Jos jäisit työttömäksi, uskotko että laiskistuisit ja alkaisit juoda päivittäin?
Laittaisit työkyvyttömyyspaperit vetämään ja muuttaisit Pattayalle nauttimaan elämästä?
Kommentit (46)
En vaan lopettaisin juomisen, kun ei ole enää vara ryypätä.
Olen työtön. En juo ikinä. Vaikka provohan tämä oli.
Minä aloitin työttömäksi jäätyäni juoksuharjoittelun, jotten jämähtäisi täysin kotisohvalle.
Miksi joku, joka ei ikinä juo, alkaisi juoda ja vielä päivittäin?
En, tulee kalliiksi ja ei ole kiva olla krapulassa usein. Ainaki itselleni helpompi sanoa ei kaljalle kun leivokselle.
Työttömänä kävin salilla 5x viikossa, söin terveellisesti ja olin muutenkin superhyvässä kondiksessa. Työhön päästyäni aina veltostun ja plösähdän.
En juo, en tupakoi.
En matkusta koskaan.
Olen sairas työtön jolla on työkykyä enää 60 %.
Töissä käydessä. Viikonloppuisin tulee ostettua useammin muutama kalja.
Työttömänä ei ehdi. Kun pitää treenata 4 kertaa viikossa. Käydä 3 kertaa päivässä keräämässä pullonkeräyslenkki. Juosta aamulla alelaputetut parhaat jutut. Ja illalla iltaalesta ne mitä ei aamun hinnalla ostanut.
Työttömänä tulee juotua vain joka toinen kk se muutama kalja.
Vierailija kirjoitti:
Miksi joku, joka ei ikinä juo, alkaisi juoda ja vielä päivittäin?
Tylsyys ja tekemättömyyd yleensä johtaa päihdeongelmiin ja alkoholismiin.
Olen ollut jo yli 2 v työtön enkä ole vielä alkanut juomaan
En tietenkään. Olisin lapsia vastassa, kun tulevat koulusta. Laittaisin pihaa, kävisin juoksulenkeillä päivittäin, ottaisin jonkin uuden harrastuksen, viettäisin aikaa mökillä, jne.
Vierailija kirjoitti:
Minä aloitin työttömäksi jäätyäni juoksuharjoittelun, jotten jämähtäisi täysin kotisohvalle.
Juokset siis kaljakauppaan?
Olin 2 v työtön ja oli niin kiire koko ajan ettei ehtinyt alkoholia juomaan
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut jo yli 2 v työtön enkä ole vielä alkanut juomaan
Kello on vasta 16.00 joten ehtiihän tuota vielä.
Työtön 1,5 vuotta. Ei yhtään alkoholijuomaa koko aikana, ei kiinnosta alkoholi.
Sitä juuri teen...ei ikinä enää töihin..
Jäin työttömäksi 2018 ja kaikki sosiaalinen elämä suppeni. Ei ole enää ollut varaa istua yksillä tai kavereiden kanssa istumassa iltaa tai kutsua meille. En enää käy teattereissa, en leffassa, en tapahtumissa... Kesällä on jonkin verran ilmaisia puistojuttuja, että niissä.
Mä olen oman päivärytmini tehnyt, enkä ole mielestäni laiskistunut. Aamukahvilla käydään työpaikkoja läpi, ehkä lähetän hakemuksen. Käyn vähän kävelemässä tai menen "kerholle" syömään lounaan ja turisemaan. Ainakin keskiviikkoisin, kun saa ruokakassin - nykyään laihan, mutta jotain. Siellä on myös ompelukone, että ompelen joulumyyjäisiä varten juttuja.
Sitten siivoan kämppää, teen ruokaa, pyykkään, käsitöitä, niin ja käynhän mä lenkillä joka ilta kello 21.00. Tunnin verran viitisen kilsaa. Luulenpa, että olen nyt fyysisesti paremmassa kunnossa kuin silloin työelämässä.
Mihinkään lämpöön mua ei saa edes lomailemaan, saati muuttamaan.
Ihan Suomessa lusin työttömyyttä mutta juotua tulee joka päivä. En jaksaa siivota. Itteni pesen kerran viikossa ja silloin vaihdan vaatteet. Hampaat pesen joka toinen tai kolmas päivä. Ahdistaa niin että ei vaan jaksa mitään. Kaupassa käyn joka päivä ja postilaatikolla ehkä 5 päivän välein.