Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän naiset on niin veemäisiä toisilleen mitä lapsiin tulee? Tai siis voitaisiin vaan päättää, että äidit ja lapset on tärkeitä ja heille pitäisi tarjota mahdollisimman hyvät oltavat. Oltaisiin onnellisia ja kohteliaita.
Mutta veetuillaan että tämä ei ole hotelli, raskaus ei ole sairaus, synnytys on luonnollista, imetyksessä epäonnistuminen on äidin oma valinta olla perseestä, ja jos mistään tästä sanoo pienintäkään poikkipuolista sanaa on huono, lellitty ja tyhjästä valittava.
-Vela
Nykyajan kermanekat, voisitte synnyttää kotona! Miksi ihmeessä änkeätte sairaalaan synnyttämään! Ihmeellistä vali,vali valitusta! Sairaalassa on monenlaista toimintaa, myös yöllä ja kaikki siellä ei todellakaan pyöri ainoastaan teidän ympärillänne! Ihmettelen teitä valittavia kermanekkoja? Synnyttäkään kotona niin siellä saatte olla rauhassa.
Ihmettelen tosiaan, pysykää himassa ja laittakaa sinne olohuoneeseen palju jossa saatte lillua sydämenne kyllyydestä, kukaan ei häiritse, eikä läväytä valoja päälle.
Aivan järkyttävää valistusta ja henkilökunnan arvostelemista, henkilökunnan joka varmasti tekee parhaansa. Väittäisin, että kyse on vain siitä että nykynainen veetuuntuu, tissit venyy napaan saakka, alapääkin ehkä kärsii, puhumattakaan nyt siitä että se oma aika jää hetkeksi vähempään. Ei voi istua kännykkä poskessa 24/7
ÄLKÄÄ HANKKIKO LAPSIA KÄRSIMÄÄN, jos ette ole valmis hoitamaan, hoivaamaan ja pahinta jos ette kykene rakastamaan. Jos rakastatte vain itseänne, elämä tulee olemaan hankalaa.
Minulle lapseni, hätäsektiolla lahjaksi saatu oli sellainen asia, josta olen kiitollinen meidän hyvälle terveydenhuollolle, koin olevani turvassa ja lapseni oli turvassa.
Lapseni on aikuinen ja minä kykenen rakastamaan häntö, hän on kertonut rakastavansa minua, äitiään vaikka en ole lainkaan täydellinen ollut kaikessa.
Hyvää joulun jatkoa.
Oho, ei kai tässä kukaan ole sanonut ettei ole valmis hoitamaan ja rakastamaan lastaan? Siihen aikaan, kun sinut leikattiin ja sait vauvan, hoito oli synnytyssairaalassa erilaista. Tottakai jokainen on kiitollinen elävästä lapsesta ja siitä että on itse elossa.
Mutta jos on huonossa kunnossa, niin miksi sairaalassa ei saa nykyään tarpeeksi apua edes perushoidossa? Imettämisen alku ei ainakaan helpotu, jos äiti on stressaantunut, ei saa syödä eikä nukkua. Kai nyt edes tämän ymmärrät?Mietinkin miksi alapeutukset, mutta että äiti ei saa nukkua eikä syödä? Väiittäisin, että jos imetys ei suju, se on psyykkinen juttu, jolle ei voi kukaan muu mitään kuin se imettäjä itse. Minulla se hätäsektion vuoksi pikkasen meni pieleen, mutta ei lapsi tänä päivänä nälkään kuole.
Aika hurjaa, eikös tämän päivät tytöt hoe heti vttua, jos asiat eivät järjesty heti. Koskaan ikinä ei ole meillä kiinnitetty huomiota synnytyksiin ja äiteihin näin paljon huomitoa kuin nyt ja ruikutus vaan jatkuu. Jopa muilta mailta halutaan palata kotimaahan juuri Suomeen synnytäämään ja toki sitten myömmin tuo´daan lapsia tänne kouluttaumaan. Hutumajoissa synnyttäneetkin tänne seilattuuaan sylkevät rasismia ja valittavat heti jos roskia ja likaisia vaippoja ei siivota heti lattioilta.
Toi äidin psyyken ja imetyksen onnistumisen yhdistäminen on leimaavaa p....a josta pitäisi nykyajassa kertakaikkiaan päästä eroon. Miten maidonnnousu on psyykestä kiinni, jos esim. elimistö taistelee selviämisen puolesta hempan ollessa 70?
Imetyshysteria jätti ikävimmät muistot sairaalasta...Mua runneltiin kuin jotain lihapalaa, jonka pitää vaan alkaa tuottaa maitoa. Halusin pois äkkiä kodin rauhaan, ja onneks pääsinkin aika pian, kun osoitin omatoimisuuteni ja kykykyni hoitaa vauvaa. Miten voidaankin ihmistä syyllistää jostain elimistön toiminnan häiriöstä, joka on aika luonnollinen monipäiväisen ja verenhukkaan johtaneen episodin jälkeen? Ilman tällaistakin syytä imetys tarvitsee rauhaa eikä runnomisya ja taivastelua.Kuinka ne siellä hutumajoissa, naiset joilta paikat aina kurotaan kiinni, synnyttävät jopa kymmemen lapsukaista. En usko, että kukaan siellä on kädestä pitämässä ja hoivaamassa samaan malliin kuin meillä täällä.
Synnytys- ja lapsikuolleisuus onkin sitten sen mukaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän naiset on niin veemäisiä toisilleen mitä lapsiin tulee? Tai siis voitaisiin vaan päättää, että äidit ja lapset on tärkeitä ja heille pitäisi tarjota mahdollisimman hyvät oltavat. Oltaisiin onnellisia ja kohteliaita.
Mutta veetuillaan että tämä ei ole hotelli, raskaus ei ole sairaus, synnytys on luonnollista, imetyksessä epäonnistuminen on äidin oma valinta olla perseestä, ja jos mistään tästä sanoo pienintäkään poikkipuolista sanaa on huono, lellitty ja tyhjästä valittava.
-Vela
Nykyajan kermanekat, voisitte synnyttää kotona! Miksi ihmeessä änkeätte sairaalaan synnyttämään! Ihmeellistä vali,vali valitusta! Sairaalassa on monenlaista toimintaa, myös yöllä ja kaikki siellä ei todellakaan pyöri ainoastaan teidän ympärillänne! Ihmettelen teitä valittavia kermanekkoja? Synnyttäkään kotona niin siellä saatte olla rauhassa.
