Lue keskustelun säännöt.
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
2461/3113
|
06.02.2024 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Synnytys ei ole sairaus joten äitejä ei auteta vaikka pää olisi irti lähtenyt niin vauva pitää hoitaa itse. Eihän lapsuus tai vanhuuskaan itsessään ole sairaus mutta heitä autetaan koska avun tarpeessa olevia ihmisiä kuuluu ja yleensä halutaankin auttaa, ilmeisesti synnyttänyt nainen ei enään ole sitten ihminen:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miks niin moni synnyttäjä muuttuu ihan avuttomaksi lapaseksi synnytyksen jälkeen. Ei se yllätyksenä voi tulla, että on väsynyt synnytyksen jälkeen ja kivulias ja vuotava. näihin voi valmistautua ennalta. muutenkin tekee vain hyvää, että sairaaloissa patistetaan synnyttäjätkin liikkelle. Se tekee hyvää toipumista ajatellen ja mm. ennaltaehkäisee veritulppariskin konkretisoitumista.
Kyllä, ympäristön kuuluu valmistautua tukemaan häntä koska kerran tiedossa on miten rankkaa on. Sinä varmaan jätät jalan katkaisseen mummosikin selviämään yksin kun olisi voinut valmistautua.
Jalan murtuminen yleensä tulee yllätyksenä, synnytys ei. Ja tied
Se hyvä kunto ei auta siihen kun suunilleen pidetää väkisin hereillä että "ylös sieltä ja vauvaa hoitamaan",pakotetaan ilman särkylääkettä tikit värkissä liikkeelle,revitään tissit ruhjeille kidutusta muistuttavassa imetysopetuksessa.. vaikka olisi mikä fitnesskissa niin kyllä siinä voimat loppuu ja itku pääsee.
Vierailija kirjoitti:
Onko oikeasti niin että edes sektion jälkeen ei saa apua hoitajilta? Olin itse umpisuolenleikkauksessa, joka tehtiin tähystyksessä ja olin sen jälkeen niin kipeä että minulle autettiin lähtiessä vaatteetkin päälle. Oletan että sektio, joka on avoleikkaus, on vielä kipeämpi. Huhhuh, alkaa epäilyttää lasten hankkiminen..
Lasten synnyttäminen onkin tosi vakavasti otettava sairaus, kuten tällä palstalla hyvin huomaa.
Mulla samassa huoneessa ollut juuri synnyttänyt ja uupunut nainen kuorsasi koko yön niin että nukkumisesta ei kyllä tullut mitään. Siitä sitten lähdin vauvan hoitoon ja yöimetyksiin umpiväsyneenä.
Seuraavat kolme lasta synnytinkin polikliinisesti, lähdin parin tunnin kuluttua synnytyksestä kotiin. Se oli kyllä viisas ratkaisu, suosittelen, jos kunto kestää. Ei saa esim. rintatulehdusta niin helposti kuin sairaalassa.
Unen riistäminen on yksi tehokas kidustusmuoto. Ja tätä tehdään juuri synnyttäneille! Imetysopetuskin muistuttaa lähinnä inkvisition kuulustelua. Ja tähän päälle se ettei yhtä Buranaa voi saada kuin kymmenen tunnin päästä, kun hoitaja on ensin kysynyt lääkäriltä, joka kysyy omalta esimieheltään.
Onko se "prinsessakohtelun vaatimista" tai "henkistä heikkoutta ja fyysistä huonokuntoisuutta" jos ei jaksa tikit värkissä ja spinaalipuudutus-päänsäryssä vaihtaa lakanoita tai hakea ruokaansa? Tai jos tahtoisi jonkun ottavan vauvan hetkeksi jotta pääsee suihkuun?
Äidit olivat hyvinvoivempia ja lapsia syntyi enemmän kun oli vielä ns vauvalat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Unen riistäminen on yksi tehokas kidustusmuoto. Ja tätä tehdään juuri synnyttäneille! Imetysopetuskin muistuttaa lähinnä inkvisition kuulustelua. Ja tähän päälle se ettei yhtä Buranaa voi saada kuin kymmenen tunnin päästä, kun hoitaja on ensin kysynyt lääkäriltä, joka kysyy omalta esimieheltään.
