Lue keskustelun säännöt.
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Vierailija kirjoitti:
Minulla huono kohtelu alkoi JO synnytyksestä. Veli ajoi minut 50km sairaalan pihaan ja lähti, ajattelin että mene osastolle ja synnytän ja that is. Ehei, hoitaja käännytti pois, et sinä vielä synnytä! Olin vieraassa kaupungissa klo 17 illalla, veli oli varmaan jo ajamassa kotiin, mieskin oli työnsä puolesta tien päällä. Kävelin rinkia aulassa ja itkin, vartija pongasi minut ja meni kysymään synnäriltä mikä on homman nimi. Kätilö rähisi että minun olisi pitänyt sanoa etten ole paikkakuntalaisia vaan tulin vain synnyttämään! Olin ihan lukossa enkä kyennyt puhumaan, nyyhkytin vain. Ainoa inhimillisyyden pilkahduksen tarjosi vartija joka taputti olkapäätäni kannustavasti ennenkuin lähti. Se kätilö pisti minut vaatteiden vaihtoon, käyrille ja häipyi. Laitoin miehelleni tekstarin ja ilmoitti ehtivänsä vasta aamulla. Kätilö palasi ja tivasi miksi hel vetissä itken kun ei hommat itkemällä etene. Olin sen hirveän naisen armoilla ihan yksin. Itse synnytys oli lopulta nopea ja helppo, mutta minun on vaikea tuntea iloa vauvasta. Eikä tilanne kohentunut osastolla missä koko yö meni nälässä kärvistellen imetystä opetellessa, vasta aamulla sain ruokaa ja vauvallekin tuotiin lisämaitoa.
Mies rynni aamulla innoissaan paikalle kukkapuskan ja kameran kanssa ja minulla on niissä kuvissa silmät itkusta turvoksissa. .
Uskon, että synnytyksenjälkeinen masennukseni ja päätös pysyä yhdessä lapsessa johtuivat kokemuksestani synnärillä.
Miten joku kehtaa kohdella toista ihmistä noin. Selkeästi näkee että toinen on hätää kärsimässä, paniikissa ja itkee, ja vielä viimeisillään raskaana oleva/synnytykseen tuleva nainen vieraassa paikassa. Hitto en jotenkin aina ymmärrä mikä ihmisiä vaivaa. Kaikki myötätunto sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää naiset lisääntyykö niin ei tarvitse kokea sitä synnytysosaston raskasta aikaa. Maailmassa muutenkin paljon lapsia ja maapallo ylikansoitettu. Mikäli haluatte lapsen/ lapsia niin voisitte hyvin adoptoida. Ikävä lukea näitä kirjoituksia kuinka kauheita muistoja liittyy synnytysosaston. Adoptoikaa niin teette maapallolle palveluksen.
Aina raha ja menestystään ei takaa hyvää hoitoa. Serena Williams sai keuhkoveritulpan sektion jälkeen, mutta häntä ei meinattu uskoa, vaikka hänellä oli entuudestaan kokemusta sellaisesta ja oireet näin ollen tuttuja.
Vierailija kirjoitti:
Olen viettänyt sattuneesta syystä kuukausia psykiatrisessa sairaalassa. Välillä sinne tuotiin äitejä suoraan synnytysosastolta. Yhteistä näille äideille oli se, että eivät olleet saaneet nukkua osastolla. Ilahduttavasti kaikki kyllä piristyivät ja pääsivät kotiin aika nopeasti, kun saivat lepoa ja ravintoa. Tosin näistä äideistä tehtiin aina lastensuojeluilmoitus ja ymmärrettävästi se oli aika ikävää monen mielestä.
Omat kokemukseni synnytyksestä ja ajasta vuodeosastolla ovat myös huonoja. Olen niitä traumoja purkanut terapiassa, mutta ikinä ne eivät unohdu.
Mikä sairaala?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te vähättelevät: kyllä se naisen kaltoinkohtelu esimerkiksi vaikuttaa äidin ja lapsen kiintymyssuhteen syntyyn ja aiheuttaa mielialahäiriöitä. Mutta meillehän kerrotaan, että naisen ihan kuuluukin olla masentunut lapsen saatuaan. Joka paikassa toitotetaan, baby blues, hormonit ja itkuisuus.
