Lue keskustelun säännöt.
Miten voin 37-vuotiaana muuttaa elämäni suunnan, kun olen ihan yksin ilman perhettä tai ystäviä?
24.12.2021 |
Haluaisin miehen ja lapsen ja perheen, mutta pelkään, että aika on loppunut kesken ja jään ikuisesti yksin. Minulla on mielenterveysongelmista kärsivä persoonallisuushäiriöinen äiti, jonka kanssa en juurikaan ole yhteyksissä. Eilen äiti soitti ja puhuimme ehkäpä 40 min puhelimessa, tai äiti puhui... ongelmistaan, kuten aina. Koskaan ei puhu mistään myönteisestä tai kysy kuulumisiani. Minulla on yksi sisko, jolla on oma perhe. Häntäkään en tapaa kuin kahdesti vuodessa. Nyt vietän joulun ja koko loman yksin.
Alan olla todella hajalla tähän elämään. Ura minua ei kiinnosta, työpaikka kyllä on, mutta haluisin vain saada perheen ja olla kotona. Itsellisenä lapsen tietysti voisin hankkia, mutta masentuisin täysin siihen yksinäisyyteen ja tuen ja jakamisen puutteeseen. Miten vielä saisin muutettua elämäni suunnan? Mistä voisin löytää tässä iässä miehen, jolla ei jo ennestään ole lapsia? Olen yrittänyt seurustella miehen kanssa, jolla lapsia, mutta ei toimi minulle. Tinderistä en löydä ketään kiinnostavaa enää.
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtalontoveri kirjoitti:
Tämä aloitus olisi ihan hyvin voinut olla omasta kynästä! Olen saman ikäinen ja tismalleen samassa tilanteessa.
Missä päin asut? Olisi mahdollisesti mukava jopa tutustua ja jakaa asioita kun samassa veneessä ollaan:)
Asun Helsingissä. Entä sinä?
Asun myös Helsingissä. Jättäisin mieluiten tähän vaikka s-postiosoitteeni mutta en viitsi kun se on omalla nimellä. Onko sulla ehdotusta missä voitaisiin jutella?
Voisitko tulla suomi24 chattiin olen siellä nimimerkillä andee34
En ole varma osaanko käyttää tuota chattia.. missä kategoriassa chattailet tuolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää neuvot kuulostaa siltä, että näillä kommentoijilla ei ole käsitystäkään realiteeteista, joiden kanssa ollaan tekemisissä. Ensinnäkään tuossa iässä mitään tukiverkostoa minkään ”harrastuksen” kautta hankita, ellei satu tosi hyvä mäihä. Fakta on, et suurimman osan sosiaaliset verkostot + kalenterit on tossa iässä jo täynnä ja se mitä heillä on antaa, on korkeintaan se kahvittelu- tai viiniseura kerran puoleen vuoteen. :D Jos on kyse lasten vanhemmista esim.
Fakta AP on se, että sulta todella on aika käymässä vähiin, jos lapsen haluat. Jos et ole valmis itselliseen vanhemmuuteen, niin sitten sulla on kaks vaihtoehtoa
A) kumppanuusvanhemmuus
B) otat sieltä Tinderistä nyt vaan sellaisen, joka läpäisee sun minimikriteerit. Sun iässä ja noilla haaveilla ei paree yksinkertaisesti olla liian kranttu.
Voit toki odotella ja toivoa sitä yksisarvista, mut varaudu siinä tapauksessa myös pettymykseen.
Toinen mahdollisuus: luovu lapsihaaveista ja luo uusia. Ehkä silloin joskus tapaat myös sen yksisarvisen, ehkä vuoden, kymmenen päästä, tai et koskaan.
Kaikella rakkaudella.
Vierailija kirjoitti:
Sinulle ei varmaan kelpaa samassa tilanteessa oleva mies? Tod.näk etsit varmaan panoalfaa.
