Lue keskustelun säännöt.
Miten voin 37-vuotiaana muuttaa elämäni suunnan, kun olen ihan yksin ilman perhettä tai ystäviä?
24.12.2021 |
Haluaisin miehen ja lapsen ja perheen, mutta pelkään, että aika on loppunut kesken ja jään ikuisesti yksin. Minulla on mielenterveysongelmista kärsivä persoonallisuushäiriöinen äiti, jonka kanssa en juurikaan ole yhteyksissä. Eilen äiti soitti ja puhuimme ehkäpä 40 min puhelimessa, tai äiti puhui... ongelmistaan, kuten aina. Koskaan ei puhu mistään myönteisestä tai kysy kuulumisiani. Minulla on yksi sisko, jolla on oma perhe. Häntäkään en tapaa kuin kahdesti vuodessa. Nyt vietän joulun ja koko loman yksin.
Alan olla todella hajalla tähän elämään. Ura minua ei kiinnosta, työpaikka kyllä on, mutta haluisin vain saada perheen ja olla kotona. Itsellisenä lapsen tietysti voisin hankkia, mutta masentuisin täysin siihen yksinäisyyteen ja tuen ja jakamisen puutteeseen. Miten vielä saisin muutettua elämäni suunnan? Mistä voisin löytää tässä iässä miehen, jolla ei jo ennestään ole lapsia? Olen yrittänyt seurustella miehen kanssa, jolla lapsia, mutta ei toimi minulle. Tinderistä en löydä ketään kiinnostavaa enää.
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala pikkuhiljaa muuttaa niitä kaikkia asioita, joihin olet tyytymätön elämässäsi. Aloitat vaikka terveellisistä elämäntavoista, jos sulla ei vielä sellaisia ole. Lue paljon self help kirjallisuutta ja pyri henkiseen kasvuun. Hanki tavoitteita (muutakin kuin se mies ja lapset) ja laadi kunnon realistinen suunnitelma miten voit saavuttaa nuo tavoitteet. Ala aktiivisesti käymään paikoissa missä voit tavata uusia ihmisiä, kokeile uusia asioita ja harrastuksia mitä ei ennen ole tullut kokeiltua jne. Kun olet muuten elämääsi tyytyväinen ja positiivinen alat myös vetämään puoleesi sellaisia miehiä, jotka ovat ns. avioliittomateriaalia.
Self help kirjat nyt on ne ihan vihoviimeinen juttu, kusetusta valtaosa.
Oikeasti ne keinot, joilla muutoksia tehdään kannattaa mielummin opiskella vaikka jostain psykologian oppikirjasta.Useimmiten ne, jotka noita self help kirjoja haukkuvat ovat nimenomaan niitä, jotka eivät ole ikinä sellaista koko elämässään avanneetkaan ja joilla menee itsellä elämässä huonosti. Jos yhtään kuuntelet suosituksia ihmisiltä, jotka ovat oikeasti menestyneitä elämässään niin self help kirjallisuus on yleensä se ensimmäinen asia mitä he mainitsevat onnellisuutensa ja menestyksensä 'salaisuudeksi'. Kyllä tuonne self help kirjallisuutenkin varmasti mahtuu paljon huonoja teoksia, mutta jonkin verran kun esim. tutkii kirjasuosituksia on yleensä samat kirjat, jotka tulevat yhä uudelleen vastaan ja jota lähes kaikki suosittelevat.
Mitä self help kirjoja suosittelisit ap:lle (tai samassa tilanteessa olevalle)?
Dalai Lama - Ilon kirja
Don Miguel Ruiz - Rakkauden taito
Eckart Tolle - Läsnäolon voima
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit varmasti todella ahdistava äiti. Vaihda haavetta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et löydä miestä? Mitä luulet itse syyksi?
Jos et löydä kotimaista miestä, niin sinuna heittelisin verkkoja ulkomaille.
Itse en suosittele, tulee vain hyväksikäytetyksi. Miehet ulkomailla ovat vielä ulkonäkökeskeisimpiä kuin Suomessa ja etsivät nuoria naisia. Lisäksi kulttuurierot ja kielimuuri tulevat ongelmaksi. Kannattaa katsoa, mikä on paikka, jossa on eniten miehiä suhteessa naisiin ja sen jälkeen julkaista paikallislehdessä seuranhakuilmoitus. Joku mies varmasti ottaa yhteyttä, jos joku vähän syrjäytynyt mies vaan kelpaa.
