Miksi raskauden aiheuttamista vammoista aina vaan hyssytellään?

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 08:57"]Jännä näkemys, että hyssteltäisiin, koska musta taas tuntuu, että niitä riskejä ylikorostetaan ja liioitellaan. Monilla lapsettomilla nuorilla ihmisillä on sellainen kuva, että raskaus ja synnytys poikkeuksetta jättävät pysyviä ongelmia kehoon, vaikka pysyvät jäljet eivät oikeasti ole kovin yleisiä. Minullakin oli ennen raskautta sellainen mielikuva, että jotkut 4. asteen repeämät, pahat laskeumat, paha virtsankarkailuongelma ja alapään muuttuminen "käyttökelvottomaksi" loppuelämäksi ovat ihan yleisiä ja normaaleja juttuja synnyttäneillä. Toki on erittäin ikävä juttu, jos jotain tuollaista tulee, enkä sitä tässä halua todellakaan vähätellä.

Mielestäni taas se on tabu, jos raskaudesta ja synnytyksestä ei ole jäänyt mitään ongelmaa. Siitä ei saisi puhua, ja jos puhuukin, niin syytetään valehtelijaksi tai provoksi. Toki riskeistä ja ongelmista pitää kertoa asiallisesti, mutta kannattaisi myös mainita se, kuinka yleisiä ne ovat.
[/quote]

Juuri näin! Nimenomaan kuvitellaan, että repeämiset sun muut on automaatio, eikä ns. normaalista synnytyksestä, jossa ei tapahdukaan mitään kamalaa ja josta palautuu nopeasti, ei saisi puhua tai valehtelee...

Itselleni ei kyllä ole yhtään tullut sellainen kuva, ettei hyvin menneestä synnytyksestä saa puhua. Nimenomaan päinvastoin. Itsekin olin naisvaltaisessa työpaikassa esikoista odottaessani enkä kuullut ainuttakaan negatiivista synnytyskertomusta tai pelotteluja. Paremminkin ohjeet ja muistelot liittyivät vauvan hoitamiseen.  Ehkä ajatuksena nimenomaan oli olla pelottelematta, kaikki kokeneet rouvat niin myötäelivät nuoren odottajan kanssa.

Mammakerhoissa, muissa äitipiireissä ja kesken keskustelut pääosin menevät myös niin, että synnytys sattui mutta heti kun vauva oli pihalla, kaikki oli yhtä juhlaa.

Ensimmäistä odottaessani olin niin naiivi, että kuvittelin neuvolasta saavani kaiken tarpeellisen tiedon. Omasta neuvolasta kyllä annettiin melko ruusuinen kuva synnytyksestä ja elämästä sen jälkeen.

up

Kyllä minä vaan tietoa sain kun kysyin ja selvittelin. Ei ne alapään asiat ole kuitenkaan sellaisia mistä haluaa ihan kenen tahansa kanssa, tai missä tahansa tilanteessa, jutella. Neuvolahenkilökunnallakin tulisi aika nopeasti sanomista jos vastaanotoilla varoiteltaisiin ensisijaisesti repeämistä ja halvaantumista. Onhan se raskaana oleva kuitenkin aika herkillä ja fakta on että useampi haluaa nauttia raskaudesta ja kuulla hyviä tarinoita (toki ne huonotkin tiedostaen). Enkä tarkoita sitä että kaikesta tulisi hyssytellä mutta kyllä sitä tietoa on ja sitä saa jos haluaa. Ne pahimmat vammat ovat kuitenkin hirmu harvinaisia jos miettii kuinka paljon naiset synnyttävät mutta onhan toki niitäkin.

Ettekö te ole käyneet neuvolassa? Meillä ainakin valmennuksessa kerrottiin repeämistä (kannattaa ostaa uimarengas), niiden mahdollisesta hitaasta paranemisesta ja laskeumista. Saatiin kotiin laput lantiopohjalihasten harjoittamisesta. Olin sitten synnytyksen jälkeen ihan yllättynyt kun ei tullut tikkejä, luulin, että kaikille tulee repeämiä ja laskeumia.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 21:32"]Eikö voi reilusti kertoa odottajille, että voit vammautua loppuiäksi? Alapää löystyy piloille jos sulla on huonot geenit. Oot vaipat jalassa, seksielämä on mennyttä ja mielenterveys menee.

