoita hakemaan, jonkun on autettava, ettei vauvankin turvallisuus vaarannu. Synnytyksestä pitäisi saada kuntoutua omassa tahdissaan, että sitten kotona jaksaa hoitaa vauvaa ja siivota. Sitähän tässä on koko ajan vähän niin kuin yritettykin sanoa. Synnytykset ja sairaaloiden käytännöt ovat erilaisia, se on tosiasia.

### kirjoitti:

Jos jokaista synnyttänyttä naista kohdeltasiin sellaisena uniikkina lumihiutaleena kuin he itse kokevat olevansa, niin eipä synnäreillä saataisi montaa potilasta tai synnyttäjää hoidettua. Luin tätä keskustelua viis ekaa sivua, ja meinasi jo pää räjähtää. Näköjään se on totta, että raskaus ja synnytys eivät vaikuta mitenkään positiivisesti aivotoimintaan.

Tämä on varmaan ihan tahallista provosointia koko kommentti.

En ole synnyttänyt, enkä aio sitä koskaan tehdäkään, sillä olen omasta tahdostani lapseton ihminen. Nämä kertomukset herättävät suurta vihaa ja hyvin ikäviä tunteita. Olen nainen ja voin silti samaistua näihin kertomuksiin, vaikka raskaus, synnytys tai äitiys eivät ole minua varten. Ei ole mitenkään vaikea uskoa näitä tarinoita todeksi. Koen suurta empatiaa kaikkia näitä naisia kohtaan, jotka ovat joutuneet kokemaan tuollaista vähättelyä, stressiä ja pelkoa. Ovat juuri synnyttäneet, joka ei käsittääkseni ole mikään kovin leppoisa tapahtuma. Heillä on kova huoli itsestään ja vauvasta ja sitten kohtelu on tuollaista mitä täällä kerrotaan. Ei se ole mitään "prinsessakohtelun" vaatimista jos toivoo, että synnytyssairaalassa saisi ASIALLISTA kohtelua ja apua. Hyvänen aika sentään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamalan rasittavaa tämä hokeminen, että sairaala ei ole hotelli. Ei ole ei, mutta ei se ole rangaistuslaitoskaan, jossa pitää sovittaa hyvällä käytöksellä ja työpanoksella yhteiskunnalle siellä oleskeluaan.

Eikä muiden potilaiden kuin synnyttäjien tarvitsekaan.

Ah, juuri näin! Kiitos tästä koko ketjusta, ymmärrän, että jos on itse synnärillä töissä ja tekee hyvää työtä, tätä on raskasta lukea, mutta oikeasti kyllä tämän asian pitäisi jo nousta todelliseen keskusteluun ja muutoksien tapahtua.

Niin vaan ei käy, kun toimii kuten minä: lähtee pois vaan ja yrittää unohtaa kaikki, uskoo, että omalla asenteellaan ja herkkänahkaisuudellaan pilasi synnytyksen, kun siitä on vaan huonot muistot. 

Nyt kaduttaa, mutta toivon, että mua nuoremmat saisivat muutosta.

Varmasti ne synnärillä hyvää työtä tekevät tietävät, että kaikki heidän kollegansa eivät ole kovin kivoja potilaita kohtaan.

Yksi asia mikä on jäänyt synnyttäneiden osastolta mieleen on se, millä tavalla hoitajat puhuvat toisistaan.

Maitohuoneessa käyminen oli hyvin epämiellyttävää, sillä siinä vieressä oli hoitajien joku taukotila, eikä siinä välissä ollut ovea tai ovi oli auki. En muista sitä tarkkaan.

Sen kuitenkin muistan kuinka ilkeästi hoitajat puhuivat toisistaan. En olisi halunnut kuulla sitä, mutta ei siltä voinut välttyäkään.

Varmasti sellainen ilmapiiri heijastuu siihen miten hoitajat jaksavat kohdella potilaita. Ehkä joillekin se ilkeä puhe on ihan normaali tapa kommunikoida.

