Olin ostanut miehelle kalliin lahjan ja äsken mies

Jokainen voi itse ostaa itselleen mitä tarvii.

Vierailija kirjoitti:

Tyttöystävän kanssa onneksi molemmat tykätään miettiä mitä kivaa toiselle ostaisi. Laitettiin kuitenkin 80€ hintakatto, ettei lähde lapasesta hinta. Molemmat tykätään kovasti lahjoistamme🙂

Niin mulle tuli leatherman ja laadukkaita alushousuja ja hänelle kauan haaveilemansa bluetooth kaiutin, sekä villasukat vilujalalle.

No, me ollaan aikuisia ihmisiä, ja ehdotin että ei lahjoja ostella toisillemme. Riittää kun saadaan olla kaksin tää joulu ja on hyvää ruokaa. Lapset ovat kaikki mummoloissaan.

Vierailija kirjoitti:

Nakkiotukset nyt on tuollaisia :D Kaikki naisen muistaminen ja huomioiminen on niille ns. välttämätön paha, mistä halutaan päästä mahdollisimman nopeasti eroon. Sitten vielä sanotaan nuo vammailut ääneen, että kun jotain piti, en miettinyt koko asiaan, kiireessä hain. Naisten ei kannattaisi muistaa näitä vähääkään jatkossa. Ainoastaan miehet, jotka ovat osoittaneet arvostuksensa ja välittämisensä ansaitsevat saman.

Valitettavasti suurinosa (suomalaisista) miehistä on tällaisia. Naistaan ei huomioida koskaan ja läheisyyttä saa vain sängyssä. Mulle onneksi osui poikkeus, hän kysyi multa suoraan mitä haluan, mutta ostaa myös yllätyksenä jotain 🥰 jos joskus jostain syystä päädyttäisiin eroon, luultavasti kattelisin miestä ulkomailta..

Vierailija kirjoitti:

No, me ollaan aikuisia ihmisiä, ja ehdotin että ei lahjoja ostella toisillemme. Riittää kun saadaan olla kaksin tää joulu ja on hyvää ruokaa. Lapset ovat kaikki mummoloissaan.

Eli lettua lypsätytetään vaikka jäi mainitsematta.

Jotkut vaan ovat tosi huonoja keksimään lahjoja. Itsekin olen. Stressaannun vain lahjojen miettimisestä ja mieheni on vielä huonompi keksimään mitään. Niinpä olemme aikoja sitten sopineet hänen kanssaan ettemme anna toisillemme lahjoja. Jos toinen sattuu keksimään jotain todella osuvaa niin voi antaa mutta toisella ei ole mitään paineita antaa vastalahjaa.

Vaihdan lahjoja vain parin läheisen kanssa jotka itse välttämättä haluavat aina antaa jotain enkä sitten kehtaisi itse olla antamatta ikinä mitään. Tarpeeksi stressiä tuovat nuokin pari ihmistä kun joka vuosi pitää synttäreille ja jouluksi miettiä että mitä uutta ja hienoa keksisi aikuisille ihan hyvätuloisille ihmisille joilta ei puutu mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nakkiotukset nyt on tuollaisia :D Kaikki naisen muistaminen ja huomioiminen on niille ns. välttämätön paha, mistä halutaan päästä mahdollisimman nopeasti eroon. Sitten vielä sanotaan nuo vammailut ääneen, että kun jotain piti, en miettinyt koko asiaan, kiireessä hain. Naisten ei kannattaisi muistaa näitä vähääkään jatkossa. Ainoastaan miehet, jotka ovat osoittaneet arvostuksensa ja välittämisensä ansaitsevat saman.

Valitettavasti suurinosa (suomalaisista) miehistä on tällaisia. Naistaan ei huomioida koskaan ja läheisyyttä saa vain sängyssä. Mulle onneksi osui poikkeus, hän kysyi multa suoraan mitä haluan, mutta ostaa myös yllätyksenä jotain 🥰 jos joskus jostain syystä päädyttäisiin eroon, luultavasti kattelisin miestä ulkomailta..

Mitä järkeä kysyä toiselta mitä se haluaa ja ostaa vaikka voit ostaa sen itse?

