Motivaatio opiskeluun pyöreä 0.
Aloitin syksyllä amk:issa ja huonosti menee. Halusin ko kouluun ja tein valtavasti töitä sen eteen, että pääsisin sinne. No nyt sisällä ollaan ja opiskelu ei huvita yhtään. Ala on oikea, siitä ei siis ole kyse. En vain jaksa opiskella. En tiedä onko laiskuutta vai burn out stressistä mutta olen ihan loppu. Syksy oli raskas, sn pysynyt opiskelussa perässä ja olin paljon poissa koulusta, kun en ymmärtänyt, luovutin ja lähdin kotiin. Joulun jälkeen homma alkanut rullamaan mutta silti opiskelu ei kiinnosta. Miten saan itselleni opiskelumotivaatiota? Haluan valmistua mutta se ei ilmeisesti riitä.
Kommentit (23)
Sä opit ja pärjäät kyllä kun paneudut siihen opiskeluun etkä asettaudu potemaan stressiä ja miettimään miten vaikeeta on.
Et mitenkään. Haluaminen ei tosiaankaan riitä varsinkaan, jollei äly riitä pärjäämiseen ilman suuria ponnisteluja.
Eipä tuohon ole mitään sen kummempaa poppakonstia kuin antaa palaa vaan eteenpäin, vaikka sitten tahmeasti. Jos mitenkään mahdollista, niin kannattaa yrittää keksiä jotain pientä, mistä voisi innostua ja ajatella positiivisesti (edes vähän) ja keskittää tarmo siihen. Mieti vaikka jo opinnäytettä ja sille jotain todella kiinnostavaa aihetta (käy penkomassa kirjastossa tms.) ja tee sopimus itsesi kanssa, että homma hoidetaan kotiin, vaikkei se niin hotsittaisikaan.
Semmosta se elämä on, on hoidettava tiettyjä asioita, vaikka motivaatio olisi tasan nolla. Tai sitten keksittävä jokin plan B tai C jne. Pakota itsesi ajattelemaan edes hieman positiivisesti joka päivä, eli sen sijaan, että miettisit, ettet ymmärrä asioita, kaiva jokin yksityiskohta ja ajattele, kuinka se on kiinnostava ja että voit olla siinä tosi hyvä. Vaikka sitten vain 30 minuttia päivässä, jolloin ajattelet vain kuinka olet ihan paras ja että opinnot kyllä sujuvat, eikä ne muut ole mitään ruudinkeksijöitä tai ihan mitä vaan, jolla saat edes vähän pontta hommaan. Positiivinen ajattelu on samanlaista kuin negatiivinen, eli siitä syntyy vähitellen kierre, oli se sitten kumpi tahansa ja että nyt voit tavallaan päättää, että kumpi kierre lähtee käyntiin.
Oletko ihan varma oikeasta alasta?
Mä en tajua ihmisiä, jotka eivät opiskele, vaikka heillä ei ole muuta. Itse olen töissä, luen yliopiston pääsykokeisiin ja vielä rämmin AMK:ssa...
Ota vuos vapaata mee tekee paskaduunia esim puhelinmyyntiä ja siivousta. Sitte sopii miettiä että opiskelenko vai teenkö tätä about 40vuotta. Alkaa se motivaatio löytyy
No jos hirveästi alalle halusit ja se on oikea, mikäköhän vei nyt motivaation? Onko stressi sisäänpääsystä vienyt mehut vai onko elämässä joku syy joka masentaa?
Vai olisiko niin että ala ei oikeasti olekaan oikea?
Tuntuu jotenkin kamalalta, että heität opiskelupaikan ja ajan roskiin. Ja jos joku asia tuntuu vaikealta, luovuttaminen ei ole oikea vaihtoehto vaan pitää pyytää ja hakea apua itselleen, ettei jää jälkeen. Sitten kun lintsaa ja jättää jälkeen on helppo heittää lekkeriksi ja jättää koko homma kesken.
Ajattelepa jos seuraava hallitus päättääkin ettei saa opintotukea kuin yhteen tutkintoon; sun osalta tämä olis sitten tässä, jos et kykene jatkamaan opintoja.
No et kyllä luovuta, ei se myöhemmin ole ainakaan yhtään helpompaa. Varsinkaan jonkun työvälivuoden jälkeen. Jos et ymmärrä, niin suurin virhe on olla pois koulusta ja missata opetus. Voisitko saada apua ryhmäsi oppilaalta, joka on todella fiksu ja osaa hommat?
Jos sulla on tiettyjä heikkoja kohtia missä et pärjää, niin voisitko kysyä neuvoa ko. opettajalta että mitä voisit itsenäisesti opiskella jotta pysyisit kärryillä ja mukana vauhdissa? Varmasti saat apua, jos vaan rohkeasti pyydät.
Mitä opiskelet?