Vierailija kirjoitti:

Tkl bussissa kuultua tämä. Kaksi nuorta parikymppistä kätilöopiskelijaa puhui takanani että kuinka äidit huutavat ja kiljuvat synnytyksessä tyyliin, mitä alkoivat tekemään lapsia, kyllä pitäisi tietää mitä synnytyksessä tapahtuu. Olisikin ollut asiallista keskustelua mutta se oli täysin alatyylistä ja ilkeää keskustelua kuinka joku huusi ja miten huusi. Tällaisia kätilöitä sitten. Säälittää ne äidit jotka joutuvat näiden kahden kynsiin.

Inhottavaa jakaa tuollaista bussissa! Todellakin ammattietiikan vastaista. Toivottavasti ilmoitit sairaalaan kuulemastasi, sillä vaitiolovelvollisuuden koskee kaikkea hoitotyötä ja erityisesti asiakkaisiin liittyen.

Ymmärrän toki nuorten kätilöiden kokemusta hyvin, koska kuulovamma on erittäin yleinen kätilöillä. Koulutuksessa muistutetaan, että synnyttäjiä on oikeus pyytää olemaan huutamatta korvaan ja omasta kuulosta täytyy pitää huolta. Kätilö tarvitsee kuuloaan myös esim. vastasyntyneen sydänäänien kuunteluun, eli mistään pikkujutusta ei ole kyse, jos kuulo katoaa. En ole itse työtä tehnyt synnärin puolella kuin vuoden, mutta olihan ne raskaita vuoroja, jos synnyttäjä huusi lähellä korvaa. Ponnistusvaiheessa karkuunkaan ääntä ei pääse ja on tärkeää kuulla heti syntymän hetkellä, kuinka vauva hengittää.

TYKS, kolme muksua. Ekan kanssa tuli paha raskausmyrkytys, hoitajat vaihtu joka päivä kahden ja puolen viikon ajan. Pari hoitajaa oli rasittavia kun imetys ei meinannut onnistua ollenkaan. Ainakin mulla oli privaatti huone.. ja imetyskin lähti toimii kotona paremmin miehen avustuksella kuin ammattilaisten.

Toka muksu, syöksy/luomu synnytys, lapsi joutu keskos osastolle huonon sokerin takia pariksi viikoksi, itselleni puhkesi entero rokko Enkä päässyt kattomaan yli viikkoon muksua. Mies pääsi vain muutamaksi tunniksi töiden välissä. Hoitajat valitti kun mua ei näkyny ja mieskin vaan harvoin, mitään kommunikaatiota ei ollu hoitajien välissä. Yks kehtas vielä viimeisenä päivänä että en sais muksua kotiin koska en osaa käsitellä oikein. Mun naama oli varmaan sen näkönen että lääkäri päästi lähtee ja hoitajakin oli melko hiirenhiljaa nurkassa kattelemassa varpaitaan.

Kolmas, korona ruljanssi, syöksy synnytys, joutu jäämään kans yli viikoksi keskos osastolle huonojen sokerien takia. Tälläkertaa tosin istuin napakasti koko ajan sairaalassa vauvan kanssa, sillä mies sompaili kesälomat syyskuulle. Kolmannen kohdalla ei ole kyllä mitään pahaa sanottavaa vaikka jouduttiinkin turvautumaan nenämahaletkuun ja lisämaitoon kun maito ei noussut kuin vasta viikon kuluttua. Vauva oli hyvin pieni eikä jaksanu imeä tai saanu otetta. Pumppauksella ei tullu muuta kuin paha mieli. Sen verran oli piuhaa ja letkua ettei oikein uskaltanut pitää tyttöä sylissä mikä johti hitaaseen maidon nousuun.

Se valopää vela joka kehtas kommentoida jotain ettei alatiesynnytys ole luonnollista Vois mennä takasin koulunpenkille ja miettiä millähän hemmetin tavalla naiset on lapsiaan maailmaan saattanut, vai meinaako se että ennen naiset silvottiin auki ja heitettiin nurkkaan kuin jätesäkki. Ja ehkä on parempi kans pysyä velana kun maalaisjärki on jäänyt matkasta pois.

