Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli

Vierailija kirjoitti:

Kyllä varmaan rahalla saa paikan yksityispotilaana ja saa olla rauhassa. Me veronmaksajat emme viiden tähden hotellia maksa. Hävetkää!

Me veronmaksajat? Ymmärrätkö yhtään että me ne uudet veronmaksajat synnyttäneet naiset olemme lisäksi itsekin veronmaksajia? Eli me ja meidän kauttamme syntyneet tuotamme moninkertaisesti veroja esim miehiin verrattuna. Ja joo mieskin on puoleksi se vanhempi mutta me naiset sen työn yksin teemme.

Meillä naisilla on myös oikeus vaatia vastinetta verovaroista. Mikään, ei mikään ole tärkeämpää ja keskeisenpää koko maalle kuin se että naiset synnyttävät. Ilman sitä täällä ei ole yhtikäs mitään. Sen asian kunnioittaminen arvokkaalla ihmisarvoisella tavalla on ykkösasia.

Jännästi armeijaleikkiin löytyy aivan järkyttäviå summia mutta ei mihinkään oikeaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos sairaala ei kelpaa, ostakaa palju ja synnyttäkää vedessä kotona. Tuolla maaseudulla synnytettiin kotona aikakin vielä 50-luvulla, saunan antamalla hygieniatasolla.

Niin ja jos jollakin hybridiauto ei toimi hyvin ja se ottaa päähän niin kannattaa siirtyä hevos tai aasikyytiin niin kuin ennen vai mitens se olikaan?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vain yksi lapsi, syynä raskaana olevien ja synnytäjien ja synnyttäneiden  kohtelu, asenne ettei raskaus ole sairaus.

Raskaana olin hirveän pahoinvoiva, työterveyslääkäri ei meinannut kirjoittaa saikkua edes siinä vaiheessa kun huuto-oksensin  paperikoriin ja lopulta olinkin sitten sairaalassa tipassa.

Kun synnytys käynnistyi, olin tosi kiitollinen miehelle joka puolusti mua kätilöltä. Henkilö, jonka olis pitänyt auttaa hävis vaan johonkin että  " ei se vielä synny kuitenkaan" ja kielsi huutamasta kun sattui. Jossain vaiheessa itkin miehelle kuulemma "Mä haluun  uuden kätilön" , en itse  muista tätä mutta sen jälkeen äm mä oli kostoksi koettanut ajaa miehen pois salista. Lääkäri tuli paikalle vasta tekemään ompelun ja  se tehtiin ilman kunnon puudutusta, kätilön kannustava kommentti  kuului "vieläkö se  kiljuminen jatkuu?!" ja lääkärikin oli sitä mieltä ettei muutama  tikki nyt voi sattua. Ihme ettei  rinnoillani ollut vauva kuuroutunut kun huusin lääkärille "LOPETA LOPETALOPETA!"

Osastolla näytettiin missä päin on suihku ja mistä voi hakea ruokaa, puhtaita lakanoita ja puhtaita vaatteita. Sitten mut ja mies jätettiin  neljän hengen huoneeseen jossa oli vain toinen nainen lisäkseni mutta sekin oli liikaa, sillä tämä nainen huusi päivät puhelimeen omalla kielellään ja yöt kuorsasi. Yksi hoitaja kävi hätäiseen katsomassa kun vaihdoin vaipan ja siinä se opastus sitten olikin. Moitteita tuli kyllä senkin edestä, kun en jaksanut vaihtaa lakanoita ja kun mies toi ruokatarjottimeni. Että itse pitäisi,

Minäkin olen ihmetellyt tätä ilman puudutteita ompelua, kerroin omasta kokemuksestani aiemmin tässä ketjussa. Missä muualla ihmistä tikataan ilman puudutusta tai kivunlievitystä?

Tuosta ruokatarjottimen hauasta, minä jätin 2 ensimmäistä ateriaa osastolla välistä, ihan siitä syystä etten jaksanut lähteä vaeltamaan ympäri osastoa ruokaa etsiskelläkseni, söin omia eväitäni. Tästä ei kukaan sanonut mitään, kunnes seuraavana päivänä hoitaja kysyi minut käytävällä nähtyään, että oletko syönyt mitään? Vastasin että olen kyllä syönyt, ja hän jatkoi matkaansa. Ajattelin itsekseni, että kyllä täällä näköjään saisi olla ainakin vuorokauden syömättä, ennen kuin siihen kukaan puuttuisi.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että tietyntyyppiset ihmiset kokevat ne synnäritkin kamalana paikkana. Toki on aidosti huonoja kokemuksia mutta tietyntyyppiset ihmiset vaativat paljon kaikilta muilta paitsi itseltään, ja siten huonot kokemukset seuraavat heitä, olipa kyse synnyttämisestä, lomamatkasta, ravintolassa käynnistä tai asioinnista Prisman neuvontapisteellä. Kaikki menee aina huonosti, eikä apua saa, ja sama kuvio toistuu sit lasten neuvolan, päiväkodin ja koulun kohdalla. Koulu kohtelee lasta huonosti, ei auta, kukaan ei auta vaikka lapsi on moniongelmainen niin mikään taho ei koskaan, missään yhteydessä AUTA. Nämä henkilöt käyttävät myös räväkkää kieltä, ja kaikki yhteiskunnan tarjoamat palvelut koulusta synnytyslaitokseen ovat ”sysip*skoja”, ”täynnä mielenvikaisia ja hulluja”, ”v i t u n ämmiä” ja niin edelleen.