Samalla kuitenkin ymmärretään jo se, että hammaslääkärissä käyminen on monille traumatisoivaa (hyvällä syyllä tottakai, en vähättele). Synnytys, kaikki kivut, sörkkiminen ja emotionaalinen pahoinpitely kuitenkin sivuutetaan sillä, että sen kuuluu sattua, sen kuuluu aiheuttaa masennusta, sen kuuluu olla traumatisoivaa jne. Koska niin vain kuuluu olla.
Seuraavan kerran, kun joku poliitikko ottaa puheeksi synnytystalkoot, niin voisi ihan asiallisesti ottaa puheeksi myös synnytyssairaaloiden tolan ja kivunlievityksen. Onhan meillä jopa pääministeri äiti itsekin.
Tuli mieleen, että synnytys ja saattohoito, elämä ja kuolema, näissä sitä kivunlievitystä jotenkin vähätellään. Mikä juttu tää on?
Kyllä sitä vähätellään kautta linjan. Kivuliaaksi tiedettyyn kolonoskopiaan tarjottiin vuosikausia buranaa, yleensä tutkimus jäi kesken itkun ja huudon kanssa. Vaati primitiivireaktion saada i.v. -kipulääkkeet. Kipupolille on äärimmäisen hankala päästä. TNS:stä ei juuri kerrota ja lääkekannabiksesta ei haluta edes tietää. Jne. Ilmeisesti maan tapa on kärsiä otsa hiessä, koska Luther, sisu ja perkele.
Kolonoskopiaan saa kipulääkityksen pyytämällä, tiedän, kun käyn tähystyksessä vuosittain. Eikä suolistosairaille ei edes tarjota buranaa verenvuotoriskin vuoksi.
Minäkin kävin vielä jokin aika sitten vuosittain, crohnin vuoksi. Nyt on luojan kiitos calpro korvannut tähystykset. Ihmeen vaikeaa oli tässä sairaanhoitopiirissä, nättejä pyyntöjä ei joko kirjattu ylös tai luettu, aina oli Buranaa tarjolla, vaikka kuinka varmisteli etukäteen. Vähemmän nätti pyyntö sitten toimi kun gastrokin jo turhautui kesken jääviin tutkimuksiin.
Miten calpro on korvannut tähystykset? Tarkoitatko että calproarvo on tippunut niin matalaksi ettei ole syytä tähystykseen? Olen itse ollut kai sitten onnekas kun ollut sama gastrolääkäri jo vuosia ja hän muistuttaa aina siitä että ennen tutkimusta laitetaan kipulääke tiputuksena.
Jep. Olen virallisesti remissiossa, joten tähyväliä on harvennettu. Noinhan sen pitäisi mennä kuten sinulla. Täällä on linjauksena pitää vaikeasti sairaat kirjoilla yo-sairaalassa ja lievemmät tapaukset sen satelliitissa. Jossain tuon siirron yhteydessä potilastiedot olivat vähän hakusessa, epäilen tämän ongelman liittyvän siihen, vaikkei mitään koskaan myönnettykään, tietenkään. Näiden kahden laitoksen välillä oli vuosia ongelmia tietojärjestelmien yhteensopimattomuuden kanssa. Joka tapauksessa, vääntö oli vuosittainen, ja nuorena ja arkana vielä suostuinkin tutkimukseen riittämättömällä lääkityksellä. Nykyään osaan jo vaatia, aiemmin sain vain selitystä kuinka kanylointiin ei ole varauduttu.
Voisiko näille suolistohommille perustaa oman keskustelun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset adoptoikaa lapsi kirjoitti:
Älkää naiset lisääntyykö niin ei tarvitse kokea sitä synnytysosaston raskasta aikaa. Maailmassa muutenkin paljon lapsia ja maapallo ylikansoitettu. Mikäli haluatte lapsen/ lapsia niin voisitte hyvin adoptoida. Ikävä lukea näitä kirjoituksia kuinka kauheita muistoja liittyy synnytysosaston. Adoptoikaa niin teette maapallolle palveluksen.
Olen käsittänyt, että suomalainen nainen ei tarpeeksi lisäänny, hyvin koulutettu vielä vähemmän, vaikka ministerit nyt tahtia lyöväkin.
Itse sain ohjeet äitiysneuvolasta jo ennen synnytystä, kuinka maidon saa nousemaan ennen vauvan syntymää. Eikö tätä neuvontaa yleisesti anneta? Netistä löytyy myös tietoa aiheesta.