Minulta mitattiin hemoglobiini synnytyksen jälkeen, se oli 72. 80 on jo lisäveren paikka mutta minä en saanut koska hoitaja ei yöllä sitä halunnut laittaa. Oli myös eppari, imukuppisynnytys, yli 4 tunnin ponnistusvaihe takana, sitä ennen 6 vrk käynnistystä salissa. Sekunnista oli kiinni ettei lähdetty hätäsektioon.

Ei minua autettu vauvan hoidossa, en pysynyt tajuissani ja olin heikko. Muuta en nyt tähän laita kun olen jo aiemmin tähän ketjuun kertonut.

Kiva lukea täältä näitä lannistavia kommentteja, en minä itse sille mitään voinut. Jos olisin voinut valita olenko tuossa kunnossa vai paremmassa kunnossa synnytyksen jälkeen niin mitäpä luulette?

Mitä hiton pässinpäitä tähän ketjuun tulee vähän väliä inisemään, että sairaala ei ole mikään hotelli?

Olen lukenut koko ketjun ja YKSIKÄÄN kokemuksiaan kertonut ei ole ollut vailla hotellikokemusta, vaan NORMAALIA HOITOA JA HUOLENPITOA, joka on kaikilla muilla sairaalan osastoilla itsestäänselvyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koen tehneeni oikein viisaan päätöksen, kun päätin etten tee koskaan lapsia. Kamalaa luettavaa/katsottavaa synnytyskokemukset ovat sellaisenaankin, kaikki se mitä keholle tapahtuu mutta että lisäksi on tuollaista kohtelua ja alapäätä leikellään ilman puudutuksia ja mitä kaikkea, ihan sairasta, tuo on pahoinpitelyä eikä hoitoa!!

Samaa mieltä, että hoidon pitää olla asiallista. Mutta toisaalta olen myös sitä mieltä, että kyllä lapsia silti kannattaa tehdä. Mulla on huonon kohtelun lisäksi myös hyvä synnytyskokemus takana ja tiedän, että synnytyksestä voidaan tehdä myös lähes kivuton kokemus, jos vain halua löytyy. Sitä ihmettelen, miksi näin ei tehdä? Ja tästä pitää voida puhua avoimesti vähättelemättä naisten kokemuksia. Esim. kivunlievityksen pitäisi olla itsestäänselvyys.

Miksi koet että lapsia kannattaa tehdä? Oletko ihan kujalla maailman menosta nykyään..? Minä rakastan syntymättömiä lapsiani niin paljon etten tee heitä kärsimään. Idiootit lisääntyy.

Olen samaa mieltä tuosta, että lapsia ei kannata tehdä. Maailma on täynnä lapsia, joista ei huolehdi kukaan ja jotka elävät äärimmäisessä köyhyydessä. Adoptoidaan heitä ja pidetään heistä huolta, jos siis ne lapset pitää olla.

Meidän naisten kannattaisi täällä nauttia ettei meidän tarvitse synnyttää ollenkaan ja että saamme päättää lapsilukumme. Saamme päättää vartalostamme ja vaikka olla harrastamatta seksiä koskaan. On todellinen lottovoitto syntyä naiseksi juuri Suomeen.

Joo, nautitaan me naiset elämästä eikä synnytetä lapsia. Ja ne jotka haluaa lapsen voi adoptoida. Ai niin mutta adoptiolapsen saaminen on todella vaikeaa, kaikki halukkaat eivät koskaan saa adoptiolasta. Ja joo, kun uutta sukupolvea ei tule niin kuka pyörittää yhteiskuntaa tulevaisuudessa, hoitaa vanhukset ja maksaa eläkkeet?

Tajuatko että kommenttisi oli täysin typerä?

Itse selvisin alatiesynnytyksestä vähillä vammoilla, mutta silti olin kipeä ja tikattu, valuin verta ja olin hyvin uupunut. Kättärin lapsivuodeosastolta mieleen jäi yleinen epäempaattisuus ja kohtuuttomalta tuntuva reippauden vaatimus juuri synnyttänyttä kohtaan. 

