Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli

Vierailija kirjoitti:

Oulussa vuonna 2013. Muuten ihan hyvä kokemus, sain jopa yksityishuoneen. Yhden hoitajan ilkeä kommentti jäi mieleen että pidin kuulemma vauvaa liikaa sylissä kun "se sitten tottuu siihen". Niin että mitä?? :D

Heh, tää on ihan paras!! Olisin ymmärtänyt vielä jonkun joskus kolkyt vuotta sitten noin sanovan, mut nykyaikana😲. Sylihoito oli tunnettu asia jos silloinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon synnyttänyt OYSsä ja TYKSissä ja täytyy sanoa että kulttuurit oli kuin yö ja päivä. Oulussa tunsin olevani kuin jotain karjaa ja molemmilla kerroilla sattui sama inhottava yöhoitaja. Toisella kerralla tunnistin että ei helvetti taasko. :D Synnytyksen aikana ei hirveästi kukaan viitsinyt mulle kertoa mitä tapahtuu tai tehdään ja kohtua supistava ainekin spruutattiin vaan suoneen ja mun piti kysyä mitä toi oli? :D Salista piti kävellä itse osastolle työntäen vauvaa kärryssä. Paikkoja oli liian vähän ja se kyllä kerrottiin ja kiire tuntu olevan kaikilla ja kaikki vaikutti tosi kireiltä.

TYKSissä puolestaan synnytyksessäkin aina ennen kuin koskettiin siitä kerrottiin. Mut kärrättiin pyörätuolilla osastolle vauva sylissä, mikä oli jotenkin tosi kiva. Rauhallinen meno vaikka tilaa oli sielläkin vähän. Ei ollut sellaista kiireen tuntua ja kysyttiin mitä mieltä oisin jos lähtisin kotiin jo aamusta lääkärin jälkeen. Saman asian (tilan puutteen) voi ilmaista monella tavalla. Kaikki tervehti kun tulin vauvan kanssa osastolle. Siellä oli kyllä tosi lämmin meininki ja yksi hoitaja toivotteli tervetulleeksi uudelleenkin. :D

Synnytin 2007 OYS:issa ja ei ole mitään muuta kuin hyvää sanottavaa henkilökunnasta ja fasiliteeteista.

Ei ollut henkilökunnan vika, että synnytys ei käynnistynyt yrityksistä huolimatta ja jouduttiin kiireelliseen sektioon. Eikä sekään, ettei ole tarjota yksityishuonetta jokaiselle synnyttäjälle. Huone oli kuitenkin tilava ja lämmin, ruokaa oli saatavilla aina halutessa ja se oli hyvää. Hoitajat tarjosivat minulle välillä mahdollisuuden nukkua ja veivät vauvan valvomoon. Imetykseen sain tukea ja vaikka se onnistuikin kunnolla vasta kotona, niin onnistui kuitenkin, eikä vauvakaan nälkään nääntynyt. 

en toisaalta kyllä hetkeäkään kuvitellut, että kun olen synnyttämässä, tai sen jälkeen vastasyntyneen huoltajana, saisin joka öiset kauneusuneni..

Mun mielestä on jotenkin aika surullista, jos me Suomessa joudumme olemaan jotenkin erikseen kiitollisia siitä, että sairaalahuone on lämmin, ruokaa on saatavilla ja imetykseen saa tukea. Eikö nuo nyt ole ihan sellaisia ehdottomia minimivaatimuksia, joita sivistysvaltiossa saa synnytyksen (tai minkä tahansa lääketieteellisen toimenpiteen!) jälkeen odottaa? Kiitollisuus siitä, että imetykseen sai tukea on ihan sama asia kuin erikseen mainittu kiitollisuus siitä, että polvileikkauksen jälkeen fysioterapeutti opasti kävelemään lähdössä tai lapsi oppi peruskoulussa lukemaan. 

Sanoinko olevani "erikseen kiitollinen"? Onko minimivaatimus yhteiskunnan tuottamiin palveluihin se, että niiden tulee olla itsestäänselvyyksiä jopa siihen laatuasteeseen saakka, josta ei-sivistysvaltion asukas olisi "erikseen kiitollinen", mutta suomalainen ei, koska minimivaatimus? Minä osaan kyllä olla kiitollinen ihan tästä koko hyvinvointiyhteiskunnasta, mukaan lukien lapseni opettajat, jotka ovat mahdollistaneet hänen oppimisensa ja saamani erikoissairaanhoito, jonka jälkeen kasvoissani ei ole enää kasvainta. Ehkä se johtuu siitä, että osallistumme perheenä joka vuosi noin 60'000 euron arvosta suoraan ansio- ja pääomatuloveroina näiden itsestäänselvyyksien rahoittamiseen. Ihan tutkimusten mukaankin arvostus lisääntyy suoraan suhteessa omaan panostukseen, siksi esim ilkivaltaa tekee aniharvoin hän joka julkisten rakennusten kustantamiseen osallistuu.

Tai sitten sinua on yksinkertaisesti kohdeltu silkkihansikkain, koska perheenne kuuluu hyvätuloiseen luokkaan? Anteeksi, oli ihan pakko, kun olen lapsuudesta asti vähän väliä törmännyt tähän ilmiöön. Jo alakoulussa oli ne silmäätekevien lapset vs. muu rupusakki, eikä tarvi arvailla, kumpi ryhmä oli opettajien suosiossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon synnyttänyt OYSsä ja TYKSissä ja täytyy sanoa että kulttuurit oli kuin yö ja päivä. Oulussa tunsin olevani kuin jotain karjaa ja molemmilla kerroilla sattui sama inhottava yöhoitaja. Toisella kerralla tunnistin että ei helvetti taasko. :D Synnytyksen aikana ei hirveästi kukaan viitsinyt mulle kertoa mitä tapahtuu tai tehdään ja kohtua supistava ainekin spruutattiin vaan suoneen ja mun piti kysyä mitä toi oli? :D Salista piti kävellä itse osastolle työntäen vauvaa kärryssä. Paikkoja oli liian vähän ja se kyllä kerrottiin ja kiire tuntu olevan kaikilla ja kaikki vaikutti tosi kireiltä.

TYKSissä puolestaan synnytyksessäkin aina ennen kuin koskettiin siitä kerrottiin. Mut kärrättiin pyörätuolilla osastolle vauva sylissä, mikä oli jotenkin tosi kiva. Rauhallinen meno vaikka tilaa oli sielläkin vähän. Ei ollut sellaista kiireen tuntua ja kysyttiin mitä mieltä oisin jos lähtisin kotiin jo aamusta lääkärin jälkeen. Saman asian (tilan puutteen) voi ilmaista monella tavalla. Kaikki tervehti kun tulin vauvan kanssa osastolle. Siellä oli kyllä tosi lämmin meininki ja yksi hoitaja toivotteli tervetulleeksi uudelleenkin. :D

Synnytin 2007 OYS:issa ja ei ole mitään muuta kuin hyvää sanottavaa henkilökunnasta ja fasiliteeteista.

Ei ollut henkilökunnan vika, että synnytys ei käynnistynyt yrityksistä huolimatta ja jouduttiin kiireelliseen sektioon. Eikä sekään, ettei ole tarjota yksityishuonetta jokaiselle synnyttäjälle. Huone oli kuitenkin tilava ja lämmin, ruokaa oli saatavilla aina halutessa ja se oli hyvää. Hoitajat tarjosivat minulle välillä mahdollisuuden nukkua ja veivät vauvan valvomoon. Imetykseen sain tukea ja vaikka se onnistuikin kunnolla vasta kotona, niin onnistui kuitenkin, eikä vauvakaan nälkään nääntynyt. 

en toisaalta kyllä hetkeäkään kuvitellut, että kun olen synnyttämässä, tai sen jälkeen vastasyntyneen huoltajana, saisin joka öiset kauneusuneni..