Lisämaitoa ei taida osastoilla liikaa olla, joten teille vasta synnyttämään meneville vinkkinä, että kannattaa tutustua aiheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen viettänyt sattuneesta syystä kuukausia psykiatrisessa sairaalassa. Välillä sinne tuotiin äitejä suoraan synnytysosastolta. Yhteistä näille äideille oli se, että eivät olleet saaneet nukkua osastolla. Ilahduttavasti kaikki kyllä piristyivät ja pääsivät kotiin aika nopeasti, kun saivat lepoa ja ravintoa. Tosin näistä äideistä tehtiin aina lastensuojeluilmoitus ja ymmärrettävästi se oli aika ikävää monen mielestä.
Omat kokemukseni synnytyksestä ja ajasta vuodeosastolla ovat myös huonoja. Olen niitä traumoja purkanut terapiassa, mutta ikinä ne eivät unohdu.
Mikä sairaala?
Kumpi? Synnytys Satasairaala, psykiatrinen Harjavallan sairaala.
Mulla on todella kurja kokemus synnytyssairaalan toiminnasta vuodelta 2013. Turun TYKs kyseessä. Synnytys sinällään meni ihan ok, vaikka kätilö oli emotionaalisesti kykenemätön muuhun, kun itse mekaaniseen auttamiseen synnytyksessä. Tämä ihan ok mulle. Onneksi paikalla oli myös aivan ihana opiskelija , joka osaltaan kompensoi tämän kätilön käytöstä. No, pian syntymän jälkeen vauvan hengitys arvioitiin tehohoitoa vaativaksi ja vauva lähti vauhdilla vastasyntyneiden teholle. Mies lähti mukaan teholle ja itse jäin tietämättömänä ommeltavaksi (enkä kätilön mielestä siinäkään osannut käyttäytyä oikein, kun sanoin että ompeleminen sattuu).
Olin tässä kohtaa jo valvonut reilun vuorokauden, (kello oli jotain 03-04 yöllä) ja menin sitten prenataaliselle synnytysosastolle ilman vauvaa. Vauvan voinnista en saanut mitään tietoa henkilökunnalta. Isältä toki sain tiedon, että hengissä on, mutta kumpikaan meistä ei tiennyt mikä oli hätänä. Nukahdin muutamaksi tunniksi ja heräsin siihen, että pakaraani laitettiin piikki (Anti d- suojaus) tämä on siis hieno asia, mutta olisi ollut mukava tietää ko. toimenpiteestä etukäteen, eikä herätä siihen.
Prenataaiosastolla olin yhteensä 4 vrk ja kohtelu oli tosi pöyristyttävää. Tiuskimista esimerkiksi siitä, kun en ollut ymmärtänyt, että jälkisupistukset voi olla niin kipeitä. Olin unenpuutteesta ja huolesta vauvan voinnista niin sekaisin, että omat kognitiiviset kyvyt oli todellakin alentuneet. Itkin maidonpumppaushuoneessa yksin jälkisupistuksissa ja kätilö tulee paikalle tiuskimaan. Aivan käsittämätöntä. Minulla noisi korkea kuume ja aloitettiin antibiotit iv:sti. (syytä tälle kuumeelle ei koskaan saatu selville) Itse ajatelin olevani vaan niin stressaantunut jo, että kuume nousi. Sekä minulle että vauvalle annettiin kertaallee väärät antibiotit näiden kuurien aikana. Tätä kuitenkin asianmukaisesti pahoiteltiin. Inhimilliset virheet ymmärrän, mutta ilkeää kohtelua heikossa asemassa ja voinnissa olevalle tuoreelle äidille en voi mitenkään ymmärtää.