Luulenpa, että jälleen kerran koulutustaso korreloi. Omassa viitekehyksessäni on lähinnä hyvin toimeentulevia, koulutettuja ydinperheitä, ja sitten lasten myötä olen tutustunut muutamaan alhaisen koulutus- ja elintason äitiin. En osaa sanoa miksi, mutta näille vähäosaisemmille kasautuvat ne negatiiviset jutut: lasten ADHD, käytöshäiriöt, huonot opettajat, huonot rehtorit, huono tuuri kaikessa. Alhaisen koulutustason nainen ei osaa ottaa selvää synnytyksestä ja omista oikeuksistaan, on epävarma ja ymmärtämätön siinä missä joku toinen tietää, mitä synnytyksessä tapahtuu, mitä sairaalassa tapahtuu ja ehkäpä se aviomieskin on parempaa ainesta ja osaa pitää äidin ja vauvan puolta sen sijaan, että vetäytyy dokaamaan varpajaisiin.

Mä tekisin mielelläni sellaista työtä vaikka sivutyönä että auttaisin tuoreita äitejä tuomalla ruuat, vaihtamalla lakanat, auttamalla vessaan yms.

Surullista että asenteet ei ole yhtään muuttuneet, naisten kipuja vähätellään, heitä ei kuunnella :/

Pihdataan jopa särkylääkkeiden annossa, järkyttävää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä varmaan rahalla saa paikan yksityispotilaana ja saa olla rauhassa. Me veronmaksajat emme viiden tähden hotellia maksa. Hävetkää!

Suomessa ei voi synnyttää yksityissairaalassa, että se on sitten reissu ulkomaille.

Miksi pitäisi synnyttää (yksityis)sairaalassa jos haluaa yksityislääkärin tai -kätilön palveluja käyttää? Kukaan ei myöskään pakota jäämään sairaalaan synnytyksen jälkeen.

Kaikki eivät uskalla synnyttää kotona vaan haluavat synnyttää sairaalassa, jossa on kaikki palvelut lähellä, kuten leikkaussali tarvittaessa.

Luulen tämänkin taas kohta soten myötä muuttuvan siihen suuntaan että sitä yksityistä palvelua tarjotaan ihan niissä samoissa sairaaloissa kuin julkistakin palvelua. Eikä siitä ihan mahdottoman pitkä ole kun se on ollut mahdollista, joskaan ei ihan kaikissa synnytyssairaaloissa.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että tietyntyyppiset ihmiset kokevat ne synnäritkin kamalana paikkana. Toki on aidosti huonoja kokemuksia mutta tietyntyyppiset ihmiset vaativat paljon kaikilta muilta paitsi itseltään, ja siten huonot kokemukset seuraavat heitä, olipa kyse synnyttämisestä, lomamatkasta, ravintolassa käynnistä tai asioinnista Prisman neuvontapisteellä. Kaikki menee aina huonosti, eikä apua saa, ja sama kuvio toistuu sit lasten neuvolan, päiväkodin ja koulun kohdalla. Koulu kohtelee lasta huonosti, ei auta, kukaan ei auta vaikka lapsi on moniongelmainen niin mikään taho ei koskaan, missään yhteydessä AUTA. Nämä henkilöt käyttävät myös räväkkää kieltä, ja kaikki yhteiskunnan tarjoamat palvelut koulusta synnytyslaitokseen ovat ”sysip*skoja”, ”täynnä mielenvikaisia ja hulluja”, ”v i t u n ämmiä” ja niin edelleen.

Älä nyt tuolla tavoin raivota. Ihan asiallinen ketjuhan tämä on ollut, ja syystä äidit miettivät, mikseivät saa apua synnytyksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että tietyntyyppiset ihmiset kokevat ne synnäritkin kamalana paikkana. Toki on aidosti huonoja kokemuksia mutta tietyntyyppiset ihmiset vaativat paljon kaikilta muilta paitsi itseltään, ja siten huonot kokemukset seuraavat heitä, olipa kyse synnyttämisestä, lomamatkasta, ravintolassa käynnistä tai asioinnista Prisman neuvontapisteellä. Kaikki menee aina huonosti, eikä apua saa, ja sama kuvio toistuu sit lasten neuvolan, päiväkodin ja koulun kohdalla. Koulu kohtelee lasta huonosti, ei auta, kukaan ei auta vaikka lapsi on moniongelmainen niin mikään taho ei koskaan, missään yhteydessä AUTA. Nämä henkilöt käyttävät myös räväkkää kieltä, ja kaikki yhteiskunnan tarjoamat palvelut koulusta synnytyslaitokseen ovat ”sysip*skoja”, ”täynnä mielenvikaisia ja hulluja”, ”v i t u n ämmiä” ja niin edelleen.

