Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Vierailija kirjoitti:
Monissa asioissa on vuosikymmenten saatossa menty eteenpäin ja ihmisten kohtelu on monissa paikoissa inhimillisempää kuin ennen. Siksi on kumma, miten synnärit ovat muuttuneet aivan toiseen suuntaan. Aikoinaan oli vauvalat, äitejä autettiin, sairaalassa oltiin useampi päivä. Ja lapsia syntyi enemmän kuin nykyään.
Ohis, mutta harvempi varmaan niitä vauvaloita kaipaa. Itse ainakin ottaisin koska tahansa mieluummin taatun mahdollisuuden perhehuoneeseen kuin sen, että vastasyntynyt vauvani on yksin (tai osana vauvojen joukkoa) jonkun random hoitajan kanssa kaukana perheestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä kun olen lukenut parikin vastausta joissa äidillä on kuumetta ja silti ei hoitsuilla on "Ei kiinnosta"-asenne
Eikö pitäisi selvittää mistä kuume johtuu ettei ole esim. Rintatulehdus,antaa lääkettä ja ottaa vauva hetkeksi että äiti voi nukkua.
Vierailija kirjoitti:
On edelleen maita joissa sekä synnytetään että toivutaan synnytyksestä ulkona, majoissa tai maakuopissa. Ehkä Ukrainassakin synnytetään tänäkin vuonna. Järkyttävää. Eikä auta järkyttyä homma vain on hoidettava.
Täällä maksetaan järkyttävät määrät veroja, että palvelu ja saatavuus olisi eri luokkaa! Helvetin ikävää maksaa palvelusta, joka ei toimi ja vielä melkein kirjaimellisesti syljetään päälle!
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kun olen lukenut parikin vastausta joissa äidillä on kuumetta ja silti ei hoitsuilla on "Ei kiinnosta"-asenne
Eikö pitäisi selvittää mistä kuume johtuu ettei ole esim. Rintatulehdus,antaa lääkettä ja ottaa vauva hetkeksi että äiti voi nukkua.
Normaali käytäntöä. Jos sanot, että "heikottaa, enkä ole nukkunut kahteen päivään", niin vastauksena saat: "hormonit pitää hereillä. Kävelet vain, niin ei tule veritulppa". Toinen vastaus: "Miten muka pärjäät kotona sitten?! Kannattaa nyt vain totutella". Äideillä ei ole mitään väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On edelleen maita joissa sekä synnytetään että toivutaan synnytyksestä ulkona, majoissa tai maakuopissa. Ehkä Ukrainassakin synnytetään tänäkin vuonna. Järkyttävää. Eikä auta järkyttyä homma vain on hoidettava.
Täällä maksetaan järkyttävät määrät veroja, että palvelu ja saatavuus olisi eri luokkaa! Helvetin ikävää maksaa palvelusta, joka ei toimi ja vielä melkein kirjaimellisesti syljetään päälle!
Vai toimiiko? Moni on kuitenkin ollut tyytyväinen palveluun, esim mä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On edelleen maita joissa sekä synnytetään että toivutaan synnytyksestä ulkona, majoissa tai maakuopissa. Ehkä Ukrainassakin synnytetään tänäkin vuonna. Järkyttävää. Eikä auta järkyttyä homma vain on hoidettava.
Täällä maksetaan järkyttävät määrät veroja, että palvelu ja saatavuus olisi eri luokkaa! Helvetin ikävää maksaa palvelusta, joka ei toimi ja vielä melkein kirjaimellisesti syljetään päälle!
Vai toimiiko? Moni on kuitenkin ollut tyytyväinen palveluun, esim mä
Aika pieni otanta. Tästä pitäisi tehdä ihan tilastollinen tutkimus, ennen kuin tuo argumenttisi on pätevä.
Mistä se kertoo että koettu ikävää kohtelua? Miksi kätilöt (tai osa heistä) toimii näin? Onko työ organisoitu jotenkin huonosti? Resurssit?
Onko laitoshuoltajia liian vähän? Onko tilaa vain isoille yhteishuoneille vai onko se kustannustehokkaampaa?
Ikäviä kokemuksia monella tässä ketjussa, mielenkiintoista luettavaa ja herättää kysymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä se kertoo että koettu ikävää kohtelua? Miksi kätilöt (tai osa heistä) toimii näin? Onko työ organisoitu jotenkin huonosti? Resurssit?