Ihmettelen tosiaan, pysykää himassa ja laittakaa sinne olohuoneeseen palju jossa saatte lillua sydämenne kyllyydestä, kukaan ei häiritse, eikä läväytä valoja päälle.
Aivan järkyttävää valistusta ja henkilökunnan arvostelemista, henkilökunnan joka varmasti tekee parhaansa. Väittäisin, että kyse on vain siitä että nykynainen veetuuntuu, tissit venyy napaan saakka, alapääkin ehkä kärsii, puhumattakaan nyt siitä että se oma aika jää hetkeksi vähempään. Ei voi istua kännykkä poskessa 24/7
ÄLKÄÄ HANKKIKO LAPSIA KÄRSIMÄÄN, jos ette ole valmis hoitamaan, hoivaamaan ja pahinta jos ette kykene rakastamaan. Jos rakastatte vain itseänne, elämä tulee olemaan hankalaa.
Minulle lapseni, hätäsektiolla lahjaksi saatu oli sellainen asia, josta olen kiitollinen meidän hyvälle terveydenhuollolle, koin olevani turvassa ja lapseni oli turvassa.
Lapseni on aikuinen ja minä kykenen rakastamaan häntö, hän on kertonut rakastavansa minua, äitiään vaikka en ole lainkaan täydellinen ollut kaikessa.
Hyvää joulun jatkoa.
Oho, ei kai tässä kukaan ole sanonut ettei ole valmis hoitamaan ja rakastamaan lastaan? Siihen aikaan, kun sinut leikattiin ja sait vauvan, hoito oli synnytyssairaalassa erilaista. Tottakai jokainen on kiitollinen elävästä lapsesta ja siitä että on itse elossa.
Mutta jos on huonossa kunnossa, niin miksi sairaalassa ei saa nykyään tarpeeksi apua edes perushoidossa? Imettämisen alku ei ainakaan helpotu, jos äiti on stressaantunut, ei saa syödä eikä nukkua. Kai nyt edes tämän ymmärrät?Mietinkin miksi alapeutukset, mutta että äiti ei saa nukkua eikä syödä? Väiittäisin, että jos imetys ei suju, se on psyykkinen juttu, jolle ei voi kukaan muu mitään kuin se imettäjä itse. Minulla se hätäsektion vuoksi pikkasen meni pieleen, mutta ei lapsi tänä päivänä nälkään kuole.
Aika hurjaa, eikös tämän päivät tytöt hoe heti vttua, jos asiat eivät järjesty heti. Koskaan ikinä ei ole meillä kiinnitetty huomiota synnytyksiin ja äiteihin näin paljon huomitoa kuin nyt ja ruikutus vaan jatkuu. Jopa muilta mailta halutaan palata kotimaahan juuri Suomeen synnytäämään ja toki sitten myömmin tuo´daan lapsia tänne kouluttaumaan. Hutumajoissa synnyttäneetkin tänne seilattuuaan sylkevät rasismia ja valittavat heti jos roskia ja likaisia vaippoja ei siivota heti lattioilta.
Toi äidin psyyken ja imetyksen onnistumisen yhdistäminen on leimaavaa p....a josta pitäisi nykyajassa kertakaikkiaan päästä eroon. Miten maidonnnousu on psyykestä kiinni, jos esim. elimistö taistelee selviämisen puolesta hempan ollessa 70?
Imetyshysteria jätti ikävimmät muistot sairaalasta...Mua runneltiin kuin jotain lihapalaa, jonka pitää vaan alkaa tuottaa maitoa. Halusin pois äkkiä kodin rauhaan, ja onneks pääsinkin aika pian, kun osoitin omatoimisuuteni ja kykykyni hoitaa vauvaa. Miten voidaankin ihmistä syyllistää jostain elimistön toiminnan häiriöstä, joka on aika luonnollinen monipäiväisen ja verenhukkaan johtaneen episodin jälkeen? Ilman tällaistakin syytä imetys tarvitsee rauhaa eikä runnomisya ja taivastelua.Kuinka ne siellä hutumajoissa, naiset joilta paikat aina kurotaan kiinni, synnyttävät jopa kymmemen lapsukaista. En usko, että kukaan siellä on kädestä pitämässä ja hoivaamassa samaan malliin kuin meillä täällä.
Vaikka trolli ootkin, vastaanpa kuitenkin...
Hutumajoilla oletettavasti viittaat Afrikan suuntaan. Siellä on korkea lapsi- ja äitikuolleisuus. Toisaalta siellä kuuluu usein jo tapakulttuuriin että suvun naiset huolehtivat synnyttäneestä äidistä ja tämän perheestä kunnes äiti ja vauva ovat toipuneet koettelemuksesta.
Mulle jäi siitä trauma. Hoitajat purkivat pahaa oloaan synnyttäneisiin.
Uskon, että kyseessä on joku naisviha joka koskee nimenomaan äitejä koska sain ihan järkyttävän ala-arvoista kohtelua sektion jälkeen, mutta kaikissa muissa paljon pienemmissä leikkauksissa on kohdeltu ja hoidettu hyvin.
Esim. Kun piti rintojen pienennyksen jälkeen ( lääketieteelliset syyt julkisen puolen leikkaus ) niin hoitaja sanoi, että yksin ei pidä yrittää vessaan ettei pyörry, ja tuli auttamaan.
Sektion jälkeen sain anella ottamaan mua käsistä kiinni että pääsen ylös sängystä!
Rintaleikkauksessa leikattiin ihoa, verisuonia yms pintakudoksia, keisarinleikkauksessa lihasten läpi.
Kohdeltiin kuin poikinutta lehmää: Yöllä tuli verhon raosta varoittamatta kädet painelemaan juuri leikattua kohtua. Kiljaisin kivusta ja pyysin odottamaan hetken, että kokoan itseni ja valmistaudun henkisesti kipuun.
Hoitaja puhui kuin idiootille, että kohtua on pakko painella. Joo, ymmärrän mä sen että hoitotoimenpiteet on tehtävä mutta voisko sanoa että hei, mä tulin nyt painelemaan sun kohtua, eikä käydä vain yhtäkkiä käsiksi.
Mun huoneessa kanssa alateitse synnyttänyt sukulaisineen, jatkuva ramppaaminen ja valot päälle. Lisäksi kyseinen huone oli tippatelinevarastona koska remontti.
Ei tarvii hotelli olla, mutta huom, veronmaksajana toivoisin että synnyttäminen ja kuoleminen hoidettais hyvin terveydenhuollossa. Ei maksa mitään olla inhimillinen toista kohtaan.
Aikuista voisi uskoa, kun hän sanoo, että maitoa ei tule eikä nipistää varoittamatta ja kyselemättä nännistä.