Luulenpa, että jälleen kerran koulutustaso korreloi. Omassa viitekehyksessäni on lähinnä hyvin toimeentulevia, koulutettuja ydinperheitä, ja sitten lasten myötä olen tutustunut muutamaan alhaisen koulutus- ja elintason äitiin. En osaa sanoa miksi, mutta näille vähäosaisemmille kasautuvat ne negatiiviset jutut: lasten ADHD, käytöshäiriöt, huonot opettajat, huonot rehtorit, huono tuuri kaikessa. Alhaisen koulutustason nainen ei osaa ottaa selvää synnytyksestä ja omista oikeuksistaan, on epävarma ja ymmärtämätön siinä missä joku toinen tietää, mitä synnytyksessä tapahtuu, mitä sairaalassa tapahtuu ja ehkäpä se aviomieskin on parempaa ainesta ja osaa pitää äidin ja vauvan puolta sen sijaan, että vetäytyy dokaamaan varpajaisiin.

Olipa tympeä kirjoitus. Et taida kovin monia koulutettuja äitejä tuntea, jos luulet heidän olevan yleisesti tyytyväisiä synnytyksensä hoitoon.

Kummasti pelkosektioiden vaativatkin ovat usein korkeasti koulutettuja. Näin myös omassa tapauksessani. Yksi pieleen mennyt alatiesynnytys riitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko näissä sairaalakohtaisia eroja? Itse sain

Naikkarilla 2008 ihan mielettömän hyvää hoitoa ja palvelua. Synnytyssaliin konjakit mulle ja miehelle, ruoat päälle. Sit kärrättiin perhehuoneeseen. Hoitajat oli tosi kivoja. Jääkaapista sai hakea kotikaljaa maidon nostamista helpottamaan, siellä oli kaalinlehtiäkin jotta rintojen pingotus helpottaa.

Meillä oli lisämaidon kanssa niin, että en olisi sitä halunnut, mutta kun vauva syntyi alle kolmekiloisena, niin hoitaja / lääkäri? sanoi, että paino on pakko saada nousemaan ja toi lisämaitoa ja neuvoi miehelle, mistä sitä voi itse hakea.

Tosi harmi jos meno on muuttunut.

Synnytin Naistenklinikalla tänä vuonna. Mistään konjakeista ei kyllä ollut tietoakaan, eipä sillä, olin oikein tyytyväinen niin voileipiin jotka saatiin synnytyssaliin synnytyksen jälkeen.

Suurin osa hoitajista oli mukavia, mutta aivan liian kiireisiä. Harmitti heidän puolestaan, etteivät selvästi voineet tehdä työtään niin hyvin kuin olisivat halunneet. Joukkoon mahtui kyllä myös muutama ikävä hoitaja.

Uskomattominta on, että minut kotiutettiin kohtutulehduksen kanssa, vaikka valitin oireita (pahanhajuinen vuoto ja vasta pari päivää synnytyksen jälkeen alkanut alavatsakipu). Hoitaja suurinpiirtein pyöritteli silmiään ja käski tulla sitten takaisik päivystykseen, jos tarvitsee. Seuraavana päivänä jo tarvitsi ja päivystyksessä olivat aivan järkyttyneitä, että minut oli lähetetty osastolta kotiin ilman lääkärintarkistusta.

Miten voi olla, ettei ollut lääkärintarkastusta? Eikö se ole ulos kirjaamisen ehto? Ilman sitä ei edes pääse.

Mut tsekkasi vaan kätilö 🤷🏼‍♀️ Lääkäriä en nähnyt synnytyssalin jälkeen (lääkäri oli synnytyksessä paikalla, koska vauvan sydänäänet laskivat).

Kannattaisiko mieluummin vaatia niitä lääkäreitä paikalle kuin haukkua kätilöitä siitä että he eivät ole lääkäreitä?

Kerro mistä niitä lääkäreitä paikalle vaaditaan ja saadaan, kun tunnut tämän niin varmasti tietävän. Puhelinkonsultaatiota/ apottiviestiä tuntuu nykyään vaan saavan.

Ei kai täällä kukaan kätilöä vaadi lääkäriksi muuttumaan, mutta kyllä jokaisen, joka itseään kätilöksi kutsuu, kuuluisi osata tunnistaa yleiset synnyttäjien vaivat, kuten se kohtutulehdus, ja viedä tieto lääkärille.