4 vrk:n jälkeen vauvan kanssa päästiin synnyttäneiden osastolle yhteishuoneeseen. Olin siinä kohtaa jo niin väsynyt, että koko ajan oli todella epätodellinen olo. Ihana asia oli se, että se kätilöopiskelija tuli tervehtimään meitä vauvan kanssa ja snoi olevansa todela pahoillaan siitä, mitä on tapahtunut. Kaikki kiitos ja kunnia tälle opiskelijalle <3 Uskon, että synnyttäneiden osastolla henkilökunta ei välttämättä ole saanut tarpeeksi koulutusta henkisen puolen merkityksestä. En usko, että suurin osa vaatisi mitään sen ihmeelisempää "palvelua" Sen ymmärtäminen, että yksistän jo unen puute, kipu ja mahdollinen synnytystrauma (komplikaation äidillä tai vauvalla) täytyisi ottaa kohtelussa huomioon. Juurikin sen vuoksi, että uuden elämän alku ei heti lähtisi värille urille. Synnytyssairaalassa olo voi todellakin aidosti olla traumaattinen kokemus, ja vaikuttaa koko perheen elämään. Olin koko ajan asiallinen, yritin olla niin reipas kuin mahdollista (itsekin hoitoalalla) mutta silti koin pitkään, että asiaton käytös johtui jotenkin minusta. :(
Tästä olen TYKSiin enne seuraavan lapsen syntymää pelkopolilla puhunut. Palaute otettiin asiallisesti vastaan ja seuraavan lapsen kanssa sairaalassaolo oli huomattavasti inhimillisempi kokemus. Toki halusin mahdollisimman pian pois omalla vastuulla sektion jälkeen. Tyksistä ei silti jäänyt hyvää kuvaa synnytyssairaalana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te vähättelevät: kyllä se naisen kaltoinkohtelu esimerkiksi vaikuttaa äidin ja lapsen kiintymyssuhteen syntyyn ja aiheuttaa mielialahäiriöitä. Mutta meillehän kerrotaan, että naisen ihan kuuluukin olla masentunut lapsen saatuaan. Joka paikassa toitotetaan, baby blues, hormonit ja itkuisuus.
Samalla kuitenkin ymmärretään jo se, että hammaslääkärissä käyminen on monille traumatisoivaa (hyvällä syyllä tottakai, en vähättele). Synnytys, kaikki kivut, sörkkiminen ja emotionaalinen pahoinpitely kuitenkin sivuutetaan sillä, että sen kuuluu sattua, sen kuuluu aiheuttaa masennusta, sen kuuluu olla traumatisoivaa jne. Koska niin vain kuuluu olla.
Seuraavan kerran, kun joku poliitikko ottaa puheeksi synnytystalkoot, niin voisi ihan asiallisesti ottaa puheeksi myös synnytyssairaaloiden tolan ja kivunlievityksen. Onhan meillä jopa pääministeri äiti itsekin.
Tuli mieleen, että synnytys ja saattohoito, elämä ja kuolema, näissä sitä kivunlievitystä jotenkin vähätellään. Mikä juttu tää on?
Kyllä sitä vähätellään kautta linjan. Kivuliaaksi tiedettyyn kolonoskopiaan tarjottiin vuosikausia buranaa, yleensä tutkimus jäi kesken itkun ja huudon kanssa. Vaati primitiivireaktion saada i.v. -kipulääkkeet. Kipupolille on äärimmäisen hankala päästä. TNS:stä ei juuri kerrota ja lääkekannabiksesta ei haluta edes tietää. Jne. Ilmeisesti maan tapa on kärsiä otsa hiessä, koska Luther, sisu ja perkele.
Kolonoskopiaan saa kipulääkityksen pyytämällä, tiedän, kun käyn tähystyksessä vuosittain. Eikä suolistosairaille ei edes tarjota buranaa verenvuotoriskin vuoksi.
Minäkin kävin vielä jokin aika sitten vuosittain, crohnin vuoksi. Nyt on luojan kiitos calpro korvannut tähystykset. Ihmeen vaikeaa oli tässä sairaanhoitopiirissä, nättejä pyyntöjä ei joko kirjattu ylös tai luettu, aina oli Buranaa tarjolla, vaikka kuinka varmisteli etukäteen. Vähemmän nätti pyyntö sitten toimi kun gastrokin jo turhautui kesken jääviin tutkimuksiin.
Miten calpro on korvannut tähystykset? Tarkoitatko että calproarvo on tippunut niin matalaksi ettei ole syytä tähystykseen? Olen itse ollut kai sitten onnekas kun ollut sama gastrolääkäri jo vuosia ja hän muistuttaa aina siitä että ennen tutkimusta laitetaan kipulääke tiputuksena.