Kun toinen pelkää neuloja, ei tarvitse tulla neulan kanssa sängyn viereen herättämään ja todeta, että: " Niin, sä olet nyt meidän armoilla."
Kaikki kolme mainittua hoitajia oli eri hoitajia joten siellä tuli oikeasti tunnelma, että on psykojen armoilla.
Yhtään lasta en tee enempää koska en halua enää ikinä vastaavaan tilanteeseen.
Jaa. Meitä oli huoneessa neljä, ei haittaa. Oli kiva kun kerran ottivat vauvan tunniksi ja sain nukkua ihan rauhassa, silloin antoivat lisämaitoa. Enemmän hirvitti kun kahden päivän päästä laitettiin kotiin. Laps on nyt 13 ja se oli varmaan helpointa aikaa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän. Minä olin kyllä molemmilla kerroilla huoneessa oven takana mutta eipä se auta kun käytävillä ravaa koko yön porukkaa, kutsuun vastaavia hoitajia ja äitejä tyynyttelemässä pikkuisia. Lisäksi ekalla kerralla huonekaverini oli joku röökimuija joka tunki muksunsa minulle kun hoitajat ei suostuneet ottamaan vauvaa että pääsee (taas) tupakalle! Koko huone haisi tupakansavulle :(
Ja kukonlaulun aikaan tultiin ottamaan kokeita sekä tuomaan aamupalaa.
Olen synnyttänyt vuosina 1999 ja 2006 eikä eroa menossa synnytyksen jälkeen oikeastaan ollut.
Vuosina 2015 ja 2019 ei tuotu mitään aterioita huoneeseen, ei edes kysymällä. Kuulemma pitää itse nousta jalkeille kaikki tekemään. Itseäni huimasi niin vietävästi verenhukka ja väsymys etten pystynyt kävelemään käytävän toiseen päähän ja tuomaan tarjotinta takaisin huoneeseen kaatumatta, joten siinä sitä oltiin ilman ruokaa. Sitten kun puoliso pääsi vierailulle, sain vihdoin syödäkseni.
Synnytin vuonna 2000. Olin todella väsynyt, vaikka kaikki sinänsä olikin mennyt hyvin. Hain ruoan huoneeseeni, ksoka halusin syödä rauhassa, ja hieman maaten, koska olin revennyt jonkin verran ja alapää oli kipeä. Minulle sanottiin että en saisi syödä huoneessa vaan minun pitäisi mennä syömään sinne tilaan mikä oli tarkoitettu syömiseen, että siellä ne muutkin äidit syövät. Perustelu tälle oli se että minun pitää jutella muiden tuoreiden äitien kanssa. Kävin kerran tuossa ruokailutilassa, siellä oli muutamass pöydässä äitejä, ja kun minä tulin paikalle, niin kaikki katsoivat suu auki hiljaa minua, ja kääntyivät näiden pöytäkavereiden puoleen. Itse käännyin kannoillani, ja menin tarjottimen kanssa huoneeseeni. Miksi minnun olisi pitänyt mennä toistamaan sitä samaa mitä koko ala ja yläasteen olin jo kokenut, "et tule meidän pöytään".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahin mistä olen kuullut että synnytyksen jälkeen on tikattu revennyt alapää ilman puudutteita.
On se kumma kun synnyttäneitä naisia kohdellaan huonommin kuin poikineita lehmiä. Itse olen saanut puudutteen jopa pikkuoperaatioon jossa otettiin kystasta paksuneulanäyte, ihoon tehtyyn viiltoon ei tarvinnut edes tikkejä. Myös viisurinleikkauksessa käskettiin sanomaan jos mitään tuntuu, kuulemma puudutteita voi laittaa aina lisää. Ja kerran kun olin yötä sairaalassa perussairauden pahenemisen vuoksi yötä, niin ystävällinen hoitaja kysyi mitä haluan syödä iltapalaksi ja ruoka tuotiin naaman eteen vaikka kunto olisi riittänyt itsekin hakea.
Ei mikään ihme että niin monet naiset masentuvat synnytyksen jälkeen, kun alusta asti menee kaikki pieleen.
Minä synnytin 2018. Miehen kanssa yhdessä mentiin sairaalaan ja yhdessä poistuttiin. Koko ajan olimme perhehuoneessa. Minä sektion jäljiltä sängyssä katetroituna ja mies hoiti kaiken mikä vaati jalkoja (haki ruuan, vaihtoi vauvan vaipat, jne.)
Kaikki ei ollut täydellistä, mutta hintaansa nähden erinomaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
477 jatkaa. Tein myös miehen kanssa sopimuksen, että muuten mennään ohjeistuksen mukaan, mutta puuduttamatta ei anna minua tikata. Tätä ei edes yritetty, mutta asian halusin varmistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän naiset on niin veemäisiä toisilleen mitä lapsiin tulee? Tai siis voitaisiin vaan päättää, että äidit ja lapset on tärkeitä ja heille pitäisi tarjota mahdollisimman hyvät oltavat. Oltaisiin onnellisia ja kohteliaita.
Mutta veetuillaan että tämä ei ole hotelli, raskaus ei ole sairaus, synnytys on luonnollista, imetyksessä epäonnistuminen on äidin oma valinta olla perseestä, ja jos mistään tästä sanoo pienintäkään poikkipuolista sanaa on huono, lellitty ja tyhjästä valittava.
-Vela
Nykyajan kermanekat, voisitte synnyttää kotona! Miksi ihmeessä änkeätte sairaalaan synnyttämään! Ihmeellistä vali,vali valitusta! Sairaalassa on monenlaista toimintaa, myös yöllä ja kaikki siellä ei todellakaan pyöri ainoastaan teidän ympärillänne! Ihmettelen teitä valittavia kermanekkoja? Synnyttäkään kotona niin siellä saatte olla rauhassa.
Ihmettelen tosiaan, pysykää himassa ja laittakaa sinne olohuoneeseen palju jossa saatte lillua sydämenne kyllyydestä, kukaan ei häiritse, eikä läväytä valoja päälle.
Aivan järkyttävää valistusta ja henkilökunnan arvostelemista, henkilökunnan joka varmasti tekee parhaansa. Väittäisin, että kyse on vain siitä että nykynainen veetuuntuu, tissit venyy napaan saakka, alapääkin ehkä kärsii, puhumattakaan nyt siitä että se oma aika jää hetkeksi vähempään. Ei voi istua kännykkä poskessa 24/7
ÄLKÄÄ HANKKIKO LAPSIA KÄRSIMÄÄN, jos ette ole valmis hoitamaan, hoivaamaan ja pahinta jos ette kykene rakastamaan. Jos rakastatte vain itseänne, elämä tulee olemaan hankalaa.
