Millaisia jälkiä lapsena nähty perheväkivalta on jättänyt sinuun?
Löytyykö täältä ketään lapsena äidin ja isän välistä väkivaltaista riitelyä nähneitä? Miten se on muovannut elämäänne?
Minun pitäisi varmaan jättää mieheni. Vajaan vuoden vanha lapseni joutui tänään todistamaan isin räjähdyksen. Ei lyönyt, mutta tarttui kiinni, paiskoi tavaroita ja huusi. Lapsi säikähti kamalasti. :(
En välttämättä kaipaa kommentteja tyyliin että ymmärräthän että tuo vain toistuu ja jätä se heti, sillä tiedän kyllä valitettavasti tuon kaiken. Nyt kiinnostaa siis lähinnä lapsen näkökulma.
Kommentit (111)
Henkirikosseurannan mukaan yhteensä 131 suomalaista kuoli parisuhdekumppaninsa surmaamana vuosina 20112017. Heistä suurin osa naisia.
Suojelkaa itseänne ja lapsianne!!!
Enpä mitenkään usko että kaikilla kommentoijilla on ollut ulkomaalainen isä.
Katoin eilen Matti Nykänen dokkarin. Huh millainen elämä hänellä ja miten rankkoja juttuja valitsi. Nuoruuden paras kaveri onkin suunnannut alalle Matin "ansiosta". Mielenkiintoista.
Vierailija kirjoitti:
Enpä mitenkään usko että kaikilla kommentoijilla on ollut ulkomaalainen isä.
No ei kukaan ole sellaista väittänytkään.
Aivokuvissa on todettu, että lähisuhdeväkivallan todistaminen lapsena jättää täysin samanalaiset jäljet kuin niille lapsille jotka ovat itse joutuneet väkivallan uhreiksi. Neurokuvantamistekniikalla on löydetty kummastakin ryhmästä samanlaisia muutoksia hippokampuksessa ja amyhdalassa.
Moni lähisuhde tekevää tai kokeva vanhempi ei ymmärrä kuinka traumatisoivaa elämä väkivallan varjossa on lapselle, vaikka lapsi itse ei olisi suoraa väkivallan kohteena.
Vierailija kirjoitti:
Aivokuvissa on todettu, että lähisuhdeväkivallan todistaminen lapsena jättää täysin samanalaiset jäljet kuin niille lapsille jotka ovat itse joutuneet väkivallan uhreiksi. Neurokuvantamistekniikalla on löydetty kummastakin ryhmästä samanlaisia muutoksia hippokampuksessa ja amyhdalassa.
Moni lähisuhde tekevää tai kokeva vanhempi ei ymmärrä kuinka traumatisoivaa elämä väkivallan varjossa on lapselle, vaikka lapsi itse ei olisi suoraa väkivallan kohteena.
Suomi on maailman kärkimaita perheväkivaltatilastoissa. Miksiköhän? Mikä täällä on pielessä???
Voi jessus, amygdalassa, ei amyhdalassa.
Pahoitteluni huonosta oikolukemisesta.
Sellaisen etten pysty lukemaan muiden kommentteja ja pelkkä otsikko saa jalat tärisemään sekä kädet.
Teille kaikille jotka jatkatte tätä kierrettä parisuhteessanne. Aivan ihanaa kun myönnätte olevanne väkivaltaisia tai aivan raivon vallassa. Apua niihin on saatavilla, kunhan vain uskallatte hakea. Lähin mt-toimisto auttaa tai ylipäätänsä lääkärillä käynti. Naisille on myös väkivallattomia linjoja, jotka ovat erikoistuneet naisten aggressioon. Voimia teille kaikille, mutta hakekaa apua itsellenne. Lastenne ja itsenne tähden.
Traumatisoitunut käyttäytyy usein kuin hänet traumatisoinut ihminen. Kaikki myötätunto väkivallan varjossa kasvaneille.
Ensimmäiset muistot on varmaan jotain muistijälkiä tai tunnemuistoja, uhkaavista äänistä, satutetuksi tulemisesta, kun äitiä/sisaruksia hakataan, turvaton ilmapiiri, yksin jääminen., olen ollut liian pieni muistamaan kunnolla. Ehkä alle kouluikäisestä asti on välähdyksinä jotain yksittäisiä muistoja, sitten isompana paremmin.
Epämääräinen pelko on seurannut koko elämän. Aina ollut ns taistele tai pakene olo. En luota kehenkään. Vanhempani ovat melko merkityksettämömiä minulle nyt. Sisarusten kanssa hyvät välit.
Painajaisia näen edelleen viikottain.
N40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivokuvissa on todettu, että lähisuhdeväkivallan todistaminen lapsena jättää täysin samanalaiset jäljet kuin niille lapsille jotka ovat itse joutuneet väkivallan uhreiksi. Neurokuvantamistekniikalla on löydetty kummastakin ryhmästä samanlaisia muutoksia hippokampuksessa ja amyhdalassa.
Moni lähisuhde tekevää tai kokeva vanhempi ei ymmärrä kuinka traumatisoivaa elämä väkivallan varjossa on lapselle, vaikka lapsi itse ei olisi suoraa väkivallan kohteena.
Suomi on maailman kärkimaita perheväkivaltatilastoissa. Miksiköhän? Mikä täällä on pielessä???