Onko se "prinsessakohtelun vaatimista" tai "henkistä heikkoutta ja fyysistä huonokuntoisuutta" jos ei jaksa tikit värkissä ja spinaalipuudutus-päänsäryssä vaihtaa lakanoita tai hakea ruokaansa? Tai jos tahtoisi jonkun ottavan vauvan hetkeksi jotta pääsee suihkuun?
Äidit olivat hyvinvoivempia ja lapsia syntyi enemmän kun oli vielä ns vauvalat.
miten vaikea on ottaa kotoaan mukaan omat buranat ja omat muut lääkkeet?
1970-luvun lopulla äitini lähetettiin kotiin 6 tuntia synnytyksen jälkeen, koska oli jo toinen lapsi ja varmasti tietää, että miten vauvan kanssa toimitaan. Äiti sitten lähti. Mummoni oli meillä kotona sitten pitämässä huolta isommasta lapsesta ja kokkasi ruoat. Äiti kuljetti minua ympäri asuntoa, koska kuulemma huusi kolme kuukautta putkeen syntymästä lähtien ja tyynnyin vain liikkeellä ollessa. Äiti sanoi, että koskaan ei ole ollut fyysisesti niin hyvässä kunnossa kuin minun ollessa vauva.
Vierailija kirjoitti:
Unen riistäminen on yksi tehokas kidustusmuoto. Ja tätä tehdään juuri synnyttäneille! Imetysopetuskin muistuttaa lähinnä inkvisition kuulustelua. Ja tähän päälle se ettei yhtä Buranaa voi saada kuin kymmenen tunnin päästä, kun hoitaja on ensin kysynyt lääkäriltä, joka kysyy omalta esimieheltään.
Onko se "prinsessakohtelun vaatimista" tai "henkistä heikkoutta ja fyysistä huonokuntoisuutta" jos ei jaksa tikit värkissä ja spinaalipuudutus-päänsäryssä vaihtaa lakanoita tai hakea ruokaansa? Tai jos tahtoisi jonkun ottavan vauvan hetkeksi jotta pääsee suihkuun?
Äidit olivat hyvinvoivempia ja lapsia syntyi enemmän kun oli vielä ns vauvalat.
kuka siellä kotona vauvan sitten ottaa, kun äiti menee suihkuun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluaa ykistyishuoneen, kannattaa synnyttää Sairaala Novassa Jyväskylässä. Siellä ei muita kuin ykistyishuoneita olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unen riistäminen on yksi tehokas kidustusmuoto. Ja tätä tehdään juuri synnyttäneille! Imetysopetuskin muistuttaa lähinnä inkvisition kuulustelua. Ja tähän päälle se ettei yhtä Buranaa voi saada kuin kymmenen tunnin päästä, kun hoitaja on ensin kysynyt lääkäriltä, joka kysyy omalta esimieheltään.
Onko se "prinsessakohtelun vaatimista" tai "henkistä heikkoutta ja fyysistä huonokuntoisuutta" jos ei jaksa tikit värkissä ja spinaalipuudutus-päänsäryssä vaihtaa lakanoita tai hakea ruokaansa? Tai jos tahtoisi jonkun ottavan vauvan hetkeksi jotta pääsee suihkuun?
Äidit olivat hyvinvoivempia ja lapsia syntyi enemmän kun oli vielä ns vauvalat.
kuka siellä kotona vauvan sitten ottaa, kun äiti menee suihkuun
Isä. Tai sitten sitteri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unen riistäminen on yksi tehokas kidustusmuoto. Ja tätä tehdään juuri synnyttäneille! Imetysopetuskin muistuttaa lähinnä inkvisition kuulustelua. Ja tähän päälle se ettei yhtä Buranaa voi saada kuin kymmenen tunnin päästä, kun hoitaja on ensin kysynyt lääkäriltä, joka kysyy omalta esimieheltään.
Onko se "prinsessakohtelun vaatimista" tai "henkistä heikkoutta ja fyysistä huonokuntoisuutta" jos ei jaksa tikit värkissä ja spinaalipuudutus-päänsäryssä vaihtaa lakanoita tai hakea ruokaansa? Tai jos tahtoisi jonkun ottavan vauvan hetkeksi jotta pääsee suihkuun?
Äidit olivat hyvinvoivempia ja lapsia syntyi enemmän kun oli vielä ns vauvalat.
miten vaikea on ottaa kotoaan mukaan omat buranat ja omat muut lääkkeet?
Koska sitten alkaa kuulustelu ja sättiminen. Johan pari sivua sitten joku kertoi että kun mummo oli tuonut Aspiriinia, niin oli leimattu suunilleen narkkariksi.