Minulle lapseni, hätäsektiolla lahjaksi saatu oli sellainen asia, josta olen kiitollinen meidän hyvälle terveydenhuollolle, koin olevani turvassa ja lapseni oli turvassa.
Lapseni on aikuinen ja minä kykenen rakastamaan häntö, hän on kertonut rakastavansa minua, äitiään vaikka en ole lainkaan täydellinen ollut kaikessa.
Hyvää joulun jatkoa.
Oho, ei kai tässä kukaan ole sanonut ettei ole valmis hoitamaan ja rakastamaan lastaan? Siihen aikaan, kun sinut leikattiin ja sait vauvan, hoito oli synnytyssairaalassa erilaista. Tottakai jokainen on kiitollinen elävästä lapsesta ja siitä että on itse elossa.
Mutta jos on huonossa kunnossa, niin miksi sairaalassa ei saa nykyään tarpeeksi apua edes perushoidossa? Imettämisen alku ei ainakaan helpotu, jos äiti on stressaantunut, ei saa syödä eikä nukkua. Kai nyt edes tämän ymmärrät?Mietinkin miksi alapeutukset, mutta että äiti ei saa nukkua eikä syödä? Väiittäisin, että jos imetys ei suju, se on psyykkinen juttu, jolle ei voi kukaan muu mitään kuin se imettäjä itse. Minulla se hätäsektion vuoksi pikkasen meni pieleen, mutta ei lapsi tänä päivänä nälkään kuole.
Aika hurjaa, eikös tämän päivät tytöt hoe heti vttua, jos asiat eivät järjesty heti. Koskaan ikinä ei ole meillä kiinnitetty huomiota synnytyksiin ja äiteihin näin paljon huomitoa kuin nyt ja ruikutus vaan jatkuu. Jopa muilta mailta halutaan palata kotimaahan juuri Suomeen synnytäämään ja toki sitten myömmin tuo´daan lapsia tänne kouluttaumaan. Hutumajoissa synnyttäneetkin tänne seilattuuaan sylkevät rasismia ja valittavat heti jos roskia ja likaisia vaippoja ei siivota heti lattioilta.
Toi äidin psyyken ja imetyksen onnistumisen yhdistäminen on leimaavaa p....a josta pitäisi nykyajassa kertakaikkiaan päästä eroon. Miten maidonnnousu on psyykestä kiinni, jos esim. elimistö taistelee selviämisen puolesta hempan ollessa 70?
Imetyshysteria jätti ikävimmät muistot sairaalasta...Mua runneltiin kuin jotain lihapalaa, jonka pitää vaan alkaa tuottaa maitoa. Halusin pois äkkiä kodin rauhaan, ja onneks pääsinkin aika pian, kun osoitin omatoimisuuteni ja kykykyni hoitaa vauvaa. Miten voidaankin ihmistä syyllistää jostain elimistön toiminnan häiriöstä, joka on aika luonnollinen monipäiväisen ja verenhukkaan johtaneen episodin jälkeen? Ilman tällaistakin syytä imetys tarvitsee rauhaa eikä runnomisya ja taivastelua.Kuinka ne siellä hutumajoissa, naiset joilta paikat aina kurotaan kiinni, synnyttävät jopa kymmemen lapsukaista. En usko, että kukaan siellä on kädestä pitämässä ja hoivaamassa samaan malliin kuin meillä täällä.
Kehitysmaissa synnytys on edelleen se yleisin syy mihin nuoret naiset kuolee. Ja jos vauva ei mahdu ulos, niin vauvan pää murskataan jollain kepillä. Äiti jää hyvällä tuurilla henkiin jos saadaan vauvan jäänteet ulos.
Näin olen ymmärtänyt, että kova peli ja siitä huolimatta synnytysluvut ovat toista luokkaa kuin meillä täällä. Täältä kuskataan äitiyspakkauksia, sorry nehän on nykyään perhepakkauksia, mutta niistä pitää poistaa kondomit. Nykyään niissä ei varmasti meilläkään saa olla enää kodomeja, kuten muutama vuosi sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahin mistä olen kuullut että synnytyksen jälkeen on tikattu revennyt alapää ilman puudutteita.
On se kumma kun synnyttäneitä naisia kohdellaan huonommin kuin poikineita lehmiä. Itse olen saanut puudutteen jopa pikkuoperaatioon jossa otettiin kystasta paksuneulanäyte, ihoon tehtyyn viiltoon ei tarvinnut edes tikkejä. Myös viisurinleikkauksessa käskettiin sanomaan jos mitään tuntuu, kuulemma puudutteita voi laittaa aina lisää. Ja kerran kun olin yötä sairaalassa perussairauden pahenemisen vuoksi yötä, niin ystävällinen hoitaja kysyi mitä haluan syödä iltapalaksi ja ruoka tuotiin naaman eteen vaikka kunto olisi riittänyt itsekin hakea.
Ei mikään ihme että niin monet naiset masentuvat synnytyksen jälkeen, kun alusta asti menee kaikki pieleen.
Jännä, että sitä kun aikanaan välilihan korjaamisia vasta tutkittiin ja harjoiteltiin ja "vähäpätöisiksi luokiteltuja värillisiä naisia" tikkailtiin ilman puudutusta, olivat nämä tutkimukset epäinhimillisiä ja niitä paheksutaan syvästi. Niissä tutkimuksissa nähdään nykyään jopa ras..tisia piirteitä.
Silti samoja tikkauksia tehdään Suomessa edelleen ilman puudutuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän naiset on niin veemäisiä toisilleen mitä lapsiin tulee? Tai siis voitaisiin vaan päättää, että äidit ja lapset on tärkeitä ja heille pitäisi tarjota mahdollisimman hyvät oltavat. Oltaisiin onnellisia ja kohteliaita.
Mutta veetuillaan että tämä ei ole hotelli, raskaus ei ole sairaus, synnytys on luonnollista, imetyksessä epäonnistuminen on äidin oma valinta olla perseestä, ja jos mistään tästä sanoo pienintäkään poikkipuolista sanaa on huono, lellitty ja tyhjästä valittava.
-Vela
Nykyajan kermanekat, voisitte synnyttää kotona! Miksi ihmeessä änkeätte sairaalaan synnyttämään! Ihmeellistä vali,vali valitusta! Sairaalassa on monenlaista toimintaa, myös yöllä ja kaikki siellä ei todellakaan pyöri ainoastaan teidän ympärillänne! Ihmettelen teitä valittavia kermanekkoja? Synnyttäkään kotona niin siellä saatte olla rauhassa.
