Lue keskustelun säännöt.
Miksi Lumiukko on niin suosittu, vaikka se loppu on niin jäätävän surullinen?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen lumiukko sulaa viimeistään alkukesästä. Sehän oli hienoa, että lumiukon kanssa pystyi seikkailemaan <3
No juu, mutta kun siinä tarinassa se sulaakin täysin yllättäen jo joulupäivänä :(
Koska se oli joulun taika!
No eikö se kuolema ole enemmän pitkäperjantain juttu :( Joulun pitäisi olla iloinen syntymäjuhla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen masokisti. Katson sen joka joulu, vaikka joka kerta tulee itku siitä laulusta. Lapsen lauluääni ja melodia menee suoraan sydämeen. Siinä kiteytyy kaikkea lapsuuden viattomuutta, kauneutta ja herkkyyttä. Jotenkin se kipu ja suru siitä, kun taianomaisuus on ohi menevää. Tunteessa kiteytyy lapsuuden taikaa ja ihania muistoja, vaikka leffan tarina onkin surullinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen isän viestintä oli vihamielistä ja tylyä edustaen toksista maskuliinisuutta, josta poikaparka sai osansa. Äitinsä taas ei välittänyt, vaikka lapsi meni ulos ilman pipoa ja sopivaa vaatetusta.
No juurikin näin. Ja jokainen vähänkään itse kirjoittanut tietää jo onnettomasta lopusta, että taas on kyseessä kirjoittajan itsesäälitarina, jossa tekijä kaataa yleisön niskaan itsesäälinsä mutta allegorisen tarinan muodossa. Onneton loppu on tosiaan merkki jo siitä. Ja tää kuvaus edelleen vahvistaa kyseistä tulkintaa: selvästikin kirjoittaja terapioi omaa onnetonta lapsuuttaan, jonka dynamiikka ollut juurikin kuvatunlainen ankara isä - avuton äiti -klassikko. Ja tällä itsesäälisellä nyyhkytarinalla pilataan sitten katsojienkin fiilikset.
Miten näin paljon miinuspeukkuja? Ilmeisesti tahmainen itsesääli on joidenkin mielestä oikeasti toimiva tekstistrategia. Kiinnostavaa. Itselle se on epäkypsän, amatöörimäisen kirjoittajan merkki ja on vielä pitkä matka mentävänä ennen kuin oman itsen sääliterapioinnista päästään varsinaiseen kirjalliseen tuotteeseen.
Mutta ehkä tekijän itsesääli resonoi vastaanottajien oman itsesäälin kanssa? Vai onko niin, että osa vastaanottajista nauttii onnettoman lopun tuottamasta kärsimyksestä, koska se ei tapahdu itselle vaan jollekin toiselle? Sosiaalipornona ahmitut tosielämän tragediat, joita osa lukijakuntaa ahmii silmät kiiluen, perustuvat juuri tähän ilmiöön.
Itse en voi tajuta, miksi joku haluaa tehdä ahdistavan loppuratkaisun etupäässä lapsille tarkoitettuun tarinaan ja joka vääjäämättä jättää kurjan mielen, ainakin niille lapsille, joilla kyky samastua ja tuntea empatiaa ovat terveen ihmisen tasolla.
Joku muukin näköjään kirjoittaa terapiamuodossa.
Kerro sitten mitkä ovat niitä HYVIÄ tarinoita? Antaa ehkä paremman pohjan millainen SINÄ olet tarinoiden kuluttajana.
Ai hyvä joulusatu? Disney on oivaltanut hyvän joulusadun kaavan: Disney-stooreissa tragediaa ei tumpata (tietenkään) stoorin loppuun. Se on alussa tai keskellä ja siitä selvitään. Näin tarinasta jää lapselle ja aikuisellekin hyvä mieli. Hyvän mielen loppu ei silti tässäkään tapauksessa tarkoita, etteikö tarinassa olisi tragediaa, jännitystä, ahdistavia tunteita ym. Ne vaan on oikeassa kohdassa tarinaa. Ja se, että tragediaosuus on väärässä paikkaa, on amatöörin merkki. Euroopassa se kuitenkin jostain syystä on artsyfartsy korkeakulttuurin ja ihanan taidehelmen merkki. Musta tää on niin perverssiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen lumiukko sulaa viimeistään alkukesästä. Sehän oli hienoa, että lumiukon kanssa pystyi seikkailemaan <3
No juu, mutta kun siinä tarinassa se sulaakin täysin yllättäen jo joulupäivänä :(
Koska se oli joulun taika!
No eikö se kuolema ole enemmän pitkäperjantain juttu :( Joulun pitäisi olla iloinen syntymäjuhla.
ELOON HERÄÄMINEN OLI JOULUN TAIKA :D
Sille on tehty jatko-osa ja loppu on ihana <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen lumiukko sulaa viimeistään alkukesästä. Sehän oli hienoa, että lumiukon kanssa pystyi seikkailemaan <3
No juu, mutta kun siinä tarinassa se sulaakin täysin yllättäen jo joulupäivänä :(
Koska se oli joulun taika!
No eikö se kuolema ole enemmän pitkäperjantain juttu :( Joulun pitäisi olla iloinen syntymäjuhla.
ELOON HERÄÄMINEN OLI JOULUN TAIKA :D
Eikös se tapahtumapaikkakin ole joku Englanti. Ei siellä lumi kauaa pysy.
Lumiukko on klassikko, mutta itseäni siinä ihmetyttää kuinka vanhemmat eivät herää vaikka poika ja lumiukko leikkivät äänekkäästi sekä miksei pojalla ole alushousuja vaan vetää nakkena housut jalkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri siksi.
