Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli

Vierailija kirjoitti:

Menkää itse tekemään työtä nälkäpalkalla vinkuvien prinsessojen kanssa. Voi loppua valitus ja äkkiä.

Se palkka on ihan hyvä, joten voit lopettaa nälkäpalkasta valittamisen. Naiset valitettavasti ovat todella usein kateellisia ja lapsellisia koko elämänsä, mikä johtaa kiusaamiseen ja kiukutteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän naiset on niin veemäisiä toisilleen mitä lapsiin tulee? Tai siis voitaisiin vaan päättää, että äidit ja lapset on tärkeitä ja heille pitäisi tarjota mahdollisimman hyvät oltavat. Oltaisiin onnellisia ja kohteliaita.

Mutta veetuillaan että tämä ei ole hotelli, raskaus ei ole sairaus, synnytys on luonnollista, imetyksessä epäonnistuminen on äidin oma valinta olla perseestä, ja jos mistään tästä sanoo pienintäkään poikkipuolista sanaa on huono, lellitty ja tyhjästä valittava.

-Vela

Nykyajan kermanekat, voisitte synnyttää kotona! Miksi ihmeessä änkeätte sairaalaan synnyttämään! Ihmeellistä vali,vali valitusta! Sairaalassa on monenlaista toimintaa, myös yöllä ja kaikki siellä ei todellakaan pyöri ainoastaan teidän ympärillänne! Ihmettelen teitä valittavia kermanekkoja? Synnyttäkään kotona niin siellä saatte olla rauhassa.

Ihmettelen tosiaan, pysykää himassa ja laittakaa sinne olohuoneeseen palju jossa saatte lillua sydämenne kyllyydestä, kukaan ei häiritse, eikä läväytä valoja päälle.

 Aivan järkyttävää valistusta ja henkilökunnan arvostelemista, henkilökunnan joka varmasti tekee parhaansa. Väittäisin, että kyse on vain siitä että nykynainen veetuuntuu, tissit venyy napaan saakka, alapääkin ehkä kärsii, puhumattakaan nyt siitä että se oma aika jää hetkeksi vähempään. Ei voi istua kännykkä poskessa 24/7

ÄLKÄÄ HANKKIKO LAPSIA KÄRSIMÄÄN, jos ette ole valmis hoitamaan, hoivaamaan ja pahinta jos ette kykene rakastamaan. Jos rakastatte vain itseänne, elämä tulee olemaan hankalaa.

Minulle lapseni, hätäsektiolla lahjaksi saatu oli sellainen asia, josta olen kiitollinen meidän hyvälle terveydenhuollolle,  koin olevani turvassa ja lapseni oli turvassa.

Lapseni on aikuinen ja minä kykenen rakastamaan häntö,  hän on kertonut rakastavansa minua, äitiään vaikka en ole lainkaan täydellinen ollut kaikessa.

 Hyvää joulun jatkoa.

Oho, ei kai tässä kukaan ole sanonut ettei ole valmis hoitamaan ja rakastamaan lastaan? Siihen aikaan, kun sinut leikattiin ja sait vauvan, hoito oli synnytyssairaalassa erilaista. Tottakai jokainen on kiitollinen elävästä lapsesta ja siitä että on itse elossa.

Mutta jos on huonossa kunnossa, niin miksi sairaalassa ei saa nykyään tarpeeksi apua edes perushoidossa? Imettämisen alku ei ainakaan helpotu, jos äiti on stressaantunut, ei saa syödä eikä nukkua. Kai nyt edes tämän ymmärrät?

Mietinkin miksi alapeutukset, mutta että äiti ei saa nukkua eikä syödä? Väiittäisin, että jos imetys ei suju, se on psyykkinen juttu, jolle ei voi kukaan muu mitään kuin se imettäjä itse. Minulla se hätäsektion vuoksi pikkasen meni pieleen, mutta ei lapsi tänä päivänä nälkään kuole.

Aika hurjaa, eikös tämän päivät tytöt hoe heti vttua,  jos asiat eivät järjesty heti. Koskaan ikinä ei ole meillä kiinnitetty huomiota synnytyksiin ja äiteihin näin paljon huomitoa kuin nyt ja ruikutus vaan jatkuu. Jopa muilta mailta halutaan palata kotimaahan juuri Suomeen synnytäämään ja toki sitten myömmin tuo´daan lapsia tänne kouluttaumaan. Hutumajoissa synnyttäneetkin tänne seilattuuaan sylkevät rasismia ja valittavat heti jos roskia ja likaisia vaippoja  ei siivota heti lattioilta.