1970-luvun lopulla äitini lä
Isä, mummo, äidin sisarukset. Jos ei tukiverkkoja ole niin ei niitä lapsiakaan kannata tehdä. Ainoastaan suomessa on sellainen käsitys perheestä johon kuuluu vain äiti ja vauva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsingissä Naistenklinikalla on synnyttämisen jälkeen mahdollisuus vieressä olevaan oikeaan hotelliin. Näin, kun synnytys mennyt hyvin ja esim jos jo aiemmin synnyttänyt.
Siellä saa olla koko perhe rauhassa ja heti opetella vauvantahtista uutta elämää.
Kätilön apua ja ohjeita saa tarvittassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalle kohdalle osuibmyös ilkeää henkilökuntaa. Yksi yöhoitaja tylytti kunnolla, kun pyysin lisämaitoa. Lyseli miten meinaan kotona ruokkia, että pitäs samalla tapaa pärjätä sairaalassa. 6 h itkun jälkeen toi 10 ml lisämaitoa ja piikitteli silloinkin. Itsellä ei maito lähtenyt nousemaan, vaikka yritin miten pumpata ja imettää. Myöhemmin selvisi, että rintojen rakenteesta johtuvaa. Haukkuivat myös rintani huonoksi ja verisuonet.
Onko toi Oulussa? Mä oon synnyttänyt sielä ja sanasta sanaan noin ilkeili ja tylytti vanha yöhoitaja 2015.
Vastaan vaikka onkin vanha viesti.
Tylyttämisestäkin voi tehdä huomautuksen potilasasiamiehen kautta.
Ymmärrän kyllä että jos tulee ihan lytätyksi ja on väsynyt niin vaikea pitää puoliaan. Mutta tiedoksi niille jotka jaksavat. Itse olin aikeissa tehdä ilmoitusta (ihan toisissa asioissa kuin synnytys) ja ensimmäistä kertaa huomasin, että huomautuksen voi tehdä ihan vain "epäasiallisesta kohtelusta". Ei siis tarvi olla suurta ja pahaa kuten hoitovirhe, kuten kuvittelin. Epäasiallinen kohtelu on riittävä syy tehdä ilmoitus potilasasiamiehelle. Ehkä näitä tehdään liian vähän, kun aina saa lukea miten törkeitä hoitohenkilökunta voi suustaan päästellä. Tai pantataan kipulääkettä tai mitä ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytin Mikkelissä vuonna 2006. Mies lähti kotiin muistaakseni klo 19 piti vieraiden poistua ja olin yksin yksin vastuussa tytöstä. Henkilökunta ei varsinaisesti ollut inhottava,mutta mitään apua en myöskään saanut vaan kaikki piti oppia itse.Oli aika hylätty ja ahdistunut olo. Kun maito ei noussut,minut vietiin keskellä yötä pitkää käytävää hämärään lypsyhuoneeseen ja jätettiin sinne yksin,tai no kaksin vauvan kanssa. Myös suihku oli karmea,yhteissuihku käytävällä jonne kipitit vauvaa perässä kiskoen,pyyhe päällä ja jälkivuodot reisillä. Ruoka sentään tuotiin huoneeseen jos ei pystynyt hakemaan tai vaikka imetti juuri silloin.
Sairaalat ovat karuja, kiireisiä, liukuhuhnamaista "palvelua" antavia suurlaitoksia. Nykyisin.
Aikaa ei ole / potilas / äiti ja vauva. Henkilökuntaa on liian vähän. Vain ihan välttämätön voidaan tehdä juoksujalkaa. Kiire näkyy ihan ulospäin, jopa puheessa ja ilmeissä ja äänensävyssä.
Meno on muuttunut erityisesti 5-10 vuoden aikana.
Ollut Kättärillä ja Naikkarilla töissä 25 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unen riistäminen on yksi tehokas kidustusmuoto. Ja tätä tehdään juuri synnyttäneille! Imetysopetuskin muistuttaa lähinnä inkvisition kuulustelua. Ja tähän päälle se ettei yhtä Buranaa voi saada kuin kymmenen tunnin päästä, kun hoitaja on ensin kysynyt lääkäriltä, joka kysyy omalta esimieheltään.