Mun mielestä on jotenkin aika surullista, jos me Suomessa joudumme olemaan jotenkin erikseen kiitollisia siitä, että sairaalahuone on lämmin, ruokaa on saatavilla ja imetykseen saa tukea. Eikö nuo nyt ole ihan sellaisia ehdottomia minimivaatimuksia, joita sivistysvaltiossa saa synnytyksen (tai minkä tahansa lääketieteellisen toimenpiteen!) jälkeen odottaa? Kiitollisuus siitä, että imetykseen sai tukea on ihan sama asia kuin erikseen mainittu kiitollisuus siitä, että polvileikkauksen jälkeen fysioterapeutti opasti kävelemään lähdössä tai lapsi oppi peruskoulussa lukemaan. 

Sanoinko olevani "erikseen kiitollinen"? Onko minimivaatimus yhteiskunnan tuottamiin palveluihin se, että niiden tulee olla itsestäänselvyyksiä jopa siihen laatuasteeseen saakka, josta ei-sivistysvaltion asukas olisi "erikseen kiitollinen", mutta suomalainen ei, koska minimivaatimus? Minä osaan kyllä olla kiitollinen ihan tästä koko hyvinvointiyhteiskunnasta, mukaan lukien lapseni opettajat, jotka ovat mahdollistaneet hänen oppimisensa ja saamani erikoissairaanhoito, jonka jälkeen kasvoissani ei ole enää kasvainta. Ehkä se johtuu siitä, että osallistumme perheenä joka vuosi noin 60'000 euron arvosta suoraan ansio- ja pääomatuloveroina näiden itsestäänselvyyksien rahoittamiseen. Ihan tutkimusten mukaankin arvostus lisääntyy suoraan suhteessa omaan panostukseen, siksi esim ilkivaltaa tekee aniharvoin hän joka julkisten rakennusten kustantamiseen osallistuu.

On ihan totta, ettet käyttänyt itse sanavalintaa kiitollinen. Puhuit, ettei ole mitään muuta kuin hyvää sanottavaa, joka kääntyi mielessäni melko samaksi asiaksi. 

Ja siis kyllä, minä ajattelen, sinua huomattavasti vaatimattomampana veronmaksajana, että minun ei tarvitse mitenkään panna edes merkille sitä, että Suomessa sairaalat ovat lämpimiä ja niissä saa ruokaa. Myös imetysohjaus on minusta synnytyksen jälkeen aivan bare minimum, vaikka toki sitäkään ei valitettavasti usein saa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon synnyttänyt OYSsä ja TYKSissä ja täytyy sanoa että kulttuurit oli kuin yö ja päivä. Oulussa tunsin olevani kuin jotain karjaa ja molemmilla kerroilla sattui sama inhottava yöhoitaja. Toisella kerralla tunnistin että ei helvetti taasko. :D Synnytyksen aikana ei hirveästi kukaan viitsinyt mulle kertoa mitä tapahtuu tai tehdään ja kohtua supistava ainekin spruutattiin vaan suoneen ja mun piti kysyä mitä toi oli? :D Salista piti kävellä itse osastolle työntäen vauvaa kärryssä. Paikkoja oli liian vähän ja se kyllä kerrottiin ja kiire tuntu olevan kaikilla ja kaikki vaikutti tosi kireiltä.

TYKSissä puolestaan synnytyksessäkin aina ennen kuin koskettiin siitä kerrottiin. Mut kärrättiin pyörätuolilla osastolle vauva sylissä, mikä oli jotenkin tosi kiva. Rauhallinen meno vaikka tilaa oli sielläkin vähän. Ei ollut sellaista kiireen tuntua ja kysyttiin mitä mieltä oisin jos lähtisin kotiin jo aamusta lääkärin jälkeen. Saman asian (tilan puutteen) voi ilmaista monella tavalla. Kaikki tervehti kun tulin vauvan kanssa osastolle. Siellä oli kyllä tosi lämmin meininki ja yksi hoitaja toivotteli tervetulleeksi uudelleenkin. :D

Synnytin 2007 OYS:issa ja ei ole mitään muuta kuin hyvää sanottavaa henkilökunnasta ja fasiliteeteista.

Ei ollut henkilökunnan vika, että synnytys ei käynnistynyt yrityksistä huolimatta ja jouduttiin kiireelliseen sektioon. Eikä sekään, ettei ole tarjota yksityishuonetta jokaiselle synnyttäjälle. Huone oli kuitenkin tilava ja lämmin, ruokaa oli saatavilla aina halutessa ja se oli hyvää. Hoitajat tarjosivat minulle välillä mahdollisuuden nukkua ja veivät vauvan valvomoon. Imetykseen sain tukea ja vaikka se onnistuikin kunnolla vasta kotona, niin onnistui kuitenkin, eikä vauvakaan nälkään nääntynyt. 

en toisaalta kyllä hetkeäkään kuvitellut, että kun olen synnyttämässä, tai sen jälkeen vastasyntyneen huoltajana, saisin joka öiset kauneusuneni..

Mun mielestä on jotenkin aika surullista, jos me Suomessa joudumme olemaan jotenkin erikseen kiitollisia siitä, että sairaalahuone on lämmin, ruokaa on saatavilla ja imetykseen saa tukea. Eikö nuo nyt ole ihan sellaisia ehdottomia minimivaatimuksia, joita sivistysvaltiossa saa synnytyksen (tai minkä tahansa lääketieteellisen toimenpiteen!) jälkeen odottaa? Kiitollisuus siitä, että imetykseen sai tukea on ihan sama asia kuin erikseen mainittu kiitollisuus siitä, että polvileikkauksen jälkeen fysioterapeutti opasti kävelemään lähdössä tai lapsi oppi peruskoulussa lukemaan. 

Sanoinko olevani "erikseen kiitollinen"? Onko minimivaatimus yhteiskunnan tuottamiin palveluihin se, että niiden tulee olla itsestäänselvyyksiä jopa siihen laatuasteeseen saakka, josta ei-sivistysvaltion asukas olisi "erikseen kiitollinen", mutta suomalainen ei, koska minimivaatimus? Minä osaan kyllä olla kiitollinen ihan tästä koko hyvinvointiyhteiskunnasta, mukaan lukien lapseni opettajat, jotka ovat mahdollistaneet hänen oppimisensa ja saamani erikoissairaanhoito, jonka jälkeen kasvoissani ei ole enää kasvainta. Ehkä se johtuu siitä, että osallistumme perheenä joka vuosi noin 60'000 euron arvosta suoraan ansio- ja pääomatuloveroina näiden itsestäänselvyyksien rahoittamiseen. Ihan tutkimusten mukaankin arvostus lisääntyy suoraan suhteessa omaan panostukseen, siksi esim ilkivaltaa tekee aniharvoin hän joka julkisten rakennusten kustantamiseen osallistuu.