Kärjistetysti mutta nähnyt paljon tätä:
Meillä on kummallinen joko tai yhteiskunta. Joko naiset ovat matriarkkoja, huseeraavat kaikessa perheen ja suvun asioissa ja miehet ovat melkoisia tossuja. Suorastaan surkimuksia joissain asioissa. Passattavia, hallittavia avuttomia. Huonoja malleja jälkikasvulle. TAI miehet ovat alistajia, väkivaltaisia machoja joille "naiset eivät ryppyile". Ja välillä tulee turpaan.
Luojan kiitos nuoret sukupolvet ovat kovasti tästä mallista irtaantumassa.
Onneksi kaikki perheväkivalta on nykyään kriminalisoitu. Vastuun otto ilman selittelyitä on ainoa tie siitä selviämiseen.
Vaikka Suomi on monessa mielessä turvallinen maa, ovat henkirikollisuus ja naisiin kohdistuva väkivalta tilastojen ja tutkimusten mukaan Suomessa laajempia ongelmia kuin muissa Pohjoismaissa tai Länsi-Euroopan maissa. Lähes joka toinen suomalaisnainen onkin kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa 15 ikävuoden jälkeen huomioiden, että Euroopan keskiarvo on noin joka kolmas.(lähde UN Women)
Vierailija kirjoitti:
Onneksi kaikki perheväkivalta on nykyään kriminalisoitu. Vastuun otto ilman selittelyitä on ainoa tie siitä selviämiseen.
Kyllä! Tämä on ollut tärkeä lakimuutos. Väkivalta on aina rikos, ei perheen sisäinen asia. Lähisuhdeväkivalta ei yleensä lopu itsestään vaan sillä on taipumus jatkua ja pahentua ajan kuluessa. Ilmoituksen poliisille voi uhrin lisäksi tehdä silminnäkijä tai kuka tahansa joka on saanut lähisuhdeväkivallasta tiedon tai vihjeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivokuvissa on todettu, että lähisuhdeväkivallan todistaminen lapsena jättää täysin samanalaiset jäljet kuin niille lapsille jotka ovat itse joutuneet väkivallan uhreiksi. Neurokuvantamistekniikalla on löydetty kummastakin ryhmästä samanlaisia muutoksia hippokampuksessa ja amyhdalassa.
Moni lähisuhde tekevää tai kokeva vanhempi ei ymmärrä kuinka traumatisoivaa elämä väkivallan varjossa on lapselle, vaikka lapsi itse ei olisi suoraa väkivallan kohteena.
Suomi on maailman kärkimaita perheväkivaltatilastoissa. Miksiköhän? Mikä täällä on pielessä???
Ongelmahan on siinä että uhri antaa aina anteeksi kun tilanne laukeaa. Väkivallantekijä pitäisi laittaa aina vastuuseen teoistaan.. mutta jos häntä suojellaan ja selitellään syitä ja lievennetään tapahtumia väkivalta ei ikinä lopu. Ja ainahan nää vainonhakkaajat lupaavat ettei enää koskaan tapahdu. Ja niin rakastavat ja kantavat vaimolle kukkia sellainen spanielikatse kasvoillaan... ja vaimo heltyy. Ja kulissit säilyvät. Moni ei edes tiedä mitä neljän seinän sisällä tapahtuu ja vaikka tietää eli kuulee huudot ha haukkumiset ja huonekalujen paiskomiset, eivät uskalla puuttua. Pitää puuttua! Ja soittaa AINA poliisi paikalle, varsinkin jos on lapsia perheessä.
Vastaan, jos voisin mitenkään vaikuttaa siihen että ap teet oikein ja suojelet lastasi.
Kasvoin kodissa, jossa vanhempien välillä olo väkivaltaa. Kotona oli pelon ilmapiiri, isä oli räjähdysherkkä, ja pelkäsimme kaikki häntä. Kotona lenteli tavarat, hän karjui, pelotteli, kävi äitiimme käsiksi. Huoritteli.
Sairastuin masennukseen nuoruusiässä, olin itsetuhoinen. Sain lääkkeet ja terapiaa. Olen nyt 40 ja minulla on ahdistuneisuushäiriö ja paniikkikohtauksia. En nuku kunnolla, jo lapsena opin nukkumaan "toinen silmä auki". Käytän unilääkkeitä. Tarkkailen aina ilmapiiriä ja aistin ihmisten tunnetiloja, liikaakiin, se rasittaa kovasti. Olen äiti, uskoakseni hyvä sellainen. Olen selvinnyt mutta helvetin kova työ on ollut.
Laita lapsesi turvallisuudentunne etusijalle. Kun pienen mieli särkyy, hän korjaa sitä loppuikänsä.
Vierailija kirjoitti:
jatkuvaa väkivaltaa henkistä ja fyysistä.Ihan tavallinen perhe oltiín ja kulissit pystyssä. Olen kärsinyt tosí kovasti ja terapian avulla kasvoin tasapainoiseksi ihmiseksi, jolla hyvä työ, ihana avioliitto ja omat lapset. Väkivalta ja sen salaaminen tekee tosi pahaa jälkeä. Vanhempani ovat vieläkin naimisissa.
Terapian avulla selvisit, mutta et kertonut minkä häiriön se tappelu aiheutti
On! Suomessa perheväkivalta sen kun kasvaa. No ehkä ma.ahanmu.utto selittää osaltaan kasvaneet tilastot.