 

Toi äidin psyyken ja imetyksen onnistumisen yhdistäminen on leimaavaa p....a josta pitäisi nykyajassa kertakaikkiaan päästä eroon. Miten maidonnnousu on psyykestä kiinni, jos esim. elimistö taistelee selviämisen puolesta hempan ollessa 70?

Imetyshysteria jätti ikävimmät muistot sairaalasta...Mua runneltiin kuin jotain lihapalaa, jonka pitää vaan alkaa tuottaa maitoa. Halusin pois äkkiä kodin rauhaan, ja onneks pääsinkin aika pian, kun osoitin omatoimisuuteni ja kykykyni hoitaa vauvaa. Miten voidaankin ihmistä syyllistää jostain elimistön toiminnan häiriöstä, joka on aika luonnollinen monipäiväisen ja verenhukkaan johtaneen episodin jälkeen? Ilman tällaistakin syytä imetys tarvitsee rauhaa eikä runnomisya ja taivastelua.

Olin 19 kun sain lapseni 22 vuotta sitten.  Mulle käytiin jatkuvasti sanomassa että imetän väärin, ja revittiin rintaa lapsen suusta juuri kun hän oli saanut hyvän otteen ja rauhoittunut siihen imemään.  Sitten "korjattiin" imuotetta, joka aiheutti vauvan tuskastusen, vaikka hän oli ensin ollut aivan tyytyväinen.

Kamala hulabaloo oli imetyksestä, jonka vain tiesin hoitavani aivan mallikkaasti itsekseni, enkä tarvinnut siihen mitään apua. En tiennyt johtuiko tämä iästäni, että en jotenkin osaa kun olen niin nuori, vaikka sama hommahan se on nelikymppiselle ensi-imettäjällekin.

Tultiin sanomaan erikseen minulle huoneeseen että nyt pitää alkaa imettämään. Toiselle äidille joka huoneessa oli, ei sanottu imettämisestä mitään, eikä häntä erikseen käsketty imettää. Sanottiin myös että en saa pitää rintaa tuttina lapselle, että pitää selkeästi imettää ja sitten lopettaa. Revittiin myös vauvaa pois rinnalta jos nähtiin että hän on ollut siinä jo tunnin verran.

Tämä kaikki oli ihan turhaa ja stressaavaa, koska kun pääsin kotiin, niin imettelin just niin kuin itseä ja lasta huvitti, ja molemmat oltiin tyytyväisiä.

Synnytin Jorvissa 80-luvulla pojan.Repesin pahasti,kokoon kursittiin tunti.Kohtelu oli ihan hyvää ja asiallista,kuuden hengen huone,rauhallista oli.Kuuma vain,oli kesäkuu,eikä ikkunoita voitu pitää auki.Ei mitään valittamista,jos joku hoitaja oli negatiivinen,en välittänyt.Halusin vain kotiin,yh olin,ei ollut ketään auttamassa,enkä tarvinnutkaan.Pärjäsin vauvan kanssa hyvin vaikka pätkittäin nukuttiinkin.Nykyajan nuoret naiset niin lellittyjä ja avuttomia,että pitää olla armeija apureita!!!

Vierailija kirjoitti:

Pahin mistä olen kuullut että synnytyksen jälkeen on tikattu revennyt alapää ilman puudutteita.

On se kumma kun synnyttäneitä naisia kohdellaan huonommin kuin poikineita lehmiä. Itse olen saanut puudutteen jopa pikkuoperaatioon jossa otettiin kystasta paksuneulanäyte, ihoon tehtyyn viiltoon ei tarvinnut edes tikkejä. Myös viisurinleikkauksessa käskettiin sanomaan jos mitään tuntuu, kuulemma puudutteita voi laittaa aina lisää. Ja kerran kun olin yötä sairaalassa perussairauden pahenemisen vuoksi yötä, niin ystävällinen hoitaja kysyi mitä haluan syödä iltapalaksi ja ruoka tuotiin naaman eteen vaikka kunto olisi riittänyt itsekin hakea.

