Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Siellähän olis voinut olla jyrki katainen vetämässä torsonpäätä pillusta ja kehunut kuinka siirto hinta EI NOUSE
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnäri vs. muu kirurginen osasto, molemmissa kyseessä leikkaus (synnäri: kiireellinen sektio, muu: vatsan alueen muu leikkaus, päivystyksenä):
Synnäri/synnyttäneiden osasto:
-Hoitaja/kätilö mikälie herätti aamulla ennen sian pierasua, kun olin peräti tuntia aiemmin saapunut heräämöstä osastolle
-Liikkeelle olisi pitänyt rynnätä heti siinä paikassa, vaikka jalat ei kantaneet koska olin saanut selkäydinpuudutuksen
-Ruuat olisi pitänyt hakea itse, en onnistunut kun olin niin kipeä ja crp 198, kohtutulehdus ja lisäksi tuo leikkaushaava kipeä. Iso n. 20 cm pitkä haava + haavassa Pico pumppu, mädän takia(?)
-Rinnat haukuttiin ja niitä revittiin kun imetys ei onnistunut (kts. ed. eli oisko tuolla ollut merkitystä että oli tulehdus päällä + leikkauksesta verenhukkaa ym....)
-Näin kaiken kahtena ja oli todella kova päänsärky, ajattelin että mieluummin kuolen kotiin, niin en sitten jaksanut enää asiasta sanoa... Päätä ei esim kuvattu. Oli vaikeaa hoitaa vauvaa kun näin senkin kahtena
-Kipulääkettä vaikea saada
-Ainut hyvä hetki oli yksi yö, kun nukuin ja sitten minulle tuli yhtäkkiä ihana, levollinen, täydellisen kivuton ja painoton olo. "Heräsin" siihen kun hoitaja oli vierellä, kuulin kun se sanoi "iho on kylmä" sitten huomasin että olin lisähapessa ja neuloilla tökittiin, oman ruumiin paino ja kivut tuli takaisin PAM! Olisin halunnut jäädä siihen ihanaan tilaan...
Muu leikkaus:
-Mukavia hoitajia
-Ihana leikkaussalihenkilökunta (hoitaja letitti mm. mun tukan, vaikka oli päivystys ja varmasti kamala kiire) Mua kuunneltiin ja otettiin pelkoni huomioon
-Ruokaa ei tarvinnut lähteä etsimään mistään, mutta hoitajat myöskin piti huolta, että liikuin muuten (vessaan, käytävällä...) vaikka ruoka tuotiinkin petin viereen
-Lääkettä sai niin paljon kuin tarvitsi eli ei tarvinnut kärsiä kivusta (oli kovat kivut ennen leikkausta)
-NosteluKIELTO (olisiko saanut nostaa 1-2 kg max?)
-Kaikessa kuunneltiin ja autettiin, toisin kuin synnärillä, jossa haukuttiin tisseistä lähtien
Itse olen ollut vaan järkyttynyt henkilökunnan idioottimaisuudesta . Sekä lääkärit ja hoitajat. Ala-arvoista käytöstä. Löyhkäävä saastaa koko jengi. Huh onneksi ei tarvinnut olla kun max 3 vrk. per lapsi eli 3 x 4.
Vierailija kirjoitti:
Kun minulta leikattiin sappirakko ruoka ja kipulääkkeet tuotiin sängyn viereeen pyytämättä. Piti jopa sanoa että en halua enää lääkettä, kun olin täyttä känniä vastaavassa tilassa enkä osannut enää soittaa kännykällä.
Kun synnytin sektiossa,mieheni piti tuoda minulle särkylääkettä koska sh jäi odottamaan lääkärin lupaa (kuuden tunnin odptuksen jälkeen mieheni toi) ja ruoka paiskattiin kylmänä eteeni sen jälkeen,kun se oli löydetty käytävän tarjoiluvaunusta koskemattomana.
Mulla just sama setti! Kiireellinen sektio 2020 ja sappirakon poisto 2024 - tismalleen sama kokemus kohtelusta, lääkityksestä ym! Sappirakon poisto tehtiin päivystyksenä (sappirakko meinas sanoa poks tulehduksen takia) ja kohtelu oli tosi hyvää ja ystävällistä, eli ei se kiirekään kaikkea huonoa kohtelua voi selittää. Joo, lääkkeet myös hyvät :D
Synnärit Suomessa taitaa olla semmoinen kiusaamisen ja alistamisen valtakunta. Niissä on ihan oma ilmapiirinsä ja toimintatapansa. Oma omituinen maailmansa. MIKSI?! Ja eikö tätä voi muuttaa? Nyt naiset... Minä haluaisin ainakin pitää tästä vähän mölyä. Eikö kukaan muu? Lehdille vinkkiä näistäkin jutuista, varmaan joku haastateltava löytyy...