Tässä ketjussa on oikeastaan tulleet jo ne keinot, joilla tätä lähestyä. Eli: tärkeintä on aloittaa jostain, purkaa isompi tavoite pieniin konkreettisiin osatavoitteisiin, tarvittaessa hakea apua ammattilaisilta ja hyväksyä se, että lopputulos ei siltikään ole varma. Vaikka ap löytäisi maailman ihanimman miehen, voi vuosien varrella käydä vaikka ja mitä. Minusta lasta ei kannata hankkia, jos ei ole valmis myös pärjäämään yksin lapsen kanssa, etenkin jos tukiverkkoja ei ole. Yksinjäämisen pelko ei ole riittävä syy tehdä lasta, omasta mielestäni. Jokainen tekee tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi Suomessa olevan paljonkin ulkomailta muuttaneita yksinäisiä miehiä. Eikö esim. SPR n kautta löytyisi niillähän on ystäväpalvelu ja paljo muutakin toimintaa. Hmm...jos lapsetonta miestä etsit niin voi olla vaikea löytää kunnollista ja ikäistäsi. Itse en löytänyt edes kolmikymppisenä. Piti vaan joku siedettävä ottaa. Nyt on erottu mutta saatiinpahan lapset tehtyä ja ihan ok välit meil edelleen ex mieheni kanssa.
En tiedä aloittajasta mutta omaa yksinäisyyttä ei ainakaan poista se että ottaa vain jonkun miehen joka joka yksinäisyyttään suostuu olemaan kanssani. Kokeilin nuorena ja ei siitä mitään hyvää seurannut, kummallekaan. Haluan ihmisen jonka kanssa on aitoa kemiaa ja jonka kanssa aidosti viihtyy ja haluaa rakentaa yhteistä elämää. Siihen asti olen mielummin yksinäinen yksin kuin yksinäinen suhteessa.
Sen satunnaisenkin miehen kanssa voi tehdä lapsia, ja lapsista on sitten seuraa.
Tätä tyyliä oikeasti kannattaa varoa, koska sinkkumiehissä on paljon väkivaltaisia ja tällainen tekee elämästä painajaisen seuraavaksi 18 vuodeksi. Parisuhde on naiselle vaarallinen valinta, perheväkivalta on valitettava tosiasia Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et löydä miestä? Mitä luulet itse syyksi?
Jos et löydä kotimaista miestä, niin sinuna heittelisin verkkoja ulkomaille.
Itse en suosittele, tulee vain hyväksikäytetyksi. Miehet ulkomailla ovat vielä ulkonäkökeskeisimpiä kuin Suomessa ja etsivät nuoria naisia. Lisäksi kulttuurierot ja kielimuuri tulevat ongelmaksi. Kannattaa katsoa, mikä on paikka, jossa on eniten miehiä suhteessa naisiin ja sen jälkeen julkaista paikallislehdessä seuranhakuilmoitus. Joku mies varmasti ottaa yhteyttä, jos joku vähän syrjäytynyt mies vaan kelpaa.
Ulkomailla on aikaa laaja käsite. Miten esimerkiksi vaikka englantilaiset miehet olisivat yhtään ulkonäkökeskeisempiä kuin suomalaiset ja mitkä olisivat ne isot kulttuurierot ja kielimuurit tällaisen miehen kanssa? (Oletan, että AP:n kielitaito on kuitenkin hyvä kun on kerta ulkomailla jo ennenkin asunut) Enemmän riskejä siinä minun mielestäni on lähteä syrjäytyneen miehen kanssa suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi Suomessa olevan paljonkin ulkomailta muuttaneita yksinäisiä miehiä. Eikö esim. SPR n kautta löytyisi niillähän on ystäväpalvelu ja paljo muutakin toimintaa. Hmm...jos lapsetonta miestä etsit niin voi olla vaikea löytää kunnollista ja ikäistäsi. Itse en löytänyt edes kolmikymppisenä. Piti vaan joku siedettävä ottaa. Nyt on erottu mutta saatiinpahan lapset tehtyä ja ihan ok välit meil edelleen ex mieheni kanssa.