Sivusta ja samassa tilanteessa olevana totean, että ongelma on juurikin se että vapaat miehet tuntuu olevan joko näitä panoalfoja tai sitten niistä 24/7 vinkuvia ja menneestä/nykyhetkestä/tulevasta mustasukkaisina möyhöttäviä katkeroita.
Ja kumpikaan miestyyppi ei kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi Suomessa olevan paljonkin ulkomailta muuttaneita yksinäisiä miehiä. Eikö esim. SPR n kautta löytyisi niillähän on ystäväpalvelu ja paljo muutakin toimintaa. Hmm...jos lapsetonta miestä etsit niin voi olla vaikea löytää kunnollista ja ikäistäsi. Itse en löytänyt edes kolmikymppisenä. Piti vaan joku siedettävä ottaa. Nyt on erottu mutta saatiinpahan lapset tehtyä ja ihan ok välit meil edelleen ex mieheni kanssa.
En tiedä aloittajasta mutta omaa yksinäisyyttä ei ainakaan poista se että ottaa vain jonkun miehen joka joka yksinäisyyttään suostuu olemaan kanssani. Kokeilin nuorena ja ei siitä mitään hyvää seurannut, kummallekaan. Haluan ihmisen jonka kanssa on aitoa kemiaa ja jonka kanssa aidosti viihtyy ja haluaa rakentaa yhteistä elämää. Siihen asti olen mielummin yksinäinen yksin kuin yksinäinen suhteessa.
Tyytymissuhde ei kannata ikinä, vaan jos ei muuta ole tarjolla niin silloin kannattaa ja pitääkin olla yksin. Myös _ja etenkin_ nuorena.
Silloin sitä epävarmuuttaan saattaa hyvinkin kaivaa sen riman hiekkaan ja kelpuuttaa käytännössä ihan kenet tahansa kunhan vaan on joku ja ajatella, ettei kukaan ole täydellinen ja kyllä tästä vielä hyvä tulee kun toisiinsa vaan totutaan ja yhteen kasvetaan.
Pahimmassa tapauksessa vielä omassa ystäväpiirissä on vastaavia parisuhteita jolloin muodostuu sellainen käsityskin, että parisuhteessa kuuluukin olla pääasiassa pska olla ja miehestä/sen tekemisistä marmattaminen ja toistuvat oharit ym przeilyt on ihan normia eikä se muuksi muutu vaikka miestä vaihtaisikin. Osa tekee näihin suhteisiin jopa lapsia, koska tosiaan uskovat ettei sen parisuhteen häävimpää kuulu ollakaan vaan elämän kuuluukin olla yhtä vttustananprkelettä ja se jatkuva vääntö ja tappelu päinvastoin kertoo jostain elämää suuremmasta rakkaudesta. Ollaan niin temperamenttisia ja kiihkeitä.
Joopa joo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle ei varmaan kelpaa samassa tilanteessa oleva mies? Tod.näk etsit varmaan panoalfaa.
Sivusta ja samassa tilanteessa olevana totean, että ongelma on juurikin se että vapaat miehet tuntuu olevan joko näitä panoalfoja tai sitten niistä 24/7 vinkuvia ja menneestä/nykyhetkestä/tulevasta mustasukkaisina möyhöttäviä katkeroita.
Ja kumpikaan miestyyppi ei kelpaa.
Katkero ei ole enää katkero, jos hän saa kerrankin kokea onnistuneensa jossain asiassa elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ewrewrereeeeeee
37-vuotiaana peli on pelattu jo.ellei ole mtn saavuttanut niin ei tule mitään saamaankaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala pikkuhiljaa muuttaa niitä kaikkia asioita, joihin olet tyytymätön elämässäsi. Aloitat vaikka terveellisistä elämäntavoista, jos sulla ei vielä sellaisia ole. Lue paljon self help kirjallisuutta ja pyri henkiseen kasvuun. Hanki tavoitteita (muutakin kuin se mies ja lapset) ja laadi kunnon realistinen suunnitelma miten voit saavuttaa nuo tavoitteet. Ala aktiivisesti käymään paikoissa missä voit tavata uusia ihmisiä, kokeile uusia asioita ja harrastuksia mitä ei ennen ole tullut kokeiltua jne. Kun olet muuten elämääsi tyytyväinen ja positiivinen alat myös vetämään puoleesi sellaisia miehiä, jotka ovat ns. avioliittomateriaalia.
