Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kummitteleeko täällä vai vaiko kaikki vaan olla "vanhan talo elämää" kuten mies rauhoittelee
Joulu kummitustalossa?
22.12.2021 |
Vuokrattiin tämä syyskuussa ja nyt mietin jo ihan vainoharhaisena, MIKSI tämä on vuokralla...
- Yläkerrasta kuuluu askelia, vaikka sillä ei ole ketään
- Keittiön kaappien ovet aukeilevat itsekseen
- Öisin kuulemme kumpikin miehen kanssa vaimeaa musiikkia/puhetta
- Suihkussa on tunne, että joku katsoo enkä uskalla sulkea silmiäni
Mies selittelee että vesiputket resin.. resinoi? Onko se oikea sana? kohinan puhetta muistuttavaksi, puuportaat palautuu, kaappien saranat on löystyneet..
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli jossain vaiheessa todella pahoja unihalvauksia ja painajaisia, tuntui että joku paha seuraa mua. Halvaukset oli sellaisia, että joku Itse Pahuus istui päälläni tai rskasi enkä pystynyt liikkumaan tai päästämään ääntä.
En ole ikinä uskonut mihinkään jumalaan tai demoneihin mutta olin varsinkin noiden halvausten takia niin uupunut, että ostin salviaa ja siunasin sillä kämpän ohjeiden mukaan muutaman kerran.
Painajaiset ja halvaukset loppui. En tiedä vieläkään mistä nuo johtuivat enkä haluaisi uskoa mihinkään henkiin, mutta ihan sama mulle kun saan käydä nukkumaan ilman pelkoa enkä heräile öisin halvaantuneena. Vieläkin joskus harvoin kuljeskelen seinän vierustoja palavan salvian kanssa, jos ahdistaa ja pelottaa, kyllä se rauhoittaa.Voithan säkin jotain tuommoista koettaa? Oli kummitusta tai ei, niin se voi vaikuttaa mieleesi edes alitajuisesti niin, että pystyt rauhoittumaan.
Stressi voi kanssa aiheuttaa ääniä ja unihalvauksia. Eka pitää selvittää näkyykö kamerassa mitään. Sen jälkeen aloittaa sopivan avun hakeminen. Muuten yrteissä sun muissa on toinenkin hyötypuoli: rauhoittavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli sitten migreeni, yö meni pää vadissa ja pääsin vasta nyt lukemaan vastauksia! Kiitos kaikille.
En tiedä talon historiasta, tätä vuokraa yksinäinen mieshenkilö. Kokonsa puolesta tämä kävisi juurikin lapsettomalla parille tai pienelle perheelle. En tiedä ketä täällä on asunut tai elänyt tai onko tontilla inkojen hautausmaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Joo eiköhän se ole vain tuo vanhan talon eläminen.
Toisaalta, onko kummituksesta jotain haittaa?
Jos semmoiseen uskot, niin entä jos vain rentoudut ja sopeudut siihen, että siellä elelee seuralainen teillä? Jos vaikka teistä tulis kavereita.Tai voittehan asentaa kameroita ja keittiön kaappeihin vahvat kiinnipitävät magneetit, jotta eivät aukeilisi itsekseen. Sit jos edelleen aukeilee niin on jo syytä epäillä jotain.
Expn luona ihmettelin aina miksi mulla on öisin tunne, että joku tuijottaa ja öisin kuulin askelia rappusista. Peilin edestä en uskaltanut kulkea öisin ollenkaan ja kello jumitti usein tiettyyn aikaan. Monta kuukautta myöhemmin kerroin miehelle tuosta oudosta tunteesta ja äänistä. Totesi vaan, että joo hänellä on kummitus siellä. Oli vanha rintamamiestalo, johon sotilas oli tappanut itsensä. Itse oli niin tottunut ääniin ja keittiöstä tulevaan kolisteluun ettei noteerannut mitenkään, oli vaan hyväksynyt että on kaveri siellä.
(Tappoi sit myöhemmin itsensä sinne).Jos "kummitus" ei ole ilkeä niin onko siitä haittaa?
Rintamamiestalot rakennettiin vasta sodan jälkeen.
Meillä vessan ovi, kylppärin ovi ja lastenhuoneen ovi aukeaa jos eivät ole kunnolla kiinni. Ei ole kummituksia vaan talo on jotenkin vino, ei niin että sen huomaisi talossa kävellessä mutta noista ovista. Keittön lattia pamahtelee öisin ja jääkaappi pitää ääntä kuin joku huokailisi ahdistuneena. Muuton jälkeen valvoin monia öitä miettien, että mikä hitto tuokin ääni oli :D
Edellisessä talossa oli kaikki niin vinossa että ovet aukeili yksinään ja kovalla tuulella kattopellit paukkui niin että kuulosti siltä kuin joku kävelisi katolla.
Talot pitää aina jotain ääntä. Jos pelottaa ja tuntuu että talossa on muutakin elämää niin muuttaisin pois. En haluaisi pelätä kotonani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asunut samassa puutalossa 20vuotta. Talon ääniin tottuu. Kaappien ovet eivät kylläkään ole itsekseen aukeilleet, mutta kuuluu öiseen aikaan, silloin kun muulloin on hiljaista, kyllä erilaisia ääniä.