En tiedä aloittajasta mutta omaa yksinäisyyttä ei ainakaan poista se että ottaa vain jonkun miehen joka joka yksinäisyyttään suostuu olemaan kanssani. Kokeilin nuorena ja ei siitä mitään hyvää seurannut, kummallekaan. Haluan ihmisen jonka kanssa on aitoa kemiaa ja jonka kanssa aidosti viihtyy ja haluaa rakentaa yhteistä elämää. Siihen asti olen mielummin yksinäinen yksin kuin yksinäinen suhteessa.
Sen satunnaisenkin miehen kanssa voi tehdä lapsia, ja lapsista on sitten seuraa.
Tätä tyyliä oikeasti kannattaa varoa, koska sinkkumiehissä on paljon väkivaltaisia ja tällainen tekee elämästä painajaisen seuraavaksi 18 vuodeksi. Parisuhde on naiselle vaarallinen valinta, perheväkivalta on valitettava tosiasia Suomessa.
Ai tuonko takia naiset eivät yleensä halua pariutua sellaisten miesten kanssa joilla on aukko parisuhde-CV:ssä? Koska sinkkumiehet ovat vaarallisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä olisi 21v mammanpoika Espoosta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi Suomessa olevan paljonkin ulkomailta muuttaneita yksinäisiä miehiä. Eikö esim. SPR n kautta löytyisi niillähän on ystäväpalvelu ja paljo muutakin toimintaa. Hmm...jos lapsetonta miestä etsit niin voi olla vaikea löytää kunnollista ja ikäistäsi. Itse en löytänyt edes kolmikymppisenä. Piti vaan joku siedettävä ottaa. Nyt on erottu mutta saatiinpahan lapset tehtyä ja ihan ok välit meil edelleen ex mieheni kanssa.
En tiedä aloittajasta mutta omaa yksinäisyyttä ei ainakaan poista se että ottaa vain jonkun miehen joka joka yksinäisyyttään suostuu olemaan kanssani. Kokeilin nuorena ja ei siitä mitään hyvää seurannut, kummallekaan. Haluan ihmisen jonka kanssa on aitoa kemiaa ja jonka kanssa aidosti viihtyy ja haluaa rakentaa yhteistä elämää. Siihen asti olen mielummin yksinäinen yksin kuin yksinäinen suhteessa.
Sen satunnaisenkin miehen kanssa voi tehdä lapsia, ja lapsista on sitten seuraa.
Tätä tyyliä oikeasti kannattaa varoa, koska sinkkumiehissä on paljon väkivaltaisia ja tällainen tekee elämästä painajaisen seuraavaksi 18 vuodeksi. Parisuhde on naiselle vaarallinen valinta, perheväkivalta on valitettava tosiasia Suomessa.
Ai tuonko takia naiset eivät yleensä halua pariutua sellaisten miesten kanssa joilla on aukko parisuhde-CV:ssä? Koska sinkkumiehet ovat vaarallisia?
Tuossahan puhuttiin lasten teosta satunnaisen tyypin kanssa, eikä pariutumisesta. Sinulla ongelma on kyvyttömyys seurata keskustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voitko jäädyttää munasolusi? Se varmaan vähentäisi hieman stressiä ton lapsensaannin suhteen?
Itse asiassa olen jo pakastanutkin. Ap
Onko sinulla koskaan ollut ystäviä? Vai oletko vain ajautunut muuttojen ja elämäntilanteiden muutosten jne kautta siihen, että nyt ei sillä tapaa sydänystäviä ole.
Miksi selität ensimmäisenä äidistäsi?
Eli jos sinulla on isoja ongelmia ihmissuhteissa ylipäänsä, niin mene jonnekin juttelemaan jonkun kanssa. Siis terapia tai joku neuvonta.
Tee perusteelliset profiilit jonnekin deittipalveluihin ja ala käymään treffeillä miesten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla koskaan ollut ystäviä? Vai oletko vain ajautunut muuttojen ja elämäntilanteiden muutosten jne kautta siihen, että nyt ei sillä tapaa sydänystäviä ole.
Miksi selität ensimmäisenä äidistäsi?
Eli jos sinulla on isoja ongelmia ihmissuhteissa ylipäänsä, niin mene jonnekin juttelemaan jonkun kanssa. Siis terapia tai joku neuvonta.
Tee perusteelliset profiilit jonnekin deittipalveluihin ja ala käymään treffeillä miesten kanssa.