Juuri näin. Senhän takia minä niitä oireita valitin, että kätilö olisi konsultoinut lääkäriä ja lääkäri tutkisi asian. Kätilö (tai itse asiassa kaksikin) kuitenkin tosiaan ohitti täysin nämä oireeni, joista useaan otteeseen kerroin. Ja Naistenklinikan päivystyksessä olivat sitä mieltä, että osastolla oli toimittu väärin.

- Kohtutulehduksesta kärsinyt

Ärsytti kun synnyttäneille äideille ei tarjoiltu konvehtoja.

Aika järkkyä luettavaa!! Olen itse synnyttänyt esikoiseni Jorvissa 90-luvun alkupuolella ja kohtelu kätilöltä ja henkilökunnalta oli aivan ykkösluokkaa!! Sitten pari seuraavaa Kättärillä, myös 90-luvulla ja sama juttu!! Kaikki sujui hyvin, ei ainuttakaan ikävää muistoa.

Synnytykset oli yliaikaisia kaikki ja etenivät nopeasti, 2-3h ja kävelin osastolle. Kotiin ekan kans 4pv jälkeen, toisten kans synnytyksestä seuraavana. Maitoa tuli, paikat parani aikanaan.

Taitaa olla maailma muuttunut, eikä tod parempaan suuntaan!! Unohtakaa some ja keskittykää olennaiseen!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useammalla synnytys- ja synnytyksen jälkeisen hoidon osastolla työskennelleenä tämän ketjun kokemukset kuulostaa todella rajuilta. Kerrotteko näistä kokemuksista esim synnytyskeskustelussa tai muutoin siellä osastolla? En nimittäin kovin monta kertaa ole törmännyt epäasialliseen käytökseen missään, vaikka toki joillakin on odotukset hieman erilaiset sen suhteen mitä apuja ym etenkään synnyttäneiden osastolla on tarkoitus saada, mutta kiusaamisesta ja tahallisesta nöyryyttämisestä tai muusta puhuminen kuulostaa todella vieraalta.

Lakanoiden vaihdosta yllättävän moni puhuu, se ei kuulu kätilön toimenkuvaan, eikä se kuulu laitoshuoltajien toimenkuvaan muutoin kuin silloin kun perhe lähtee, ja tästä syystä sitä ei kukaan muu tee. Ikävä kyllä toimenkuvan ulkopuolisiin tehtäviin on nykyään aika harvoin aikaa. Kokoajan vähemmän ja vähemmän, hyvä kun ehtii tehdä ne mitä kuuluu. Joskus voi olla ja silloin toki voi tehdä vähän enemmän, ja vaihtaa vaikka sen lakanan.

Pakko kyllä kysyä että kenelle siellä kertoisi?

Itse olin esikoisen syntymän jälkeen niin huonossa kunnossa ja järkyttynyt siitä touhusta että en uskaltanut puhua kenellekkään. Verenhukka oli valtava enkä ollut puoliakaan ajasta tajuissani, sitäkään ei kukaan huomannut. Tulin osastolle puoliltaöin, mukana oli paperit että tarvitsisin lisäverta mutta hoitaja kuittasi että ei yöllä laitella mitään enkä kyllä saanut myöhemminkään. Pari kertaa yritin saada särkylääkettä, minulle sanottiin että kokeile pärjätä ilman. Enkä tosiaan ota särkylääkettä muutenkaan ihan pienestä.

Toisen ja kolmannen lapsen kohdalla olin viisaampi, oli mukava omat särkylääkkeet ja vauvalle korviketta jos tarvitsee. En ollut hoitajien kanssa missään kontaktissa, ei kukaan käynyt kun en kertaakaan kutsunut.

En päästänyt vauvaa silmistäni, laskin minuutteja siihen että pääsen pois.

Tiedän että tämä tuntuu hullulta mutta usko pois, nämä tarinat on ihan oikeasti totta. Muiden äitien kanssa jutellessa on tullut ilmi ihan samanlaisia juttuja, voin sanoa että en tiedä yhtään jolla ei olisi huonoa sanottavaa.

Teille hoitajille toivoisin vähän pelisilmää sinne, kuten olet varmasti ja tajunnut, me ei olla niitä jotka sitä palvelua ja hoivaa kovaäänisesti siellä huutaa vaan juuri ne kenen luona teillä ei ole aikaa eikä mielenkiintoa käydä. Osastolla on yleistä olla sanomatta asioista, eikö tunnu aika hirveälle tietää se.

Jos et kerro avuntarpeesta tai huonosta kokemuksesta niin miten oletat kätilöiden tietävän mitä tarvitset? Synnyttäneiden osastolla on tarkoitus pärjätä mahdollisimman omatoimisesti, apua kuuluu pyytää jos tarvitsee. Minusta on hieman hölmöä valittaa jälkikäteen jos asioista ei ole sanonut.

Apua ei tosiaan saa, vaikka pyytää. Itse sain haukut, kun soitin (tietämättäni) väärään aikaan. Se ei varsinaisesti lisännyt haluani pyytää apua, kun jo valmiiksi soitin sitä kelloa siinä vaiheessa, kun itkin itsekin.