 
[/quote]

En minä olisi halunnut kuulla tuollaista kun olin raskaana. Sain aika pahat vauriot mutta en silti olisi halunnut kuulla. Minusta raskausaika oli ihanaa ja nautin siitä, tuolla tiedolla olisin vaan stressannut liikaa.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 08:42"]Ettekö te ole käyneet neuvolassa? Meillä ainakin valmennuksessa kerrottiin repeämistä (kannattaa ostaa uimarengas), niiden mahdollisesta hitaasta paranemisesta ja laskeumista. Saatiin kotiin laput lantiopohjalihasten harjoittamisesta. Olin sitten synnytyksen jälkeen ihan yllättynyt kun ei tullut tikkejä, luulin, että kaikille tulee repeämiä ja laskeumia.
[/quote]

Sama! Kyllä meillekin näistä asioista puhuttiin synnytysvalmennuksissa. Ja kavereitten kanssa tuli juteltua joten kyllä minulle aika hyvä kuva siitä mitä voi tapahtua. Itse voi myös perehtyä asiaan jos tuntuu että hyssytellään. Ja ei kai niitä kaikkia kauhuskenaarioita voi pöytään lätkästä. en itse olisi ainakaan halunnut kuulla että saatan kuolla synnytyksessä (vaikka tiedossa sekin oli). Enemmän pelkään yhäkin että esim. autolla ajamisen aikana tapahtuu onnettomuus kuin synnytystä.

Jos tietäisin sen mitä nyt tiedän, vaatisin sektiota. Minulla on pillu ainakin piloilla ja ruma. Omaa miestä käy sääliksi, siksi suunnittelenkin leikkaushoitoa.

Ystävä odottaa ensimmäistään, mutta en hänelle uskalla mitään ongelmistani kertoa etten suotta pelottele. Toisilla kuitenkin käy paremmin kuin minulla. Mutta totta on, että näistä asioista hyvin vähän kerrotaan realistisesti. Ehkä omista intiimialueen vaivoista on hävettävää puhua.

Tämä on hyvä pointti. Aina ei ennustaa elämässä kaikkea. Vai haluatteko, että kun lähdette ulos, niin teitä muistutetaan ja varoitetaan, että voit sitten joutua auton alle, ja kaatua ja murtaa jalkasi. Tai kun olette saaneet jonkun harmittoman flunssan, niin muistutetaan heti, että saatat sitten saada jonkun pahan jälkitaudin joka vie henkesi.

Kai nyt jokainen tietää, että synnytys ei ole ihan mikään pikkujuttu, ja että kaikka menisi 100% varmuudella hyvin. Mutta ei se nyt ihan yleistäkään ole että alapää ihan tohjona synnytyksen jälkeen olisi. Tai miten nyt kukakin asian näkee. Joillekkinhan pienet muutokset alapään ulkonäössä voivat tarkoittaa alapään tohjoksi menoa.

Oho. Lainaus jäi pois.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 08:42"]

Ettekö te ole käyneet neuvolassa? Meillä ainakin valmennuksessa kerrottiin repeämistä (kannattaa ostaa uimarengas), niiden mahdollisesta hitaasta paranemisesta ja laskeumista. Saatiin kotiin laput lantiopohjalihasten harjoittamisesta. Olin sitten synnytyksen jälkeen ihan yllättynyt kun ei tullut tikkejä, luulin, että kaikille tulee repeämiä ja laskeumia.

[/quote]

Sitä rengasta ei vain enää suositella ollenkaan käytettäväksi. Lisää entisestään painetta siellä alapäässä. Ihme neuvola teilläkin, tiedot ties miltä vuosikymmeneltä peräisin.