Loppu naisten ja äitien huonolle kohtelulle!!!
Tänään oli HS:ssa juttua Naistenklinikasta. Tosi karua kohtelua haastateltu äiti saanut. Itsellä sama kokemus joitakin vuosia sitten. Ihan yksin jätettiin pärjäämään pitkän synnytyksen jälkeen ja vauvan verensokerit romahtivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä harmitti se, ettei nukkumisesta tullut mitään, kun uusia äitejä tuotiin kolisevilla sängyillä osastolle pitkin yötä. Oli ihana päästä kodin rauhaan. Viikko per vauva sitä kärsimystä, kun vauvat joutuivat valokaappiin keltaisuuden vuoksi.
25-33 vuotta sitten Varkauden aluesairaalassa tosi ystävälliset ja ihanat hoitajat, sekä rauhallinen ja kiireetön tunnelma. Oma huone joka kerralla.
Tämä Varkauden synnytysosasto ja kaikki muut vastaavat pikkupaikat on vaan lakkautettu säästösyistä jo kauan sitten, nykyään on kai vaan noita suuria yksiköitä joista kuulee paljon ikäviä kokemuksia. On se niin sääli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja 5 vrk oltiin synnytyksen jälkeen osastolla toipumassa ja voimia keräämässä, leikkauksen jälkeen noin viikko ja pitempäänkin (siis sektion). T. Varkauden aluesairaalassa aikoinaan synnyttänyt
Omia "ihania" muistoja
- Rinnat revittiin mustelmille imetysopetuksessa
- Haukuttiin kun vauvan paino ei noussut
- Tuotiin tavallista kaurapuuroa ym vaikka tiedoissa luki että keliakia
- Herätettiin ja huudettiin että makaan melkein vauvan päälle,vauvoille ei ollut omia sänkyjä,missä muualla olisimme molemmat nukkuneet kuin kapeassa sairaalasängyssä
- Huudettiin kun menin suihkuun ja vauva oli sen aikaa lattialla pyyhkeen päällä
- Valitettiin kun koetin piristää oloa laittamalla ripsaria
- Valitettiin kun ystävä toi suklaata ja limsaa
Koin etten saanut tukea LAINKAAN,vain moitteita ja kauhistelua ETTEI HERRANJUMALA NOIN. Olin tuleva yh ja stressi siitä miten pärjään ei tosiaan helpottanut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä mitään kirkkaita valoja ollut missään paitsi synnytyssalissa. Omassa huoneessa sai nukkua kaikessa rauhassa ja hoitajat jos kävivätkin ekoina öinä vauvaa katsomassa niin kävivät niin että sytyttivät ovensuuhun himmeän yövalon joka ei häirinnyt äitiä eikä vauvaa keskellä yötä.
Pieni asia tämäkin mutta kuulostaapas kamalalta lukea kun kerrotte että yökäynneillä räpsäistään kirkkaat valot kattoon - miksi ihmeessä ellei silloin tehdä jotakin tarkkaa näköä vaativaa (niinkuin ei useimmiten varmaan tehdä). Tälläisissä asioissa on enemmänkin kysymys tahtomisesta ja toisten hyvän ajattelemisesta kuin välttämättömistä ja pakollisista käytännöistä. Tosi ajattelemattomalta ja suorastaan ikävältä kuulostaa tuo tuollainen. Moni äiti on valvonut supistusten takia jo monta yötä ennen synnytyssesiotaan joten univelkaa voi olla tossa vaiheessa melkoisesti, ja unihan on se joka eniten auttaa ihmistä palautumisessa. Ihan käsittämättömältä tuntuu ettei äitien unta nimenomaan vaalita nykyisissä synnytyssairaaloissa.
On ihan eri juttu saako äiti lähteä sairaalasta kotiin opettelemaan vauvanhoitoa ja vauva-arkea levänneenä vai ihan umpiväsyneenä.