Ei maailmassa kaikki pääty onnellisesti. Tai harvat asiat päättyvät...
Suru ja vastoinkäymiset kuuluvat elämään.
Raymond Briggs, kertomuksen luoja, on kuollut. Lukekaa ihmeessä hänen aikuisille suunnattuja sarjojaan, (Gentleman Jim, When the Wind Blows, Ethel and Ernest), mutta mieluiten alkukielisinä.
https://www.como.fi/uutiset/rakastetun-lumiukko-animaation-kirjoittaja-…
Niin, miksi Lumiukko on suosittu? Siksi:
Vuonna 2021 Briggs kertoi haastattelussa, miten ei pidä onnellisista lopuista.
”Luon tarinoita, jotka ovat luonnollisia ja johtavat väistämättömään. Lumiukko sulaa, vanhempani kuolivat, eläimet kuolevat, kukat kuolevat. Kaikki kuolee. Siinä ei ole mitään synkkää. Niin elämä vain menee.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lumiukko on klassikko, mutta itseäni siinä ihmetyttää kuinka vanhemmat eivät herää vaikka poika ja lumiukko leikkivät äänekkäästi sekä miksei pojalla ole alushousuja vaan vetää nakkena housut jalkaan.
Vanhemmat ovat sammuneet. Pojalla on stringit, ne eivät erotu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä tykkään hartaasta tunnelmasta jouluna mutta Lumiukko on vaan jotenkin niin lässynlää että hyi olkoon. Käännän kanavaa. Paitsi että suurin osa kaikesta jouluohjelmasta on sitä samaa lässynläätä ettei se kanavan vaihtaminen hirveästi auta :D
Hydrauliikkafilmit xhamsterista sulle.
Suomalaiset on maailman mielenvikaisin kansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin surullinen? Häh? Siinähän on onnellinen loppu. Leffan lopussahan kun alkaa tulla kevät niin lumiukko tajuaa ettei se voi jäädä sinne Englantiin. Joten lumiukko lentää yksin sinne pohjoisnavalle elämään muiden lumiukkojen ja joulupukin kanssa. Onnellinen loppuelämä siellä lumiukolla. Mutta jotta englantilaiset ei ihmettelisi lumiukon katoamista, niin lumiukko "lavastaa oman kuolemansa", eli jättää vähän lunta sinne englantiin sen kotitalon pihalle, niin että ihmiset luulevat että lumiukko suli.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen lumiukko sulaa viimeistään alkukesästä. Sehän oli hienoa, että lumiukon kanssa pystyi seikkailemaan <3
Moni ihminen haluaa viettää fantasiamaailmassa koko elämänsä. Ei vain mitenkään voi hyväksyä todellisuutta, ei vain mitenkään voi hyväksyä normaalia juttua että lumi sulaa, ei vain voi hyväksyä sitä että rakas lumiukko ei pysy luona ikuisesti.
Olipahan paha se lumiukko kun se hylkäsi sen pojan! Ei saa hylätä! Ei osannut sitoutua eliniäksi. Kelvoton ukko. Paha mies!
Ei se oikeesti välittänyt siitä pojasta. Jos olisi välittänyt niin ei olisi vaan ghostannut. Olisi edes antanut pojalle jonkin hyvän selityksen sille että miksi pitää erota, mutta ei antanut. Sanaakaan sanomatta vaan katosi. Poika ei koskaan tule tietämään että miksi ukko hänet hylkäsi, ei koskaan. Miksei ukolta löytynyt edes sen verran selkärankaa että olisi kertonut pojalle hyvän syyn eroamiselle? Pelkuri ukko. Henkisesti kypsymätön. Ei sellasiin voi luottaa. Petti kaikki lupauksensa.
Ei saa tulla ukko takasin. Pysy poissa!
Vierailija kirjoitti:
Amerikkalaiset osaa aina nähdä asioiden hyvät puolet ja järjestää iloiset hyvänmielen bileet <3
Tärkeintä elämässä tosiaan on se että itsellä on hyvä mieli, vaikka pitäisi kuinka vääristellä ja pakoilla todellisuutta, vaikka pitäisi väkisin elää valheessa.
Vierailija kirjoitti:
Tulee surkea joulufiilis, kun kilttipojan ainoa kaveri sulaa kuoliaaksi.
Aikamiespoika Keijolle kävi samoin kuin vei Barbaran saunaa. Barbara suli kiukaaseen 😞
Lumiukko opettaa, että kaikella on aikansa. Leikki ja juhla loppuvat, ystävyys päättyy, jos ei muuten niin kuolemaan. Sitä saa surra, mutta estää ei voi. Muistot jäävät; siitähän Lumiukkokin alkaa, muistelemisesta.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen kuolee elämänsä lopussa. Ei se sen kummempaa ole, jälkeenjääneet sitten suree ja se on luonnollinen osa elämää. Se ei vähennä iloa tai kiitollisuutta eikä elämän arvoa, oikeastaan päinvastoin. Lumiukon mahtavuushan on hänen väliaikaisuudessaan ja muistoissa, jotka jäivät. Kaunis ja poikkeuksellisen viisas satu, ei se tuntuisikaan niin hienolle, jos lopussa ei olisi surua. Lentämisestäkin tulee arkea, jos joka päivä pääsee matkaan.
Itse ajattelin lapsena, että satu tuli tiensä päähän. Ei ollut minusta yhtään surullista, vain luonnollista. Haikeaa kyllä varmaan.
Tyttäreni taas sitten pienenä liikuttui kovasti ja kysyi miksi noin surullinen ohjelma tulee jouluna.
Olenko minä jotenkin sosiopaati. Miksi en lapsena surrut tällaisia 🤔
Koska se oli joulun taika!