Mulla myös. Olen 20 ja valmistun keväällä amiksesta ja mulle ois jo töitäkin tiedossa. Vakipaikka ja kokopäivätyö hyvällä palkalla. En jaksais enää istua koulun penkillä vaan tahtoisin tehdä jo töitä. Olen istunut koulussa kuitenkin peruskoulun, lukion ja nyt vielä amiksen, 13 vuotta siis. Hain kuitenkin yliopistoon ja kieltäydyin siitä kokopäivätyöstä ja pyrin sinne yliopistoon (ja varmaan pääsenkin, sain hyvät paperit ja lukupäätä löytyy ja olen lukenut pääsykoekirjat jo viidesti), koska mun vanhemmille on tärkeää että mä menen yliopistoon, enkä jää vain ammattikoulututkinnon varaan. Mua vaan ahdistaa istua vielä seuraavatkin 5 vuotta luennoilla, kun voisin tehdä jotain oikeasti hyödyllistä. Vanhemmat vain sai syyllistettyä hakemaan sinne.
Oletko saanut toisista opiskelijoista kavereita tai edes koulussa olet porukassa? Vaikeista aiheista selviää paremmin, kun tekee tiimityötä.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 00:05"]
Mulla myös. Olen 20 ja valmistun keväällä amiksesta ja mulle ois jo töitäkin tiedossa. Vakipaikka ja kokopäivätyö hyvällä palkalla. En jaksais enää istua koulun penkillä vaan tahtoisin tehdä jo töitä. Olen istunut koulussa kuitenkin peruskoulun, lukion ja nyt vielä amiksen, 13 vuotta siis. Hain kuitenkin yliopistoon ja kieltäydyin siitä kokopäivätyöstä ja pyrin sinne yliopistoon (ja varmaan pääsenkin, sain hyvät paperit ja lukupäätä löytyy ja olen lukenut pääsykoekirjat jo viidesti), koska mun vanhemmille on tärkeää että mä menen yliopistoon, enkä jää vain ammattikoulututkinnon varaan. Mua vaan ahdistaa istua vielä seuraavatkin 5 vuotta luennoilla, kun voisin tehdä jotain oikeasti hyödyllistä. Vanhemmat vain sai syyllistettyä hakemaan sinne.
[/quote]
Usko pois, tuo on ainoa fiksu tapa!
Jos et menisi nyt yliopistoon, niin tulet katumaan sitä katkerasti myöhemmin. Pyrkiminen sinne joskus 5v kuluttua on kuitenkin niin paljon vaikeampaa, kenties jopa mahdotonta. Pääset varmasti yliopisto-opiskelujenkin aikana kokeilemaan työelämää ja koko loppuelämähän sulla on aikaa tehdä töitä, joten nyt ehdottomasti menet sinne kouluun.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 00:08"][quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 00:05"]
Mulla myös. Olen 20 ja valmistun keväällä amiksesta ja mulle ois jo töitäkin tiedossa. Vakipaikka ja kokopäivätyö hyvällä palkalla. En jaksais enää istua koulun penkillä vaan tahtoisin tehdä jo töitä. Olen istunut koulussa kuitenkin peruskoulun, lukion ja nyt vielä amiksen, 13 vuotta siis. Hain kuitenkin yliopistoon ja kieltäydyin siitä kokopäivätyöstä ja pyrin sinne yliopistoon (ja varmaan pääsenkin, sain hyvät paperit ja lukupäätä löytyy ja olen lukenut pääsykoekirjat jo viidesti), koska mun vanhemmille on tärkeää että mä menen yliopistoon, enkä jää vain ammattikoulututkinnon varaan. Mua vaan ahdistaa istua vielä seuraavatkin 5 vuotta luennoilla, kun voisin tehdä jotain oikeasti hyödyllistä. Vanhemmat vain sai syyllistettyä hakemaan sinne.
[/quote]
Usko pois, tuo on ainoa fiksu tapa!
Jos et menisi nyt yliopistoon, niin tulet katumaan sitä katkerasti myöhemmin. Pyrkiminen sinne joskus 5v kuluttua on kuitenkin niin paljon vaikeampaa, kenties jopa mahdotonta. Pääset varmasti yliopisto-opiskelujenkin aikana kokeilemaan työelämää ja koko loppuelämähän sulla on aikaa tehdä töitä, joten nyt ehdottomasti menet sinne kouluun.
[/quote]
Jos pääsen sisään niin varmasti se motivaatio sitten löytyy. En tykkää jättää asioita kesken ja se ala on kuitenkin mua kiinnostava ja onhan se hyvä olla ainakin kaksi ammattia. Just nyt vaan se motivaatio on ihan pohjalukemissa ja tahtoisin töihin. Aion mennä mikäli mä sisään pääsen ja luultavasti pääsen.
-8
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 23:57"]
Ota vuos vapaata mee tekee paskaduunia esim puhelinmyyntiä ja siivousta. Sitte sopii miettiä että opiskelenko vai teenkö tätä about 40vuotta. Alkaa se motivaatio löytyy
[/quote]Moni ihminen opiskelee siivoojaksi ammattiopistossa; töitä ei muuten saa, jos silloinkaan.
