Lue keskustelun säännöt.
Miten te oikein jaksatte olla sosiaalisia?
17.04.2015 |
Tällä viikolla töissä yhtenä päivänä paljon uusia kasvoja ja puheensorinaa; kysymyksiä toisille ja tutustumista. Minä pääosin hiljaa, ellei joku kysynyt jotain niin toki osallistuin ja olin aktiivinen, mutten oma-aloitteisesti. Annoin taas tietenkin itsestäni etäisen bitchin kuvan, mutten tunnu vaan yltävän siihen samaan mihin suurin osa muista. Illalla olin rättiväsynyt tuon päivän jälkeen ja nukuin 11 h... Olisinpa ekstrovertti.
Mistä te saatte energiaa puhua toisille, miten ihmeessä teitä kiinnostaa tuntemattomat ihmiset ja niiden kanssa kevyt small talk?
Kommentit (4)
[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 09:18"]
Itsellä sama ongelma. En ole mikään introvertti, mutta tykkään omasta rauhasta ja osaan olla itsekseni. Töissä ajoittain tuntuu, että ei kestä sitä jatkuvaa sosiaalisuutta, mitä muut tuntuvat rakastavan. Joinakin päivinä jaksan olla sosiaalinen ja se on mukavaa, mutta joka ikisenä päivänä se on mahdotonta. Silloin kuormitun ja pää meinaa hajota.
[/quote]
Minäkin normaaleina päivinä selviän ilman totaalista uupumista, jolla tarkoitan että hoidan oman hommani ja juttelen tauoilla muille työntekijöille miten nyt haluan. Pääasiassa tuolloinkin kuitenkin asioista, jotka liittyvät töihin. Omia ajatuksia en vaan jaksa/halua jakaa itselleni suht tuntemattomien kanssa, mikä nähdään tietysti outona. Mulla on läheiset ystävät vapaa-ajalla, joiden kanssa haluan jutella paremmin.
Mutta tosiaan etenkin ryhmätilanteet on itselleni pahimpia, se häly ympärillä ja pitäisi keskittyä olemaan samanaikaisesti sosiaalinen... Tunnen itseni friikiksi kun ympärillä 10 superpuheliasta ja minä rauhallisena välissä hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa. Miksi yrittäisin olla jotain mitä en ole. Olen tyytyväisenä sellainen kuin olen eri ääri-introvertti. Se minua ei kiinnosta pätkääkään millaisen kuvan ihmisille annan.
Olen toki myös valinnut ammattini ja työpaikkani niin ettei minulta vaadita töissä sosiaalisuutta. Koodarina on hyvä olla eristäytyvä introvertti, ja teen vielä etätyötäkin pari päivää viikossa että saan olla ihan yksin edes ilman avokonttorin taustamelua. Vapaa-ajalla en harrasta sosiaalisia suhteita ollenkaan ja olen aina ollut sinkku - en jaksaisi parisuhteen vaatimaa sosiaalisuutta.
[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 09:23"]
En jaksa. Miksi yrittäisin olla jotain mitä en ole. Olen tyytyväisenä sellainen kuin olen eri ääri-introvertti. Se minua ei kiinnosta pätkääkään millaisen kuvan ihmisille annan.
Olen toki myös valinnut ammattini ja työpaikkani niin ettei minulta vaadita töissä sosiaalisuutta. Koodarina on hyvä olla eristäytyvä introvertti, ja teen vielä etätyötäkin pari päivää viikossa että saan olla ihan yksin edes ilman avokonttorin taustamelua. Vapaa-ajalla en harrasta sosiaalisia suhteita ollenkaan ja olen aina ollut sinkku - en jaksaisi parisuhteen vaatimaa sosiaalisuutta.
[/quote]
Tässä taloudellisessa tilanteessa pakkopaikka tämänhetkisen työn takia, jotta saan edes vuokrat maksettua kesän ajalta. Opiskelen alalla, jossa on mahdollisuus myöhemmin hakea omaan persoonaan enemmän sopiviin paikkoihin, luojan kiitos. Toki sielläkin tulee varmasti eteen samanlaisia tilanteita mitä aloituksessa...
Itsellä sama ongelma. En ole mikään introvertti, mutta tykkään omasta rauhasta ja osaan olla itsekseni. Töissä ajoittain tuntuu, että ei kestä sitä jatkuvaa sosiaalisuutta, mitä muut tuntuvat rakastavan. Joinakin päivinä jaksan olla sosiaalinen ja se on mukavaa, mutta joka ikisenä päivänä se on mahdotonta. Silloin kuormitun ja pää meinaa hajota.