Ei mikään ihme että niin monet naiset masentuvat synnytyksen jälkeen, kun alusta asti menee kaikki pieleen.

Mulle tehtiin episiotomia ilman puudutusta...

Ymmärrän että sektion jälkeen pitää liikkua mutta pitkän käytävän päähän ruuan hakuun vauvaa työntäen,ja takaisin tullessa vielä ruokatarjottimen kanssa?

Ymmärrän että sektiohaavaa pitää painella mutta miksi hyökätään kimppuun ilman varoitusta,minä oikeasti pamautin hoitajaa naamaan kun olin nukahtanut ja heräsin paineluun! Hyökkäys oli vaistomainen reaktio siihen että herää kun joku satuttaa!

Ymmärrän että imetysotteessa neuvotaan mutta pitääkö siinä repiä rinnat mustelmille?!

Eikös tänä päivänä saa itse valita missä synnyttää (toki jos täynnä, niin ohjataan toisaalle)?

Itse synnytin esikoiseni Espoossa, vaikka asuin Helsingissä, koska lukemani perusteella se vaikutti paremmalta esikoisen synnytykseen. Oikeassa olin. Sain oman huoneen (kaikki taitavat saada nykyään?) kylpyhuoneella. Yöt sai nukkua rauhassa. Hoitajilta sai apua kelloa/ summeria soittamalla ja aina ystävällisesti neuvoivat. Taisin kahden vuorokauden aikana soittaa kaksikertaa.

Toisen sitten synnytinkin Helsingissä (nkl?), ja kätilöt/ hoitajat toki mukavia, mutta resurssipula siellä kyllä taisi näkyä. Millään ei huolittu minua sairaalaan, lopulta ehdin vartti ennen syntymää ja siitä suurin osa ajasta aulassa odotellen. Vauva syntyi tutkimushuoneessa klo 19 jälkeen, sieltä sitten klo 23 osastolle ja klo 02 perhepesähotelliin, jossa 02:30 esittely ja ohjeet yms.. Olisin vain halunnut jäädä osastolle ja käydä nukkumaan heti silloin klo 23, kun kuitenkin edeltävä yö valvottu supistusten ja pöntöllä ravaamisen takia kotona. Kotiuduin heti samana päivänä klo 12, kun olin niin kyllästynyt siihen touhuun.

Nyt kolmatta odotellen asun jo eri puolella Suomea ja pohdin missä sitä synnyttäisi. Olisiko tämä paikkakunta hyvä, todennäköisesti vai menisinkö jonnekin muualle. Toiveena ehtiä olla sairaalassa n. 2h ennen vauvan syntymää, niin saa rauhassa keskittyä siihen vauvan tuloon (eikä vauvan pidättelyyn taksissa). Ja, että synnytyksen jälkeen saisi nukkua, oli huoneessa muita tai ei, kunhan ei tarvitse ravata monessa eri paikassa vastasyntyneen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun pääsis mahd nopeasti kotiin synnäriltä, maaliskuussa laskettu aika ja esikoista odotan. Kuinka nopeasti ensisynnyttäjän on mahdollista kotiutua?

Riippuu pitkälti siitä kuinka hyvin pystyt lääkärin vakuuttamaan siitä että pärjäät vauvan kanssa kotona.

Lääkäri(eli pediatri, lastenlääkäri) tarkastaa vauvan, ja jos vauva saa kotiutumisluvan niin kätilö kotiuttaa perheen jos kaikki on kunnossa. Lääkäriä (äidin asioissa gyne, lapsen pediatri) voi konsultoida jos jokin mietityttää, mutta ei lääkäri (gyne) periaatteessa osallistu säännöllisen synnytyksen hoitoon mitenkään jos erityistä tarvetta ei ole.

Itse en ole yhdessäkään omassa synnytyksessä lääkäriä nähnytkään, sitä pediatrin tarkastusta lukuunottamatta, ja perheitä kotiuttaessa gyneä tarvii konsultoida hyvin harvoin.

Kätilö hoitaa säännöllisen synnytyksen alusta loppuun asti.