Itse kun annoin raadollinen rehellisen arvion synnytyksestä osastolla, en päässyt pois, kunnes olin muuttanut arvostelun numerosta 6 numeroon 8. Minut todellakin painostettiin muuttamaan arvio. Tämä vuonna 2014 kätilöopistolla, kamala paikka, onneksi lakkauttivat.

4 synnytystä olen käynyt läpi ja osastoaika jokaisen jälkeen ollut aivan kamalaa. Ainoa poikkeus naistenklinikalla synnytetty vauva, jonka jälkeen pääsin potilashotelliin. Siellä sai olla rauhassa ja elämä lähtikin rullaamaan aivan eri tavalla.. jotenkin pystyi palautumaan itse paljon paremmin siinä ympäristössä, maito nousi hyvin ja vauva oli tyytyväinen.

Synnyttäjien kohtelu Suomessa on aivan surkeaa, kuka muuta väittää, ei ole koskaan synnyttänyt..ainakaan useampaa.

Tyytyväinen äiti, myös mummi nyk kirjoitti:

Aika järkkyä luettavaa!! Olen itse synnyttänyt esikoiseni Jorvissa 90-luvun alkupuolella ja kohtelu kätilöltä ja henkilökunnalta oli aivan ykkösluokkaa!! Sitten pari seuraavaa Kättärillä, myös 90-luvulla ja sama juttu!! Kaikki sujui hyvin, ei ainuttakaan ikävää muistoa.

Synnytykset oli yliaikaisia kaikki ja etenivät nopeasti, 2-3h ja kävelin osastolle. Kotiin ekan kans 4pv jälkeen, toisten kans synnytyksestä seuraavana. Maitoa tuli, paikat parani aikanaan.

Taitaa olla maailma muuttunut, eikä tod parempaan suuntaan!! Unohtakaa some ja keskittykää olennaiseen!!!

Mitenköhän somen unohtaminen auttaa siihen, että synnytyksen jälkeen on kipeä, on menettänyt paljon verta eikä yksinkertaisesti esim. jaksa kävellä pitkää

käytävää hakemaan ruokaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sh, mutta en kätilö enkä työskentele synnyttäneiden osastolla. Minulla on myös huonoja kokemuksia synnäriltä, enkä osaa sanoa syytä huonoon kohteluun. Voin vain arvailla kenties kiire, ehkä huono perehdytys, liian suuri työmäärä, uupuneet kätilöt ? huono arvostus ja huono palkka, välinpitämättömyys, alalle sopimattomuus, huono lääkäritilanne? Sairaalassa tapahtuu paljon sellaisia asioita mitä tavallinen potilas ei näe eikä tiedä. Hoitajilla on oikeasti suuri vastuu varsinkin erikoissairaanhoidossa. Kätilöt on vastuussa äidin ja lapsen hengestä. Aina sanotaan, että lääkäri on vastuussa potilaista, mutta ei se todellakaan ole niin mustavalkoista. Kätilöitä on tästä oman paikkakunnankin sairaalasta irtisanoutunut useita, jokin siellä työoloissa mättää..

Hoitaja ei kyllä voi missään kantaa lääkärille kuuluvaa vastuuta. Nykyaikana lääkäreitä ei se osastotyö oikein tunnu kiinnostavan. Enkä toisaalta edes ihmettele. Kuka esim. tälläistä jatkuvaa valitusta jaksaa työkseen kuunnella päivästä toiseen. Ei ollenkaan ole ihme että työ yksityisvastaanotoilla houkuttaa. Kätilöille sairaanhoitajana löytyy kyllä töitä nykyisin hyvin muualtakin.

Ovatko nämä valitukset sinun mielestä aiheettomia?

Aiheettomia tai ei ei tällä tavalla annettu palaute ihan asialliselta kuulosta. Enkä yhtään ihmettele jos työntekijä joka tuota joutuisi kuuntelemaan tekee siitä omat johtopäätöksensä jos ja kun muitakin vaihtoehtoja on olemassa.

Kerrotko ne vaihtoehdot? Moni ei saa puhua edes synnytyskokemuksestaan kätilön kanssa.

Mitä hyödyttäisi keskustella kätilöiden kanssa tämän kaltaisesta palautteesta. Palautteelle löytyy aina kanavat ja nykyisin ne löytyy helposti sairaaloiden nettisivuilta.

Minun luokse tuli juttelemaan kätilö vuonna 2007 synnytyksen jälkeen. Käytiin läpi synnytys. Minusta oli hyvä asia. Tämä Pohjois-Karjalan keskussairralassa.

Minun ei ja synnytin samassa sairaalassa samana vuonna ja parina muunakin vuotena. Olen tähän ketjuun jo osallistunut tarinallani miten huonosti meni ja seuraavat kerrat tekeydyin näkymättömäksi.

