Kummitteleeko täällä vai vaiko kaikki vaan olla "vanhan talo elämää" kuten mies rauhoittelee
Vuokrattiin tämä syyskuussa ja nyt mietin jo ihan vainoharhaisena, MIKSI tämä on vuokralla...
- Yläkerrasta kuuluu askelia, vaikka sillä ei ole ketään
- Keittiön kaappien ovet aukeilevat itsekseen
- Öisin kuulemme kumpikin miehen kanssa vaimeaa musiikkia/puhetta
- Suihkussa on tunne, että joku katsoo enkä uskalla sulkea silmiäni
Mies selittelee että vesiputket resin.. resinoi? Onko se oikea sana? kohinan puhetta muistuttavaksi, puuportaat palautuu, kaappien saranat on löystyneet..
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ennen sotia rakennettu talo, jonka ullakolle rakensimme kaksi makuuhuonetta. Etenkin toisessa niistä on jotain "henkiä", ovi aukeilee, varjoja näkyy vaikkei ketään liiku, ja askeleita kuuluu. Siihen tottuu kyllä.
En saakeli kyllä tottuisi moiseen. Tai kai jos olis pakko, mutta en ikinä suostuisi muuttamaan vanhaan taloon asumaan. On nää henkimaailman asiat kyllä ihan oikeasti totta
Eivät ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummittelee. Monissa paikoissa kummittelee, normaalia vanhoissa ja elämää nähneissä paikoissa.
Ei kummittele. Missään ei kummittele, koska mitään kummituksia ei ole olemassakaan.
Onpas olemassa! Sitä vaan muksuna uskotellaan toisin, koska todellisuus olisi liian pelottavaa.
Sitten vaan vertaisarvioitua todistetta pöytään tai suu suppuun.
Eiköhän se (länsimainen) materialistinen maailmankuva sulje jo lähtökohtaisesti sen vaihtoehdon pois, valitettavasti ja todisteista viis.
Ei tietenkään sulje. Kaiken todistamattoman huuhaan se kyllä sulkee, kuten kuuluukin.
Mielummin sitä hieroo itseensä kristallipalloa kuin istuu iltaansa jurnottavan mörököllin seurana.
Jaa että sekö tekee ihmisestä mörököllin että ei usko kaiken maailman keksittyyn paskaan? Ei sinullakaan taida kovin vahvasti siinä tapauksessa mennä.
Ainakin olen onnellinen.
Tyhmyys ei kuitenkaan ole onnellisuuden ehto. Luulenpa, että sellainen ihminen joka elää todellisuudessa on paljon onnellisempi kuin sellainen, joka kaipaa jotain olematonta ollakseen onnellinen.
Tunnen todellisuudessa eläneitä itsemurhan tehneitä ihmisiä.
Ja minä tunnen paljon enemmän harhoissaan eläneitä itsemurhan tehneitä.
Vierailija kirjoitti:
Vinkkejä, joista olen kirjoittanut toiseen ketjuun, itsesi suojelemiseen:
Älkää lähettäkö tällaista paskaa tänne.
Jos pattereista tai putkistosta kuuluu rutinoita tai laululta kuulistavaa sirkutusta niin Kiertovesipumpun laakerit ovat menossa särki tai vetelee viimisiään
Vierailija kirjoitti:
Vintiltä kuuluvat äänet = orava ja lintuja. Kaapinovet aukeaa= huonot saranat ja/tai talo hieman kallellaan. Musiikki = outoa.
Ns Musiikki=Kiertovesipumpun laakerin rutinoita ja sirityksiä
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa katsoa Nicole Kidmanin elokuva The Others.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo eiköhän se ole vain tuo vanhan talon eläminen.
Toisaalta, onko kummituksesta jotain haittaa?
Jos semmoiseen uskot, niin entä jos vain rentoudut ja sopeudut siihen, että siellä elelee seuralainen teillä? Jos vaikka teistä tulis kavereita.Tai voittehan asentaa kameroita ja keittiön kaappeihin vahvat kiinnipitävät magneetit, jotta eivät aukeilisi itsekseen. Sit jos edelleen aukeilee niin on jo syytä epäillä jotain.
Expn luona ihmettelin aina miksi mulla on öisin tunne, että joku tuijottaa ja öisin kuulin askelia rappusista. Peilin edestä en uskaltanut kulkea öisin ollenkaan ja kello jumitti usein tiettyyn aikaan. Monta kuukautta myöhemmin kerroin miehelle tuosta oudosta tunteesta ja äänistä. Totesi vaan, että joo hänellä on kummitus siellä. Oli vanha rintamamiestalo, johon sotilas oli tappanut itsensä. Itse oli niin tottunut ääniin ja keittiöstä tulevaan kolisteluun ettei noteerannut mitenkään, oli vaan hyväksynyt että on kaveri siellä.
(Tappoi sit myöhemmin itsensä sinne).Jos "kummitus" ei ole ilkeä niin onko siitä haittaa?
Rintamamiestalot rakennettiin vasta sodan jälkeen.
Jotkut väittää että rintamamiestaloissa kummittelee useammim kuin muissa. Sotilailla eli ensiasukkailla ollut usein rankka elämä ja siksi eivät saa rauhaa.
Vanhat puutalot on tuollaisia. Vanhempieni talo on aivan samanlaisen, yläkerrasta kuuluu usein narahduksia ja esim. tuuli paukuttaa kattoa, joka kuulostaa askeleilta. Ilmastoinnin humina kuulostaa välillä myös vaimealta musiikilta. Siihen tottuu kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö ap asuu talossa?
Kyllä tuossa taisi olla se The Others -tilanne ja AP olikin itse se kummitus. Ne hänen kummituksiksi luulemansa olivat talon uudet asukkaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo eiköhän se ole vain tuo vanhan talon eläminen.
Toisaalta, onko kummituksesta jotain haittaa?
Jos semmoiseen uskot, niin entä jos vain rentoudut ja sopeudut siihen, että siellä elelee seuralainen teillä? Jos vaikka teistä tulis kavereita.Tai voittehan asentaa kameroita ja keittiön kaappeihin vahvat kiinnipitävät magneetit, jotta eivät aukeilisi itsekseen. Sit jos edelleen aukeilee niin on jo syytä epäillä jotain.
Expn luona ihmettelin aina miksi mulla on öisin tunne, että joku tuijottaa ja öisin kuulin askelia rappusista. Peilin edestä en uskaltanut kulkea öisin ollenkaan ja kello jumitti usein tiettyyn aikaan. Monta kuukautta myöhemmin kerroin miehelle tuosta oudosta tunteesta ja äänistä. Totesi vaan, että joo hänellä on kummitus siellä. Oli vanha rintamamiestalo, johon sotilas oli tappanut itsensä.
Tai voi johtua rakenteista. Itseä ahdistaa nähdä rintamamiestalojen yläkerran matalakattoisia makuuhuoneita.
Kerran lävin yhden tutun lapsuuskodissa rintamamiestalossa. Hänen vanha huoneensa oli yläkerrassa. Ankea paikka. Lisäksi huoneessa oli pistävä tärpättimäinen haju, jota hän ei itse haistanut lainkaan.
Olen harkinnut ostavani vanhan puutalon mutta enää en tiedä uskallanko...
Jatketaan..