Yövaloista kirjoittelin siis vielä minä joka synnytin aikoinaan pienessä ja kodikkaassa aluesairaalassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP odotahan kun oot kotona. Sitä 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
AP odotahan kun oot kotona. Sitä 20 vuotta.
Saa sentään juoda kahvia rauhassa vauva toisessa kädessä, toisin kuin omahoitajan mielestä olisi saanut. Ihme kyylä, joka ei sitten kuitenkaan voinut auttaa pienimmässäkään asiassa. Joo opinpahan olemaan pyytämättä mitään apua keltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omia "ihania" muistoja
- Rinnat revittiin mustelmille imetysopetuksessa
- Haukuttiin kun vauvan paino ei noussut
- Tuotiin tavallista kaurapuuroa ym vaikka tiedoissa luki että keliakia
- Herätettiin ja huudettiin että makaan melkein vauvan päälle,vauvoille ei ollut omia sänkyjä,missä muualla olisimme molemmat nukkuneet kuin kapeassa sairaalasängyssä
- Huudettiin kun menin suihkuun ja vauva oli sen aikaa lattialla pyyhkeen päällä
- Valitettiin kun koetin piristää oloa laittamalla ripsaria
- Valitettiin kun ystävä toi suklaata ja limsaa
Koin etten saanut tukea LAINKAAN,vain moitteita ja kauhistelua ETTEI HERRANJUMALA NOIN. Olin tuleva yh ja stressi siitä miten pärjään ei tosiaan helpottanut!
Siis hyi helvetti mitä kohtelua!? nämä tekstit lukiessa tuntuu että synnärit on suomessa jostain keski-ajalta ja kohtelu suorastaan täyttä paskaa! suomi on maailman paras maa ja Maailman onnelisin kansa. se on totta että suomessa on paljon hyviäkin asioita mutta se täyttä paskaa että me voidaan täällä hyvin. onko esim Norjassa samanlaista noissa synnäreissä??
T:Mies43
Vierailija kirjoitti:
Miksi lisäännyt tällaiseen maailmaan?
Lapsi jää yksin. Et ole ikuinen.
Jaaha. Minkälaisessa maailmassa ihmiset ovat ikuisia eivätkä lapset siten koskaan jää yksin. Odotetaanpa sitä ja hankitaan lapset vasta sitten.
Vierailija kirjoitti:
AP odotahan kun oot kotona. Sitä 20 vuotta.
Omasta synnytyksestäni on lähes 10 vuotta, eikä täällä kyllä vauva-arkea ole eletty enää vuosikausiin.
Mä en suostunut jäämään synnytysosastolle enää hetkeksikään kolmen yön jälkeen. En ollut nukkunut neljään yöhön silmäystäkään. Ja synnytystä edeltävänäkin yönä vain hetken.
Eka yö meni synnyttäessä, sitten loput niin, että oma vauva huusi ihan jatkuvasti yöllä. Hoitajat saattoi tulla hakemaan vauvan pois joskus 5 aikaa yöllä, että saisin nukkua, mutta kun huoneessa oli toinenkin äiti ja vauva, jonka vauva myös huusi öisin.
Lopputulos oli, että molemmat tai jommankumman vauva huusi vuorotellen, enkä saanut ollenkaan nukkua. Aloin saada rytmihäiriöitä viimeisen yön jälkeen, jolloin totesin hoitajalle, että nyt riittää lähden kotiin.
Vauvalla oli keltaisuutta, niin eivät olisi halunneet päästä. Sanoin ottavani vaikka itse vauvasta verikokeet (olin alalla) ja tuon aamulla näytteet ja vauvan valohoitoon, mutta yhdeksikään yöksi en enää jää. Kynsinhampain päästivät sitten lähtemään.
onko muissa maissa saksassa, itävallassa, norjassa, ja vaikka ruotsissa ja tanskassa synnärissä kohtelu tuollaista?
Vierailija kirjoitti:
onko muissa maissa saksassa, itävallassa, norjassa, ja vaikka ruotsissa ja tanskassa synnärissä kohtelu tuollaista?
Kiinnostaisi tosiaan kuulla.
Alue: Aihe vapaa
Mut hei, me säästetään. Kokemasi johtuu ihan älyttömistä säästätavoitteista ja tehostamisesta. Meille kirralle on alkanut tulla potilaita, jotka on kotiutettu liian nopeasti, säästösyistä, ja komplikaatiot iskevät kotona. Tämä säästäminen ei tule halvaksi.