Kyllä huomioiminen on jotain ihan muuta kuin ikuista roinan roudaamista.

Hieman ohi aiheen,

mutta jos kyse on puolisosta niin en ymmärrä miten vaikeaa lahjan keksiminen voi olla.

Tarkoitan sitä, että jokainen varmasti tuntee sen kumppaninsa, ja kun arkea eletään yhdessä niin huomaa jos jostain tulee puhetta (esim. että tarvitsisi jotain, olkoon siten vaikka "miten minun kaikki sukat on rikkinäisiä" "kädet jäätyy, pitäisi olla kunnon hansakat" tmv. ei välttämättä mitään suurta) mihin tarttua.

Ja lahjat voivat myös olla aineettomia: lahjakortti teatteriin/hierontaan, liput lempibändin keikalle, sushikurssi tmv.

Tämä on kyllä huomattu, että miehille naisen huomioiminen on tuskaa ja naisen ilahduttaminen suorastaan nöyryyttävää.

Ex harrasti sitä että kysyi muka mitä haluan ja sitten osti tahallaan "jotain sinne päin" mutta kuitenkin ihan väärin. Esimerkiksi kerran pyysin pyjamaa, kerroin kokoni (tekstiviestillä, joten hänellä oli se kyllä kirjallisena ylhäällä) sain kaksi numeroa liian pienet leggingsit.

Olin nuori ja naiivi, meni pari vuotta ennenkuin hoksasin että hän todellakin teki sen tahallaan. Suurin osa miehistä nyt on tuollaisia vain koska eivät välitä eikä niitä kiinnosta. Exäni oli piiloilkeä eli astetta pahempi.

Vierailija kirjoitti:

Hieman ohi aiheen,

mutta jos kyse on puolisosta niin en ymmärrä miten vaikeaa lahjan keksiminen voi olla.

Tarkoitan sitä, että jokainen varmasti tuntee sen kumppaninsa, ja kun arkea eletään yhdessä niin huomaa jos jostain tulee puhetta (esim. että tarvitsisi jotain, olkoon siten vaikka "miten minun kaikki sukat on rikkinäisiä" "kädet jäätyy, pitäisi olla kunnon hansakat" tmv. ei välttämättä mitään suurta) mihin tarttua.

Ja lahjat voivat myös olla aineettomia: lahjakortti teatteriin/hierontaan, liput lempibändin keikalle, sushikurssi tmv.

Nuo kaikki ehdotuksesi ovat jotain kuluttamista. Aineeton lahja voi olla vaikka itse tehty hieronta.

Minä en saa miesystäväni nyt jouluna mitään. Mutta en pettynyt, koska hän muuten on todella antelias. On tukenut minua tämän vuoden ihan uskomattoman paljon, on maksanut minun harrastukseni ja erään erityisen hoidon, auttoi minua tyttäreni huoneen remontoimisessa ja maksoi kaikki materiaalit jne jne. Ei niin, että minun rakkauteni häntä kohtaan olisi riippuvainen hänen taloudellisesta panoksestaan, mutta arvostan sitä, että oikeasti haluaa panostaa minuun, meihin. Myös ajallisesti ja huomiolla. Tai nimenomaan näillä. Hän aidosti haluaa ilahduttaa minua, joka päivä. Minä taas tykkään miettiä luovia lahjoja. Ja pienituloisena panostan pikkuisen rahaa ja paljon vaivaa ja mielikuvitusta. Esim sain ystävältäni liput eräälle teatterifestivaalille vaihotpalveluna (hän on festarin organisaatiossa) sekä järjestin yöpymisen myöskin vaihtopalveluna toisen ystäväni luokse. Liput ja esitteen paketoin niin, että paketissa syttyy valot yms yms, niin että näyttää ihan vanhanajan teatterilavalta. Tiedän, että miesystäväni tykkää, hän ei ole koskaan saanut itsekseen lähdettyä tällaisiin kulttuuritapahtumiin, mutta minun myötäni on innoissaan mukana.