Rapsahduksia, kolinaa, joskus naputusta, kilinää jne. Jokin esine saattaa pudotakin , jos on jäänyt vaikka liian reunalle.
Nämä ovat normaaleja , kotoisia puutalon ääniä, enkä ole koskaan niitä pelännyt, vaikka nykyään asun yksin. En usko kummituksiin , enkä muihinkaan satuolentoihin.
Saattaahaan aloittajan nurkissa lymyillä vaikka Joulupukki, näin joulun aikaan. Mikäli hän sellaiseen uskoo.
Meillä on ennen sotia rakennettu talo, jonka ullakolle rakensimme kaksi makuuhuonetta. Etenkin toisessa niistä on jotain "henkiä", ovi aukeilee, varjoja näkyy vaikkei ketään liiku, ja askeleita kuuluu. Siihen tottuu kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ennen sotia rakennettu talo, jonka ullakolle rakensimme kaksi makuuhuonetta. Etenkin toisessa niistä on jotain "henkiä", ovi aukeilee, varjoja näkyy vaikkei ketään liiku, ja askeleita kuuluu. Siihen tottuu kyllä.
Unohdin kosketukset. Tökkäisyjä, taputuksia ja sen sellaista. Joskus nukkuessani siellä tunsin, miten patja painui kuin joku olisi istunut sängyn reunalle.
Vierailija kirjoitti:
Joo eiköhän se ole vain tuo vanhan talon eläminen.
Toisaalta, onko kummituksesta jotain haittaa?
Jos semmoiseen uskot, niin entä jos vain rentoudut ja sopeudut siihen, että siellä elelee seuralainen teillä? Jos vaikka teistä tulis kavereita.Tai voittehan asentaa kameroita ja keittiön kaappeihin vahvat kiinnipitävät magneetit, jotta eivät aukeilisi itsekseen. Sit jos edelleen aukeilee niin on jo syytä epäillä jotain.
Expn luona ihmettelin aina miksi mulla on öisin tunne, että joku tuijottaa ja öisin kuulin askelia rappusista. Peilin edestä en uskaltanut kulkea öisin ollenkaan ja kello jumitti usein tiettyyn aikaan. Monta kuukautta myöhemmin kerroin miehelle tuosta oudosta tunteesta ja äänistä. Totesi vaan, että joo hänellä on kummitus siellä. Oli vanha rintamamiestalo, johon sotilas oli tappanut itsensä. Itse oli niin tottunut ääniin ja keittiöstä tulevaan kolisteluun ettei noteerannut mitenkään, oli vaan hyväksynyt että on kaveri siellä.
(Tappoi sit myöhemmin itsensä sinne).Jos "kummitus" ei ole ilkeä niin onko siitä haittaa?
Onhan noista haitta. Kaveris ajautui tekemään saman kuin se "kotikummitus" . Yllyttikö?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut samassa puutalossa 20vuotta. Talon ääniin tottuu. Kaappien ovet eivät kylläkään ole itsekseen aukeilleet, mutta kuuluu öiseen aikaan, silloin kun muulloin on hiljaista, kyllä erilaisia ääniä.
Rapsahduksia, kolinaa, joskus naputusta, kilinää jne. Jokin esine saattaa pudotakin , jos on jäänyt vaikka liian reunalle.Nämä ovat normaaleja , kotoisia puutalon ääniä, enkä ole koskaan niitä pelännyt, vaikka nykyään asun yksin. En usko kummituksiin , enkä muihinkaan satuolentoihin.
Saattaahaan aloittajan nurkissa lymyillä vaikka Joulupukki, näin joulun aikaan. Mikäli hän sellaiseen uskoo.
Ei ne esinnet itsekseen pöydältä putoa, vaikka olisi kuinka vanha talo. Demoni se teilläkin nurkissa lymyämässä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ennen sotia rakennettu talo, jonka ullakolle rakensimme kaksi makuuhuonetta. Etenkin toisessa niistä on jotain "henkiä", ovi aukeilee, varjoja näkyy vaikkei ketään liiku, ja askeleita kuuluu. Siihen tottuu kyllä.
Unohdin kosketukset. Tökkäisyjä, taputuksia ja sen sellaista. Joskus nukkuessani siellä tunsin, miten patja painui kuin joku olisi istunut sängyn reunalle.
Joskus vuosikausia sitten nukuin vanhassa talossa yön. Minulla oli ollut päälläni housut, joiden pinta oli sellaista "kahisevaa" materiaalia, mitä se nyt olikaan?
No joka tapauksessa, olin viikannut nuo housut siististi huoneessa olevalle tuolille.
Valot oli sammutettu ja makasin sängyssä odottaen nukahtamista. Kunnes aloin kuulla kahinaa.