Self help kirjat nyt on ne ihan vihoviimeinen juttu, kusetusta valtaosa.
Oikeasti ne keinot, joilla muutoksia tehdään kannattaa mielummin opiskella vaikka jostain psykologian oppikirjasta.Useimmiten ne, jotka noita self help kirjoja haukkuvat ovat nimenomaan niitä, jotka eivät ole ikinä sellaista koko elämässään avanneetkaan ja joilla menee itsellä elämässä huonosti. Jos yhtään kuuntelet suosituksia ihmisiltä, jotka ovat oikeasti menestyneitä elämässään niin self help kirjallisuus on yleensä se ensimmäinen asia mitä he mainitsevat onnellisuutensa ja menestyksensä 'salaisuudeksi'. Kyllä tuonne self help kirjallisuutenkin varmasti mahtuu paljon huonoja teoksia, mutta jonkin verran kun esim. tutkii kirjasuosituksia on yleensä samat kirjat, jotka tulevat yhä uudelleen vastaan ja jota lähes kaikki suosittelevat.
Tuota noin. Nimenomaan olen lukenut näitä, myynyt näitä, seurannut näitä ilmiöitä kohta 20 vuotta, perehtynyt tutkimuksiin, katsonut dokumentteja aiheesta. Ja siihen perustan kommenttini.
-Monien näiden self-help "gurujen" tausta ja opit eivät kestä päivänvaloa. Esimerkkejä on vaikka kuinka, nyt haloo ihmiset, ne on huijauksia. Osa ideoista on ihan törkeästi plagioitu ja osa on ihan suoraan vahingollisia.
-Oikeasti ihmisen psykologia ei ole kovin monimutkaista. Ne periaatteet, joilla oikeasti tehdään muutoksia ja menestytään ovat hyvin yksinkertaiset ja pysyneet samoina ihmiskunnan historian läpi.
-Mitähän muuta? Niin vielä se, että KUKAAN ei voi elämässä luvata toiselle mitään, kun on paljon asioita joita ei vaan voi kontrolloida kuten esimerkiksi rakkaus ja pariutuminen sekä saako lapsia ylipäätään. Tiedät, että se on kusetusta kun joku lupaa, että toistamalla x, y ja z, saat takuuvarmasti asian n. Ei elämässä ole sellaisia takuita. Tämä on suurempi kokonaisuus.
Oikeat self-help kirjat eivät kylläkään lupaa kenellekään takuuvarmasti lapsia tai rakkautta. Sellainen kuulostaa enemmän joltakin yksisarvishoidolta.
Miksi edes ostat niitä kirjoja ja noudatat neuvoja, jos et kaipaa luvattuja tuloksia?
Pointti lienee ollut että kukaan ei voi 100% luvata tiettyä lopputulosta vaikka tekisi mitä muutoksia elämässään. Sellaista ei voi kukaan ennustaa eikä taata. Muutoksilla, itsensä kehittämisellä ja opiskelulle voi kuitenkin merkittävästi parantaa mahdollisuuksiaan saada esimerkiksi tietynlainen ura, parisuhde tai mitä nyt elämässään kaipaakin.
No jaa. Kuinkakohan paljon huonommat mahdollisuudet sitä olisi vielä voinutkaan olla, jos olisi jäänyt vaan kotiin möllöttämään eikä olisi tavannut ihmisiä, harrastanut, kehittänyt itseään ja opiskellut.