Näin me hellittelemme toisiamme omalla tavallamme. Toivottavasti näin muillakin, joissa lahjat jouluna tuntuvat olevan epätasapainossa; että puolisonne huomioi teitä muulla tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Hieman ohi aiheen,

mutta jos kyse on puolisosta niin en ymmärrä miten vaikeaa lahjan keksiminen voi olla.

Tarkoitan sitä, että jokainen varmasti tuntee sen kumppaninsa, ja kun arkea eletään yhdessä niin huomaa jos jostain tulee puhetta (esim. että tarvitsisi jotain, olkoon siten vaikka "miten minun kaikki sukat on rikkinäisiä" "kädet jäätyy, pitäisi olla kunnon hansakat" tmv. ei välttämättä mitään suurta) mihin tarttua.

Ja lahjat voivat myös olla aineettomia: lahjakortti teatteriin/hierontaan, liput lempibändin keikalle, sushikurssi tmv.

Ei meillä ainakaan ole jatkuvasti tarvetta jollekin. Ja jos joskus tarvitsee/haluaa jotain niin miksi pantata sitä jouluun?

Anna miehelle lahjakortti, että sitä korttia vastaan siivoat lattiat 1 x ja pyyhit pölyt 1 x. Sitten voit tehdä sen ensi vuonna ja siten miehen ei tarvitse hoitaa yksin niitä kotitöitä 100% kerroista kotonanne. Hän ilahtuu lahjastasi taatusti! Ota tämä vinkki vastaan, miehesi kuullostaa niin huomioivalta, että ansaitsee edes yhden lahjan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä huomattu, että miehille naisen huomioiminen on tuskaa ja naisen ilahduttaminen suorastaan nöyryyttävää.

Ex harrasti sitä että kysyi muka mitä haluan ja sitten osti tahallaan "jotain sinne päin" mutta kuitenkin ihan väärin. Esimerkiksi kerran pyysin pyjamaa, kerroin kokoni (tekstiviestillä, joten hänellä oli se kyllä kirjallisena ylhäällä) sain kaksi numeroa liian pienet leggingsit.

Olin nuori ja naiivi, meni pari vuotta ennenkuin hoksasin että hän todellakin teki sen tahallaan. Suurin osa miehistä nyt on tuollaisia vain koska eivät välitä eikä niitä kiinnosta. Exäni oli piiloilkeä eli astetta pahempi.

Tarvitset siis huomioimiseen jotain ostamista? Otantasi näyttäisi olevan yksi mies. Se on 0,00000025% maailman miehistä. Oletko edes tavannut kaikkia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman ohi aiheen,

mutta jos kyse on puolisosta niin en ymmärrä miten vaikeaa lahjan keksiminen voi olla.

Tarkoitan sitä, että jokainen varmasti tuntee sen kumppaninsa, ja kun arkea eletään yhdessä niin huomaa jos jostain tulee puhetta (esim. että tarvitsisi jotain, olkoon siten vaikka "miten minun kaikki sukat on rikkinäisiä" "kädet jäätyy, pitäisi olla kunnon hansakat" tmv. ei välttämättä mitään suurta) mihin tarttua.

Ja lahjat voivat myös olla aineettomia: lahjakortti teatteriin/hierontaan, liput lempibändin keikalle, sushikurssi tmv.

Ei meillä ainakaan ole jatkuvasti tarvetta jollekin. Ja jos joskus tarvitsee/haluaa jotain niin miksi pantata sitä jouluun?

Koska lapsena on aivopesty siihen. Omien aivojen käyttö vaatisi aivojen aktivoimista (hirveä vaiva).

Jos mies ei edes  tuon vertaa tietäisi mistä tykkään niin silloin olisin kyllä suhteessa väärän ihmisen kanssa. Kyllä mielestäni suhteessa kuuluu tietää ne kumppanin mieltymykset ja kiinnostuksen kohteet ja osattava hankkia toista miellyttävä lahja. 

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei edes  tuon vertaa tietäisi mistä tykkään niin silloin olisin kyllä suhteessa väärän ihmisen kanssa. Kyllä mielestäni suhteessa kuuluu tietää ne kumppanin mieltymykset ja kiinnostuksen kohteet ja osattava hankkia toista miellyttävä lahja. 

