Kuinka kauan narsisti voi näytellä tulematta esiin parisuhteessa?

20 jatkaa: exällä on uusi vaimo ja odotan milloin tälle paljastuu totuus. Tiedän muutaman ihmisen (koska meillä osittain sama tuttavapiiri) jotka ovat varoittaneet häntä, mutta eihän se rakastuneelle mene perille.

kukaan ei voinäytellä loputtomiin sitä mitä ei ole.. meilä ainaki samankaton alle muutettaessa käytös muuttui :) kyllä se siittä

Narsistit ovat niin hurmavia ettei uhri pystyy lähteä pois. Se on kun näytteljä-vanhanakiin kaunis-mutta voi murhe jos eksyy sen pauloihiin!!! Petoja ovat ja itsekeskeinen ja kiero mielenlaatu.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 11:23"]

Voitko 15 kertoa jonkun käytännön esimerkin siitä, miten mies käyttäytyi?

 Minä voin kertoa pari.

Miehen vanhemmat olivat tulleet käymään kaupungissa. He odottivat autossa kadulla, koska oltiin menossa yhdessä jonnekin. Heille piti valehdella, että meillä ei kestäisi niin kauan tulla siihen kadulle, koska miehen mukaan "eivät jaksaisi muuten odottaa".

Saimme lipputarkastajilta tarkastusmaksun, ihan liputta kulkemisesta (se oli lyhyt matka, josta ajateltiin, että ei ne nyt tämän kerran tule). Itse yritin nähdä tilanteessa jotain hauskaa, tragikoomista ja yritin nauraa asialle. Mies sen sijaan ei, hän oli aivan raivon vallassa, piti kai tuota nöyryyttävänä. Miehellä ei ollut myöskään mitään kosketusta tuohon minun huumorillapurkutapaani.

Minusta ei tietenkään voi tehdä suoraviivaisia johtopäätöksiä yksittäisistä tapauksista, yritin valita tähän kuitenkin sellaisia asioita, jotka kuvastivat miehen suhtautumistapoja yleensä ja luonnetta.

17

[/quote]

Näitähän on vaikka romaaniksi asti. Kirjoittaisin kyllä sen romaanin, mutta en halua tulla tunnistetuksi, ja näistä aika erikoisista olosuhteista minut kyllä tunnistettaisiin, vaikkei yksityiskohdista kuitenkaan. Otan tähän muutaman ensin mieleen tulevan seikan.

Mies laati puhelimessa käsikirjoituksia tyyliin "minä tulen sinua vastaan ovelle, syleilen sinua hellästi ja annan suudelman kumpaankin suupieleesi, sitten me..." Mutta annas olla, kun minä pysähdyinkin työntämään avaimia taskuuni tai yritin sanoa jotakin - hieno käsikirjoitus meni pilalle ja minä jouduin lepyttelemään miestä pitkään ennen kuin tyhmyyteni suotiin anteeksi.

Mies häipyi itse isännöimiltään illallisilta eikä palannut. Löysin hänet sängystä peiton alta. Olin nöyryyttänyt häntä hänen ystäviensä edessä keräämällä huomion itseeni. (Olin toki yrittänytkin olla aktiivinen, koska olin saanut ujoudesta sapiskaa hieman aiemmin.) Yritin selittää, että ihan hyvinhän nuo näyttivät viihtyvän, mutta miehen selitys oli se, että he nauroivat typerille jutuilleni ja esittivät viihtyvänsä vain sen vuoksi, että eivät halunneet nöyryyttää häntä. Mies ei tullut enää seuraan ja aamulla oli kuin ei mitään olisi tapahtunut.

Mies halusi minut mukaan parin päivän liikematkalle, firma hoiti lentoliput ja hotellin. Kysyin lähtöpäivän aamuna tarkemmasta aikataulusta. Mies kysyi, luulinko tosiaan olevani niin tärkeä, että hänen työnantajansa tuhlaisi minuun rahojaan. (Tässä minä vielä oikeasti häpesin silmät päästäni ja uskoin, että olin jotenkin ymmärtänyt hänen puheensa väärin; opin ennen pitkää saamaan toruja myös siitä, että näytin häpeävältä.)

Seisoimme ovella saattelemassa vieraita hissiin. Hissin ovi kolahti, mies kääntyi minun puoleeni ja sanoi, että olin ollut fantastinen tänä iltana, mutta että en koskaan saisi enää nöyryyttää häntä sillä tavalla. Häkeltyneenä kysyin, mitä olin tehnyt, ja sain vastaukseksi sen, että jollen minä ymmärtänyt edes sitä, mitä olin tehnyt, ainakaan hän ei sitä minulle kertoisi. Klassista. Tuona yönä lähdin ensimmäisen kerran, mutta hellyin, kun hän pyysi itkien minua takaisin.

Mies oli tykännyt katsoa sitä suosittua lakisarjaa, jossa kuului taustalla Barry Whiten laulujen kertosäkeitä (en muista nimeä millään, en ollut fani). Hän kehui monessa seurassa Whiten tunnetta ja tuotantoa, joten ostin hänelle lahjaksi Whiten kokoelmalevyn. Hän tunsikin vain nuo kertosäkeet ja kimpaantui minulle tosissaan siitä, että ei hän näitä pitkiä lauluja halunnut kuulla vaan niitä hyviä. Ja mökötystä.

Tämän olen kertonut jossain muussa yhteydessä, mutta menköön. Olimme lähdössä jonnekin ja mies kehui ulkonäköäni, asuani ja asusteitani pitkän kaavan mukaan. Sitten hän sanoi, että et sinä kyllä mikään Cindy Crawford ole. Tuosta hän jatkoi muina miehinä pitkällä tarinalla siitä, kuinka hän oli ihan tavannut CC:n joskus 90-luvulla New Yorkissa ja puhunutkin tälle. Näitä kielellisiä savikiekko-ilmaan-ja-tuplalaukaus-perään -temppuja hänellä oli joka sormelle.

Tässäpä näitä. Pitää lähteä. :)