Tällä normaalilla elämälläkin kun lopputulos oli tasan pyöreä nolla. Niin parisuhteen, perheen kuin työurankin osalta. Kaikesta palkittiin ainoastaan osittaisella työkyvyn ja aikalailla täydellisellä tulevaisuudenuskon ja yleisen luottamuksen menettämisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti alkaa olla tekemätön paikka. 10 vuotta aiemmin olisi vielä voinutkin onnistua mutta nyt on fiksuinta vaan alkaa hyväksyä se tosiasia että oma elämä meni näin.
Sen hyväksyttyään kun voi ainakin jollain tavalla elää tyydyttävää elämää. Toisin kuin haaveilemalla mahdottomasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ala pikkuhiljaa muuttaa niitä kaikkia asioita, joihin olet tyytymätön elämässäsi. Aloitat vaikka terveellisistä elämäntavoista, jos sulla ei vielä sellaisia ole. Lue paljon self help kirjallisuutta ja pyri henkiseen kasvuun. Hanki tavoitteita (muutakin kuin se mies ja lapset) ja laadi kunnon realistinen suunnitelma miten voit saavuttaa nuo tavoitteet. Ala aktiivisesti käymään paikoissa missä voit tavata uusia ihmisiä, kokeile uusia asioita ja harrastuksia mitä ei ennen ole tullut kokeiltua jne. Kun olet muuten elämääsi tyytyväinen ja positiivinen alat myös vetämään puoleesi sellaisia miehiä, jotka ovat ns. avioliittomateriaalia.
Ei self helppi auta. Monet ihmiset vaan mässäilee lukemisella, muttei ikinä muuta mitään. Ne asiat mitä hyvään elämään tarvitsee on yksinkertaisia eikä niitä varten tarvitse pinoa kirjoja lukea. Pitää arvostaa itseään, kuunnella itseään ja tehdä mieluisia asioita, pähkinänkuoressa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala pikkuhiljaa muuttaa niitä kaikkia asioita, joihin olet tyytymätön elämässäsi. Aloitat vaikka terveellisistä elämäntavoista, jos sulla ei vielä sellaisia ole. Lue paljon self help kirjallisuutta ja pyri henkiseen kasvuun. Hanki tavoitteita (muutakin kuin se mies ja lapset) ja laadi kunnon realistinen suunnitelma miten voit saavuttaa nuo tavoitteet. Ala aktiivisesti käymään paikoissa missä voit tavata uusia ihmisiä, kokeile uusia asioita ja harrastuksia mitä ei ennen ole tullut kokeiltua jne. Kun olet muuten elämääsi tyytyväinen ja positiivinen alat myös vetämään puoleesi sellaisia miehiä, jotka ovat ns. avioliittomateriaalia.
Ei self helppi auta. Monet ihmiset vaan mässäilee lukemisella, muttei ikinä muuta mitään. Ne asiat mitä hyvään elämään tarvitsee on yksinkertaisia eikä niitä varten tarvitse pinoa kirjoja lukea. Pitää arvostaa itseään, kuunnella itseään ja tehdä mieluisia asioita, pähkinänkuoressa.
Hyvä jos sinulla onnistuu noin helposti, vaan osa meistä tarvitse vähän tukea että pääsee tuon itsearvostuksen tielle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala pikkuhiljaa muuttaa niitä kaikkia asioita, joihin olet tyytymätön elämässäsi. Aloitat vaikka terveellisistä elämäntavoista, jos sulla ei vielä sellaisia ole. Lue paljon self help kirjallisuutta ja pyri henkiseen kasvuun. Hanki tavoitteita (muutakin kuin se mies ja lapset) ja laadi kunnon realistinen suunnitelma miten voit saavuttaa nuo tavoitteet. Ala aktiivisesti käymään paikoissa missä voit tavata uusia ihmisiä, kokeile uusia asioita ja harrastuksia mitä ei ennen ole tullut kokeiltua jne. Kun olet muuten elämääsi tyytyväinen ja positiivinen alat myös vetämään puoleesi sellaisia miehiä, jotka ovat ns. avioliittomateriaalia.