:D[/quote]

Itse muistan esikoiseni synnytyksestä sen, että synnytyksen jälkeen välilihanleikkaushaavaa ruvettiin ompelemaan ja se sattui. Hoitaja totesi voihkaistuani kivusta, että kyllä sinä tämän kestät, kun olet kestänyt tähänkin asti. kestinhän minä, mutta nyt vanhemman naisen kokemuksella kyseenalaistan sen, että minun piti kestää turhaa kipua. Vauva oli jo syntynyt, joten, miksi minun piti vielä kestää kipua, kun puudutusainetta on sairaala täynnä? Nuorena ja nöyränä sitä vain kesti, sen sijaan, että olisi ymmärtänyt vaatia, ettei minua saa pahoinpidellä hoitamisen varjolla. [/quote]

Aivan saman kokenut. Olin todella ihmeissäni, kun synnytyksen jälkeen selästä leikattiin epäilyttävän näköinen luomi. Puudutettiin huolella ja odotettiin 20 min, että varmasti aineet vaikuttavat. 1 itsestään sulava tikki, luomi oli 8mm halkaisijaltaan... epparihaavaan ei puudutetta 10 cm viilto tikkirivistöineen. Edelleen pistää vihaksi muistella tätä.

No siis tuollaisiahan nuo sairaalat on. Itselläni oli esikoisen kanssa 6 hlön huone. Suihku oli sellainen kimppasuihku muiden äitien kanssa. Kuopukseen oli useampi vuosi välissä. Hänen kanssa oltiin kahden hlön huoneessa, jossa sai käydä yksin suihkussa. Koin tuon luksukseksi, että ihan omasta suhtautumisesta on paljon kiinni, miten tuolla ja monessa muussakin paikassa selviää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On käytäntöjä, jotka ovat potilaan sekä vauvan eduksi, vaikka toisin luulette. Niitä ei erinäisistä syistä voi kertoa.

Ne täytyy kertoa. Kukaan ei motivoidu yhtään minkäänlaiseen hoitokäytäntöön tai menettelyyn, jos ei tiedä miksi. Kaiken hoidon pohja on potilaan sitouttaminen. Muuten kaikki, mitä terveydenhoito tai sairaanhoito tarjoaa, valuu ulos kuin vesi reikäisestä ämpäristä. Terveisin lääkäri.

Lääkärin tehtävä on kertoa esim. se miksi kivunlievitystä ei voida antaa. Ja muutenkin siitä hoidosta vastaa kyllä lääkäri. Hän päättää siitä koska potilas voi kotiutua jne. Lääkäriä osastolla ja potilaiden luona vain ei useinkaan näe esim. juuri vastasyntyneiden osastolla.

Itseasiassa tämä ei pidä ihan paikkaansa, sillä Suomessa säännöllisen synnytyksen hoidosta vastaa kätilö, myös kotiuttamispäätöksestä. Lastenlääkäri tekee kotiuttamispäätöksen vauvan osalta kotiinlähtötarkastuksessa. Kätilö voi toki konsultoida äidin asioissa gyneä jos se on tarpeen, mutta kätilön asema sairaalassa on erilainen kuin esimerkiksi sairaanhoitajan, tämä näyttää olevan epäselvää monelle ketjun perusteella.

Suomi on niin köyhä maa, että varat riittävät vain miesten palveluihin. Tämä on arvo valinta, varmaan olisi mahdollisuus parempaankin, mutta ketään ei asia kiinnosta. Vaikka tämä on rumasti sanottu, niin tilanne oikeasti on tämä.

Seuraatteko synnytyssairaaloita/kätilöitä somessa? Tämä ketju tuntuu olevan jostain ihan muualta kun niistä paikoista...

Vierailija kirjoitti:

Synnytin Jorvissa 80-luvulla pojan.Repesin pahasti,kokoon kursittiin tunti.Kohtelu oli ihan hyvää ja asiallista,kuuden hengen huone,rauhallista oli.Kuuma vain,oli kesäkuu,eikä ikkunoita voitu pitää auki.Ei mitään valittamista,jos joku hoitaja oli negatiivinen,en välittänyt.Halusin vain kotiin,yh olin,ei ollut ketään auttamassa,enkä tarvinnutkaan.Pärjäsin vauvan kanssa hyvin vaikka pätkittäin nukuttiinkin.Nykyajan nuoret naiset niin lellittyjä ja avuttomia,että pitää olla armeija apureita!!!