En tiedä minkälaisia työkavereita teillä on mutta heti kun mun 50+ työkaveritädeille selvisi mun raskaus, sieltä alkoi vyöryä laskeuma-repeämä-episiotomiatarinoita.... esim. naisesta jolle oli tehty kolmeen suuntaan episiotomia mutta hän repesi vielä neljänteen suuntaan. Kavereidenkin kanssa ollaan juteltu repeämistä, kenelle tuli minkäkin asteen haava. En oikeasti edes tiennyt, että synnytyksestä voi selvitä ilman repeämiä kuten mulla kävi. Kauhutarinoiden vuoksi öljysin välilihaa rv34 lähtien ja jumppasin tosi ahkerasti lantiopohjalihaksia. 18

Jännä näkemys, että hyssteltäisiin, koska musta taas tuntuu, että niitä riskejä ylikorostetaan ja liioitellaan. Monilla lapsettomilla nuorilla ihmisillä on sellainen kuva, että raskaus ja synnytys poikkeuksetta jättävät pysyviä ongelmia kehoon, vaikka pysyvät jäljet eivät oikeasti ole kovin yleisiä. Minullakin oli ennen raskautta sellainen mielikuva, että jotkut 4. asteen repeämät, pahat laskeumat, paha virtsankarkailuongelma ja alapään muuttuminen "käyttökelvottomaksi" loppuelämäksi ovat ihan yleisiä ja normaaleja juttuja synnyttäneillä. Toki on erittäin ikävä juttu, jos jotain tuollaista tulee, enkä sitä tässä halua todellakaan vähätellä.

Mielestäni taas se on tabu, jos raskaudesta ja synnytyksestä ei ole jäänyt mitään ongelmaa. Siitä ei saisi puhua, ja jos puhuukin, niin syytetään valehtelijaksi tai provoksi. Toki riskeistä ja ongelmista pitää kertoa asiallisesti, mutta kannattaisi myös mainita se, kuinka yleisiä ne ovat.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 21:37"]Ainahan raskautuessaan nainen vaarantaa myös oman henkensä. Tästä vaan harvemmin puhutaan.
[/quote]
ajatella! Oma henki on vaarassa myös kun istahtaa auton rattiin, kiipeää pesemään penkille ikkunat sieltä vähän ylempää, pureskelee pihvin palaa.... apua, kuolema voi tulla hetkenä minä hyvänsä!

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 08:57"]Jännä näkemys, että hyssteltäisiin, koska musta taas tuntuu, että niitä riskejä ylikorostetaan ja liioitellaan. Monilla lapsettomilla nuorilla ihmisillä on sellainen kuva, että raskaus ja synnytys poikkeuksetta jättävät pysyviä ongelmia kehoon, vaikka pysyvät jäljet eivät oikeasti ole kovin yleisiä. Minullakin oli ennen raskautta sellainen mielikuva, että jotkut 4. asteen repeämät, pahat laskeumat, paha virtsankarkailuongelma ja alapään muuttuminen "käyttökelvottomaksi" loppuelämäksi ovat ihan yleisiä ja normaaleja juttuja synnyttäneillä. Toki on erittäin ikävä juttu, jos jotain tuollaista tulee, enkä sitä tässä halua todellakaan vähätellä.

Mielestäni taas se on tabu, jos raskaudesta ja synnytyksestä ei ole jäänyt mitään ongelmaa. Siitä ei saisi puhua, ja jos puhuukin, niin syytetään valehtelijaksi tai provoksi. Toki riskeistä ja ongelmista pitää kertoa asiallisesti, mutta kannattaisi myös mainita se, kuinka yleisiä ne ovat.
[/quote]

Ihan samaa mieltä! Pelkkää pelottelua koko raskausaika! Ja sitten näytetään nyrpeää naamaa jos ei ole ruhjoutunut.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 21:56"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 21:43"]

Kukaan ei puhunut mulle mistään mahdollisista laskeumista.  Olis kiva jos vaikka tästä kerrottaisiin enemmän.

[/quote]

Toi laskeuma-asia on muutenkin melkein kuoliaaksi vaiettu vaiva ja kuitenkin todella yleinen. Miksi naiset ei kerro toisilleen tällaisista?

Mun äidillä on ollut todella paha laskeuma ja leikattu kahteen kertaan. Molemmilla kerroilla on ennen leikkausta ollut äitini sanojen mukaan keitetyn kananmunan kokoinen pullistuma housuissa. Viimeksi leikannut lääkäri oli sanonut, että nykypäivän fitness-innostus, jossa naiset työntävät esim. jalkaprässissä jumalattomia painoja, lisää laskeuman todennäköisyyttä. Eipä Jutta G maininnut tämmöisestä mitään, kun valmennettavat punnertavat jaloillaan hiki otsalta valuen...