Onko se "prinsessakohtelun vaatimista" tai "henkistä heikkoutta ja fyysistä huonokuntoisuutta" jos ei jaksa tikit värkissä ja spinaalipuudutus-päänsäryssä vaihtaa lakanoita tai hakea ruokaansa? Tai jos tahtoisi jonkun ottavan vauvan hetkeksi jotta pääsee suihkuun?
Äidit olivat hyvinvoivempia ja lapsia syntyi enemmän kun oli vielä ns vauvalat.
miten vaikea on ottaa kotoaan mukaan omat buranat ja omat muut lääkkeet?
1970-luvun lopulla äitini lähetettiin kotiin 6 tuntia synnytyksen jälkeen, koska oli jo toinen lapsi ja varmasti tietää, että miten vauvan kanssa toimitaan. Äiti sitten lähti. Mummoni oli meillä kotona sitten pitämässä huolta isommasta lapsesta ja kokkasi ruoat. Äiti kuljetti minua ympäri asuntoa, koska kuulemma huusi kolme kuukautta putkeen syntymästä lähtien ja tyynnyin vain liikkeellä ollessa. Äiti sanoi, että koskaan ei ole ollut fyysisesti niin hyvässä kunnossa kuin minun ollessa vauva.
Miksi edes mennä sairaalaan, jos täytyisi itse huolehtia lääkityksestään ja hoidostaan?
Ja kaikki ei todellakaan ole kotiutuskunnossa 6 tunnin jälkeen, kuten en itse kiireellisen sektion jälkeen.
Nyt pitäisi päättää, haukutaanko naisia pronsessoiksi kun haluavat synnytyksessä asiallista kohtelua, vai haukutaanko kun eivät enää hanki. Molemmista ei voi haukkua.
Ekan synnytyksen jälkeen vaimo oli totaalisesti hajota sairaalassa. Ei saanut nukuttua kolmeen yöhön kolmen hengen huonessa vauvakuoron takia ja valitti niin kovasti, että ylilääkäri ja psykologi tuli katsomaan, mikä naista vaivaa. Saatiin sitten oma huone ja yöunien jälkeen oli ihan kunnossa. Neljännessä synnytyksessä heitettiin hetikohta pihalle ja pääsi kotiin omaan rauhaan ja kaikki oli hyvin.
Vierailija kirjoitti:
"Lihasvoimasta lähtee viisi prosenttia vuorokaudessa. Voima lähtee jaloista nopeammin kuin käsistä. Ikäihmisellä jo parin päivän vuodelepo voi pudottaa jalkojen lihasvoimaa niin, ettei potilas enää pysty kävelemään. Mitä vanhempi ihminen on kyseessä, sitä vaikeampi lihasvoima on saada takaisin." https://seura.fi/terveys/10-kysymysta/10-kysymysta-voiko-lepo-olla-vaar…
Ikäihmisiäkö siellä synnyttäneiden osastolla nyt oli, vai miten liittyy ketjun aiheeseen?
Vierailija kirjoitti:
Ainoa kokemukseni vuodelta 2009 NKL oli aivan eri maata. Sain oman pienen huoneen (pyytämättä), jossa olin ensimmäisen yön täysin rauhassa. Kätilöt ihania. Toisena yönä tuli toiseen sänkyyn (kaksi ainoastaan huoneessa) toinen nainen, joka oli hiljainen ja kohtelias, kuten miehensä joka oli huoneessa (verhon takana) vierailuajat kuten minunkin mieheni. Puhuttiin kaikki rauhallisella äänellä ja huomioitiin toisemme. Vauvatkin lähinnä nukkuivat, välillä jotain ininää. Neljäntenä päivänä pääsinkin kotiin. Hyvät muistot.
Sama juttu. Tosin maksoin vuonna 2000 ja 2001 omasta huoneesta ja omalle synnytyslääkärille extra maksuluokassa. Muistaakseni oli jotain 200-300mk (3vrk) siihen aikaan. Se oli mahdollista saada oma huone maksamalla jos oli tilaa.
Ylipäänsä kaikki olivat todella ystävällisiä ja kannustavia,myös ne ns.vanhanliiton hoitajat/kätilöt. Itselläni ei yhden yhtä negatiivistä sanottavaa NKL: hoidosta tai muustakaan synnytykseen ja jälkihoitoon liittyvään. Vieläkin kiitollisuudella muistelen ammattitaitoista henkilökuntaa.
Mutta jotain on ilmeisesti muuttunut, ei savua ilman tulta