Yhtään et muutu paremmaksi ihmiseksi toisia haukkumalla. Nykyisin nuoret naiset ovat pikemminkin pärjäävämpiä kuin mitä esim. itse olin nuoruudessani ja hyvä niin. Eivätpähän jää kenenkään jalkoihin niin helposti kuin itse aikoinani. Olin liian ujo ja hyvätapainen, joten annoin kävellä ylitseni ja komennella itseäni. Hyvä, että ajat ja ihmiset muuttuvat.

Useamman lapsen synnyttäneenä olen sen verran kokenut synnärimaailmaa, että tämän seuraavan synnytyksen jälkeiseen sairaalassa oloon varaudun kuten edelliseenkin eli otan mukaan lääkkeitä, korvikkeita, vauvalle vaatteita ja vaippoja (koska vaatteitakin saa pyydellä useaan kertaan ennenkuin niitä saa) ja itselleni kunnon eväät. En aio olla missään kontaktissa henkilökuntaan, vauvan vien mennessäni joka paikkaan kuten vessaan ja kylppäriin, en jätä hetkeksikään silmistäni. Toivottavasti olen sen verran tolkuissani, että suunnitelma onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ehkä ihan hyvä, että lapsia tähän maahan nämä ruikuttajat eivät synnytä. Raitilla näkyy toki synnyttäjiä, joilla on pari tenavaa kävelemässä, yksi vaunuissa ja yksi selvästi kaavun alla tulossa.

Ei se, että odottaa saavansa ihmisarvoista kohtelua (esim. että ei tule haukutuksi taikka vähätellyksi) tarkoita sitä, että on ruikuttaja. En mä esim. sairaalassa ollessani sanonut mitään, purin hammasta ja pärjäsin. Toivoin pääseväni kotiin mahdollisimman pian.

Mä olen ollut ei-naistenvaivallisesta vaivasta (samassa sairaalassa kuin missä synnytin) viikon hoidettavana, ja siellä toisella osastolla kohtelu oli täysin erilaista.

Miesten kanssa tuleekin aina paljon paremmin toimeen. Jo senkin takia olisi ihan suotavaa että he ottaisivat huomattavasti enemmän vastuuta niin lapsista kuin esim. omista vanhemmistaan.

Siis mitähän ihmettä. Naisena mä olin naisten kanssa samassa huoneessa nais-sairaanhoitajien hoidettavana (lääkäri kyllä oli mies). En vaan ollut nais-erityisen vaivan takia siellä sairaalassa, vaan sellaisesta syystä, jota esiintyy myös miehillä, niin mua kohdeltiin ihmisenä. Naisten juttuihin liittyvissä asioissa (esim. raskaus ja synnytys) kohtelu on ollut paljon luokattomampaa.

Ei missään saa sellaista rätkytystä osakseen kuin synnyttäneiden osastolla.

Jopa siellä synnytysosastolla saa asiallisempaa kohtelua, vaikka sielläkin välillä saatetaan laittaa tikkejä ilman puudutusta.

Muilla osastoilla sairaalassa on yleensä ihan asiallinen, jopa ystävällinen kohtelu.

Vierailija kirjoitti:

Seuraatteko synnytyssairaaloita/kätilöitä somessa? Tämä ketju tuntuu olevan jostain ihan muualta kun niistä paikoista...

No kaipa ne kätilötkin mieluummin tuovat esiin niitä onnistumisia, kuin tapauksia missä murphyn laki on sanellut mitä tapahtuu. Ja se mikä terveelle, joskin hieman väsyneelle kätilölle/hoitajalle on vain normaalia (synnyttänyt huolehtii itse itsestään ja vauvasta), voi sille juuri synnyttäneelle olla ihan oikeasti mahdoton tehtävä.

Veikkaan, että mun ainokaisen syntymässä avustanut henkilökunta koki ja näki että tässäpä turhasta kitisevä neiti. Mä itse olin helvetissä. Myöhemmin löytyi jo synnytyksessä vaivanneet kilpirauhasen- ja virtsarakontulehdus, sepsis ja jokin mysteeritulehdus jonka sijaintia tai aiheuttajaa ei ikinä saatu selville.