Onko laitoshuoltajia liian vähän? Onko tilaa vain isoille yhteishuoneille vai onko se kustannustehokkaampaa?
Ikäviä kokemuksia monella tässä ketjussa, mielenkiintoista luettavaa ja herättää kysymyksiä.
Mulle olisi riittänyt pelkkä ystävällisyys. Ei vaadi resursseja. Pelkästään asenne muutoksen monilla ihmisillä.
Olin kolme viikkoa sairaalassa, raskausmyrkytys johti kiireelliseen sektioon ja pitivät osastolla kun verenpaineli heitteli enkä nähnyt kovin hyvin. Kun pääsimme pois, vauvani näytti jättiläiseltä muiden, päivän parin ikäisten, rinnalla..
Hoitajista, ruuasta tai muusta ei ole valitettavaa. Päin vastoin sain vähän liiankin hyvää hoitoa, kun koetin katsoa telkkaa niin käskettiin nukkumaan vaikka just olin herännyt :D Olin kahden hengen huoneessa jossa oma vessa ja suihku.
Ja nyt se valituksen aihe eli HUONEKAVERIT. Ensimmäinen oli nuori, hyvin isänmaallinen tyttö jolta kuulin noin tuhat kertaa, että vauvan olisi pitänyt syntyä itsenäisyyspäivänä ja olla poika niin tästä olisi tullut Aa tu. Kun tytön poikakaveri tuli käymään vetelivät kielareita, kourivat toistensa per seitä ja ravasivat tupakalla. Hoitajatkin taisivat vähän hermostua kun kuhertelu ja tupakka kiinnosti vauvaa enemmän. Tytön päästyä kotiin hänen tilalleen tuli rouva jolla oli jonkinlainen suolistosairaus, ymmärrän ettei sille voi itse mitään mutta varasi vessaa koko ajan ja pöntön reunukset olivat täynnä verta ja pas kaa. Välillä myös teki housuun ja tiputteli lattiolle matkalla suihkuun. Kolmanteen huonekaveriin en ehtinyt tutustua, tuli samalla ovenavauksella kun minä lähdin kotiin.
Mikkelin sairaala ja vuosi oli 2007.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haloo joku toimittaja vois nyt herätä ja tehd jutun kuinka Suomen sivistysvaltio kohtelee äitejä. Mitä petoja ne kätilöt oikeen on?
Vierailija kirjoitti:
Haloo joku toimittaja vois nyt herätä ja tehd jutun kuinka Suomen sivistysvaltio kohtelee äitejä. Mitä petoja ne kätilöt oikeen on?
Ei tunnu toimittajia kiinnostavan epäkohdat ja vääryydet Suomessa,ei tietenkään ajavat politiikkojen ja päättäjien kanssa vain tiettyä agendaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 yön valvomisen, 18 tunnin synnytyksen, 2 tunnin ponnistusvaiheen, 1,5 tunnin istukan pusertamisen, 1 h tikkauksen ja 3 tunnin epätoivoisen imettämisen jälkeen olisin mielelläni halunnut nukkua muutaman tunnin, mutta sehän oli liikaa vaadittu tällaiselta prinsessalta.
Osaisiko joku alalla työskentelevä vastata näihin kysymyksiin, joista on eniten ollut täällä kritiikkiä:
Onko osastolla tullessa alkuesittelyä, vai miksi niin monelle ei ole kerrottu mitään käytäntöjä?
Kuinka monta laitosavustajaa osastolla on/vuoro?
Mitä heidän työnkuvaansa kuuluu?
Miksi lakanat pitää itse vaihtaa yksin vaikka olisi huonossa kunnossa?
Varmistaako kukaan hakeeko synnyttänyt ruokaa? Jos kyllä, niin miten?
Miksei ruokia voida jakaa kuten monilla muilla osastoilla? Edes lämpimiä ruokia, ja välipalat haettaisiin itse.
Mitä tapahtui ns. vauvaloille? Miksei vauvaa oteta enää hetkittäin hoitajille, jos äiti on huonossa kunnossa?
Miksi lisämaitoa on niin vaikea saada?
Mitä tehdään jos vieruskaveri kuorsata kovaan ääneen koko yön, tai vierailuaikoja ei noudateta vaan yhdellä on kokoajan koko suku käymässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja tärkein:
Miksi niin moni kätilö v*ttuilee vasta synnyttäneelle?