Kyseessä oli nuori kätilö ja synnytys ei mennyt hyvin. Mutta halusi itse tulla juttelemaan, mikä oli hyvä asia.   OLi pelännyt kovasti että vauva kuolee synnytyksen aikana, myönsi sen minulle. Leikkaussali oli valmiustilassa, mutta ei lähdetty viemään sinne.  Sydänäänet laski. En ikinä ole tärissyt niin paljon kun vauva syntyi, jännitys oli liikaa minullekin. Syntyi kuitenkin terve vauva.  Mutta riskipelillä mentiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vain yksi lapsi, syynä raskaana olevien ja synnytäjien ja synnyttäneiden  kohtelu, asenne ettei raskaus ole sairaus.

Raskaana olin hirveän pahoinvoiva, työterveyslääkäri ei meinannut kirjoittaa saikkua edes siinä vaiheessa kun huuto-oksensin  paperikoriin ja lopulta olinkin sitten sairaalassa tipassa.

Kun synnytys käynnistyi, olin tosi kiitollinen miehelle joka puolusti mua kätilöltä. Henkilö, jonka olis pitänyt auttaa hävis vaan johonkin että  " ei se vielä synny kuitenkaan" ja kielsi huutamasta kun sattui. Jossain vaiheessa itkin miehelle kuulemma "Mä haluun  uuden kätilön" , en itse  muista tätä mutta sen jälkeen äm mä oli kostoksi koettanut ajaa miehen pois salista. Lääkäri tuli paikalle vasta tekemään ompelun ja  se tehtiin ilman kunnon puudutusta, kätilön kannustava kommentti  kuului "vieläkö se  kiljuminen jatkuu?!" ja lääkärikin oli sitä mieltä ettei muutama  tikki nyt voi sattua. Ihme ettei  rinnoillani ollut vauva kuuroutunut kun huusin lääkärille "LOPETA LOPETALOPETA!"

Osastolla näytettiin missä päin on suihku ja mistä voi hakea ruokaa, puhtaita lakanoita ja puhtaita vaatteita. Sitten mut ja mies jätettiin  neljän hengen huoneeseen jossa oli vain toinen nainen lisäkseni mutta sekin oli liikaa, sillä tämä nainen huusi päivät puhelimeen omalla kielellään ja yöt kuorsasi. Yksi hoitaja kävi hätäiseen katsomassa kun vaihdoin vaipan ja siinä se opastus sitten olikin. Moitteita tuli kyllä senkin edestä, kun en jaksanut vaihtaa lakanoita ja kun mies toi ruokatarjottimeni. Että itse pitäisi,

Minäkin olen ihmetellyt tätä ilman puudutteita ompelua, kerroin omasta kokemuksestani aiemmin tässä ketjussa. Missä muualla ihmistä tikataan ilman puudutusta tai kivunlievitystä?

Tuosta ruokatarjottimen hauasta, minä jätin 2 ensimmäistä ateriaa osastolla välistä, ihan siitä syystä etten jaksanut lähteä vaeltamaan ympäri osastoa ruokaa etsiskelläkseni, söin omia eväitäni. Tästä ei kukaan sanonut mitään, kunnes seuraavana päivänä hoitaja kysyi minut käytävällä nähtyään, että oletko syönyt mitään? Vastasin että olen kyllä syönyt, ja hän jatkoi matkaansa. Ajattelin itsekseni, että kyllä täällä näköjään saisi olla ainakin vuorokauden syömättä, ennen kuin siihen kukaan puuttuisi.

Missään muualla ei tikata puuduttamatta kuin synnytyssalissa ja se tarkoittaa kidutusta. Alapää joka on jo ihan alkujaan todella herkkä on synnytyksessä revennyt ja leikattu ja aivan murjoontunut ison lapsen tultua väkisten ulos siitä ommellaan puuduttamatta on kidutusta. Sitten kätilöt ja lääkärit väittää että aina puudutetaan ja se on vale. Miten he kehtaavat?

Kuka osaa kuvitella että miehen revennyttä terskaa ommeltaisiin kokoon puuduttamatta? Eihän sellaista kestä kukaan ajatellakaan. Sitten naisia noita prinsessoiksi haukuttuja saa kiduttaa miten vaan ja haukkua siitä että valittaa ja huutaa kun kidutetaan.

Tåmä ei ole sivistysvaltion toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että tietyntyyppiset ihmiset kokevat ne synnäritkin kamalana paikkana. Toki on aidosti huonoja kokemuksia mutta tietyntyyppiset ihmiset vaativat paljon kaikilta muilta paitsi itseltään, ja siten huonot kokemukset seuraavat heitä, olipa kyse synnyttämisestä, lomamatkasta, ravintolassa käynnistä tai asioinnista Prisman neuvontapisteellä. Kaikki menee aina huonosti, eikä apua saa, ja sama kuvio toistuu sit lasten neuvolan, päiväkodin ja koulun kohdalla. Koulu kohtelee lasta huonosti, ei auta, kukaan ei auta vaikka lapsi on moniongelmainen niin mikään taho ei koskaan, missään yhteydessä AUTA. Nämä henkilöt käyttävät myös räväkkää kieltä, ja kaikki yhteiskunnan tarjoamat palvelut koulusta synnytyslaitokseen ovat ”sysip*skoja”, ”täynnä mielenvikaisia ja hulluja”, ”v i t u n ämmiä” ja niin edelleen.