Miten huonosti perheen isä otetaan huomioon synnytys sairaalassa. Parempaa kohtelua ja huomiota myös isälle. Isä jännittää kovasti synnytystilanteessa kun uusi perheenjäsen syntyy. Isä tarvitsee tukea ja huomiota. Mies tarvitsee hierontaa ja jalka hoidon sairaalassa jonka kätilösairaanhoitaja voi antaa myös hyvää syötävää mies tarvitsee. Miehelle voisi hyvin osoittaa hoitajan joka hoitaa miehen tarpeet sairaalassa olon ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän naiset on niin veemäisiä toisilleen mitä lapsiin tulee? Tai siis voitaisiin vaan päättää, että äidit ja lapset on tärkeitä ja heille pitäisi tarjota mahdollisimman hyvät oltavat. Oltaisiin onnellisia ja kohteliaita.

Mutta veetuillaan että tämä ei ole hotelli, raskaus ei ole sairaus, synnytys on luonnollista, imetyksessä epäonnistuminen on äidin oma valinta olla perseestä, ja jos mistään tästä sanoo pienintäkään poikkipuolista sanaa on huono, lellitty ja tyhjästä valittava.

-Vela

Nykyajan kermanekat, voisitte synnyttää kotona! Miksi ihmeessä änkeätte sairaalaan synnyttämään! Ihmeellistä vali,vali valitusta! Sairaalassa on monenlaista toimintaa, myös yöllä ja kaikki siellä ei todellakaan pyöri ainoastaan teidän ympärillänne! Ihmettelen teitä valittavia kermanekkoja? Synnyttäkään kotona niin siellä saatte olla rauhassa.

Ihmettelen tosiaan, pysykää himassa ja laittakaa sinne olohuoneeseen palju jossa saatte lillua sydämenne kyllyydestä, kukaan ei häiritse, eikä läväytä valoja päälle.

 Aivan järkyttävää valistusta ja henkilökunnan arvostelemista, henkilökunnan joka varmasti tekee parhaansa. Väittäisin, että kyse on vain siitä että nykynainen veetuuntuu, tissit venyy napaan saakka, alapääkin ehkä kärsii, puhumattakaan nyt siitä että se oma aika jää hetkeksi vähempään. Ei voi istua kännykkä poskessa 24/7

ÄLKÄÄ HANKKIKO LAPSIA KÄRSIMÄÄN, jos ette ole valmis hoitamaan, hoivaamaan ja pahinta jos ette kykene rakastamaan. Jos rakastatte vain itseänne, elämä tulee olemaan hankalaa.

Minulle lapseni, hätäsektiolla lahjaksi saatu oli sellainen asia, josta olen kiitollinen meidän hyvälle terveydenhuollolle,  koin olevani turvassa ja lapseni oli turvassa.

Lapseni on aikuinen ja minä kykenen rakastamaan häntö,  hän on kertonut rakastavansa minua, äitiään vaikka en ole lainkaan täydellinen ollut kaikessa.

 Hyvää joulun jatkoa.

Oho, ei kai tässä kukaan ole sanonut ettei ole valmis hoitamaan ja rakastamaan lastaan? Siihen aikaan, kun sinut leikattiin ja sait vauvan, hoito oli synnytyssairaalassa erilaista. Tottakai jokainen on kiitollinen elävästä lapsesta ja siitä että on itse elossa.

Mutta jos on huonossa kunnossa, niin miksi sairaalassa ei saa nykyään tarpeeksi apua edes perushoidossa? Imettämisen alku ei ainakaan helpotu, jos äiti on stressaantunut, ei saa syödä eikä nukkua. Kai nyt edes tämän ymmärrät?

Mietinkin miksi alapeutukset, mutta että äiti ei saa nukkua eikä syödä? Väiittäisin, että jos imetys ei suju, se on psyykkinen juttu, jolle ei voi kukaan muu mitään kuin se imettäjä itse. Minulla se hätäsektion vuoksi pikkasen meni pieleen, mutta ei lapsi tänä päivänä nälkään kuole.

Aika hurjaa, eikös tämän päivät tytöt hoe heti vttua,  jos asiat eivät järjesty heti. Koskaan ikinä ei ole meillä kiinnitetty huomiota synnytyksiin ja äiteihin näin paljon huomitoa kuin nyt ja ruikutus vaan jatkuu. Jopa muilta mailta halutaan palata kotimaahan juuri Suomeen synnytäämään ja toki sitten myömmin tuo´daan lapsia tänne kouluttaumaan. Hutumajoissa synnyttäneetkin tänne seilattuuaan sylkevät rasismia ja valittavat heti jos roskia ja likaisia vaippoja  ei siivota heti lattioilta.