Kovasti yritin itsekin olla reipas ja mahdollisimman vähän "haitaksi", vaikka kaikkein tärkeintä olisi ollut saada edes hitunen empatiaa ja etenkin lepoa rankan koettelemuksen jälkeen. Lopulta yli 3,5 vrk valvomisen jälkeen (synnytyksen käynnistäminen, synnytys, kovaa yskivä huonekaveri ja tämän jatkuvasti itkevä vauva, lapsen imetys kellon tahtiin sekä milloin mitkäkin tutkimukset ja tarkkailut, jotka havahduttivat heti, jos hetkeksi olin vaipumassa huuruiseen mikrouneen) aloin olla aivan pihalla ja kuulla ja nähdä harhoja. Pyysin ns. "oma kätilöltä" (näitä oli ainakin vielä v. 2010), jos löytyisi joku rauhallinen paikka levätä edes hetki, kun naapurin vauva itkee niin kovasti. Kätilö tulkitsi asian ilmeisesti niin, että oman vauvani itku häiritsee ja totesi hyvin tylysti, että "kyllä ne vauvat vaan itkee, parempi vaan tottua, et sinä kotonakaan sitä karkuun pääse". Kun mies tuli käymään ja otti lapsemme hoitoonsa, menin pitkäkseni oleskeluhuoneen sohvalle, jos hetkeksi pystyisin nukahtamaan. Eiköhän sama "oma kätilö" tullut heti moittimaan, että "mitä sinä siinä makoilet". En voi ymmärtää, miksi asiasta piti sanoa niin ikävään sävyyn, aivan kuin olisin jotain pahojani ollut tekemässä? Jos sohvalla oli kiellettyä levätä, eikö asiasta olisi voinut huomauttaa ystävällisesti? Jälleen kerran apu tuli vasta, kun mies puuttui asiaan. Vasta sitten väsymykseni otettiin vakavasti ja pääsin n. tunniksi kanslian sohvalle nukkumaan ja seuraavaksi yöksi meille jopa järjestyi perhehuone.

Sama kätilö huusi kovaan ääneen käytävällä toiselle äidille, että "oliko sulla se sokerivauva". Miksi pitää kaikkea kailottaa kaikille muille? Päällimmäiseksi jäi etenkin tästä (nuoresta) kätilöstä vaikutelma, että hän piti synnyttäneitä äitejä kuin joinain vähä-älyisinä tai lapsellisina laiskureina, jotka oli syytä reipastuttaa saman tien. Mitä turhaan antaa tukea toipumiseen, kun parempi vaan tajuta samantien, että lapsenhoito on rankkaa (ei edes ollut, asenneilmapiiri oli). Imetyksen käynnistys oli tietenkin rinnan vääntelyä ja kääntelyä ja pakottamista ihmeellisiin asentoihin, joissa hartiat menivät jumiin. Vaihtoehto ei ollut se, että äiti ja vauva olisivat saaneet levätä ja opetella imetystä rauhassa. 

Nämä ovat tietenkin pieniä kokemuksia monen muun kokemuksiin verrattuna (auta armias, jos olisin ollut jossain sektiokivuissa tai muuten enemmän kolhiintunut), mutta todellakin ihmettelen sitä, mikä on tämä yleinen linja, että juuri synnyttäneen äidin pitäisi olla heti voimissaan ja pystyä tekemään kaikki itse. Ja ennen kaikkea, mistä kumpuaa se empatian ja ystävällisyyden puute? En odottanut palvelua, mutta ystävällisyys ja empatia olisi kantanut pitkälle. Saman ilmiön olen myös huomannut kuin muutkin, että sairaana sairaalassa empatia ja ystävällisyys on ihan toista luokkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tkl bussissa kuultua tämä. Kaksi nuorta parikymppistä kätilöopiskelijaa puhui takanani että kuinka äidit huutavat ja kiljuvat synnytyksessä tyyliin, mitä alkoivat tekemään lapsia, kyllä pitäisi tietää mitä synnytyksessä tapahtuu. Olisikin ollut asiallista keskustelua mutta se oli täysin alatyylistä ja ilkeää keskustelua kuinka joku huusi ja miten huusi. Tällaisia kätilöitä sitten. Säälittää ne äidit jotka joutuvat näiden kahden kynsiin.