Luulenpa, että jälleen kerran koulutustaso korreloi. Omassa viitekehyksessäni on lähinnä hyvin toimeentulevia, koulutettuja ydinperheitä, ja sitten lasten myötä olen tutustunut muutamaan alhaisen koulutus- ja elintason äitiin. En osaa sanoa miksi, mutta näille vähäosaisemmille kasautuvat ne negatiiviset jutut: lasten ADHD, käytöshäiriöt, huonot opettajat, huonot rehtorit, huono tuuri kaikessa. Alhaisen koulutustason nainen ei osaa ottaa selvää synnytyksestä ja omista oikeuksistaan, on epävarma ja ymmärtämätön siinä missä joku toinen tietää, mitä synnytyksessä tapahtuu, mitä sairaalassa tapahtuu ja ehkäpä se aviomieskin on parempaa ainesta ja osaa pitää äidin ja vauvan puolta sen sijaan, että vetäytyy dokaamaan varpajaisiin.

Älä perusta tietoasi luuloon! Se opetetaan jo korkeakoulussa! Tuollaisten ihmisten takia paineet kasvaa ja masennus lisääntyy. Painu häpeämään.

En ole ikinä tuntenut oloani niin yksinäiseksi ja avuttomaksi, kuin synnytysosastolla synnytyksen jälkeen. Synnytys kesti pitkään, enkä uskaltanut nukkua vauva rinnalla ja vauva halusi olla koko ajan rinnalla. Vierailuaikoina itkin miehelle, että haluan kotiin. En päässyt suihkuun koko aikana ja makasin verisissä lakanoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että tietyntyyppiset ihmiset kokevat ne synnäritkin kamalana paikkana. Toki on aidosti huonoja kokemuksia mutta tietyntyyppiset ihmiset vaativat paljon kaikilta muilta paitsi itseltään, ja siten huonot kokemukset seuraavat heitä, olipa kyse synnyttämisestä, lomamatkasta, ravintolassa käynnistä tai asioinnista Prisman neuvontapisteellä. Kaikki menee aina huonosti, eikä apua saa, ja sama kuvio toistuu sit lasten neuvolan, päiväkodin ja koulun kohdalla. Koulu kohtelee lasta huonosti, ei auta, kukaan ei auta vaikka lapsi on moniongelmainen niin mikään taho ei koskaan, missään yhteydessä AUTA. Nämä henkilöt käyttävät myös räväkkää kieltä, ja kaikki yhteiskunnan tarjoamat palvelut koulusta synnytyslaitokseen ovat ”sysip*skoja”, ”täynnä mielenvikaisia ja hulluja”, ”v i t u n ämmiä” ja niin edelleen.

Luulenpa, että jälleen kerran koulutustaso korreloi. Omassa viitekehyksessäni on lähinnä hyvin toimeentulevia, koulutettuja ydinperheitä, ja sitten lasten myötä olen tutustunut muutamaan alhaisen koulutus- ja elintason äitiin. En osaa sanoa miksi, mutta näille vähäosaisemmille kasautuvat ne negatiiviset jutut: lasten ADHD, käytöshäiriöt, huonot opettajat, huonot rehtorit, huono tuuri kaikessa. Alhaisen koulutustason nainen ei osaa ottaa selvää synnytyksestä ja omista oikeuksistaan, on epävarma ja ymmärtämätön siinä missä joku toinen tietää, mitä synnytyksessä tapahtuu, mitä sairaalassa tapahtuu ja ehkäpä se aviomieskin on parempaa ainesta ja osaa pitää äidin ja vauvan puolta sen sijaan, että vetäytyy dokaamaan varpajaisiin.

Aviomies voi olla lapsivuodeosastolla äidin turvana vain, jos äiti on synnyttänyt perheen esikoisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ainakaan ei ole mitään pahaa sanottavaa kummastakaan synnytyksestäni. Esikoisen synnytin Jorvin sairaalassa ja kuopuksen Espoon sairaalassa. Edelleenkin olen kummastakin kokemuksesta ja ammattimaisesta hoidosta kiitollinen. Luulen, että kokemukset ovat pitkälti myös sairaalakohtaisia.