Vierailija kirjoitti:
Jatkuu
Toisen päivänä sain haukut, että miksi makaan verisissä lakanoissa ja miksi en ole niitä vaihtanut. Ei kukaan ollut koskaan sanonut minulle, että lakanat pitää vaihtaa itse. Eikä kukaan kertonut mistä löydän lakanoita. Enkä oikeasti olisi edes voinut niitä vaihtaa, kun liikuin koko ajan etanan vauhdilla ottamalla tukea kaiteista/sängystä/pöydästä. En uskaltanut lähteä yksin vessaan, vaan ajoitin vessakäynnit aina kätilön huoneessa käynnin yhteyteen ja pyysin häntä varmistamaan, etten pyörry välille. "Kyllä sitä pitää uskaltaa, ei kotonakaan kaukana auta". Ei auttanut, mutta kotona WC olikin muutaman askelen päässä, eikä 10 metrin päässä käytävällä.
Toisen päivän iltana kätilö sanoi, että vauva pitää kylvettää. Mies oli juuri käymässä, joten lähdimme taivaltamaan kohti kylvetyshuonetta. Pääsin sinne seinän kaiteissa roikkuen, kunnes siellä itse lämpimässä huoneessa alkoi taas maailma mustua silmissä ja jouduin istumaan huoneessa olevalle jakkaralle ja pyytämään että jos mies kylvettäisi, kun en pysy pystyssä. "Kyllä se äidinkin pitää opetella". Kylvetyksen jälkeen olin jo vähän tolpillani ja aloin pukemaan vauvaa. Lapsen käsittely oli varmasti haparoivaa, kun pelkäsin pyörtyväni ja lisäksi käsistä oli loppuraskaudessa kadonnut hienomotoriikka kokonaan, kun sain kumpaankin käteen rannekanavaoireyhtymän enkä saanut vauvan vaatteiden nappeja ja neppareita kunnolla kiinni. Kätilö vaan tuhahteli ja pyöritti silmiään. Sain napit, nepparit ja esim. omat rintaliivitkin normaalisti kiinni vasta 1,5 kk:n kuluttua synnytyksestä, joten vaiva oli ihan todellinen.
Oma olo alkoi kohentua hieman vasta kolmannen päivän iltana, mutta en vielä silloinkaan uskaltanut kävellä vauvan kanssa kunnolla, vaan nostin vauvan omasta sängystä rullasänkyyn ja siirsin sillä muutaman askelen päähän huoneessa olevalle vaipanvaihtopisteelle. Lisäksi varmistelin koko ajan että jakkara on lähellä, jos silmissä mustenee. Hassuinta oli, että kätilöt ihan ilmiselvästi epäilivät kiintymyssuhdettani vauvaan, vaikka kyse oli vain siitä etten pysynyt pystyssä. Kätilöt olivat jotenkin ihan pihalla siitä, että mikä minua vaivaa. En tiedä että lukiko kukaan papereitani koko aikana kun jouduin kaikille erikseen selittämään, että olen menettänyt paljon verta ja en pysy pystyssä. Vein vauvan vauvalaan aina siksi ajaksi kun raahasin itseni suihkuun ja tämäkin tuntui olevan väärin. Huonekaveri kyllä vei vauvan sinne yli 10 kertaa päivässä että pääsi pihalle tupakalle
Oikeasti en ole lainkaan mikään prinsessa. Olen maalaistalon tytär ja tehnyt fyysisesti raskasta työtä lapsesta saakka läpi yliopisto-opintojen. Olin ennen synnytystä ollut useasti potilaana naisten tautien ja sisätautien puolella. Minut oli leikattu monesti ja henkilökunta oli aina ihmetellyt nopeaa toipumista ja sitä etten esim. leikkauksen jälkeen tarvinnut lainkaan kipulääkkeitä. Minulle oli tehty epämiellyttävi ja kivuliaita tutkimuksia ja toimenpiteitä ilman kivunlievitystä ja olin saanut kehuja kun olin kestänyt kaikki lukuisat suoliston tähystykset ja muut tutkimukset silmää räpäyttämättä. Ja sitten synnytyksen jälkeen minua kohdellaan kuin roskaa ja ihan kuin olisin vailla jotain erityiskohtelua.