Inhottavaa jakaa tuollaista bussissa! Todellakin ammattietiikan vastaista. Toivottavasti ilmoitit sairaalaan kuulemastasi, sillä vaitiolovelvollisuuden koskee kaikkea hoitotyötä ja erityisesti asiakkaisiin liittyen.

Ymmärrän toki nuorten kätilöiden kokemusta hyvin, koska kuulovamma on erittäin yleinen kätilöillä. Koulutuksessa muistutetaan, että synnyttäjiä on oikeus pyytää olemaan huutamatta korvaan ja omasta kuulosta täytyy pitää huolta. Kätilö tarvitsee kuuloaan myös esim. vastasyntyneen sydänäänien kuunteluun, eli mistään pikkujutusta ei ole kyse, jos kuulo katoaa. En ole itse työtä tehnyt synnärin puolella kuin vuoden, mutta olihan ne raskaita vuoroja, jos synnyttäjä huusi lähellä korvaa. Ponnistusvaiheessa karkuunkaan ääntä ei pääse ja on tärkeää kuulla heti syntymän hetkellä, kuinka vauva hengittää.

Synnytyksestä voi tehdä lähes kivuttoman, kun antaa riittävän kivunlievityksen. Jos potilas huutaa kivusta, niin ehkä hän olisi kivunlievityksen tarpeessa...

Voisko nyt joku iltaripaskajulkaisu varastaa jo tämän ketjun aiheen ja tehdä tästä jutun?

Aina puhutaan siitä miten tärkeää on ennaltaehkäistä kaiken maailman ongelmia. Miksi tässä tapauksessa ennaltaehkäisyn merkitystä ei haluta nähdä?

Kuinka paljon paremman alun uuden ihmisen elämä, äitiys ja koko äidin ja vauvan suhde saisivat, kun äiti saisi hyvää ja empaattista hoitoa? Kun sairaalassa ei tarvitsisi olla pahoilla mielin, peloissaan, kivuissaan ja uuvuksissa?

Minkälaisen alun äitiydelle luo tällainen turvattomuuden tunne? Jaksaisiko äiti olla vauvallekin parempi vanhempi jos olisi saanut sairaalassa hoitoa ja mahdollisuuden lepoon ja toipumiseen?

Ei tarvitse ihmetellä miksi niin monella äidillä on äitiyden alkutaipaleella vaikeaa jos sairaalassa annetaan näin paskamainen alku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tkl bussissa kuultua tämä. Kaksi nuorta parikymppistä kätilöopiskelijaa puhui takanani että kuinka äidit huutavat ja kiljuvat synnytyksessä tyyliin, mitä alkoivat tekemään lapsia, kyllä pitäisi tietää mitä synnytyksessä tapahtuu. Olisikin ollut asiallista keskustelua mutta se oli täysin alatyylistä ja ilkeää keskustelua kuinka joku huusi ja miten huusi. Tällaisia kätilöitä sitten. Säälittää ne äidit jotka joutuvat näiden kahden kynsiin.

Inhottavaa jakaa tuollaista bussissa! Todellakin ammattietiikan vastaista. Toivottavasti ilmoitit sairaalaan kuulemastasi, sillä vaitiolovelvollisuuden koskee kaikkea hoitotyötä ja erityisesti asiakkaisiin liittyen.

Ymmärrän toki nuorten kätilöiden kokemusta hyvin, koska kuulovamma on erittäin yleinen kätilöillä. Koulutuksessa muistutetaan, että synnyttäjiä on oikeus pyytää olemaan huutamatta korvaan ja omasta kuulosta täytyy pitää huolta. Kätilö tarvitsee kuuloaan myös esim. vastasyntyneen sydänäänien kuunteluun, eli mistään pikkujutusta ei ole kyse, jos kuulo katoaa. En ole itse työtä tehnyt synnärin puolella kuin vuoden, mutta olihan ne raskaita vuoroja, jos synnyttäjä huusi lähellä korvaa. Ponnistusvaiheessa karkuunkaan ääntä ei pääse ja on tärkeää kuulla heti syntymän hetkellä, kuinka vauva hengittää.