Ei self helppi auta. Monet ihmiset vaan mässäilee lukemisella, muttei ikinä muuta mitään. Ne asiat mitä hyvään elämään tarvitsee on yksinkertaisia eikä niitä varten tarvitse pinoa kirjoja lukea. Pitää arvostaa itseään, kuunnella itseään ja tehdä mieluisia asioita, pähkinänkuoressa.
Eihän ne kirjat auta jos ei keinoja ala ottamaan käyttöön elämässään, sen enempää kuin kuntosalikortti jos et käy salilla.
Tämä tulee vähän myöhässä joten en tiedä näetkö. Mutta. Suosittelisin terapiaa, ja jos ei sitä, niin lue kiintymyssuhdeteoriasta. Tai katso videoita Youtubesta, esim. Thais Gibsonilta. Kuulostaa pikadiagnoosina siltä, että olet äitisi vuoksi oppinut miellyttämään ja elämään ilman rajoja. Tällaisissa oloissa kasvanut lapsi suojautuu ihmissuhteilta ja rakentaa yksinäisyyttä turvapaikakseen. Ihmissuhteet houkuttavat, mutta samalla pelottavat. Englanniksi termi on fearful avoidant.
Ensin pää kuntoon, ihmissuhteet seuraavat sitten itsestään kun alat vetää puoleesi ihmisiä etkä alitajuisesti torju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullekin on joskus suositeltu terapiaa, mutta en ihan ymmärrä miten se auttaisi yksinäisyyteen. Ei terapeutti lähde kanssani kävelylle tai kahvikupin ääreen maailmaa parantamaan, ei kutsu pihatalkoisiin eikä pyydä lastensa kanssa leikkpuistoon.
En usko että kenenkään pää pysyy täysin kunnossa vastentahtoisesti yksinäisenä, eikä siihen terapiat auta.
Oletko ap vielä linjoilla?
-toinen hesalainen
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap vielä linjoilla?
-toinen hesalainen
Täällä ollaan! Vähän myöhässä siihen nähden mitä lupailin, mutta loin nyt sähköpostiosoitteen
tt9674782@gmail.com, niin voimme kirjoitella :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tämä tulee vähän myöhässä joten en tiedä näetkö. Mutta. Suosittelisin terapiaa, ja jos ei sitä, niin lue kiintymyssuhdeteoriasta. Tai katso videoita Youtubesta, esim. Thais Gibsonilta. Kuulostaa pikadiagnoosina siltä, että olet äitisi vuoksi oppinut miellyttämään ja elämään ilman rajoja. Tällaisissa oloissa kasvanut lapsi suojautuu ihmissuhteilta ja rakentaa yksinäisyyttä turvapaikakseen. Ihmissuhteet houkuttavat, mutta samalla pelottavat. Englanniksi termi on fearful avoidant.
Ensin pää kuntoon, ihmissuhteet seuraavat sitten itsestään kun alat vetää puoleesi ihmisiä etkä alitajuisesti torju.
Tuo mitä sanoit, että ihmissuhteet houkuttavat ja pelottavat yhtä aikaa, on ainakin osittain totta. Minua on pelottanut sitoutuminen. On tuntunut siltä, että elämä vilahtaa ohi silmien, kun ajattelee, että tämän saman ihmisen kanssa menisi hautaan saakka. Toisaalta sitten taas romantisoin äärimmäisyyksiin koko elämän pituista parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap vielä linjoilla?
-toinen hesalainen
Nostan vielä ketjua, josko huomaisit viestini.
En lukenut ketjua, vastaan vain otsikon kysymykseen.
Voit kuule muuttaa elämäsi suunnan 37-vuotiaana paljon paremmin kuin se, jolla on sidoksia perheeseen ja sukulaisiin. Siitähän ei sitten enää muuteta suuntaa helposti yhtään mihinkään.
Jees us auttaa ja rakastaa sua.
Katso www. tuleuskoon. fi
Siunausta!
Jee sus elää ja saat Häneen elävän yhteyden.