Tai sitten sinua on yksinkertaisesti kohdeltu silkkihansikkain, koska perheenne kuuluu hyvätuloiseen luokkaan? Anteeksi, oli ihan pakko, kun olen lapsuudesta asti vähän väliä törmännyt tähän ilmiöön. Jo alakoulussa oli ne silmäätekevien lapset vs. muu rupusakki, eikä tarvi arvailla, kumpi ryhmä oli opettajien suosiossa.

en tiedä missä tällaista tapahtuu, mutta kaupungissa jossa synnytin, ei kukaan tuntenut minua tai perhetaustaani, eikä tulot silloin juuri valmistuneena olleet kummaset.

Nykyiselläkään paikkakunnalla tuskin opettajat tai hoitajat tietävät perheeni tulotasoa mistään. En kulje hienoissa vaatteissa, hienolla autolla tai muutakaan, ihan absurdi ajatuskin, olemme hieman keskimääräistä keskituloista korkeammissa ansioissa eikä mitään "parempaa väkeä"

Toki suhtaudun arvostavasti toisiin ihmisiin, ehkä siihen tausta vaikuttaa ja sillä on jokin merkitys siinä minkälaista palvelua kokee saavansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon synnyttänyt OYSsä ja TYKSissä ja täytyy sanoa että kulttuurit oli kuin yö ja päivä. Oulussa tunsin olevani kuin jotain karjaa ja molemmilla kerroilla sattui sama inhottava yöhoitaja. Toisella kerralla tunnistin että ei helvetti taasko. :D Synnytyksen aikana ei hirveästi kukaan viitsinyt mulle kertoa mitä tapahtuu tai tehdään ja kohtua supistava ainekin spruutattiin vaan suoneen ja mun piti kysyä mitä toi oli? :D Salista piti kävellä itse osastolle työntäen vauvaa kärryssä. Paikkoja oli liian vähän ja se kyllä kerrottiin ja kiire tuntu olevan kaikilla ja kaikki vaikutti tosi kireiltä.

TYKSissä puolestaan synnytyksessäkin aina ennen kuin koskettiin siitä kerrottiin. Mut kärrättiin pyörätuolilla osastolle vauva sylissä, mikä oli jotenkin tosi kiva. Rauhallinen meno vaikka tilaa oli sielläkin vähän. Ei ollut sellaista kiireen tuntua ja kysyttiin mitä mieltä oisin jos lähtisin kotiin jo aamusta lääkärin jälkeen. Saman asian (tilan puutteen) voi ilmaista monella tavalla. Kaikki tervehti kun tulin vauvan kanssa osastolle. Siellä oli kyllä tosi lämmin meininki ja yksi hoitaja toivotteli tervetulleeksi uudelleenkin. :D

Synnytin 2007 OYS:issa ja ei ole mitään muuta kuin hyvää sanottavaa henkilökunnasta ja fasiliteeteista.

Ei ollut henkilökunnan vika, että synnytys ei käynnistynyt yrityksistä huolimatta ja jouduttiin kiireelliseen sektioon. Eikä sekään, ettei ole tarjota yksityishuonetta jokaiselle synnyttäjälle. Huone oli kuitenkin tilava ja lämmin, ruokaa oli saatavilla aina halutessa ja se oli hyvää. Hoitajat tarjosivat minulle välillä mahdollisuuden nukkua ja veivät vauvan valvomoon. Imetykseen sain tukea ja vaikka se onnistuikin kunnolla vasta kotona, niin onnistui kuitenkin, eikä vauvakaan nälkään nääntynyt. 

en toisaalta kyllä hetkeäkään kuvitellut, että kun olen synnyttämässä, tai sen jälkeen vastasyntyneen huoltajana, saisin joka öiset kauneusuneni..

Mun mielestä on jotenkin aika surullista, jos me Suomessa joudumme olemaan jotenkin erikseen kiitollisia siitä, että sairaalahuone on lämmin, ruokaa on saatavilla ja imetykseen saa tukea. Eikö nuo nyt ole ihan sellaisia ehdottomia minimivaatimuksia, joita sivistysvaltiossa saa synnytyksen (tai minkä tahansa lääketieteellisen toimenpiteen!) jälkeen odottaa? Kiitollisuus siitä, että imetykseen sai tukea on ihan sama asia kuin erikseen mainittu kiitollisuus siitä, että polvileikkauksen jälkeen fysioterapeutti opasti kävelemään lähdössä tai lapsi oppi peruskoulussa lukemaan. 

Sanoinko olevani "erikseen kiitollinen"? Onko minimivaatimus yhteiskunnan tuottamiin palveluihin se, että niiden tulee olla itsestäänselvyyksiä jopa siihen laatuasteeseen saakka, josta ei-sivistysvaltion asukas olisi "erikseen kiitollinen", mutta suomalainen ei, koska minimivaatimus? Minä osaan kyllä olla kiitollinen ihan tästä koko hyvinvointiyhteiskunnasta, mukaan lukien lapseni opettajat, jotka ovat mahdollistaneet hänen oppimisensa ja saamani erikoissairaanhoito, jonka jälkeen kasvoissani ei ole enää kasvainta. Ehkä se johtuu siitä, että osallistumme perheenä joka vuosi noin 60'000 euron arvosta suoraan ansio- ja pääomatuloveroina näiden itsestäänselvyyksien rahoittamiseen. Ihan tutkimusten mukaankin arvostus lisääntyy suoraan suhteessa omaan panostukseen, siksi esim ilkivaltaa tekee aniharvoin hän joka julkisten rakennusten kustantamiseen osallistuu.

Ja ihan yutkitusti ihmisen empatiakyky vähenee taloudellisen aseman nousun myötä. Oliko väärinymmärrys nyt tahallinen, vai oikeasti et ymmärrä, mistä tässä ketjussa on kyse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon synnyttänyt OYSsä ja TYKSissä ja täytyy sanoa että kulttuurit oli kuin yö ja päivä. Oulussa tunsin olevani kuin jotain karjaa ja molemmilla kerroilla sattui sama inhottava yöhoitaja. Toisella kerralla tunnistin että ei helvetti taasko. :D Synnytyksen aikana ei hirveästi kukaan viitsinyt mulle kertoa mitä tapahtuu tai tehdään ja kohtua supistava ainekin spruutattiin vaan suoneen ja mun piti kysyä mitä toi oli? :D Salista piti kävellä itse osastolle työntäen vauvaa kärryssä. Paikkoja oli liian vähän ja se kyllä kerrottiin ja kiire tuntu olevan kaikilla ja kaikki vaikutti tosi kireiltä.

TYKSissä puolestaan synnytyksessäkin aina ennen kuin koskettiin siitä kerrottiin. Mut kärrättiin pyörätuolilla osastolle vauva sylissä, mikä oli jotenkin tosi kiva. Rauhallinen meno vaikka tilaa oli sielläkin vähän. Ei ollut sellaista kiireen tuntua ja kysyttiin mitä mieltä oisin jos lähtisin kotiin jo aamusta lääkärin jälkeen. Saman asian (tilan puutteen) voi ilmaista monella tavalla. Kaikki tervehti kun tulin vauvan kanssa osastolle. Siellä oli kyllä tosi lämmin meininki ja yksi hoitaja toivotteli tervetulleeksi uudelleenkin. :D

Synnytin 2007 OYS:issa ja ei ole mitään muuta kuin hyvää sanottavaa henkilökunnasta ja fasiliteeteista.