Eniten ärsyttää se, että olin niin huonossa kunnossa etten osannut ja jaksanut puolustaa itseäni, enkö sanonut vastaan.
Ja sitten jotkut kehtaa toistaa mantraa, että ei synnyttäjä ole sairas, joten ei häntä tarvitse hoitaakaan eikä edes auttaa!
Näille tiedoksi, että jo ihan pelkän huimauksen vuoksi ihminen voidaan ottaa tutkimuksiin ja hoitoon, eikä taatusti jätetä oman onnen varaan vaan autetaan ja katsotaan selviääkö vessareissusta yms. eikä telo itseänsä.
Mutta olepas vaan synnyttäjä. Vaikka menet seiniä pitkin tähtiä nähden, niin olet laiska, prinsessa, tyhmä ja avuton. Mitään merkitystä ei ole sillä, että olet menettänyt verta, on leikattu, kursittu, kaavittu, pihistetty kipulääkkeitä ja puudutuksia, ja takana on parin vuorokauden univelka.
Lääketiede TIETÄÄ, että kaikki yllämainittu on ihmiselle äärimmäisen suuri rasite ja siitä pitää saada toipua. Aivan kuten muutkin tilanteet, muut leikkaukset, kudosvauriot tai tapaturmat, ne kaikki vaativat välitöntä toipumista.
Synnyttäneille tätä toipumista ja rauhaa ei haluta suoda. Se on tietoinen valinta. Se rikkoo toipumista tarvitsevan ihmisarvoa ja potilaan oikeuksia.
Valittakaa kaikesta kaltoinkohtelusta. Pyytäkää siihen puolisolta apua, sillä juuri synnyttäneenä ei itse jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monissa asioissa on vuosikymmenten saatossa menty eteenpäin ja ihmisten kohtelu on monissa paikoissa inhimillisempää kuin ennen. Siksi on kumma, miten synnärit ovat muuttuneet aivan toiseen suuntaan. Aikoinaan oli vauvalat, äitejä autettiin, sairaalassa oltiin useampi päivä. Ja lapsia syntyi enemmän kuin nykyään.
Ohis, mutta harvempi varmaan niitä vauvaloita kaipaa. Itse ainakin ottaisin koska tahansa mieluummin taatun mahdollisuuden perhehuoneeseen kuin sen, että vastasyntynyt vauvani on yksin (tai osana vauvojen joukkoa) jonkun random hoitajan kanssa kaukana perheestään.
Ekan lapsen aikana oli vauvala ja kyllä luotin ihan täysin siihen randomhoitajaan. Tietenkin vauvan on parempi olla mahdollisimman paljon äitinsä lähellä, mutta vauvalla on myös silloin parempi olla, kun äiti on mahdollisimman hyväkuntoinen. Siksi olisi kiva, että olisi vauvalat, joissa joku hoitaisi edes välillä, tarpeen mukaan, jotta äiti saisi nukuttua. Ei tietenkään kokoaikaisesti. Ja perhehuone olis ihanne, mutta kaikki ei niihin pääse.
Vierailija kirjoitti:
Osaisiko joku alalla työskentelevä vastata näihin kysymyksiin, joista on eniten ollut täällä kritiikkiä:
Onko osastolla tullessa alkuesittelyä, vai miksi niin monelle ei ole kerrottu mitään käytäntöjä?
Ainoastaan synnärille sain. En osastolle. Saattoi olla ikkunalaudalla joku ohjekirja.Kuinka monta laitosavustajaa osastolla on/vuoro?
Sairaalahuoltajia (Koksissa) taitaa olla riippuen vuorossa 1-2. Ei yöllä.Mitä heidän työnkuvaansa kuuluu?
Siivous. Jugurtti ym tilaukset. Pyykkitilaukset.
Muilla osastoilla ruuan jako sänkyyn. Tuolla laittavat pöydälle aamupalakamat.Miksi lakanat pitää itse vaihtaa yksin vaikka olisi huonossa kunnossa?
Koska pitää. Kiusaa?Varmistaako kukaan hakeeko synnyttänyt ruokaa? Jos kyllä, niin miten?
Ehkä sairaalahuoltajat riippuen ihmisestä tarkistaa kärrystä.Miksei ruokia voida jakaa kuten monilla muilla osastoilla? Edes lämpimiä ruokia, ja välipalat haettaisiin itse.