 

Toi äidin psyyken ja imetyksen onnistumisen yhdistäminen on leimaavaa p....a josta pitäisi nykyajassa kertakaikkiaan päästä eroon. Miten maidonnnousu on psyykestä kiinni, jos esim. elimistö taistelee selviämisen puolesta hempan ollessa 70?

Imetyshysteria jätti ikävimmät muistot sairaalasta...Mua runneltiin kuin jotain lihapalaa, jonka pitää vaan alkaa tuottaa maitoa. Halusin pois äkkiä kodin rauhaan, ja onneks pääsinkin aika pian, kun osoitin omatoimisuuteni ja kykykyni hoitaa vauvaa. Miten voidaankin ihmistä syyllistää jostain elimistön toiminnan häiriöstä, joka on aika luonnollinen monipäiväisen ja verenhukkaan johtaneen episodin jälkeen? Ilman tällaistakin syytä imetys tarvitsee rauhaa eikä runnomisya ja taivastelua.

Kuinka ne siellä hutumajoissa, naiset joilta paikat aina kurotaan kiinni, synnyttävät jopa kymmemen lapsukaista.  En usko,  että kukaan siellä on kädestä pitämässä ja hoivaamassa samaan malliin kuin meillä täällä.

Vaikka trolli ootkin, vastaanpa kuitenkin...

Hutumajoilla oletettavasti viittaat Afrikan suuntaan. Siellä on korkea lapsi- ja äitikuolleisuus. Toisaalta siellä kuuluu usein jo tapakulttuuriin että suvun naiset huolehtivat synnyttäneestä äidistä ja tämän perheestä kunnes äiti ja vauva ovat toipuneet koettelemuksesta.

Onko niin,  että suvun naiset hoitelevat silpomiset ja niiden toteuttamisen? Kysyn vaan ihan nätisti.

Pitääkö verrata tuollaiseen ääriesimerkkiin?

Niinhän meille on kerrottu, että silpomiset ja ompelut tehdään vanhojen naisten toimesta ja äidit pakottavat tyttärensä niihin. Sellaisten jälkeen ei synnytyksistä tietenkään voi toipua nopeasti, vaan on pakko saada apua.

Vierailija kirjoitti:

Seuraatteko synnytyssairaaloita/kätilöitä somessa? Tämä ketju tuntuu olevan jostain ihan muualta kun niistä paikoista...

Yksi kaveri on kätilö. Hän työskentelee synnytysosastolla. Häntä seuraan somessa. En kuitenkaan ymmärrä miten se liittyy tähän keskusteluun.

Ensimmäisellä kerralla kun kävin synnyttämässä, oli siirtyminen synnytysosastolta synnyttäneiden osastolle kuin märällä rätillä olisi kasvoille lyöty.

Seuraavassa synnytyksessä pelotti eniten synnyttäneiden osasto, se miten siellä pärjää vauvan kanssa. Synnytystä en pelännyt, vaikka ensimmäisellä kerralla vauva jäi jumiin, tarvittiin imukuppia ja repesin pahasti. Se oli pientä sen rinnalla mitä synnyttäneiden osastolla piti sietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuraatteko synnytyssairaaloita/kätilöitä somessa? Tämä ketju tuntuu olevan jostain ihan muualta kun niistä paikoista...

Yksi kaveri on kätilö. Hän työskentelee synnytysosastolla. Häntä seuraan somessa. En kuitenkaan ymmärrä miten se liittyy tähän keskusteluun.

Ensimmäisellä kerralla kun kävin synnyttämässä, oli siirtyminen synnytysosastolta synnyttäneiden osastolle kuin märällä rätillä olisi kasvoille lyöty.

Seuraavassa synnytyksessä pelotti eniten synnyttäneiden osasto, se miten siellä pärjää vauvan kanssa. Synnytystä en pelännyt, vaikka ensimmäisellä kerralla vauva jäi jumiin, tarvittiin imukuppia ja repesin pahasti. Se oli pientä sen rinnalla mitä synnyttäneiden osastolla piti sietää.

Monessa paikassa ne on aika pitkälti myös samoja kätilöitä jotka kiertää noilla osastoilla. Toki sitten vanhat perushoitajat synnyttäneiden osastoilla joita ei synnäreissä ole.