Ihmettelen tosiaan, pysykää himassa ja laittakaa sinne olohuoneeseen palju jossa saatte lillua sydämenne kyllyydestä, kukaan ei häiritse, eikä läväytä valoja päälle.
Aivan järkyttävää valistusta ja henkilökunnan arvostelemista, henkilökunnan joka varmasti tekee parhaansa. Väittäisin, että kyse on vain siitä että nykynainen veetuuntuu, tissit venyy napaan saakka, alapääkin ehkä kärsii, puhumattakaan nyt siitä että se oma aika jää hetkeksi vähempään. Ei voi istua kännykkä poskessa 24/7
ÄLKÄÄ HANKKIKO LAPSIA KÄRSIMÄÄN, jos ette ole valmis hoitamaan, hoivaamaan ja pahinta jos ette kykene rakastamaan. Jos rakastatte vain itseänne, elämä tulee olemaan hankalaa.
Minulle lapseni, hätäsektiolla lahjaksi saatu oli sellainen asia, josta olen kiitollinen meidän hyvälle terveydenhuollolle, koin olevani turvassa ja lapseni oli turvassa.
Lapseni on aikuinen ja minä kykenen rakastamaan häntö, hän on kertonut rakastavansa minua, äitiään vaikka en ole lainkaan täydellinen ollut kaikessa.
Hyvää joulun jatkoa.
Oho, ei kai tässä kukaan ole sanonut ettei ole valmis hoitamaan ja rakastamaan lastaan? Siihen aikaan, kun sinut leikattiin ja sait vauvan, hoito oli synnytyssairaalassa erilaista. Tottakai jokainen on kiitollinen elävästä lapsesta ja siitä että on itse elossa.
Mutta jos on huonossa kunnossa, niin miksi sairaalassa ei saa nykyään tarpeeksi apua edes perushoidossa? Imettämisen alku ei ainakaan helpotu, jos äiti on stressaantunut, ei saa syödä eikä nukkua. Kai nyt edes tämän ymmärrät?Mietinkin miksi alapeutukset, mutta että äiti ei saa nukkua eikä syödä? Väiittäisin, että jos imetys ei suju, se on psyykkinen juttu, jolle ei voi kukaan muu mitään kuin se imettäjä itse. Minulla se hätäsektion vuoksi pikkasen meni pieleen, mutta ei lapsi tänä päivänä nälkään kuole.
Aika hurjaa, eikös tämän päivät tytöt hoe heti vttua, jos asiat eivät järjesty heti. Koskaan ikinä ei ole meillä kiinnitetty huomiota synnytyksiin ja äiteihin näin paljon huomitoa kuin nyt ja ruikutus vaan jatkuu. Jopa muilta mailta halutaan palata kotimaahan juuri Suomeen synnytäämään ja toki sitten myömmin tuo´daan lapsia tänne kouluttaumaan. Hutumajoissa synnyttäneetkin tänne seilattuuaan sylkevät rasismia ja valittavat heti jos roskia ja likaisia vaippoja ei siivota heti lattioilta.
Toi äidin psyyken ja imetyksen onnistumisen yhdistäminen on leimaavaa p....a josta pitäisi nykyajassa kertakaikkiaan päästä eroon. Miten maidonnnousu on psyykestä kiinni, jos esim. elimistö taistelee selviämisen puolesta hempan ollessa 70?
Imetyshysteria jätti ikävimmät muistot sairaalasta...Mua runneltiin kuin jotain lihapalaa, jonka pitää vaan alkaa tuottaa maitoa. Halusin pois äkkiä kodin rauhaan, ja onneks pääsinkin aika pian, kun osoitin omatoimisuuteni ja kykykyni hoitaa vauvaa. Miten voidaankin ihmistä syyllistää jostain elimistön toiminnan häiriöstä, joka on aika luonnollinen monipäiväisen ja verenhukkaan johtaneen episodin jälkeen? Ilman tällaistakin syytä imetys tarvitsee rauhaa eikä runnomisya ja taivastelua.Kuinka ne siellä hutumajoissa, naiset joilta paikat aina kurotaan kiinni, synnyttävät jopa kymmemen lapsukaista. En usko, että kukaan siellä on kädestä pitämässä ja hoivaamassa samaan malliin kuin meillä täällä.
Vaikka trolli ootkin, vastaanpa kuitenkin...
Hutumajoilla oletettavasti viittaat Afrikan suuntaan. Siellä on korkea lapsi- ja äitikuolleisuus. Toisaalta siellä kuuluu usein jo tapakulttuuriin että suvun naiset huolehtivat synnyttäneestä äidistä ja tämän perheestä kunnes äiti ja vauva ovat toipuneet koettelemuksesta.
Onko niin, että suvun naiset hoitelevat silpomiset ja niiden toteuttamisen? Kysyn vaan ihan nätisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa synnyttäminen on erittäin turvallista ja erittäin halpaa. Jos siihen halutaan lisätä vielä yksityishuoneet ja huonepalvelu, niin silloin veronmaksajien päätettäväksi jää, että halutaanko synnytysosastokokemuksiin panostaa ja rahoittaa niitä yhdessä, vai rahoitetaanko edelleenkin vain turvallinen ja ilmainen synnytys kaikille synnyttäjille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi suomalaiset muuten ja erityisesti äidit on niin positiivisia ja valoisia kuten tästäkin ketjusta huomaa. Usein metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan joten ei voi kuin ihmetellä miksi se meidän terveydenhuolossamme on ihan toisin.
Ihmettelen kyllä miten voit saada tälläisen käsityksen näistä tarinoista. Että OMALLA ASENTEELLA, puolikuntoisena, kun huimaa ja on heikko, menettänyt kauheat määrät verta, revennyt ja valvonut pari vuorokautta, nälkäisenä ja suuret kivut kokeneena, potilaalla olisi vastuu HOITAJIEN käytöksestä, joka oli kenties huonoa jo alusta alkaen?
Nyt olen ainakin varma että en Suomessa synnytä, jos joskus lapsen saan.