Ei ollut henkilökunnan vika, että synnytys ei käynnistynyt yrityksistä huolimatta ja jouduttiin kiireelliseen sektioon. Eikä sekään, ettei ole tarjota yksityishuonetta jokaiselle synnyttäjälle. Huone oli kuitenkin tilava ja lämmin, ruokaa oli saatavilla aina halutessa ja se oli hyvää. Hoitajat tarjosivat minulle välillä mahdollisuuden nukkua ja veivät vauvan valvomoon. Imetykseen sain tukea ja vaikka se onnistuikin kunnolla vasta kotona, niin onnistui kuitenkin, eikä vauvakaan nälkään nääntynyt. 

en toisaalta kyllä hetkeäkään kuvitellut, että kun olen synnyttämässä, tai sen jälkeen vastasyntyneen huoltajana, saisin joka öiset kauneusuneni..

Mun mielestä on jotenkin aika surullista, jos me Suomessa joudumme olemaan jotenkin erikseen kiitollisia siitä, että sairaalahuone on lämmin, ruokaa on saatavilla ja imetykseen saa tukea. Eikö nuo nyt ole ihan sellaisia ehdottomia minimivaatimuksia, joita sivistysvaltiossa saa synnytyksen (tai minkä tahansa lääketieteellisen toimenpiteen!) jälkeen odottaa? Kiitollisuus siitä, että imetykseen sai tukea on ihan sama asia kuin erikseen mainittu kiitollisuus siitä, että polvileikkauksen jälkeen fysioterapeutti opasti kävelemään lähdössä tai lapsi oppi peruskoulussa lukemaan. 

Sanoinko olevani "erikseen kiitollinen"? Onko minimivaatimus yhteiskunnan tuottamiin palveluihin se, että niiden tulee olla itsestäänselvyyksiä jopa siihen laatuasteeseen saakka, josta ei-sivistysvaltion asukas olisi "erikseen kiitollinen", mutta suomalainen ei, koska minimivaatimus? Minä osaan kyllä olla kiitollinen ihan tästä koko hyvinvointiyhteiskunnasta, mukaan lukien lapseni opettajat, jotka ovat mahdollistaneet hänen oppimisensa ja saamani erikoissairaanhoito, jonka jälkeen kasvoissani ei ole enää kasvainta. Ehkä se johtuu siitä, että osallistumme perheenä joka vuosi noin 60'000 euron arvosta suoraan ansio- ja pääomatuloveroina näiden itsestäänselvyyksien rahoittamiseen. Ihan tutkimusten mukaankin arvostus lisääntyy suoraan suhteessa omaan panostukseen, siksi esim ilkivaltaa tekee aniharvoin hän joka julkisten rakennusten kustantamiseen osallistuu.

Tai sitten sinua on yksinkertaisesti kohdeltu silkkihansikkain, koska perheenne kuuluu hyvätuloiseen luokkaan? Anteeksi, oli ihan pakko, kun olen lapsuudesta asti vähän väliä törmännyt tähän ilmiöön. Jo alakoulussa oli ne silmäätekevien lapset vs. muu rupusakki, eikä tarvi arvailla, kumpi ryhmä oli opettajien suosiossa.

en tiedä missä tällaista tapahtuu, mutta kaupungissa jossa synnytin, ei kukaan tuntenut minua tai perhetaustaani, eikä tulot silloin juuri valmistuneena olleet kummaset.

Nykyiselläkään paikkakunnalla tuskin opettajat tai hoitajat tietävät perheeni tulotasoa mistään. En kulje hienoissa vaatteissa, hienolla autolla tai muutakaan, ihan absurdi ajatuskin, olemme hieman keskimääräistä keskituloista korkeammissa ansioissa eikä mitään "parempaa väkeä"

Toki suhtaudun arvostavasti toisiin ihmisiin, ehkä siihen tausta vaikuttaa ja sillä on jokin merkitys siinä minkälaista palvelua kokee saavansa.

No kovin arvostavasti et suhtaudu tämän palstan kirjoittajiin. Ikävä kyllä, aika ylimielinen ja opettava asenne. Mut hienoa, et tuloissa löytyy!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon synnyttänyt OYSsä ja TYKSissä ja täytyy sanoa että kulttuurit oli kuin yö ja päivä. Oulussa tunsin olevani kuin jotain karjaa ja molemmilla kerroilla sattui sama inhottava yöhoitaja. Toisella kerralla tunnistin että ei helvetti taasko. :D Synnytyksen aikana ei hirveästi kukaan viitsinyt mulle kertoa mitä tapahtuu tai tehdään ja kohtua supistava ainekin spruutattiin vaan suoneen ja mun piti kysyä mitä toi oli? :D Salista piti kävellä itse osastolle työntäen vauvaa kärryssä. Paikkoja oli liian vähän ja se kyllä kerrottiin ja kiire tuntu olevan kaikilla ja kaikki vaikutti tosi kireiltä.

TYKSissä puolestaan synnytyksessäkin aina ennen kuin koskettiin siitä kerrottiin. Mut kärrättiin pyörätuolilla osastolle vauva sylissä, mikä oli jotenkin tosi kiva. Rauhallinen meno vaikka tilaa oli sielläkin vähän. Ei ollut sellaista kiireen tuntua ja kysyttiin mitä mieltä oisin jos lähtisin kotiin jo aamusta lääkärin jälkeen. Saman asian (tilan puutteen) voi ilmaista monella tavalla. Kaikki tervehti kun tulin vauvan kanssa osastolle. Siellä oli kyllä tosi lämmin meininki ja yksi hoitaja toivotteli tervetulleeksi uudelleenkin. :D

Synnytin 2007 OYS:issa ja ei ole mitään muuta kuin hyvää sanottavaa henkilökunnasta ja fasiliteeteista.

Ei ollut henkilökunnan vika, että synnytys ei käynnistynyt yrityksistä huolimatta ja jouduttiin kiireelliseen sektioon. Eikä sekään, ettei ole tarjota yksityishuonetta jokaiselle synnyttäjälle. Huone oli kuitenkin tilava ja lämmin, ruokaa oli saatavilla aina halutessa ja se oli hyvää. Hoitajat tarjosivat minulle välillä mahdollisuuden nukkua ja veivät vauvan valvomoon. Imetykseen sain tukea ja vaikka se onnistuikin kunnolla vasta kotona, niin onnistui kuitenkin, eikä vauvakaan nälkään nääntynyt. 

en toisaalta kyllä hetkeäkään kuvitellut, että kun olen synnyttämässä, tai sen jälkeen vastasyntyneen huoltajana, saisin joka öiset kauneusuneni..

Mun mielestä on jotenkin aika surullista, jos me Suomessa joudumme olemaan jotenkin erikseen kiitollisia siitä, että sairaalahuone on lämmin, ruokaa on saatavilla ja imetykseen saa tukea. Eikö nuo nyt ole ihan sellaisia ehdottomia minimivaatimuksia, joita sivistysvaltiossa saa synnytyksen (tai minkä tahansa lääketieteellisen toimenpiteen!) jälkeen odottaa? Kiitollisuus siitä, että imetykseen sai tukea on ihan sama asia kuin erikseen mainittu kiitollisuus siitä, että polvileikkauksen jälkeen fysioterapeutti opasti kävelemään lähdössä tai lapsi oppi peruskoulussa lukemaan. 