Hiton hyvä kysymys.Mitä tapahtui ns. vauvaloille? Miksei vauvaa oteta enää hetkittäin hoitajille, jos äiti on huonossa kunnossa?
En tiedä nykyään. Itse synnytin -01 ja -04 tuolla ja olen nyt töissä KymenHValla niin tiedän jotain, mutten tuolta nykyään. Oma vauva sai olla yhden yön hikisesti.Miksi lisämaitoa on niin vaikea saada?
Koska imetysnat sismi.Mitä tehdään jos vieruskaveri kuorsata kovaan ääneen koko yön, tai vierailuaikoja ei noudateta vaan yhdellä on kokoajan koko suku käymässä?
Mulla vieruskaverin koko suku oli koko päivän eikä mitään sanomista keltöön. Pakenin. Olin oven vierellä. Ja nää oli ihan valkolaisia. Nykyään koronarajoitukset onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Osaisiko joku alalla työskentelevä vastata näihin kysymyksiin, joista on eniten ollut täällä kritiikkiä:
Onko osastolla tullessa alkuesittelyä, vai miksi niin monelle ei ole kerrottu mitään käytäntöjä?
Kuinka monta laitosavustajaa osastolla on/vuoro?
Mitä heidän työnkuvaansa kuuluu?
Miksi lakanat pitää itse vaihtaa yksin vaikka olisi huonossa kunnossa?
Varmistaako kukaan hakeeko synnyttänyt ruokaa? Jos kyllä, niin miten?
Miksei ruokia voida jakaa kuten monilla muilla osastoilla? Edes lämpimiä ruokia, ja välipalat haettaisiin itse.
Mitä tapahtui ns. vauvaloille? Miksei vauvaa oteta enää hetkittäin hoitajille, jos äiti on huonossa kunnossa?
Miksi lisämaitoa on niin vaikea saada?
Mitä tehdään jos vieruskaveri kuorsata kovaan ääneen koko yön, tai vierailuaikoja ei noudateta vaan yhdellä on kokoajan koko suku käymässä?
-mulle kerrottiin käytännöt, olin vaan nukutuksen jäljiltä vähän sekaisin niin saattoi mennä jotain ohi
-en vaihtanut lakanoita, sain lisätyynyn kun imetysasento oli vaikea
-sai syödä jos oli nälkä, pakko ei ollut
-liikkumiseen kannustettiin, mutten saanut itse esim nostaa vauvaa
-lisämaitoa annettiin vain ihan aluksi, ei kuulema haluttu opettaa vauvaa pullolle. Imetys käynnistyikin kolmantena päivänä hyvin
-vauvaa otettiin välillä hoitajien huoneeseen, mutta en olisi malttanut antaa. Siksi en nukkunutkaan kuin pätkissä, halusin olla vauvan kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On edelleen maita joissa sekä synnytetään että toivutaan synnytyksestä ulkona, majoissa tai maakuopissa. Ehkä Ukrainassakin synnytetään tänäkin vuonna. Järkyttävää. Eikä auta järkyttyä homma vain on hoidettava.
Täällä maksetaan järkyttävät määrät veroja, että palvelu ja saatavuus olisi eri luokkaa! Helvetin ikävää maksaa palvelusta, joka ei toimi ja vielä melkein kirjaimellisesti syljetään päälle!
Vai toimiiko? Moni on kuitenkin ollut tyytyväinen palveluun, esim mä
Se on hienoa ja hyvä, että olet ollut tyytyväinen palveluun. Mutta onko olosi ollut samanlainen, kuin näissä kertomuksissa? Onko vauvasi huutanut nälkääsi kaksi vuorokautta, ja sinulle vain tiuskittu? Jos kohdallasi ei ole ollut mitään vastaavaa, niin olet onnekas. Tai, jos olet saanut inhimmillisen kohtelun.
Eipä nämä äidit näissä kokemuksissaan ole mitään kuuta taivaalta odottanut. Mielestäni menee osin jo kidutuksen puolelle.
Alue: Aihe vapaa
Tarkoitatko, ettei täällä saa olla tuskissaan, väsynyt, pyörtyillä ja valittaa siitä, ettei vauvat saa maitoa, koska jossakin muualla on asiat ehkä kurjemmin?