Mistään muista potilaista ei kyllä ulista että yhy yhy oma asenne ratkaisee.. ei muuten ratkaise! Voit olla vaikka kuinka kiltti ja mukava, silti sinulle voidaan olla ilkeitä. Väitän että tämä pätee sairaaloihinkin :D
Minä kyseenalaistan kyllä myös tämän väitteen "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan", ainakin tässä synnytysasiassa. Monet synnyttäjät kokevat synnyttämisen vain korkeintaan pari kertaa elämässään. Tilanteeseen joutuu epävarmana ja kipeänä. Silloin on toisten avun varassa ja varmasti myös pelottaa. Harva on silloin hankala ja tuittuileva, pikemminkin apua ja tukea anova.
Itse muistan esikoiseni synnytyksestä sen, että synnytyksen jälkeen välilihanleikkaushaavaa ruvettiin ompelemaan ja se sattui. Hoitaja totesi voihkaistuani kivusta, että kyllä sinä tämän kestät, kun olet kestänyt tähänkin asti. kestinhän minä, mutta nyt vanhemman naisen kokemuksella kyseenalaistan sen, että minun piti kestää turhaa kipua. Vauva oli jo syntynyt, joten, miksi minun piti vielä kestää kipua, kun puudutusainetta on sairaala täynnä? Nuorena ja nöyränä sitä vain kesti, sen sijaan, että olisi ymmärtänyt vaatia, ettei minua saa pahoinpidellä hoitamisen varjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kätilöopisto kevät 2017 kirjoitti:
Mulle jäi siitä trauma. Hoitajat purkivat pahaa oloaan synnyttäneisiin.
Uskon, että kyseessä on joku naisviha joka koskee nimenomaan äitejä koska sain ihan järkyttävän ala-arvoista kohtelua sektion jälkeen, mutta kaikissa muissa paljon pienemmissä leikkauksissa on kohdeltu ja hoidettu hyvin.
Esim. Kun piti rintojen pienennyksen jälkeen ( lääketieteelliset syyt julkisen puolen leikkaus ) niin hoitaja sanoi, että yksin ei pidä yrittää vessaan ettei pyörry, ja tuli auttamaan.
Sektion jälkeen sain anella ottamaan mua käsistä kiinni että pääsen ylös sängystä!
Rintaleikkauksessa leikattiin ihoa, verisuonia yms pintakudoksia, keisarinleikkauksessa lihasten läpi.
Kohdeltiin kuin poikinutta lehmää: Yöllä tuli verhon raosta varoittamatta kädet painelemaan juuri leikattua kohtua. Kiljaisin kivusta ja pyysin odottamaan hetken, että kokoan itseni ja valmistaudun henkisesti kipuun.
Hoitaja puhui kuin idiootille, että kohtua on pakko painella. Joo, ymmärrän mä sen että hoitotoimenpiteet on tehtävä mutta voisko sanoa että hei, mä tulin nyt painelemaan sun kohtua, eikä käydä vain yhtäkkiä käsiksi.
Mun huoneessa kanssa alateitse synnyttänyt sukulaisineen, jatkuva ramppaaminen ja valot päälle. Lisäksi kyseinen huone oli tippatelinevarastona koska remontti.
Ei tarvii hotelli olla, mutta huom, veronmaksajana toivoisin että synnyttäminen ja kuoleminen hoidettais hyvin terveydenhuollossa. Ei maksa mitään olla inhimillinen toista kohtaan.
Aikuista voisi uskoa, kun hän sanoo, että maitoa ei tule eikä nipistää varoittamatta ja kyselemättä nännistä.
Kun toinen pelkää neuloja, ei tarvitse tulla neulan kanssa sängyn viereen herättämään ja todeta, että: " Niin, sä olet nyt meidän armoilla."
Kaikki kolme mainittua hoitajia oli eri hoitajia joten siellä tuli oikeasti tunnelma, että on psykojen armoilla.
Yhtään lasta en tee enempää koska en halua enää ikinä vastaavaan tilanteeseen.
Järkyttävää kohtelua. Olen samaa mieltä, että kyseessä jokin suomalaisille sisäänkirjautunut tapa suhtautua äitiyteen ja lapsen saantiin. Onhan nämä ketjussa esiin tulleet kokemukset aivan yököttäviä ja ala-arvoisia! Vaikea käsittää, mikä tällaisen kohtelun takana on. Ilmeisesti puretaan jotain omaa vaillejäämistä avuttomassa ja puolustuskyvyttömässä tilanteessa oleviin vasta synnyttäneisiin äiteihin. Veikkaisin, että hoitajat jotka sortuvat tuollaisiin ketjussa kuvattuihin julmuuksiin, ovat jääneet vaille omaa äidin rakkautta ja normaalia välittämistä ja huolenpitoa lapsena. Nyt sitten tätä traumaansa purkavat ja "kostavat" kanssasisarilleen. Mielestäni tällainen kohtelu on henkistä väkivaltaa.
Vela
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän naiset on niin veemäisiä toisilleen mitä lapsiin tulee? Tai siis voitaisiin vaan päättää, että äidit ja lapset on tärkeitä ja heille pitäisi tarjota mahdollisimman hyvät oltavat. Oltaisiin onnellisia ja kohteliaita.
Mutta veetuillaan että tämä ei ole hotelli, raskaus ei ole sairaus, synnytys on luonnollista, imetyksessä epäonnistuminen on äidin oma valinta olla perseestä, ja jos mistään tästä sanoo pienintäkään poikkipuolista sanaa on huono, lellitty ja tyhjästä valittava.
-Vela
Nykyajan kermanekat, voisitte synnyttää kotona! Miksi ihmeessä änkeätte sairaalaan synnyttämään! Ihmeellistä vali,vali valitusta! Sairaalassa on monenlaista toimintaa, myös yöllä ja kaikki siellä ei todellakaan pyöri ainoastaan teidän ympärillänne! Ihmettelen teitä valittavia kermanekkoja? Synnyttäkään kotona niin siellä saatte olla rauhassa.
Ihmettelen tosiaan, pysykää himassa ja laittakaa sinne olohuoneeseen palju jossa saatte lillua sydämenne kyllyydestä, kukaan ei häiritse, eikä läväytä valoja päälle.
Aivan järkyttävää valistusta ja henkilökunnan arvostelemista, henkilökunnan joka varmasti tekee parhaansa. Väittäisin, että kyse on vain siitä että nykynainen veetuuntuu, tissit venyy napaan saakka, alapääkin ehkä kärsii, puhumattakaan nyt siitä että se oma aika jää hetkeksi vähempään. Ei voi istua kännykkä poskessa 24/7
ÄLKÄÄ HANKKIKO LAPSIA KÄRSIMÄÄN, jos ette ole valmis hoitamaan, hoivaamaan ja pahinta jos ette kykene rakastamaan. Jos rakastatte vain itseänne, elämä tulee olemaan hankalaa.