Sanoinko olevani "erikseen kiitollinen"? Onko minimivaatimus yhteiskunnan tuottamiin palveluihin se, että niiden tulee olla itsestäänselvyyksiä jopa siihen laatuasteeseen saakka, josta ei-sivistysvaltion asukas olisi "erikseen kiitollinen", mutta suomalainen ei, koska minimivaatimus? Minä osaan kyllä olla kiitollinen ihan tästä koko hyvinvointiyhteiskunnasta, mukaan lukien lapseni opettajat, jotka ovat mahdollistaneet hänen oppimisensa ja saamani erikoissairaanhoito, jonka jälkeen kasvoissani ei ole enää kasvainta. Ehkä se johtuu siitä, että osallistumme perheenä joka vuosi noin 60'000 euron arvosta suoraan ansio- ja pääomatuloveroina näiden itsestäänselvyyksien rahoittamiseen. Ihan tutkimusten mukaankin arvostus lisääntyy suoraan suhteessa omaan panostukseen, siksi esim ilkivaltaa tekee aniharvoin hän joka julkisten rakennusten kustantamiseen osallistuu.

Ja ihan yutkitusti ihmisen empatiakyky vähenee taloudellisen aseman nousun myötä. Oliko väärinymmärrys nyt tahallinen, vai oikeasti et ymmärrä, mistä tässä ketjussa on kyse?

En ole lukenut joka ikistä kommenttia, mutta lukemissani kyse oli siitä, että jotkut kokevat, että sairaalassa oli vaikea nukkua koska siellä oli itkeviä vastasyntyneitä ja hoitajat tekivät yöllä töitään eli hoitotoimenpiteitä. Lisäksi ruoka oli pahaa ja tuoreita äitejä oli kannustettu omatoimisuuteen sävyllä, joka on toisista tuntunut ikävälle.

Kerroin, että omat kokemukseni ovat sitä vastoin myönteiset. Mitään en jäänyt kaipaamaan palvelun osalta. Olin sairaalan ensikertalaisena järkyttynyt, että katetri tulee vetää itse ulos, mutta senkin tarkoituksen ymmärsin sitten kun huomasin, että se on virtsatessa kivuttomampaa kuin olisi ollut toisin. Kun hoitaja minulle tämän antoi tehtäväksi, en kokenut hänen sävyään epäasialliseksi tai epäempaattiseksi vaan selkeäksi kommunikoinniksi.

Olen sittemmin ollut osastohoidossa ja nukuin kieltämättä huonosti kun viereisessä vuoteessa oli rouva happiavusteen kanssa. Hänen vointinsa oli kuitenkin huomattavasti huonompi kuin minun, eli ehkäpä hänen puhiseminen ja kuorsaaminen oli ihan perusteltavissa sillä, että hänellä oli saamaansa hoitoon todellinen tarve. Olisinhan voinut käyttää korvatulppia sen lisäksi, että tunsin empatiaa häntä kohtaan enkä pelkkää v*tutusta kun unet menee.

Ei siis hel**tti kuinka Suomessa on tallaista. Kylla se on niissa ihmisissa se vika. Kulttuurissa. Opetuksessa.

Aiemmin kirjoitin synnyttaneeni muualla kuin suomessa ja kokemus oli aivan toisesta aaripaasta kuin taalla kirjoittaneilla. Hoitajat kavivat esittelemassa itsensa ja kyselemassa minusta, olivat aidosti kiinnostuneita ja halusivat auttaa. Kysyivat kivusta ja jos tarvitsen lisaa laaketta. Toivat aamuisin karryt sangyn viereen, jossa oli vaippoja, harsoja, siteita aidille ja sellaisia kertakaytto alushousuja, voiteita vauvalle, niissa oli kaikki tarvittava en edes muista mita kaikkea, mutta olin aivan ihmeissani miten he olivat ajatelleet kaikkea mita uusi aiti ja vauva voisi tarvita ensimmaisina paivinaan.

Ja huom. koko synnytys ja koko terveydenhuolto on taysin 100% ilmaista kyseisessa maassa!

Oikeastiko Suomessa potilaat vaihtaa lakanansa itse? Pesitteko vessan ja altaan kans? Miten tuollasta edes voi pitaa normaalina kaytantona??

Mun verenpaina nousi. Tastako viela hymyssa suin maksatte veroissa ja ajatellaan sen olevan ok?

Synnytin toisen lapseni joulukuussa Naistenklinikalla, ja osastoaika oli kyllä hirveää! Olin onneksi vain kaksi yötä, ja sitten sain itseni neuvoteltua kotiin, kun omatoimisesti sovin paino- ja bilirubiinikontrollit lähisairaalaan

Asuin neljän hengen jaetussa huoneessa, joten ei ollut hetken rauhaa. Yritin vain itse istua hipihiljaa siellä verhoilla eristetyssä kopissani ja olla kuuntelematta naapuripariskunnan keskusteluja (tuli stalkkaajaolo). Öisin minulla oli sitten se muut hereillä pitävä huutava vauva, kun maito ei noussut. Soittokelloa soittamalla ja seinäpuhelimeen huutamalla (huusin siis vielä vauvan huudon yli) sain vihdoin lisämaitoa. Tämä toistui muutaman kerran yössä. :D Onnea vaan huonekavereille.

Sairaalan lääkärin sisko oli viereisessä pedissä niin kyllä hoitajat mielistelivät hänelle. Häntä kuulema hävetti erityiskohtelu jota sai.

Vierailija kirjoitti:

Tavismutsi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä yhtään, mistä edes puhut. Olen lukenut keskustelun alusta asti, enkä ole kenenkään nähnyt viittaavan palvelijaan? Oletko varma, että olet ymmärtänyt nyt ihan oikein?

Kätilö on asiakaspalveluammatti, jossa ammattitaito on puolittain teknistä ja puolittain sosiaalista ja psyykkistä kohtaamista synnyttävän äidin kanssa.

Vaikutat harvinaisen ikävältä ihmiseltä, jolla ainakin tuo kohtaaminen tuntuu heittävän älyllisesti pään yli ja kovaa.

Mä ajattelin ensin, etten alennu ees vastaamaan. Hyvin ymmärrän, ettet ymmärrä. Kätilö toimii Valviran laillistamana terveydenhuollon ammattihenkilönä. Kätilö ei ole palveluammatti sanan varsinaisessa merkityksessä. Kirjoita työnhakusivustolle hakusanaksi asiakaspalvelu, niin sillä hakusanalla ei haeta terveydenhuollon ammattilaisia.

Lukiessasi nämä keskustelun sata sivua, olet varmasti lukenut mun kanssa ne samat kirjoitukset, joissa ollaan pahoillaan siitä, ettei henkilökunta ole tuonut mehua, vahtinut vauvaa, tuonut ruokaa, vaihtanut lakanoita Onko lakanoiden vaihtaminen terveydenhuollon toimenpide? Tulisiko kenellekään mieleen pyytää lääkäriä vaihtamaan lakanat tai vahtimaan vauvaa äidin suihkun ajan? Tai osaston fysioterapeuttia? Seksuaaliterapeuttia? Sosiaalityöntekijää? He kaikki ovat siellä huolehtimassa synnyttäneen naisen ja syntyneen vauvan terveydestä ja hyvinvoinnista. Synnytyksen katsotaan olevan normaali, jos se etenee omalla painollaan eikä siihen tarvitse puuttua. Normaalissa synnytyksessä verenvuoto on max 500ml. Se on about saman verran kun verenluovutuksessa. Normaalin synnytyksen jälkeen äiti ei ole halvaantunut tai vuodepotilas. Hän on terve, nuorehko, äskettäin synnyttänyt nainen. Hän ei ole sairas.