Jep. Olen virallisesti remissiossa, joten tähyväliä on harvennettu. Noinhan sen pitäisi mennä kuten sinulla. Täällä on linjauksena pitää vaikeasti sairaat kirjoilla yo-sairaalassa ja lievemmät tapaukset sen satelliitissa. Jossain tuon siirron yhteydessä potilastiedot olivat vähän hakusessa, epäilen tämän ongelman liittyvän siihen, vaikkei mitään koskaan myönnettykään, tietenkään. Näiden kahden laitoksen välillä oli vuosia ongelmia tietojärjestelmien yhteensopimattomuuden kanssa. Joka tapauksessa, vääntö oli vuosittainen, ja nuorena ja arkana vielä suostuinkin tutkimukseen riittämättömällä lääkityksellä. Nykyään osaan jo vaatia, aiemmin sain vain selitystä kuinka kanylointiin ei ole varauduttu.
Voisiko näille suolistohommille perustaa oman keskustelun?
Jep, se ei oikeastaan ollut edes pointti vaan se mikä jo aiemmin käsiteltiin, eli kivunhoidon oleminen kokolailla lapsenkengissä, ja siitä esimerkkinä nämä tutkimukset, jotka tehdään joissakin maissa rutiinisti humautuksessa/nukutuksessa. Asiaa on käsitelty muissakin synnytysväkivaltaa sivuavissa ketjuissa, mutta tämä oli tosiaan rönsy, palataan asiaan.
Synnytin Treella syyskuun lopussa 2007. Minulla ei ole mitään negatiivista sanottavaa. Kaikki pelasi oikein kivasti ja minun huoneessani oli toinen nainen. Ei häirinnyt minua ollenkaan, höpöttelimme ja pidimme toisillemme seuraa. Hoitajat olivat aivan ihania. Ei kerrassaan mitään negatiivista sanottavaa. Positiivinen kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aihe on niin merkittävä, että asiasta pitäisi nostaa iso haloo ja puuttua epäkohtiin! Suomi on rikkaampi kuin koskaan mutta silti sote-asiat vaan huononee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaat ihmiset, synnyttäkää kotona. Aivan toisenlainen kokemus vauvalle syntyä tähän maailmaan, ei häikäise loisteputkilamput, ei lukuisat toiset vauvat itke vierellä, ei maskeja, ei käsidesin hajua, ei oletusta, että lapsi on vaarassa kun syntyy maailmaan.
Jokainen valitsee itse, minäkin olen yhden synnyttänyt sairaalassa.
No kuule, kumpikaan mun lapsista ei olisi hengissä, jos kotona olisin synnyttänyt. Sepä se sitten kokemus olisi ollutkin.
Kitos, tämän kaamean ketjun ainoa järjen ääni.
En tiedä mikä kampanja on meneillään, ajetaanko tällä alas viimeisetkin pienet synnytyssairaalat, vai mistä tämä kumpuaa. Käsittääkseni kotisynnytyksiin varataan apuja ulkopuolelta, kaiken varalta. Aina voi jotain sattua, eikä sen aviomiesparan niskaan voi, eikä saa kaikkea vastuuta sälyttää. Synnytyksessä ei ole kysymys pelkästään naisesta, tai pyörtyilevästä isistä, siinä on myös viaton vauva mukana.
Kuka on tässä ketjussa sanonut, että kyse olisi pelkästään naisesta? Pyörtyilevät isät sinä mainitsit ensi kerran. Ja mitä tarkoittaa ”viaton vauva”? Tarkoitatko, että ne äidit eivät ole viattomia kohteluunsa vaan syyllisiä siihen?
Sitä vauvaa ei olisi, jos ei olisi sitä äitiä. Jos äiti kuolee, vauvan elämä vaarantuu merkittävällä tavalla. Jos äidin henkinen tila on heikko, sekin vaarantaa vauvan elämää. Jos tuore äiti joutuu sairaalahoitoon huonon fyysisen kohtelun (hoitovirheet, hoitamattomat tulehdukset, huono haavanhoito ym) tai huonon henkisen kohtelun (synnytysmasennus tai jopa psykoosi) vuoksi, niin se tulee törkeän kalliiksi yhteiskunnalle. Nykykäytännön mukaan esim psykiatriseen hoitoon joutuvan äidin mukaan laitetaan se vauvakin, jotta ruvettaisiin kiintymyssuhdetta. Mieti, miten kalliiksi tämä tulee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla esikoisen synnytystä käynnistettiin 3 vrk enkä nukkunut sinä aikana yhtään. Olin erittäin levottomassa huoneessa, jossa kaikilla käynnistys menossa. Ja kun vauva syntyi, olin monikulttuurisessa huoneessa, jossa yhden äidin sukua oli paikalla vuorokauden ympäri.