-Mies 29v-
Kuule, tunnistan itseni tuosta kun olin masentunut ja burn outin partaalla :( tilanteesi ei ole harvinainen ns. kympin tyttöjen keskuudessa, minä ja monet ystäväni olemme kärsineet samasta. Ajattelepa näin: jos jotakuta työssäkäyvää aikuista pidettäisiin jatkuvasti vaativissa töissä kehnossa rahatilanteessa ja epävarmassa selviämisessä, heiteltäisiin paikkakunnalta toiselle pieniin asuntoihin tuntemattomien kanssa ja lomillaan hänen olisi pakko hankkia toinen työ selviytyäkseen, ja tämä meno jatkuu vuosikausia. Kenellekään ei olisi epäselvää, ettei ihmisen psyyke kestä sellaista. Tuo on silti monen tunnollisen opiskelijan arkea. Sinä tarvitset LOMAA. Oikeaa lomaa ilman töitä ja stressiä niistä koulutöistä, joita sinulla on kokoajan meneillään, ilman sähköpostin tarkistamista monta kertaa päivässä ja ilman sitä suoritusilmapiiriä, joita monien opiskelu on. Puhun kokemuksesta. Olin yhteen väliin niin uupunut, etten enää jaksanut edes peseytyä kunnolla. Elämme sellaisen asenteen ympäröiminä, että koulunkäynti ei muka olisi yhtä rankkaa kuin työnteko eikä siitä tarvitse lomaa. Vaikka useimmissa tapauksissa korkeakouluopiskelu on valtavan paljon kuormittavampaa kuin työnteko! Ihminen tarvitsee lepoa, myös henkisesti. Minua auttoi se, että valitsin itselleni yhdeksi kokonaiseksi periodiksi pelkästään kirjatenttejä ja menin mummoni luo maalle kuukaudeksi. Pistin koneen ja puhelimen kiinni. Sen jälkeen hidastin tahtini opinnoissa supernopeasta normaaliksi, ja olin paljon onnellisempi. Minullakaan ei ollut kyse väärästä alasta. Lepää, ota aikaa itsellesi. Kaikkea hyvää sinulle.
[quote author="Mies 29v" time="07.04.2015 klo 00:28"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 23:57"]
Ota vuos vapaata mee tekee paskaduunia esim puhelinmyyntiä ja siivousta. Sitte sopii miettiä että opiskelenko vai teenkö tätä about 40vuotta. Alkaa se motivaatio löytyy
[/quote]Moni ihminen opiskelee siivoojaksi ammattiopistossa; töitä ei muuten saa, jos silloinkaan.
-Mies 29v-
[/quote]
Tämä on muuten ihan naurettavaa ylikoulutusta Suomessa. Kaikki kunnia töitä tekeville ihmisille mutta miksi ihmeessä siivojan työhön tarvitaan erillinen koulutus? Ja juu, olen kokeillut vahauskonetta, sen käyttö ei ole vaikeaa
[quote author="Mies 29v" time="07.04.2015 klo 00:28"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 23:57"]
Ota vuos vapaata mee tekee paskaduunia esim puhelinmyyntiä ja siivousta. Sitte sopii miettiä että opiskelenko vai teenkö tätä about 40vuotta. Alkaa se motivaatio löytyy
[/quote]Moni ihminen opiskelee siivoojaksi ammattiopistossa; töitä ei muuten saa, jos silloinkaan.
-Mies 29v-
[/quote]
Ei pidä paikkaansa. Siivoilin lukion puolesta välistä yliopiston ensimmäisiin vuosiin vaihtelevasti. Työkavereista useimmat samaten nuoria, joilla ei alan koulutusta.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 23:57"]
Oletko ihan varma oikeasta alasta?
Mä en tajua ihmisiä, jotka eivät opiskele, vaikka heillä ei ole muuta. Itse olen töissä, luen yliopiston pääsykokeisiin ja vielä rämmin AMK:ssa...
[/quote]
Miksi näin paljon alapeukkua? Tietenkin ymmärrän, jos on masennus tai vastaavia vastoinkäymisiä.
Hehe täällä yksi toinen, mutta lisään vettä myllyyn. Opiskelen yliopistossa äärimmäisen himoittua alaa ja olen saanut suoraan kuulla, että tästä paikasta oltaisiin valmiita antamaan vaikka vasen käsi. Ja opiskelumotivaatio nolla. Käsittelen näitä asioita koko ajan ja rämmin kyllä jotenkuten kurssit läpi, yritän tosiaan itsekin saada tätä motivaatiota nostettua.
Jos motivaatio on hukassa kannattaa kattoo tää
https://www.youtube.com/watch?v=dY5tKKybX08
Omasta mielestä on ainaki erittäi hyvä :D pisti vähän miettimään...
Vaikka opiskelen (jo toistamiseen) ammattikoulussa, olen myös ihan poikki. Voin vain kuvitella tuskasi.