Mun pointti oli myös kommunikaatio. Se voidaan suorittaa eri tavoin molempien osapuolien toimesta. Tännekin on kirjoittanut useat kanssani samassa sairaalassa synnyttäneet naiset. Voisi olettaa heidän olleen saman henkilökunnan hoidettavana kuin minä. Miksi heillä on useampikin lapsivuodeosastoaika mennyt metsään? Jokaisessa synnytyksessä? Se sama henkilökunta on kuitenkin hoitanut mua ja mun lapsiani hyvin. Kenen silloin kuuluisi katsoa peiliin?

Sinun, joka suollat semanttista p*skaa. Kyse ei ole palvelemisesta siinä mielessä, kuin sinä yrität asiaa vääntää. Ja kyllä, kyse on kommunikaatiosta hyvin pitkälle. Siitä, että synnyttäjälle kerrotaan asioita. Että esim. missä on puhtaita vaatteita, lakanoita jne. Ja milloin voi hakea ruuan ja mistä. Ja toiseen suuntaan, että äidit tulevat kuulluksi, kun lapsi itkee kaksi vuorokautta ruokaa, äiti on niin tuskissaan, ettei uskalla yksin vessaan mennä jne. Kommunikaatiosta asiakkaan (kun ei olla kerran potilaita) ja palveluntuottajan (?) välillä. Ja asiallista sellaista.

Pelottava ajatus, että olet jollakin tavalla yhteydessä noihin ammattikuntiin.

Mulle sanottiin ettei saa mennä yksin vessaan. Sektio illalla ja iltapvllä menin yksin vessaan, olin pyörtymisen rajamailla ja menin toisrnkin kerran. Sitten kolmantena päivänä ok olo . Ei jääneet huonot muistot naistenklinikalta ja sain olla viikon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavismutsi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä yhtään, mistä edes puhut. Olen lukenut keskustelun alusta asti, enkä ole kenenkään nähnyt viittaavan palvelijaan? Oletko varma, että olet ymmärtänyt nyt ihan oikein?

Kätilö on asiakaspalveluammatti, jossa ammattitaito on puolittain teknistä ja puolittain sosiaalista ja psyykkistä kohtaamista synnyttävän äidin kanssa.

Vaikutat harvinaisen ikävältä ihmiseltä, jolla ainakin tuo kohtaaminen tuntuu heittävän älyllisesti pään yli ja kovaa.

Mä ajattelin ensin, etten alennu ees vastaamaan. Hyvin ymmärrän, ettet ymmärrä. Kätilö toimii Valviran laillistamana terveydenhuollon ammattihenkilönä. Kätilö ei ole palveluammatti sanan varsinaisessa merkityksessä. Kirjoita työnhakusivustolle hakusanaksi asiakaspalvelu, niin sillä hakusanalla ei haeta terveydenhuollon ammattilaisia.

Lukiessasi nämä keskustelun sata sivua, olet varmasti lukenut mun kanssa ne samat kirjoitukset, joissa ollaan pahoillaan siitä, ettei henkilökunta ole tuonut mehua, vahtinut vauvaa, tuonut ruokaa, vaihtanut lakanoita Onko lakanoiden vaihtaminen terveydenhuollon toimenpide? Tulisiko kenellekään mieleen pyytää lääkäriä vaihtamaan lakanat tai vahtimaan vauvaa äidin suihkun ajan? Tai osaston fysioterapeuttia? Seksuaaliterapeuttia? Sosiaalityöntekijää? He kaikki ovat siellä huolehtimassa synnyttäneen naisen ja syntyneen vauvan terveydestä ja hyvinvoinnista. Synnytyksen katsotaan olevan normaali, jos se etenee omalla painollaan eikä siihen tarvitse puuttua. Normaalissa synnytyksessä verenvuoto on max 500ml. Se on about saman verran kun verenluovutuksessa. Normaalin synnytyksen jälkeen äiti ei ole halvaantunut tai vuodepotilas. Hän on terve, nuorehko, äskettäin synnyttänyt nainen. Hän ei ole sairas.

Mun pointti oli myös kommunikaatio. Se voidaan suorittaa eri tavoin molempien osapuolien toimesta. Tännekin on kirjoittanut useat kanssani samassa sairaalassa synnyttäneet naiset. Voisi olettaa heidän olleen saman henkilökunnan hoidettavana kuin minä. Miksi heillä on useampikin lapsivuodeosastoaika mennyt metsään? Jokaisessa synnytyksessä? Se sama henkilökunta on kuitenkin hoitanut mua ja mun lapsiani hyvin. Kenen silloin kuuluisi katsoa peiliin?

Sinun, joka suollat semanttista p*skaa. Kyse ei ole palvelemisesta siinä mielessä, kuin sinä yrität asiaa vääntää. Ja kyllä, kyse on kommunikaatiosta hyvin pitkälle. Siitä, että synnyttäjälle kerrotaan asioita. Että esim. missä on puhtaita vaatteita, lakanoita jne. Ja milloin voi hakea ruuan ja mistä. Ja toiseen suuntaan, että äidit tulevat kuulluksi, kun lapsi itkee kaksi vuorokautta ruokaa, äiti on niin tuskissaan, ettei uskalla yksin vessaan mennä jne. Kommunikaatiosta asiakkaan (kun ei olla kerran potilaita) ja palveluntuottajan (?) välillä. Ja asiallista sellaista.

Pelottava ajatus, että olet jollakin tavalla yhteydessä noihin ammattikuntiin.

Mulle sanottiin ettei saa mennä yksin vessaan. Sektio illalla ja iltapvllä menin yksin vessaan, olin pyörtymisen rajamailla ja menin toisrnkin kerran. Sitten kolmantena päivänä ok olo . Ei jääneet huonot muistot naistenklinikalta ja sain olla viikon.

Seuraavan pvän iltapvllä.

Vierailija kirjoitti:

Mun verenpaina nousi. Tastako viela hymyssa suin maksatte veroissa ja ajatellaan sen olevan ok?

Tehdään niin, että aletaan kaikki käymään töissä ja maksamaan veroja niin saadaan kustannettua paremmat palvelut. Kestämätöntä, että ne ketkä eivät itse mitään maksa palveluista, huutavat kovimpaan ääneen, että palveluja tulee parantaa.

Sanokaa nyt ihan selväsanaisesti paljonko on kohtuullista esim mun 4800 euron kuukausiansiosta ulosmitata, että synnärille saadaan yksityishuoneet ja huonepalvelu.

Monissa asioissa on vuosikymmenten saatossa menty eteenpäin ja ihmisten kohtelu on monissa paikoissa inhimillisempää kuin ennen. Siksi on kumma, miten synnärit ovat muuttuneet aivan toiseen suuntaan. Aikoinaan oli vauvalat, äitejä autettiin, sairaalassa oltiin useampi päivä. Ja lapsia syntyi enemmän kuin nykyään.

Synnärin jos minkä pitäisi todellakin olla hotelli. Omat huoneet jokaiselle äidille. Huonepalvelusta ruoat huoneisiin. Siivous kerran päivässä ja siivouspalvelu vaihtaa puhtaat petivaatteet.

Asianmukainen kivunhoito ennen ja jälkeen synnytyksen.