Toisen lapsen kohdalla vauva ei taas nukkunut ollenkaan, otti sellaisia 20 min. tirsoja, ja taas hereillä itkemässä. En silloinkaan nukkunut koko sairaalassaoloaikana. Pyysin että ottaisivat edes hetkeksi lapsen vauvalaan, mutta ei, ei ollut perusteita.Miten sinun vauvan vieminen vauvalaan olisi tilannetta muuttanut jos vierailijat ja huonetovereiden vauvat sinua kuitenkin olisivat häirinneet ja pitäneet hereillä? Tuo väite, että yhden äidin sukua on vierailulla ympäri vuorokauden on kyllä valetta.
No eipä ollut valetta tuo että yhden äidin sukua oli paikalla koko ajan. Tämä oli NKL:lla vuonna 2003. Tasan oli.
Ja jos osaisit lukea tai ymmärtäisit lukemaasi, käsittäisit, että tässä oli kaksi eri synnytystä. Ekassa oli tuo suku paikalla koko ajan ja toisessa oma vauva huusi koko ajan. Ja kyllä se olisi auttanut jos vauva olisi viety vauvalaan, olisin voinut laittaa tulpat korviin kun ei omaa olisi tarvinnut vahtia. Taidat olla hieman yksinkertainen.
En voi ymmärtää , kun niin monet nykyisin kaiken negatiivisesti- ainakin noista kertomuksista päätellen.
Sain 70- luvulla molemmat lapseni. Eka kerralla oli huoneessa 6 äitiä. Isä sai olla mukana muuten synnytyksessä.
Lapsi tuotiin aina viereen syömään , ja välillä pidemmäksikin aikaa. Sairaalassa sai olla 5-7pv ja kolmena viimeisenä päivänä sai syötön lisäksi opetella hoitamaan vauvaa, vaipan vaihdot ym. Yöt vauvat oli pois meidän huoneesta.
Molemmilla kerroilla oli kiva höpötellä muiden äitien kanssa. Kummallakin synnärikäynnillä olin max päivät SAIRAALAN TÄYSIHOIDOSSA ja kotona odotti kaikki putsikunnossa, kun isä haki meidät kotiin. Olin nääs siivonnut ja leiponut ,
ja tehnyt ruokia pakastimeen valmiiksi sen neljän viikon äitiyloman aikana , joka oli ennen synnytyksiä.
Molemmista lapsista olin synnytyksen jälkeen n vajaan vuoden kotona . Lapset oli hoidossa sit jossakin sopivassa perheessä, minkä etsin. Silloin päiväkotiin ”pääsi” vain pienipalkkaisten lapset.
Huomaatte ,että 70- luvulla kaikki on ollut mukavaa ja helppoa👍😂😃
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaat ihmiset, synnyttäkää kotona. Aivan toisenlainen kokemus vauvalle syntyä tähän maailmaan, ei häikäise loisteputkilamput, ei lukuisat toiset vauvat itke vierellä, ei maskeja, ei käsidesin hajua, ei oletusta, että lapsi on vaarassa kun syntyy maailmaan.
Jokainen valitsee itse, minäkin olen yhden synnyttänyt sairaalassa.
No kuule, kumpikaan mun lapsista ei olisi hengissä, jos kotona olisin synnyttänyt. Sepä se sitten kokemus olisi ollutkin.
Kitos, tämän kaamean ketjun ainoa järjen ääni.
En tiedä mikä kampanja on meneillään, ajetaanko tällä alas viimeisetkin pienet synnytyssairaalat, vai mistä tämä kumpuaa. Käsittääkseni kotisynnytyksiin varataan apuja ulkopuolelta, kaiken varalta. Aina voi jotain sattua, eikä sen aviomiesparan niskaan voi, eikä saa kaikkea vastuuta sälyttää. Synnytyksessä ei ole kysymys pelkästään naisesta, tai pyörtyilevästä isistä, siinä on myös viaton vauva mukana.
Kuka on tässä ketjussa sanonut, että kyse olisi pelkästään naisesta? Pyörtyilevät isät sinä mainitsit ensi kerran. Ja mitä tarkoittaa ”viaton vauva”? Tarkoitatko, että ne äidit eivät ole viattomia kohteluunsa vaan syyllisiä siihen?