Oma mieltymykseni on roikkua täällä. Nytkö mies on velvollinen keksimään jotain av-lahjoja 🙄

Vierailija kirjoitti:

Auts.

Täällä vähän samantyyppistä, itse suunnittelin lahjaa huolella, tein paljon taustatutkimusta jotta osaisin valita markkinoiden parhaan version siitä ja laitoin lahjaan melkein 500 euroa ostaen se jo marraskuun puolella jotta se ei ehtisi myydä loppuun.

Eilen mies kertoi että töiden jälkeen kävi paniikissa kirjakaupasta hakemassa minulle hätälahjan kun ei ollut "ehtinyt" miettiä asiaa aiemmin.

En pahoita mieltäni siitä että en saa kallista lahjaa (olemme molemmat hyvätuloisia) mutta kieltämättä harmittaa tieto siitä että toinen ei ole edes yrittänyt eikä uhrannut ajatustakaan sille mistä saattaisin pitää vaan ilmiselvästi haluaa vain päästä koko joulusta eroon ja lykkää minulle "jotain" ihan vaan siksi että kokee että on pakko antaa jotain, ihan sama mitä.

Kyse ei ole materiasta, vaan tunteesta että en ole minkäänlaisen panostuksen arvoinen.

Toisille se lahjan miettiminen aiheuttaa vain pahaa oloa ja stressiä. Ei minulla ole pienintäkään aavistusta mitä ostaisin kumppanille lahjaksi. Meillä on hyvä olla yhdessä, mutta kaikki syntymäpäivät, joulut ym. aiheuttaa minulle pahaa oloa ja ahdistusta siitä yksinkertaisesta syystä, että se lahja pitää hommata ja siinä pitää olla myös ajatusta. Vaimoni saa halutessaan antaa minulle lahjan, vaikka pyydänkin aina häntä olemaan sitä tekemättä. En halua viedä häneltä sitä iloa kieltämällä, mutta minulle se aiheuttaa aina ahdistavan olon, koska koen velvollisuudekseni järkätä itsekin sitten jonkun lahjan, johon minulla ei ole pienintäkään ideaa.

Mulla ja mun miehellä on sovittuna 50 euron budjetti toisillemme. Tuo sisältää aina konvehtirasian ja kaksi yllätys pakettia. Kivoja lahjoja on vuosien varrella vaihdettu.

Vierailija kirjoitti:

Minä en saa miesystäväni nyt jouluna mitään. Mutta en pettynyt, koska hän muuten on todella antelias. On tukenut minua tämän vuoden ihan uskomattoman paljon, on maksanut minun harrastukseni ja erään erityisen hoidon, auttoi minua tyttäreni huoneen remontoimisessa ja maksoi kaikki materiaalit jne jne. Ei niin, että minun rakkauteni häntä kohtaan olisi riippuvainen hänen taloudellisesta panoksestaan, mutta arvostan sitä, että oikeasti haluaa panostaa minuun, meihin. Myös ajallisesti ja huomiolla. Tai nimenomaan näillä. Hän aidosti haluaa ilahduttaa minua, joka päivä. Minä taas tykkään miettiä luovia lahjoja. Ja pienituloisena panostan pikkuisen rahaa ja paljon vaivaa ja mielikuvitusta. Esim sain ystävältäni liput eräälle teatterifestivaalille vaihotpalveluna (hän on festarin organisaatiossa) sekä järjestin yöpymisen myöskin vaihtopalveluna toisen ystäväni luokse. Liput ja esitteen paketoin niin, että paketissa syttyy valot yms yms, niin että näyttää ihan vanhanajan teatterilavalta. Tiedän, että miesystäväni tykkää, hän ei ole koskaan saanut itsekseen lähdettyä tällaisiin kulttuuritapahtumiin, mutta minun myötäni on innoissaan mukana.

Näin me hellittelemme toisiamme omalla tavallamme. Toivottavasti näin muillakin, joissa lahjat jouluna tuntuvat olevan epätasapainossa; että puolisonne huomioi teitä muulla tavoin.

Sitä vaivannäköä nimenomaan on opiskella kovapalkkaiselle alalle. Voi mennä toistakymmentä vuotta raataessa.