Ei luulisi olevan suurikaan haaste toteuttaa jos tahtoa olisi. Nyt ei ole kun täälläkin ollaan kiitollisia että on edes lämmin huone ja ruoka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon synnyttänyt OYSsä ja TYKSissä ja täytyy sanoa että kulttuurit oli kuin yö ja päivä. Oulussa tunsin olevani kuin jotain karjaa ja molemmilla kerroilla sattui sama inhottava yöhoitaja. Toisella kerralla tunnistin että ei helvetti taasko. :D Synnytyksen aikana ei hirveästi kukaan viitsinyt mulle kertoa mitä tapahtuu tai tehdään ja kohtua supistava ainekin spruutattiin vaan suoneen ja mun piti kysyä mitä toi oli? :D Salista piti kävellä itse osastolle työntäen vauvaa kärryssä. Paikkoja oli liian vähän ja se kyllä kerrottiin ja kiire tuntu olevan kaikilla ja kaikki vaikutti tosi kireiltä.

TYKSissä puolestaan synnytyksessäkin aina ennen kuin koskettiin siitä kerrottiin. Mut kärrättiin pyörätuolilla osastolle vauva sylissä, mikä oli jotenkin tosi kiva. Rauhallinen meno vaikka tilaa oli sielläkin vähän. Ei ollut sellaista kiireen tuntua ja kysyttiin mitä mieltä oisin jos lähtisin kotiin jo aamusta lääkärin jälkeen. Saman asian (tilan puutteen) voi ilmaista monella tavalla. Kaikki tervehti kun tulin vauvan kanssa osastolle. Siellä oli kyllä tosi lämmin meininki ja yksi hoitaja toivotteli tervetulleeksi uudelleenkin. :D

Synnytin 2007 OYS:issa ja ei ole mitään muuta kuin hyvää sanottavaa henkilökunnasta ja fasiliteeteista.

Ei ollut henkilökunnan vika, että synnytys ei käynnistynyt yrityksistä huolimatta ja jouduttiin kiireelliseen sektioon. Eikä sekään, ettei ole tarjota yksityishuonetta jokaiselle synnyttäjälle. Huone oli kuitenkin tilava ja lämmin, ruokaa oli saatavilla aina halutessa ja se oli hyvää. Hoitajat tarjosivat minulle välillä mahdollisuuden nukkua ja veivät vauvan valvomoon. Imetykseen sain tukea ja vaikka se onnistuikin kunnolla vasta kotona, niin onnistui kuitenkin, eikä vauvakaan nälkään nääntynyt. 

en toisaalta kyllä hetkeäkään kuvitellut, että kun olen synnyttämässä, tai sen jälkeen vastasyntyneen huoltajana, saisin joka öiset kauneusuneni..

Mun mielestä on jotenkin aika surullista, jos me Suomessa joudumme olemaan jotenkin erikseen kiitollisia siitä, että sairaalahuone on lämmin, ruokaa on saatavilla ja imetykseen saa tukea. Eikö nuo nyt ole ihan sellaisia ehdottomia minimivaatimuksia, joita sivistysvaltiossa saa synnytyksen (tai minkä tahansa lääketieteellisen toimenpiteen!) jälkeen odottaa? Kiitollisuus siitä, että imetykseen sai tukea on ihan sama asia kuin erikseen mainittu kiitollisuus siitä, että polvileikkauksen jälkeen fysioterapeutti opasti kävelemään lähdössä tai lapsi oppi peruskoulussa lukemaan. 

Sanoinko olevani "erikseen kiitollinen"? Onko minimivaatimus yhteiskunnan tuottamiin palveluihin se, että niiden tulee olla itsestäänselvyyksiä jopa siihen laatuasteeseen saakka, josta ei-sivistysvaltion asukas olisi "erikseen kiitollinen", mutta suomalainen ei, koska minimivaatimus? Minä osaan kyllä olla kiitollinen ihan tästä koko hyvinvointiyhteiskunnasta, mukaan lukien lapseni opettajat, jotka ovat mahdollistaneet hänen oppimisensa ja saamani erikoissairaanhoito, jonka jälkeen kasvoissani ei ole enää kasvainta. Ehkä se johtuu siitä, että osallistumme perheenä joka vuosi noin 60'000 euron arvosta suoraan ansio- ja pääomatuloveroina näiden itsestäänselvyyksien rahoittamiseen. Ihan tutkimusten mukaankin arvostus lisääntyy suoraan suhteessa omaan panostukseen, siksi esim ilkivaltaa tekee aniharvoin hän joka julkisten rakennusten kustantamiseen osallistuu.

Ja ihan yutkitusti ihmisen empatiakyky vähenee taloudellisen aseman nousun myötä. Oliko väärinymmärrys nyt tahallinen, vai oikeasti et ymmärrä, mistä tässä ketjussa on kyse?

En ole lukenut joka ikistä kommenttia, mutta lukemissani kyse oli siitä, että jotkut kokevat, että sairaalassa oli vaikea nukkua koska siellä oli itkeviä vastasyntyneitä ja hoitajat tekivät yöllä töitään eli hoitotoimenpiteitä. Lisäksi ruoka oli pahaa ja tuoreita äitejä oli kannustettu omatoimisuuteen sävyllä, joka on toisista tuntunut ikävälle.

Kerroin, että omat kokemukseni ovat sitä vastoin myönteiset. Mitään en jäänyt kaipaamaan palvelun osalta. Olin sairaalan ensikertalaisena järkyttynyt, että katetri tulee vetää itse ulos, mutta senkin tarkoituksen ymmärsin sitten kun huomasin, että se on virtsatessa kivuttomampaa kuin olisi ollut toisin. Kun hoitaja minulle tämän antoi tehtäväksi, en kokenut hänen sävyään epäasialliseksi tai epäempaattiseksi vaan selkeäksi kommunikoinniksi.

Olen sittemmin ollut osastohoidossa ja nukuin kieltämättä huonosti kun viereisessä vuoteessa oli rouva happiavusteen kanssa. Hänen vointinsa oli kuitenkin huomattavasti huonompi kuin minun, eli ehkäpä hänen puhiseminen ja kuorsaaminen oli ihan perusteltavissa sillä, että hänellä oli saamaansa hoitoon todellinen tarve. Olisinhan voinut käyttää korvatulppia sen lisäksi, että tunsin empatiaa häntä kohtaan enkä pelkkää v*tutusta kun unet menee.

Kannattais lukea, ennenkuin kommentoi. Kuulostais fiksummalta ja pointti voisi osua.

En ole onnistunut löytämään yhtään kommenttia, jossa olisi ruokaa haukuttu. Jos onkin, on todella vähemmistössä. Päin vastoin, moni sitä kehunut, JOS on onnistunut sitä saamaan!

Toinen pointti on se, ettei ole onnistunut nukkumaan, koska...ja tästä seuraa se, että on väsynyt, ei levännyt, ei toipunut...jne.

Sisälukutaito haloo!

On edelleen maita joissa sekä synnytetään että toivutaan synnytyksestä ulkona, majoissa tai maakuopissa. Ehkä Ukrainassakin synnytetään tänäkin vuonna. Järkyttävää. Eikä auta järkyttyä homma vain on hoidettava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon synnyttänyt OYSsä ja TYKSissä ja täytyy sanoa että kulttuurit oli kuin yö ja päivä. Oulussa tunsin olevani kuin jotain karjaa ja molemmilla kerroilla sattui sama inhottava yöhoitaja. Toisella kerralla tunnistin että ei helvetti taasko. :D Synnytyksen aikana ei hirveästi kukaan viitsinyt mulle kertoa mitä tapahtuu tai tehdään ja kohtua supistava ainekin spruutattiin vaan suoneen ja mun piti kysyä mitä toi oli? :D Salista piti kävellä itse osastolle työntäen vauvaa kärryssä. Paikkoja oli liian vähän ja se kyllä kerrottiin ja kiire tuntu olevan kaikilla ja kaikki vaikutti tosi kireiltä.