Sitä vauvaa ei olisi, jos ei olisi sitä äitiä. Jos äiti kuolee, vauvan elämä vaarantuu merkittävällä tavalla. Jos äidin henkinen tila on heikko, sekin vaarantaa vauvan elämää. Jos tuore äiti joutuu sairaalahoitoon huonon fyysisen kohtelun (hoitovirheet, hoitamattomat tulehdukset, huono haavanhoito ym) tai huonon henkisen kohtelun (synnytysmasennus tai jopa psykoosi) vuoksi, niin se tulee törkeän kalliiksi yhteiskunnalle. Nykykäytännön mukaan esim psykiatriseen hoitoon joutuvan äidin mukaan laitetaan se vauvakin, jotta ruvettaisiin kiintymyssuhdetta. Mieti, miten kalliiksi tämä tulee!
Rauhoitu hyvä ihminen, viattomuudella tarkoitin sitä mitä monikaan tänä päivänä ei käsitä. Miesten pyörtymisellä taas tarkoitin sitä, että moni mies kokee synnytyksessä mukanaolon hyvin rankkana, pidemmän päälle rankempana kuin synnyttäjä.
Siitä vaan raivoamaan.
Naiset adoptoikaa lapsi kirjoitti:
Älkää naiset lisääntyykö niin ei tarvitse kokea sitä synnytysosaston raskasta aikaa. Maailmassa muutenkin paljon lapsia ja maapallo ylikansoitettu. Mikäli haluatte lapsen/ lapsia niin voisitte hyvin adoptoida. Ikävä lukea näitä kirjoituksia kuinka kauheita muistoja liittyy synnytysosaston. Adoptoikaa niin teette maapallolle palveluksen.
Adoptointi ei ole ihan yksinkertainen ja nopea prosessi. Sen lisäksi adoptioon tulevilla lapsilla on yleensä kiintymyssuhdevaurio jne. Ja jos on vaikkapa teininä sairastanut masennuksen, niin sen jälkeen ei sovellu enää adoptiovanhemmaksi. Mitään mt-ongelmia ei ole saanut ikinä olla.
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää , kun niin monet nykyisin kaiken negatiivisesti- ainakin noista kertomuksista päätellen.
Sain 70- luvulla molemmat lapseni. Eka kerralla oli huoneessa 6 äitiä. Isä sai olla mukana muuten synnytyksessä.
Lapsi tuotiin aina viereen syömään , ja välillä pidemmäksikin aikaa. Sairaalassa sai olla 5-7pv ja kolmena viimeisenä päivänä sai syötön lisäksi opetella hoitamaan vauvaa, vaipan vaihdot ym. Yöt vauvat oli pois meidän huoneesta.
Molemmilla kerroilla oli kiva höpötellä muiden äitien kanssa. Kummallakin synnärikäynnillä olin max päivät SAIRAALAN TÄYSIHOIDOSSA ja kotona odotti kaikki putsikunnossa, kun isä haki meidät kotiin. Olin nääs siivonnut ja leiponut ,
ja tehnyt ruokia pakastimeen valmiiksi sen neljän viikon äitiyloman aikana , joka oli ennen synnytyksiä.
Molemmista lapsista olin synnytyksen jälkeen n vajaan vuoden kotona . Lapset oli hoidossa sit jossakin sopivassa perheessä, minkä etsin. Silloin päiväkotiin ”pääsi” vain pienipalkkaisten lapset.Huomaatte ,että 70- luvulla kaikki on ollut mukavaa ja helppoa👍😂😃
Nykytertut on vaan niin vaativia, halutaan kaikki mulle heti ja ilman mitään hankaluuksia, puhumattakaan pirullista kivuista. Joku täällä ilveilikin, että muka kivut unohtuu kun saa vauvan syliinsä? Rakkaus lapseen saa ihmeitä aikaan ja sekin on lahja! Jos se kaikki puuttuu saattaa olla hankalampaa.
Yksi kaveri synnytti lapsensa suunnittelematta kotiin kun synnärillä sanottiin että älä tule vielä. Onneksi kaikki meni hyvin eikä kumpikaan esim kuollut.
Kotisynnytys on vastaus vain harvalle. Mutta varmasti se auttaisi monia, jos osastoilla olisi tarpeeksi apukäsiä ja laitoshuoltoa, omat tai korkeintaan kahden hengen huoneet, riittävästi imetysohjausta ja ruokailu hieman joustavampaa, koska vauvat eivät tarpeineen tunne kelloa.