Traumaattiset synnytykset ovat asia erikseen. Itselläni näissä kertomuksissa jäi ihmetyttämään nämä äidit, jotka odottavat kätilöiltä jonkin sortin huonepalvelua. Eikö kenellekään ole tullut mieleen ottaa sairaalaan vähän omia eväitä ja juotavaa mukaan? Jos jostain syystä ei ehdi hakemaan sairaalan ruokaa, niin voisiko sitä isiä pyytää tuomaan jotain mukanaan? Kätilöillä on uusien äitien ja vauvojen kanssa tekemistä, ei siellä kukaan ehdi, eikä pidäkään ehtiä kantamaan rouville ruokaa sänkyyn.

Just tämä.

Synnyttäminen ei ole sairaus. Oma synnytykseni oli pitkä, ja jouduttiin käynnistämään lapsiveden tihkumisen takia etukäteen ennen LA:ta. Sain synntyksen kuluessa kovan kohtutulehduksen, tulehdusarvot ehtivät kolmeensataan, kuume yli 39 ja antibiootti meni suoneen ja alkoi lopulta tepsiä tehokkaasti. Vauvan synnyttyä oli jo normaali ruumiinlämpö mulla.

Vaikka synnytys oli sellainen, että olisin ilman sairaalaa ja lääketieteellistä hoitoa kuollut siihen, niin mulle ei ollut vaikeaa käydä heti synnytyksen jälkeen suihkussa ja hakea itse ruokia, liikkua käytävällä. Itse asiassa halusin liikkua ja kärryttelin vauva vauvansängyssä pitkin käytäviä. Lapsi oli pieni ja keltainen (kun syntyi ennen LA) ja saatiin kyllä kaikki mahdollinen apu ihan kaikkeen. Kaikki oli tosi kivoja ja auttavaisia, ainoastaan yksi kiertävä verikokeitten ottaja oli outo. Naistenklinikalla tämä.

Olet sitten niellyt tämän ”synnytys ei ole sairaus” hokeman, joka on syntynyt säästösyistä. Muut potilaat, jotka ovat olleet leikkauksessa tai muuten menettäneet paljon verta, eivät saa osakseen moista vähättelyä. Heitä kyllä autetaan vessaan, suihkuun, tuodaan ruoka eteen. Synnyttäneitä taas kohdellaan vihamielisesti, jos eivät pärjää yksin, vaan odotetaan omatoimisuutta, vaikka päässä sumenisi, kun nousee seisomaan. Se että joku on jo muutaman tunnin kuluttua virkeä ja jaloittelemassa ja seuraavana päivänä tekee kotihommia tai laittaa ruokaa ei tarkoita, että kaikilla toipuminen olisi yhtä vaivatonta.

Isoäitini meni synnytysten jälkeen suoraan maatilan töihin. Ei silloin ehtinyt makaamaan. Saunassa synnytti kaikki miut paitsi viimeisen lapsensa. Jos oli kovin heikko, niin sit saattoi jäädä päiväksi vuodelepoon. 15 synnytystä, 13 elävää lasta, joista 12 eli vielä parinkymmenen vuoden päästä. 1 kuoli muutaman päivän iässä. Ja yhdet kaksoset syntyivät kuolleina, keskosina.

Joo ja tietenkin synnyttää pitäisi samoin kuin isoäiti ja tehdä samalla tavalla muutkin työt, esim. pestä pyykki talvellakin avannossa. Ilmankos lapsikuolleisuus oli suurta, pyrkikäämme siis kaikessa isoäidin aikoihin, näinhän tosi naisen kuuluu tehdä.

Minunkin äitini on vielä huuhdellut pyykkejä avannossa ja synnyttänyt saunassa. Sairaalasynntyksistä hän kertoi kokemuksiaan, että siihen aikaan ei saanut nousta sängystä jaloittelemaan, vaikka kuinka olisi sattunut. Koko synnytyksen aika piti maata vuoteessa. 

Ehkä emme sentään halua palata niihin aikoihin. Lisäkärsimys tuskin kruunaa kenenkään synnytystä. 

Joo sairaalassa olo on aina järkyttävää lapsen saamisen jälkeen. Varsinkin kun huone on jaettava. Kahden sektion kokeneena, olo on aina ollut kuin kuolleista nousseella, siis ihan runnottu ja ruhjottu, ja kun peiliin katsoo, ei itseään tunnista. Mustelmilla ja turvoksissa kaikki navasta alaspäin. Järkyttävät kivut ja ilmavaivat, jotka täytyy töräyttää toisen äitiparan kuullen ja pyydellä sitäkin anteeksi. Siis se on niin kamalaa kuin kamalaa voi olla. Tekee mieli itkeä, kai osin kaikesta kivusta ja omasta peilikuvasta johtuen, osin hormoneista johtuen. Ei viitsisi tuntemattoman äidin edessä tirauttaa. Uusi äiti kaipaisi kyllä turvallista, omaa rauhaa. Hoitajat tekee parhaansa, en voi moittia. Sairaala vaan nyt on p:stä. Jos varoja voisi käyttää enemmän, niin käyttäisin synnytyssairaaloihin. Enemmän tiloja ja hoitajia enemmän. Voisi sitä huonompaankin verovaroja käyttää.