TYKSissä puolestaan synnytyksessäkin aina ennen kuin koskettiin siitä kerrottiin. Mut kärrättiin pyörätuolilla osastolle vauva sylissä, mikä oli jotenkin tosi kiva. Rauhallinen meno vaikka tilaa oli sielläkin vähän. Ei ollut sellaista kiireen tuntua ja kysyttiin mitä mieltä oisin jos lähtisin kotiin jo aamusta lääkärin jälkeen. Saman asian (tilan puutteen) voi ilmaista monella tavalla. Kaikki tervehti kun tulin vauvan kanssa osastolle. Siellä oli kyllä tosi lämmin meininki ja yksi hoitaja toivotteli tervetulleeksi uudelleenkin. :D

Synnytin 2007 OYS:issa ja ei ole mitään muuta kuin hyvää sanottavaa henkilökunnasta ja fasiliteeteista.

Ei ollut henkilökunnan vika, että synnytys ei käynnistynyt yrityksistä huolimatta ja jouduttiin kiireelliseen sektioon. Eikä sekään, ettei ole tarjota yksityishuonetta jokaiselle synnyttäjälle. Huone oli kuitenkin tilava ja lämmin, ruokaa oli saatavilla aina halutessa ja se oli hyvää. Hoitajat tarjosivat minulle välillä mahdollisuuden nukkua ja veivät vauvan valvomoon. Imetykseen sain tukea ja vaikka se onnistuikin kunnolla vasta kotona, niin onnistui kuitenkin, eikä vauvakaan nälkään nääntynyt. 

en toisaalta kyllä hetkeäkään kuvitellut, että kun olen synnyttämässä, tai sen jälkeen vastasyntyneen huoltajana, saisin joka öiset kauneusuneni..

Mun mielestä on jotenkin aika surullista, jos me Suomessa joudumme olemaan jotenkin erikseen kiitollisia siitä, että sairaalahuone on lämmin, ruokaa on saatavilla ja imetykseen saa tukea. Eikö nuo nyt ole ihan sellaisia ehdottomia minimivaatimuksia, joita sivistysvaltiossa saa synnytyksen (tai minkä tahansa lääketieteellisen toimenpiteen!) jälkeen odottaa? Kiitollisuus siitä, että imetykseen sai tukea on ihan sama asia kuin erikseen mainittu kiitollisuus siitä, että polvileikkauksen jälkeen fysioterapeutti opasti kävelemään lähdössä tai lapsi oppi peruskoulussa lukemaan. 

Sanoinko olevani "erikseen kiitollinen"? Onko minimivaatimus yhteiskunnan tuottamiin palveluihin se, että niiden tulee olla itsestäänselvyyksiä jopa siihen laatuasteeseen saakka, josta ei-sivistysvaltion asukas olisi "erikseen kiitollinen", mutta suomalainen ei, koska minimivaatimus? Minä osaan kyllä olla kiitollinen ihan tästä koko hyvinvointiyhteiskunnasta, mukaan lukien lapseni opettajat, jotka ovat mahdollistaneet hänen oppimisensa ja saamani erikoissairaanhoito, jonka jälkeen kasvoissani ei ole enää kasvainta. Ehkä se johtuu siitä, että osallistumme perheenä joka vuosi noin 60'000 euron arvosta suoraan ansio- ja pääomatuloveroina näiden itsestäänselvyyksien rahoittamiseen. Ihan tutkimusten mukaankin arvostus lisääntyy suoraan suhteessa omaan panostukseen, siksi esim ilkivaltaa tekee aniharvoin hän joka julkisten rakennusten kustantamiseen osallistuu.

Ja ihan yutkitusti ihmisen empatiakyky vähenee taloudellisen aseman nousun myötä. Oliko väärinymmärrys nyt tahallinen, vai oikeasti et ymmärrä, mistä tässä ketjussa on kyse?

En ole lukenut joka ikistä kommenttia, mutta lukemissani kyse oli siitä, että jotkut kokevat, että sairaalassa oli vaikea nukkua koska siellä oli itkeviä vastasyntyneitä ja hoitajat tekivät yöllä töitään eli hoitotoimenpiteitä. Lisäksi ruoka oli pahaa ja tuoreita äitejä oli kannustettu omatoimisuuteen sävyllä, joka on toisista tuntunut ikävälle.

Kerroin, että omat kokemukseni ovat sitä vastoin myönteiset. Mitään en jäänyt kaipaamaan palvelun osalta. Olin sairaalan ensikertalaisena järkyttynyt, että katetri tulee vetää itse ulos, mutta senkin tarkoituksen ymmärsin sitten kun huomasin, että se on virtsatessa kivuttomampaa kuin olisi ollut toisin. Kun hoitaja minulle tämän antoi tehtäväksi, en kokenut hänen sävyään epäasialliseksi tai epäempaattiseksi vaan selkeäksi kommunikoinniksi.

Olen sittemmin ollut osastohoidossa ja nukuin kieltämättä huonosti kun viereisessä vuoteessa oli rouva happiavusteen kanssa. Hänen vointinsa oli kuitenkin huomattavasti huonompi kuin minun, eli ehkäpä hänen puhiseminen ja kuorsaaminen oli ihan perusteltavissa sillä, että hänellä oli saamaansa hoitoon todellinen tarve. Olisinhan voinut käyttää korvatulppia sen lisäksi, että tunsin empatiaa häntä kohtaan enkä pelkkää v*tutusta kun unet menee.

Kannattais lukea, ennenkuin kommentoi. Kuulostais fiksummalta ja pointti voisi osua.

En ole onnistunut löytämään yhtään kommenttia, jossa olisi ruokaa haukuttu. Jos onkin, on todella vähemmistössä. Päin vastoin, moni sitä kehunut, JOS on onnistunut sitä saamaan!

Toinen pointti on se, ettei ole onnistunut nukkumaan, koska...ja tästä seuraa se, että on väsynyt, ei levännyt, ei toipunut...jne.

Sisälukutaito haloo!

Hyvin tuli nukuttua ja aamusta tuotiin vauvoj. Kuulin jo äänestä että poikaa tuodaan. Oi niitä aikoja... yksi lapsi, olis voinut ollaxtoinenkin mutta aik loppui. Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun verenpaina nousi. Tastako viela hymyssa suin maksatte veroissa ja ajatellaan sen olevan ok?

Tehdään niin, että aletaan kaikki käymään töissä ja maksamaan veroja niin saadaan kustannettua paremmat palvelut. Kestämätöntä, että ne ketkä eivät itse mitään maksa palveluista, huutavat kovimpaan ääneen, että palveluja tulee parantaa.

Sanokaa nyt ihan selväsanaisesti paljonko on kohtuullista esim mun 4800 euron kuukausiansiosta ulosmitata, että synnärille saadaan yksityishuoneet ja huonepalvelu.

Mistä sinä tiedät kenenkään tuloja? Täällä yksi (kaksi?) Kehunu tuloillaan. Muille ne omat tulot eivät ole olleet olennaisia, kun ovat inhimmillistä kohtelua odottaneet. Vähän ylimieliseltä vaikuttaa nyt tämäkin mielipide ja ikävästi juurikin rahaan liitettynä.

Köyhän pitää siis kärsiä, eikä saa valittaa. Mistään. Edes silloin, kun on saattamassa uusia veronmaksajia maailmaan.