Minulle lapseni, hätäsektiolla lahjaksi saatu oli sellainen asia, josta olen kiitollinen meidän hyvälle terveydenhuollolle, koin olevani turvassa ja lapseni oli turvassa.
Lapseni on aikuinen ja minä kykenen rakastamaan häntö, hän on kertonut rakastavansa minua, äitiään vaikka en ole lainkaan täydellinen ollut kaikessa.
Hyvää joulun jatkoa.
Oho, ei kai tässä kukaan ole sanonut ettei ole valmis hoitamaan ja rakastamaan lastaan? Siihen aikaan, kun sinut leikattiin ja sait vauvan, hoito oli synnytyssairaalassa erilaista. Tottakai jokainen on kiitollinen elävästä lapsesta ja siitä että on itse elossa.
Mutta jos on huonossa kunnossa, niin miksi sairaalassa ei saa nykyään tarpeeksi apua edes perushoidossa? Imettämisen alku ei ainakaan helpotu, jos äiti on stressaantunut, ei saa syödä eikä nukkua. Kai nyt edes tämän ymmärrät?Mietinkin miksi alapeutukset, mutta että äiti ei saa nukkua eikä syödä? Väiittäisin, että jos imetys ei suju, se on psyykkinen juttu, jolle ei voi kukaan muu mitään kuin se imettäjä itse. Minulla se hätäsektion vuoksi pikkasen meni pieleen, mutta ei lapsi tänä päivänä nälkään kuole.
Aika hurjaa, eikös tämän päivät tytöt hoe heti vttua, jos asiat eivät järjesty heti. Koskaan ikinä ei ole meillä kiinnitetty huomiota synnytyksiin ja äiteihin näin paljon huomitoa kuin nyt ja ruikutus vaan jatkuu. Jopa muilta mailta halutaan palata kotimaahan juuri Suomeen synnytäämään ja toki sitten myömmin tuo´daan lapsia tänne kouluttaumaan. Hutumajoissa synnyttäneetkin tänne seilattuuaan sylkevät rasismia ja valittavat heti jos roskia ja likaisia vaippoja ei siivota heti lattioilta.
Toi äidin psyyken ja imetyksen onnistumisen yhdistäminen on leimaavaa p....a josta pitäisi nykyajassa kertakaikkiaan päästä eroon. Miten maidonnnousu on psyykestä kiinni, jos esim. elimistö taistelee selviämisen puolesta hempan ollessa 70?
Imetyshysteria jätti ikävimmät muistot sairaalasta...Mua runneltiin kuin jotain lihapalaa, jonka pitää vaan alkaa tuottaa maitoa. Halusin pois äkkiä kodin rauhaan, ja onneks pääsinkin aika pian, kun osoitin omatoimisuuteni ja kykykyni hoitaa vauvaa. Miten voidaankin ihmistä syyllistää jostain elimistön toiminnan häiriöstä, joka on aika luonnollinen monipäiväisen ja verenhukkaan johtaneen episodin jälkeen? Ilman tällaistakin syytä imetys tarvitsee rauhaa eikä runnomisya ja taivastelua.Kuinka ne siellä hutumajoissa, naiset joilta paikat aina kurotaan kiinni, synnyttävät jopa kymmemen lapsukaista. En usko, että kukaan siellä on kädestä pitämässä ja hoivaamassa samaan malliin kuin meillä täällä.
Kehitysmaissa synnytys on edelleen se yleisin syy mihin nuoret naiset kuolee. Ja jos vauva ei mahdu ulos, niin vauvan pää murskataan jollain kepillä. Äiti jää hyvällä tuurilla henkiin jos saadaan vauvan jäänteet ulos.
Näin olen ymmärtänyt, että kova peli ja siitä huolimatta synnytysluvut ovat toista luokkaa kuin meillä täällä. Täältä kuskataan äitiyspakkauksia, sorry nehän on nykyään perhepakkauksia, mutta niistä pitää poistaa kondomit. Nykyään niissä ei varmasti meilläkään saa olla enää kodomeja, kuten muutama vuosi sitten.
Tietenkin synnytysluvut ovat toista luokkaa sellaisissa maissa joissa naisilla ei ole mahdollisuutta saada ehkäisyä, eikä ole oikeitta kieltäytyä seksistä. Miehet panee kun niitä panettaa, eikä heitä kiinnosta käyttää kondomeita.
Ne naiset pelkäävät synnytystä siitä päivästä lähtien kun saavat tietää olevansa raskaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän naiset on niin veemäisiä toisilleen mitä lapsiin tulee? Tai siis voitaisiin vaan päättää, että äidit ja lapset on tärkeitä ja heille pitäisi tarjota mahdollisimman hyvät oltavat. Oltaisiin onnellisia ja kohteliaita.
Mutta veetuillaan että tämä ei ole hotelli, raskaus ei ole sairaus, synnytys on luonnollista, imetyksessä epäonnistuminen on äidin oma valinta olla perseestä, ja jos mistään tästä sanoo pienintäkään poikkipuolista sanaa on huono, lellitty ja tyhjästä valittava.
-Vela
Nykyajan kermanekat, voisitte synnyttää kotona! Miksi ihmeessä änkeätte sairaalaan synnyttämään! Ihmeellistä vali,vali valitusta! Sairaalassa on monenlaista toimintaa, myös yöllä ja kaikki siellä ei todellakaan pyöri ainoastaan teidän ympärillänne! Ihmettelen teitä valittavia kermanekkoja? Synnyttäkään kotona niin siellä saatte olla rauhassa.
Ihmettelen tosiaan, pysykää himassa ja laittakaa sinne olohuoneeseen palju jossa saatte lillua sydämenne kyllyydestä, kukaan ei häiritse, eikä läväytä valoja päälle.
Aivan järkyttävää valistusta ja henkilökunnan arvostelemista, henkilökunnan joka varmasti tekee parhaansa. Väittäisin, että kyse on vain siitä että nykynainen veetuuntuu, tissit venyy napaan saakka, alapääkin ehkä kärsii, puhumattakaan nyt siitä että se oma aika jää hetkeksi vähempään. Ei voi istua kännykkä poskessa 24/7
ÄLKÄÄ HANKKIKO LAPSIA KÄRSIMÄÄN, jos ette ole valmis hoitamaan, hoivaamaan ja pahinta jos ette kykene rakastamaan. Jos rakastatte vain itseänne, elämä tulee olemaan hankalaa.