[/quote]

Kyllä raskaana ollessa ja synnystyslaitoksella ainakin täällä sanottiin monta kertaa, että synnytyksestä pitää toipua rauhassa. Ei sitä jälkitarkastusta pelkästään Kelan vuoksi tehdä. Laskeumariski kasvaa, jos liian aikaisin lähtee rehkimään kuntosalille. Itse kyllä synnytin jo 90-luvulla, joilloin kuntosalilla käytiin, mutta mitään fitness-buumia ei ollut.

En syytä ketään siitä etten ennen raskauksia saanut mitään tietoa laskeumien kamaluudesta. Repeämistä olin tietoinen ja epparin kielsin ellei lapsella ole hengenhätä.
Repesin todella vähän ekassa tokassa en ollenkaan vaikka molemmat lapset olivat tosi isopäisiä. Mutta nyt vasta neljä vuotta viime synnytyksestä tajuan että huono juttu. Kudokseni ovat liian venyviä ja alapää meni niin sanotusti vituiksi. Laskeumat on elämää haittaavia ja vasta nyt olen asialle tekemässä jotain.
Parisuhde on jo pilalla ja osittain koska olen vuosia kärvistellyt yksinäni vammojeni kanssa ja mies on luullut että pihtaan valtaa käyttääkseni, hehe... Elämä on joskus vaan niin epäreilua.

Eniten ole vihainen lääkäreille joilla olen käynyt synnytysten jälkeen alapäätäni näyttämässä. Laskeumani varmasti näkyvät mutta kukaan ei ole sanallakaan sanonut niistä mitään....

Ehkä siksi, että suurimmalla osalla raskaus ja synnytys menee läpi ilman sen kummempia pysyviä vaurioita?

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 08:57"]Jännä näkemys, että hyssteltäisiin, koska musta taas tuntuu, että niitä riskejä ylikorostetaan ja liioitellaan. Monilla lapsettomilla nuorilla ihmisillä on sellainen kuva, että raskaus ja synnytys poikkeuksetta jättävät pysyviä ongelmia kehoon, vaikka pysyvät jäljet eivät oikeasti ole kovin yleisiä. Minullakin oli ennen raskautta sellainen mielikuva, että jotkut 4. asteen repeämät, pahat laskeumat, paha virtsankarkailuongelma ja alapään muuttuminen "käyttökelvottomaksi" loppuelämäksi ovat ihan yleisiä ja normaaleja juttuja synnyttäneillä. Toki on erittäin ikävä juttu, jos jotain tuollaista tulee, enkä sitä tässä halua todellakaan vähätellä.

Mielestäni taas se on tabu, jos raskaudesta ja synnytyksestä ei ole jäänyt mitään ongelmaa. Siitä ei saisi puhua, ja jos puhuukin, niin syytetään valehtelijaksi tai provoksi. Toki riskeistä ja ongelmista pitää kertoa asiallisesti, mutta kannattaisi myös mainita se, kuinka yleisiä ne ovat.
[/quote]

Allekirjoitan. Minulla ei jäänyt mitään vammoja, pari arpea jotka eivät minun tai mieheni elämää tai ylipäätään seksielämää häiritse. Mielenterveyskin jäi ja olenpa ihan onnellinen. Mutta eihän näistä puhuta, aina vaan niistä negatiivisista asioista. Ainakin tällä palstalla.

No onko se suurin vamma nyt se pillun löystyminen ja rumentuminen? On tosi kamalaa. Ajatella, että lapsen myötä joutuu luopumaan minäkeskeisyydestä! Outoa nykyaikana, kun pitäis vaan toljottaa peiliin mittanauhan kanssa. Kyllä mä keskityin enemmän siihen vastasyntyneeseen kuin pilluni mittailuun, ja sekin kyllä ajan kanssa palautui ennalleen. Nykyään pitäis heti synnäriltä lähtee bikinifitness-kuosissa instagramiin näpytellessä.