Synnytyksestä voi tehdä lähes kivuttoman, kun antaa riittävän kivunlievityksen. Jos potilas huutaa kivusta, niin ehkä hän olisi kivunlievityksen tarpeessa...

Näinpä. Toista lastani saadessa en ehtinyt saamaan mitään kivunlievitystä, koska anestesialääkäri ei ikinä ehtinyt paikalle. Tiedetään, tiedetään, että hänellä varmaan oli muita tärkeämpiä potilaita, joiden henki oli kysymyksessä, mutta se on ARVOVALINTA, ettei synnärillä ole omaa anestesialääkäriä. Huusin kyllä melko lailla, eikä kätilö siitä mitään mussuttanut, sanoi vain, että " Hengitäs välillä." ja supistusten aikana painoi selkääni kuumalla kauratyynyllä. Oli muutenkin mukava, vähän vanhempi rouva.

Mutta, että ei kannata luottaa siihen, että kivunlievitystä saa halutessaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä hiton pässinpäitä tähän ketjuun tulee vähän väliä inisemään, että sairaala ei ole mikään hotelli?

Olen lukenut koko ketjun ja YKSIKÄÄN kokemuksiaan kertonut ei ole ollut vailla hotellikokemusta, vaan NORMAALIA HOITOA JA HUOLENPITOA, joka on kaikilla muilla sairaalan osastoilla itsestäänselvyys.

Täsmälleen samaa ihmetellyt kun lukenut näitä kommentteja. Negatiiviset kokemukset kertovat karua tarinaa synnytysosastojen arjesta ja meiningistä. 

Melkoinen asenneongelma jatkuu, jos asian nostaa esille. Ei tule asioihin muutosta taikka parannusta aivan lähiaikoina, sen verran bunkkeroitunutta henkilökunta tuntuu olevan tähän neuvostomenoon. Muu olisi hienostelua ja hotellielämää. Pthyi.

Sain ikuiset kammot imetykseen synnärillä. Kotiin päästyä olin vain suunnattoman huojentunut, että ei tarvinnut edes yrittää. Utelialle kerroin, kun ihmettelivat tuttipulloa, että siinä on omaa maitoani (mikä ei tietenkään pitänyt paikkaansa), koska en halunnut enää yhdenkään ulkopuolisen kanssa alkaa vääntämään aiheesta. 

Kas ihmettä, 3 aivan tervettä lasta, hyvin kasvaneita, vähän sairastaneita, ei allergioita. Aivan täyttä huuhaata se imetyksen pakotus hinnalla millä hyvänsä. Kaikilla ei maitoa tule, ainakaan riittävästi ja korvikkeet ovat aivan toimiva ratkaisu. 

Hyvin maakohtainen juttu myös, siskoni synnyttänyt Ranskassa ja siellä ei mitään tällaista imetys vouhotusta ole lainkaan. Ihme, että siellä lapset sitten terveitä ja ranskalaiset pitkäikäisiä...kun korvikkeet huomattavasti yleisempiä kuin meillä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette ole tehneet kunnon tutkimustyötä ennen raskaaksi tulemista tai sen aikana? Miten vaipat vaihdetaan, miten imetetään ja jos imetys ei lähde sujumaan mitä tehdään.. Vaikea uskoa että olette oikeasti noin avuttomia, ei mikään ihme että hoitajat hermostuvat jos päivästä toiseen pitää opettaa samoja asioita ja sitten vielä naiset valittaa ettei onnistu! Kyllä se siitä lähtee sujumaan ja jos vain olisitte tutkineet asiaa etukäteen, olisitte seovinneet siitä itse ilman että tarvitsee kokoajan kysellä neuvoa. Ja ihan oikeasti, kuka ei osaa vaihtaa vaippaa ellei joki näytä mallia?