Minulle lapseni, hätäsektiolla lahjaksi saatu oli sellainen asia, josta olen kiitollinen meidän hyvälle terveydenhuollolle, koin olevani turvassa ja lapseni oli turvassa.
Lapseni on aikuinen ja minä kykenen rakastamaan häntö, hän on kertonut rakastavansa minua, äitiään vaikka en ole lainkaan täydellinen ollut kaikessa.
Hyvää joulun jatkoa.
Oho, ei kai tässä kukaan ole sanonut ettei ole valmis hoitamaan ja rakastamaan lastaan? Siihen aikaan, kun sinut leikattiin ja sait vauvan, hoito oli synnytyssairaalassa erilaista. Tottakai jokainen on kiitollinen elävästä lapsesta ja siitä että on itse elossa.
Mutta jos on huonossa kunnossa, niin miksi sairaalassa ei saa nykyään tarpeeksi apua edes perushoidossa? Imettämisen alku ei ainakaan helpotu, jos äiti on stressaantunut, ei saa syödä eikä nukkua. Kai nyt edes tämän ymmärrät?Mietinkin miksi alapeutukset, mutta että äiti ei saa nukkua eikä syödä? Väiittäisin, että jos imetys ei suju, se on psyykkinen juttu, jolle ei voi kukaan muu mitään kuin se imettäjä itse. Minulla se hätäsektion vuoksi pikkasen meni pieleen, mutta ei lapsi tänä päivänä nälkään kuole.
Aika hurjaa, eikös tämän päivät tytöt hoe heti vttua, jos asiat eivät järjesty heti. Koskaan ikinä ei ole meillä kiinnitetty huomiota synnytyksiin ja äiteihin näin paljon huomitoa kuin nyt ja ruikutus vaan jatkuu. Jopa muilta mailta halutaan palata kotimaahan juuri Suomeen synnytäämään ja toki sitten myömmin tuo´daan lapsia tänne kouluttaumaan. Hutumajoissa synnyttäneetkin tänne seilattuuaan sylkevät rasismia ja valittavat heti jos roskia ja likaisia vaippoja ei siivota heti lattioilta.
Toi äidin psyyken ja imetyksen onnistumisen yhdistäminen on leimaavaa p....a josta pitäisi nykyajassa kertakaikkiaan päästä eroon. Miten maidonnnousu on psyykestä kiinni, jos esim. elimistö taistelee selviämisen puolesta hempan ollessa 70?
Imetyshysteria jätti ikävimmät muistot sairaalasta...Mua runneltiin kuin jotain lihapalaa, jonka pitää vaan alkaa tuottaa maitoa. Halusin pois äkkiä kodin rauhaan, ja onneks pääsinkin aika pian, kun osoitin omatoimisuuteni ja kykykyni hoitaa vauvaa. Miten voidaankin ihmistä syyllistää jostain elimistön toiminnan häiriöstä, joka on aika luonnollinen monipäiväisen ja verenhukkaan johtaneen episodin jälkeen? Ilman tällaistakin syytä imetys tarvitsee rauhaa eikä runnomisya ja taivastelua.Kuinka ne siellä hutumajoissa, naiset joilta paikat aina kurotaan kiinni, synnyttävät jopa kymmemen lapsukaista. En usko, että kukaan siellä on kädestä pitämässä ja hoivaamassa samaan malliin kuin meillä täällä.
Vaikka trolli ootkin, vastaanpa kuitenkin...
Hutumajoilla oletettavasti viittaat Afrikan suuntaan. Siellä on korkea lapsi- ja äitikuolleisuus. Toisaalta siellä kuuluu usein jo tapakulttuuriin että suvun naiset huolehtivat synnyttäneestä äidistä ja tämän perheestä kunnes äiti ja vauva ovat toipuneet koettelemuksesta.
Onko niin, että suvun naiset hoitelevat silpomiset ja niiden toteuttamisen? Kysyn vaan ihan nätisti.
Tiedät vastauksen tuohon itsekin. Tätä ketjua ei kuitenkaan ole tarkoitettu rassen öyhötykselle, joten voisitko siirtyä muualle.
Synnytin Kys:ssä 2019 ja saatiin onneksi perhehuone, missä sai olla ihan omassa rauhassa. Kuulemma näitä perhehuoneita saavat ensisijaisesti pitkämatkalaiset ja ensisynnyttäjät. Olin ihan hyvissä voimissa synnytyksen jälkeen ja kun vaan vauvalta saatiin paino nousuun, niin päästiin kotiin parissa päivässä. Maito kyllä nousi vasta kotona, kun toipuminen pääsi kunnolla vauhtiin. Meille jäi ihan hyvä kokemus kaiken kaikkiaan, hoitajat ja kätilöt olivat mukavia ja auttoivat imetyksen haasteissa ym. minkä vain ehtivät.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa synnyttäminen on erittäin turvallista ja erittäin halpaa. Jos siihen halutaan lisätä vielä yksityishuoneet ja huonepalvelu, niin silloin veronmaksajien päätettäväksi jää, että halutaanko synnytysosastokokemuksiin panostaa ja rahoittaa niitä yhdessä, vai rahoitetaanko edelleenkin vain turvallinen ja ilmainen synnytys kaikille synnyttäjille.
En usko, että synnyttäjät niinkään vaativat yksityishuoneita ja huonepalvelua. Pikemminkin sitä, että yritetään olla hienotuneisia ja huolehtivaisia ja ymmärrettäisiin, että synnyttäneet naiset ovat usein kipeitä ja väsyneitä. Ihan perushoitoa siis, eikä ihmisen esineellistämistä kohduiksi ja rinnoiksi.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa synnyttäminen on erittäin turvallista ja erittäin halpaa. Jos siihen halutaan lisätä vielä yksityishuoneet ja huonepalvelu, niin silloin veronmaksajien päätettäväksi jää, että halutaanko synnytysosastokokemuksiin panostaa ja rahoittaa niitä yhdessä, vai rahoitetaanko edelleenkin vain turvallinen ja ilmainen synnytys kaikille synnyttäjille.
Sinulla on erikoinen käsitys säästämisestä
Vittuilu ei tuo säästöjä eikä ystävällinen käytös maksa mitään.
Siitä toki tulee kuluja kun kyykytyksestä masentuneet äidit joutuvat hakemaan apua masennukseen.
Alue: Aihe vapaa
Kehitysmaissa synnytys on edelleen se yleisin syy mihin nuoret naiset kuolee. Ja jos vauva ei mahdu ulos, niin vauvan pää murskataan jollain kepillä. Äiti jää hyvällä tuurilla henkiin jos saadaan vauvan jäänteet ulos.