On minulla aiemmin ollut kavereita (ei juurikaan ystäviä, sanoisin), mutta ovat tosiaan jääneet elämäntilanteiden muututtua. Kaikki menneet naimisiin, saaneet lapsia tai muuttojen myötä jääneet. Minulle tämä lapsettomuus ja parisuhteen puuttuminen on niin kipeä aihe, etten kestäisi heidän kanssaan yhteyksissä ollakaan.
En tiedä, miksi selitin äidistänikin. Varmaan siksi, kun eilen puhuimme puhelimessa ja se taas korosti tätä yksinäisyyttä ja juurettomuutta. Joku aiemmin kysyi myös, puhunko äidin kanssa usein. Emme tapaa kuin ehkä kaksi kertaa vuodessa ja puhelimessa puhumme samaten vain pari kertaa vuodessa.
Tinder-profiili minulla on ollut lähes kolme vuotta ja sinä aikana olen varmaan selannut kaikki profiilit läpi. Kolme miestä olen sieltä tavannut, joihin ihastuin. Treffejä ollut monien (veikkaan yli 30) kanssa. Yksi oli jo parisuhteessa. Toisen kanssa viestittelin pitkään ulkomaille, mutta kun tapasimme, emme soveltuneetkaan yhteen. Kolmas ei halunnut parisuhdetta (ainakaan minun kanssani), emmekä sopineet henkisesti toisillemme. Fyysistä vetovoimaa oli kyllä paljon.
Ehkä teen sitten vielä johonkin toiseen deittisovellukseen profiilin.
Ehkä kannattaa kokeilla muitakin kun tinderiä. Mutta hyvä että olet treffeillä käynyt. Kuvittelisin, että tinderissä tietynlainen kevyt parinhaku korostuu, ja osa ei sitä jaksa, eli ei kaikki siellä ole.
Ovathan nämä asiat tuuristakin kiinni.
Hyvää joulua sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä aloitus olisi ihan hyvin voinut olla omasta kynästä! Olen saman ikäinen ja tismalleen samassa tilanteessa.
Missä päin asut? Olisi mahdollisesti mukava jopa tutustua ja jakaa asioita kun samassa veneessä ollaan:)
Mitä tarkoitat elämän suunnalla? Jos sitä, että koko ajan ajattelet sen vievän suuntaan, johon et halua, niin mieti miksi.
Kohtalontoveri kirjoitti:
Tämä aloitus olisi ihan hyvin voinut olla omasta kynästä! Olen saman ikäinen ja tismalleen samassa tilanteessa.
Missä päin asut? Olisi mahdollisesti mukava jopa tutustua ja jakaa asioita kun samassa veneessä ollaan:)
Asun Helsingissä. Entä sinä?
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat elämän suunnalla? Jos sitä, että koko ajan ajattelet sen vievän suuntaan, johon et halua, niin mieti miksi.
Elämän suunnalla tarkoitan ikuista yksinäisyyttä, ilman rakkautta. Ja lopuksi kuolla ilman jälkikasvua.
Vierailija kirjoitti:
Kohtalontoveri kirjoitti:
Tämä aloitus olisi ihan hyvin voinut olla omasta kynästä! Olen saman ikäinen ja tismalleen samassa tilanteessa.
Missä päin asut? Olisi mahdollisesti mukava jopa tutustua ja jakaa asioita kun samassa veneessä ollaan:)
Asun Helsingissä. Entä sinä?
Asun myös Helsingissä. Jättäisin mieluiten tähän vaikka s-postiosoitteeni mutta en viitsi kun se on omalla nimellä. Onko sulla ehdotusta missä voitaisiin jutella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtalontoveri kirjoitti:
Tämä aloitus olisi ihan hyvin voinut olla omasta kynästä! Olen saman ikäinen ja tismalleen samassa tilanteessa.
Missä päin asut? Olisi mahdollisesti mukava jopa tutustua ja jakaa asioita kun samassa veneessä ollaan:)
Asun Helsingissä. Entä sinä?
Asun myös Helsingissä. Jättäisin mieluiten tähän vaikka s-postiosoitteeni mutta en viitsi kun se on omalla nimellä. Onko sulla ehdotusta missä voitaisiin jutella?
Voisitko tulla suomi24 chattiin olen siellä nimimerkillä andee34
Voisiko joku nyt suositella hyviä ammattilaisten kirjoittamia self help kirjoja, joista voisi olla apua ap:lle?