Tietenkin töissä toistuu samojen asioiden hoitaminen. Kätilöillä se on synnyttäneiden äitien opastaminen ja auttaminen.

Mitä itse teet työksesi. On sulla merkillinen ajatuksen kulku🤔

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan oikeasti, olette synnytyksestä niin kipeinä, ettette pysty kävelemään vessaan tai käymään suihkussa? Lakanoiden vaihto on pientä verrattuna muihin kotitöihin ja koko talon siivoamiseen, jotain kohtuutta nyt tähän. Vauvallakaan ei ole turvallista olla äidin kanssa joka ei edes ruokaa jaksa hakea, muutaman kymmen metrin kävely.

Kyllä, itsellä ei istukka irronnut synnytyksen jälkeen, menetin paljon verta ja hengenlähtö oli lähellä. Olin synnytyksen jälkeen tiputuksessa, katetroitu, aneeminen ja hädin tuskin tajuissani. Mutta onnellinen että oltiin hengissä molemmat, vauva ja minä. Ei kyllä ollut ensimmäisenä prioriteettina alkaa tehdä koko talon siivousta heti synnytyksen jälkeen. Mutta sähän varmasti menit tietysti itse heti synnytyksen jälkeen keittelemään kätilöillekin kahvit kun olet noin reipas.

Vierailija kirjoitti:

Sain ikuiset kammot imetykseen synnärillä. Kotiin päästyä olin vain suunnattoman huojentunut, että ei tarvinnut edes yrittää. Utelialle kerroin, kun ihmettelivat tuttipulloa, että siinä on omaa maitoani (mikä ei tietenkään pitänyt paikkaansa), koska en halunnut enää yhdenkään ulkopuolisen kanssa alkaa vääntämään aiheesta. 

Kas ihmettä, 3 aivan tervettä lasta, hyvin kasvaneita, vähän sairastaneita, ei allergioita. Aivan täyttä huuhaata se imetyksen pakotus hinnalla millä hyvänsä. Kaikilla ei maitoa tule, ainakaan riittävästi ja korvikkeet ovat aivan toimiva ratkaisu. 

Hyvin maakohtainen juttu myös, siskoni synnyttänyt Ranskassa ja siellä ei mitään tällaista imetys vouhotusta ole lainkaan. Ihme, että siellä lapset sitten terveitä ja ranskalaiset pitkäikäisiä...kun korvikkeet huomattavasti yleisempiä kuin meillä.

"Kaikilla ei maitoa tule". Ei ihmekään kun joidenkin kohdalla osastolla olo on noin stressaavaa. Varmasti monilla olisi imetys onnistunut jos hoitajat eivät olisi rähjänneet, puristelleet rintoja mustelmilla, kieltäneet särkylääkettä jne. Maidon nousuun vaikuttaa hormonien lisäksi moni muukin asia kuten äidin stressi, väsymys, pelko jne.

Mistä te ajattelette, että rahat otetaan tähän 24/7 synnyttäjien paapomiseen? Jokaisen vauvaa erillinen hoitaja vahtimaan, ettei vain käy liian rankaksi. Ravintolatason ruokaa ja erillinen palvelija tuomaan se ruoka nenän eteen. 

Onko nykyisin enää lainkaan perhehuoneita? Itse olin sellaisessa 18-vuotta sitten miehen ja vauvan kanssa. Esikoinen oli siis kyseessä, isä oli isyyslomalla ja yöpyikin meidän kanssa sairaalassa. Jäi erittäin hyvät muistot.

Vierailija kirjoitti:

Mistä te ajattelette, että rahat otetaan tähän 24/7 synnyttäjien paapomiseen? Jokaisen vauvaa erillinen hoitaja vahtimaan, ettei vain käy liian rankaksi. Ravintolatason ruokaa ja erillinen palvelija tuomaan se ruoka nenän eteen. 

Vikaa luetun ymmärtämisessä? 64 sivuun ei kukaan ole peräänkuuluttanut palvelijoita tai ravintolaruokaa.