Jokin liikutteli tuolille viikattuja housujani. Kahina jatkui ja jatkui, äänestä kuuli, etteivät ne vain tippuneet tuolilta ja siten aiheuttaneet ko. ääntä. Ääni lakkasi välillä hetkeksi, kunnes yhtäkkiä taas kahahti, ja taas lakkasi.
Ja joo, pelotti niin helvetisti ettei käynyt edes mielessä käydä katsomassa, että mikä siellä mekasti.
Lopulta olin nukahtanut. Kun heräsin aamulla, niin nuo siististi tuolille viikkaamani housut olivat lattialla pitkin pituuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut samassa puutalossa 20vuotta. Talon ääniin tottuu. Kaappien ovet eivät kylläkään ole itsekseen aukeilleet, mutta kuuluu öiseen aikaan, silloin kun muulloin on hiljaista, kyllä erilaisia ääniä.
Rapsahduksia, kolinaa, joskus naputusta, kilinää jne. Jokin esine saattaa pudotakin , jos on jäänyt vaikka liian reunalle.Nämä ovat normaaleja , kotoisia puutalon ääniä, enkä ole koskaan niitä pelännyt, vaikka nykyään asun yksin. En usko kummituksiin , enkä muihinkaan satuolentoihin.
Saattaahaan aloittajan nurkissa lymyillä vaikka Joulupukki, näin joulun aikaan. Mikäli hän sellaiseen uskoo.
Ei ne esinnet itsekseen pöydältä putoa, vaikka olisi kuinka vanha talo. Demoni se teilläkin nurkiss
En usko demoneihin, enkä muihinkaan satuolentoihin. Lisäksi talossa ei ole aiemmin asunut ketään. Olimmee nsimmäiset asukkaat omassa talossamme, ja nyt viimeiset 15v olen asunut talossani yksin. Eipä ole pelottanut, eikä pelota edelleenkään. Sinä saat toki uskoa mitä haluat, mutta minähän tässä asun. ::)))
Vierailija kirjoitti:
Kummittelee. Monissa paikoissa kummittelee, normaalia vanhoissa ja elämää nähneissä paikoissa.
Ei kummittele. Missään ei kummittele, koska mitään kummituksia ei ole olemassakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummittelee. Monissa paikoissa kummittelee, normaalia vanhoissa ja elämää nähneissä paikoissa.
Ei kummittele. Missään ei kummittele, koska mitään kummituksia ei ole olemassakaan.
Onpas olemassa! Sitä vaan muksuna uskotellaan toisin, koska todellisuus olisi liian pelottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummittelee. Monissa paikoissa kummittelee, normaalia vanhoissa ja elämää nähneissä paikoissa.
Ei kummittele. Missään ei kummittele, koska mitään kummituksia ei ole olemassakaan.
Onpas olemassa! Sitä vaan muksuna uskotellaan toisin, koska todellisuus olisi liian pelottavaa.
Sitten vaan vertaisarvioitua todistetta pöytään tai suu suppuun.
Saattaa vanhoissa taloissa liikkua myös hiiriä, jotka liikuttelee tavaroita. Kannattaa hankkia kissa.
Kun tieteilijät tulevat paikalle asianmukaisine mittalaitteineen, kummasti kummitukset ovat poissa, joka kerta...
Aloittaja taitaa kuitenkin olla sama, joka aloitti ketjun "kummituksia talossa". Siinä tarinassa olit ostanut talon ja ei ollu miestä,arvasin, sulla on mies, jollekka huokaisit siinä toisessa ketjussa , että: "jokohan ne lapset nukkuis ettå voisi ottaa lasin punaviiniä." Johonka joku sanoi matalalla äänellä "nukkuu" eli se oli miehesi.
En oikein ymmärrä tätä, että pitää kaksi eri tarinaa tehdä ja nyt en tiedä onko nuo edes totta. yritätkö saada aikaiseski tulenpalan keskustelun aikaiseksi?
Alue: Aihe vapaa
Mulla oli jossain vaiheessa todella pahoja unihalvauksia ja painajaisia, tuntui että joku paha seuraa mua. Halvaukset oli sellaisia, että joku Itse Pahuus istui päälläni tai rskasi enkä pystynyt liikkumaan tai päästämään ääntä.
En ole ikinä uskonut mihinkään jumalaan tai demoneihin mutta olin varsinkin noiden halvausten takia niin uupunut, että ostin salviaa ja siunasin sillä kämpän ohjeiden mukaan muutaman kerran.
Painajaiset ja halvaukset loppui. En tiedä vieläkään mistä nuo johtuivat enkä haluaisi uskoa mihinkään henkiin, mutta ihan sama mulle kun saan käydä nukkumaan ilman pelkoa enkä heräile öisin halvaantuneena. Vieläkin joskus harvoin kuljeskelen seinän vierustoja palavan salvian kanssa, jos ahdistaa ja pelottaa, kyllä se rauhoittaa.
Voithan säkin jotain tuommoista koettaa? Oli kummitusta tai ei, niin se voi vaikuttaa mieleesi edes alitajuisesti niin, että pystyt rauhoittumaan.